Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on halpojakin ruokia tehdä iso kattilallinen. Nakkikeitto, jauhelihakeitto, kalakeitto ( no nyt ei kala oo aina halpaa, mulla on pakastitimessa kirjolohta alle 10 e kilo, ilmainen fileointi).
Kasviskeitto, makaroonilaatikko, juureslaatikko tai perunaviipalevuoka. Tuli nämä mieleen.
Keitetyt perunat lisukkein.Jos joku tupsahtaa yllättäen passattavaksi niin sinäkö iloisesti alat kuorimaan pari kiloa pottuja, että saat vieraat ruokittua?
Antaa sille anopille tai apelle sen kuorimaveitsen.
Itse laitan n. 8 isohkoa perunaan nakkikeittoon, 2 pss keittojuureksia ja nakkeja toista pakettia. Tulee jo aika iso keitto.Tai juuresvuokaankaan ei tarvitse 2 kiloa ( lisäksi porkkanaa, parsakaalia, mitä nyt kotona on) eikä muussiinkaan.
No, kun se kuorimveitsi on erilainen kuin kotona, niin eihän sillä voi tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.Jos lapsi ylirasittu (kotona vieraita 12 tuntia) ja häneltä jää ulkoilut pois ja se rytmi sekoaa jo aamusta ja siellä olohuoneessa huutaa televisio ja appikset, ei se välttämättä sinne sänkyynsä nukahda.
Miten vieraiden takia jää ulkoilu väliin? Ulkovaatteet päälle, vieraat pyydetään mukaan leikkikentälle, samalla hoituu se roskapussiongelmakin.
Jos on jämähtäneitä vieraita, iltapäivällä uudestaan porukalla ulosJa siinä ulkoillessa sit väsäät sen kattilallisen nakkikeittoa?
Meillä anopin mielestä ulkoilu on tyhmää ja lenkillä käymiseen tarvitaan koira.
Ja viipaloit perunat uunivuokaan.
Me ulkoillaan aamupäivisin ja sisään tultua lämmitän sen edellisen päivän päivällisen lopun. Juurikin koska ei ole aikaa kokata siinä vaiheessa päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on halpojakin ruokia tehdä iso kattilallinen. Nakkikeitto, jauhelihakeitto, kalakeitto ( no nyt ei kala oo aina halpaa, mulla on pakastitimessa kirjolohta alle 10 e kilo, ilmainen fileointi).
Kasviskeitto, makaroonilaatikko, juureslaatikko tai perunaviipalevuoka. Tuli nämä mieleen.
Keitetyt perunat lisukkein.Jos joku tupsahtaa yllättäen passattavaksi niin sinäkö iloisesti alat kuorimaan pari kiloa pottuja, että saat vieraat ruokittua?
Antaa sille anopille tai apelle sen kuorimaveitsen.
Itse laitan n. 8 isohkoa perunaan nakkikeittoon, 2 pss keittojuureksia ja nakkeja toista pakettia. Tulee jo aika iso keitto.Tai juuresvuokaankaan ei tarvitse 2 kiloa ( lisäksi porkkanaa, parsakaalia, mitä nyt kotona on) eikä muussiinkaan.
No, kun se kuorimveitsi on erilainen kuin kotona, niin eihän sillä voi tehdä mitään.
Mun appeni ei osaa kuoria perunoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.Jos lapsi ylirasittu (kotona vieraita 12 tuntia) ja häneltä jää ulkoilut pois ja se rytmi sekoaa jo aamusta ja siellä olohuoneessa huutaa televisio ja appikset, ei se välttämättä sinne sänkyynsä nukahda.
Miten vieraiden takia jää ulkoilu väliin? Ulkovaatteet päälle, vieraat pyydetään mukaan leikkikentälle, samalla hoituu se roskapussiongelmakin.
Jos on jämähtäneitä vieraita, iltapäivällä uudestaan porukalla ulosHe ei ulkoile. Kerran olen kokeillut ja sen jälkeen kuuntelin kuusi vuotta, miten raahasin vanhoja ihmisiä umpihangessa ja miten meillä on vääränlaiset ojat.
Missä te oikein asutte jos ojien yli loikitte umpihangissa? Tää olikin taas joku maalaistragedia.
Ja roskikset koko kirkonkylän kerrostalojen yhteiset kilometrin päässä.
Kyll tuossa mökkikirkonkylässäkin näkyy olevan jalkakäytävät, aidattu kunnan leikkikenttä, ( parin kerrostalon omat lisäksi) ei tarvitse viljelijöiden peltoaukeilla lumihangessa lapsia ulkoiluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, minulla on ollut kolme lasta. Aluksi oli vain talopesula, käsintiskaus, 8 h työpäivä.
