Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini hautajaiset järjesti veljeni ( lähinnä asuva meistä) jonka vaimo koko ajan motkotti ja etsi virheitä vanhasta äidistämme, 86 v. Olihan äiti kyllä ollut vasta 60 v kun menivät naimisiin. Mutta ei sieltä maalta koskaan käynyt ko. parin lapsia hoitamassa. Tokko montaa kertaa käymässäkään.
Tietysti sitten tää anoppiaan vihaava miniä oli miehensä rinnalla hautajaisten emäntä, ottamassa vieraat ja osanotot vastaan, ulvoen itki etupenkissä perheineen, 5 henkeä.
Me seitsemän muuta sisarusta toisessa ja kolmannessa penkkirivissä perheinemme.Eikö hautajaisissa yleensä istuta perheenä kirkossa? Etupenkkipaikka mielestäni kuuluu tuolle miniälle, jos hänelle ulkoistettiin järjestelyt ja hän ne hoiti.
Niinhän he istuivatkin, ihan etiketin mukaan. Kyllä pitopalvelu muuten hoiti hommat, ei hänen tarvinnut kokkailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Jos se miniä on siellä kotona yksin ja appivanhemmat tunkee sinne kutsumatta niin
- kumman ns valtakunta se sinusta silloin on?
- kuka saa päättää mitä sinne tuodaan?
- kuka päättää mitä siellä on tarjolla?Jos sinun mielestäsi ne kutsumattomat appivanhemmat niin voitko perustella miksi.
Et keskustele enää aikuisten tasolla. Ihan saman raivon tulet kohdistamaan niihin lapsisi ystäviin ja heidän tuomisiinsa. Odotan jännityksellä kun ensimmäinen lastesi pariehdokas kertoo jostain kala-allergiasta tai jostain ruokaperiaatteestaan, mikä raivo nousee. Vai pitäisi prinsessalle laittaa erityisruokia, ei lautastaan edes raivaa pöydästä.
Voisitko vastata kysymykseen.
En viitsisi alentua tuommoiseen typerään jankjaukseen päiväkausiksi.
Sinä olet teillä pomo, voit olla laskematta anoppia sisään, voit häätää miehesikin kotoasi pois. Voi aikanaan kohdella lastesi ystäviä kuten anoppiasi.Eli et osaa vastata.
Olet niin kiihtynyt jo aamusta ettet ymmärrä lukemaasi. Toistan : olet pomo, sinun ei tarvitse kotonasi eikä missään huomioida muita ihmisiä, hyväksyä, olla kohtelias.
Ei ketään , ei anoppia, ei miestä, ei itsenäistyviä lapsia ja heidän ystäviään.
Keskustelen ketjun aiheesta. Voisitko ystävällisesti tehdä samoin ja vastata kysymykseen?
Tiedoksesi että ne mies ja lapset asuu siellä ja on perhettä joten en ymmärrä miten edes rinnastst heidät sukulaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Kukkakimppu tai kahvipaketti eivät vaadi ikuista säilytystä, toisin kuin anopin ihan itse väsäämä ryijy juuri tuon taulun tilalle tai joku taidelasimöhkäle. Eikä vaadi työtä samalla tavalla kuin pussillinen anopin kirpparilöytövaareita lapselle, joista ehkä kolme on sellaista, jonka voi ottaa käyttöön.
Itse ainakin ilmoitan aina kun isovanhempi tulee kylään ja alkaa tekemään kotitöitä että joko lähdet heti kotiin tai alat leikkimään lapsen kanssa.
Se on se pääasia että viettää aikaa lapsen kanssa, kyllä itse saadaan tehtyä kotiaskareet.
Äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti kirjoitti:
Meillä minun äiti aina kysyy voiko jotenkin auttaa, esim. eilen imuroi ja auttoi lapsen hoidossa kun olen itse nyt sairaana.
Miehen äiti sen sijaan on aina ollut todella raivostuttava, on tosi sotkuinen persoona ja aina hokee minä voin lapsen hoitaa mutta siivota en!! Ja tulee monesti meille siis siistiin kotiin ja saa jo parissa tunnissa aivan järkyttävän sotkun aikaan.., paras oli kun joskus oli jättänyt lapsen oksennuksenkin matolle, heitti siihen vain keittiöpyyhkeen päälle tiesi että ollaan miehen kanssa väsyneitä ja on ollut haasteita, mutta ei korjaa ikinä edes pöydästä astioitaan pois.
