Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Oli 20 minuuttia tehnyt siinä kotitöitä. Ajatella, ihan 20 minuuttia... Miniäressukoilla ihan pallo hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvät hyssykät miten ei voi sopia asioista, vaan pitää kiukutella aikuisten kuin pikkulapset.
Meillä tehtiin säännöt selväksi, kun lapsenlapsia syntyi. Meillä on eri säännöt, kun lapsenlapset ovat meillä tiettyyn rajaan asti. Muuten tehdään niin kuin niiden vanhemmat haluaa. Eli koko serkku katras oli kerran kuussa isovanhemmilla viikonlopun ja se sovittiin oikein kalenterissa. Silloin vanhemmat sai viettää kahdestaan aikaa ja ilmoitin kyllä, että ette sitten siivoa ja tee niitä kotihommia koko viikonloppua. Ymmärsivät mitä tarkoitin. Lastenlasten kanssa oltiin kotona, mökillä, kylpylässä, museoissa, taidenäyttelyissä ja niin edelleen. Ainut mihin en heitä vienyt oli huvipuisto, koska en pidä niistä ja vanhemmat taas tykkäävät niistä. Oltiin lomalla molempien lasten perheiden kanssa. Jokaiselle oli omat menot ja harrastukset esimerkiksi Vierumäellä ja yhdessä tehtiin ruuat sekä muut askareet myös miehet. En kyllä ole antanut kenenkään auttaa, kun ovat meillä perheineen kylässä, vaan laitan ruuat ja kahvit ym hommat itse ja samoin, jos me menemme lapsillemme kylään. Lastenlapset vietiin ulos leikkimään siksi aikaa, kun heidän vanhempansa teki kotihommia. Samoin kuljetettiin harrastuksiin, kun oli tarvetta. Muistan itse miten hektistä aikaa on pikkulapsiaika, kun kävin niin kuin myös lapseni töissä. Itselläni ei ollut enää vanhempia tuolloin. Mikä tässä on niin vaikeaa. Nyt lapsenlapset käyvät tyttö- ja poikakavereidensa kanssa mummoa ja vaaria ilahduttamassa ja se on niin sanomattoman ihanaa. Puhukaa ja älkää jääkö mököttämään asiasta.
Mun lasten mummolle lapset ovat lähinnä pokaaleja, joita esitellä tuttaville. Ei hän heidän kanssaan halua mitään tehdä. Eikä olla pyydettykään, kun viini maistuu vähän turhan hyvin.
Puhumista on yritetty, mutta se on yhtä tuloksellista kuin juttelu aidan tolpalle. Keskustelu on vuorovaikutteista, anoppi tykkää enempi sanella vaatimuksensa ja edellyttää kuulijoilta ehdotonta tottelemista.
Muuten tuon edellisen kirjoitus on sellainen, jollaisen todelliuuden olisin toivonut omalle kohdalle. Toisin kävi, mutta tämän kanssa edetään. Tyydyn siihen, että mies on ihana, vaikka anoppi on painajainen.
Luulen, että sinä olet se painajainen, sekä miehellesi että anopillesi.
Mua ei kiinnosta mitä anoppi minusta ajattelee. Kunhan pysyy riittävän välimatkan päässä, se riittää minulle.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, monet ihmiset tyhmentyvät vanhetessaan. Tämä johtaa siihen, että ei enää ymmärretä monia asioita. Suora puhe on usein ainoa ratkaisu. "nonniiin se ois sitte kotiin lähdön aika, mä alan iltapuuhiin. Oli mukava kun tulitte käymään, ollaan yhteyksissä."
Hyvä vitsi - etkö lue lehtiä, joissa on jatkuvasti juttuja siitä, kuinka tyhmiä nuoremmat sukupolvet ovat. Eivät pärjää työpaikoilla, lukutaitokin alkaa olla kadonnut taito. Onneksi me vanhemmat ihmiset sentään vielä osataan lukea, kirjoittaa ja ajatella analyyttisesti. Ja tämä palsta ei onneksi ole kokonaiskuva milleniaaleista 😁
Ei tulisi mieleenkään pyytää isovanhemmilta apua. Enkä ole pyytänyt tai saanut apua koskaan, yhtään.
Jos he jaksaisivat auttaa, niin sen pitäisi olla vapaaehtoista. Mutta meillä näin ei toteutunut.
En kyllä olisi uskaltanut jättääkään lasta heidän hoidettavakseen.
