Käykö ihmiset koskaan yksin missään?
Kävin viime viikonloppuna yksin parin yön reissussa ja kaikkialla missä kävin, kaikki oli pareittain tai porukassa. Hotellin aamupalallakin olin nopeasti katsottuna ainoa yksinäinen.
Lounaspaikassa olin ainoa, joka söi yksin. Illalla olin ainoa hississä, joka meni yksin huoneeseensa.
Mulla on usein yksinäinen olo ja lähdin ihan sen takia reissuun, ettei tarvitsisi yksin istua kotona. Siellä tulikin vain yksinäisempi olo. Ja hiukan kummajaiseksi tunsin itseni. Olenko säälittävä, kun joudun yksin käymään reissuissa, tapahtumissa, syömässä ja joka paikassa.
Kommentit (72)
Käyn sekä yksin että puolison kanssa. Muutama viikko sitten viimeksi reissussa puolison kanssa, kohta lähden yksin, sitten taas hänen kanssaan. Myös kotimaassa otan joskus hotelliyön työmatkan yhteyteen ihan yksin.
Ite oon elänyt yksin 6 vuotiaasta lähtien joten ri mitään ihmeellistä
En pahemmin. Kävelyillä käyn, mutta sekin on silloin kun normaalit ihmiset ovat siirtyneet kaduilta pois.
Yksinäisenä eronneena en enää viitsi käydä lomilla. Käyn metsissä lenkkeilemässä ja kalalla. Luonnossa en ole yksin, varsinkaan kesäisin.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisenä eronneena en enää viitsi käydä lomilla. Käyn metsissä lenkkeilemässä ja kalalla. Luonnossa en ole yksin, varsinkaan kesäisin.
Juuri tuollainen olo tuli, että ei oikein enää edes tee mieli lähteä yksin. Olen kans eronnut ja ei ole kavereita.
Ap.
Enpä tiedä mitä valtaosa touhuaa, kuulun niin järkyttävän pieneen marginaaliryhmään, itse en kyl juurikaa yksin liiku.
No samasta syystä en haluakaan käydä pahemmin missään - hirvittävän yksinäinen olo tulee. Eipä sillä, olen kyllä tehnyt aiemmin moniakin asioita yksin, esim. matkustanut ulkomaille (eikä silloin yksinäisyys vaivannut).
Minä menen aina yksin konsertteihin, elokuviin, kahville, syömään, museoon ymsyms. Eli "treffailen" itseni kanssa :). Olen ollut aina yksin, joten ei se kummalliselta tunnu. Olisi toki kiva jonkun mukavan naisen kanssa näitä kokemuksia jakaa, mutta minkäs teet. Pakkohan se on tehdä asiat yksin tai jää tekemättä. M38
Ei. Minulla on monelta vuodelta täysin samanlaisia kokemuksia kuin ap:lla. Kävin pari viikkoa sitten viikonloppuna kotimaanmatkalla ja yövyin isossa hotellissa. Olin aamiaisella molempina aamuina ainoa yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Minä menen aina yksin konsertteihin, elokuviin, kahville, syömään, museoon ymsyms. Eli "treffailen" itseni kanssa :). Olen ollut aina yksin, joten ei se kummalliselta tunnu. Olisi toki kiva jonkun mukavan naisen kanssa näitä kokemuksia jakaa, mutta minkäs teet. Pakkohan se on tehdä asiat yksin tai jää tekemättä. M38
Miehiä muuten näkeekin enemmän yksin mitä naisia. Koskaan en ole nähnyt ketään naista yksin millään bändin keikalla, mutta miehiä kyllä.
Huonomminkin voisi olla, eli jättäisit lähtemättä ja mököttäisit kotona, kun ei ole seuralaista. Nyt sinulla on ainakin mahdollisuus tavata muita ihmisiä, yksinäisiäkin.
Itselläni ei ole oikein aikuisiällä ollut ystäviä. Lapsuudenystävien kanssa tiet vei eri suuntiin ja itse hoidin jatko-opinnot monimuotona, joten sielläkään ei tullut ystävystyttyä kenenkään kanssa. Sama on jatkunut työelämässä, tykkään kyllä työkavereistani, mutta ei niistä vain oikeaa ystävää ole löytynyt.
Mies ja lapsia minulla on, joten aina en ole yksin. Mutta, jos haluan tehdä jotain ilman lapsia, täytyy se tehdä yksin. Aluksi tuntui hirveän vaikealta tehdä asioita yksin ja tuntui juuri siltä, että paistaa silmään ainoana yksinäisenä. Totuin pikkuhiljaa siihen kuitenkin eikä minua enää haittaa lainkaan. Olen jopa ihan ylpeästi yksinäinen.
Suomen maasto ja kaupunkirakenne ei ole rauhaa rakastaville sinkuille suunniteltu. Pareja ja ihmisiä joka paikassa.
Käyn yksin lounaalla ja muuallakin. Kumppani asuu toisella paikkakunnalla.
Sellainen juttu tekee mieli mainita, että olin pitkään yksin ja tunsin myös itseni jotenkin huonommaksi kuin muut ihmiset joilla on seuraa. Sitten elämässä tapahtui kriisejä, joista selvittyäni aloin olemaan itseäni kohtaan ystävällisempi. Olin myös täysin sinut sen ajatuksen kanssa, että olisin mahdollisesti yksin loppuelämäni. Pian tämän ajanjakson jälkeen löysin ihmeen lailla kumppanin itselleni. Eli sillä on iso merkitys miten ajattelee itsestään ja mitä kokee ansaitsevansa elämässä.
Muutin jopa toiseen maahan yksin. Käyn kävelyillä, kahviloissa, museoissa, vaelluksilla jne. yksin, vaikka olen nyt parisuhteessa.
Olen monesti käynyt ulkomailla yksin ja ei oo yksinäinen olo.
Ei kannata mennä mihinkään yksin kun maksaa kuitenkin kahdesta
Olen KOKO IKÄNI käynyt yksin aina kaikkialla. Di ole ystäviä niin yksin on mentävä. Museoon, ravintolaan, konserttiin, teatteriin. Aina yksin.
juu