Mitäs minäkään mummi nyt lasten hoidosta tietäisin tai siitä miten niitä on perään katsottava. Ompelin siihen aikaan itse lasten vaatteita ja neuloin neuleet.
Nyt kyllä, 78 v, en jaksaisi.
Olen lapsuuteni elänyt sähköttömässä kantovesitaloudessa, pyykki pestiin paljussa saunassa tai kesällä rannalla. Lapsia oli vanhemmillani joka otrille.
Mitäpä.me mummot elämän raskaudesta mitään tietäisimme. Koska olemme niin tyhmiä emme tajua miten se miniä rasittuu valtavasti jos laittaa anopin lautasen koneeseen jos anoppi ei itse kiirehdi sitä.pistämään.
Joo. Kouluunkin on aina hiihdetty vastatuuleen ja jotenkin kumpaankin suuntaan oli ylämäki. Pari nuorempaa sisarustakin oli reppuselässä, kun kaikille ei ollut suksia. Vähintään kerran viikossa piti koulumatkalla painia nälkäisen suden kanssa. Reipasta!
Niin on lapsen kommentti jonka vanhemmat jo kuskasi autolla koulun portille.
Sopiihan sitä tietysti naljailla, eihän nuoremmat tiedä aikaa kun ei ollut leveitä asfalttiteitä metsien läpi kyläkouluille, ei busseja kulkenut joka mökistä koululle eikä bussilippuja, ei televisioita, kamala, uskotko jos sanon ettei kännyköitäkään. Ei ees vauva- sivustoa
Kummallisia mökkejä, jos jokaisesta on oma bussiyhteys koululle. Eikö tuo nyt vesitä bussin idean?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.Jos lapsi ylirasittu (kotona vieraita 12 tuntia) ja häneltä jää ulkoilut pois ja se rytmi sekoaa jo aamusta ja siellä olohuoneessa huutaa televisio ja appikset, ei se välttämättä sinne sänkyynsä nukahda.
Miten vieraiden takia jää ulkoilu väliin? Ulkovaatteet päälle, vieraat pyydetään mukaan leikkikentälle, samalla hoituu se roskapussiongelmakin.
Jos on jämähtäneitä vieraita, iltapäivällä uudestaan porukalla ulosHe ei ulkoile. Kerran olen kokeillut ja sen jälkeen kuuntelin kuusi vuotta, miten raahasin vanhoja ihmisiä umpihangessa ja miten meillä on vääränlaiset ojat.
Missä te oikein asutte jos ojien yli loikitte umpihangissa? Tää olikin taas joku maalaistragedia.
Helsingissä. Kyseisenä talvena ei edes ollut lunta kuin ehkä sentti.
Jaa. Jätetäänkö tuo liioittelusi nyt ilman huomiota kokonaan? Jos liikaa innostuu menee uskottavuus kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.Jos lapsi ylirasittu (kotona vieraita 12 tuntia) ja häneltä jää ulkoilut pois ja se rytmi sekoaa jo aamusta ja siellä olohuoneessa huutaa televisio ja appikset, ei se välttämättä sinne sänkyynsä nukahda.
Miten vieraiden takia jää ulkoilu väliin? Ulkovaatteet päälle, vieraat pyydetään mukaan leikkikentälle, samalla hoituu se roskapussiongelmakin.
Jos on jämähtäneitä vieraita, iltapäivällä uudestaan porukalla ulosHe ei ulkoile. Kerran olen kokeillut ja sen jälkeen kuuntelin kuusi vuotta, miten raahasin vanhoja ihmisiä umpihangessa ja miten meillä on vääränlaiset ojat.
Missä te oikein asutte jos ojien yli loikitte umpihangissa? Tää olikin taas joku maalaistragedia.
Helsingissä. Kyseisenä talvena ei edes ollut lunta kuin ehkä sentti.
Jaa. Jätetäänkö tuo liioittelusi nyt ilman huomiota kokonaan? Jos liikaa innostuu menee uskottavuus kokonaan.
En minä tarinassa liioitellut vaan appivanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, minulla on ollut kolme lasta. Aluksi oli vain talopesula, käsintiskaus, 8 h työpäivä.
Mitäs minäkään mummi nyt lasten hoidosta tietäisin tai siitä miten niitä on perään katsottava. Ompelin siihen aikaan itse lasten vaatteita ja neuloin neuleet.
Nyt kyllä, 78 v, en jaksaisi.
Olen lapsuuteni elänyt sähköttömässä kantovesitaloudessa, pyykki pestiin paljussa saunassa tai kesällä rannalla. Lapsia oli vanhemmillani joka otrille.
