Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".
Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Äitini hautajaiset järjesti veljeni ( lähinnä asuva meistä) jonka vaimo koko ajan motkotti ja etsi virheitä vanhasta äidistämme, 86 v. Olihan äiti kyllä ollut vasta 60 v kun menivät naimisiin. Mutta ei sieltä maalta koskaan käynyt ko. parin lapsia hoitamassa. Tokko montaa kertaa käymässäkään.
Tietysti sitten tää anoppiaan vihaava miniä oli miehensä rinnalla hautajaisten emäntä, ottamassa vieraat ja osanotot vastaan, ulvoen itki etupenkissä perheineen, 5 henkeä.
Me seitsemän muuta sisarusta toisessa ja kolmannessa penkkirivissä perheinemme.
Monethan käyttää hyväkseen tilannetta jopa kutsuvat isovanhemman/isovanhemmat jos haluavat vietää kahdestaan nk laatuaikaa, menevät leffaan, syömään, risteilylle jne
Vierailija kirjoitti:
Monethan käyttää hyväkseen tilannetta jopa kutsuvat isovanhemman/isovanhemmat jos haluavat vietää kahdestaan nk laatuaikaa, menevät leffaan, syömään, risteilylle jne
Ketju käsittelee isovanhempia jotka tunkee kylään kutsumatta ja kuormittaa siellä miniäänsä 12 tuntia putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Jos se miniä on siellä kotona yksin ja appivanhemmat tunkee sinne kutsumatta niin
- kumman ns valtakunta se sinusta silloin on?
- kuka saa päättää mitä sinne tuodaan?
- kuka päättää mitä siellä on tarjolla?
Jos sinun mielestäsi ne kutsumattomat appivanhemmat niin voitko perustella miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Hyvin sanottu. Kun katsoo täällä joidenkin parikymppisten äityleiden teinikieltä, ei siinä äitiä eikä anoppia välitetä edes muodollisella kohteliaisuudella kohdella. Eikä sitten tulevia lasten ystäviäkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minun äiti aina kysyy voiko jotenkin auttaa, esim. eilen imuroi ja auttoi lapsen hoidossa kun olen itse nyt sairaana.
Miehen äiti sen sijaan on aina ollut todella raivostuttava, on tosi sotkuinen persoona ja aina hokee minä voin lapsen hoitaa mutta siivota en!! Ja tulee monesti meille siis siistiin kotiin ja saa jo parissa tunnissa aivan järkyttävän sotkun aikaan.., paras oli kun joskus oli jättänyt lapsen oksennuksenkin matolle, heitti siihen vain keittiöpyyhkeen päälle tiesi että ollaan miehen kanssa väsyneitä ja on ollut haasteita, mutta ei korjaa ikinä edes pöydästä astioitaan pois.
Hän muistaa kyllä myös aina arvostella että meillä on liian siistiä ja lapsi menee vain pilalle siitä.
Huhhuh!
Mielestäni joo ei ole velvoitettu siivoamaan mutta edes ne omat sotkunsa voisi yrittää korjata pois, ettei meillä siivota ennen ja jälkeen hänen kyläilyjensä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Jos se miniä on siellä kotona yksin ja appivanhemmat tunkee sinne kutsumatta niin
- kumman ns valtakunta se sinusta silloin on?
- kuka saa päättää mitä sinne tuodaan?
- kuka päättää mitä siellä on tarjolla?Jos sinun mielestäsi ne kutsumattomat appivanhemmat niin voitko perustella miksi.
Et keskustele enää aikuisten tasolla. Ihan saman raivon tulet kohdistamaan niihin lapsisi ystäviin ja heidän tuomisiinsa. Odotan jännityksellä kun ensimmäinen lastesi pariehdokas kertoo jostain kala-allergiasta tai jostain ruokaperiaatteestaan, mikä raivo nousee. Vai pitäisi prinsessalle laittaa erityisruokia, ei lautastaan edes raivaa pöydästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi käsittääkseni järkevät anopit ottavat herneitä nenäänsä, kun joku nuorempi nainen kertoo hankalasta anopistaan? Marttyroidaan toisen puolesta, ja jankutetaan kuinka keskustelemalla asiat saadaan sovittua. Ihan kuin keskustelua ei olisi kokeiltu jo lukemattomia kertoja.... Sitten haukutaan miniät kun eivät tule kenenkään (?) kanssa toimeen, kun eivät suostu rajattoman anopin kynnysmatoksi hymyssä suin ja luovuta vauvaansa kohtulämpimänä anopin kotileikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Jos se miniä on siellä kotona yksin ja appivanhemmat tunkee sinne kutsumatta niin
- kumman ns valtakunta se sinusta silloin on?
- kuka saa päättää mitä sinne tuodaan?
