Lue keskustelun säännöt.
Käykö ihmiset koskaan yksin missään?
10.06.2023 |
Kävin viime viikonloppuna yksin parin yön reissussa ja kaikkialla missä kävin, kaikki oli pareittain tai porukassa. Hotellin aamupalallakin olin nopeasti katsottuna ainoa yksinäinen.
Lounaspaikassa olin ainoa, joka söi yksin. Illalla olin ainoa hississä, joka meni yksin huoneeseensa.
Mulla on usein yksinäinen olo ja lähdin ihan sen takia reissuun, ettei tarvitsisi yksin istua kotona. Siellä tulikin vain yksinäisempi olo. Ja hiukan kummajaiseksi tunsin itseni. Olenko säälittävä, kun joudun yksin käymään reissuissa, tapahtumissa, syömässä ja joka paikassa.
Kommentit (72)
Minä käyn yksin joka paikassa. Ei ole ystäviä, enkä haluakaan. Minusta on mukava olla yksin, eikä haittaa vaikka minua pidettäisiin outona. Eikä haittaa jos ihmiset ajattelevat minun olevan onneton, kun yksin liikun. Minusta on kyllä kiva seurata pariskuntien ja perheiden meininkiä esim hotellin aamupalalla. Silloin tunnen onnea, kun saan olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin usein mm. klubikeikoilla yksin, kun ei puolison kanssa minnekään päässyt lastenhoidon takia ja ei ollut kaveria mukaan.
Puoliso kävi jonkun kaverinsa kanssa vuorollaan.
Käyn nykyään harrastelemassa yksin, kuten metsäretkillä.
Et ole säälittävä, yksin on hyvä matkustaa. Kannattaa yöpyä retkeilymajoissa, siellä tutustuu muihin matkustajiin.
Yksin olevia ihmisiä näkee harvoin kahdesta syystä. Yksinäiset eivät halua lähteä yksin mihinkään, koska se korostaa heidän yksinäisyyttään. Vastaavasti me yksin viihtyvät ihmiset pysymme kotona, koska haluamme olla yksin.
Eilen kävin just kirpputoreilla yksin. Olen kaukosutheessa niin mies ei aina pääse kanssani paikkoihin. Kaupoilla käyn aina yksin ja lenkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilen kävin just kirpputoreilla yksin. Olen kaukosutheessa niin mies ei aina pääse kanssani paikkoihin. Kaupoilla käyn aina yksin ja lenkeillä.
No kyllä mä käyn kaupoilla ja lenkeillä tietysti yksin, mutta en pidä niitä edes mainitsemisen arvoisina juttuina.
Hotellin aamupalalla olen välillä esittänyt kiireistä businessnaista, tosin aamupalaani pieteetillä nauttien.
Onneksi en ota tätä elämää niin vakavasti kuitenkaan, etten voisi vähän nauraa itselleni.
Monesti oon miettinyt, että on ajat vähän eri kuin ennen, jolloin yksinäinen nainen ei olisi päässyt esim. ravintolaan yksin.
Minkäs teet sille, että oot sinkku ja jo vähän iäkkäämpi sellainen, omine elämän historioineen.
Se kyllä välillä kismittää, kun tää meijän kaupunki on välillä ihan kuallu.
Lisäksi hormonaaliset vaihtelut vaikuttaa mielialaan ja lähtemisiin paljonkin. Esim. pari päivää sitten olin ihan pohjamudissa , tosi ahdistunut jne.
Nyt taas elämä hymyilee ja on ihan tasasen hyvä tai ainakin tyydyttävä olo.
Kesästä mulle tulee vähän pakkonauttija- olo, sekin ahdistaa välillä.
Mut kiva kun aurinko paistaa, lämpöö riittää.
Nostan hattuu itselle kun pystyn pitää lippuu korkealla vaikkei mulla oo mitää isoo hovii, tai hovii ollenkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Minulla on monelta vuodelta täysin samanlaisia kokemuksia kuin ap:lla. Kävin pari viikkoa sitten viikonloppuna kotimaanmatkalla ja yövyin isossa hotellissa. Olin aamiaisella molempina aamuina ainoa yksinäinen.
