Yli kolmekymppisille sinkkunaisille kaksi kysymystä

En tarjoile mitään ellen itse saa samaa tasoa vastineeksi. Vaadin, että mies on oikeasti aikuinen, ei teinipelle 30+, jonka elämä pyörii 3 P:n ympärillä: pallo, pullo, pil lu.

Vaadin myös, että mies ei valehtele, pelaile selkäni takana, petä, eikä ole alkoholiaddikti. Henkinen älykkyys, jos se puuttuu, en tarjoa enkä odota mitään.

Liian moni mies elää vielä 50+ jotain essoteinarin kuviteltua elämää, kuvitellen oman habituksensa viehättävän näitä parikymppisiä silari-tekoripsi-turbohuuli-bimboja, seksuaalisesti. Harhaa, bimbot on aina äijän rahasta kiinnostuneita, ei lerpasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kriteerini ovat  korkeammat, kuin aiemmin.

Herätit uteliaisuuteni :)

Ovatko kriteerisi nousseet pikku hiljaa iän myötä, vai teitkö jonkun selkeän päätöksen jossain iässä, että nostat kriteereitäsi aiemmasta?  Liittyykö tämä kriteerien nosto potentiaalisen kumppanin luonteeseen, vai ulkonäköön, vai molempiin?

Tapaatko paljon sellaisia ihmisiä, jotka täyttävät vaatimustasosi? Jos tapaat, ovatko he sinusta kiinnostuneita?

En  nyt sen enempää avaa, mutta vuosien saatossa on tullut entistä selkeämmäksi mitä arvostan kumppanissa ja mitä en.  Liittyy luonteeseen, elämän tavoitteisiin ja elämänasenteisiin. Tietenkin myös ulkonäköön sekä kulttuuriseen taustaan. Eniten siihen etten enää ryhdy näihin kyllä se varmaan tästä suhteisiin eli ei seksuaalinen vetovoima kehity ajan saatossa ellei sitä ole jo suhteen alussa eivätkä luonteet hioudu paremmin yhteensopiviksi.

Minusta kiinnostuisivat he joiden kanssa elämänasenteet ja tavoitteet eivät osu yhteen. Surullista sinänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan ainoa rehellinen nainen tässä topsussa, mutta mitä yli 30v nainen voi tarjota enemmän muuta kuin ongelmia? Nainen on parhaassa iässä neitsyenä noin 20v, silloin on hedelmällisimmillään eikä ole suhdetraumoja taustalla tuomassa draamaa parisuhteeseen/avioliittoon.

Mitä ongelmia? Ei ole manipuloitavissa, vaan omaa omia mielipiteitä ja haluja ja osaa ilmaista ne? Ei suostu ihan kaikkeen, jos ei tahdo?

Kyllä mä sanoisin, että elämänkokemus on sellaista, mitä 30+ v, oli sitten nainen tai mies, tuo suhteeseen. Vähemmän sitä tyhjänpäiväistä draamaa ja säätämistä.

Minä taas olin parikymppisenä paljon kärkkäämpi, mielipiteitä oli joka lähtöön ja mielelläni niitä ilmaisin hyvinkin aggressiivisesti :D Nykyään tuo piirre lähes kuollut, olen enempi tarkkaileva kuin päsmäri, eikä ole mielipidettä monestakaan asiasta, kun tajuan paremmin mikä kaikki kaikkeen vaikuttaa (vaikeampi muodostaa kovin selkeitä mielipiteitä, jos tiedostaa laajemman kuvan ja erilaiset vaikuttimet ja vaihtoehdot).

En ollut myöskään manipuloitavissa ja hermostuin helposti jos joku yrittikään, just viikonloppuna kaverit muisteli miten aggressiivinen olin nuorena jossain baarissa jos joku tyyliin katsoikaan. Nykyään sata kertaa lempeämpi, ei ole enää sellaista vihaisen nuoren energiaa ollenkaan. 

Meidän suvussa mennyt järjestäen naisilla aina näin, että nuorena ollaan "rajuja" ja iän myötä lässähdetään lempeäksi, kun taas toisilla menee ilmeisesti juuri toisinpäin, että nuorena kynnysmattoillaan "kilttinä" ja sitten iän myötä "voimaannutaan"?

