Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden elämä on kovaa. Kaikkien appivanhemmat ovat dementikkoja ( poika siis nainut itseään nuoremman naisen ja vauvoja keski-iässä) . Appiksia on lisäksi käytävä auttamassa, hoidettava heidän raha-asiansa, kaikki tämä vauvanhoidon lomassa.
Lisäksi vielä pyytävät rahaa. Tuovat huonoja krääsälahjoja jos suostuvat tulemaan/ käyvät liian tiheään.Elämä on kovaa.
Vastaaja numero 8 kommentoi: Anoppi ei ollut dementikko ikänsä vuoksi vaan sen vuoksi, että mies oli humalassa kyydinnyt häntä. Tuleva anoppini oli lentäyt kyydistä ja saanut päävamman. Kun anoppi muutaman vuorokauden kuluttua tuli tajuihinsa sairaalassa, hän oli vaati päästä kotiin hoitamaan Lapsia. Onko kotona apua? Sen verran mitä nyt juoposta voi olla...
Oli kantovesi ja ulkovessa eikä viemäriäkään. Sähkötkin mieheni lapsuudenkotiin satiin vasta kun viestissä mainittu vauvamme oli jo täysi-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Jos se miniä on siellä kotona yksin ja appivanhemmat tunkee sinne kutsumatta niin
- kumman ns valtakunta se sinusta silloin on?
- kuka saa päättää mitä sinne tuodaan?
- kuka päättää mitä siellä on tarjolla?Jos sinun mielestäsi ne kutsumattomat appivanhemmat niin voitko perustella miksi.
Et keskustele enää aikuisten tasolla. Ihan saman raivon tulet kohdistamaan niihin lapsisi ystäviin ja heidän tuomisiinsa. Odotan jännityksellä kun ensimmäinen lastesi pariehdokas kertoo jostain kala-allergiasta tai jostain ruokaperiaatteestaan, mikä raivo nousee. Vai pitäisi prinsessalle laittaa erityisruokia, ei lautastaan edes raivaa pöydästä.
Voisitko vastata kysymykseen.
En viitsisi alentua tuommoiseen typerään jankjaukseen päiväkausiksi.
Sinä olet teillä pomo, voit olla laskematta anoppia sisään, voit häätää miehesikin kotoasi pois. Voi aikanaan kohdella lastesi ystäviä kuten anoppiasi.Eli et osaa vastata.
Olet niin kiihtynyt jo aamusta ettet ymmärrä lukemaasi. Toistan : olet pomo, sinun ei tarvitse kotonasi eikä missään huomioida muita ihmisiä, hyväksyä, olla kohtelias.
Ei ketään , ei anoppia, ei miestä, ei itsenäistyviä lapsia ja heidän ystäviään.Keskustelen ketjun aiheesta. Voisitko ystävällisesti tehdä samoin ja vastata kysymykseen?
Tiedoksesi että ne mies ja lapset asuu siellä ja on perhettä joten en ymmärrä miten edes rinnastst heidät sukulaisiin.
Luetun ymmärtäminen nyt on heikohko? Sinä olet teillä pomo. Laita anoppi se tajuamaan myös.
Lastesi ystävät eivät ole perhettäsi, he eivät tule aikoinaan myös käyttäytymään sinun tahtomalla tavalla eivätkä tuo oikeita tuliaisia.Sinä olet teillä pomo. Meneeko yksinkertainen lause perille?
Kyllä olen pomo tilanteessa jossa ollaan minun kotonani ja aikuisia on paikalla tasan minä ja ne vieraat. Tämä on se tilanne josta ketju keskustelee. Vieraat eivät päätä toisen kotona.
Kyllä, sinä olet pomo muuallakin ihmissuhteissasi, siellä anoppilassa myös päälleoäsmäri
Ja näytä se heti kättelyssä lastesi heilastelukumppaneille. Voisit laatia monisteen heille esim siitä mitä kukkia hyväksyt, mitä suklaata, mitä kahvia jotta olisi pelisäännöt selvillä kun poika kysyy voisinks mää camillan tuoda käymään?
Sinä olet pomo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ilmoitin, kun alkoivat lapseni muksuja tekemään, että itse teette, itse hoidatte. Selvä peli. Käyn kesällä Suomessa mökilläni muutaman viikon, jos liikkuvat lähistöllä, voin viedä syömään heidät jonnekin, jos minulla ei ole mitään tärkeämpää. Kannattaa puhua niitten isovanhempien kanssa, ei ulista, kuin persu, täällä.
Me teimme mieheni kanssa samoin. Eläkepäivät on varattu muuhun kuin lasten perheitten piikana olemiseen.
Lapsenne ja lastenlapsenne tekevät myös tulevina vuosina saman valinnan ja heillä on silloin parempaa tekemistä kuin teidän vanhenevien ja avuntarpeisten boomereiden auttaminen ja tukeminen. Ihmettelen miksi kaltaisenne ihmiset ovat edes tehneet lapsia? Mitä niillä edes tekee, jos tarkoitus on vaan saada ne pois jaloista ja pestä kätensä kaikesta inhimillisestä ja vastavuoroisesta läheisten kanssa toimimisesta. Todennäköisesti olette myös itse hoidattaneet lapsenne aikanaan pitkälti mummoloissa ja naapureilla kuten ennen vanhaan oli tapana ja ylpeilette, että nyt on velvoitteet hoidettu ja lapsenne saaavat pärjätä omillaan.
Piikana olemisen ja täydellisen välinpitämättömyyden välissä on iso kirjo erilaisia normaaliin ihmisyyteen ja vastavuoroiseen omasta lähipiiristä huolehtimiseen kuuluvia tapoja elää perheyhteisonä. Vihamielinen ja vähintään passiivisaggressiivinen suhtautuminen lähiomaisiin ja yhteisöllisen ajattelun puute on hyvin suomalainen ilmiö ja ihan varmasti suurin syy sille, miksi meillä on niin paljon itsemurhia, perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa, mielenterveysongelmia, avioeroja, burnouteja ja maailman uupuneimmat pienten lasten vanhemmat.
Varmaan tuhannes kerta kun luen tämän saman tekstin. Isot ikäluokat hoidattivat lapsensa muilla. Totta, äitiysloma oli vain 3 kuukautta, mene töihin tai irtisanoudu. Joku muu hoiti lapset.
Mutta ne eivät olleet lapsen mummot, omissa tutuissa ei ollut ketään jolla olisi samassa kaupungissa asunut kumpaakaan mummoa. Jouluksi ei juuri matkusteltu satojen kilometrien päähän, joulupukki löytyi aina naapurista, kesälomalla ehkä käytiin.Mutta jollain tietysti oli mummo lastenhoitajana, enhän sitä voi kiistääkään. Perheet on niin erilaisia.
Mutta esimerkiksi taas laiseni mummot, asumme väh 200 kmn päässä miniöistämme. Ehkä olleet työelämässä kun lapset pieniä. Emme ole hoitaneet siis lapsia päivähoitajina, ehkä jonkun sairaspäivän tai viikonlopuksi hakeneet mummolaan.
Tällä siis menetämme oikeuden siihen että lapsemme tai lastenlapset vaivautuisivat käymään hoivaosastolla tai vaivautuisivat järjestämään edunvalvonnan. Ehkei miniä sitten kuoleman jälkeen tarkasti rieku että "minun mieheni" saa varmasti tarpeeksi perintöä ja ulvo ylimmäisenä omaisena hautajaisissa.
Hautajaisissa voi tietysti vielä nalkuttaa, mummo se vaan toi tarrakirjoja tai sitten yritti ostaa rahalla. Mutta minua ei ostettu, mummo oli p..a.
Minä kai -51 syntyneenä kuulun näihin parjattuihin boomereihin, tai ainakin heti heistä seuraaviin. En minä muista, että me oltaisiin kovinkaan sankoin joukoin hoidatettu lapsemme isovanhemmilla, meillä oli jo päiväkodit, jotka toimi ihan täysillä. Siis ihan sama systeemi kuin nykyvanhemmilla. Mistä te meitä syytätte tässä asiassa?
Ja omasta lapsuudestamme täytyy muistaa, että silloin oli tämä maa vielä pitkälle maatalousvaltainen ja lapset hoidettiin kotona siinä työn ohessa. Jos oli maatalo, jossa kaksi sukupolvea yhdessä, niin toki isovanhemmat olivat suureksi avuksi lastenhoidossa. Sehän oli ihan käytännöllinen järjestelmä, eikä siitä purnattu. Itse en kyllä ole maatalosta kotoisin, mutta äiti oli ns. kotirouva, kuten monet muutkin lapsuuskavereideni äidit.
Nykyaika on erilaista, ja on väärin tehdä vertauksia kahden aivan erilaisen aikakauden välillä ja siten syytellä, että silloin teitte näin ja nyt teette noin. Nykyisillä isovanhemmilla on takanaan vuosikymmenien ansiotyö, joka totta totisesti vie ihmisestä voimat, koska ihminenhän ikääntyy. Mieheni on edelleen työelämässä, eläkevuodet muutaman vuoden päässä. Hän tekee kolmivuorotyötä, mikä on käynyt hänelle ajan myötä tavattoman raskaaksi. 40 vuotta hän on tehnyt työtä, missä uni- ja valveillaolojaksot vaihtelevat koko ajan, nuorempana se ei haitannut, mutta nyt sen tuomat tulokset näkyvät. Eikö hänen viimein eläkkeelle päästessään pitäisi saada jo levätä ja saada unirytmi kohdalleen, hoidattaa mielenterveyttäänkin, joka on alkanut kärsiä tästä tilanteesta.