- kuka päättää mitä siellä on tarjolla?Jos sinun mielestäsi ne kutsumattomat appivanhemmat niin voitko perustella miksi.
Et keskustele enää aikuisten tasolla. Ihan saman raivon tulet kohdistamaan niihin lapsisi ystäviin ja heidän tuomisiinsa. Odotan jännityksellä kun ensimmäinen lastesi pariehdokas kertoo jostain kala-allergiasta tai jostain ruokaperiaatteestaan, mikä raivo nousee. Vai pitäisi prinsessalle laittaa erityisruokia, ei lautastaan edes raivaa pöydästä.
Voisitko vastata kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti kirjoitti:
Meillä minun äiti aina kysyy voiko jotenkin auttaa, esim. eilen imuroi ja auttoi lapsen hoidossa kun olen itse nyt sairaana.
Miehen äiti sen sijaan on aina ollut todella raivostuttava, on tosi sotkuinen persoona ja aina hokee minä voin lapsen hoitaa mutta siivota en!! Ja tulee monesti meille siis siistiin kotiin ja saa jo parissa tunnissa aivan järkyttävän sotkun aikaan.., paras oli kun joskus oli jättänyt lapsen oksennuksenkin matolle, heitti siihen vain keittiöpyyhkeen päälle tiesi että ollaan miehen kanssa väsyneitä ja on ollut haasteita, mutta ei korjaa ikinä edes pöydästä astioitaan pois.
Hän muistaa kyllä myös aina arvostella että meillä on liian siistiä ja lapsi menee vain pilalle siitä.
Huhhuh!Mielestäni joo ei ole velvoitettu siivoamaan mutta edes ne omat sotkunsa voisi yrittää korjata pois, ettei meillä siivota ennen ja jälkeen hänen kyläilyjensä!
Ohje tilanteeseen. Ette laske miehesi äitiä teille.
Minkäikäisiä olette ja minkäikäisia mummot?
Jos hoitaa sairasta lasta ei ehkä ihan ensin siivoa oksennusta vaan siistii lapsen, tyynnyttää hänet. Terv. Kolmen lapsen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Jos se miniä on siellä kotona yksin ja appivanhemmat tunkee sinne kutsumatta niin
- kumman ns valtakunta se sinusta silloin on?
- kuka saa päättää mitä sinne tuodaan?
- kuka päättää mitä siellä on tarjolla?Jos sinun mielestäsi ne kutsumattomat appivanhemmat niin voitko perustella miksi.
Et keskustele enää aikuisten tasolla. Ihan saman raivon tulet kohdistamaan niihin lapsisi ystäviin ja heidän tuomisiinsa. Odotan jännityksellä kun ensimmäinen lastesi pariehdokas kertoo jostain kala-allergiasta tai jostain ruokaperiaatteestaan, mikä raivo nousee. Vai pitäisi prinsessalle laittaa erityisruokia, ei lautastaan edes raivaa pöydästä.
Voisitko vastata kysymykseen.
En viitsisi alentua tuommoiseen typerään jankjaukseen päiväkausiksi.
Sinä olet teillä pomo, voit olla laskematta anoppia sisään, voit häätää miehesikin kotoasi pois. Voi aikanaan kohdella lastesi ystäviä kuten anoppiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Jos se miniä on siellä kotona yksin ja appivanhemmat tunkee sinne kutsumatta niin
- kumman ns valtakunta se sinusta silloin on?
- kuka saa päättää mitä sinne tuodaan?
- kuka päättää mitä siellä on tarjolla?Jos sinun mielestäsi ne kutsumattomat appivanhemmat niin voitko perustella miksi.
Et keskustele enää aikuisten tasolla. Ihan saman raivon tulet kohdistamaan niihin lapsisi ystäviin ja heidän tuomisiinsa. Odotan jännityksellä kun ensimmäinen lastesi pariehdokas kertoo jostain kala-allergiasta tai jostain ruokaperiaatteestaan, mikä raivo nousee. Vai pitäisi prinsessalle laittaa erityisruokia, ei lautastaan edes raivaa pöydästä.
Kaksi vinkkiä erityisruokavalioihin liittyen:
1. Älä mene kutsumatta ja yllättäen. Odota kutsua tai sovi edes tulostasi etukäteen.
2. Pidä mukanasi varalta jotain mitä voit syödä.
Näin minä keliaakikkona toimin eikä koskaan ole ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Ennen vältettiin konfliktit, kun niillä miniöillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin totella, kun vanhempia tuli sokeasti nöyristellä. Sitten aikanaan kosti omalle mi iälle kokemansa vääryydet. Sairas kierre tuokin. Onneksi tuota ei tarvitse enää toteuttaa, vaikka anopilla olisi siihen kovasti tahtoa. Oma anoppi ei muuten ole itse anoppiaan kovin usein nähnyt, mutta asui perheineen oman äitinsä nurkissa. Kuullut, ettei ollut edes parhaimmillaan sopuisaa yhteiseloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Jos se miniä on siellä kotona yksin ja appivanhemmat tunkee sinne kutsumatta niin
- kumman ns valtakunta se sinusta silloin on?