Arkisin varmaan suurin osa on yksin, koska ovat työmatkalla. Ehkä sun kandee mennä myös silloin niin ei tunnu oudolta.
Yksin viihtyvänä käyn myös yksin missä tykkään käydä (tai mihin on varaa). En ole koskaan mietiskellyt mitään tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lippu korkealla 2023 kirjoitti:
Hotellin aamupalalla olen välillä esittänyt kiireistä businessnaista, tosin aamupalaani pieteetillä nauttien.
Onneksi en ota tätä elämää niin vakavasti kuitenkaan, etten voisi vähän nauraa itselleni.
Monesti oon miettinyt, että on ajat vähän eri kuin ennen, jolloin yksinäinen nainen ei olisi päässyt esim. ravintolaan yksin.
Minkäs teet sille, että oot sinkku ja jo vähän iäkkäämpi sellainen, omine elämän historioineen.
Se kyllä välillä kismittää, kun tää meijän kaupunki on välillä ihan kuallu.
Lisäksi hormonaaliset vaihtelut vaikuttaa mielialaan ja lähtemisiin paljonkin. Esim. pari päivää sitten olin ihan pohjamudissa , tosi ahdistunut jne.
Nyt taas elämä hymyilee ja on ihan tasasen hyvä tai ainakin tyydyttävä olo.
Kesästä mulle tulee vähän pakkonauttija- olo, sekin ahdistaa välillä.
Mut kiva kun aurinko paistaa, lämpöö riittää.
Nostan hattuu itselle kun pystyn pitää lippuu korkealla vaikkei mulla oo mitää isoo hovii, tai hovii ollenkaa.
Miks kirjotat jollain murteella, alkuperäset ei ol misää hoveis mukan.
Eron jälkeen olen elänyt nyt useamman vuoden yksin. Reissuissa ois kiva olla kaveri, kuten suhteessa ollessakin oli. Joskus olen jonkun tuttavan saanut mukaan. En ole reissuilla käynyt vielä yksin. Lenkillä, kaupassa olen. Museoon voisin mennä yksin. Kahvillekin, ehkä syömäänkin. Elokuviin olis tyhmä mennä yksin kun ei voi jakaa sitä toisen kanssa, mutta olen joskus sitäki miettiny,et voisin mennä yksin jos kukaan ei pääse, Just mietin,että milloin toteuttaisin sinkkureissun jonnekin :) . Olen sosiaalinen,että varmasti löytyisi aina joku jonka kanssa jutella. Mutta onhan se kivempi reissu tehdä yhdessä jonkun kanssa, kivempi jakaa kaikki näkemiset ja kokemiset yhdessä :). Mutta siis, jos joku reissu ihan hirveesti kiinnostais, niin en haluais missata sitä vain sen takia,ettei olis ketään mukaan lähtemään. Että en pönöttäis kotona homehtumassa vain siksi,että olen sinkku :). Pitää elää, kokea, mennä sinkkunakin ja koskaanhan ei voi tietää,kenet tapaa ja ystävystyy jonkun kanssa :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen olen elänyt nyt useamman vuoden yksin. Reissuissa ois kiva olla kaveri, kuten suhteessa ollessakin oli. Joskus olen jonkun tuttavan saanut mukaan. En ole reissuilla käynyt vielä yksin. Lenkillä, kaupassa olen. Museoon voisin mennä yksin. Kahvillekin, ehkä syömäänkin. Elokuviin olis tyhmä mennä yksin kun ei voi jakaa sitä toisen kanssa, mutta olen joskus sitäki miettiny,et voisin mennä yksin jos kukaan ei pääse, Just mietin,että milloin toteuttaisin sinkkureissun jonnekin :) . Olen sosiaalinen,että varmasti löytyisi aina joku jonka kanssa jutella. Mutta onhan se kivempi reissu tehdä yhdessä jonkun kanssa, kivempi jakaa kaikki näkemiset ja kokemiset yhdessä :). Mutta siis, jos joku reissu ihan hirveesti kiinnostais, niin en haluais missata sitä vain sen takia,ettei olis ketään mukaan lähtemään. Että en pönöttäis kotona homehtumassa vain siksi,että olen sinkku :). Pitää elää, kokea, mennä sinkkunakin ja koskaanhan ei voi tietää,kenet tapaa ja ystävystyy jonkun kanssa :).
että siis tää sinkkuelämä on opettanut sinne epämukavuusalueelle menemistä ja on avannut silmiä,että voi sitä sinkkunakin mennä ja tehdä.
