Oletko ollut yksin lomalla ulkomailla?

Vierailija kirjoitti:

naisten ei tarvitse olla halutessaan missään yksin. miesseuraa löytyy helposti joka puolelta maailmaa

No eikä löydy jos ei ihan aktiivisesti mene jonnekin baariin joka ilta metsästämään. Kuka sellaista lomallaan haluaa, hyvin harva.

Vierailija kirjoitti:

Maailmalla reissaa aika paljon myös yksin matkustavia, joten juttukavereita löytää kyllä helposti, mikäli niitä kaipaa.

Miten? Minä reissaan yksin useamman kuukauden joka vuosi, eikä kyllä tule edes joka vuosi juttukavereita vastaan. Siis alatteko itse randomisti puhua ihmisille jossain kauppajonossa, tai lounaalla viereiseen pöytään tms vai mistä näitä juttukavereita löytää?

Kysyn ihan aidosti kun näin aina väitetään, mutta oma kokemukseni on aivan päinvastainen.

Lennot Milanoon, auto alle ja reissasin reilun viikon ympäri Italiaa. Mahtava reissu jo vuosia aitten.

Nykyisin Italiassa on toinen koti ja olen siellä useita viikkoja vuodessa yksin.

Voin hyvin lähteä ihan mihin vaan itsrkseni, yoki seura on ihanaa mutta yksinkin on mukavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmalla reissaa aika paljon myös yksin matkustavia, joten juttukavereita löytää kyllä helposti, mikäli niitä kaipaa.

Miten? Minä reissaan yksin useamman kuukauden joka vuosi, eikä kyllä tule edes joka vuosi juttukavereita vastaan. Siis alatteko itse randomisti puhua ihmisille jossain kauppajonossa, tai lounaalla viereiseen pöytään tms vai mistä näitä juttukavereita löytää?

Kysyn ihan aidosti kun näin aina väitetään, mutta oma kokemukseni on aivan päinvastainen.

Riippuu tietysti siitäkin, millaisella matkalla on. Jos on reppureissaamassa, niin hostelleissa tutustuu hyvinkin helposti muihin. Tai vaikka junassa tai sitä odotellessa asemalla.

Itse en harrasta vieraile juttelemista, mutta onneksi monet muut harrastaa. :D Ihan jossain rannalla tai nähtävyyksiä kierrellessäkin on välillä joku tullut juttelemaan.

Olen lomaillut ihan yksin mm:

-USA

-Japani

-Eteläkorea

-ja suurin osa länsieuroopan maista

Ei koskaan ollut maktaseuraa paitsi jollain opiskelijaporukkamatkoilla

Olen ollut monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

naisten ei tarvitse olla halutessaan missään yksin. miesseuraa löytyy helposti joka puolelta maailmaa

Huoh, ikään kuin se olisi jotenkin toivottavaa.

juurihan ap tuossa ruikutti yksinäisyyttään

Mitään limasta miesseuraa en todellakaan kaipaa. Ihan olen naimisissa. Miehellä ei vaan ole nyt lomaa. Ap

Olen kyllä. Kävin Pietarissa. Nykyään se on suunta, johon en lähtisi, mutta silloin oli kivaa. Kävin Eremitaasissa, Aleksanteri Nevskin lavrassa, kirjakaupoissa ja kahviloissa herkuttelin. Tosi kivaa oli yksinkin. Kerran haverin kanssa kävin myös ja silloin ei ollut niin kivaa, kun hän enempi tykkäsi shopata ja mä oisin halunnut olla täyden päivän Eremitaasissa.

Lähde,hyvä ap!

Eronneena pohdin,että ensi vuonna aion tehdä saman. Lähteä ihan yksin ulkomaille,Italia on ihana!

Ensi vuoden keväällä saan velkani maksettua,en malttaisi odottaa millään.

Hei AP! Voin lähteä matkaseuraksi jos lomasi sattuu elokuun loppupuolelle. Asun Vantaalla lentokentän läheisyydessä ja ikää 39 🙂 en kyllä ole mikään rannalla loikoilija/auringonpalvoja

Ihan kiva. Haittapuolena tosiaan tuo tavaroiden vahtiminen alkaen vessareissuista.

Muutama vuosi sitten vietin pari talvea Aasiassa reissaten, välillä oli pari viikkoa Suomesta ystävä ja sisko seurana. Alkuun oli totuttelua mennä vaikka ravintolaan yksin syömään, huomasin että sellaiset perheiden ja pariskuntien lomakohteet olivat yksinäisimpiä. Kun tottui ja asteli varmoin askelin ulos huoneestaan nauttimaan niin etenkin paikallisiin tutustui enemmän kuin seurassa reissatessa. Hyvä vakuutus kannattaa olla, yksin on ikävää sairastaa ja silloin helppous on hyvä.

Reppureissareiden luontoparatiisit ja kulttuurikaupungit otin kiikariin. Siellä tutustui ihmisiin guest housien jaetuissa huoneissa ja jos halusi omaa rauhaa myös näiden majoitusten yhteiset oleilutilat riitti usein (yleensä on yhden hengen ja jaettuja huoneita). Samoin ryhmäretkille lähdin kun kaipasin seuraa ja parasta oli vapaaehtoistyö jota teinkin ison osan ulkomailla eloa. Siellä oli paljon yksin matkaavia ja syntyi syviä ystävyyksiä reissaajien ja paikallisten kanssa, upea kokemus paikallisesta kulttuurista. Suosittelen jos kiinnostaa esim. farmielo (wwoofinternational.org), eläinsuojat tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmalla reissaa aika paljon myös yksin matkustavia, joten juttukavereita löytää kyllä helposti, mikäli niitä kaipaa.