Yksin hoidin kaiken, enkä selvinnyt siitä kunnialla. Liika oli liikaa. Masennuin. Minusta ei ollut vanhemmaksi, niissä oloissa.
Talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan -entisajan käytäntö oli järkevä. Vieras sai tulla ilman viikko etukäteen annettua varausta, mutta vieras ei odottanut passausta, vaan talonväki sai hoitaa omat askareensa, joiden lomassa seurustelriin mitä pystyttiin. Jos oli ruoka-aika, vieraallekin tarjottiin, mut sitä samaa, mitä itsellekin. Ei tarvinnu ylimääräisesti passata ja vieraat saattoivat auttaakin perustöissä.
Itse oon kyllä sitä mieltä, että 2-4 tuntia riittää vuerailuajaksi, oli kyseessä kuka tahansa! Paitsi jos pitkämatkalainen tulee yökylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvät hyssykät miten ei voi sopia asioista, vaan pitää kiukutella aikuisten kuin pikkulapset.
Meillä tehtiin säännöt selväksi, kun lapsenlapsia syntyi. Meillä on eri säännöt, kun lapsenlapset ovat meillä tiettyyn rajaan asti. Muuten tehdään niin kuin niiden vanhemmat haluaa. Eli koko serkku katras oli kerran kuussa isovanhemmilla viikonlopun ja se sovittiin oikein kalenterissa. Silloin vanhemmat sai viettää kahdestaan aikaa ja ilmoitin kyllä, että ette sitten siivoa ja tee niitä kotihommia koko viikonloppua. Ymmärsivät mitä tarkoitin. Lastenlasten kanssa oltiin kotona, mökillä, kylpylässä, museoissa, taidenäyttelyissä ja niin edelleen. Ainut mihin en heitä vienyt oli huvipuisto, koska en pidä niistä ja vanhemmat taas tykkäävät niistä. Oltiin lomalla molempien lasten perheiden kanssa. Jokaiselle oli omat menot ja harrastukset esimerkiksi Vierumäellä ja yhdessä tehtiin ruuat sekä muut askareet myös miehet. En kyllä ole antanut kenenkään auttaa, kun ovat meillä perheineen kylässä, vaan laitan ruuat ja kahvit ym hommat itse ja samoin, jos me menemme lapsillemme kylään. Lastenlapset vietiin ulos leikkimään siksi aikaa, kun heidän vanhempansa teki kotihommia. Samoin kuljetettiin harrastuksiin, kun oli tarvetta. Muistan itse miten hektistä aikaa on pikkulapsiaika, kun kävin niin kuin myös lapseni töissä. Itselläni ei ollut enää vanhempia tuolloin. Mikä tässä on niin vaikeaa. Nyt lapsenlapset käyvät tyttö- ja poikakavereidensa kanssa mummoa ja vaaria ilahduttamassa ja se on niin sanomattoman ihanaa. Puhukaa ja älkää jääkö mököttämään asiasta.
Mun lasten mummolle lapset ovat lähinnä pokaaleja, joita esitellä tuttaville. Ei hän heidän kanssaan halua mitään tehdä. Eikä olla pyydettykään, kun viini maistuu vähän turhan hyvin.
Puhumista on yritetty, mutta se on yhtä tuloksellista kuin juttelu aidan tolpalle. Keskustelu on vuorovaikutteista, anoppi tykkää enempi sanella vaatimuksensa ja edellyttää kuulijoilta ehdotonta tottelemista.
Muuten tuon edellisen kirjoitus on sellainen, jollaisen todelliuuden olisin toivonut omalle kohdalle. Toisin kävi, mutta tämän kanssa edetään. Tyydyn siihen, että mies on ihana, vaikka anoppi on painajainen.
Luulen, että sinä olet se painajainen, sekä miehellesi että anopillesi.
Mua ei kiinnosta mitä anoppi minusta ajattelee. Kunhan pysyy riittävän välimatkan päässä, se riittää minulle.
et taida olla anopin toiveminiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvät hyssykät miten ei voi sopia asioista, vaan pitää kiukutella aikuisten kuin pikkulapset.
