Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttääkö muita kun äänikirjat rinnastetaan lukemiseen?
11.06.2023 |
Nykyään usein kun kyselee, että mitä olet viime aikoina lukenut, niin ihmiset vastaa, että olen kuunnellut sitä, tätä ja tuota. Ei se kuuntelu ole sama asia.
Kommentit (435)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ärsytä. Valmistautuessani 80-luvulla ylioppilaskirjoituksiin luin monta äänikirjaa.
Etpäs lukenut. Äänikirjoja ei juurikaan ollut silloin saatavilla.
Äänikirjoilla on suomessa vuosikymmenten mittainen historia. Vasta viime aikoina ne ovat tulleet kaupalliseen käyttöön ja kaikkien saataville. En ole aivan varma, mutta oletan niitä olleen jonkin verran jo 50-luvun lopulla. 60-luvulla niitä oli jo varmasti.
Aloitin 70-luvuilla avokelanauhoilla, sitten tulivat Clarke & Smith -kasetit, niiden jälkeen C-kasetit, sitten CD-levyt ja niiden jälkeen Daisy-kirjat. Sitten rinnalle tulivat eri formaateissa olevat e-kirjat. Tosin yhdessä vaiheessa Daisy-formaatissa olevia kirjoja oli jo CD:illä, eli CD:t eivät olleet samanlaisia kuin yleisistä kirjastoista lainattavat CD-kirjat, joissa yksi iso romaani ei todellakaan mahdu äänikirjana yhdelle levylle. Mutta Daisy-formaatissa mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen on lukemista ja kuuntelu kuuntelua.
Olen samaa mieltä. Pidän hyvin tehdystä radiokuunnelmasta, jossa näyttelijät esittävät eri äänirooleja ja joissa käytetään äänitehosteita kuten ukkosen jyrinää, oven avautumista, askelten ääniä ja muuta vastaavaa tilanteeseen sopivaa. Se on vaikuttavampaa kuin jos vain yksi henkilö lukee ääneen kirjaan.
Olen sekä lukenut Mika Waltarin Sinuhen 779-sivuisena kirjan että kuunnellut siitä tehdyn 22-osaisen radiokuunnelman.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/09/21/sinuhe-egyptilainen-kuunnelma
Ei kuunnelman kuunteleminen ole sama asia kuin äänikirjan kuunteleminen. Lukijanhan pitää olla mahdollisimman neutraali. En edes pidä siitä, että lukija näyttelee, kun lukee kirjaa.
Kyllä minusta esim. Gabaldonin suursarjan englanninkielisen lukijan perässä oli helpompi pysyä kuka puhuu milloinkin kun eri hahmoilla oli eri ääniasu (vaikka oli sama lukija koko kirjan).
Todellakin! Kuuntelin aikoinaan hoitovapaalla noin 250 tuntia Gabaldonin Outlander-sarjaa hyvin pitkälti upean englanninkielisen lukijan takia! Voin sanoa, että otti päähän, kun sitten kesken kirjan BookBeatin lisenssi teokseen vanheni, enkä ollut tajunnut tallentaa kirjaa. Vieläkin ottaa päähän, ja vaihdoin silloin StoryTeliin enkä takaisin palannut.
Mutta pidän siis monissa englanninkielisissä äänikirjoissa siitä, että niitä luetaan eläytyvämmin kuin suomalaisia. Mm. Neil Gaiman lukee omat kirjansa aivan erinomaisesti.
Kukin nauttikoon kirjoista tavallaan. Se on tietysti eri asia jos yritetään esittää sivistynyttä ja lukenutta ihmistä, vaikka ei olla luettu mitään, vaan kuunneltu kun joku toinen lukee.
Opin lukemaan alle kouluikäisenä. Minulle luettiin ja laulettiin.
Kerran luin ulkoa pitkän sadun kaikille. (Hannu ja Kerttu.) Ihmiset ihmettelivät ja luulivat että osaan lukea. No en osannut. Olin varmaan tosi pieni. Opin kuitenkin myöhemmin lukemaan, siis ennen kouluikää.
