Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Omassa lapsuuden kodissa tehtiin aina iso numero vieraista. Piti siivota ja olla monen sorttista tarjottavaa. Miehen suvussa keitettiin vain kahvit ja jääteöä tms. sen kanssa. Ruoat syötiin omalla rahalla jossain huoltsikalla. Helppoa kaille osapuolille. Olen omaksunut miehen suvun linjan. En rupea kokkaamaan vieraille enkä odota kylässä isäntäperheen passaavan minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sinä menet johonkin vieraaksi alat heti siellä huseeraamaan? Jos minun kutsutaan kylään minä menen sinne vieraaksi, en perheen avuksi.
Kyllä minulla on aina tapana kysyä voinko olla avuksi esim. pöydän kattamisessa tms. En todellakaan mene makaamaan kenenkään sohvalle. Lisäksi on hyvin erikoista, etteivät isovanhemmat ole halukkaita jeesaamaan lasten kanssa, vaan makaavat sohvalla!?
Meillä lasten kanssa jeesaaminen oli sitä, että lasten piti hiljaa ja tyytyväisenä leikkiä mummun tuomilla leluilla, ja mummu ottaa tilanteesta kuvia. Tai lapsen tulee istua hiljaa ihaillen kun mummu laulaa.
Oikeesti, vähemmän stressaavaa oli yrittää saada jotain tehdyksi ilman tuota apua, ei pienikään lapsi tuollaisessa kovin monta herkeä viihdy.
Tässä nähdään tyyppiesimerkki siitä, ettei mikään kelpaa! Jos mummu tuo leluja, ne on vääriä. On väärin leikitty ja kauheaa kun uskaltaa laulaa lapselle. Kyllä äitylin elämä onkin niin stressaavaa 🙄 Ei ihme, ettei kukaan halua enää auttaa lastesi kanssa, painajainen!
Ei kun se lelu on sen mummon mielestä väärä, jos se ei ole hänen tuomansa.
Se laulu on kovaäänistä ja kauheaa kuunneltavaa jopa sen lapsen mielestä, eikä mummo lopeta vaikka lapsi kädet korvilla pyytää lopettamaan.
Missä olen väittänyt, että tarvitsen tuolta mummolta apua? En ole sitä tarvinnut saati pyytänyt, mummo vaan tunki meille "auttamaan". Enemmän oli stressitekijä kuin millään muotoa avuksi.
Älä pelkää, ei tule enää toiste, varsinkin jos näytät mitä p*skaa kirjoittelet hänestä selän takana. On elämä vaikeaa, kun lapsi saa lahjoja ja mummu yrittää viihdyttää 🙄
Niin. Itseään. Ei lasta. Sehän just on se ongelma että tullaan sinne toisen kotiin omia tarpeita tyydyttämään.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tädin näkökulmasta voin sanoa, että näkisin veljeni lapsia varmasti huomattavasti enemmän mikäli voisin tulla joskus ihan vaan kylään eikä läsnäoloani kaivattaisi ainoastaan klo 0630-2030 hoitokeikkoja varten. Mielelläni menisin sinne vieraana ja leikittäisin lapsia vaikka iltapalan lomassa. Kyllä lapsiperheissäkin voisi joskus pysähtyä pohtimaan miltä ne kyläilyt (tai työleirit) vaikuttavat sen vierailijan näkökulmasta. Suurimmalla osalla on kumminkin usein myös muita kivoja vaihtoehtoja vapaa-ajalleen.
Meille ei ainakaan tarvitse tulla iltapalalle leikittämään lapsia, silloin jo rauhoitutaan jotta saadaan unen päästä kiinni. Ylipäätään ruokailuun ei kuulu leikittäminen. Päikkäreiden jälkeen taas ulkoilu ja/tai leikkiminen sopii oikein hyvin.
Niin että se työleirikään ei mammoille riitä, kaikki pitää tehdä tyrannin käskyjen mukaan aikataulussa. Suosittelen, että jätät hoitokeikat muille, niin eipähän enää tule sanomista.
Se on lapsen rytmi joka tuon määrää.
🤣🤣🤣 Se on joustamaton mammeli, joka elää kello kaulassa, eikä voi joustaa edes silloin kun vaatii orjatyötä sukulaisiltaan.
Kukaan ei vaatinut mutään vaan täti itse oli tunkemassa leikittämään iltapalalle.