Meillä tehtiin säännöt selväksi, kun lapsenlapsia syntyi. Meillä on eri säännöt, kun lapsenlapset ovat meillä tiettyyn rajaan asti. Muuten tehdään niin kuin niiden vanhemmat haluaa. Eli koko serkku katras oli kerran kuussa isovanhemmilla viikonlopun ja se sovittiin oikein kalenterissa. Silloin vanhemmat sai viettää kahdestaan aikaa ja ilmoitin kyllä, että ette sitten siivoa ja tee niitä kotihommia koko viikonloppua. Ymmärsivät mitä tarkoitin. Lastenlasten kanssa oltiin kotona, mökillä, kylpylässä, museoissa, taidenäyttelyissä ja niin edelleen. Ainut mihin en heitä vienyt oli huvipuisto, koska en pidä niistä ja vanhemmat taas tykkäävät niistä. Oltiin lomalla molempien lasten perheiden kanssa. Jokaiselle oli omat menot ja harrastukset esimerkiksi Vierumäellä ja yhdessä tehtiin ruuat sekä muut askareet myös miehet. En kyllä ole antanut kenenkään auttaa, kun ovat meillä perheineen kylässä, vaan laitan ruuat ja kahvit ym hommat itse ja samoin, jos me menemme lapsillemme kylään. Lastenlapset vietiin ulos leikkimään siksi aikaa, kun heidän vanhempansa teki kotihommia. Samoin kuljetettiin harrastuksiin, kun oli tarvetta. Muistan itse miten hektistä aikaa on pikkulapsiaika, kun kävin niin kuin myös lapseni töissä. Itselläni ei ollut enää vanhempia tuolloin. Mikä tässä on niin vaikeaa. Nyt lapsenlapset käyvät tyttö- ja poikakavereidensa kanssa mummoa ja vaaria ilahduttamassa ja se on niin sanomattoman ihanaa. Puhukaa ja älkää jääkö mököttämään asiasta.
Mun lasten mummolle lapset ovat lähinnä pokaaleja, joita esitellä tuttaville. Ei hän heidän kanssaan halua mitään tehdä. Eikä olla pyydettykään, kun viini maistuu vähän turhan hyvin.
Puhumista on yritetty, mutta se on yhtä tuloksellista kuin juttelu aidan tolpalle. Keskustelu on vuorovaikutteista, anoppi tykkää enempi sanella vaatimuksensa ja edellyttää kuulijoilta ehdotonta tottelemista.
Muuten tuon edellisen kirjoitus on sellainen, jollaisen todelliuuden olisin toivonut omalle kohdalle. Toisin kävi, mutta tämän kanssa edetään. Tyydyn siihen, että mies on ihana, vaikka anoppi on painajainen.
Luulen, että sinä olet se painajainen, sekä miehellesi että anopillesi.
Mua ei kiinnosta mitä anoppi minusta ajattelee. Kunhan pysyy riittävän välimatkan päässä, se riittää minulle.
et taida olla anopin toiveminiä
Ajatella, en ole edes pyrkinyt siihen! Panostan tärkeämpiin ihmissuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mieleenkään pyytää isovanhemmilta apua. Enkä ole pyytänyt tai saanut apua koskaan, yhtään.
Jos he jaksaisivat auttaa, niin sen pitäisi olla vapaaehtoista. Mutta meillä näin ei toteutunut.
En kyllä olisi uskaltanut jättääkään lasta heidän hoidettavakseen.
Yksin hoidin kaiken, enkä selvinnyt siitä kunnialla. Liika oli liikaa. Masennuin. Minusta ei ollut vanhemmaksi, niissä oloissa.
Lukeakaan et osaa.
Minua ei haittaa jos joku kyläilee ihan vaikka yllättäen mutta se tyyli
Jos meillä piipahtaa naapuri, kaveri tai joku äitituttu, riittää että tarjoan kahvit ja kaivan pakastimesta piirakkaa, sämpylöitä tai jäätelöä tai teen vaikka toastit. He viipyy parisen tuntia.
Jos tulee appivanhemmat, he kyselee koko ajan että miks, miks, miks sitä ja tätä ja miksi sämpylät on tänmallisia ja eikö oo kahvikermaa jne. Ja koko ajan udellaan ja neuvotaan. He viipyy tuntitolkulla.
Ylläoleva vieras piristää, allaoleva vieras uuvuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei haittaa jos joku kyläilee ihan vaikka yllättäen mutta se tyyli
Jos meillä piipahtaa naapuri, kaveri tai joku äitituttu, riittää että tarjoan kahvit ja kaivan pakastimesta piirakkaa, sämpylöitä tai jäätelöä tai teen vaikka toastit. He viipyy parisen tuntia.