Itse kyllä suosittelen lukemista tavallisista kirjoista sekä kuuntelemaan äänikirjoja.
Äänikirjat stimuloi enemmän mielikuvitusta kuin perinteiset kirjat, koska ehdit kuuntelee enemmän tarinoita kuin perinteistä kirjaa lukiessa. Jos on tietokirjoja tai dokumentteja, niin ehdit saada enemmän tietoa kuuntelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukutaidosta tulee 20 vuoden sisällä pienen eliitin taito. Onko se hyvä vai huono asia? Kirjoitustaidolle käy samoin. Tuli mieleeni mummuni mies (ei ukkini, joka oli kuollut sodassa)
jonka kauniisti käsialalla kirjoittamia talonrakennuspapereita löytyi kuolinpesän talon jäämistöstä. Hän oli rakennusmestari 1900-luvun alussa Pohjois-Suomessa. Silloin oli kunnia-asia opia lukemaan ja kirjoittamaan, vaikka oli ns. kansanmies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luetun ymmärtäminen tapahtuu aivoissasi (jos tapahtuu).
Ei ole väliä, millä tavoin se teksti sinne kulkeutuu.
Sittenhän voit opetella pistekirjoitusta, ja tunnustella kirjoja :)
Pistekirjoitusta voi tietysti lukea myös katselemalla. Näin opettajani teki ala-asteella ja kouluavustajani yläasteella.
Onneksi nykyään epub-muotoisia, kuten monissa muissa muodoissa olevia e-kirjoja, voi lukea suoraan pistekirjoituksella ilman, että jonkun pitäisi ne erikseen tuottaa pistekirjoitukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on AP:n ongelma? Saivartelu? Aivan sama onko se kirja luettu tai kuunneltu, sen sisältö valkenee lukijalle tai kuuntelijalle aivan yhtälailla. Ennen vanhaan kirjoja luettiin ääneen ja muut kuuntelivat, sitten kirjan sisällöstä keskusteltiin, ei siitä, kuka sen luki tai kuka kuunteli.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kuuntelu ja leffan katselu on enemmä rinnastettavissa.
Olen eri mieltä, ei äänikirjassa ole mitään visuaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan lukea kirjoja omassa tahdissani ja sen vuoksi en käytä äänikirjoja koskaan. On ihanaa lukea vuoteessa ennen nukkumaan menoa.
Vierailija kirjoitti:
Minun täytyy saada nähdä teksti ihan itse, en lapsenakaan tykännyt, kun minulle luettiin ääneen. Opin lukemaan ennen neljättä syntymäpäivääni, joten siinä varmaan se syy. Ymmärrän kyllä, että toisenlaisiakin ihmisiä on, mutta minä olen tällainen.
Sama täällä. Opin lukemaan neljävuotiaana ja kahdeksanvuotiaana olin lukenut kaikki kotona olleet kirjat (yli 600 kpl). Edelleen luen kirjat. Ajatuskin kirjojen "lukemisesta" kuuntelemalla on mahdoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun täytyy saada nähdä teksti ihan itse, en lapsenakaan tykännyt, kun minulle luettiin ääneen. Opin lukemaan ennen neljättä syntymäpäivääni, joten siinä varmaan se syy. Ymmärrän kyllä, että toisenlaisiakin ihmisiä on, mutta minä olen tällainen.
Sama täällä. Opin lukemaan neljävuotiaana ja kahdeksanvuotiaana olin lukenut kaikki kotona olleet kirjat (yli 600 kpl). Edelleen luen kirjat. Ajatuskin kirjojen "lukemisesta" kuuntelemalla on mahdoton.
Menetät kyllä siinä enemmän kun et kuuntele kuin saisit siinä että vain luet.
Vierailija kirjoitti:
Äänikirjat stimuloi enemmän mielikuvitusta kuin perinteiset kirjat, koska ehdit kuuntelee enemmän tarinoita kuin perinteistä kirjaa lukiessa. Jos on tietokirjoja tai dokumentteja, niin ehdit saada enemmän tietoa kuuntelemalla.