Mitäpä.me mummot elämän raskaudesta mitään tietäisimme. Koska olemme niin tyhmiä emme tajua miten se miniä rasittuu valtavasti jos laittaa anopin lautasen koneeseen jos anoppi ei itse kiirehdi sitä.pistämään.
Joo. Kouluunkin on aina hiihdetty vastatuuleen ja jotenkin kumpaankin suuntaan oli ylämäki. Pari nuorempaa sisarustakin oli reppuselässä, kun kaikille ei ollut suksia. Vähintään kerran viikossa piti koulumatkalla painia nälkäisen suden kanssa. Reipasta!
Niin on lapsen kommentti jonka vanhemmat jo kuskasi autolla koulun portille.
Sopiihan sitä tietysti naljailla, eihän nuoremmat tiedä aikaa kun ei ollut leveitä asfalttiteitä metsien läpi kyläkouluille, ei busseja kulkenut joka mökistä koululle eikä bussilippuja, ei televisioita, kamala, uskotko jos sanon ettei kännyköitäkään. Ei ees vauva- sivustoaKummallisia mökkejä, jos jokaisesta on oma bussiyhteys koululle. Eikö tuo nyt vesitä bussin idean?
No niinhän tuo yksi luulee kun piikittelee kouluun hiihtämisestä. Hän itse on voinut mennä kotipysäkiltä koulun pysäkille bussilla ja luulee että niinhän sitä maallakin leveitä asfalttiteitä bussit nouti lapset kouluun. Katuvalojen loisteessa. Kansakoulujen aikaan.
Ja kännykällä soiteltiin kotiin monta kertaa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.Jos lapsi ylirasittu (kotona vieraita 12 tuntia) ja häneltä jää ulkoilut pois ja se rytmi sekoaa jo aamusta ja siellä olohuoneessa huutaa televisio ja appikset, ei se välttämättä sinne sänkyynsä nukahda.
Miten vieraiden takia jää ulkoilu väliin? Ulkovaatteet päälle, vieraat pyydetään mukaan leikkikentälle, samalla hoituu se roskapussiongelmakin.
Jos on jämähtäneitä vieraita, iltapäivällä uudestaan porukalla ulosHe ei ulkoile. Kerran olen kokeillut ja sen jälkeen kuuntelin kuusi vuotta, miten raahasin vanhoja ihmisiä umpihangessa ja miten meillä on vääränlaiset ojat.
Missä te oikein asutte jos ojien yli loikitte umpihangissa? Tää olikin taas joku maalaistragedia.
Helsingissä. Kyseisenä talvena ei edes ollut lunta kuin ehkä sentti.
Jaa. Jätetäänkö tuo liioittelusi nyt ilman huomiota kokonaan? Jos liikaa innostuu menee uskottavuus kokonaan.
En minä tarinassa liioitellut vaan appivanhemmat.
Ja kaikkein merkillisintä tässäkin on se että kun me käydään appivanhempien luona, appi haluaa nimenomaan kävelylle. Sitten kun me mentiin meillä kävelylle, hän paisutteli siitä tällaisen via dolorosan. Me asumme alueella jossa on oikeasti upeat ulkoilumaastot.
Anoppini ei liiku. Hän kulkee vain autolla. Suoraan ovelta ovelle. Appi kuskaa hänet töihinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Sadannen tai tuhannen kerran: ei noiden mummojen kanssa voi keskustella, he tekevät juuri tasan kuten itse haluavat. He sanelevat, itselle jää totteleminen. Ja kun alkaa kapinoida, eikä ovi avaudukaan silloin kun mummo haluaa, niin sitten saa kuulla olevansa hankala.
Mun vanhemmat asuvat kauempana, heidän kanssaan on samankaltaiset välit mitä kuvailit. Ensi viikolla lapset ovat siellä koko viikon. Ihanaa. Sekä lapset ja mun vanhemmat viihtyvät. Näistä tämä toinen mummo on kovin katkera. Tavallaan ymmärrän, mutta hän ei ikinä ole osoittanut mitään mielenkiintoa tehdä lasteni kanssa muuta kuin esitellä heitä tuttavilleen ja ahtaa heidät täyteen herkkuja. Miehen sisko miehensä kanssa käy lasteni kanssa kalassa jne, tästäkin on oltu katkeria. Nuo reissut eivät ole siltä anopiltani mitenkään pois.
Oma äiti, paras äiti. Oma äiti paras mummo. Oma suku paras suku. Muttei mies saa ajatella niin.
Eilen oli vähän aikaa keskustelu kun miniä harmitteli mummon eilistä kuolemaa ja menee juhannus ja kesä pilalle kun mies joutuu hautajaiset yms. Hoitamaan.Olen niin tyytyväinen etäisiin väleihin lasten kanssa. Heidän lapsensa kyllä ovat täällä mummolassa olleet, mutta itse en käy heillä.