Hän muistaa kyllä myös aina arvostella että meillä on liian siistiä ja lapsi menee vain pilalle siitä.
Huhhuh!Mielestäni joo ei ole velvoitettu siivoamaan mutta edes ne omat sotkunsa voisi yrittää korjata pois, ettei meillä siivota ennen ja jälkeen hänen kyläilyjensä!
Ohje tilanteeseen. Ette laske miehesi äitiä teille.
Minkäikäisiä olette ja minkäikäisia mummot?
Jos hoitaa sairasta lasta ei ehkä ihan ensin siivoa oksennusta vaan siistii lapsen, tyynnyttää hänet. Terv. Kolmen lapsen äiti.Mitä väliä meidän iällä siis tässä tilanteessa on? Ollaan miehen kanssa kolmekymppisiä ja mummot toinen 55 ja toinen päälle 60.
Mielestäni vain asenne on kamala, että mennään lapsiperheeseen ja sotketaan siellä urakalla joka ikinen taso, ruuat on lattialla, astiat likaisena pöydässä, vedet tiskipöydällä jne jne. Kyllä sitä ehtii vaikka edes lapsen unien aikaan vähän siivota.
Pakko mainita että tuo lapsen oksennus ei ollut siis sellainen oksennustaudissa tullut, vaan lapsella tulee joskus jostain syystä pukluja, ja lapsi oli puklannut matolle tomaattikastiketta. Tottakai jos lapsi on oksennustaudissa niin silloin lapsi on etusijalla, mutta täytyy sanoa että ei ole kiva tulla lyhyeltä lapsivapaaltakaan kotiin ja nähdä se ainainen kaaos. Siksi mielellään viemme lapsen aina mummolaan hoitoon, säästyy kaikkien hermot. (Lapsi on meillä muutenkin hoidossa vain joskus ja jouluna, eli kiitos mutta ihan itse hänet ollaan kasvatettu).
Siis käsitinkö oikein, lapsi ei asu teillä mutta kun on, tarvitset silti lapsivapaata aikaa? Onko miehesi lapsi vai sijoituksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppini kuvitteli että olen yksinäinen siellä kotona ja tuli tuntikausiksi pajattamaan ja istuskelemaan.
Hikisesti sitten siedin sen ja välillä vain häivyin kotoa lapsen kanssa kun laskin että alkaa olla se aika päivästä että hän kohta pamahtaa sinne.
Meillä oli onneksi mökki jossa oleilla ja jonne ei pääse julkisilla ja olen aamuvirkumpi.
En ikinä sanonut mitään hänelle kun tavallaan ajatuksensa oli kaunis kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin ilmoitan aina kun isovanhempi tulee kylään ja alkaa tekemään kotitöitä että joko lähdet heti kotiin tai alat leikkimään lapsen kanssa.
Se on se pääasia että viettää aikaa lapsen kanssa, kyllä itse saadaan tehtyä kotiaskareet.
Täällä on kuvattu isovanhemmat jotka vain istuu. Ei siis ole lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Kukkakimppu tai kahvipaketti eivät vaadi ikuista säilytystä, toisin kuin anopin ihan itse väsäämä ryijy juuri tuon taulun tilalle tai joku taidelasimöhkäle. Eikä vaadi työtä samalla tavalla kuin pussillinen anopin kirpparilöytövaareita lapselle, joista ehkä kolme on sellaista, jonka voi ottaa käyttöön.
No kirpparitavarat voi rytätä roskiin, samoin sen vieraan tuomat oksaneilikat ja kahvin jota et missään tapauksessa voi juoda.
Sinulla on kovin materialistiset ja lapselliset ongelmat.
Naurat itsellesi joskus aikuisena jos vähänkään itsekritiikkiä opit.
Äiti kirjoitti:
Meillä minun äiti aina kysyy voiko jotenkin auttaa, esim. eilen imuroi ja auttoi lapsen hoidossa kun olen itse nyt sairaana.
