Yli kolmekymppisille sinkkunaisille kaksi kysymystä

Miksi tuo Jason Momoa esitetään aina jonain kaikkien naisten haaveena? Itse en viehäty hänestä lainkaan. En tykkää miehellä pitkistä hiuksista, hänen silmänsä näyttävät possun silmiltä, kasvot turvonneilta ja lisäksi vartalotyyppi on treenattu viehättämään miehiä itseään ei naisia. Liikaa kaikkea. Kuin se ysärin Fabio. Jotenkin ällö.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuo Jason Momoa esitetään aina jonain kaikkien naisten haaveena? Itse en viehäty hänestä lainkaan. En tykkää miehellä pitkistä hiuksista, hänen silmänsä näyttävät possun silmiltä, kasvot turvonneilta ja lisäksi vartalotyyppi on treenattu viehättämään miehiä itseään ei naisia. Liikaa kaikkea. Kuin se ysärin Fabio. Jotenkin ällö.

Erityisen epärelevantteja tuollaiset hollywood-esimerkit ovat senkin vuoksi, että vaikka joku nainen pitkähiuksisista viehättyisikin, niin hyvin suurella todennäköisyydellä suomalaisnainen ihastuu ja tuntee vetoa johonkin työpaikan/opiskelupaikan/harrastusporukan/tuttavapiirin pitkätukkaiseen suomalaisjamppaan eikä haaveile jostain hollywood-näyttelijästä. Ja se suomalaisjamppa näyttää siltä miltä suomalaisjampat näyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihminen, en viihdekeskus.

Tämä oli hyvä! Laitan muistiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP tässä.

Tarkoitan ketä tahansa yli 30-vuotiasta (mies)kumppania etsivää naista.

Kysymykset juontaa ajatukseen siitä mitä enemmistö miehistä etsii kumppanistaan. Korkealla miesten mieltymyksissä on hyvin usein nuoruus, kauneus ja hedelmällisyys.

Monen kohdalla tässäkin ketjussa tuntuisi tapahtuvan ristiriita.

Jos mies arvostaa yllämainittuja, tarjoaa vanhempi niitä usein vähemmän. Samaan aikaan ja myös hyvin ymmärrettävästi yli 30v nainen pyytää tai vaatii mahdolliselta kumppanilta enemmän.

Noh, suoraan sanottuna yli 30-vuotiaista miehistä vain todella pieni osa on mitenkään kiinnostavia seksuaalisesti ja miehenä. Eli en osaa mitenkään innostua aiheesta, kun mielestäni seksikkäät ja kiinnostavat miehet on pääosin nuorempia. Jotkut kolmikymppisetkin tai vanhemmat on, mutta niitä on selvästi vähemmän kuin parikymppisissä.

Hyvännäköisten ja seksuaalisesti puoleensavetävien suurin massa on nuorissa ihmisissä, vähemmistöllä se pysyy vuosien myötä. Toki elintavoilla voi vaikuttaa tähän myös jonkin verran. 

Niin me ollaan kuule erilaisia me ihmiset tässäkin. En ollut edes parikymppisenä kovin kiinnostunut mistään siloposkisista nuorista miehistä, ja nyt keski-iän kynnyksellä juuri kukaan alle 40-vuotias ei ole minun makuuni riittävän maskuliininen. Nykyinen mies on kymmenen vuotta vanhempi. Aina joskus joku nipin napin parikymppinen on osoittanut kiinnostusta, ja ajatus on minusta lähinnä kiusallinen. N38

Niin, makuja on tosiaan monia. Itse näen tuon päinvastoin, eli nimenomaan nuoret on maskuliinisia ja iän myötä testot laskee. Nuorilla on testot tapissa, räjähtävää voimaa mikä näkyy olemuksessa, kroppa luonnostaan ryhdikäs ja jäntevä jne. Iän myötä ihmiset lössähtää, kuka enempi kuka vähempi. 

30+ voi helposti kompensoida elintavoilla, mutta sinun miehesi ikäisillä se on jo huomattavasti vaikeampaa, ja muutoksia tulee väkisinkin jo enemmän. 