Mun mies tulee paremmin toimeen mun vanhempien kanssa kuin äitinsä kanssa. Välit isäänsä olivat etäiset, isä oli juoppo. En ole tavannut ikinä.
Ei sillä, ei mun vanhemmat täydellisiä ole. Mutta heidän kanssaan voi sopia asioista, eivätkä he jatkuvasti hauku ja kritisoi ihan kaikkea, mitä tekee. He myös aidosti tykkäävät mun lapsista, eivät ole ainoastaan pokaali, jota esitellä tuttaville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, minulla on ollut kolme lasta. Aluksi oli vain talopesula, käsintiskaus, 8 h työpäivä.
Mitäs minäkään mummi nyt lasten hoidosta tietäisin tai siitä miten niitä on perään katsottava. Ompelin siihen aikaan itse lasten vaatteita ja neuloin neuleet.
Nyt kyllä, 78 v, en jaksaisi.
Olen lapsuuteni elänyt sähköttömässä kantovesitaloudessa, pyykki pestiin paljussa saunassa tai kesällä rannalla. Lapsia oli vanhemmillani joka otrille.
Mitäpä.me mummot elämän raskaudesta mitään tietäisimme. Koska olemme niin tyhmiä emme tajua miten se miniä rasittuu valtavasti jos laittaa anopin lautasen koneeseen jos anoppi ei itse kiirehdi sitä.pistämään.
Joo. Kouluunkin on aina hiihdetty vastatuuleen ja jotenkin kumpaankin suuntaan oli ylämäki. Pari nuorempaa sisarustakin oli reppuselässä, kun kaikille ei ollut suksia. Vähintään kerran viikossa piti koulumatkalla painia nälkäisen suden kanssa. Reipasta!
Niin on lapsen kommentti jonka vanhemmat jo kuskasi autolla koulun portille.
Sopiihan sitä tietysti naljailla, eihän nuoremmat tiedä aikaa kun ei ollut leveitä asfalttiteitä metsien läpi kyläkouluille, ei busseja kulkenut joka mökistä koululle eikä bussilippuja, ei televisioita, kamala, uskotko jos sanon ettei kännyköitäkään. Ei ees vauva- sivustoaKummallisia mökkejä, jos jokaisesta on oma bussiyhteys koululle. Eikö tuo nyt vesitä bussin idean?
Luepas muuten uudestaan. Hitaasti, mitä tekstissä luki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Sadannen tai tuhannen kerran: ei noiden mummojen kanssa voi keskustella, he tekevät juuri tasan kuten itse haluavat. He sanelevat, itselle jää totteleminen. Ja kun alkaa kapinoida, eikä ovi avaudukaan silloin kun mummo haluaa, niin sitten saa kuulla olevansa hankala.
Mun vanhemmat asuvat kauempana, heidän kanssaan on samankaltaiset välit mitä kuvailit. Ensi viikolla lapset ovat siellä koko viikon. Ihanaa. Sekä lapset ja mun vanhemmat viihtyvät. Näistä tämä toinen mummo on kovin katkera. Tavallaan ymmärrän, mutta hän ei ikinä ole osoittanut mitään mielenkiintoa tehdä lasteni kanssa muuta kuin esitellä heitä tuttavilleen ja ahtaa heidät täyteen herkkuja. Miehen sisko miehensä kanssa käy lasteni kanssa kalassa jne, tästäkin on oltu katkeria. Nuo reissut eivät ole siltä anopiltani mitenkään pois.
Oma äiti, paras äiti. Oma äiti paras mummo. Oma suku paras suku. Muttei mies saa ajatella niin.
Eilen oli vähän aikaa keskustelu kun miniä harmitteli mummon eilistä kuolemaa ja menee juhannus ja kesä pilalle kun mies joutuu hautajaiset yms. Hoitamaan.Olen niin tyytyväinen etäisiin väleihin lasten kanssa. Heidän lapsensa kyllä ovat täällä mummolassa olleet, mutta itse en käy heillä.
Mun mies tulee paremmin toimeen mun vanhempien kanssa kuin äitinsä kanssa. Välit isäänsä olivat etäiset, isä oli juoppo. En ole tavannut ikinä.
Ei sillä, ei mun vanhemmat täydellisiä ole. Mutta heidän kanssaan voi sopia asioista, eivätkä he jatkuvasti hauku ja kritisoi ihan kaikkea, mitä tekee. He myös aidosti tykkäävät mun lapsista, eivät ole ainoastaan pokaali, jota esitellä tuttaville.
Miehet on yleensä joustavampia, he tulevat appivanhempiensa kanssa toimeen. Ehkä jo paremmin kotona kasvatettu hyväkymään erilaisia ihmisiä.