Miehen äiti sen sijaan on aina ollut todella raivostuttava, on tosi sotkuinen persoona ja aina hokee minä voin lapsen hoitaa mutta siivota en!! Ja tulee monesti meille siis siistiin kotiin ja saa jo parissa tunnissa aivan järkyttävän sotkun aikaan.., paras oli kun joskus oli jättänyt lapsen oksennuksenkin matolle, heitti siihen vain keittiöpyyhkeen päälle tiesi että ollaan miehen kanssa väsyneitä ja on ollut haasteita, mutta ei korjaa ikinä edes pöydästä astioitaan pois.
Hän muistaa kyllä myös aina arvostella että meillä on liian siistiä ja lapsi menee vain pilalle siitä.
Huhhuh!Mielestäni joo ei ole velvoitettu siivoamaan mutta edes ne omat sotkunsa voisi yrittää korjata pois, ettei meillä siivota ennen ja jälkeen hänen kyläilyjensä!
Oi. Kun mun lapset oli pieniä, anoppi joka kerta käydessään kaatoi lasten kaikki lelut pitkin olohuonetta ja levitti ympäri taloa niitä. Kun kerran kysyin miksi hän tekee tuon, niin lasten kuulemma kuuluu näkyä kotonaan. Mä tykkäsin, että olohuoneessa on mahdollista kävellä sohvalle ilman että joka askeleella on lelu jalan alla. Meidän kodin siisteys oli hänelle vierasta, itse kun on kohta valmis himohamstraajat-ohjelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Kukkakimppu tai kahvipaketti eivät vaadi ikuista säilytystä, toisin kuin anopin ihan itse väsäämä ryijy juuri tuon taulun tilalle tai joku taidelasimöhkäle. Eikä vaadi työtä samalla tavalla kuin pussillinen anopin kirpparilöytövaareita lapselle, joista ehkä kolme on sellaista, jonka voi ottaa käyttöön.
No kirpparitavarat voi rytätä roskiin, samoin sen vieraan tuomat oksaneilikat ja kahvin jota et missään tapauksessa voi juoda.
Sinulla on kovin materialistiset ja lapselliset ongelmat.
Naurat itsellesi joskus aikuisena jos vähänkään itsekritiikkiä opit.
Eikö siellä anopilla ole omaa roskista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Jos se miniä on siellä kotona yksin ja appivanhemmat tunkee sinne kutsumatta niin
- kumman ns valtakunta se sinusta silloin on?
- kuka saa päättää mitä sinne tuodaan?
- kuka päättää mitä siellä on tarjolla?Jos sinun mielestäsi ne kutsumattomat appivanhemmat niin voitko perustella miksi.
Et keskustele enää aikuisten tasolla. Ihan saman raivon tulet kohdistamaan niihin lapsisi ystäviin ja heidän tuomisiinsa. Odotan jännityksellä kun ensimmäinen lastesi pariehdokas kertoo jostain kala-allergiasta tai jostain ruokaperiaatteestaan, mikä raivo nousee. Vai pitäisi prinsessalle laittaa erityisruokia, ei lautastaan edes raivaa pöydästä.
Voisitko vastata kysymykseen.
En viitsisi alentua tuommoiseen typerään jankjaukseen päiväkausiksi.
Sinä olet teillä pomo, voit olla laskematta anoppia sisään, voit häätää miehesikin kotoasi pois. Voi aikanaan kohdella lastesi ystäviä kuten anoppiasi.Eli et osaa vastata.
Olet niin kiihtynyt jo aamusta ettet ymmärrä lukemaasi. Toistan : olet pomo, sinun ei tarvitse kotonasi eikä missään huomioida muita ihmisiä, hyväksyä, olla kohtelias.
Ei ketään , ei anoppia, ei miestä, ei itsenäistyviä lapsia ja heidän ystäviään.Keskustelen ketjun aiheesta. Voisitko ystävällisesti tehdä samoin ja vastata kysymykseen?
Tiedoksesi että ne mies ja lapset asuu siellä ja on perhettä joten en ymmärrä miten edes rinnastst heidät sukulaisiin.
Luetun ymmärtäminen nyt on heikohko? Sinä olet teillä pomo. Laita anoppi se tajuamaan myös.
Lastesi ystävät eivät ole perhettäsi, he eivät tule aikoinaan myös käyttäytymään sinun tahtomalla tavalla eivätkä tuo oikeita tuliaisia.
