Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen toisten vanhempien jatkuvaa avun tarvetta. Pienten lasten äiti olen itsekin, silti olen ilman ulkopuolista apua saanut vietyä roskat, käytyä ruokkaupassa, lääkärissä, siivottua talon jne.
MILJOONA KERTAA SELITETTY:
Jos ne appivanhemmat tunkee kylään ja viipyy 12 tuntia ja odottaa saavansa tulokahvit, lounaan, iltapäiväkahvit, päivällisen ja iltakahvit niin EI VOI OLLA liikaa vaadittu, että vahtivat kahta lasta sen hetken, kun vie sen roskapussin (joka täyttyy heidän takiaan).
Minulla on kolme siskoa, jotka kaikki ns. halusi auttaa. Käytännössä se tarkoitti sitä, että he tuli omien aikataulujensa mukaan milloin sattui, kysymättä edes etukäteen, ollaanko kotona. Hääräsi ja sotki ja häipyi.
Lapsilta sekosi rytmit, koko huusholli meni sekaisin ja mun työmäärä lisääntyi 50 prosenttia ja koko ajan koko meitä vanhempia vitutti.
KOSKAAN ei voinut saada apua, kun sitä olisi oikeasti tarvinnut, esimerkiksi jos tuli sairaalareissu tai koira oksenteli haimatulehduksessa tai ihan vaikka vaan jos olisi pyytänyt, että voisiko viikata lastenvaatteet kaappiin, kun minulta oli ranne kipsissä.
Meidän koti oli kuin jokin ihmeellinen puuhamaa, jossa käytiin rellestämässä.
Kyllä on vaikeita tapauksia täällä.
Ihmisiä on niin moneen junaan.
AP kyselee, että millaiset appivanhemmat tekee sitä, että vain makailee kylässä eikä auta. No siihen on vain yksi vastaus: sellaiset kuin sinulla.
Ei sitä voi kukaan alkaa muuten luonnehtimaan, sinähän heidät tunnet, me emme.
Maailmaan mahtuu niin monenlaista tarinaa. Onko AP:n kuvailema tilanne hyvin yleistä, en oikein usko. Mikähän syy heillä oli olla niin myöhään kylässä? Minä en edes viihtyisi niin pitkään. Jos he noin tekevät kerrasta toiseen, niin ainakin minä ilmoittaisin heille, että nyt olisi vieraitten aika jo lähteä, meillä laitetaan lapset nukkumaan ja sitten mennään itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen toisten vanhempien jatkuvaa avun tarvetta. Pienten lasten äiti olen itsekin, silti olen ilman ulkopuolista apua saanut vietyä roskat, käytyä ruokkaupassa, lääkärissä, siivottua talon jne.
MILJOONA KERTAA SELITETTY:
Jos ne appivanhemmat tunkee kylään ja viipyy 12 tuntia ja odottaa saavansa tulokahvit, lounaan, iltapäiväkahvit, päivällisen ja iltakahvit niin EI VOI OLLA liikaa vaadittu, että vahtivat kahta lasta sen hetken, kun vie sen roskapussin (joka täyttyy heidän takiaan).
Pelkkiä eineksiäkö ne isovanhemmat syö sen päivän, jos koko roskapussin täyttävät? Tai sitten teillä on tosi pienet roskikset.
Mä kyllä mieluummin pistäisin ne isovanhemmat viemään sen roskiksen kuin jättäisin heitä yksin mun kotiin. On vähän epäluotettavampi anoppi, joka on jäänyt kiinni etsivä-taipumuksestaan.
Jos nyt on isovanhemmat jotka puoleksi vuorokaudeksi kasvattavat takapuolestaan sohvaan, niin onko heistä lapsenvahdiksi? Edes sen roskis-reissun ajaksi? Katkeaako se juuri tarpeen tullen, vai ehtiikö viliveikko kiivetä kirjahyllyyn isovanhempien vahdatessa töllöstä humppaorkesterikisan finaalia tai huutokauppakeisaria?
Vaipparoskiksen tyhjennystarpeen ymmärrän, mutta oikeastiko jonkun keittiöroskis alkaa esim haista niin raakasti muutamassa tunnissa, että se on heti tyhjennettävä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on vaikeita tapauksia täällä.
Ihmisiä on niin moneen junaan.