Mielipiteensä ja tunteensa voi ilmaista olematta aggressiivinen. Se on osa sitä oppimista, että uskaltaa ilmaista mielipiteensä ja tunteensa ilman, että pitää nostaa defenssit heti pystyy, mitä se aggressiivisuus usein on.

Sulla ei ole mielipidettä asioista? Luulen, ettei sullekkaan taida olla ihan sama miten sua kohdellaan.

Mieleipide siitä miten tahtoo tulla kohdelluksi on eri asia, kuin yleisemmän tason mielipiteet. eri

Tarjoan toki enemmän. Parikymppisenä olin hormooneilla käyvä impulsiivinen hölmö niin kuin muutkin. Nykyään on ns. pakka kasassa.

Ja toki vaadin enemmän. Enhän nyt tässä iässä enää mitään elämäntapaopiskelijaa tai muuta haihattelijaa jaksa katsella. Miehellä on myös oltava järki päässä, on osattava käsitellä hankalatkin tunteet ja oltava se pakka kasassa.

Tarjoaminen:

Ulkonäön & pantavuuden suhteen joo varmasti vähemmän, siinä enemmän että lapselliset kiukuttelut, draamailut ym on takanapäin.

Vaatiminen:

Vaadin enemmän. Nuoruuden yhyy miks mul ei o poiccista- ja mä oon JO 24 ja mul ei o poikaystävää -vinkumiset on takana päin. Olen elänyt itsenäisenä aikuisena suuremman osan elämää kuin muista riippuvaisena keskenkasvuisena. Tiedän kuka olen ja mitä haluan. Jos löytyy joku kiva joka sopii kuvioon niin ihanaa! Jos ei niin sit ei, ei iso juttu, sitten vain jatketaan tähän samaan malliin tehden juttuja joista tykkää, harrastaen asioita joista pitää jne. Ja koska olen itse aikuinen enkä perseile niin en myöskään jaksa katsella keskenkasvuista perseilyä (en ymmärrä miten ihmiset esim jaksaa tapella kotitöistä tms, miksi katsella vätystä), vaan heitän helpommin roskakoppaan kuin parikymppisenä jolloin ajatteli että pitää ymmärtää ja keskustella ja sietää ja olla kärsivällinen ja tyytyä huonoon seksiin jne jne.

Tarjoan enemmän, mutta myös vaadin enemmän.

Kaksikymppisenä olin epävarma, mustasukkainen ja tyydyin melkein mihin vain, mutta olin parisuhteen toisena osapuolena rasittava epävarmuuksineni ja mustasukkaisuuksineni. Annoin paljon anteeksi, mutta vain siksi, etten luottanut alunperinkään, vaan alusta asti epäilin ja kyttäsin, koska moka tulee. Olin varmasti myrkyllinen osapuoli itsekin, ja vedin puoleeni heitä, jotka olivat yhtä keskeneräisiä kuin minäkin.

Nyt neljäkymppisenä olen paljon rennompi, itsevarmempi ja haluan aidosti tehdä toiselle hyvää myös epäitsekkäinä tekoina. Vastavuoroisesti odotan, että minua kohdellaan sen arvoisena mitä olen, heittopussiksi tai kakkosvaihtoehdoksi en enää suostu.

Enemmän, ehdottomasti. Minulla oli parikymppisenä niin paha olla itseni kanssa, enkä ymmärtänyt traumataustan jäljiltä elämästä, maailmasta ja ihmisistä mitään, eli parisuhteetkin oli pinnallisia. Nyt olen terapian ja muun ansiosta paljon onnellisempi ihminen, ja tiedän mitä haluan elämältä. Koen että koko elämä on vielä edessä. Unelmoin kyllä terveestä parisuhteesta, mutta jos sellaista ei ole tarjolla, niin mikään tarve minulla ei ole luopua sinkkuudesta. Ulkomaille olen muuttamassa, uutta uraa aloittamassa, ja arkea olisi kiva jonain päivänä jakaa kumppanin kanssa. Mutta en ole valmis tinkimään siitä hyvästä, mitä olen itselleni luonut, eli kyllä olen paljon tarkempi siitä, kenet päästän lähelle. Pätee sekä miehiin että ystäviin. Se ei liity rahaan tai muihin asioihin, vaan toivoisin tasapainoista ihmistä, jolta löytyy tunneälyä. Sen arvon on vasta nyt oikeasti ymmärtänyt.