Sinä olet teillä pomo. Meneeko yksinkertainen lause perille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini hautajaiset järjesti veljeni ( lähinnä asuva meistä) jonka vaimo koko ajan motkotti ja etsi virheitä vanhasta äidistämme, 86 v. Olihan äiti kyllä ollut vasta 60 v kun menivät naimisiin. Mutta ei sieltä maalta koskaan käynyt ko. parin lapsia hoitamassa. Tokko montaa kertaa käymässäkään.
Tietysti sitten tää anoppiaan vihaava miniä oli miehensä rinnalla hautajaisten emäntä, ottamassa vieraat ja osanotot vastaan, ulvoen itki etupenkissä perheineen, 5 henkeä.
Me seitsemän muuta sisarusta toisessa ja kolmannessa penkkirivissä perheinemme.Eikö hautajaisissa yleensä istuta perheenä kirkossa? Etupenkkipaikka mielestäni kuuluu tuolle miniälle, jos hänelle ulkoistettiin järjestelyt ja hän ne hoiti.
Niinhän he istuivatkin, ihan etiketin mukaan. Kyllä pitopalvelu muuten hoiti hommat, ei hänen tarvinnut kokkailla.
Mistä se pitopalvelu tiesi tulla paikalle ja mitä kokata ja kuinka isolle salille, joku kai sen tilankin hankki?
Vierailija kirjoitti:
Äiti kirjoitti:
Meillä minun äiti aina kysyy voiko jotenkin auttaa, esim. eilen imuroi ja auttoi lapsen hoidossa kun olen itse nyt sairaana.
Miehen äiti sen sijaan on aina ollut todella raivostuttava, on tosi sotkuinen persoona ja aina hokee minä voin lapsen hoitaa mutta siivota en!! Ja tulee monesti meille siis siistiin kotiin ja saa jo parissa tunnissa aivan järkyttävän sotkun aikaan.., paras oli kun joskus oli jättänyt lapsen oksennuksenkin matolle, heitti siihen vain keittiöpyyhkeen päälle tiesi että ollaan miehen kanssa väsyneitä ja on ollut haasteita, mutta ei korjaa ikinä edes pöydästä astioitaan pois.
Hän muistaa kyllä myös aina arvostella että meillä on liian siistiä ja lapsi menee vain pilalle siitä.
Huhhuh!Mielestäni joo ei ole velvoitettu siivoamaan mutta edes ne omat sotkunsa voisi yrittää korjata pois, ettei meillä siivota ennen ja jälkeen hänen kyläilyjensä!
Oi. Kun mun lapset oli pieniä, anoppi joka kerta käydessään kaatoi lasten kaikki lelut pitkin olohuonetta ja levitti ympäri taloa niitä. Kun kerran kysyin miksi hän tekee tuon, niin lasten kuulemma kuuluu näkyä kotonaan. Mä tykkäsin, että olohuoneessa on mahdollista kävellä sohvalle ilman että joka askeleella on lelu jalan alla. Meidän kodin siisteys oli hänelle vierasta, itse kun on kohta valmis himohamstraajat-ohjelmaan.
Voi luoja. Mulle jauhettiin tuota ihan samaa lausetta sanasta sanaan.
Meidän lapsilla oli omat huoneet, edessä iso aula jossa oli heidän piirustuspöytänsä ja leikkikeittiönsä. Lisäksi alakerrassa oli askarteluhuoneeseen tehty iso temppurata. Ja takkahuoneessa oli vielä erikseen heidän leffansa ja leluja.
Mutta mummon piti aina just se olohuone kääntää mullin mallin ja kerran jopa liimata kynsilakalla muumitarrat uuteen ulko-oveen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ilmoitin, kun alkoivat lapseni muksuja tekemään, että itse teette, itse hoidatte. Selvä peli. Käyn kesällä Suomessa mökilläni muutaman viikon, jos liikkuvat lähistöllä, voin viedä syömään heidät jonnekin, jos minulla ei ole mitään tärkeämpää. Kannattaa puhua niitten isovanhempien kanssa, ei ulista, kuin persu, täällä.
Me teimme mieheni kanssa samoin. Eläkepäivät on varattu muuhun kuin lasten perheitten piikana olemiseen.