No meillä ei ole lapsenlapsia hoidettavaksi, mutta monilla vastaavilla tapauksilla on. Ollaan arvostelemassa, että välitetään vain itsestään. Eikö siihen olisi jo oikeus?
Omasta ikäluokastani en tunne enkä tiedä yhtäkään, joka ei olisi huolehtinut omista vanhemmistaan, kun nämä ovat tulleet vanhoiksi ja apua tarvitseviksi.
Meidän ikäluokkamme siis sitten heitetään katuojaan kuolemaan, mitään arvoa ei ole tekemällämme työllä, mitään emme kuulemma ole saaneet aikaan eli Suomi on edelleen samassa pisteessä kuin mitä se oli 60-luvun alussa. Itse näen aivan täysin toisenlaisen Suomen, monin verroin kukoistavamman, mutta se kai on sitten joittenkin avaruusolentojen ansiota, ei silloisen työikään ehtineen sukupolven.
Taisimme luoda teille vähän liiankin hyvän yhteiskunnan, jonka eteen teidän itsenne ei ole tarvinnut taistellakaan. Te ne toimeentulo-, opinto ja kuntoutustuet olette saaneet, samoin kuin pitkät vanhempainlomat, vanhampainrahat ja mahdollisuudet olla kolme vuotta hoitovapaalla lapsenne syntymän jälkeen. Isyysvapaista ei ole nauttinut varmaan yksikään boomeri-ikäinen isä.
Nyt meidän boomereiden pitäisi vielä teidänkin elämänne rahoittaa ja lapsenne hoitaa, kai meidän pitäisi teille autot ja talotkin hommata ja huvitukset kaiken päälle.
Liian hyvän hyvän yhteiskunnan? Elämä on koko ajan yhtä taistelua. Ei jää monille voimia yhteiskunnalliseen toimintaan. Nuorempien eläkkeet leikattu, superkarttumat ja leskeneläkkeet poistettu, eläkkeelle päästessä ikä alkaa seiskalla. Kaikesta leikataan paitsi siitä, mikä koskee nykyeläkeläisiä. Palkasta jää koko ajan vähemmän käteen, kun inflaatio syö sen. Onneksi eläkeläiset saavat kivoja 8 % korotuksia. Onhan se yhteiskunnalle tooodella kannattavaa, että perheellisille työssäkäyville jää vähemmän rahaa ja itsellisille eläkeläisille enemmän.
Tiedoksi myös, että lastenhoidon ja -kasvatuksen vaatimukset ovat ihan erilaisia kuin vaikka 80-luvulla. Silloin ei tarvinnut vanhempien juosta kesken työpäivän mm. lasten hammas- ja terveystarkastuksissa, ja eskarin ja koulun oppimiskeskusteluissa monta kertaa vuodessa. Nykyään jos jätät lapsen yksin kotiin avaimet kaulassa, tulee lastensuojelu ja puuttuu peliin. Pitäisi olla repeämässä joka suuntaan. Täyttä vanhemmuutta ja täyttä työelämää. Pitää kouluttautua ja kehittyä, kun työ voi mennä alta seuraavissa yt-neuvotteluissa. Inflaatio syö palkat ja toimeentulon. On tämä nykyvanhemmuus sitten helppoa.
Toimeentulotukea ja asumistukea saavat myös eläkeläiset ja eläkkeensaajan hoitotukea todella monet rikkaatkin eläkeläiset. En kyllä ymmärrä miten nämä aiheeseen edes liittyvät, mutta kerrottakoon kun kerran itse otit puheeksi. Suuret ikäluokat ovat kyllä saaneet hyvinvointivaltion parhaat edut itselleen, ja hyvät ja varhaiset eläkkeet on se muhkein juttu ja teidän jälkeenne tulevilta hyvinvointivaltion herkut onkin sitten pitkälti purettu pois. Nuoremmille jää maksajan rooli.
Olin yksinhuoltajana 20 vuotta, lasten isä kuollut.
Kutsuin omat vanhempani jouluiksi, syntymäpäiviksi ja muina juhlapäivinä kylään ja tein heille perinteiset juhlaruoat ja kahvikakut itse alusta alkaen. Halusin antaa siinä samalla myös lapsilleni normaalit juhlapäivät, vaikka perheessä oli vain yksi aikuinen.
Kun kävin vanhemmillani kylässä, siivosin heidän kotia ja kerran tein perusteellisen suursiivouksen keittiöön.
En kerro tätä kehuakseni, mutta on vaan monia eri tyylejä osoittaa rakkautta perheenjäsenille.
Isovanhemmat asuivat eri paikkakunnalla, joten eivät he liian usein olleet minun passattavana.
Toki saimme sitten itse valmista ruokaa ja herkkuja käydessämme heillä kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Jos se miniä on siellä kotona yksin ja appivanhemmat tunkee sinne kutsumatta niin
- kumman ns valtakunta se sinusta silloin on?
- kuka saa päättää mitä sinne tuodaan?
- kuka päättää mitä siellä on tarjolla?Jos sinun mielestäsi ne kutsumattomat appivanhemmat niin voitko perustella miksi.
Et keskustele enää aikuisten tasolla. Ihan saman raivon tulet kohdistamaan niihin lapsisi ystäviin ja heidän tuomisiinsa. Odotan jännityksellä kun ensimmäinen lastesi pariehdokas kertoo jostain kala-allergiasta tai jostain ruokaperiaatteestaan, mikä raivo nousee. Vai pitäisi prinsessalle laittaa erityisruokia, ei lautastaan edes raivaa pöydästä.
Voisitko vastata kysymykseen.
En viitsisi alentua tuommoiseen typerään jankjaukseen päiväkausiksi.
Sinä olet teillä pomo, voit olla laskematta anoppia sisään, voit häätää miehesikin kotoasi pois. Voi aikanaan kohdella lastesi ystäviä kuten anoppiasi.Eli et osaa vastata.
Olet niin kiihtynyt jo aamusta ettet ymmärrä lukemaasi. Toistan : olet pomo, sinun ei tarvitse kotonasi eikä missään huomioida muita ihmisiä, hyväksyä, olla kohtelias.
Ei ketään , ei anoppia, ei miestä, ei itsenäistyviä lapsia ja heidän ystäviään.Keskustelen ketjun aiheesta. Voisitko ystävällisesti tehdä samoin ja vastata kysymykseen?
Tiedoksesi että ne mies ja lapset asuu siellä ja on perhettä joten en ymmärrä miten edes rinnastst heidät sukulaisiin.
Luetun ymmärtäminen nyt on heikohko? Sinä olet teillä pomo. Laita anoppi se tajuamaan myös.
Lastesi ystävät eivät ole perhettäsi, he eivät tule aikoinaan myös käyttäytymään sinun tahtomalla tavalla eivätkä tuo oikeita tuliaisia.Sinä olet teillä pomo. Meneeko yksinkertainen lause perille?
Kyllä olen pomo tilanteessa jossa ollaan minun kotonani ja aikuisia on paikalla tasan minä ja ne vieraat. Tämä on se tilanne josta ketju keskustelee. Vieraat eivät päätä toisen kotona.
Kyllä, sinä olet pomo muuallakin ihmissuhteissasi, siellä anoppilassa myös päälleoäsmäri
Ja näytä se heti kättelyssä lastesi heilastelukumppaneille. Voisit laatia monisteen heille esim siitä mitä kukkia hyväksyt, mitä suklaata, mitä kahvia jotta olisi pelisäännöt selvillä kun poika kysyy voisinks mää camillan tuoda käymään?Sinä olet pomo.
Keskustelen ketjun aiheesta. En minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Jos se miniä on siellä kotona yksin ja appivanhemmat tunkee sinne kutsumatta niin
- kumman ns valtakunta se sinusta silloin on?
- kuka saa päättää mitä sinne tuodaan?
- kuka päättää mitä siellä on tarjolla?Jos sinun mielestäsi ne kutsumattomat appivanhemmat niin voitko perustella miksi.
Et keskustele enää aikuisten tasolla. Ihan saman raivon tulet kohdistamaan niihin lapsisi ystäviin ja heidän tuomisiinsa. Odotan jännityksellä kun ensimmäinen lastesi pariehdokas kertoo jostain kala-allergiasta tai jostain ruokaperiaatteestaan, mikä raivo nousee. Vai pitäisi prinsessalle laittaa erityisruokia, ei lautastaan edes raivaa pöydästä.
Voisitko vastata kysymykseen.
En viitsisi alentua tuommoiseen typerään jankjaukseen päiväkausiksi.
Sinä olet teillä pomo, voit olla laskematta anoppia sisään, voit häätää miehesikin kotoasi pois. Voi aikanaan kohdella lastesi ystäviä kuten anoppiasi.Eli et osaa vastata.