Lapsella on rytmi josta pitää pitää kiinni. Iltapala ei ole se leikin paikka enää, ylipäätään ruokailussa pitäisi keskittyä syömään.
Jos nämä suositukset on sulle täysin outoja, katso esim MLL.
Täti nimenomaan pyydettiin kylään, kunnes selvisi että kyseessä on työleiri. Kukaan lapsi ei kuole siihen, jos joskus aikataulu heittää vähän. Jos itse noudattaisit MLL:n suosituksia, viettäisit enemmän aikaasi lastesi kanssa ja vähemmän aikaa täällä haukkumassa anoppeja ja muita perheenjäseniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tädin näkökulmasta voin sanoa, että näkisin veljeni lapsia varmasti huomattavasti enemmän mikäli voisin tulla joskus ihan vaan kylään eikä läsnäoloani kaivattaisi ainoastaan klo 0630-2030 hoitokeikkoja varten. Mielelläni menisin sinne vieraana ja leikittäisin lapsia vaikka iltapalan lomassa. Kyllä lapsiperheissäkin voisi joskus pysähtyä pohtimaan miltä ne kyläilyt (tai työleirit) vaikuttavat sen vierailijan näkökulmasta. Suurimmalla osalla on kumminkin usein myös muita kivoja vaihtoehtoja vapaa-ajalleen.
Meille ei ainakaan tarvitse tulla iltapalalle leikittämään lapsia, silloin jo rauhoitutaan jotta saadaan unen päästä kiinni. Ylipäätään ruokailuun ei kuulu leikittäminen. Päikkäreiden jälkeen taas ulkoilu ja/tai leikkiminen sopii oikein hyvin.
Niin että se työleirikään ei mammoille riitä, kaikki pitää tehdä tyrannin käskyjen mukaan aikataulussa. Suosittelen, että jätät hoitokeikat muille, niin eipähän enää tule sanomista.
Se on lapsen rytmi joka tuon määrää.
🤣🤣🤣 Se on joustamaton mammeli, joka elää kello kaulassa, eikä voi joustaa edes silloin kun vaatii orjatyötä sukulaisiltaan.
Kukaan ei vaatinut mutään vaan täti itse oli tunkemassa leikittämään iltapalalle.
Lapsella on rytmi josta pitää pitää kiinni. Iltapala ei ole se leikin paikka enää, ylipäätään ruokailussa pitäisi keskittyä syömään.
Jos nämä suositukset on sulle täysin outoja, katso esim MLL.
Täti nimenomaan pyydettiin kylään, kunnes selvisi että kyseessä on työleiri. Kukaan lapsi ei kuole siihen, jos joskus aikataulu heittää vähän. Jos itse noudattaisit MLL:n suosituksia, viettäisit enemmän aikaasi lastesi kanssa ja vähemmän aikaa täällä haukkumassa anoppeja ja muita perheenjäseniä.
Ei pyydetty vaan tungettiin.
Ja se leikittäminen ei kuulu ruokapöytään eikä todellakaan enää iltapalalle.
Ja kukin vanhempi tietää miten se oma lapsi reagoi muutoksiin. Ei sitä ulkopuolinen voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva,jos isovanhemmat kutsuttaisiin useammin pelkästään kylään eikä aina vaan silloin,kun tarvitaan apua .Oikein säälittää,kun jotkut jatkuvasti hoitavat tai kuskaavat lapsia tai lemmikkieläimiä.Mielestäni he ansaitsisivat nähdä lapsenlapsiaan muutenkin usein ihan vaan levollisesti yhdessä ollessa,vanhemmat ihmiset väsyvät helposti ja ansaitsevat jo lepoa.
Se ongelma on, että isovanhempi tunkeutuu "auttamaan", vaikka apua ei tarvita, eikä sitä ole edes pyydetty. Ollaan järjestetty asiat niin, että itse saadaan kuskattua lapset harrastuksiin jne, ei tarvita apua. Mun puolesta mummi voi lepäillä,mutta ei. Joka asiaan yrittää puuttua, kun hän mielestään tietää kaiken paremmin kuin minä tai hänen oikansa, jopa tuntee paremmin mun lapset kuin lasteni vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuleepa puistattavia muistoja. Kun lapseni olivat pieniä, vanhempani kävivät meillä "lapsia katsomassa" eli pieremässä sohvalla, pilaamassa meidän päivärytmin, syömässä kaapit tyhjiksi ja jättämällä sotkut ja tiskit. Kun kerran olin saanut lapsen nukkumaan päiväunet ja olisin halunnut rentoutua rauhassa vähän itsekin, äitini kulki perässäni vessaan ja makkariin kuin pieni pentu ja kaakatti (luultavasti perätöntä) p-skaa sukulaisistamme. Aargh! Olin silloin vielä kiltti ja rajaton, nyt en katsoisi tuollaista minuuttiakaan.