Lapsenne ja lastenlapsenne tekevät myös tulevina vuosina saman valinnan ja heillä on silloin parempaa tekemistä kuin teidän vanhenevien ja avuntarpeisten boomereiden auttaminen ja tukeminen. Ihmettelen miksi kaltaisenne ihmiset ovat edes tehneet lapsia? Mitä niillä edes tekee, jos tarkoitus on vaan saada ne pois jaloista ja pestä kätensä kaikesta inhimillisestä ja vastavuoroisesta läheisten kanssa toimimisesta. Todennäköisesti olette myös itse hoidattaneet lapsenne aikanaan pitkälti mummoloissa ja naapureilla kuten ennen vanhaan oli tapana ja ylpeilette, että nyt on velvoitteet hoidettu ja lapsenne saaavat pärjätä omillaan.
Piikana olemisen ja täydellisen välinpitämättömyyden välissä on iso kirjo erilaisia normaaliin ihmisyyteen ja vastavuoroiseen omasta lähipiiristä huolehtimiseen kuuluvia tapoja elää perheyhteisonä. Vihamielinen ja vähintään passiivisaggressiivinen suhtautuminen lähiomaisiin ja yhteisöllisen ajattelun puute on hyvin suomalainen ilmiö ja ihan varmasti suurin syy sille, miksi meillä on niin paljon itsemurhia, perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa, mielenterveysongelmia, avioeroja, burnouteja ja maailman uupuneimmat pienten lasten vanhemmat.
Varmaan tuhannes kerta kun luen tämän saman tekstin. Isot ikäluokat hoidattivat lapsensa muilla. Totta, äitiysloma oli vain 3 kuukautta, mene töihin tai irtisanoudu. Joku muu hoiti lapset.
Mutta ne eivät olleet lapsen mummot, omissa tutuissa ei ollut ketään jolla olisi samassa kaupungissa asunut kumpaakaan mummoa. Jouluksi ei juuri matkusteltu satojen kilometrien päähän, joulupukki löytyi aina naapurista, kesälomalla ehkä käytiin.Mutta jollain tietysti oli mummo lastenhoitajana, enhän sitä voi kiistääkään. Perheet on niin erilaisia.
Mutta esimerkiksi taas laiseni mummot, asumme väh 200 kmn päässä miniöistämme. Ehkä olleet työelämässä kun lapset pieniä. Emme ole hoitaneet siis lapsia päivähoitajina, ehkä jonkun sairaspäivän tai viikonlopuksi hakeneet mummolaan.
Tällä siis menetämme oikeuden siihen että lapsemme tai lastenlapset vaivautuisivat käymään hoivaosastolla tai vaivautuisivat järjestämään edunvalvonnan. Ehkei miniä sitten kuoleman jälkeen tarkasti rieku että "minun mieheni" saa varmasti tarpeeksi perintöä ja ulvo ylimmäisenä omaisena hautajaisissa.
Hautajaisissa voi tietysti vielä nalkuttaa, mummo se vaan toi tarrakirjoja tai sitten yritti ostaa rahalla. Mutta minua ei ostettu, mummo oli p..a.
Minä kai -51 syntyneenä kuulun näihin parjattuihin boomereihin, tai ainakin heti heistä seuraaviin. En minä muista, että me oltaisiin kovinkaan sankoin joukoin hoidatettu lapsemme isovanhemmilla, meillä oli jo päiväkodit, jotka toimi ihan täysillä. Siis ihan sama systeemi kuin nykyvanhemmilla. Mistä te meitä syytätte tässä asiassa?
Ja omasta lapsuudestamme täytyy muistaa, että silloin oli tämä maa vielä pitkälle maatalousvaltainen ja lapset hoidettiin kotona siinä työn ohessa. Jos oli maatalo, jossa kaksi sukupolvea yhdessä, niin toki isovanhemmat olivat suureksi avuksi lastenhoidossa. Sehän oli ihan käytännöllinen järjestelmä, eikä siitä purnattu. Itse en kyllä ole maatalosta kotoisin, mutta äiti oli ns. kotirouva, kuten monet muutkin lapsuuskavereideni äidit.
