Mies on hankala, kestäisitkö sinä?
Tässä muutama esimerkki miehen touhuista. Yhdessä ollaan oltu puolisen vuotta, nämä tuoreimpia.
- Miestä ärsyttää, jos "häivyn" whatsapp-keskustelusta kesken kaiken siitä erikseen ilmoittamatta. Hänen mielestään se on epäkohteliasta ja hänen mielestään minun on turha kysyä häneltä mitään, jos vastaus ei kiinnosta. Miehen ratkaisu: viesti-ilmoitukset pois päältä, puhelut eivät mene läpi, nyt minulla ei ole keinoa saada häntä kiinni. Ei kuulemma tarvitse sitten hänen pettyä.
- Ilmoitin meneväni käymään baarissa kavereiden kanssa. En joisi ja tulisin hyvissä ajoin kotiin. Miehen ratkaisu: meni vaikeaksi, häipyi mökille. Myöhemmin sain kuulla kunniani siitä, että olin yhtäkkiä vain ilmoittanut menostani ja että hänelle oli tullut siitä pettynyt ja hylätty olo. Kuulemma olin myös teeskennellyt, etten tiennyt menostani aiemmin päivällä, vaikka selvästi tiesin.
- Em. rallin jälkeen mies ehdotti, että hän voisi joskus lähteä mukaan kun menen ulos. Vastasin, että lähde vaan, mutta ei tietenkään aina, jos on esim tyttöjen ilta. Siitä saatiin uusi riita aikaiseksi.
- Ystäväni on tulossa käymään. Naureskelin, että tämä ystävä sitten pitää kuulustelun miehelle, tapaavathan he ensimmäistä kertaa. Myöhemmin mieheni alkoi valittaa miten inhottavaa on, kun ystäväni on tulossa ja että semmoista pitäisi jaksaa. Sanoin, että minusta tuollainen puhe tuntuu aika pahalta. Mies kimpaantui, että no iloinenko pitäisi olla, kun tänne on tulossa joku kamalan kuuloinen tyyppi häntä kuulustelemaan?? Ja että jos kaveri ei oikeasti ole kamala ja se oli vain vitsi, niin silloinhan minä olen valehdellut hänelle. Mies ei tuollaisessa tilanteessa voi sanoa rauhallisesti, että hän käsitti väärin, vaan alkaa jumalaton syyttely ja draamailu.
Olen kertakaikkisen väsynyt. En huuda hänelle, en syytä, en nalkuta, en pidä mykkäkoulua. Kahdessa aiemmassa parisuhteessani minulle on sanottu, että minulle on helppo puhua ja että ymmärrän, eikä niissä oikein ollut riitoja. Tässä riidellään pahimmillaan monta kertaa viikossa.
Olen jo diagnosoinut itseni läheisriippuvaiseksi, kun ymmärrän ja ymmärrän miehen epävakaata käytöstä. Alussa kaikki oli tietysti ihanaa ja mies oli nopeasti rakastunut ja ei ollut koskaan tuntenut näin jne jne, klassinen. Muutti myös nopeasti luokseni asumaan. Nyt mietin, kuinka saisin hänet täältä ulos ennen kuin tukehdun.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minustakin voisi sanoa jos häipyy wa-keskustelusta. Tympeä jäädä odottamaan vastausta.
Muuten kyllä kuulostaa pahalta. Tuo ei voi kuin pahentua.Eihän Wappi nyt mikään Gigantin chattirobotti ole vaan tekstareiden korvaaja. En minä siellä ainakaan päivystä, vaan vastaan viestiin jos jaksan ja silloin kun minua huvittaa. Ei me kumppanin kanssa ikinä mitään draamaa siitä saada, minulla ei ole edes ilmoitukset ikinä päällä missään viestisovelluksessa. Saati jotain ilmoituksia paikallaolosta. :D
N30
No onhan se jos on pitempi keskustelu käynnissä ja yhtäkkiä toinen häviää. Voi ihan hyvin kirjoittaa että pitää nyt mennä syömään/vessaan jne.
Muuten toinen voi jäädä odottelemaan vaikka hänelläkin olisi syytä lähteä johonkin.
Ilmoitettiinko paskalla käymisestä silloinkin kun oli pelkät tekstarit käytössä? Ei, ei ilmoitettu. Mikä ihmeen tarve porukalla on olla luuri häpyräpylöiden välissä joka jumalan minuutti? :D
Taas on laitettu miesvihaketju pystyyn.