Naisethan ovat kaivelijoita, vihaavat toisia naisia. Miksi ei mummut saa olla ylpeitä lastensa lapsista ? Vastaus: kun ne on miniän lapsia, eivät mitenkään inha-anopin .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Sadannen tai tuhannen kerran: ei noiden mummojen kanssa voi keskustella, he tekevät juuri tasan kuten itse haluavat. He sanelevat, itselle jää totteleminen. Ja kun alkaa kapinoida, eikä ovi avaudukaan silloin kun mummo haluaa, niin sitten saa kuulla olevansa hankala.
Mun vanhemmat asuvat kauempana, heidän kanssaan on samankaltaiset välit mitä kuvailit. Ensi viikolla lapset ovat siellä koko viikon. Ihanaa. Sekä lapset ja mun vanhemmat viihtyvät. Näistä tämä toinen mummo on kovin katkera. Tavallaan ymmärrän, mutta hän ei ikinä ole osoittanut mitään mielenkiintoa tehdä lasteni kanssa muuta kuin esitellä heitä tuttavilleen ja ahtaa heidät täyteen herkkuja. Miehen sisko miehensä kanssa käy lasteni kanssa kalassa jne, tästäkin on oltu katkeria. Nuo reissut eivät ole siltä anopiltani mitenkään pois.
Oma äiti, paras äiti. Oma äiti paras mummo. Oma suku paras suku. Muttei mies saa ajatella niin.
Eilen oli vähän aikaa keskustelu kun miniä harmitteli mummon eilistä kuolemaa ja menee juhannus ja kesä pilalle kun mies joutuu hautajaiset yms. Hoitamaan.Olen niin tyytyväinen etäisiin väleihin lasten kanssa. Heidän lapsensa kyllä ovat täällä mummolassa olleet, mutta itse en käy heillä.
Mun mies tulee paremmin toimeen mun vanhempien kanssa kuin äitinsä kanssa. Välit isäänsä olivat etäiset, isä oli juoppo. En ole tavannut ikinä.
Ei sillä, ei mun vanhemmat täydellisiä ole. Mutta heidän kanssaan voi sopia asioista, eivätkä he jatkuvasti hauku ja kritisoi ihan kaikkea, mitä tekee. He myös aidosti tykkäävät mun lapsista, eivät ole ainoastaan pokaali, jota esitellä tuttaville.
Miehet on yleensä joustavampia, he tulevat appivanhempiensa kanssa toimeen. Ehkä jo paremmin kotona kasvatettu hyväkymään erilaisia ihmisiä.
Naisethan ovat kaivelijoita, vihaavat toisia naisia. Miksi ei mummut saa olla ylpeitä lastensa lapsista ? Vastaus: kun ne on miniän lapsia, eivät mitenkään inha-anopin .
Öh, juurihan tuossa luki että mies ei tule toimeen omien vanhempiensa kanssa itsekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
i
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.Jos lapsi ylirasittu (kotona vieraita 12 tuntia) ja häneltä jää ulkoilut pois ja se rytmi sekoaa jo aamusta ja siellä olohuoneessa huutaa televisio ja appikset, ei se välttämättä sinne sänkyynsä nukahda.
Miten vieraiden takia jää ulkoilu väliin? Ulkovaatteet päälle, vieraat pyydetään mukaan leikkikentälle, samalla hoituu se roskapussiongelmakin.
Jos on jämähtäneitä vieraita, iltapäivällä uudestaan porukalla ulosHe ei ulkoile. Kerran olen kokeillut ja sen jälkeen kuuntelin kuusi vuotta, miten raahasin vanhoja ihmisiä umpihangessa ja miten meillä on vääränlaiset ojat.
Missä te oikein asutte jos ojien yli loikitte umpihangissa? Tää olikin taas joku maalaistragedia.
Helsingissä. Kyseisenä talvena ei edes ollut lunta kuin ehkä sentti.
Jaa. Jätetäänkö tuo liioittelusi nyt ilman huomiota kokonaan? Jos liikaa innostuu menee uskottavuus kokonaan.
En minä tarinassa liioitellut vaan appivanhemmat.
Ja kaikkein merkillisintä tässäkin on se että kun me käydään appivanhempien luona, appi haluaa nimenomaan kävelylle. Sitten kun me mentiin meillä kävelylle, hän paisutteli siitä tällaisen via dolorosan. Me asumme alueella jossa on oikeasti upeat ulkoilumaastot.
Anoppini ei liiku. Hän kulkee vain autolla. Suoraan ovelta ovelle. Appi kuskaa hänet töihinkin.