Ihan mielenkiinnosta: Minkä ikäinen olet itse ja onko nää 18+ ikäiset sinusta kuumottavia vielä siinäkin vaiheessa kun avaavat suunsa? Siis kun tuli vaikutelma että olet jo jonkinlaiseen ikään ehtinyt, ja itse muistan että jo lukiolaisena ja pitkään sen jälkeenkin saman ikäiset pojat tuntuivat aivan apinoilta tissi- ja pierujuttuineen. Ei todellakaan kiinnostanut yhtään. Kyllähän puumiakin tietysti on, mutta ei se taida kauhean yleistä olla että keski-ikäinen nainen kiihottuu seksuaalisesti puolet nuoremmasta.

Ketju oli 30+ naisille, ei vain keski-ikäisille. En ole keski-ikäinen, enkä myöskään ole koskaan liikkunut tuon tasoisten poikien/miesten kanssa kuin kuvaat, eli ei kokemusta tissipierujutuista edes teineiltä... 

Olen aina preferoinut älykkäitä, komeita poikia/miehiä joilla on jotain syvyyttä persoonassa. Tuollaiset sinun kuvailemasi turhikset varmaan parantuvat tosiaan iän myötä, jos vaikka vaan ovat enemmän hiljaa eivätkä tuo tyhmyyttään niin voimakkaasti ilmi. 

Itseäni ei kiinnosta tuon tyyppiset, vaan sielukkaammat tyypit ja niitä on tosiaan kaiken ikäisissä, myös tosi nuorissa. Niillä on vieläpä usein hyvä ulkonäkö ja tyyli. 

Ok eli olet tuo joka ilmoitti olevansa 30. Sehän nyt on jo ihan eri asia kun se tarkoittaa, että olet kiinnostunut suurin piirtein itsesi ikäisistä. Joku 25 ei ole mitenkään dramaattisesti eri ikäinen kuin 30, tosin kovin tavallista se ei ole että nainen etsii nimenomaan nuorempaa. Tutkimusten mukaan useimmat naiset kaikissa ikäluokissa pitävät eniten suurin piirtein itsensä ikäisistä miehistä, tyypillisimmin sen 3-5 v. vanhemmista. Hyvin todennäköisesti omakin arviosi siitä että vain alle 30 v. on seksikäs tulee muuttumaan sitä mukaa kun itselle tulee ikää.

Kyllä mä silti sanoisin että jos 30-vuotias nainen on oikeasti kiinnostunut lukiolaispojista niin se ON creepyä, vaikka ei ihan puuman ikää vielä edustakaan. Outo kaksinaismoralismi tässäkin. Jos 30 v. mies havittelisi lukioikäistä tyttöystävää, sitä sanottaisiin groomingiksi ja paheksuttaisiin, mutta saman ikäiseltä naiselta se on korkeintaan vähän outoa.

Kuka täällä on havitellut lukioikäistä poikaystävää? :D Ei mielestäni kukaan, jotkut vaan tekee tuollaisia jyrkkiä oletuksia ja heittää vähän ääripäiden vastapalloa nettikeskustelussa, jos joku ei ole samaa mieltä.

Eli esim. nainen kirjoittaa pitävänsä nuoria fyysisesti viehättävimpinä, niin kohta se on väännetty joksikin lukiopoikien saalistamiseksi...

Samalla myös miesten preferenssi nuorempaa kohtaan väännetään heti joksikin ällöttäväksi. En tiennytkään ennen tämän palstan lukemista että monella tuntuu olevan niin vahvoja tunteita ikäeroja kohtaan ihmissuhteissa. Nuorempana kiinnosti paljon vanhemmat, nyt taas nuoremmat. Näin se menee itsellä.

Ulkonäkö ei ole enää kuin nuorella tytöllä, eli silmäniloa vähemmän. En myöskään enää suostu pomppimaan ihan toisen pillin mukaan, en suostu sängyssä kaikkeen mitä toisen päähän pälkähtää enkä siedä haukkumista.

