Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Meillä se krääsäpaketti revittiin auki talvella pimeässä jo matkalla kotiin - kun ensin oli karattu markettiin leikkipuiston sijaan.
Lohduta siinä sitten kolmevuotiasta joka oli vahingossa hukannut kinokseen osan niistä 7-vuotiaille tarkoitetusta legopalasista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka molemmat mummot veisivät tarrakirjan kerran vuodessa ei niitä viisivuotiaalla millään ole 30 kpl.
En minä ainakaan vahtaa lasten tavaroita.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka molemmat mummot veisivät tarrakirjan kerran vuodessa ei niitä viisivuotiaalla millään ole 30 kpl.
En minä ainakaan vahtaa lasten tavaroita.
Yksikin kammomummo saa kannettua kullekin lapselle yhdessä vuodessa sen 30 tarra- ja värityskirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Lahja-asiasta:
Voisin lyödä vetoa, että iso osa vanhemmista arvostaisi sitä, että isovanhempi antaisi lapsenlapselle aikaansa lahjaksi tavaran sijaan. Ei tarvitse tehdä mitään kallista, vaan vaikka leipoa lapsen kanssa pullaa, käydä leikkipuistossa tai uimahallissa. Samaan aikaan vanhemmat voisivat hetken hengähtää tai viettää parisuhdeaikaa. Lapsellekin jäisi tuosta yhdessä tekemisestä mukavammat muistot kuin jostain pari leikkikertaa kestävästä lelusta.
Olen leiponut, ollut leikkikentillä, uimahallissa, pitänyt lapsia viikonloppuja ja lomia.
Sittenkö ei enää odotetakaan synttäri/ joulu/ rippilahjoja? Mitä sanoo raivominiä jolle ei rahakaan kelpaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka molemmat mummot veisivät tarrakirjan kerran vuodessa ei niitä viisivuotiaalla millään ole 30 kpl.
En minä ainakaan vahtaa lasten tavaroita.
Yksikin kammomummo saa kannettua kullekin lapselle yhdessä vuodessa sen 30 tarra- ja värityskirjaa.[/quote
Yksikin ällöäityli saa valheillaan ja liiottelullaan pilattua hyvienkin äitien maineen. Häpeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja-asiasta:
Voisin lyödä vetoa, että iso osa vanhemmista arvostaisi sitä, että isovanhempi antaisi lapsenlapselle aikaansa lahjaksi tavaran sijaan. Ei tarvitse tehdä mitään kallista, vaan vaikka leipoa lapsen kanssa pullaa, käydä leikkipuistossa tai uimahallissa. Samaan aikaan vanhemmat voisivat hetken hengähtää tai viettää parisuhdeaikaa. Lapsellekin jäisi tuosta yhdessä tekemisestä mukavammat muistot kuin jostain pari leikkikertaa kestävästä lelusta.
Olen leiponut, ollut leikkikentillä, uimahallissa, pitänyt lapsia viikonloppuja ja lomia.
Sittenkö ei enää odotetakaan synttäri/ joulu/ rippilahjoja? Mitä sanoo raivominiä jolle ei rahakaan kelpaa?
Tämä! Mikään ei riitä näille raivoriitoille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mitä katkeruuden määrää. Täällä loisii kaikki ne joiden vaikea tulla toimeen läheistensä kautta.
Tämä!!
Kannattaa siinä mustavalkoisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan muistaa, että on läheisiä ja läheisiä. Joidenkin läheiset on fiksua, tahdikasta ja auttavaista porukkaa. Toisilla narsisteja, alkoholisteja, ilkeilijöitä, piikittelijöitä ja ties mitä ja kaikkea siltä väliltä.