Tavallaan surettaa, että silloin kun ulkoisesti oli eniten annettavaa, olin ihan silkkoa sisältä. Nyt kun olisin sisäisesti kykenevä tasaveroiseen, mukavaan parisuhteeseen, niin olen jo elämän kolhima raakki.

Ei kiinnosta nyt eikä kiinnostanut kaksikymppisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Tarjoan enemmän ja vaadin myös enemmän. Nämä menee yksyhteen.

N33

Mitä enemmän vaatimuksia, niin sitä vähemmän yhtään mitään tarjottavaa

M41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjoan enemmän ja vaadin myös enemmän. Nämä menee yksyhteen.

N33

Mitä enemmän vaatimuksia, niin sitä vähemmän yhtään mitään tarjottavaa

M41

Kun olin nuori ja kaunis, vaatimukseni miehelle olivat ulkoisia ja sisuksella ei ollut mitään väliä, eli tarjolla miehelle oli tasan sitä mitä häneltä halusinkin. Nyt tarjolla on henkisiä ominaisuuksia ja niitä myös mieheltä odotan.

Molempiin kyllä. Olen henkisesti paljon vakaampi ja osaan keskustella ja reflektoida asioita ihan eri tavalla kuin nuorempana. Samaa odotan puolisolta.

Vierailija kirjoitti:

Tarjoaminen:

Ulkonäön & pantavuuden suhteen joo varmasti vähemmän, siinä enemmän että lapselliset kiukuttelut, draamailut ym on takanapäin.

Vaatiminen:

Vaadin enemmän. Nuoruuden yhyy miks mul ei o poiccista- ja mä oon JO 24 ja mul ei o poikaystävää -vinkumiset on takana päin. Olen elänyt itsenäisenä aikuisena suuremman osan elämää kuin muista riippuvaisena keskenkasvuisena. Tiedän kuka olen ja mitä haluan. Jos löytyy joku kiva joka sopii kuvioon niin ihanaa! Jos ei niin sit ei, ei iso juttu, sitten vain jatketaan tähän samaan malliin tehden juttuja joista tykkää, harrastaen asioita joista pitää jne. Ja koska olen itse aikuinen enkä perseile niin en myöskään jaksa katsella keskenkasvuista perseilyä (en ymmärrä miten ihmiset esim jaksaa tapella kotitöistä tms, miksi katsella vätystä), vaan heitän helpommin roskakoppaan kuin parikymppisenä jolloin ajatteli että pitää ymmärtää ja keskustella ja sietää ja olla kärsivällinen ja tyytyä huonoon seksiin jne jne.

Aika ikävä ajattelu, että ihminen olisi vanhempana jotenkin automaattisesti rumempi ja epäviehättävämpi. Myrkyllinen ajattelutapa sulla.

En pyri sulle elättäjäksi ap

Inceliä kiukuttaa kun ei saa naisia liekaan.

Vierailija kirjoitti:

Yli kolmekymppisille, eli siis neli- tai viisikympisille? Ei varmaan saa vastata jos on 39?

Sanna on nelikymppinen, Sinikukka Saari on viiskymppinen, Halle Berry, Salma Hayek kuuskymppisiä.  Seija Vaaherkumpu on foxy Lady - en tiedä ikää. Kaikki naiset ovat shanteja ja ihania. 

Lopetaan sukupuolten välinen sota. Palataan 90 - l. feminismiin, jossa tasa-arvo ja naistenn oikeudet olivat yhteinen juttu. Ei äänestetä IIris Suomeloita, äänestetään Tynkkysiä.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö ei ole enää kuin nuorella tytöllä, eli silmäniloa vähemmän. En myöskään enää suostu pomppimaan ihan toisen pillin mukaan, en suostu sängyssä kaikkeen mitä toisen päähän pälkähtää enkä siedä haukkumista.

