Käykö ihmiset koskaan yksin missään?
Kävin viime viikonloppuna yksin parin yön reissussa ja kaikkialla missä kävin, kaikki oli pareittain tai porukassa. Hotellin aamupalallakin olin nopeasti katsottuna ainoa yksinäinen.
Lounaspaikassa olin ainoa, joka söi yksin. Illalla olin ainoa hississä, joka meni yksin huoneeseensa.
Mulla on usein yksinäinen olo ja lähdin ihan sen takia reissuun, ettei tarvitsisi yksin istua kotona. Siellä tulikin vain yksinäisempi olo. Ja hiukan kummajaiseksi tunsin itseni. Olenko säälittävä, kun joudun yksin käymään reissuissa, tapahtumissa, syömässä ja joka paikassa.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder laulamaan. Et ole enää yksin.
Et niin, kun saat seksiä enemmän kuin haluaisit. Mutta seuraa et kyllä saa muualle kuin sänkyyn niiden toisten treffien jälkeen. Siihen loppuu miesten näyttelytaidot. Seksin perässä ne kaikki on.
Ja kun minä miehenä halusin kieltäytyä seksistä vielä kolmansienkin treffien yhteydessä vaikka nainen antoi siihen selkeän vihjeen, että saattaisi haluta sitä kanssani, niin tämän palstan kirjoittajat kehoittivat minua kehoitettiin hakeutumaan hoitoon. Tai myöntämään itselleni, että olen homo tai impotentti tai pienio munainen tai kaikkia noita yhtä aikaa. Ellei sitteb vain ymmärtää, ettei minulla ja tuolla naisella voi tulevaisuudessa olla mitään yhteistä. - Joten ehkä minunkin on nöyrryttävä ja opeteltava nopeammin kärttämään ja vaatimaan naiselta seksiä, vai mitä pitäsi tehdä,
Älä noistvälit ku ne o ite jotai persuustiis asti revenneit okkultistei jos suoraa sanotaa
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisenä eronneena en enää viitsi käydä lomilla. Käyn metsissä lenkkeilemässä ja kalalla. Luonnossa en ole yksin, varsinkaan kesäisin.
Riippuu siitä mihin menee yksin. Joissakin tilanteissa saa helposti seuraa ja aina voi jutella kevyesti melkein kenelle tahansa.
Olen 69 v nainen. Olen parisuhteessa mutta tykkään olla yksin. Asumme eri asunnoissa ja tapaamme usein. Kerran lensin yksin Las Palmasiin. Koneessa tuntui yksinäiseltä mutta kaveri oli jo Palmasissa ja matka meni hyvin. Kotimaassa matkustelen silloin tällöin yksin. Hotellihuoneessa tuntuu joskus yksinäiseltä mutta en kaipaa aamupalalle seuraa. Joskus joku tuntematon tunkisi samaan pöytään juttelemaan mutta sanon aina "haluan olla yksin".En ymmärrä miksi pitää tuntemattomien tunkea samaan pöytään vaikka vapaita pöytiä on. Jutella jotain säästä ja mistä olet kotoisin ja työstä yms.tuntemattoman kanssa. Kivaa matkustaa yksin.
Käyn usein teattereissa, elokuvissa, museoissa, keikoilla yksin, koska haluan keskittyä täysillä niihin tapahtumiin.
Tähän asti joku ystävistä on tullut reissuille mukaan, nyt kesälomalla haluan kokeilla yksin matkustamista kotimaassa niin, että olen hotellissa yötä. Päiväreissuja olen tehnyt useinkin yksin. Odotan innolla.