AP kyselee, että millaiset appivanhemmat tekee sitä, että vain makailee kylässä eikä auta. No siihen on vain yksi vastaus: sellaiset kuin sinulla.
Ei sitä voi kukaan alkaa muuten luonnehtimaan, sinähän heidät tunnet, me emme.
Maailmaan mahtuu niin monenlaista tarinaa. Onko AP:n kuvailema tilanne hyvin yleistä, en oikein usko. Mikähän syy heillä oli olla niin myöhään kylässä? Minä en edes viihtyisi niin pitkään. Jos he noin tekevät kerrasta toiseen, niin ainakin minä ilmoittaisin heille, että nyt olisi vieraitten aika jo lähteä, meillä laitetaan lapset nukkumaan ja sitten mennään itsekin.
Meilläkin se ongelma on enempi se, että halutaan auttaa asioissa joissa ei apua kaivata.
Kauan meni meillä, että saatiin anoppi ymmärtämään, että hänellä ei ole oikeutta kutsua omia tuttaviaan mun kotiin kahville mun lapsia ihailemaan. Kerran anoppi törmäsi meille parin tuttavan kanssa juuri kun olin saanut vauvan päikkäreille. Mummeli vaan sinnikkäästi meinasi, että pitää hakea vauva esiteltäväksi, vaikka jopa ne tuttavat sanoivat, että antaa vauvan nukkua. Kirjaimellisesti seisoin oven edessä, että et nyt todellakaan mene tästä ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä syy on ihan kuule se, että heidän mielestään he kuuluu meidän perheeseen ja kokivat loukkaavana, kun sanoin, että haluaisin rauhoittua lasten kanssa oman perheen kesken, jotta lapset nukahtavat. He ovat mielestään perhettä, joten he ei mielestään häiritse. Mitä nyt keksivät mm. alkaa leikkiä hippaa pihalla, kun olen jo kertaalleen käyttänyt lapset iltapesullakin ja kieltänyt piirrettyjen katselun ja rymyämisen.
Onko tämä yleisempääkin, että mummeli kokee olevansa lapsiperheen jäsen? Meillä sama juttu. Onpa jopa pahoittanut mielensä, kun ei otettu mummua mukaan perheen kesälomareissulle. Ei edes ilmoitettu asiasta hänelle, vaan karattiin, kuten hän asian esitti.
Minun vanhempani jotenkin kuvittelivat olevansa pysyvästi ne OG vanhemmat. Siispä heidän mielestään minun lapseni olivat oikeastaan heidän, ja minä olin semmoinen kotipiika siinä sivussa, vähän kuin ylikasvanut peräkammariin jäänyt ikiteini. Semmoinen joka voi taustalla pestä pyykit ja siivota keittiön, kun isovanhemmat törkeinä hoitavat lasta (silloin kun heille sopii) ja määräävät perheen ohjelman ja elämän.
Kävi aika raskaaksi, ja lopulta oli pakko heittää heidät ulos koko kuviosta. On tosi kummallista, kun huomaa olevansa nelikymppisenä omien vanhempien mielestä täysin käskettävä tyyppi, jolla ei saa olla mitään omia suunnitelmia tai mielipiteitä, ei edes omasta kodista, omista lapsista ja omasta ajankäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen toisten vanhempien jatkuvaa avun tarvetta. Pienten lasten äiti olen itsekin, silti olen ilman ulkopuolista apua saanut vietyä roskat, käytyä ruokkaupassa, lääkärissä, siivottua talon jne.
MILJOONA KERTAA SELITETTY:
Jos ne appivanhemmat tunkee kylään ja viipyy 12 tuntia ja odottaa saavansa tulokahvit, lounaan, iltapäiväkahvit, päivällisen ja iltakahvit niin EI VOI OLLA liikaa vaadittu, että vahtivat kahta lasta sen hetken, kun vie sen roskapussin (joka täyttyy heidän takiaan).
Siirry teen juojaksi. Tarjoa heille kuppi teetä ja sano, että nyt heidän pitää lähteä, koska tässä ollaan vaan oman perheen kesken.
Jos olet lapanen, sinua kohdellaan sellaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on vaikeita tapauksia täällä.
Ihmisiä on niin moneen junaan.
AP kyselee, että millaiset appivanhemmat tekee sitä, että vain makailee kylässä eikä auta. No siihen on vain yksi vastaus: sellaiset kuin sinulla.