Huvittavaa miten milleniaalit leimaa kaikki muut narsisteiksi, vaikka koskaan aiemmin ei ole ollut näin itsekästä minä-minä -sukupolvea kuin nyt. Mikään ei kelpaa ja kaikesta valitetaan - paras esimerkki löytyy tältä palstalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen anopin pitäisi lukea nää vauvan anoppikeskustelut. Oppispahan olemaan. Ja pysyis hiljaa kotonaan ja unohtais että koskaan on poikaa ollutkaan.
Tänään oli hyvä, sitä krääsää on moitittu lahjoina, tanään raivominiä näkyi suuttuvan rahasta. Ei rahalla saa lapsia ostaa.
Olis kiva kuulla mitä hänen lapsilleen saa anoppi viedä?
No nämä sun vuodatukset on juuri niitä häirikkömummojen juttuja. Kaikki ymmärretään väärin, paisutellaan ja kaikesta mahdollisesta suututaan, jopa niin, että kun jonkun muun miniä on sanonut jotain, kuvitellaan sen koskevan itseä.
- Jos tuot lahjoja, älä suutu lapselle, jos ne ei kiinnosta lasta
- Älä kiristä rahalla
Noin. Jokaiselle normaalille ihmiselle selkeää.
Tyypillinen narskumamman vastaus - mikään ei kelpaa ja kaikesta vedetään herne nenään 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva,jos isovanhemmat kutsuttaisiin useammin pelkästään kylään eikä aina vaan silloin,kun tarvitaan apua .Oikein säälittää,kun jotkut jatkuvasti hoitavat tai kuskaavat lapsia tai lemmikkieläimiä.Mielestäni he ansaitsisivat nähdä lapsenlapsiaan muutenkin usein ihan vaan levollisesti yhdessä ollessa,vanhemmat ihmiset väsyvät helposti ja ansaitsevat jo lepoa.
Ja lukutaito olisi kans kiva.
Ketju käsittelee isovanhempia jotka tunkee arkea kuormittamaan ilman kutsua.
Te raivomammat riehutte jokaisessa ketjussa - me vaan yritetään toimia teidän "tasolla" 😂 Täällä oli 1 ketju, jossa kysymys anopeille, senkin raivomammat valtasi. Täältä löytyy kymmeniä anopinhaukkumisketjuja, joten eiköhän niihin voi jotakin muutkin kommentoida - vai etkö kestä kuulla totuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku kyseli, mitä anoppi saisi antaa lahjaksi. Oma kokemus:
Jos toivomme lahjaksi vaikka jarrusukkia, niin saadaan pipo/lapaset/uimapuku. Ei siis kuunnella sitä toivetta ollenkaan. Toiveet eivät edes ole kalliita, mutta niitä ei voi kuunnella, koska se koetaan anopin isovanhemmuuden rajoittamisena.
Meillä anopilla on myös ollut tapana kärrätä kirppikseltä lapselle kaikenlaista pyytämättä ja kielloista huolimatta. Viimeisten kuukausien aikana anoppi on tuonut lapselle kirppikseltä mm. kahdet käytetyt kengät, 3 kirjaa, palapelin ja pari lelua. Täysin tarpeettomia tavaroita, kun lapsella on jo kesäksi kengät, kirjoja on ennestään ja leluja löytyy. Sen sijaan, että meille kärrätään tätä tavaraa, niin arvostettaisiin anopin ja lapsen yhteistä aikaa. Isompi ilo olisi, jos anoppi veisi lapsenlapsen leikkipuistoon. Yhteisen ajanvieton sijaan anoppi kärrää tavaroita, katsoo lapsen leikkiä hetken ja sen jälkeen laittaa telkkarista lapselle lastenohjelmia, joiden katselu on anopin mielestä hyvää yhteistä aikaa lapsenlapsen kanssa...
Olipas taas melkoista satua... Mikään ei näille äityleille riitä. Uskoisin, että useammin niille lapsille annetaan kännykkä/tabletti käteen ihan äidin toimesta, kuin että anoppi pilaisi lapsukaiset tv:n lastenohjelmilla.