Olet niin kiihtynyt jo aamusta ettet ymmärrä lukemaasi. Toistan : olet pomo, sinun ei tarvitse kotonasi eikä missään huomioida muita ihmisiä, hyväksyä, olla kohtelias.
Ei ketään , ei anoppia, ei miestä, ei itsenäistyviä lapsia ja heidän ystäviään.Keskustelen ketjun aiheesta. Voisitko ystävällisesti tehdä samoin ja vastata kysymykseen?
Tiedoksesi että ne mies ja lapset asuu siellä ja on perhettä joten en ymmärrä miten edes rinnastst heidät sukulaisiin.
Luetun ymmärtäminen nyt on heikohko? Sinä olet teillä pomo. Laita anoppi se tajuamaan myös.
Lastesi ystävät eivät ole perhettäsi, he eivät tule aikoinaan myös käyttäytymään sinun tahtomalla tavalla eivätkä tuo oikeita tuliaisia.Sinä olet teillä pomo. Meneeko yksinkertainen lause perille?
Kyllä olen pomo tilanteessa jossa ollaan minun kotonani ja aikuisia on paikalla tasan minä ja ne vieraat. Tämä on se tilanne josta ketju keskustelee. Vieraat eivät päätä toisen kotona.
Sinulla on tosiaan joku päättämis- ja pomokompleksi. Pakkomielle suorastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini hautajaiset järjesti veljeni ( lähinnä asuva meistä) jonka vaimo koko ajan motkotti ja etsi virheitä vanhasta äidistämme, 86 v. Olihan äiti kyllä ollut vasta 60 v kun menivät naimisiin. Mutta ei sieltä maalta koskaan käynyt ko. parin lapsia hoitamassa. Tokko montaa kertaa käymässäkään.
Tietysti sitten tää anoppiaan vihaava miniä oli miehensä rinnalla hautajaisten emäntä, ottamassa vieraat ja osanotot vastaan, ulvoen itki etupenkissä perheineen, 5 henkeä.
Me seitsemän muuta sisarusta toisessa ja kolmannessa penkkirivissä perheinemme.Eikö hautajaisissa yleensä istuta perheenä kirkossa? Etupenkkipaikka mielestäni kuuluu tuolle miniälle, jos hänelle ulkoistettiin järjestelyt ja hän ne hoiti.
Niinhän he istuivatkin, ihan etiketin mukaan. Kyllä pitopalvelu muuten hoiti hommat, ei hänen tarvinnut kokkailla.
Mistä se pitopalvelu tiesi tulla paikalle ja mitä kokata ja kuinka isolle salille, joku kai sen tilankin hankki?
Ootko vähän lapsellinen. Veljeni tietenkin hoiti nuo jutut ja hänelle maksettiin kyllä hyvät palkkiot perikunnan rahoista vaivoistaan ja kuluistaan. ( Bensat, puhelinkulut, aika )
Kubhan nyt mainitsin ettei miniä niitä tarjoiluja valmistanut
Se veljesi hautajaisiin käyttämä aika oli poissa hänen perheeseensä käyttämästä ajasta jolloin hänen vaimonsa joutui paikkaamaan veljeäsi heillä kotona.
Tämä logiikka ei auennut minunkaan appivanhemmilleni jotka koko ajan vaativat miestäni avukseen milloin firmaansa (ilmaiseksi) ja milloin kotiinsa.
He eivät vain tajunneet millään että sittenhän minä hoidin meillä kotona kaiken yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Jos se miniä on siellä kotona yksin ja appivanhemmat tunkee sinne kutsumatta niin
- kumman ns valtakunta se sinusta silloin on?
- kuka saa päättää mitä sinne tuodaan?
- kuka päättää mitä siellä on tarjolla?Jos sinun mielestäsi ne kutsumattomat appivanhemmat niin voitko perustella miksi.
Et keskustele enää aikuisten tasolla. Ihan saman raivon tulet kohdistamaan niihin lapsisi ystäviin ja heidän tuomisiinsa. Odotan jännityksellä kun ensimmäinen lastesi pariehdokas kertoo jostain kala-allergiasta tai jostain ruokaperiaatteestaan, mikä raivo nousee. Vai pitäisi prinsessalle laittaa erityisruokia, ei lautastaan edes raivaa pöydästä.
Voisitko vastata kysymykseen.
En viitsisi alentua tuommoiseen typerään jankjaukseen päiväkausiksi.
Sinä olet teillä pomo, voit olla laskematta anoppia sisään, voit häätää miehesikin kotoasi pois. Voi aikanaan kohdella lastesi ystäviä kuten anoppiasi.Eli et osaa vastata.
Olet niin kiihtynyt jo aamusta ettet ymmärrä lukemaasi. Toistan : olet pomo, sinun ei tarvitse kotonasi eikä missään huomioida muita ihmisiä, hyväksyä, olla kohtelias.
Ei ketään , ei anoppia, ei miestä, ei itsenäistyviä lapsia ja heidän ystäviään.Keskustelen ketjun aiheesta. Voisitko ystävällisesti tehdä samoin ja vastata kysymykseen?
Tiedoksesi että ne mies ja lapset asuu siellä ja on perhettä joten en ymmärrä miten edes rinnastst heidät sukulaisiin.
Olen eri, mutta vastaan nyt tuon toisen puolesta. Kun kysyt, että "kuka päättää" noista mainitsemistasi asioista.
Itse asiassa, ei kukaan. Et voi päättää, mitä sinulle vaikkapa tuliaisiksi tuodaan. Tulee mitä tulee. Sinä päätät vain, otatko ne tuomiset vastaan. Kohteliaana tietenkin otat. Sen jälkeen päätät, mitä niille teet. Voit heittää ne menemään, tietenkin näiden tuojien (ilm. appivanhempien) näkemättä. Ethän halua olla epäkohtelias, kaikesta huolimatta ja osaat käyttäytyä.
Kuka päättää, mitä siellä on tarjolla? No kaiken todennäköisyyden mukaan sinä. Sinähän tarjoiluista vastaat, vai etkö? Jos vieraat tuo jotain tullessaan, voit laittaa nekin tarjolle tai sitten et.
Mikä tässä on sinulle hankalaa?
Ja sitten kysyt, kenen valtakunta se sinun kotisi on. No sen sinä kyllä tiedät itsekin. Sinun se on. Mutta valtakunnissakin käy vieraita, joskus enemmän joskus vähemmän. Yleensä vieraat otetaan vastaan, mehän olemme ystävällisiä ja toisiamme huomioivia ihmisiä. Vai emmekö ole? Ainakin pyrimme olemaan vieraanvaraisia, mahdollisuuksiemme mukaan.
Yleensä vieraat ei ole toisen kodeissa "kuin kotonaan," vaikka joskus heitä niin kehoitetaan olemaan. On olemassa näkymättömiä sääntöjä, joita noudatamme ja joita toivomme toistenkin noudattavan. Kyllä me kaikki ne tiedämme ja olemme elämän varrella oppineet. Jos joku niistä pahasti poikkeaa, niin silloin voimme hienovaraisesti ohjailla heitä käyttäytymään tapojen mukaisesti. Kaikkihan ei aina ymmärrä sittenkään. Joillekin on sitten sanottava suoraan.
Kun olemme oman perheen kanssa kotona: Toinen vanhemmista voi keskittyä vahtimaan taaperoa, toinen vanhemmista voi keskittyä kotitöihin. Mikäli toinen vanhempi ei ole kotona, voi taaperolle laittaa hetkeksi lastenohjelmat pyörimään, jotta itse saa tehtyä osan kotitöistä sillä aikaa. Toinen vaihtoehto on tehdä kotityöt lapsen mentyä nukkumaan.
Kun appivanhemmat tulevat kylään ja viipyvät koko päivän: appiukko haluaa tehdä jotain yhdessä poikansa kanssa, lähtevät esim. frisbeegolfaamaan kahdestaan ja ovat poissa useamman tunnin. Minä jään anopin ja lapsen kanssa kotiin. Anoppi haluaa seurustella minun kanssani ja istahtaa pöydän ääreen. Minä siinä anopin kanssa seurustellessa joudun laittamaan ruoat, kahvit ja vahtimaan sivusilmällä lasta. Kun kotityöt on tehty, haluaa anoppi yhä jatkaa seurustelua kanssani. Vaihtoehtoisesti hän haluaa viettää lapsen kanssa ”laatuaikaa” näyttämällä puhelimestaan videoita ja lastenohjelmia lapselle. Tuo ruutuajan tyrkyttäminen tuntuu turhauttavalta, kun meillä ei katsota paljon lastenohjelmia ja kun kylässä on vieraita, niin telkkari pysyy kiinni. Mielestäni isovanhempi voisi käyttää yhteisen ajan muutenkin kuin ruudun tuijottamiseen. Jos tarkoitus olisi tuijottaa lastenohjelmia, niin siihen ei isovanhempaa ”avuksi” tarvita.