Oletpa puistattavan inhottava ihminen tekstistäsi päätellen. Älä pelkää, ei kukaan halua viettää aikaa kanssasi, edes ne lapsesi aikuistuttuaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä miniäsi sitten sinusta kodissaan ja lastensa kanssa? Väärin teet kuitenkin kaikki, vaikka pojat ovat sinun, miniä määrää tahdin.
Minä en ymmärrä tällaista ajattelutapaa.
Jokaisessa lapsiperheessä on omat rutiinit ja säännöt, ja sitten aikuiset kylässäolijat niistä loukkaantuu. Se ihan toden totta on myös oman lapsen puolison koti ja ne lapsenlapset on sen oman lapsen puolison ihan omia lapsia. Mikä ajatusvääristymä saa luulemaan, että anoppius itsessään oikeuttaa tekemään toisen kodissa ihan miten itse tahtoo?
No, joka tapauksessa vieraat jotka tulee pikkulapsiperheeseen kylään, ja vain istuu alas odottamaan kestitsemistä, on moukkia. Siinä on toisella kädet täynnä jo ihan siksi, että monella lapsella menee esitysvaihe päälle ja meno on paljon normaalia vilkkaampaa. Ja samalla pitäisi sitten keittää kahvit, kattaa pöytä, tarjoilla ja seurustella ja siivota lopuksi.
Siispä me anopit jotka emme käy lastemme kodeissa, meidän pitäisi olla hyviä anoppeja. Mutta siitäkin valitetaan, mummo ei käy ( eilä tuo rahaa.)
Itse käyn 150 kmn päästä kutsusta 2 x vuodessa, max enintään kolme tuntia. Koska on silloin joku synttäripäivä voin siivestää toisen mummon "kustannuksella" koska häntä varten kuitenkin on pöytä pantu koreaksi.
Oletpa sinä katkera.
Minä en vain ymmärrä, että miksi sinne oman lapsen kotiin ei voi mennä hyvällä asenteella ja avoimella mielellä, vaan pitää olla tuollainen kuin sinä (tai moni muu anoppi on). Tunnistan niin sen ihmistyypin, joka on päättänyt valmiiksi jo että miniästä/vävystä ei tykätä, ja kaikki mitä lasten kanssa tehdään, tehdään väärin. Tarjotaan apua, mutta tehdään sitten asiat aivan oman pään mukaan. Tai sitten pitää piilokettuilla, olla epäkohtelias tai tyly. Ja sitten ihmetellä silmät suurina kun ei anopin apu miniälle kelpaa.
Siskollani on tällainen anoppi. Hän on niitä ihmisiä, joilla aika on kullannut muistot ja jonka mielestä lapset on nyt hänelle kaikenlaista velkaa, koska hän niin uhrautui heidän vuokseen (eli itse päätti synnyttää ja hoitaa/hoidattaa omalla äidillään). Hän silmät viirulla ja irvikissamainen hymy huulilla aina kyselee, että eikö se ole vaipoista oppinut pois ja eikö se jo ärrää osaa, ja eikö sitä ja tätä. Lopuksi on aina hyvä verrata johonkin onnellisten tähtien alla syntyneeseen äiti-ihmiseen, että kun sekin niin juoksi maratoonin kun vauvansa oli puolivuotias ja sinä se et edes vaunulenkillä käy (tämä päätelmä siitä, että parvekkeella oli vaunut aina kun anoppi oli kylässä).
Siskoni ei ole anopilleen vihainen, vaan hän on tilanteesta äärimmäisen surullinen. Muita isoäitejä ei hänenkään lapsilla ole, ja sitten se ainoa sattuu olemaan itserakas boomeri.
Mitäs nyt nalkutat? Me jotkut emme mene sen miniän harmiksi. Etkö ymmärrä lukemaasi, miniäthän jatkuvasti valittavat anopeista. Ei toisinpäin.
Miksiköhän ne jotkut miniät niistä joistain anopeista valittaa?
Taisit juuri itse todistaa, että miksi. Kun ei tehdä sinun mielen mukaan, ei tehdä ollenkaan.