Nykyaika on erilaista, ja on väärin tehdä vertauksia kahden aivan erilaisen aikakauden välillä ja siten syytellä, että silloin teitte näin ja nyt teette noin. Nykyisillä isovanhemmilla on takanaan vuosikymmenien ansiotyö, joka totta totisesti vie ihmisestä voimat, koska ihminenhän ikääntyy. Mieheni on edelleen työelämässä, eläkevuodet muutaman vuoden päässä. Hän tekee kolmivuorotyötä, mikä on käynyt hänelle ajan myötä tavattoman raskaaksi. 40 vuotta hän on tehnyt työtä, missä uni- ja valveillaolojaksot vaihtelevat koko ajan, nuorempana se ei haitannut, mutta nyt sen tuomat tulokset näkyvät. Eikö hänen viimein eläkkeelle päästessään pitäisi saada jo levätä ja saada unirytmi kohdalleen, hoidattaa mielenterveyttäänkin, joka on alkanut kärsiä tästä tilanteesta.
No meillä ei ole lapsenlapsia hoidettavaksi, mutta monilla vastaavilla tapauksilla on. Ollaan arvostelemassa, että välitetään vain itsestään. Eikö siihen olisi jo oikeus?
Omasta ikäluokastani en tunne enkä tiedä yhtäkään, joka ei olisi huolehtinut omista vanhemmistaan, kun nämä ovat tulleet vanhoiksi ja apua tarvitseviksi.
Meidän ikäluokkamme siis sitten heitetään katuojaan kuolemaan, mitään arvoa ei ole tekemällämme työllä, mitään emme kuulemma ole saaneet aikaan eli Suomi on edelleen samassa pisteessä kuin mitä se oli 60-luvun alussa. Itse näen aivan täysin toisenlaisen Suomen, monin verroin kukoistavamman, mutta se kai on sitten joittenkin avaruusolentojen ansiota, ei silloisen työikään ehtineen sukupolven.
Taisimme luoda teille vähän liiankin hyvän yhteiskunnan, jonka eteen teidän itsenne ei ole tarvinnut taistellakaan. Te ne toimeentulo-, opinto ja kuntoutustuet olette saaneet, samoin kuin pitkät vanhempainlomat, vanhampainrahat ja mahdollisuudet olla kolme vuotta hoitovapaalla lapsenne syntymän jälkeen. Isyysvapaista ei ole nauttinut varmaan yksikään boomeri-ikäinen isä.
Nyt meidän boomereiden pitäisi vielä teidänkin elämänne rahoittaa ja lapsenne hoitaa, kai meidän pitäisi teille autot ja talotkin hommata ja huvitukset kaiken päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Jos se miniä on siellä kotona yksin ja appivanhemmat tunkee sinne kutsumatta niin
- kumman ns valtakunta se sinusta silloin on?
- kuka saa päättää mitä sinne tuodaan?
- kuka päättää mitä siellä on tarjolla?Jos sinun mielestäsi ne kutsumattomat appivanhemmat niin voitko perustella miksi.
Et keskustele enää aikuisten tasolla. Ihan saman raivon tulet kohdistamaan niihin lapsisi ystäviin ja heidän tuomisiinsa. Odotan jännityksellä kun ensimmäinen lastesi pariehdokas kertoo jostain kala-allergiasta tai jostain ruokaperiaatteestaan, mikä raivo nousee. Vai pitäisi prinsessalle laittaa erityisruokia, ei lautastaan edes raivaa pöydästä.
Voisitko vastata kysymykseen.
En viitsisi alentua tuommoiseen typerään jankjaukseen päiväkausiksi.
Sinä olet teillä pomo, voit olla laskematta anoppia sisään, voit häätää miehesikin kotoasi pois. Voi aikanaan kohdella lastesi ystäviä kuten anoppiasi.Eli et osaa vastata.
Olet niin kiihtynyt jo aamusta ettet ymmärrä lukemaasi. Toistan : olet pomo, sinun ei tarvitse kotonasi eikä missään huomioida muita ihmisiä, hyväksyä, olla kohtelias.
Ei ketään , ei anoppia, ei miestä, ei itsenäistyviä lapsia ja heidän ystäviään.Keskustelen ketjun aiheesta. Voisitko ystävällisesti tehdä samoin ja vastata kysymykseen?