Paljon enemmän noissa appivanhempien vierailuissa on hommaa kuin oman perheen kesken ollessa. Ei meille kukaan muu vieras tule koko päiväksi kylään. Kaverit (lapsineen) viipyvät yleensä 2-3 tuntia ja siinä se. Minua väsyttää noiden appivanhempien vierailuiden jälkeen todella paljon, kun on pitänyt koko päivän seurustella, laittaa ruokaa ja huolehtia lapsesta. Oman perheen kesken ollessa pääsee paljon vähemmällä, puoliso ei odota saavansa kaikkea voileivistä asti nenän eteen ja osaa siivota omat jälkensä. Eikä puoliso myöskään odota, että jaksan arjen pyörittämisen keskellä keskittyä seurustelemaan hänen kanssaan koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olemme oman perheen kanssa kotona: Toinen vanhemmista voi keskittyä vahtimaan taaperoa, toinen vanhemmista voi keskittyä kotitöihin. Mikäli toinen vanhempi ei ole kotona, voi taaperolle laittaa hetkeksi lastenohjelmat pyörimään, jotta itse saa tehtyä osan kotitöistä sillä aikaa. Toinen vaihtoehto on tehdä kotityöt lapsen mentyä nukkumaan.
Kun appivanhemmat tulevat kylään ja viipyvät koko päivän: appiukko haluaa tehdä jotain yhdessä poikansa kanssa, lähtevät esim. frisbeegolfaamaan kahdestaan ja ovat poissa useamman tunnin. Minä jään anopin ja lapsen kanssa kotiin. Anoppi haluaa seurustella minun kanssani ja istahtaa pöydän ääreen. Minä siinä anopin kanssa seurustellessa joudun laittamaan ruoat, kahvit ja vahtimaan sivusilmällä lasta. Kun kotityöt on tehty, haluaa anoppi yhä jatkaa seurustelua kanssani. Vaihtoehtoisesti hän haluaa viettää lapsen kanssa ”laatuaikaa” näyttämällä puhelimestaan videoita ja lastenohjelmia lapselle. Tuo ruutuajan tyrkyttäminen tuntuu turhauttavalta, kun meillä ei katsota paljon lastenohjelmia ja kun kylässä on vieraita, niin telkkari pysyy kiinni. Mielestäni isovanhempi voisi käyttää yhteisen ajan muutenkin kuin ruudun tuijottamiseen. Jos tarkoitus olisi tuijottaa lastenohjelmia, niin siihen ei isovanhempaa ”avuksi” tarvita.
Paljon enemmän noissa appivanhempien vierailuissa on hommaa kuin oman perheen kesken ollessa. Ei meille kukaan muu vieras tule koko päiväksi kylään. Kaverit (lapsineen) viipyvät yleensä 2-3 tuntia ja siinä se. Minua väsyttää noiden appivanhempien vierailuiden jälkeen todella paljon, kun on pitänyt koko päivän seurustella, laittaa ruokaa ja huolehtia lapsesta. Oman perheen kesken ollessa pääsee paljon vähemmällä, puoliso ei odota saavansa kaikkea voileivistä asti nenän eteen ja osaa siivota omat jälkensä. Eikä puoliso myöskään odota, että jaksan arjen pyörittämisen keskellä keskittyä seurustelemaan hänen kanssaan koko ajan.
Meillä appivanhemmat istuvat ja kommentoivat. Eivät ole lasten kanssa eivätkä ole oikein kenenkään kanssa. Istuvat ja kommentoivat. Kaikki on kummallista ja kaikkea pitää ihmetellä. Appi on motkottanut suojatiemerkeistä lähtien täällä kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini hautajaiset järjesti veljeni ( lähinnä asuva meistä) jonka vaimo koko ajan motkotti ja etsi virheitä vanhasta äidistämme, 86 v. Olihan äiti kyllä ollut vasta 60 v kun menivät naimisiin. Mutta ei sieltä maalta koskaan käynyt ko. parin lapsia hoitamassa. Tokko montaa kertaa käymässäkään.
Tietysti sitten tää anoppiaan vihaava miniä oli miehensä rinnalla hautajaisten emäntä, ottamassa vieraat ja osanotot vastaan, ulvoen itki etupenkissä perheineen, 5 henkeä.
Me seitsemän muuta sisarusta toisessa ja kolmannessa penkkirivissä perheinemme.Eikö hautajaisissa yleensä istuta perheenä kirkossa? Etupenkkipaikka mielestäni kuuluu tuolle miniälle, jos hänelle ulkoistettiin järjestelyt ja hän ne hoiti.
Niinhän he istuivatkin, ihan etiketin mukaan. Kyllä pitopalvelu muuten hoiti hommat, ei hänen tarvinnut kokkailla.
Mistä se pitopalvelu tiesi tulla paikalle ja mitä kokata ja kuinka isolle salille, joku kai sen tilankin hankki?
Ootko vähän lapsellinen. Veljeni tietenkin hoiti nuo jutut ja hänelle maksettiin kyllä hyvät palkkiot perikunnan rahoista vaivoistaan ja kuluistaan. ( Bensat, puhelinkulut, aika )
Kubhan nyt mainitsin ettei miniä niitä tarjoiluja valmistanut
Se veljesi hautajaisiin käyttämä aika oli poissa hänen perheeseensä käyttämästä ajasta jolloin hänen vaimonsa joutui paikkaamaan veljeäsi heillä kotona.
Tämä logiikka ei auennut minunkaan appivanhemmilleni jotka koko ajan vaativat miestäni avukseen milloin firmaansa (ilmaiseksi) ja milloin kotiinsa.
He eivät vain tajunneet millään että sittenhän minä hoidin meillä kotona kaiken yksin.
Hän sai korvauksen ajastaan. Ja heidän lapsensa olivat yli kakskymppisiä omissa asunnoissaan jo asuvia aikuisia.
Kai nyt rouva pärjäsi hetken jos mies pyörähti seurakunnan kansliassa tai neuvotteli pitopalvelun kanssa
Äitini ei vaatinut heiltä mitään, hän pärjäsi ilman apuja. Illalla oli tullut huono olo, soitti taksin, meni päivystykseen ja yöllä kuoli. Ennen lähtöään oli soittanut helsingissa asuvalle vanhimmalle tyttärelleen lähtevänsä sairaalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini hautajaiset järjesti veljeni ( lähinnä asuva meistä) jonka vaimo koko ajan motkotti ja etsi virheitä vanhasta äidistämme, 86 v. Olihan äiti kyllä ollut vasta 60 v kun menivät naimisiin. Mutta ei sieltä maalta koskaan käynyt ko. parin lapsia hoitamassa. Tokko montaa kertaa käymässäkään.
Tietysti sitten tää anoppiaan vihaava miniä oli miehensä rinnalla hautajaisten emäntä, ottamassa vieraat ja osanotot vastaan, ulvoen itki etupenkissä perheineen, 5 henkeä.
Me seitsemän muuta sisarusta toisessa ja kolmannessa penkkirivissä perheinemme.Eikö hautajaisissa yleensä istuta perheenä kirkossa? Etupenkkipaikka mielestäni kuuluu tuolle miniälle, jos hänelle ulkoistettiin järjestelyt ja hän ne hoiti.
Niinhän he istuivatkin, ihan etiketin mukaan. Kyllä pitopalvelu muuten hoiti hommat, ei hänen tarvinnut kokkailla.
Mistä se pitopalvelu tiesi tulla paikalle ja mitä kokata ja kuinka isolle salille, joku kai sen tilankin hankki?
Ootko vähän lapsellinen. Veljeni tietenkin hoiti nuo jutut ja hänelle maksettiin kyllä hyvät palkkiot perikunnan rahoista vaivoistaan ja kuluistaan. ( Bensat, puhelinkulut, aika )
Kubhan nyt mainitsin ettei miniä niitä tarjoiluja valmistanut
Se veljesi hautajaisiin käyttämä aika oli poissa hänen perheeseensä käyttämästä ajasta jolloin hänen vaimonsa joutui paikkaamaan veljeäsi heillä kotona.
Tämä logiikka ei auennut minunkaan appivanhemmilleni jotka koko ajan vaativat miestäni avukseen milloin firmaansa (ilmaiseksi) ja milloin kotiinsa.
He eivät vain tajunneet millään että sittenhän minä hoidin meillä kotona kaiken yksin.
Hän sai korvauksen ajastaan. Ja heidän lapsensa olivat yli kakskymppisiä omissa asunnoissaan jo asuvia aikuisia.
Kai nyt rouva pärjäsi hetken jos mies pyörähti seurakunnan kansliassa tai neuvotteli pitopalvelun kanssaÄitini ei vaatinut heiltä mitään, hän pärjäsi ilman apuja. Illalla oli tullut huono olo, soitti taksin, meni päivystykseen ja yöllä kuoli. Ennen lähtöään oli soittanut helsingissa asuvalle vanhimmalle tyttärelleen lähtevänsä sairaalaan.
Vaikka veli sai korvauksen ajastaan, se aika oli poissa siitä panoksesta jonka hän kotiinsa antoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ilmoitin, kun alkoivat lapseni muksuja tekemään, että itse teette, itse hoidatte. Selvä peli. Käyn kesällä Suomessa mökilläni muutaman viikon, jos liikkuvat lähistöllä, voin viedä syömään heidät jonnekin, jos minulla ei ole mitään tärkeämpää. Kannattaa puhua niitten isovanhempien kanssa, ei ulista, kuin persu, täällä.