Nalkuti nalkuti. Susta tulee kauhuanoppi.
Mitä voin tehdä paremmin, jättää ne kaksikin vierailua väliin etten aiheuta lisätyötä ja täyttä roskapussia?
Säälin sua. Onko sinulla yhtään normaalia, läheistä ihmissuhdetta kun sosiaaliset taidot ovat tuota luokkaa?
Sinähän täällä riehut koko ajan! En ole se, kenelle vastasit, mutta yritäpäs rauhoittua ja ottaa ne lääkkeet ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sinä menet johonkin vieraaksi alat heti siellä huseeraamaan? Jos minun kutsutaan kylään minä menen sinne vieraaksi, en perheen avuksi.
Kyllä minulla on aina tapana kysyä voinko olla avuksi esim. pöydän kattamisessa tms. En todellakaan mene makaamaan kenenkään sohvalle. Lisäksi on hyvin erikoista, etteivät isovanhemmat ole halukkaita jeesaamaan lasten kanssa, vaan makaavat sohvalla!?
Meillä lasten kanssa jeesaaminen oli sitä, että lasten piti hiljaa ja tyytyväisenä leikkiä mummun tuomilla leluilla, ja mummu ottaa tilanteesta kuvia. Tai lapsen tulee istua hiljaa ihaillen kun mummu laulaa.
Oikeesti, vähemmän stressaavaa oli yrittää saada jotain tehdyksi ilman tuota apua, ei pienikään lapsi tuollaisessa kovin monta herkeä viihdy.
Tässä nähdään tyyppiesimerkki siitä, ettei mikään kelpaa! Jos mummu tuo leluja, ne on vääriä. On väärin leikitty ja kauheaa kun uskaltaa laulaa lapselle. Kyllä äitylin elämä onkin niin stressaavaa 🙄 Ei ihme, ettei kukaan halua enää auttaa lastesi kanssa, painajainen!
Ei kun se lelu on sen mummon mielestä väärä, jos se ei ole hänen tuomansa.
Se laulu on kovaäänistä ja kauheaa kuunneltavaa jopa sen lapsen mielestä, eikä mummo lopeta vaikka lapsi kädet korvilla pyytää lopettamaan.
Missä olen väittänyt, että tarvitsen tuolta mummolta apua? En ole sitä tarvinnut saati pyytänyt, mummo vaan tunki meille "auttamaan". Enemmän oli stressitekijä kuin millään muotoa avuksi.
Älä pelkää, ei tule enää toiste, varsinkin jos näytät mitä p*skaa kirjoittelet hänestä selän takana. On elämä vaikeaa, kun lapsi saa lahjoja ja mummu yrittää viihdyttää 🙄
Se mummu viihdytti itseään, ei sitä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Äitini... voi ei. Kun sain esikoiseni, hän kiiruhti 2 päivän kuluttua satojen kilometrien päästä "auttamaan". Oikeasti ei tehnyt mitään. Kuulin, kuinka valitti isälleni puhelimessa, ettei täällä saa ruokaa ja huimaa.
Sanoin, että voisi käydä vähän kävelyllä ja laittaa ruokaa/kahvia/välipalaa, muttei kuulemma voi alkaa oudossa paikassa mitään tekemään, kun kuitenkin tekee väärin. Sitten itkeskeli, koska en anna hoitaa vauvaa.
Itse istuin alapää tikattuna, verta vuotavana kaalinlehdit tisseissä nojatuolissa ja opettelin vauvan kanssa miten rinnasta saisi maitoa irti. Onneksi mies tuli töistä meidät pelastamaan ja laittoi ruokaa kaikille. Äiti viipyi viikon ja koko viikko kului samalla tavalla.
Oi näitä uhriutmistarinoita, joita copy-pastetaan joka ketjuun vieläpä joka kerta suurenneltuna. Oikein kaalinlehdet tisseissä itketään 🤣🤣🤣
Todella uskottavaa 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä miniäsi sitten sinusta kodissaan ja lastensa kanssa? Väärin teet kuitenkin kaikki, vaikka pojat ovat sinun, miniä määrää tahdin.
Minä en ymmärrä tällaista ajattelutapaa.
Jokaisessa lapsiperheessä on omat rutiinit ja säännöt, ja sitten aikuiset kylässäolijat niistä loukkaantuu. Se ihan toden totta on myös oman lapsen puolison koti ja ne lapsenlapset on sen oman lapsen puolison ihan omia lapsia. Mikä ajatusvääristymä saa luulemaan, että anoppius itsessään oikeuttaa tekemään toisen kodissa ihan miten itse tahtoo?