Tiedoksesi että ne mies ja lapset asuu siellä ja on perhettä joten en ymmärrä miten edes rinnastst heidät sukulaisiin.
Luetun ymmärtäminen nyt on heikohko? Sinä olet teillä pomo. Laita anoppi se tajuamaan myös.
Lastesi ystävät eivät ole perhettäsi, he eivät tule aikoinaan myös käyttäytymään sinun tahtomalla tavalla eivätkä tuo oikeita tuliaisia.Sinä olet teillä pomo. Meneeko yksinkertainen lause perille?
Kyllä olen pomo tilanteessa jossa ollaan minun kotonani ja aikuisia on paikalla tasan minä ja ne vieraat. Tämä on se tilanne josta ketju keskustelee. Vieraat eivät päätä toisen kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ilmoitin, kun alkoivat lapseni muksuja tekemään, että itse teette, itse hoidatte. Selvä peli. Käyn kesällä Suomessa mökilläni muutaman viikon, jos liikkuvat lähistöllä, voin viedä syömään heidät jonnekin, jos minulla ei ole mitään tärkeämpää. Kannattaa puhua niitten isovanhempien kanssa, ei ulista, kuin persu, täällä.
Me teimme mieheni kanssa samoin. Eläkepäivät on varattu muuhun kuin lasten perheitten piikana olemiseen.
Lapsenne ja lastenlapsenne tekevät myös tulevina vuosina saman valinnan ja heillä on silloin parempaa tekemistä kuin teidän vanhenevien ja avuntarpeisten boomereiden auttaminen ja tukeminen. Ihmettelen miksi kaltaisenne ihmiset ovat edes tehneet lapsia? Mitä niillä edes tekee, jos tarkoitus on vaan saada ne pois jaloista ja pestä kätensä kaikesta inhimillisestä ja vastavuoroisesta läheisten kanssa toimimisesta. Todennäköisesti olette myös itse hoidattaneet lapsenne aikanaan pitkälti mummoloissa ja naapureilla kuten ennen vanhaan oli tapana ja ylpeilette, että nyt on velvoitteet hoidettu ja lapsenne saaavat pärjätä omillaan.
Piikana olemisen ja täydellisen välinpitämättömyyden välissä on iso kirjo erilaisia normaaliin ihmisyyteen ja vastavuoroiseen omasta lähipiiristä huolehtimiseen kuuluvia tapoja elää perheyhteisonä. Vihamielinen ja vähintään passiivisaggressiivinen suhtautuminen lähiomaisiin ja yhteisöllisen ajattelun puute on hyvin suomalainen ilmiö ja ihan varmasti suurin syy sille, miksi meillä on niin paljon itsemurhia, perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa, mielenterveysongelmia, avioeroja, burnouteja ja maailman uupuneimmat pienten lasten vanhemmat.
Varmaan tuhannes kerta kun luen tämän saman tekstin. Isot ikäluokat hoidattivat lapsensa muilla. Totta, äitiysloma oli vain 3 kuukautta, mene töihin tai irtisanoudu. Joku muu hoiti lapset.
Mutta ne eivät olleet lapsen mummot, omissa tutuissa ei ollut ketään jolla olisi samassa kaupungissa asunut kumpaakaan mummoa. Jouluksi ei juuri matkusteltu satojen kilometrien päähän, joulupukki löytyi aina naapurista, kesälomalla ehkä käytiin.Mutta jollain tietysti oli mummo lastenhoitajana, enhän sitä voi kiistääkään. Perheet on niin erilaisia.
Mutta esimerkiksi taas laiseni mummot, asumme väh 200 kmn päässä miniöistämme. Ehkä olleet työelämässä kun lapset pieniä. Emme ole hoitaneet siis lapsia päivähoitajina, ehkä jonkun sairaspäivän tai viikonlopuksi hakeneet mummolaan.
Tällä siis menetämme oikeuden siihen että lapsemme tai lastenlapset vaivautuisivat käymään hoivaosastolla tai vaivautuisivat järjestämään edunvalvonnan. Ehkei miniä sitten kuoleman jälkeen tarkasti rieku että "minun mieheni" saa varmasti tarpeeksi perintöä ja ulvo ylimmäisenä omaisena hautajaisissa.