Vierailija kirjoitti:
Tajusin muutaman sivun jälkeen, että täällä Suomessahan on sosiaalityö järjestetty parhaiden anoppiperinteiden mukaan. Joku tulee väsyneen äidin sohvalle istumaan, odottamaan seurustelua ja kahvitusta, napottamaan, että makaronilaatikko on sekoitettu väärin ja eteisessäkin on kahden keräyspisteen roskakassit, kertomaan, että äiti tekee kaiken väärin, ja lopuksi vielä levittelemään perättömiä juoruja, joita ei saa koskaan oikaistua. Kun suvut hajaantuvat, tarvitaan anoppiapuakin paikkaamaan viranomainen, näin se menee.
Onhan se selvää, kuinka väsyneitä nämä nykyäitylit on, kun pitää 24/7 päivystää mamma-palstalla tai tehdä sisältöä onlyfansiin 🙄 Eihän siinä mitenkään kerkiä kahvia keittämään tai keskustelemaan normaalisti, kun känny piippaa koko ajan. On niin raskasta tämä nykymammojen elämä 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja-asiasta:
Voisin lyödä vetoa, että iso osa vanhemmista arvostaisi sitä, että isovanhempi antaisi lapsenlapselle aikaansa lahjaksi tavaran sijaan. Ei tarvitse tehdä mitään kallista, vaan vaikka leipoa lapsen kanssa pullaa, käydä leikkipuistossa tai uimahallissa. Samaan aikaan vanhemmat voisivat hetken hengähtää tai viettää parisuhdeaikaa. Lapsellekin jäisi tuosta yhdessä tekemisestä mukavammat muistot kuin jostain pari leikkikertaa kestävästä lelusta.
Olen leiponut, ollut leikkikentillä, uimahallissa, pitänyt lapsia viikonloppuja ja lomia.
Sittenkö ei enää odotetakaan synttäri/ joulu/ rippilahjoja? Mitä sanoo raivominiä jolle ei rahakaan kelpaa?
Minun toiveeni äitinä olisi, että jokaikinen kerta ei tuotaisi sitä krääsää tuliaisena, sitä krääsää ei tungettaisi lapselle suoraan ja heti, että synttäri- ja joululahjoista kyseltäisiin toiveet ja kuunneltaisiin niitä. Ja jos antaa rahaa, ei sitten enää taas työntäisi sitä krääsää, vaan esimerkiksi antaa sen rahan hauskassa muodossa ja sen mukana ihan vaan kortin. Kuopus sai kerran pienen rahapuun taimen, 20 euroa ja opettavaisen lorun rahasta. Se oli hauska lahja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajusin muutaman sivun jälkeen, että täällä Suomessahan on sosiaalityö järjestetty parhaiden anoppiperinteiden mukaan. Joku tulee väsyneen äidin sohvalle istumaan, odottamaan seurustelua ja kahvitusta, napottamaan, että makaronilaatikko on sekoitettu väärin ja eteisessäkin on kahden keräyspisteen roskakassit, kertomaan, että äiti tekee kaiken väärin, ja lopuksi vielä levittelemään perättömiä juoruja, joita ei saa koskaan oikaistua. Kun suvut hajaantuvat, tarvitaan anoppiapuakin paikkaamaan viranomainen, näin se menee.
Kyllä, juurikin näin. Ja kaikessa hohkaa pyhä viha sitä univelkaista perheenäitiä kohtaan.
Missä umpiossa asut? Jos olet täällä yhtäkään keskustelua seurannut, anopit ja äidit (mummut) ovat kaikkein vihatuimpia ihmisiä maan päällä. Mitään eivät koskaan osaa tehdä oikein näiden raivomammojen mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tädin näkökulmasta voin sanoa, että näkisin veljeni lapsia varmasti huomattavasti enemmän mikäli voisin tulla joskus ihan vaan kylään eikä läsnäoloani kaivattaisi ainoastaan klo 0630-2030 hoitokeikkoja varten. Mielelläni menisin sinne vieraana ja leikittäisin lapsia vaikka iltapalan lomassa. Kyllä lapsiperheissäkin voisi joskus pysähtyä pohtimaan miltä ne kyläilyt (tai työleirit) vaikuttavat sen vierailijan näkökulmasta. Suurimmalla osalla on kumminkin usein myös muita kivoja vaihtoehtoja vapaa-ajalleen.