No, joka tapauksessa vieraat jotka tulee pikkulapsiperheeseen kylään, ja vain istuu alas odottamaan kestitsemistä, on moukkia. Siinä on toisella kädet täynnä jo ihan siksi, että monella lapsella menee esitysvaihe päälle ja meno on paljon normaalia vilkkaampaa. Ja samalla pitäisi sitten keittää kahvit, kattaa pöytä, tarjoilla ja seurustella ja siivota lopuksi.
Siispä me anopit jotka emme käy lastemme kodeissa, meidän pitäisi olla hyviä anoppeja. Mutta siitäkin valitetaan, mummo ei käy ( eilä tuo rahaa.)
Itse käyn 150 kmn päästä kutsusta 2 x vuodessa, max enintään kolme tuntia. Koska on silloin joku synttäripäivä voin siivestää toisen mummon "kustannuksella" koska häntä varten kuitenkin on pöytä pantu koreaksi.
Oletpa sinä katkera.
Minä en vain ymmärrä, että miksi sinne oman lapsen kotiin ei voi mennä hyvällä asenteella ja avoimella mielellä, vaan pitää olla tuollainen kuin sinä (tai moni muu anoppi on). Tunnistan niin sen ihmistyypin, joka on päättänyt valmiiksi jo että miniästä/vävystä ei tykätä, ja kaikki mitä lasten kanssa tehdään, tehdään väärin. Tarjotaan apua, mutta tehdään sitten asiat aivan oman pään mukaan. Tai sitten pitää piilokettuilla, olla epäkohtelias tai tyly. Ja sitten ihmetellä silmät suurina kun ei anopin apu miniälle kelpaa.
Siskollani on tällainen anoppi. Hän on niitä ihmisiä, joilla aika on kullannut muistot ja jonka mielestä lapset on nyt hänelle kaikenlaista velkaa, koska hän niin uhrautui heidän vuokseen (eli itse päätti synnyttää ja hoitaa/hoidattaa omalla äidillään). Hän silmät viirulla ja irvikissamainen hymy huulilla aina kyselee, että eikö se ole vaipoista oppinut pois ja eikö se jo ärrää osaa, ja eikö sitä ja tätä. Lopuksi on aina hyvä verrata johonkin onnellisten tähtien alla syntyneeseen äiti-ihmiseen, että kun sekin niin juoksi maratoonin kun vauvansa oli puolivuotias ja sinä se et edes vaunulenkillä käy (tämä päätelmä siitä, että parvekkeella oli vaunut aina kun anoppi oli kylässä).
Siskoni ei ole anopilleen vihainen, vaan hän on tilanteesta äärimmäisen surullinen. Muita isoäitejä ei hänenkään lapsilla ole, ja sitten se ainoa sattuu olemaan itserakas boomeri.
Kylläpä taas maalataan melko isolla pensselillä tarinaa.... Tuon takia anopit ei enää viitsi tulla lähellekään, kun miniöillä on tuollainen asenne. Se, miten kuvailet siskosi anoppia on todella inhottavaa. Häpeä!
Miten sinä tuollaista jyräanoppia kuvailisit? Ja kerro vielä miten tuollaisen kanssa voi tulla toimeen pysymällä itse selväjärkisenä!
Selviät lopettamalla valehtelun ja katsomalla peiliin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Minkä valehtelun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää näköjään sanoa suoraan yksi tosiasia joka koskee kaikkia maailman ihmisiä: KUKAAN EI OSAA LUKEA TOISTEN AJATUKSIA!
Yllätys yllätys! Aina ensin katse peiliin ennen kuin toisen käytöstä arvostelet.Voin kertoa, että suoraan sanominen on täysin turhaa, jos se toinen osapuoli ei kuuntele. Tyypillistä esim narsisteille, että kuullaan asia täsmälleen niin, miten itse haluaa asian ymmärtää.
Luulen, että tämä nykyäityleiden sukupolvi on täynnä narsisteja - niin usein syyttelevät muita siitä. Uhriutuminen ja muiden syyttely kuuluu kuvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena toiset isovanhemmat hoitavat alle kouluikäisiä lapsia 2-3 vrk viikossa. Mummo leipoo ja laittaa kotiruokaa. Toinen mummo käy siivoamassa lapsiperheelle kerran pari kuukaudessa. Aina löytyy lapsenhoitaja, jos lapsien vanhemmat haluavat käydä esim. kaupassa ilman jälkikasvua. Mitä vielä pitäisi tehdä????