Ei sitä voi kukaan alkaa muuten luonnehtimaan, sinähän heidät tunnet, me emme.
Maailmaan mahtuu niin monenlaista tarinaa. Onko AP:n kuvailema tilanne hyvin yleistä, en oikein usko. Mikähän syy heillä oli olla niin myöhään kylässä? Minä en edes viihtyisi niin pitkään. Jos he noin tekevät kerrasta toiseen, niin ainakin minä ilmoittaisin heille, että nyt olisi vieraitten aika jo lähteä, meillä laitetaan lapset nukkumaan ja sitten mennään itsekin.Meilläkin se ongelma on enempi se, että halutaan auttaa asioissa joissa ei apua kaivata.
Kauan meni meillä, että saatiin anoppi ymmärtämään, että hänellä ei ole oikeutta kutsua omia tuttaviaan mun kotiin kahville mun lapsia ihailemaan. Kerran anoppi törmäsi meille parin tuttavan kanssa juuri kun olin saanut vauvan päikkäreille. Mummeli vaan sinnikkäästi meinasi, että pitää hakea vauva esiteltäväksi, vaikka jopa ne tuttavat sanoivat, että antaa vauvan nukkua. Kirjaimellisesti seisoin oven edessä, että et nyt todellakaan mene tästä ohi.
Hyvä.
Nyt kun mietin, mun omat isovanhemmat oli tällaisia sohvalla istujia. Tosin mummu yleensä istui keittiössä aina siinä, jossa oli eniten tiellä. Ruuasta piti aina valittaa ja hokea, että ei pidä syödä kun ei mitään tee. Telkkarista ei saanut katsoa mitään kivaa vaan isovanhempien piti valita kanava. Radiotakaan ei saanut luukuttaa, kun mummu ei tykännyt mun musiikista. Kavereillekaan ei saanut mennä pakoon, kun oli vieraita. Olivat aina yötäkin, joten tuota hauskaa riitti aina moneksi päiväksi kerrallaan.
monet mummot hoitaa lastenlapsia liikaakin,
Onneks on välimatkaa joka mukulaan parisataa kilometriä. Ehkä silti olen joskua ylittänyt 3 h vierailussa. Anteeksi miniät.
Ja se hyvä puoli, kun pojat on toiselta puolen suomea naineet, geeniperimäkin on toivottavasti tarpeeksi kaukaa.
Yks läheinen teki sukututkimuksen, puoli kotikuntaani sukua mulle. Yks teini-iän heilakin jotain kautta. Ja puolet rippikoulukavereistanikin löytyi sukututkimuksesta ( oli ökytilallisia, sitten palkollisia, 10 lasta jäänyt orvoksi 40- luvulla, ei rikollisia sentään, yks menettänyt torppansa salavuoteuden takia josta syntynyt lehtolapsi.)
Vierailija kirjoitti:
monet mummot hoitaa lastenlapsia liikaakin,
Väärin kuitenkin.
Ai miksi? Joku päästää heidät ja mahdollistaa tuon.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme siskoa, jotka kaikki ns. halusi auttaa. Käytännössä se tarkoitti sitä, että he tuli omien aikataulujensa mukaan milloin sattui, kysymättä edes etukäteen, ollaanko kotona. Hääräsi ja sotki ja häipyi.
Lapsilta sekosi rytmit, koko huusholli meni sekaisin ja mun työmäärä lisääntyi 50 prosenttia ja koko ajan koko meitä vanhempia vitutti.
KOSKAAN ei voinut saada apua, kun sitä olisi oikeasti tarvinnut, esimerkiksi jos tuli sairaalareissu tai koira oksenteli haimatulehduksessa tai ihan vaikka vaan jos olisi pyytänyt, että voisiko viikata lastenvaatteet kaappiin, kun minulta oli ranne kipsissä.
Meidän koti oli kuin jokin ihmeellinen puuhamaa, jossa käytiin rellestämässä.
Ja sä et sitä sitten saa suoraan sanottua heille, vaan pitää täällä nillittää?!? Jos edes tämäkään tarina on totta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena toiset isovanhemmat hoitavat alle kouluikäisiä lapsia 2-3 vrk viikossa. Mummo leipoo ja laittaa kotiruokaa. Toinen mummo käy siivoamassa lapsiperheelle kerran pari kuukaudessa. Aina löytyy lapsenhoitaja, jos lapsien vanhemmat haluavat käydä esim. kaupassa ilman jälkikasvua. Mitä vielä pitäisi tehdä????