Hautajaisissa voi tietysti vielä nalkuttaa, mummo se vaan toi tarrakirjoja tai sitten yritti ostaa rahalla. Mutta minua ei ostettu, mummo oli p..a.
Harjoittele vielä luetun ymmärtämistä, jotta pääpointti selviäisi sinullekin. Tai voithan tietenkin loukkaantua ja uhriutua edelleen, jos siitä tulee hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Kukkakimppu tai kahvipaketti eivät vaadi ikuista säilytystä, toisin kuin anopin ihan itse väsäämä ryijy juuri tuon taulun tilalle tai joku taidelasimöhkäle. Eikä vaadi työtä samalla tavalla kuin pussillinen anopin kirpparilöytövaareita lapselle, joista ehkä kolme on sellaista, jonka voi ottaa käyttöön.
No kirpparitavarat voi rytätä roskiin, samoin sen vieraan tuomat oksaneilikat ja kahvin jota et missään tapauksessa voi juoda.
Sinulla on kovin materialistiset ja lapselliset ongelmat.
Naurat itsellesi joskus aikuisena jos vähänkään itsekritiikkiä opit.
Kahvit todennäköisesti joisin, kun en ole kovin nirso kahvin suhteen. Kukista tykkään, Laittaisin ne maljakkoon. Mutta, kyllä nekin jossain vaiheessa kompostiin menisivät, mutta vasta lakastuttuaan.
Miksi mun kodin pitäisi olla anopin roskien välivarasto? Kyllä jokaisella on oikeus sanoa, että tuota et mun kotiin tuo. Edes sen varjolla, että "nämä on lapsille".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini hautajaiset järjesti veljeni ( lähinnä asuva meistä) jonka vaimo koko ajan motkotti ja etsi virheitä vanhasta äidistämme, 86 v. Olihan äiti kyllä ollut vasta 60 v kun menivät naimisiin. Mutta ei sieltä maalta koskaan käynyt ko. parin lapsia hoitamassa. Tokko montaa kertaa käymässäkään.
Tietysti sitten tää anoppiaan vihaava miniä oli miehensä rinnalla hautajaisten emäntä, ottamassa vieraat ja osanotot vastaan, ulvoen itki etupenkissä perheineen, 5 henkeä.
Me seitsemän muuta sisarusta toisessa ja kolmannessa penkkirivissä perheinemme.Eikö hautajaisissa yleensä istuta perheenä kirkossa? Etupenkkipaikka mielestäni kuuluu tuolle miniälle, jos hänelle ulkoistettiin järjestelyt ja hän ne hoiti.
Niinhän he istuivatkin, ihan etiketin mukaan. Kyllä pitopalvelu muuten hoiti hommat, ei hänen tarvinnut kokkailla.
Mistä se pitopalvelu tiesi tulla paikalle ja mitä kokata ja kuinka isolle salille, joku kai sen tilankin hankki?
Ootko vähän lapsellinen. Veljeni tietenkin hoiti nuo jutut ja hänelle maksettiin kyllä hyvät palkkiot perikunnan rahoista vaivoistaan ja kuluistaan. ( Bensat, puhelinkulut, aika )
Kubhan nyt mainitsin ettei miniä niitä tarjoiluja valmistanut
Vierailija kirjoitti:
Monethan käyttää hyväkseen tilannetta jopa kutsuvat isovanhemman/isovanhemmat jos haluavat vietää kahdestaan nk laatuaikaa, menevät leffaan, syömään, risteilylle jne
mikä on ihan ok jos isovanhemmille sopii
Alue: Aihe vapaa
Siis jos kyseessä on anoppi, niin jos juttelisit miehesi kanssa, että hän puhuisi äidilleen, että hän voisi soittaa, ennen kuin tulee kylään. Seon nykypäivänä normaalia. Minunkin nuoruudessa mentiin vaan käymään kylässä ilman erillistä soittoa.
En muuten ole apn linjoilla, mutta minustakin olisi minimi, että soitettaisiin etukäteen, koska muulloin yleensä on paljon kaikkea pakollista tekemistä, ettei ehdi keskittyä vieraisiin. Toki sitten vaan sanoisin, että olen juuri siivoamassa, mutta tule toki hetkeksi istumaan. Tai että olen juuri menossa viemään lasta harrastukseen, että pystyttäisiinkö sopimaan parempi aika.