Tarinasi on kovin eläväinen ja muuttuva. Appikset käy töissä ja silti he tulevat päiväkausiksi arkipäivänä miniän luokse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, minulla on ollut kolme lasta. Aluksi oli vain talopesula, käsintiskaus, 8 h työpäivä.
Mitäs minäkään mummi nyt lasten hoidosta tietäisin tai siitä miten niitä on perään katsottava. Ompelin siihen aikaan itse lasten vaatteita ja neuloin neuleet.
Nyt kyllä, 78 v, en jaksaisi.
Olen lapsuuteni elänyt sähköttömässä kantovesitaloudessa, pyykki pestiin paljussa saunassa tai kesällä rannalla. Lapsia oli vanhemmillani joka otrille.
Mitäpä.me mummot elämän raskaudesta mitään tietäisimme. Koska olemme niin tyhmiä emme tajua miten se miniä rasittuu valtavasti jos laittaa anopin lautasen koneeseen jos anoppi ei itse kiirehdi sitä.pistämään.
Joo. Kouluunkin on aina hiihdetty vastatuuleen ja jotenkin kumpaankin suuntaan oli ylämäki. Pari nuorempaa sisarustakin oli reppuselässä, kun kaikille ei ollut suksia. Vähintään kerran viikossa piti koulumatkalla painia nälkäisen suden kanssa. Reipasta!
Niin on lapsen kommentti jonka vanhemmat jo kuskasi autolla koulun portille.
Sopiihan sitä tietysti naljailla, eihän nuoremmat tiedä aikaa kun ei ollut leveitä asfalttiteitä metsien läpi kyläkouluille, ei busseja kulkenut joka mökistä koululle eikä bussilippuja, ei televisioita, kamala, uskotko jos sanon ettei kännyköitäkään. Ei ees vauva- sivustoaKummallisia mökkejä, jos jokaisesta on oma bussiyhteys koululle. Eikö tuo nyt vesitä bussin idean?
No niinhän tuo yksi luulee kun piikittelee kouluun hiihtämisestä. Hän itse on voinut mennä kotipysäkiltä koulun pysäkille bussilla ja luulee että niinhän sitä maallakin leveitä asfalttiteitä bussit nouti lapset kouluun. Katuvalojen loisteessa. Kansakoulujen aikaan.
Ja kännykällä soiteltiin kotiin monta kertaa päivässä.
No kun aletaan entisiä tapoja muistella, niin pakkohan siihen on tuo kouluun hiihtäminen lisätä. Kesät talvet vaan unohtui, sori siitä.
Itseasiassa en ole elämässäni kertaakaan mennyt bussilla kouluun. Pyörällä tai kävellen olen siirtymän suorittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Sadannen tai tuhannen kerran: ei noiden mummojen kanssa voi keskustella, he tekevät juuri tasan kuten itse haluavat. He sanelevat, itselle jää totteleminen. Ja kun alkaa kapinoida, eikä ovi avaudukaan silloin kun mummo haluaa, niin sitten saa kuulla olevansa hankala.
Mun vanhemmat asuvat kauempana, heidän kanssaan on samankaltaiset välit mitä kuvailit. Ensi viikolla lapset ovat siellä koko viikon. Ihanaa. Sekä lapset ja mun vanhemmat viihtyvät. Näistä tämä toinen mummo on kovin katkera. Tavallaan ymmärrän, mutta hän ei ikinä ole osoittanut mitään mielenkiintoa tehdä lasteni kanssa muuta kuin esitellä heitä tuttavilleen ja ahtaa heidät täyteen herkkuja. Miehen sisko miehensä kanssa käy lasteni kanssa kalassa jne, tästäkin on oltu katkeria. Nuo reissut eivät ole siltä anopiltani mitenkään pois.
Oma äiti, paras äiti. Oma äiti paras mummo. Oma suku paras suku. Muttei mies saa ajatella niin.
Eilen oli vähän aikaa keskustelu kun miniä harmitteli mummon eilistä kuolemaa ja menee juhannus ja kesä pilalle kun mies joutuu hautajaiset yms. Hoitamaan.Olen niin tyytyväinen etäisiin väleihin lasten kanssa. Heidän lapsensa kyllä ovat täällä mummolassa olleet, mutta itse en käy heillä.
Mun mies tulee paremmin toimeen mun vanhempien kanssa kuin äitinsä kanssa. Välit isäänsä olivat etäiset, isä oli juoppo. En ole tavannut ikinä.
Ei sillä, ei mun vanhemmat täydellisiä ole. Mutta heidän kanssaan voi sopia asioista, eivätkä he jatkuvasti hauku ja kritisoi ihan kaikkea, mitä tekee. He myös aidosti tykkäävät mun lapsista, eivät ole ainoastaan pokaali, jota esitellä tuttaville.