Tai sitten tuo on ihan vaan niiden isovanhempien versio, jolla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.
Ei ole. Näen tätä joka viikko naapurissani. Lasten isä lisäksi kertonut, että anoppi käy siivoamassa heillä.
Ja kuka on siis sitä mieltä että tämä ei riitä?
Se kirjoittaja, joka väitti isovanhemman valehtelevan. Niinhän se tuntuu täällä menevän, että miniät saa sepittää vaikka mitä satuja, mutta kun anoppi jakaa oman kokemuksensa, se heti leimataan valheeksi. Tyypillistä nykyäityleiden käytöstä!
Et sinä ole anoppi... Palstahäirikkö joka aina riehuu näissä ketjuissa.
Huvittavaa, kun täällä ei kestä yhtään tuoda asian toista puolta, heti repeää mammeleitten pelihousut. Jos ei saa keskustella ja esittää eriäviä mielipiteitä, kannattaa muuttaa itäiseen naapuriin.
Nim. Vela
Tässä ongelma on se, että ei pitäisi vihjailla, vaan sanoa suoraan kohteliaasti ja napakasti. Turha marmattaa rivienvälilukutaitoa, ei kenenkään tarvitse yrittää lukea kenenkään ajatuksia. Sitä paitsi, sitten kun lapsi on unilla, on vanhemmilla enemmän aikaa seurustella appivanhempien kanssa - aivan perusteltu syy jäädä. Turha itkeä, että viesti ei mene perille, jos sitä ei ilmaise selkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ongelma on se, että ei pitäisi vihjailla, vaan sanoa suoraan kohteliaasti ja napakasti. Turha marmattaa rivienvälilukutaitoa, ei kenenkään tarvitse yrittää lukea kenenkään ajatuksia. Sitä paitsi, sitten kun lapsi on unilla, on vanhemmilla enemmän aikaa seurustella appivanhempien kanssa - aivan perusteltu syy jäädä. Turha itkeä, että viesti ei mene perille, jos sitä ei ilmaise selkeästi.
MIKSI ihmeessä sen miniän/vävyn pitäisi viihdyttää niitä appivanhempia jotka on tulleet täysin kutsumatta?
Ja kai sen vanhemmankin pitää joskus nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme siskoa, jotka kaikki ns. halusi auttaa. Käytännössä se tarkoitti sitä, että he tuli omien aikataulujensa mukaan milloin sattui, kysymättä edes etukäteen, ollaanko kotona. Hääräsi ja sotki ja häipyi.
Lapsilta sekosi rytmit, koko huusholli meni sekaisin ja mun työmäärä lisääntyi 50 prosenttia ja koko ajan koko meitä vanhempia vitutti.
KOSKAAN ei voinut saada apua, kun sitä olisi oikeasti tarvinnut, esimerkiksi jos tuli sairaalareissu tai koira oksenteli haimatulehduksessa tai ihan vaikka vaan jos olisi pyytänyt, että voisiko viikata lastenvaatteet kaappiin, kun minulta oli ranne kipsissä.
Meidän koti oli kuin jokin ihmeellinen puuhamaa, jossa käytiin rellestämässä.
Ja sä et sitä sitten saa suoraan sanottua heille, vaan pitää täällä nillittää?!? Jos edes tämäkään tarina on totta...
Palstahäirikkö se riehuu
Tämä on vertaistukiketju kaikille, joilla on käsittämättömästi käyttäytyviä sukulaisia.
Mitä sinun mielestäsi liikkuu tuollaisen ihmisen päässä joka käyttäytyy noin?
Sitä kun tulee pariskunta kahdesta eri perheestä,joilla omat tottumukset ja tavat..niin kyllä sen pariskunnan pitää sopia keskenään,et miten toimitaan kummankin sukulaisten kaa ja oma aikuinen lapsi kertokoon sen selvästi vanhemmilleen,et meillä mennään näin.Muuten tulee sotkua vääjäämättä.
On se puhuminen näköjään tosi vaikeaa.
Minä pakkaan vieraiden aiheuttamat roskat ja annan niille mukaan kun lähtevät. Sanon, että nämä kuulunevat teille.