Käyn yksin monessakin paikassa ja toisinaan se on ihan ok, mutta usein kaipaisin ystävää. Minkä ikäinen olet Ap? Nuorena oli helpompaa tutustua uusiin ihmisiin, nykyään se tuntuu vaikealta. Itse olen 45v
Mulla on puolestaan tapana lomailla IHAN YKSIN siitä syystä, että saan itse päättää ajankäytöstäni ja siitä, mitä teen. Kun olen toiminut näin, olen tutustunut helpommin paikallisiin ja saanut uusia tuttavia:)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 66-vuotias ja tässä iässä menohalut on vähissä. Käyn kävelyillä nykyisin. Kävelin tosin ennenkin.
Yksin olen käynyt taidenäyttelyissä, konserteissa, matkoilla.
Viimeiset kaksi soolomatkaa olivat todella tylsiä. 5 vuotta sitten lähdin Thaimaahan, kiersin kolmessa paikassa. En tutustunut yhtään kehenkään. Minua katsottiin pitkään, kysyttiin where is your husband. Vanhempi nainen ei siis saa matkustaa yksin eikä pärjätä. Siellä ainakaan. Ystävällisessä hymyjen maassa.
4 vuotta sitten lähdin Kanarialle Puerto Ricoon. Sama juttu. Vielä sain hammastulehduksen, kuumetta 39 eikä ketään apuna. Ja se vanha are you alone, where is your husband. Itse selvitin lääkärin ja apteekin. Respasta kyttäsivät mikä oikein olen. Luultavasti olettivat, että olen juoppo.
Entisessä elämässä matkustin yksin sinne tänne, kaukaisimpina Jordania ja Egypti. Kaikki sujui, sain seuraa paikallisistakin ja pidin hauskaa. Olin abt 30.Pariskunnat kököttävät kahdestaan. Ei saa edes puhua kenenkään kanssa. Kerran laivalla mies jutteli mun kanssa musiikista. Pian rouvansa ohjasi miehensä pois.
Voi jessus!
Mulla on takana paljon matkustelua siellä täällä Euroopassa ja Venäjällä. Silloin nuorena löytyi matkakumppaneita kivasti.
Aikuisena ja näin vanhana melko pieni eläke rajoittaa matkustushaluja, mutta myös se, etten halua enää jonkun "kaverin" kanssa matkaan. Huonoja kokemuksia on tullut parikin, liittyvät kaverin juomiseen tai komenteluun.
Katkaisin tällaisten kanssa välit kokonaan. Ei mua tarvii rumasti kohdella.
Matkustelu on kyllä ok. En koe turvattomuutta. Puhun 4:ää vierasta kieltä. Se harmittaa, kun näkee tai kokee jotain tosi hienoa, sitä ei voi taivastella kenellekään.
Minkä ikäisiä miehiä Tinderissä on? En ole liittynyt.
Kävelyllä. Salilla. Elokuvissakin käyn yksin silloin harvoin kun joku elokuva sattuu kiinnostamaan, en halua ketään pilaamaan elämystä. Ylipäätään tykkään tehdä asioita itsekseni ja vältän paikkoja silloin kun siellä on muita. :D Paitsi ravintolassa en tykkää käydä yksin! Kun pöydät on usein aseteltu niin, että joka suunnasta katsoo joku syömäseurue ja tuntuu todella omituiselta yksin latoa pihviä naamaan. Eli jos ravintolaruokaa haluan, niin otan kotipakettiin ja sen uskallan kyllä odotella yksinäni.
Käyn yksin lenkillä, kaupassa, kirjastossa, mökillä... oikeastaan kaikkialla missä käynkin, niin yksin. Matkustelusta en tykkää. Paitsi mökille matkustamisesta. Emme siis ole siellä aina miehen kanssa yhtä aikaa, sillä tarvitsemme kumpikin omaa aikaa. Ystävien kanssa pidän yhteyttä vain somen välityksellä.
Minä käyn yksin vaikka missä, teatterissa, elokuvissa, museoissa, laivaristeilyillä jne.
Käyn yksin matkoilla,leffoissa,konserteissa jne. Samaa olen usein ihmetellyt että onko kaikki muut nuoret naiset suhteessa kun niitä ei ikinä näe missään yksin.
N26