- kuka saa päättää mitä sinne tuodaan?
- kuka päättää mitä siellä on tarjolla?Jos sinun mielestäsi ne kutsumattomat appivanhemmat niin voitko perustella miksi.
Et keskustele enää aikuisten tasolla. Ihan saman raivon tulet kohdistamaan niihin lapsisi ystäviin ja heidän tuomisiinsa. Odotan jännityksellä kun ensimmäinen lastesi pariehdokas kertoo jostain kala-allergiasta tai jostain ruokaperiaatteestaan, mikä raivo nousee. Vai pitäisi prinsessalle laittaa erityisruokia, ei lautastaan edes raivaa pöydästä.
Voisitko vastata kysymykseen.
En viitsisi alentua tuommoiseen typerään jankjaukseen päiväkausiksi.
Sinä olet teillä pomo, voit olla laskematta anoppia sisään, voit häätää miehesikin kotoasi pois. Voi aikanaan kohdella lastesi ystäviä kuten anoppiasi.
Eli et osaa vastata.
Vierailija kirjoitti:
Äiti kirjoitti:
Meillä minun äiti aina kysyy voiko jotenkin auttaa, esim. eilen imuroi ja auttoi lapsen hoidossa kun olen itse nyt sairaana.
Miehen äiti sen sijaan on aina ollut todella raivostuttava, on tosi sotkuinen persoona ja aina hokee minä voin lapsen hoitaa mutta siivota en!! Ja tulee monesti meille siis siistiin kotiin ja saa jo parissa tunnissa aivan järkyttävän sotkun aikaan.., paras oli kun joskus oli jättänyt lapsen oksennuksenkin matolle, heitti siihen vain keittiöpyyhkeen päälle tiesi että ollaan miehen kanssa väsyneitä ja on ollut haasteita, mutta ei korjaa ikinä edes pöydästä astioitaan pois.
Hän muistaa kyllä myös aina arvostella että meillä on liian siistiä ja lapsi menee vain pilalle siitä.
Huhhuh!Mielestäni joo ei ole velvoitettu siivoamaan mutta edes ne omat sotkunsa voisi yrittää korjata pois, ettei meillä siivota ennen ja jälkeen hänen kyläilyjensä!
Ohje tilanteeseen. Ette laske miehesi äitiä teille.
Minkäikäisiä olette ja minkäikäisia mummot?
Jos hoitaa sairasta lasta ei ehkä ihan ensin siivoa oksennusta vaan siistii lapsen, tyynnyttää hänet. Terv. Kolmen lapsen äiti.
Mitä väliä meidän iällä siis tässä tilanteessa on? Ollaan miehen kanssa kolmekymppisiä ja mummot toinen 55 ja toinen päälle 60.
Mielestäni vain asenne on kamala, että mennään lapsiperheeseen ja sotketaan siellä urakalla joka ikinen taso, ruuat on lattialla, astiat likaisena pöydässä, vedet tiskipöydällä jne jne. Kyllä sitä ehtii vaikka edes lapsen unien aikaan vähän siivota.
Pakko mainita että tuo lapsen oksennus ei ollut siis sellainen oksennustaudissa tullut, vaan lapsella tulee joskus jostain syystä pukluja, ja lapsi oli puklannut matolle tomaattikastiketta. Tottakai jos lapsi on oksennustaudissa niin silloin lapsi on etusijalla, mutta täytyy sanoa että ei ole kiva tulla lyhyeltä lapsivapaaltakaan kotiin ja nähdä se ainainen kaaos. Siksi mielellään viemme lapsen aina mummolaan hoitoon, säästyy kaikkien hermot. (Lapsi on meillä muutenkin hoidossa vain joskus ja jouluna, eli kiitos mutta ihan itse hänet ollaan kasvatettu).
Vierailija kirjoitti:
Äitini hautajaiset järjesti veljeni ( lähinnä asuva meistä) jonka vaimo koko ajan motkotti ja etsi virheitä vanhasta äidistämme, 86 v. Olihan äiti kyllä ollut vasta 60 v kun menivät naimisiin. Mutta ei sieltä maalta koskaan käynyt ko. parin lapsia hoitamassa. Tokko montaa kertaa käymässäkään.
Tietysti sitten tää anoppiaan vihaava miniä oli miehensä rinnalla hautajaisten emäntä, ottamassa vieraat ja osanotot vastaan, ulvoen itki etupenkissä perheineen, 5 henkeä.