Ja sinä vielä mietit, lähteäkö suhteesta vai ei?! Voi... Eipä tarvitse enää miettiä, miksi on niin paljon naisia, jotka ottavat miehiltään turpaan, jotkut jopa sen viimeisen kerran. Koska on ap:n kaltaisia tomppeleita, jotka jäävät suhteeseen, vaikka itsekin tietävät, ettei pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta puoli vuotta yhdessä olleena avoparina on lupa olettaa, että toisesta saa seuraa lauantai-illaksi. Outoa olisi illansuussa ilmottaa, että lähden tästä kavereiden kanssa baariin, ilman että toinen on tervetullut mukaan.
Kyllä on ihan normaalia, että parisuhtessa oleva menee baariin tai muualle kavereittensa kanssa eikä ota kumppania mukaan. Ei parisuhde tarkoita sitä, että kaikki asiat on pakko tehdä yhdessä. Eikä puolen vuoden suhde velvoita viettämään kaikkia lauantai-iltoja kumppanin kanssa.
Pakene ajoissa, erehdyin nuoruuden tyhmyyttäni olevan tuollaisen kontrolli friikin (pershäiriö-narsisti) kanssa lähes 8 vuotta, olin sitä ennen täyspäinen hyvän itsetunnon , ammatissani hyviin toimeentuleva jne), mutta sitten törmäsin tällaisiin rakkauspommituksineen jne kaikkine klassisiin naristin piirteisiin omaaviin ,mutta silloin ei ollut vielä mitään nettiä , mutta okei, elämä opettaa. Olen ihan normaalissa parisuhteessa ja joskus katson säälien nuoria ihmisiä jotka eivät vielä ole tätä oppineet. mutta kuten sanottu, elämä opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Suhteesta lähteminen pyörii kyllä mielessä. Mies vain säälittää ja toki itsekin suren. Mutta en voi kuvitella tulevaisuutta yhdessä, jos tämä jatkuu tällaisena.
Ap
Lähde heti.
Sanoisin, että ei mies tuota kontrollointina tai manipulointina tee vaan hänellä on jotain traumoja. Saattaa olla jopa epävakaa persoonallisuushäiriö. Kerron vinkkinä, että se ei välttämättä parannu koskaan ja, jos parantuu, niin se vaatii kovasti työtä ja aikaa. On täysin ok todeta, että et ole itse valmis näkemään niin paljon vaivaa. Persoonallisuushäiriöt vaativat aina todella paljon (jopa liian paljon) kestämistä läheisiltä.
Ketjussa arveltiin, että miehellä on traumoja. Niin onkin, lapsuudesta alkoholistivanhemmilta. Ja edellisessä suhteessa häntä on petetty.
Traumoilla voi oikeuttaa kiukkua ja kuraa vaikka ikuisesti. Ap
Mietipä, millaista olisi, jos teillä olisi lapsi. Vauva tekee niskakakat tai saa tiheän imun kaudet ihan varoittamatta, miehen ajatellut ajanvietot menevät mönkään. Tai leikki-ikäinen tuo noron päiväkodista, taas ovat miehen ennakoidut jutut pilalla ja ollaan niin hylättyä ja huomiotta jätettyä ja tehdään kostotoimia, pidetään mykkäkoulua ja tehdään katoamistemppua. Miksi ihmeessä haluaisit katsella tuollaista? Onko siinä miehessä jokin erinomainen puoli?
Been there, run away as soon as possible.
Älä edes yritä. Ei noista mitään muuta tule kuin parhaimmillaan paha mieli ja pahimmillaan ruumita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta puoli vuotta yhdessä olleena avoparina on lupa olettaa, että toisesta saa seuraa lauantai-illaksi. Outoa olisi illansuussa ilmottaa, että lähden tästä kavereiden kanssa baariin, ilman että toinen on tervetullut mukaan.
Kyllä on ihan normaalia, että parisuhtessa oleva menee baariin tai muualle kavereittensa kanssa eikä ota kumppania mukaan. Ei parisuhde tarkoita sitä, että kaikki asiat on pakko tehdä yhdessä. Eikä puolen vuoden suhde velvoita viettämään kaikkia lauantai-iltoja kumppanin kanssa.
Saa kai sitä tehdä aina, mitä sattuu huvittamaan ja kyselemättä. Siinä voi vaan toiselle tulla olo, että se menijä ei ole ns. tiimipelaaja ollenkaan, vaan ajattelee vain itseään. En tosin voi näin vähillä tiedoilla tietää, onko se mies kuitenkin kontrollifriikki, mutta näin ajatuksena vaan.