Miten? Minä reissaan yksin useamman kuukauden joka vuosi, eikä kyllä tule edes joka vuosi juttukavereita vastaan. Siis alatteko itse randomisti puhua ihmisille jossain kauppajonossa, tai lounaalla viereiseen pöytään tms vai mistä näitä juttukavereita löytää?

Kysyn ihan aidosti kun näin aina väitetään, mutta oma kokemukseni on aivan päinvastainen.

Samaa mietin. Juuri reissussa täällä lasten kanssa. En tosiaan ole jutellut kuin hotellin henkilökunnalle ja bussikuskille ne pakolliset. Tuo on vähän klisee että yksin tulisi tutustuttua. Oikeastaan vähemmän tulee, koska en mene yksin esim baareihin, minne kaverin kanssa saattaisin mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmalla reissaa aika paljon myös yksin matkustavia, joten juttukavereita löytää kyllä helposti, mikäli niitä kaipaa.

Miten? Minä reissaan yksin useamman kuukauden joka vuosi, eikä kyllä tule edes joka vuosi juttukavereita vastaan. Siis alatteko itse randomisti puhua ihmisille jossain kauppajonossa, tai lounaalla viereiseen pöytään tms vai mistä näitä juttukavereita löytää?

Kysyn ihan aidosti kun näin aina väitetään, mutta oma kokemukseni on aivan päinvastainen.

Samaa mietin. Juuri reissussa täällä lasten kanssa. En tosiaan ole jutellut kuin hotellin henkilökunnalle ja bussikuskille ne pakolliset. Tuo on vähän klisee että yksin tulisi tutustuttua. Oikeastaan vähemmän tulee, koska en mene yksin esim baareihin, minne kaverin kanssa saattaisin mennä.

Lasten kanssa yksin? Jokin tuossa ei nyt täsmää. 😂

Vierailija kirjoitti:

naisten ei tarvitse olla halutessaan missään yksin. miesseuraa löytyy helposti joka puolelta maailmaa

Mitä jos ei halua seksiä joltain koko maailmaa höylänneeltä pelimieheltä, vaan normaalia ihmisseuraa?

Olen matkustanut yksin. Kanarialle ja Etelä-Amerikassa.  Ihan jees. Kahden viikon reissussa tuli jo koti-ikävä.

Olen ollut kaksi kertaa yksin AI hotellimatkalla. Mukavaa ja rentoa oleilua. Tulee melko kalliiksi, maksaa lähes saman kuin kahdelta. Olen käynyt myös kaupunki matkoilla, viihdyn hyvin yksin ja tarvittaessa juttuseuraa löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmalla reissaa aika paljon myös yksin matkustavia, joten juttukavereita löytää kyllä helposti, mikäli niitä kaipaa.

Miten? Minä reissaan yksin useamman kuukauden joka vuosi, eikä kyllä tule edes joka vuosi juttukavereita vastaan. Siis alatteko itse randomisti puhua ihmisille jossain kauppajonossa, tai lounaalla viereiseen pöytään tms vai mistä näitä juttukavereita löytää?

Kysyn ihan aidosti kun näin aina väitetään, mutta oma kokemukseni on aivan päinvastainen.

Samaa mietin. Juuri reissussa täällä lasten kanssa. En tosiaan ole jutellut kuin hotellin henkilökunnalle ja bussikuskille ne pakolliset. Tuo on vähän klisee että yksin tulisi tutustuttua. Oikeastaan vähemmän tulee, koska en mene yksin esim baareihin, minne kaverin kanssa saattaisin mennä.

Lasten kanssa yksin? Jokin tuossa ei nyt täsmää. 😂

Joo unohtui rautalanka ja että olen tällä palstalla. Tilaisuuksia tutustua olisi varmaan tässä ihan samoin kuin jos olisi yksinkin. Lapset on enimmäkseen meressä tai altaassa. Ihmiset kyllä näkee että olen itsekseni lasten kanssa, mutta ei kukaan mitään puhu. Eikä nyt ole niin väliksikään, mutta epäilen kyllä etteivät puhuisi vaikka ei olisikaan lapset jossain siinä lähettyvillä.

Yksin matkustaminen on loistava tapa matkustaa, tosiaan huono puoli on yksin matkustamisessa on kalleus.

Periaatteessa kiinnostaisi kokeilla miten pärjäisin yksin, mutta en halua joutua tilanteeseen, jossa joudun miettimään että "oho, en pärjännytkään". Ja ei se ole sama, jos ei ole kaveria kenen kanssa jakaa ne huippuhetket. Tai kaveria, joka innostaa kokeilemaan jotain mitä ei yksin tulisi tehtyä. Mua kiinnostaisi myös vähän yöelämä (yökerhot jne.) ulkomailla, mutta varsinkin sen kokeminen yksin arveluttaa isosti. Viihdyn turvallisilla vesillä ja omalla mukavuusalueella, joten toi olis varmaan liian extremeä mulle :D Tiedän, että vanhemmat vastustaisi kovasti yksin lähtemistä, vaikka aivan aikuinen olen jo.