Tai sitten tuo on ihan vaan niiden isovanhempien versio, jolla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.
Aika sokea ja puolueellinen olet, jos et tunnista tätä totuudeksi. Mutta läpi menee nämä kaalinlehtiuhriutujien stoorit, jotka vaan kasvavat ketjusta toiseen. Älä viitsi olla noin tyhmä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä miniäsi sitten sinusta kodissaan ja lastensa kanssa? Väärin teet kuitenkin kaikki, vaikka pojat ovat sinun, miniä määrää tahdin.
Minä en ymmärrä tällaista ajattelutapaa.
Jokaisessa lapsiperheessä on omat rutiinit ja säännöt, ja sitten aikuiset kylässäolijat niistä loukkaantuu. Se ihan toden totta on myös oman lapsen puolison koti ja ne lapsenlapset on sen oman lapsen puolison ihan omia lapsia. Mikä ajatusvääristymä saa luulemaan, että anoppius itsessään oikeuttaa tekemään toisen kodissa ihan miten itse tahtoo?
No, joka tapauksessa vieraat jotka tulee pikkulapsiperheeseen kylään, ja vain istuu alas odottamaan kestitsemistä, on moukkia. Siinä on toisella kädet täynnä jo ihan siksi, että monella lapsella menee esitysvaihe päälle ja meno on paljon normaalia vilkkaampaa. Ja samalla pitäisi sitten keittää kahvit, kattaa pöytä, tarjoilla ja seurustella ja siivota lopuksi.
Siispä me anopit jotka emme käy lastemme kodeissa, meidän pitäisi olla hyviä anoppeja. Mutta siitäkin valitetaan, mummo ei käy ( eilä tuo rahaa.)
Itse käyn 150 kmn päästä kutsusta 2 x vuodessa, max enintään kolme tuntia. Koska on silloin joku synttäripäivä voin siivestää toisen mummon "kustannuksella" koska häntä varten kuitenkin on pöytä pantu koreaksi.
Oletpa sinä katkera.
Minä en vain ymmärrä, että miksi sinne oman lapsen kotiin ei voi mennä hyvällä asenteella ja avoimella mielellä, vaan pitää olla tuollainen kuin sinä (tai moni muu anoppi on). Tunnistan niin sen ihmistyypin, joka on päättänyt valmiiksi jo että miniästä/vävystä ei tykätä, ja kaikki mitä lasten kanssa tehdään, tehdään väärin. Tarjotaan apua, mutta tehdään sitten asiat aivan oman pään mukaan. Tai sitten pitää piilokettuilla, olla epäkohtelias tai tyly. Ja sitten ihmetellä silmät suurina kun ei anopin apu miniälle kelpaa.
Siskollani on tällainen anoppi. Hän on niitä ihmisiä, joilla aika on kullannut muistot ja jonka mielestä lapset on nyt hänelle kaikenlaista velkaa, koska hän niin uhrautui heidän vuokseen (eli itse päätti synnyttää ja hoitaa/hoidattaa omalla äidillään). Hän silmät viirulla ja irvikissamainen hymy huulilla aina kyselee, että eikö se ole vaipoista oppinut pois ja eikö se jo ärrää osaa, ja eikö sitä ja tätä. Lopuksi on aina hyvä verrata johonkin onnellisten tähtien alla syntyneeseen äiti-ihmiseen, että kun sekin niin juoksi maratoonin kun vauvansa oli puolivuotias ja sinä se et edes vaunulenkillä käy (tämä päätelmä siitä, että parvekkeella oli vaunut aina kun anoppi oli kylässä).
Siskoni ei ole anopilleen vihainen, vaan hän on tilanteesta äärimmäisen surullinen. Muita isoäitejä ei hänenkään lapsilla ole, ja sitten se ainoa sattuu olemaan itserakas boomeri.
Kylläpä taas maalataan melko isolla pensselillä tarinaa.... Tuon takia anopit ei enää viitsi tulla lähellekään, kun miniöillä on tuollainen asenne. Se, miten kuvailet siskosi anoppia on todella inhottavaa. Häpeä!
Miten sinä tuollaista jyräanoppia kuvailisit? Ja kerro vielä miten tuollaisen kanssa voi tulla toimeen pysymällä itse selväjärkisenä!