Miehet on yleensä joustavampia, he tulevat appivanhempiensa kanssa toimeen. Ehkä jo paremmin kotona kasvatettu hyväkymään erilaisia ihmisiä.
Naisethan ovat kaivelijoita, vihaavat toisia naisia. Miksi ei mummut saa olla ylpeitä lastensa lapsista ? Vastaus: kun ne on miniän lapsia, eivät mitenkään inha-anopin .
Ne lapset ei ole anopin lapsia. Jos lähtee sillä asenteella että olisivat, on jo ongelma.
Minun appivanhemmistani appi on ihan kamala. Haukkuu ja marisee eikä jousta mistään yhtään. Saa merkillisiä raivokohtauksia. Olen yrittänyt ehdottaa että hänet vietäisiin dementiatesteihin.
Anoppi on normaalimpi ja osaa jopa muistaa millaista kolmen pienen lapsen kanssa oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Sadannen tai tuhannen kerran: ei noiden mummojen kanssa voi keskustella, he tekevät juuri tasan kuten itse haluavat. He sanelevat, itselle jää totteleminen. Ja kun alkaa kapinoida, eikä ovi avaudukaan silloin kun mummo haluaa, niin sitten saa kuulla olevansa hankala.
Mun vanhemmat asuvat kauempana, heidän kanssaan on samankaltaiset välit mitä kuvailit. Ensi viikolla lapset ovat siellä koko viikon. Ihanaa. Sekä lapset ja mun vanhemmat viihtyvät. Näistä tämä toinen mummo on kovin katkera. Tavallaan ymmärrän, mutta hän ei ikinä ole osoittanut mitään mielenkiintoa tehdä lasteni kanssa muuta kuin esitellä heitä tuttavilleen ja ahtaa heidät täyteen herkkuja. Miehen sisko miehensä kanssa käy lasteni kanssa kalassa jne, tästäkin on oltu katkeria. Nuo reissut eivät ole siltä anopiltani mitenkään pois.
Oma äiti, paras äiti. Oma äiti paras mummo. Oma suku paras suku. Muttei mies saa ajatella niin.
Eilen oli vähän aikaa keskustelu kun miniä harmitteli mummon eilistä kuolemaa ja menee juhannus ja kesä pilalle kun mies joutuu hautajaiset yms. Hoitamaan.Olen niin tyytyväinen etäisiin väleihin lasten kanssa. Heidän lapsensa kyllä ovat täällä mummolassa olleet, mutta itse en käy heillä.
Mun mies tulee paremmin toimeen mun vanhempien kanssa kuin äitinsä kanssa. Välit isäänsä olivat etäiset, isä oli juoppo. En ole tavannut ikinä.
Ei sillä, ei mun vanhemmat täydellisiä ole. Mutta heidän kanssaan voi sopia asioista, eivätkä he jatkuvasti hauku ja kritisoi ihan kaikkea, mitä tekee. He myös aidosti tykkäävät mun lapsista, eivät ole ainoastaan pokaali, jota esitellä tuttaville.
Miehet on yleensä joustavampia, he tulevat appivanhempiensa kanssa toimeen. Ehkä jo paremmin kotona kasvatettu hyväkymään erilaisia ihmisiä.
Naisethan ovat kaivelijoita, vihaavat toisia naisia. Miksi ei mummut saa olla ylpeitä lastensa lapsista ? Vastaus: kun ne on miniän lapsia, eivät mitenkään inha-anopin .Öh, juurihan tuossa luki että mies ei tule toimeen omien vanhempiensa kanssa itsekään.
Jos on hirmuvaimon saanut ei tietenkään voi mutään hyvää ajatella omista vanhemmistaan eikä sietää heitä.
Kerros mitä tapahtuisi jos mies kirjoittelisi vaimon vanhemmista samoin kuin rouvat täällä miehen vanhemmista ja suvusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
i
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.Jos lapsi ylirasittu (kotona vieraita 12 tuntia) ja häneltä jää ulkoilut pois ja se rytmi sekoaa jo aamusta ja siellä olohuoneessa huutaa televisio ja appikset, ei se välttämättä sinne sänkyynsä nukahda.
Miten vieraiden takia jää ulkoilu väliin? Ulkovaatteet päälle, vieraat pyydetään mukaan leikkikentälle, samalla hoituu se roskapussiongelmakin.
Jos on jämähtäneitä vieraita, iltapäivällä uudestaan porukalla ulosHe ei ulkoile. Kerran olen kokeillut ja sen jälkeen kuuntelin kuusi vuotta, miten raahasin vanhoja ihmisiä umpihangessa ja miten meillä on vääränlaiset ojat.