Me teimme mieheni kanssa samoin. Eläkepäivät on varattu muuhun kuin lasten perheitten piikana olemiseen.
Lapsenne ja lastenlapsenne tekevät myös tulevina vuosina saman valinnan ja heillä on silloin parempaa tekemistä kuin teidän vanhenevien ja avuntarpeisten boomereiden auttaminen ja tukeminen. Ihmettelen miksi kaltaisenne ihmiset ovat edes tehneet lapsia? Mitä niillä edes tekee, jos tarkoitus on vaan saada ne pois jaloista ja pestä kätensä kaikesta inhimillisestä ja vastavuoroisesta läheisten kanssa toimimisesta. Todennäköisesti olette myös itse hoidattaneet lapsenne aikanaan pitkälti mummoloissa ja naapureilla kuten ennen vanhaan oli tapana ja ylpeilette, että nyt on velvoitteet hoidettu ja lapsenne saaavat pärjätä omillaan.
Piikana olemisen ja täydellisen välinpitämättömyyden välissä on iso kirjo erilaisia normaaliin ihmisyyteen ja vastavuoroiseen omasta lähipiiristä huolehtimiseen kuuluvia tapoja elää perheyhteisonä. Vihamielinen ja vähintään passiivisaggressiivinen suhtautuminen lähiomaisiin ja yhteisöllisen ajattelun puute on hyvin suomalainen ilmiö ja ihan varmasti suurin syy sille, miksi meillä on niin paljon itsemurhia, perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa, mielenterveysongelmia, avioeroja, burnouteja ja maailman uupuneimmat pienten lasten vanhemmat.
Varmaan tuhannes kerta kun luen tämän saman tekstin. Isot ikäluokat hoidattivat lapsensa muilla. Totta, äitiysloma oli vain 3 kuukautta, mene töihin tai irtisanoudu. Joku muu hoiti lapset.
Mutta ne eivät olleet lapsen mummot, omissa tutuissa ei ollut ketään jolla olisi samassa kaupungissa asunut kumpaakaan mummoa. Jouluksi ei juuri matkusteltu satojen kilometrien päähän, joulupukki löytyi aina naapurista, kesälomalla ehkä käytiin.Mutta jollain tietysti oli mummo lastenhoitajana, enhän sitä voi kiistääkään. Perheet on niin erilaisia.
Mutta esimerkiksi taas laiseni mummot, asumme väh 200 kmn päässä miniöistämme. Ehkä olleet työelämässä kun lapset pieniä. Emme ole hoitaneet siis lapsia päivähoitajina, ehkä jonkun sairaspäivän tai viikonlopuksi hakeneet mummolaan.
Tällä siis menetämme oikeuden siihen että lapsemme tai lastenlapset vaivautuisivat käymään hoivaosastolla tai vaivautuisivat järjestämään edunvalvonnan. Ehkei miniä sitten kuoleman jälkeen tarkasti rieku että "minun mieheni" saa varmasti tarpeeksi perintöä ja ulvo ylimmäisenä omaisena hautajaisissa.
Hautajaisissa voi tietysti vielä nalkuttaa, mummo se vaan toi tarrakirjoja tai sitten yritti ostaa rahalla. Mutta minua ei ostettu, mummo oli p..a.
Minä kai -51 syntyneenä kuulun näihin parjattuihin boomereihin, tai ainakin heti heistä seuraaviin. En minä muista, että me oltaisiin kovinkaan sankoin joukoin hoidatettu lapsemme isovanhemmilla, meillä oli jo päiväkodit, jotka toimi ihan täysillä. Siis ihan sama systeemi kuin nykyvanhemmilla. Mistä te meitä syytätte tässä asiassa?
Ja omasta lapsuudestamme täytyy muistaa, että silloin oli tämä maa vielä pitkälle maatalousvaltainen ja lapset hoidettiin kotona siinä työn ohessa. Jos oli maatalo, jossa kaksi sukupolvea yhdessä, niin toki isovanhemmat olivat suureksi avuksi lastenhoidossa. Sehän oli ihan käytännöllinen järjestelmä, eikä siitä purnattu. Itse en kyllä ole maatalosta kotoisin, mutta äiti oli ns. kotirouva, kuten monet muutkin lapsuuskavereideni äidit.
Nykyaika on erilaista, ja on väärin tehdä vertauksia kahden aivan erilaisen aikakauden välillä ja siten syytellä, että silloin teitte näin ja nyt teette noin. Nykyisillä isovanhemmilla on takanaan vuosikymmenien ansiotyö, joka totta totisesti vie ihmisestä voimat, koska ihminenhän ikääntyy. Mieheni on edelleen työelämässä, eläkevuodet muutaman vuoden päässä. Hän tekee kolmivuorotyötä, mikä on käynyt hänelle ajan myötä tavattoman raskaaksi. 40 vuotta hän on tehnyt työtä, missä uni- ja valveillaolojaksot vaihtelevat koko ajan, nuorempana se ei haitannut, mutta nyt sen tuomat tulokset näkyvät. Eikö hänen viimein eläkkeelle päästessään pitäisi saada jo levätä ja saada unirytmi kohdalleen, hoidattaa mielenterveyttäänkin, joka on alkanut kärsiä tästä tilanteesta.
No meillä ei ole lapsenlapsia hoidettavaksi, mutta monilla vastaavilla tapauksilla on. Ollaan arvostelemassa, että välitetään vain itsestään. Eikö siihen olisi jo oikeus?
Omasta ikäluokastani en tunne enkä tiedä yhtäkään, joka ei olisi huolehtinut omista vanhemmistaan, kun nämä ovat tulleet vanhoiksi ja apua tarvitseviksi.
Meidän ikäluokkamme siis sitten heitetään katuojaan kuolemaan, mitään arvoa ei ole tekemällämme työllä, mitään emme kuulemma ole saaneet aikaan eli Suomi on edelleen samassa pisteessä kuin mitä se oli 60-luvun alussa. Itse näen aivan täysin toisenlaisen Suomen, monin verroin kukoistavamman, mutta se kai on sitten joittenkin avaruusolentojen ansiota, ei silloisen työikään ehtineen sukupolven.
Taisimme luoda teille vähän liiankin hyvän yhteiskunnan, jonka eteen teidän itsenne ei ole tarvinnut taistellakaan. Te ne toimeentulo-, opinto ja kuntoutustuet olette saaneet, samoin kuin pitkät vanhempainlomat, vanhampainrahat ja mahdollisuudet olla kolme vuotta hoitovapaalla lapsenne syntymän jälkeen. Isyysvapaista ei ole nauttinut varmaan yksikään boomeri-ikäinen isä.
Nyt meidän boomereiden pitäisi vielä teidänkin elämänne rahoittaa ja lapsenne hoitaa, kai meidän pitäisi teille autot ja talotkin hommata ja huvitukset kaiken päälle.
Liian hyvän hyvän yhteiskunnan? Elämä on koko ajan yhtä taistelua. Ei jää monille voimia yhteiskunnalliseen toimintaan. Nuorempien eläkkeet leikattu, superkarttumat ja leskeneläkkeet poistettu, eläkkeelle päästessä ikä alkaa seiskalla. Kaikesta leikataan paitsi siitä, mikä koskee nykyeläkeläisiä. Palkasta jää koko ajan vähemmän käteen, kun inflaatio syö sen. Onneksi eläkeläiset saavat kivoja 8 % korotuksia. Onhan se yhteiskunnalle tooodella kannattavaa, että perheellisille työssäkäyville jää vähemmän rahaa ja itsellisille eläkeläisille enemmän.
Tiedoksi myös, että lastenhoidon ja -kasvatuksen vaatimukset ovat ihan erilaisia kuin vaikka 80-luvulla. Silloin ei tarvinnut vanhempien juosta kesken työpäivän mm. lasten hammas- ja terveystarkastuksissa, ja eskarin ja koulun oppimiskeskusteluissa monta kertaa vuodessa. Nykyään jos jätät lapsen yksin kotiin avaimet kaulassa, tulee lastensuojelu ja puuttuu peliin. Pitäisi olla repeämässä joka suuntaan. Täyttä vanhemmuutta ja täyttä työelämää. Pitää kouluttautua ja kehittyä, kun työ voi mennä alta seuraavissa yt-neuvotteluissa. Inflaatio syö palkat ja toimeentulon. On tämä nykyvanhemmuus sitten helppoa.
Toimeentulotukea ja asumistukea saavat myös eläkeläiset ja eläkkeensaajan hoitotukea todella monet rikkaatkin eläkeläiset. En kyllä ymmärrä miten nämä aiheeseen edes liittyvät, mutta kerrottakoon kun kerran itse otit puheeksi. Suuret ikäluokat ovat kyllä saaneet hyvinvointivaltion parhaat edut itselleen, ja hyvät ja varhaiset eläkkeet on se muhkein juttu ja teidän jälkeenne tulevilta hyvinvointivaltion herkut onkin sitten pitkälti purettu pois. Nuoremmille jää maksajan rooli.