Miehesi ei tee tuota ilkeyttään tai jotain kontrollointia. Hän on siis alkoholistien lapsi ja tottunut pelkäämään äkkinäisiä muutoksia. Haluaa kyllä kontrolloida mutta ei sinua vaan ympärillään olevia tapahtumia. Koska se on ehkä lapsuudesta päälle jäänyt selviytymismuoto. Itsellä ollut samaa ja ikä auttanut ja lisäksi se on aina lieventynyt suuresti ajan kanssa kun suhde etenee ja vakaantuu. Oppii tuntemaan toisen ja aidosti luottamaan. Ei etsi uhkia tai vahvistuksia toisesta sille että se tulee jotenkin satuttamaan. Uskon, eträtä mies rauhoittuu myös.
Tokikin ymmärrän että roolisi on raskas, eikä mikään velvoita sinua jaksamaan. Jos päätät erota, teet palveluksen jos kerrot hänelle rauhallisesti aidot syyt. Josko hän siitä ymmärtäisi mennä vaikka terapiaan että tulevaisuudessa suhteissa ei kävisi samoin.
Vierailija kirjoitti:
Suhteesta lähteminen pyörii kyllä mielessä. Mies vain säälittää ja toki itsekin suren. Mutta en voi kuvitella tulevaisuutta yhdessä, jos tämä jatkuu tällaisena.
Ap
Avoliittoon kuitenkin säntäsit hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä muutitte yhteen nopeasti?
Pitempi seurustelu olisi tuonut esiin tuon sairaalloisen kontrollin.
Tämä. Noin lyhyestä avoliitosta ei onneksi ole juridisia seurauksia, mutta matalalla on ap:n kynnys sitoutua avoliittoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minustakin voisi sanoa jos häipyy wa-keskustelusta. Tympeä jäädä odottamaan vastausta.
Muuten kyllä kuulostaa pahalta. Tuo ei voi kuin pahentua.Eihän Wappi nyt mikään Gigantin chattirobotti ole vaan tekstareiden korvaaja. En minä siellä ainakaan päivystä, vaan vastaan viestiin jos jaksan ja silloin kun minua huvittaa. Ei me kumppanin kanssa ikinä mitään draamaa siitä saada, minulla ei ole edes ilmoitukset ikinä päällä missään viestisovelluksessa. Saati jotain ilmoituksia paikallaolosta. :D
N30
No onhan se jos on pitempi keskustelu käynnissä ja yhtäkkiä toinen häviää. Voi ihan hyvin kirjoittaa että pitää nyt mennä syömään/vessaan jne.
Muuten toinen voi jäädä odottelemaan vaikka hänelläkin olisi syytä lähteä johonkin.
Miksi pitäisi jäädä odottelemaan vaikka olisi syytä lähteä johonkin? Ei kai ne teidän puhelimet seinässä kiinni ole?
Vierailija kirjoitti:
6kk kimpassa ja asutte yhdessä
En näe yhtään ap:n viestiä jossa sanoisi että asuvat yhdessä. Miksi täällä niin moni väittää niin? Siinäkin mielessä miehen käytös on tosi outoa.
Naiset on siitä metkoja ettei ne osaa tehdä omaa päätöstä edes tällaisesta asiasta. Aina ollaan muilta kyselemässä "mitä tästä pitäisi ajatella"
Ei ihme, että aikoinaan on katsottu että mies on naisen huoltaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6kk kimpassa ja asutte yhdessä
En näe yhtään ap:n viestiä jossa sanoisi että asuvat yhdessä. Miksi täällä niin moni väittää niin? Siinäkin mielessä miehen käytös on tosi outoa.
Luin aloituksen uudelleen ja siellähän se on lopussa. On kyllä aivan liian nopeasti muutettu yhteen.
Mies on kieltämättä rasittavan herkkä, mutta minusta ap on kuvottava 😳 Millainen ihminen häipyilee keskusteluista ja on kuin tuuliviiri? Miksi ylipäätään parisuhteeseen hakeutuu, koska kaikki muu nyt näyttää paljon mielenkiinnoisemmalta, ja pienikin sitoutuminen ahdistaa? Kaksi pahaa, mutta vertailussa pakko sanoa että olisin suhteessa ennemmin tuon miehen kanssa kuin ap:n.
Tietenkin on. Miksi ei olisi?