Kuunteletko jollain 5-7 kertaisella nopeudella? Miten saat selvää tuosta puhenopeudesta?
Koska itse luen 5-7 kirjaa siinä ajassa kuin kuuntelen. Joskin on äänikirjatkin käytössä esim. kotitöitä tehdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsin aloittajan kysymyksen, ja aloin ihmettelemään ihmisten kommentteja äänikirjojen puolesta. Siitähän ei ole kyse ollenkaan.
Minun mielestäni kuunteleminen ei ole lukemista, joten ärsyttää jos se rinnastetaan.
Äänikirjojen kuuntelu vastaa enemmän musiikin kuuntelua mielestäni, koska kappaleetkin voi kertoa tarinaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä elämystä ei äänikirjasta saa, kun illalla sängyssä selällään ollen lukee paksua, painavaa opusta ja unen lähestyessä ote höltyy ja...pam!
Äänikirjaelämys on paremi: kuulokkeet, valot pois ja kuuntelet. Torkkukytkin kirjaan, ja ihana nukahtaminen levolliseen ääneen😍
Joo, mikäs siinä. En kylläkään tarkoittanut tuota kirjalta turpaansaantia positiiviseksi elämykseksi vaan ihan vaan sellaiseksi, mitä ei äänikirjoista saa. Vai meinaatko että tiiliskivi naamaan on kilpailukelpoinen mukavuudessaan?
illalla kuunnella äänikirjaa lukijan ääni hidastettuna paholaismaiseksi mongertamiseksi- ehkä vielä kauhukirjaa? en tiedä. ehkä mieluummin paperikirjaa luen hitaasti kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kuuntelu ja leffan katselu on enemmä rinnastettavissa.
Olen eri mieltä, ei äänikirjassa ole mitään visuaalista.
En tajua tätä riitaa. Minulle musiikin kuuntelu on myös visuaalista, filosofista ym. jne. Ei ole paljonkaan järkeä opettaa esim. musiikin teoriaa, jos oppilas ei koskaan pääse edes kuulemaan, miltä sävellys kuulostaa.
Miettikää vähän tuotakin. Olen ollut ikäni myös intohimoinen lukija. Lukenut kirjoja, kuunnellut myös äänikirjoja. En tajua mikä tässä nyt maksaa? Musta on hienoa, että ihminen lukee/kuuntelee yms. ihan miten itse haluaa. Tämä kaikki on henkistä rikkautta.
Kertoo tästä nyky-yhteiskunnasta paljon, että äänikirjoja kuunnellaan sen takia, että samalla voi tehdä muutakin. Kokoa ajan täytyy suorittaa ja olla tehokas. Kirjan lukemisessa juuri se on parasta, että ei voi tehdä muuta, vaan siihen lukemiseen ja asian sisäistämiseen täytyy oikeasti keskittyä.
Vierailija kirjoitti:
Kukin nauttikoon kirjoista tavallaan. Se on tietysti eri asia jos yritetään esittää sivistynyttä ja lukenutta ihmistä, vaikka ei olla luettu mitään, vaan kuunneltu kun joku toinen lukee.
Mitä tarkoittaa "esittää sivistynyttä"?. Eikö se hankittu tieto kuuntelemalla ole yhtä arvokasta kuin lukemalla hankittu? Olen kuunnellut monia elämäkertoja ja samalla tutustunut myös historiallisiin tapahtumiin, mitä ko henkilöiden aikaan on tapahtunut. En näillä tiedoilla ole koskaan leuhkinut enkä ole esittänyt sen kummemmin "sivistynyttä".
Olen saanut itselleni mielihyvää, kun pystyn katsomaan asioita uusista näkökulmista.
Alue: Aihe vapaa
Lukemiseen käytetään silmiä, kuuntelemiseen korvia. Eli kuuntelu ei ole lukemista.
Jos kysyisi "mistä kirjallisuudesta olet viime aikoina nauttinut?" Vastaukseksi kelpaisi äänikirjojen kuuntelu.
Toki tuohon lukemiskysymykseen on vaikea vastata, koska äänikirjojen kuuntelulle ei ole vielä kunnollista termiä.