Vanhemmuus ei ole koskaan helppoa, mutta ei se ollut helppoa 1980-luvullakaan.
Ei kannata arvostella aikoja ja tapoja, joita ei ole itse elänyt. Ainahan se ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolen, kun itse ei sitä tarvitse leikata.
Itse yritän tulla toimeen pienellä eläkkeellä, vaikka ikäni olen passanut työlläni yhteiskuntaa.
Kesävaatteita ei ollut taaskaan varaa ostaa ja ruokavalio on yksipuolista. Harrastuksiin ei ole juurikaan varaa, saati matkusteluun ja huvitteluun. Olen kotona kesät-talvet.
Tuo vuodatus tuli sellaiselta nuorelta ihmiseltä, joka näkee vain oman tilanteensa, ei muiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ilmoitin, kun alkoivat lapseni muksuja tekemään, että itse teette, itse hoidatte. Selvä peli. Käyn kesällä Suomessa mökilläni muutaman viikon, jos liikkuvat lähistöllä, voin viedä syömään heidät jonnekin, jos minulla ei ole mitään tärkeämpää. Kannattaa puhua niitten isovanhempien kanssa, ei ulista, kuin persu, täällä.
Me teimme mieheni kanssa samoin. Eläkepäivät on varattu muuhun kuin lasten perheitten piikana olemiseen.
Lapsenne ja lastenlapsenne tekevät myös tulevina vuosina saman valinnan ja heillä on silloin parempaa tekemistä kuin teidän vanhenevien ja avuntarpeisten boomereiden auttaminen ja tukeminen. Ihmettelen miksi kaltaisenne ihmiset ovat edes tehneet lapsia? Mitä niillä edes tekee, jos tarkoitus on vaan saada ne pois jaloista ja pestä kätensä kaikesta inhimillisestä ja vastavuoroisesta läheisten kanssa toimimisesta. Todennäköisesti olette myös itse hoidattaneet lapsenne aikanaan pitkälti mummoloissa ja naapureilla kuten ennen vanhaan oli tapana ja ylpeilette, että nyt on velvoitteet hoidettu ja lapsenne saaavat pärjätä omillaan.
Piikana olemisen ja täydellisen välinpitämättömyyden välissä on iso kirjo erilaisia normaaliin ihmisyyteen ja vastavuoroiseen omasta lähipiiristä huolehtimiseen kuuluvia tapoja elää perheyhteisonä. Vihamielinen ja vähintään passiivisaggressiivinen suhtautuminen lähiomaisiin ja yhteisöllisen ajattelun puute on hyvin suomalainen ilmiö ja ihan varmasti suurin syy sille, miksi meillä on niin paljon itsemurhia, perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa, mielenterveysongelmia, avioeroja, burnouteja ja maailman uupuneimmat pienten lasten vanhemmat.
Varmaan tuhannes kerta kun luen tämän saman tekstin. Isot ikäluokat hoidattivat lapsensa muilla. Totta, äitiysloma oli vain 3 kuukautta, mene töihin tai irtisanoudu. Joku muu hoiti lapset.
Mutta ne eivät olleet lapsen mummot, omissa tutuissa ei ollut ketään jolla olisi samassa kaupungissa asunut kumpaakaan mummoa. Jouluksi ei juuri matkusteltu satojen kilometrien päähän, joulupukki löytyi aina naapurista, kesälomalla ehkä käytiin.Mutta jollain tietysti oli mummo lastenhoitajana, enhän sitä voi kiistääkään. Perheet on niin erilaisia.
Mutta esimerkiksi taas laiseni mummot, asumme väh 200 kmn päässä miniöistämme. Ehkä olleet työelämässä kun lapset pieniä. Emme ole hoitaneet siis lapsia päivähoitajina, ehkä jonkun sairaspäivän tai viikonlopuksi hakeneet mummolaan.
Tällä siis menetämme oikeuden siihen että lapsemme tai lastenlapset vaivautuisivat käymään hoivaosastolla tai vaivautuisivat järjestämään edunvalvonnan. Ehkei miniä sitten kuoleman jälkeen tarkasti rieku että "minun mieheni" saa varmasti tarpeeksi perintöä ja ulvo ylimmäisenä omaisena hautajaisissa.
Hautajaisissa voi tietysti vielä nalkuttaa, mummo se vaan toi tarrakirjoja tai sitten yritti ostaa rahalla. Mutta minua ei ostettu, mummo oli p..a.
Minä kai -51 syntyneenä kuulun näihin parjattuihin boomereihin, tai ainakin heti heistä seuraaviin. En minä muista, että me oltaisiin kovinkaan sankoin joukoin hoidatettu lapsemme isovanhemmilla, meillä oli jo päiväkodit, jotka toimi ihan täysillä. Siis ihan sama systeemi kuin nykyvanhemmilla. Mistä te meitä syytätte tässä asiassa?
Ja omasta lapsuudestamme täytyy muistaa, että silloin oli tämä maa vielä pitkälle maatalousvaltainen ja lapset hoidettiin kotona siinä työn ohessa. Jos oli maatalo, jossa kaksi sukupolvea yhdessä, niin toki isovanhemmat olivat suureksi avuksi lastenhoidossa. Sehän oli ihan käytännöllinen järjestelmä, eikä siitä purnattu. Itse en kyllä ole maatalosta kotoisin, mutta äiti oli ns. kotirouva, kuten monet muutkin lapsuuskavereideni äidit.
Nykyaika on erilaista, ja on väärin tehdä vertauksia kahden aivan erilaisen aikakauden välillä ja siten syytellä, että silloin teitte näin ja nyt teette noin. Nykyisillä isovanhemmilla on takanaan vuosikymmenien ansiotyö, joka totta totisesti vie ihmisestä voimat, koska ihminenhän ikääntyy. Mieheni on edelleen työelämässä, eläkevuodet muutaman vuoden päässä. Hän tekee kolmivuorotyötä, mikä on käynyt hänelle ajan myötä tavattoman raskaaksi. 40 vuotta hän on tehnyt työtä, missä uni- ja valveillaolojaksot vaihtelevat koko ajan, nuorempana se ei haitannut, mutta nyt sen tuomat tulokset näkyvät. Eikö hänen viimein eläkkeelle päästessään pitäisi saada jo levätä ja saada unirytmi kohdalleen, hoidattaa mielenterveyttäänkin, joka on alkanut kärsiä tästä tilanteesta.
No meillä ei ole lapsenlapsia hoidettavaksi, mutta monilla vastaavilla tapauksilla on. Ollaan arvostelemassa, että välitetään vain itsestään. Eikö siihen olisi jo oikeus?
Omasta ikäluokastani en tunne enkä tiedä yhtäkään, joka ei olisi huolehtinut omista vanhemmistaan, kun nämä ovat tulleet vanhoiksi ja apua tarvitseviksi.
Meidän ikäluokkamme siis sitten heitetään katuojaan kuolemaan, mitään arvoa ei ole tekemällämme työllä, mitään emme kuulemma ole saaneet aikaan eli Suomi on edelleen samassa pisteessä kuin mitä se oli 60-luvun alussa. Itse näen aivan täysin toisenlaisen Suomen, monin verroin kukoistavamman, mutta se kai on sitten joittenkin avaruusolentojen ansiota, ei silloisen työikään ehtineen sukupolven.
Taisimme luoda teille vähän liiankin hyvän yhteiskunnan, jonka eteen teidän itsenne ei ole tarvinnut taistellakaan. Te ne toimeentulo-, opinto ja kuntoutustuet olette saaneet, samoin kuin pitkät vanhempainlomat, vanhampainrahat ja mahdollisuudet olla kolme vuotta hoitovapaalla lapsenne syntymän jälkeen. Isyysvapaista ei ole nauttinut varmaan yksikään boomeri-ikäinen isä.
Nyt meidän boomereiden pitäisi vielä teidänkin elämänne rahoittaa ja lapsenne hoitaa, kai meidän pitäisi teille autot ja talotkin hommata ja huvitukset kaiken päälle.
Liian hyvän hyvän yhteiskunnan? Elämä on koko ajan yhtä taistelua. Ei jää monille voimia yhteiskunnalliseen toimintaan. Nuorempien eläkkeet leikattu, superkarttumat ja leskeneläkkeet poistettu, eläkkeelle päästessä ikä alkaa seiskalla. Kaikesta leikataan paitsi siitä, mikä koskee nykyeläkeläisiä. Palkasta jää koko ajan vähemmän käteen, kun inflaatio syö sen. Onneksi eläkeläiset saavat kivoja 8 % korotuksia. Onhan se yhteiskunnalle tooodella kannattavaa, että perheellisille työssäkäyville jää vähemmän rahaa ja itsellisille eläkeläisille enemmän.