Nykyisin olen tasaisempi ja luotettava. Nuorempana olin todella äkkipikainen sekä hyvässä että pahassa, petin, olin sairaalloisen mustasukkainen ja siihen liittyen väkivaltainenkin. Siitä olen kasvanut ylitse.

Odotan mieheltä nykyisin eri asioita kuin nuorempana. Silloin tärkeää oli miehen ulkonäkö ja muutenkin ulkoiset puitteet, paljon kiinnostavia kavereita ja piirejä, joihin pääsin mukaan. Päihteet kiinnostivat kovasti, haaveilin edelleen jostakin teinityttöunelmien rokkistasta.

Nykyisin miehen ulkonäön merkitys on laskenut suhteessa sisäisiin ominaisuuksiin. Etsin tasaista, kotona viihtyvää miestä, joka ei käytä päihteitä ja jolla on raha-asiat ja elämä muutenkin hallussa. Olen huomannut olevani erittäin introvertti, joten en pahemmin välitä tavata miehen kavereita kuin enintään moikkauksen verran.

N35

Miksi nuori olisi automaattisesti jotenkin kauniimpi tai olisi enemmän silmäniloa? Ihminen on nuorempana ja vanhempana ERI NÄKÖINEN, miksi toinen olisi niistä parempi tai huonompi? Hitto täällä on sairasta porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö ei ole enää kuin nuorella tytöllä, eli silmäniloa vähemmän. En myöskään enää suostu pomppimaan ihan toisen pillin mukaan, en suostu sängyssä kaikkeen mitä toisen päähän pälkähtää enkä siedä haukkumista.

Nykyisin olen tasaisempi ja luotettava. Nuorempana olin todella äkkipikainen sekä hyvässä että pahassa, petin, olin sairaalloisen mustasukkainen ja siihen liittyen väkivaltainenkin. Siitä olen kasvanut ylitse.

Odotan mieheltä nykyisin eri asioita kuin nuorempana. Silloin tärkeää oli miehen ulkonäkö ja muutenkin ulkoiset puitteet, paljon kiinnostavia kavereita ja piirejä, joihin pääsin mukaan. Päihteet kiinnostivat kovasti, haaveilin edelleen jostakin teinityttöunelmien rokkistasta.

Nykyisin miehen ulkonäön merkitys on laskenut suhteessa sisäisiin ominaisuuksiin. Etsin tasaista, kotona viihtyvää miestä, joka ei käytä päihteitä ja jolla on raha-asiat ja elämä muutenkin hallussa. Olen huomannut olevani erittäin introvertti, joten en pahemmin välitä tavata miehen kavereita kuin enintään moikkauksen verran.

N35

Miksi nuori olisi automaattisesti jotenkin kauniimpi tai olisi enemmän silmäniloa? Ihminen on nuorempana ja vanhempana ERI NÄKÖINEN, miksi toinen olisi niistä parempi tai huonompi? Hitto täällä on sairasta porukkaa.

Parikymppiset ihmiset ovat lähestulkoon aina kauniimpia kuin nelikymppiset ihmiset. Kyllä kaikki tämän tietävät.

Sinulla on selkeästi nyt vaan joku ongelma diilata tuon faktan kanssa, vaikka kyseessä on ihan päivänselvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Molempiin kyllä. Olen henkisesti paljon vakaampi ja osaan keskustella ja reflektoida asioita ihan eri tavalla kuin nuorempana. Samaa odotan puolisolta.

Ainiin. Ja seksissäkin olen paljon osaavampi ja itsevarmempi. Tiedän näyttäväni hyvältä ja olevani taitava, en ujostele. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjoan enemmän ja vaadin myös enemmän. Nämä menee yksyhteen.

N33

Mitä enemmän vaatimuksia, niin sitä vähemmän yhtään mitään tarjottavaa

M41

Kun olin nuori ja kaunis, vaatimukseni miehelle olivat ulkoisia ja sisuksella ei ollut mitään väliä, eli tarjolla miehelle oli tasan sitä mitä häneltä halusinkin. Nyt tarjolla on henkisiä ominaisuuksia ja niitä myös mieheltä odotan.

Mutta ilmeisesti ulkoista kauneutta et enää pysty tarjoamaan?