Selviät lopettamalla valehtelun ja katsomalla peiliin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Minkä valehtelun?
Etkö muka tunnista näitä vuosikausia ketjussa toiseen toistuvia satuja anopeista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä miniäsi sitten sinusta kodissaan ja lastensa kanssa? Väärin teet kuitenkin kaikki, vaikka pojat ovat sinun, miniä määrää tahdin.
Minä en ymmärrä tällaista ajattelutapaa.
Jokaisessa lapsiperheessä on omat rutiinit ja säännöt, ja sitten aikuiset kylässäolijat niistä loukkaantuu. Se ihan toden totta on myös oman lapsen puolison koti ja ne lapsenlapset on sen oman lapsen puolison ihan omia lapsia. Mikä ajatusvääristymä saa luulemaan, että anoppius itsessään oikeuttaa tekemään toisen kodissa ihan miten itse tahtoo?
No, joka tapauksessa vieraat jotka tulee pikkulapsiperheeseen kylään, ja vain istuu alas odottamaan kestitsemistä, on moukkia. Siinä on toisella kädet täynnä jo ihan siksi, että monella lapsella menee esitysvaihe päälle ja meno on paljon normaalia vilkkaampaa. Ja samalla pitäisi sitten keittää kahvit, kattaa pöytä, tarjoilla ja seurustella ja siivota lopuksi.
Siispä me anopit jotka emme käy lastemme kodeissa, meidän pitäisi olla hyviä anoppeja. Mutta siitäkin valitetaan, mummo ei käy ( eilä tuo rahaa.)
Itse käyn 150 kmn päästä kutsusta 2 x vuodessa, max enintään kolme tuntia. Koska on silloin joku synttäripäivä voin siivestää toisen mummon "kustannuksella" koska häntä varten kuitenkin on pöytä pantu koreaksi.
Oletpa sinä katkera.
Minä en vain ymmärrä, että miksi sinne oman lapsen kotiin ei voi mennä hyvällä asenteella ja avoimella mielellä, vaan pitää olla tuollainen kuin sinä (tai moni muu anoppi on). Tunnistan niin sen ihmistyypin, joka on päättänyt valmiiksi jo että miniästä/vävystä ei tykätä, ja kaikki mitä lasten kanssa tehdään, tehdään väärin. Tarjotaan apua, mutta tehdään sitten asiat aivan oman pään mukaan. Tai sitten pitää piilokettuilla, olla epäkohtelias tai tyly. Ja sitten ihmetellä silmät suurina kun ei anopin apu miniälle kelpaa.
Siskollani on tällainen anoppi. Hän on niitä ihmisiä, joilla aika on kullannut muistot ja jonka mielestä lapset on nyt hänelle kaikenlaista velkaa, koska hän niin uhrautui heidän vuokseen (eli itse päätti synnyttää ja hoitaa/hoidattaa omalla äidillään). Hän silmät viirulla ja irvikissamainen hymy huulilla aina kyselee, että eikö se ole vaipoista oppinut pois ja eikö se jo ärrää osaa, ja eikö sitä ja tätä. Lopuksi on aina hyvä verrata johonkin onnellisten tähtien alla syntyneeseen äiti-ihmiseen, että kun sekin niin juoksi maratoonin kun vauvansa oli puolivuotias ja sinä se et edes vaunulenkillä käy (tämä päätelmä siitä, että parvekkeella oli vaunut aina kun anoppi oli kylässä).
Siskoni ei ole anopilleen vihainen, vaan hän on tilanteesta äärimmäisen surullinen. Muita isoäitejä ei hänenkään lapsilla ole, ja sitten se ainoa sattuu olemaan itserakas boomeri.
Kylläpä taas maalataan melko isolla pensselillä tarinaa.... Tuon takia anopit ei enää viitsi tulla lähellekään, kun miniöillä on tuollainen asenne. Se, miten kuvailet siskosi anoppia on todella inhottavaa. Häpeä!
Miten sinä tuollaista jyräanoppia kuvailisit? Ja kerro vielä miten tuollaisen kanssa voi tulla toimeen pysymällä itse selväjärkisenä!
Selviät lopettamalla valehtelun ja katsomalla peiliin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Minkä valehtelun?
Etkö muka tunnista näitä vuosikausia ketjussa toiseen toistuvia satuja anopeista?