Tiedoksi myös, että lastenhoidon ja -kasvatuksen vaatimukset ovat ihan erilaisia kuin vaikka 80-luvulla. Silloin ei tarvinnut vanhempien juosta kesken työpäivän mm. lasten hammas- ja terveystarkastuksissa, ja eskarin ja koulun oppimiskeskusteluissa monta kertaa vuodessa. Nykyään jos jätät lapsen yksin kotiin avaimet kaulassa, tulee lastensuojelu ja puuttuu peliin. Pitäisi olla repeämässä joka suuntaan. Täyttä vanhemmuutta ja täyttä työelämää. Pitää kouluttautua ja kehittyä, kun työ voi mennä alta seuraavissa yt-neuvotteluissa. Inflaatio syö palkat ja toimeentulon. On tämä nykyvanhemmuus sitten helppoa.
Toimeentulotukea ja asumistukea saavat myös eläkeläiset ja eläkkeensaajan hoitotukea todella monet rikkaatkin eläkeläiset. En kyllä ymmärrä miten nämä aiheeseen edes liittyvät, mutta kerrottakoon kun kerran itse otit puheeksi. Suuret ikäluokat ovat kyllä saaneet hyvinvointivaltion parhaat edut itselleen, ja hyvät ja varhaiset eläkkeet on se muhkein juttu ja teidän jälkeenne tulevilta hyvinvointivaltion herkut onkin sitten pitkälti purettu pois. Nuoremmille jää maksajan rooli.
Logiikkaa puuttuu. Jotkut syyttävät että olimme kotirouvia. Mutra miten meillä voisi olla hyvät tel-eläkkeet jos olisimme olleet kotirouvia?
Eikö ole parempi että raha tulee tel-yhtiöiltä kuin kelalta?
Työurani aikana on ollut monia eläkeuudistuksia. tEL tuli ihan työelämän alussa. Ja sitä eivät luoneet suuret ikäluokat koska olimme hyvin nuoria vielä silloin.
Nyt te kolmikymppiset voitte vaikuttaa, ennenkuin olette 60 on voineet taas asiat muuttua ihan muuksi.
Kummaa vinkumista ennenko ollaan ees kunnolla töissä. Kuka tahansa pääsee eläkkeelle jos terveys ei kestä työntekoa. Oliko 5 - 6 kun joka päivä ? Jää nuoria mt-eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini hautajaiset järjesti veljeni ( lähinnä asuva meistä) jonka vaimo koko ajan motkotti ja etsi virheitä vanhasta äidistämme, 86 v. Olihan äiti kyllä ollut vasta 60 v kun menivät naimisiin. Mutta ei sieltä maalta koskaan käynyt ko. parin lapsia hoitamassa. Tokko montaa kertaa käymässäkään.
Tietysti sitten tää anoppiaan vihaava miniä oli miehensä rinnalla hautajaisten emäntä, ottamassa vieraat ja osanotot vastaan, ulvoen itki etupenkissä perheineen, 5 henkeä.
Me seitsemän muuta sisarusta toisessa ja kolmannessa penkkirivissä perheinemme.Eikö hautajaisissa yleensä istuta perheenä kirkossa? Etupenkkipaikka mielestäni kuuluu tuolle miniälle, jos hänelle ulkoistettiin järjestelyt ja hän ne hoiti.
Niinhän he istuivatkin, ihan etiketin mukaan. Kyllä pitopalvelu muuten hoiti hommat, ei hänen tarvinnut kokkailla.
Mistä se pitopalvelu tiesi tulla paikalle ja mitä kokata ja kuinka isolle salille, joku kai sen tilankin hankki?
Ootko vähän lapsellinen. Veljeni tietenkin hoiti nuo jutut ja hänelle maksettiin kyllä hyvät palkkiot perikunnan rahoista vaivoistaan ja kuluistaan. ( Bensat, puhelinkulut, aika )
Kubhan nyt mainitsin ettei miniä niitä tarjoiluja valmistanut
Se veljesi hautajaisiin käyttämä aika oli poissa hänen perheeseensä käyttämästä ajasta jolloin hänen vaimonsa joutui paikkaamaan veljeäsi heillä kotona.
Tämä logiikka ei auennut minunkaan appivanhemmilleni jotka koko ajan vaativat miestäni avukseen milloin firmaansa (ilmaiseksi) ja milloin kotiinsa.
He eivät vain tajunneet millään että sittenhän minä hoidin meillä kotona kaiken yksin.
Hän sai korvauksen ajastaan. Ja heidän lapsensa olivat yli kakskymppisiä omissa asunnoissaan jo asuvia aikuisia.
Kai nyt rouva pärjäsi hetken jos mies pyörähti seurakunnan kansliassa tai neuvotteli pitopalvelun kanssaÄitini ei vaatinut heiltä mitään, hän pärjäsi ilman apuja. Illalla oli tullut huono olo, soitti taksin, meni päivystykseen ja yöllä kuoli. Ennen lähtöään oli soittanut helsingissa asuvalle vanhimmalle tyttärelleen lähtevänsä sairaalaan.
Vaikka veli sai korvauksen ajastaan, se aika oli poissa siitä panoksesta jonka hän kotiinsa antoi.
Kahden aikuisen taloudessa?
Luultavasti hän enemmän vietti järvillä aikaansa kalastamassa kuin mitä hautajaisjärjestelyt vievät aikaa.
Olet niitä naisia joiden miehellä ei nk omaa aikaa? Esim kalassa, metsällä, työpaikan puulaakiporukassa?
Vierailija kirjoitti:
Kun olemme oman perheen kanssa kotona: Toinen vanhemmista voi keskittyä vahtimaan taaperoa, toinen vanhemmista voi keskittyä kotitöihin. Mikäli toinen vanhempi ei ole kotona, voi taaperolle laittaa hetkeksi lastenohjelmat pyörimään, jotta itse saa tehtyä osan kotitöistä sillä aikaa. Toinen vaihtoehto on tehdä kotityöt lapsen mentyä nukkumaan.
Kun appivanhemmat tulevat kylään ja viipyvät koko päivän: appiukko haluaa tehdä jotain yhdessä poikansa kanssa, lähtevät esim. frisbeegolfaamaan kahdestaan ja ovat poissa useamman tunnin. Minä jään anopin ja lapsen kanssa kotiin. Anoppi haluaa seurustella minun kanssani ja istahtaa pöydän ääreen. Minä siinä anopin kanssa seurustellessa joudun laittamaan ruoat, kahvit ja vahtimaan sivusilmällä lasta. Kun kotityöt on tehty, haluaa anoppi yhä jatkaa seurustelua kanssani. Vaihtoehtoisesti hän haluaa viettää lapsen kanssa ”laatuaikaa” näyttämällä puhelimestaan videoita ja lastenohjelmia lapselle. Tuo ruutuajan tyrkyttäminen tuntuu turhauttavalta, kun meillä ei katsota paljon lastenohjelmia ja kun kylässä on vieraita, niin telkkari pysyy kiinni. Mielestäni isovanhempi voisi käyttää yhteisen ajan muutenkin kuin ruudun tuijottamiseen. Jos tarkoitus olisi tuijottaa lastenohjelmia, niin siihen ei isovanhempaa ”avuksi” tarvita.
Paljon enemmän noissa appivanhempien vierailuissa on hommaa kuin oman perheen kesken ollessa. Ei meille kukaan muu vieras tule koko päiväksi kylään. Kaverit (lapsineen) viipyvät yleensä 2-3 tuntia ja siinä se. Minua väsyttää noiden appivanhempien vierailuiden jälkeen todella paljon, kun on pitänyt koko päivän seurustella, laittaa ruokaa ja huolehtia lapsesta. Oman perheen kesken ollessa pääsee paljon vähemmällä, puoliso ei odota saavansa kaikkea voileivistä asti nenän eteen ja osaa siivota omat jälkensä. Eikä puoliso myöskään odota, että jaksan arjen pyörittämisen keskellä keskittyä seurustelemaan hänen kanssaan koko ajan.
Pääsee vähemmällä ja pääsee paljon vähemmällä -ihminen siinä oikein puhuu juttujansa. Ja kun väsyttää ja...kuule kyllä tuo on vielä helppoa hommaa. Luuletko, että elämässäsi tulevaisuudessa sinä päätät, kuinka asiat menee? Ja, että jos ei mene, niin sinä vaan riitelet ja haukut kaikki ihmiset ympärilläsi. Kuka tuollaisesta ihmisestä tykkäisi ja kuka tulisi kanssasi toimeen? Ei kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini hautajaiset järjesti veljeni ( lähinnä asuva meistä) jonka vaimo koko ajan motkotti ja etsi virheitä vanhasta äidistämme, 86 v. Olihan äiti kyllä ollut vasta 60 v kun menivät naimisiin. Mutta ei sieltä maalta koskaan käynyt ko. parin lapsia hoitamassa. Tokko montaa kertaa käymässäkään.
Tietysti sitten tää anoppiaan vihaava miniä oli miehensä rinnalla hautajaisten emäntä, ottamassa vieraat ja osanotot vastaan, ulvoen itki etupenkissä perheineen, 5 henkeä.
Me seitsemän muuta sisarusta toisessa ja kolmannessa penkkirivissä perheinemme.Eikö hautajaisissa yleensä istuta perheenä kirkossa? Etupenkkipaikka mielestäni kuuluu tuolle miniälle, jos hänelle ulkoistettiin järjestelyt ja hän ne hoiti.