Missä te oikein asutte jos ojien yli loikitte umpihangissa? Tää olikin taas joku maalaistragedia.
Helsingissä. Kyseisenä talvena ei edes ollut lunta kuin ehkä sentti.
Jaa. Jätetäänkö tuo liioittelusi nyt ilman huomiota kokonaan? Jos liikaa innostuu menee uskottavuus kokonaan.
En minä tarinassa liioitellut vaan appivanhemmat.
Ja kaikkein merkillisintä tässäkin on se että kun me käydään appivanhempien luona, appi haluaa nimenomaan kävelylle. Sitten kun me mentiin meillä kävelylle, hän paisutteli siitä tällaisen via dolorosan. Me asumme alueella jossa on oikeasti upeat ulkoilumaastot.
Anoppini ei liiku. Hän kulkee vain autolla. Suoraan ovelta ovelle. Appi kuskaa hänet töihinkin.
Tarinasi on kovin eläväinen ja muuttuva. Appikset käy töissä ja silti he tulevat päiväkausiksi arkipäivänä miniän luokse.
En ole väittänyt että tulevat päiväkausiksi vaan 12 tunniksi arkipäivänä.
Appi ei ole töissä. Anoppi on. Mutta on hänelläkin lomapäiviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Sadannen tai tuhannen kerran: ei noiden mummojen kanssa voi keskustella, he tekevät juuri tasan kuten itse haluavat. He sanelevat, itselle jää totteleminen. Ja kun alkaa kapinoida, eikä ovi avaudukaan silloin kun mummo haluaa, niin sitten saa kuulla olevansa hankala.
Mun vanhemmat asuvat kauempana, heidän kanssaan on samankaltaiset välit mitä kuvailit. Ensi viikolla lapset ovat siellä koko viikon. Ihanaa. Sekä lapset ja mun vanhemmat viihtyvät. Näistä tämä toinen mummo on kovin katkera. Tavallaan ymmärrän, mutta hän ei ikinä ole osoittanut mitään mielenkiintoa tehdä lasteni kanssa muuta kuin esitellä heitä tuttavilleen ja ahtaa heidät täyteen herkkuja. Miehen sisko miehensä kanssa käy lasteni kanssa kalassa jne, tästäkin on oltu katkeria. Nuo reissut eivät ole siltä anopiltani mitenkään pois.
Oma äiti, paras äiti. Oma äiti paras mummo. Oma suku paras suku. Muttei mies saa ajatella niin.
Eilen oli vähän aikaa keskustelu kun miniä harmitteli mummon eilistä kuolemaa ja menee juhannus ja kesä pilalle kun mies joutuu hautajaiset yms. Hoitamaan.Olen niin tyytyväinen etäisiin väleihin lasten kanssa. Heidän lapsensa kyllä ovat täällä mummolassa olleet, mutta itse en käy heillä.
Mun mies tulee paremmin toimeen mun vanhempien kanssa kuin äitinsä kanssa. Välit isäänsä olivat etäiset, isä oli juoppo. En ole tavannut ikinä.
Ei sillä, ei mun vanhemmat täydellisiä ole. Mutta heidän kanssaan voi sopia asioista, eivätkä he jatkuvasti hauku ja kritisoi ihan kaikkea, mitä tekee. He myös aidosti tykkäävät mun lapsista, eivät ole ainoastaan pokaali, jota esitellä tuttaville.
Miehet on yleensä joustavampia, he tulevat appivanhempiensa kanssa toimeen. Ehkä jo paremmin kotona kasvatettu hyväkymään erilaisia ihmisiä.
Naisethan ovat kaivelijoita, vihaavat toisia naisia. Miksi ei mummut saa olla ylpeitä lastensa lapsista ? Vastaus: kun ne on miniän lapsia, eivät mitenkään inha-anopin .Ne lapset ei ole anopin lapsia. Jos lähtee sillä asenteella että olisivat, on jo ongelma.
Minun appivanhemmistani appi on ihan kamala. Haukkuu ja marisee eikä jousta mistään yhtään. Saa merkillisiä raivokohtauksia. Olen yrittänyt ehdottaa että hänet vietäisiin dementiatesteihin.
Anoppi on normaalimpi ja osaa jopa muistaa millaista kolmen pienen lapsen kanssa oli.
Kyllä ne pojanlapset on hyvin läheistä sukua anopille alenevassa polvessa.
Jos miehesi kuolisi ennen anoppiaan tai appeaan , anopin perisivät lapsesi, et sinä.
Perintökaaressa vain lähisukulaiset perivät.
Päinvastoin, on kysytty monesti kylään ja ihastelemaan Usko-Annukkaa. Ei kiinnosta. Enää.
Kaikkien elämä kun ei pyöri heidän pillinsä mukaan.