Meille ei ainakaan tarvitse tulla iltapalalle leikittämään lapsia, silloin jo rauhoitutaan jotta saadaan unen päästä kiinni. Ylipäätään ruokailuun ei kuulu leikittäminen. Päikkäreiden jälkeen taas ulkoilu ja/tai leikkiminen sopii oikein hyvin.
Niin että se työleirikään ei mammoille riitä, kaikki pitää tehdä tyrannin käskyjen mukaan aikataulussa. Suosittelen, että jätät hoitokeikat muille, niin eipähän enää tule sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tädin näkökulmasta voin sanoa, että näkisin veljeni lapsia varmasti huomattavasti enemmän mikäli voisin tulla joskus ihan vaan kylään eikä läsnäoloani kaivattaisi ainoastaan klo 0630-2030 hoitokeikkoja varten. Mielelläni menisin sinne vieraana ja leikittäisin lapsia vaikka iltapalan lomassa. Kyllä lapsiperheissäkin voisi joskus pysähtyä pohtimaan miltä ne kyläilyt (tai työleirit) vaikuttavat sen vierailijan näkökulmasta. Suurimmalla osalla on kumminkin usein myös muita kivoja vaihtoehtoja vapaa-ajalleen.
Meille ei ainakaan tarvitse tulla iltapalalle leikittämään lapsia, silloin jo rauhoitutaan jotta saadaan unen päästä kiinni. Ylipäätään ruokailuun ei kuulu leikittäminen. Päikkäreiden jälkeen taas ulkoilu ja/tai leikkiminen sopii oikein hyvin.
Niin että se työleirikään ei mammoille riitä, kaikki pitää tehdä tyrannin käskyjen mukaan aikataulussa. Suosittelen, että jätät hoitokeikat muille, niin eipähän enää tule sanomista.
Se on lapsen rytmi joka tuon määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja-asiasta: on
Voisin lyödä vetoa, että iso osa vanhemmista arvostaisi sitä, että isovanhempi antaisi lapsenlapselle aikaansa lahjaksi tavaran sijaan. Ei tarvitse tehdä mitään kallista, vaan vaikka leipoa lapsen kanssa pullaa, käydä leikkipuistossa tai uimahallissa. Samaan aikaan vanhemmat voisivat hetken hengähtää tai viettää parisuhdeaikaa. Lapsellekin jäisi tuosta yhdessä tekemisestä mukavammat muistot kuin jostain pari leikkikertaa kestävästä lelusta.
Olen leiponut, ollut leikkikentillä, uimahallissa, pitänyt lapsia viikonloppuja ja lomia.
Sittenkö ei enää odotetakaan synttäri/ joulu/ rippilahjoja? Mitä sanoo raivominiä jolle ei rahakaan kelpaa?
Minun toiveeni äitinä olisi, että jokaikinen kerta ei tuotaisi sitä krääsää tuliaisena, sitä krääsää ei tungettaisi lapselle suoraan ja heti, että synttäri- ja joululahjoista kyseltäisiin toiveet ja kuunneltaisiin niitä. Ja jos antaa rahaa, ei sitten enää taas työntäisi sitä krääsää, vaan esimerkiksi antaa sen rahan hauskassa muodossa ja sen mukana ihan vaan kortin. Kuopus sai kerran pienen rahapuun taimen, 20 euroa ja opettavaisen lorun rahasta. Se oli hauska lahja.