Jos tulee appivanhemmat, he kyselee koko ajan että miks, miks, miks sitä ja tätä ja miksi sämpylät on tänmallisia ja eikö oo kahvikermaa jne. Ja koko ajan udellaan ja neuvotaan. He viipyy tuntitolkulla.
Ylläoleva vieras piristää, allaoleva vieras uuvuttaa.
Mä olen hyvin introvertti. Nykyään kun kaikilla on puhelin, niin miksi ei voi sopia etukäteen? Ei tietenkään tarvita viikkoja etukäteen, vaan kysyä että sopiiko tulla iltapäivällä käymään. Mulla ei ole kotona ns vierasvaraa, vaan mun pitää käydä kaupassa.
Edellinen jatkaa...
Haluan siis mahdollisuuden kieltäytyä vierailusta ennen kuin vieras on ovella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on juuri tällainen innokkaasti kylään tuleva anoppi, joka tuo krääsää lapselle ja istuu keittiönpöydän ääressä höpöttämässä minulle, kun teen kotitöitä. Kyllä minua väsyttää se, että meille tullaan kylään n. 8 tunniksi ja joudun huolehtimaan koko porukalle ruoat, kahvit ja seurustelemaan muun pikkulapsiarjen lomassa.
Anopilla itsellään ei ole koskaan ollut appivanhempia (miehen vanhemmat kuolleet nuorena), joten hänellä ei ole omakohtaista kokemusta anopista. Ehkä suhtautuisi eri tavalla, jos olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei haittaa jos joku kyläilee ihan vaikka yllättäen mutta se tyyli
Jos meillä piipahtaa naapuri, kaveri tai joku äitituttu, riittää että tarjoan kahvit ja kaivan pakastimesta piirakkaa, sämpylöitä tai jäätelöä tai teen vaikka toastit. He viipyy parisen tuntia.
Jos tulee appivanhemmat, he kyselee koko ajan että miks, miks, miks sitä ja tätä ja miksi sämpylät on tänmallisia ja eikö oo kahvikermaa jne. Ja koko ajan udellaan ja neuvotaan. He viipyy tuntitolkulla.
Ylläoleva vieras piristää, allaoleva vieras uuvuttaa.
Meillä on kolme lasta ja aina on ns ruokavaraa pakastimessa tai kaapeissa - mutta kelpaako ne?
Pidän just esimerkiksi toastin aineksia tallessa. Samaten saa tehtyä kasvishampurilaisen tai uuniperunaa tonnikalatäytteellä. Tai leipastua quichen fetalla.
Mutta kun ei ole pullaa ja ei kai perunaa tällä lailla syödä, miksi nää perunat on punasia? Jne. Paras idea oli se että he tuli lauantaina kun aattelivat että perjantaina olisi ollut leivontapäivä ei meillä ole mitään marttojen viikkorytmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei haittaa jos joku kyläilee ihan vaikka yllättäen mutta se tyyli
Jos meillä piipahtaa naapuri, kaveri tai joku äitituttu, riittää että tarjoan kahvit ja kaivan pakastimesta piirakkaa, sämpylöitä tai jäätelöä tai teen vaikka toastit. He viipyy parisen tuntia.
Jos tulee appivanhemmat, he kyselee koko ajan että miks, miks, miks sitä ja tätä ja miksi sämpylät on tänmallisia ja eikö oo kahvikermaa jne. Ja koko ajan udellaan ja neuvotaan. He viipyy tuntitolkulla.
Ylläoleva vieras piristää, allaoleva vieras uuvuttaa.
Meillä on kolme lasta ja aina on ns ruokavaraa pakastimessa tai kaapeissa - mutta kelpaako ne?
Pidän just esimerkiksi toastin aineksia tallessa. Samaten saa tehtyä kasvishampurilaisen tai uuniperunaa tonnikalatäytteellä. Tai leipastua quichen fetalla.
Mutta kun ei ole pullaa ja ei kai perunaa tällä lailla syödä, miksi nää perunat on punasia? Jne. Paras idea oli se että he tuli lauantaina kun aattelivat että perjantaina olisi ollut leivontapäivä ei meillä ole mitään marttojen viikkorytmiä.