Mikä tekee omasta kokemuksesta sadun tai valheen? Vaikka itse et ole vastaavaa kokenut ei tarkoita sitä, etteikö niin ole käynyt jollekin muulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena toiset isovanhemmat hoitavat alle kouluikäisiä lapsia 2-3 vrk viikossa. Mummo leipoo ja laittaa kotiruokaa. Toinen mummo käy siivoamassa lapsiperheelle kerran pari kuukaudessa. Aina löytyy lapsenhoitaja, jos lapsien vanhemmat haluavat käydä esim. kaupassa ilman jälkikasvua. Mitä vielä pitäisi tehdä????
Tai sitten tuo on ihan vaan niiden isovanhempien versio, jolla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.
Ei ole. Näen tätä joka viikko naapurissani. Lasten isä lisäksi kertonut, että anoppi käy siivoamassa heillä.
Ja kuka on siis sitä mieltä että tämä ei riitä?
Se kirjoittaja, joka väitti isovanhemman valehtelevan. Niinhän se tuntuu täällä menevän, että miniät saa sepittää vaikka mitä satuja, mutta kun anoppi jakaa oman kokemuksensa, se heti leimataan valheeksi. Tyypillistä nykyäityleiden käytöstä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena toiset isovanhemmat hoitavat alle kouluikäisiä lapsia 2-3 vrk viikossa. Mummo leipoo ja laittaa kotiruokaa. Toinen mummo käy siivoamassa lapsiperheelle kerran pari kuukaudessa. Aina löytyy lapsenhoitaja, jos lapsien vanhemmat haluavat käydä esim. kaupassa ilman jälkikasvua. Mitä vielä pitäisi tehdä????
Tai sitten tuo on ihan vaan niiden isovanhempien versio, jolla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.
Ei ole. Näen tätä joka viikko naapurissani. Lasten isä lisäksi kertonut, että anoppi käy siivoamassa heillä.
Ja kuka on siis sitä mieltä että tämä ei riitä?
Se kirjoittaja, joka väitti isovanhemman valehtelevan. Niinhän se tuntuu täällä menevän, että miniät saa sepittää vaikka mitä satuja, mutta kun anoppi jakaa oman kokemuksensa, se heti leimataan valheeksi. Tyypillistä nykyäityleiden käytöstä!
Et sinä ole anoppi... Palstahäirikkö joka aina riehuu näissä ketjuissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena toiset isovanhemmat hoitavat alle kouluikäisiä lapsia 2-3 vrk viikossa. Mummo leipoo ja laittaa kotiruokaa. Toinen mummo käy siivoamassa lapsiperheelle kerran pari kuukaudessa. Aina löytyy lapsenhoitaja, jos lapsien vanhemmat haluavat käydä esim. kaupassa ilman jälkikasvua. Mitä vielä pitäisi tehdä????
Tai sitten tuo on ihan vaan niiden isovanhempien versio, jolla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.
Ei ole. Näen tätä joka viikko naapurissani. Lasten isä lisäksi kertonut, että anoppi käy siivoamassa heillä.
Ja kuka on siis sitä mieltä että tämä ei riitä?
Se kirjoittaja, joka väitti isovanhemman valehtelevan. Niinhän se tuntuu täällä menevän, että miniät saa sepittää vaikka mitä satuja, mutta kun anoppi jakaa oman kokemuksensa, se heti leimataan valheeksi. Tyypillistä nykyäityleiden käytöstä!
Et sinä ole anoppi... Palstahäirikkö joka aina riehuu näissä ketjuissa.
Reppana, joka ilkeilee kaikille ja peukuttaa omia viestejään.
Se on voi voi.
Ihana, että meillä mummot hoitaa lapsia ja niin on ollut aiemminkin.
Jokainen auttaa meillä askareissa ihan riippumatta siitä , onko
vanhempaa tai nuorempaa sukupolvea.
Mutta sääli teitä joilla on kieroutuneita perhesuhteita,
Mä ihmettelen toisten vanhempien jatkuvaa avun tarvetta. Pienten lasten äiti olen itsekin, silti olen ilman ulkopuolista apua saanut vietyä roskat, käytyä ruokkaupassa, lääkärissä, siivottua talon jne.
Älä pelkää, ei tule enää toiste, varsinkin jos näytät mitä p*skaa kirjoittelet hänestä selän takana. On elämä vaikeaa, kun lapsi saa lahjoja ja mummu yrittää viihdyttää 🙄