Hauskamuotoinen raha? Olen riparilahjaksi ajatellut paria satasta. Miten sen saan hauskaan muotoon, annan aafrikan tähden rahaa?
Pienimmälle vauvalle olen rahan laittanut äitinsä tilille, mutta pitäisi olla hauskemmassa muodossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä miniäsi sitten sinusta kodissaan ja lastensa kanssa? Väärin teet kuitenkin kaikki, vaikka pojat ovat sinun, miniä määrää tahdin.
Minä en ymmärrä tällaista ajattelutapaa.
Jokaisessa lapsiperheessä on omat rutiinit ja säännöt, ja sitten aikuiset kylässäolijat niistä loukkaantuu. Se ihan toden totta on myös oman lapsen puolison koti ja ne lapsenlapset on sen oman lapsen puolison ihan omia lapsia. Mikä ajatusvääristymä saa luulemaan, että anoppius itsessään oikeuttaa tekemään toisen kodissa ihan miten itse tahtoo?
No, joka tapauksessa vieraat jotka tulee pikkulapsiperheeseen kylään, ja vain istuu alas odottamaan kestitsemistä, on moukkia. Siinä on toisella kädet täynnä jo ihan siksi, että monella lapsella menee esitysvaihe päälle ja meno on paljon normaalia vilkkaampaa. Ja samalla pitäisi sitten keittää kahvit, kattaa pöytä, tarjoilla ja seurustella ja siivota lopuksi.
Siispä me anopit jotka emme käy lastemme kodeissa, meidän pitäisi olla hyviä anoppeja. Mutta siitäkin valitetaan, mummo ei käy ( eilä tuo rahaa.)
Itse käyn 150 kmn päästä kutsusta 2 x vuodessa, max enintään kolme tuntia. Koska on silloin joku synttäripäivä voin siivestää toisen mummon "kustannuksella" koska häntä varten kuitenkin on pöytä pantu koreaksi.
Oletpa sinä katkera.
Minä en vain ymmärrä, että miksi sinne oman lapsen kotiin ei voi mennä hyvällä asenteella ja avoimella mielellä, vaan pitää olla tuollainen kuin sinä (tai moni muu anoppi on). Tunnistan niin sen ihmistyypin, joka on päättänyt valmiiksi jo että miniästä/vävystä ei tykätä, ja kaikki mitä lasten kanssa tehdään, tehdään väärin. Tarjotaan apua, mutta tehdään sitten asiat aivan oman pään mukaan. Tai sitten pitää piilokettuilla, olla epäkohtelias tai tyly. Ja sitten ihmetellä silmät suurina kun ei anopin apu miniälle kelpaa.
Siskollani on tällainen anoppi. Hän on niitä ihmisiä, joilla aika on kullannut muistot ja jonka mielestä lapset on nyt hänelle kaikenlaista velkaa, koska hän niin uhrautui heidän vuokseen (eli itse päätti synnyttää ja hoitaa/hoidattaa omalla äidillään). Hän silmät viirulla ja irvikissamainen hymy huulilla aina kyselee, että eikö se ole vaipoista oppinut pois ja eikö se jo ärrää osaa, ja eikö sitä ja tätä. Lopuksi on aina hyvä verrata johonkin onnellisten tähtien alla syntyneeseen äiti-ihmiseen, että kun sekin niin juoksi maratoonin kun vauvansa oli puolivuotias ja sinä se et edes vaunulenkillä käy (tämä päätelmä siitä, että parvekkeella oli vaunut aina kun anoppi oli kylässä).
Siskoni ei ole anopilleen vihainen, vaan hän on tilanteesta äärimmäisen surullinen. Muita isoäitejä ei hänenkään lapsilla ole, ja sitten se ainoa sattuu olemaan itserakas boomeri.
Kylläpä taas maalataan melko isolla pensselillä tarinaa.... Tuon takia anopit ei enää viitsi tulla lähellekään, kun miniöillä on tuollainen asenne. Se, miten kuvailet siskosi anoppia on todella inhottavaa. Häpeä!