Niinhän he istuivatkin, ihan etiketin mukaan. Kyllä pitopalvelu muuten hoiti hommat, ei hänen tarvinnut kokkailla.
Mistä se pitopalvelu tiesi tulla paikalle ja mitä kokata ja kuinka isolle salille, joku kai sen tilankin hankki?
Ootko vähän lapsellinen. Veljeni tietenkin hoiti nuo jutut ja hänelle maksettiin kyllä hyvät palkkiot perikunnan rahoista vaivoistaan ja kuluistaan. ( Bensat, puhelinkulut, aika )
Kubhan nyt mainitsin ettei miniä niitä tarjoiluja valmistanut
Se veljesi hautajaisiin käyttämä aika oli poissa hänen perheeseensä käyttämästä ajasta jolloin hänen vaimonsa joutui paikkaamaan veljeäsi heillä kotona.
Tämä logiikka ei auennut minunkaan appivanhemmilleni jotka koko ajan vaativat miestäni avukseen milloin firmaansa (ilmaiseksi) ja milloin kotiinsa.
He eivät vain tajunneet millään että sittenhän minä hoidin meillä kotona kaiken yksin.
Hän sai korvauksen ajastaan. Ja heidän lapsensa olivat yli kakskymppisiä omissa asunnoissaan jo asuvia aikuisia.
Kai nyt rouva pärjäsi hetken jos mies pyörähti seurakunnan kansliassa tai neuvotteli pitopalvelun kanssaÄitini ei vaatinut heiltä mitään, hän pärjäsi ilman apuja. Illalla oli tullut huono olo, soitti taksin, meni päivystykseen ja yöllä kuoli. Ennen lähtöään oli soittanut helsingissa asuvalle vanhimmalle tyttärelleen lähtevänsä sairaalaan.
Vaikka veli sai korvauksen ajastaan, se aika oli poissa siitä panoksesta jonka hän kotiinsa antoi.
Kahden aikuisen taloudessa?
Luultavasti hän enemmän vietti järvillä aikaansa kalastamassa kuin mitä hautajaisjärjestelyt vievät aikaa.Olet niitä naisia joiden miehellä ei nk omaa aikaa? Esim kalassa, metsällä, työpaikan puulaakiporukassa?
Jos veljesi ei hoida osuuttaan kotinsa töistä, se vaimo uhraa oman oman aikansa niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Jos se miniä on siellä kotona yksin ja appivanhemmat tunkee sinne kutsumatta niin
- kumman ns valtakunta se sinusta silloin on?
- kuka saa päättää mitä sinne tuodaan?
- kuka päättää mitä siellä on tarjolla?Jos sinun mielestäsi ne kutsumattomat appivanhemmat niin voitko perustella miksi.
Et keskustele enää aikuisten tasolla. Ihan saman raivon tulet kohdistamaan niihin lapsisi ystäviin ja heidän tuomisiinsa. Odotan jännityksellä kun ensimmäinen lastesi pariehdokas kertoo jostain kala-allergiasta tai jostain ruokaperiaatteestaan, mikä raivo nousee. Vai pitäisi prinsessalle laittaa erityisruokia, ei lautastaan edes raivaa pöydästä.
Voisitko vastata kysymykseen.
En viitsisi alentua tuommoiseen typerään jankjaukseen päiväkausiksi.
Sinä olet teillä pomo, voit olla laskematta anoppia sisään, voit häätää miehesikin kotoasi pois. Voi aikanaan kohdella lastesi ystäviä kuten anoppiasi.Eli et osaa vastata.
Olet niin kiihtynyt jo aamusta ettet ymmärrä lukemaasi. Toistan : olet pomo, sinun ei tarvitse kotonasi eikä missään huomioida muita ihmisiä, hyväksyä, olla kohtelias.
Ei ketään , ei anoppia, ei miestä, ei itsenäistyviä lapsia ja heidän ystäviään.Keskustelen ketjun aiheesta. Voisitko ystävällisesti tehdä samoin ja vastata kysymykseen?
Tiedoksesi että ne mies ja lapset asuu siellä ja on perhettä joten en ymmärrä miten edes rinnastst heidät sukulaisiin.
Luetun ymmärtäminen nyt on heikohko? Sinä olet teillä pomo. Laita anoppi se tajuamaan myös.
Lastesi ystävät eivät ole perhettäsi, he eivät tule aikoinaan myös käyttäytymään sinun tahtomalla tavalla eivätkä tuo oikeita tuliaisia.Sinä olet teillä pomo. Meneeko yksinkertainen lause perille?
Kyllä olen pomo tilanteessa jossa ollaan minun kotonani ja aikuisia on paikalla tasan minä ja ne vieraat. Tämä on se tilanne josta ketju keskustelee. Vieraat eivät päätä toisen kotona.
Kyllä, sinä olet pomo muuallakin ihmissuhteissasi, siellä anoppilassa myös päälleoäsmäri
Ja näytä se heti kättelyssä lastesi heilastelukumppaneille. Voisit laatia monisteen heille esim siitä mitä kukkia hyväksyt, mitä suklaata, mitä kahvia jotta olisi pelisäännöt selvillä kun poika kysyy voisinks mää camillan tuoda käymään?Sinä olet pomo.
Keskustelen ketjun aiheesta. En minusta.
Myös ne lastesi ystävät ovat vieraita kodissasi kuten miehesi äitikin. Ei ihan samasta aiheesta, vieras käymässä kodissasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Jos se miniä on siellä kotona yksin ja appivanhemmat tunkee sinne kutsumatta niin
- kumman ns valtakunta se sinusta silloin on?
- kuka saa päättää mitä sinne tuodaan?
- kuka päättää mitä siellä on tarjolla?Jos sinun mielestäsi ne kutsumattomat appivanhemmat niin voitko perustella miksi.
Et keskustele enää aikuisten tasolla. Ihan saman raivon tulet kohdistamaan niihin lapsisi ystäviin ja heidän tuomisiinsa. Odotan jännityksellä kun ensimmäinen lastesi pariehdokas kertoo jostain kala-allergiasta tai jostain ruokaperiaatteestaan, mikä raivo nousee. Vai pitäisi prinsessalle laittaa erityisruokia, ei lautastaan edes raivaa pöydästä.
Voisitko vastata kysymykseen.
En viitsisi alentua tuommoiseen typerään jankjaukseen päiväkausiksi.
Sinä olet teillä pomo, voit olla laskematta anoppia sisään, voit häätää miehesikin kotoasi pois. Voi aikanaan kohdella lastesi ystäviä kuten anoppiasi.Eli et osaa vastata.
Olet niin kiihtynyt jo aamusta ettet ymmärrä lukemaasi. Toistan : olet pomo, sinun ei tarvitse kotonasi eikä missään huomioida muita ihmisiä, hyväksyä, olla kohtelias.
Ei ketään , ei anoppia, ei miestä, ei itsenäistyviä lapsia ja heidän ystäviään.Keskustelen ketjun aiheesta. Voisitko ystävällisesti tehdä samoin ja vastata kysymykseen?
Tiedoksesi että ne mies ja lapset asuu siellä ja on perhettä joten en ymmärrä miten edes rinnastst heidät sukulaisiin.
Luetun ymmärtäminen nyt on heikohko? Sinä olet teillä pomo. Laita anoppi se tajuamaan myös.
Lastesi ystävät eivät ole perhettäsi, he eivät tule aikoinaan myös käyttäytymään sinun tahtomalla tavalla eivätkä tuo oikeita tuliaisia.Sinä olet teillä pomo. Meneeko yksinkertainen lause perille?
Kyllä olen pomo tilanteessa jossa ollaan minun kotonani ja aikuisia on paikalla tasan minä ja ne vieraat. Tämä on se tilanne josta ketju keskustelee. Vieraat eivät päätä toisen kotona.
Kyllä, sinä olet pomo muuallakin ihmissuhteissasi, siellä anoppilassa myös päälleoäsmäri
Ja näytä se heti kättelyssä lastesi heilastelukumppaneille. Voisit laatia monisteen heille esim siitä mitä kukkia hyväksyt, mitä suklaata, mitä kahvia jotta olisi pelisäännöt selvillä kun poika kysyy voisinks mää camillan tuoda käymään?Sinä olet pomo.
Keskustelen ketjun aiheesta. En minusta.
Myös ne lastesi ystävät ovat vieraita kodissasi kuten miehesi äitikin. Ei ihan samasta aiheesta, vieras käymässä kodissasi.
Keskittyisit sinäkin ketjun aiheeseen.
Alue: Aihe vapaa
Olet oikeassa, se on lapsista varsin kivaa kun isovanhempi huomioi heitä. Itse toimin samalla tavalla, vaikka kumpikin mummu istuivat sohvalla, niin lapset leikkivät nätisti siinä edessä.
Pidin myös huolen, että jutustelu koski myös lapsia ja saivat osallistua siihen. Etenkin mieheni äiti olisi halunnut, että miniänä kertoilisin poikansa asioita kun poika ei itse niin tehnyt.
No, pikkasen hyvää hyvyyttäni suostuin, tottakai.
Minun lapsuudessani lasten piti olla hiljaa ja näkymättömissä :(