Olen 40 vuotias, enkä eläessäni ole ollut parisuhteesa. Onneksi olen perusterve, niin voin liikkua ja kulkea yksin mutta olisihan enemmän kuin mukavaa, jos joskus veilä voisin kulkea ja tai vain olla ja ihmetellä sen yhden ja erityisen rinnalla. - Hyvilläni olen olen siitä, että olen päässyt eroon siitä viiltävästä kateuden tunteestam joka aina toisinaan puskee päälle kun näen toisiinsa ihastuneita ja mahd. rakastuneita pareja yhdessä. Enää en koe, että elämäni olisi korkeintaan puolinaista, kun ei ole, eikä ole ollut kumppania. Kavereita ja jokune ystäväki on mutta se tai he ovat eriasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen sellaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan voi lähteä mihinkään yksin. Joku reissu tms. on toki ymmärrettävää, että toivoo kaverin, puolison/perheen olevan mukana, mutta kai nyt edes syömään tai kahville voi mennä yksinkin?
Olen itse ainakin käynyt ja nauttinut siitä, kun voin kaikessa rauhassa syödä. Myös uusia harrastuksia olen kokeillut yksin, käynyt baarissa ja leffassa nuorempana jne. En ymmärrä, miksi pitäisi miettiä mitä joku random minusta ajattelee.
Tinder laulamaan. Et ole enää yksin.
Todella harvoin saan ketään seuraksi mihinkään. Kyllä sitä saisi vaan kotona möllöttää, jos odottaisi, että joku lähtisi edes lenkkiseuraksi. Olen käynyt illallisilla, museoissa, salilla, lenkillä, ulkomaanreissuilla jne ihan yksin ja oppinut nauttimaan siitä. Ihmiset aina puhuvat, että tehdään sit sitä ja tätä. No jostain kumman syystä ne puheet jäävät puheiksi.
Niin, kuinka pitkälle Suomen historiaan meidän pitää sukeltaa, selvittääksemme hovien, ja hovinkaltaisten olemassaoloa ihmisten elinpiirissä , ja siinä ja sen laadussa vaikuttavana osatekijänå ?
Tässä puheenvuorossani käytän sanaa hovi ystävä- tai kaverijoukosta, joka kuuluu ihmisen sosiaaliseen piiriin.
Ja kun tuota ystävä- ja kaverijoukkoa ei itselläni siis ole, niin minulla ei ole ns. hovia :D.
Sellaista hovia olisi myös hyvin kallista ylläpitää.
Olen käynyt yksin syömässä, ravintolassa, keikoilla, ostoksilla, kirpputorikierroksilla.
Matkustanut en ole yksin, mutta ajatuksissa on käynyt. Yksinolo ei haittaa sellaisilla paikkakunnilla, jossa minua ei tunneta. Mutta haittaa ehkä vähän, jos minä olen se, joka kulkee aina yksin joka paikkaan.
Olisi kiva jakaa asioita, ja ihan pienetkin asiat tuntuisivat hauskoilta, kun ne voisi jakaa jonkun kanssa.
Sattuneesta syystä olen nyt entistäkin enemmän yksin.
Joskus se on raskasta kun joutuu pitämään puoliaan aina kaikessa yksin.
Toisaalta olen ylpeä itsestäni kun taistelen tuulimyllyjä vastaan, yksin.
Iän myötä olen myös havahtunut, etten ajattele samalla tavalla kuin monet muut. On ehkä niin, etten haluaisikaan kaikista ystävää, vaikka olen kaikille ystävällinen.
Tiedän, että jossakin on minun sielunsiskoja ja - veljiä. Kohtaammeko koskaan- se onkin toinen juttu.
Toivottavasti sulla oli kiva viikonloppu :).