Ja sitten sukulaisille kailotetaan miten Minna syötti omituisia perunoita ja miten lapset elää hampurilaisilla
Jaahas, taas on keksitty uusi versio aiheesta miniä-anoppi ja suu käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ilmoitin, kun alkoivat lapseni muksuja tekemään, että itse teette, itse hoidatte. Selvä peli. Käyn kesällä Suomessa mökilläni muutaman viikon, jos liikkuvat lähistöllä, voin viedä syömään heidät jonnekin, jos minulla ei ole mitään tärkeämpää. Kannattaa puhua niitten isovanhempien kanssa, ei ulista, kuin persu, täällä.
Me teimme mieheni kanssa samoin. Eläkepäivät on varattu muuhun kuin lasten perheitten piikana olemiseen.
Lapsenne ja lastenlapsenne tekevät myös tulevina vuosina saman valinnan ja heillä on silloin parempaa tekemistä kuin teidän vanhenevien ja avuntarpeisten boomereiden auttaminen ja tukeminen. Ihmettelen miksi kaltaisenne ihmiset ovat edes tehneet lapsia? Mitä niillä edes tekee, jos tarkoitus on vaan saada ne pois jaloista ja pestä kätensä kaikesta inhimillisestä ja vastavuoroisesta läheisten kanssa toimimisesta. Todennäköisesti olette myös itse hoidattaneet lapsenne aikanaan pitkälti mummoloissa ja naapureilla kuten ennen vanhaan oli tapana ja ylpeilette, että nyt on velvoitteet hoidettu ja lapsenne saaavat pärjätä omillaan.
Piikana olemisen ja täydellisen välinpitämättömyyden välissä on iso kirjo erilaisia normaaliin ihmisyyteen ja vastavuoroiseen omasta lähipiiristä huolehtimiseen kuuluvia tapoja elää perheyhteisonä. Vihamielinen ja vähintään passiivisaggressiivinen suhtautuminen lähiomaisiin ja yhteisöllisen ajattelun puute on hyvin suomalainen ilmiö ja ihan varmasti suurin syy sille, miksi meillä on niin paljon itsemurhia, perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa, mielenterveysongelmia, avioeroja, burnouteja ja maailman uupuneimmat pienten lasten vanhemmat.
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Tämä raivominiä. Jos avioliitto kestääkin, tulee lasten kanssa taatusti murrosiässä vaikeuksia tuolla luonteella. Kun kaikki on ylivoimaista, vaikeaa ja hankalaa roskapussista lähtirn, ihmissuhteista puhumattakaan. Saati kun lapset rupeavat tuomaan seurustelukumppaneita, kaikissa on jotain vikaa. Pojan tyttöystävä tuo marketin oksaneilikkakimpun, roskiin, ei osaa ees vieraskukkia ostaa, sillekö pitäis ruokaa tarjota.
Kun lapset tajuavat aikuisina miten ikäväluonteinen äiti oli, ei mitään lähimmäisen kunnioitusta omannut . Isä hiipparoi kotona syrjässä kun äiti määräsi kaiken.
Juujuu. Nyt on todella laiskaa provoilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanonpahan vaan, että ottaisin avosylin vastaan meidän molemmat vanhemmat. He nukkuivat aivan liian aikaisin pois. Lapset oli silloin muutaman vuoden ikäisiä.
Tuossa tilanteessa helppo sanoa.
Olemme hyväksyneet toisemme rakkaudesta ja näin ollen hyväksymne myös toistemme suvun. Mikä ihme siinä on nykyään, kun anoppeja haukutaan ja naiset nimenomaan.
Oletko joku lestadiolainen tai muuten outo? En minä ainakaan sukua nainut enkä hyväksy huonoa käytöstä tai ole kynnysmatto.
Tiedän, että sinulle on käsittämätöntä hyvät suhteet perheeseen ja sukuun, sekä ihan normaalit käytöstavat. Onneksi täältä löytyy viisaampaakin sakkia.
T: Eri
Eihön täällä ole edes puhuttu perheestä vaan häieikkösukulaisista.
Häirikköminiä ei tunnista normaalia käytöstä, ja sen huomaa 😂
En ole ikinä mennyt appivanhempien luo kutsumatta tai löhönnyt siellä 12 tuntia palveltavana.
Minun kotiini sen sijaan on tungettu toistuvasti.
onko appivanhemmat minkä ikäisiä??????
En ole ikinä mennyt appivanhempien luo kutsumatta tai löhönnyt siellä 12 tuntia palveltavana.
Minun kotiini sen sijaan on tungettu toistuvasti.