Me seitsemän muuta sisarusta toisessa ja kolmannessa penkkirivissä perheinemme.
Eikö hautajaisissa yleensä istuta perheenä kirkossa? Etupenkkipaikka mielestäni kuuluu tuolle miniälle, jos hänelle ulkoistettiin järjestelyt ja hän ne hoiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Raivominiä antaa itse tuon kuvan tulevasta perhe-elämästää.
Jos ei anopilta kelpaa mikään, ei kelpaa siltä pojan tyttöystävältäkään joka ehkä vielä on arka ja nuori " viemään lautastaan itse pesukoneeseen ja auttamaan keittiössä".Jos ei kelpaa mummon krääsä ei kelpaa tyttöystävänkään tuoma kukka tai joku erikoiskahvi.
Ei varmasti kelpaakaan. Nämä tänne kirjoittelevat miniät antavat ymmärtää olevansa äärimmäisen tarkkoja omasta valtakunnastaan, sinne ei tulla silloin eikä tällöin, sinne ei tuoda sitä eikä tätä, siellä syödään vain tätä ja tätä mutta ei tuota, minä määrään miten täällä ollaan, minäminä.
Kamalaa mahdolliselle tulevalle miniälle, ellei sitten hän ole vieläkin määräävämpi luonne. Siinä sitä sitten ollaankin. Ennen sentään käytöstavoilla päästiin pitkälle ja vältettiin avoimet konfliktit, nykyään niitä ei ole ja tulevaisuudessa niitä ei tunneta sitäkään vähää.
Jos se miniä on siellä kotona yksin ja appivanhemmat tunkee sinne kutsumatta niin
- kumman ns valtakunta se sinusta silloin on?
- kuka saa päättää mitä sinne tuodaan?
- kuka päättää mitä siellä on tarjolla?Jos sinun mielestäsi ne kutsumattomat appivanhemmat niin voitko perustella miksi.
Et keskustele enää aikuisten tasolla. Ihan saman raivon tulet kohdistamaan niihin lapsisi ystäviin ja heidän tuomisiinsa. Odotan jännityksellä kun ensimmäinen lastesi pariehdokas kertoo jostain kala-allergiasta tai jostain ruokaperiaatteestaan, mikä raivo nousee. Vai pitäisi prinsessalle laittaa erityisruokia, ei lautastaan edes raivaa pöydästä.
Voisitko vastata kysymykseen.
En viitsisi alentua tuommoiseen typerään jankjaukseen päiväkausiksi.
Sinä olet teillä pomo, voit olla laskematta anoppia sisään, voit häätää miehesikin kotoasi pois. Voi aikanaan kohdella lastesi ystäviä kuten anoppiasi.Eli et osaa vastata.
Olet niin kiihtynyt jo aamusta ettet ymmärrä lukemaasi. Toistan : olet pomo, sinun ei tarvitse kotonasi eikä missään huomioida muita ihmisiä, hyväksyä, olla kohtelias.
Ei ketään , ei anoppia, ei miestä, ei itsenäistyviä lapsia ja heidän ystäviään.
Alue: Aihe vapaa
Varmaan tuhannes kerta kun luen tämän saman tekstin. Isot ikäluokat hoidattivat lapsensa muilla. Totta, äitiysloma oli vain 3 kuukautta, mene töihin tai irtisanoudu. Joku muu hoiti lapset.
Mutta ne eivät olleet lapsen mummot, omissa tutuissa ei ollut ketään jolla olisi samassa kaupungissa asunut kumpaakaan mummoa. Jouluksi ei juuri matkusteltu satojen kilometrien päähän, joulupukki löytyi aina naapurista, kesälomalla ehkä käytiin.
Mutta jollain tietysti oli mummo lastenhoitajana, enhän sitä voi kiistääkään. Perheet on niin erilaisia.
Mutta esimerkiksi taas laiseni mummot, asumme väh 200 kmn päässä miniöistämme. Ehkä olleet työelämässä kun lapset pieniä. Emme ole hoitaneet siis lapsia päivähoitajina, ehkä jonkun sairaspäivän tai viikonlopuksi hakeneet mummolaan.
Tällä siis menetämme oikeuden siihen että lapsemme tai lastenlapset vaivautuisivat käymään hoivaosastolla tai vaivautuisivat järjestämään edunvalvonnan. Ehkei miniä sitten kuoleman jälkeen tarkasti rieku että "minun mieheni" saa varmasti tarpeeksi perintöä ja ulvo ylimmäisenä omaisena hautajaisissa.
Hautajaisissa voi tietysti vielä nalkuttaa, mummo se vaan toi tarrakirjoja tai sitten yritti ostaa rahalla. Mutta minua ei ostettu, mummo oli p..a.