Miten sinä tuollaista jyräanoppia kuvailisit? Ja kerro vielä miten tuollaisen kanssa voi tulla toimeen pysymällä itse selväjärkisenä!
Selviät lopettamalla valehtelun ja katsomalla peiliin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tädin näkökulmasta voin sanoa, että näkisin veljeni lapsia varmasti huomattavasti enemmän mikäli voisin tulla joskus ihan vaan kylään eikä läsnäoloani kaivattaisi ainoastaan klo 0630-2030 hoitokeikkoja varten. Mielelläni menisin sinne vieraana ja leikittäisin lapsia vaikka iltapalan lomassa. Kyllä lapsiperheissäkin voisi joskus pysähtyä pohtimaan miltä ne kyläilyt (tai työleirit) vaikuttavat sen vierailijan näkökulmasta. Suurimmalla osalla on kumminkin usein myös muita kivoja vaihtoehtoja vapaa-ajalleen.
Meille ei ainakaan tarvitse tulla iltapalalle leikittämään lapsia, silloin jo rauhoitutaan jotta saadaan unen päästä kiinni. Ylipäätään ruokailuun ei kuulu leikittäminen. Päikkäreiden jälkeen taas ulkoilu ja/tai leikkiminen sopii oikein hyvin.
Niin että se työleirikään ei mammoille riitä, kaikki pitää tehdä tyrannin käskyjen mukaan aikataulussa. Suosittelen, että jätät hoitokeikat muille, niin eipähän enää tule sanomista.
Se on lapsen rytmi joka tuon määrää.
🤣🤣🤣 Se on joustamaton mammeli, joka elää kello kaulassa, eikä voi joustaa edes silloin kun vaatii orjatyötä sukulaisiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tädin näkökulmasta voin sanoa, että näkisin veljeni lapsia varmasti huomattavasti enemmän mikäli voisin tulla joskus ihan vaan kylään eikä läsnäoloani kaivattaisi ainoastaan klo 0630-2030 hoitokeikkoja varten. Mielelläni menisin sinne vieraana ja leikittäisin lapsia vaikka iltapalan lomassa. Kyllä lapsiperheissäkin voisi joskus pysähtyä pohtimaan miltä ne kyläilyt (tai työleirit) vaikuttavat sen vierailijan näkökulmasta. Suurimmalla osalla on kumminkin usein myös muita kivoja vaihtoehtoja vapaa-ajalleen.
Meille ei ainakaan tarvitse tulla iltapalalle leikittämään lapsia, silloin jo rauhoitutaan jotta saadaan unen päästä kiinni. Ylipäätään ruokailuun ei kuulu leikittäminen. Päikkäreiden jälkeen taas ulkoilu ja/tai leikkiminen sopii oikein hyvin.
Niin että se työleirikään ei mammoille riitä, kaikki pitää tehdä tyrannin käskyjen mukaan aikataulussa. Suosittelen, että jätät hoitokeikat muille, niin eipähän enää tule sanomista.
Se on lapsen rytmi joka tuon määrää.
🤣🤣🤣 Se on joustamaton mammeli, joka elää kello kaulassa, eikä voi joustaa edes silloin kun vaatii orjatyötä sukulaisiltaan.
Kukaan ei vaatinut mutään vaan täti itse oli tunkemassa leikittämään iltapalalle.
Lapsella on rytmi josta pitää pitää kiinni. Iltapala ei ole se leikin paikka enää, ylipäätään ruokailussa pitäisi keskittyä syömään.
Jos nämä suositukset on sulle täysin outoja, katso esim MLL.
Mun appiukko on ollut 45 vuotta, kun heidän nuorimmainen on syntynyt eli mun puoliso. Me ollaan puolison kanssa samanikäisiä. Ja onhan noita dementikkoja, jo ihan työikäisissäkin.