Nykyisin olen tasaisempi ja luotettava. Nuorempana olin todella äkkipikainen sekä hyvässä että pahassa, petin, olin sairaalloisen mustasukkainen ja siihen liittyen väkivaltainenkin. Siitä olen kasvanut ylitse.

Odotan mieheltä nykyisin eri asioita kuin nuorempana. Silloin tärkeää oli miehen ulkonäkö ja muutenkin ulkoiset puitteet, paljon kiinnostavia kavereita ja piirejä, joihin pääsin mukaan. Päihteet kiinnostivat kovasti, haaveilin edelleen jostakin teinityttöunelmien rokkistasta.

Nykyisin miehen ulkonäön merkitys on laskenut suhteessa sisäisiin ominaisuuksiin. Etsin tasaista, kotona viihtyvää miestä, joka ei käytä päihteitä ja jolla on raha-asiat ja elämä muutenkin hallussa. Olen huomannut olevani erittäin introvertti, joten en pahemmin välitä tavata miehen kavereita kuin enintään moikkauksen verran.

N35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö ei ole enää kuin nuorella tytöllä, eli silmäniloa vähemmän. En myöskään enää suostu pomppimaan ihan toisen pillin mukaan, en suostu sängyssä kaikkeen mitä toisen päähän pälkähtää enkä siedä haukkumista.

Nykyisin olen tasaisempi ja luotettava. Nuorempana olin todella äkkipikainen sekä hyvässä että pahassa, petin, olin sairaalloisen mustasukkainen ja siihen liittyen väkivaltainenkin. Siitä olen kasvanut ylitse.

Odotan mieheltä nykyisin eri asioita kuin nuorempana. Silloin tärkeää oli miehen ulkonäkö ja muutenkin ulkoiset puitteet, paljon kiinnostavia kavereita ja piirejä, joihin pääsin mukaan. Päihteet kiinnostivat kovasti, haaveilin edelleen jostakin teinityttöunelmien rokkistasta.

Nykyisin miehen ulkonäön merkitys on laskenut suhteessa sisäisiin ominaisuuksiin. Etsin tasaista, kotona viihtyvää miestä, joka ei käytä päihteitä ja jolla on raha-asiat ja elämä muutenkin hallussa. Olen huomannut olevani erittäin introvertti, joten en pahemmin välitä tavata miehen kavereita kuin enintään moikkauksen verran.

N35

Eli vanha roudaripatja etsii tasaista, kotona viihtyvää miestä.

Voi sen lyhyesti noinkin ilmaista. Kyllä miehessäkin toivoisin, että hän on jo elänyt sen menovaiheen, tietää mitä haluaa ja ei halua, eikä jokainen hameenhelman heilahdus enää sekoita elämää.

En osaa määritellä "tarjoanko" enemmän tai vähemmän kuin kaksikymppisenä. Varmaan vähemmän, kun ottajia olisi vähemmän, mutta eipä minulle epämieluisien kosiskelijoiden katoaminen juuri sureta, helpottaa vaan elämää. 

Haluan fiksun, empaattisen, hauskan, huomaavaisen, kohteliaan, seksikkään miehen, joka rakastaa minua ja tulee hyvin toimeen teini-ikäisten lasteni kanssa. Tiedän vallan hyvin, että on epätodennäköistä löytää tällainen mies ja että vielä molempien tunteet kohtaisivat. Tunnen silti itseni enemmän voittajaksi tyytyväisenä sinkkuna kuin huonossa parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö ei ole enää kuin nuorella tytöllä, eli silmäniloa vähemmän. En myöskään enää suostu pomppimaan ihan toisen pillin mukaan, en suostu sängyssä kaikkeen mitä toisen päähän pälkähtää enkä siedä haukkumista.

Nykyisin olen tasaisempi ja luotettava. Nuorempana olin todella äkkipikainen sekä hyvässä että pahassa, petin, olin sairaalloisen mustasukkainen ja siihen liittyen väkivaltainenkin. Siitä olen kasvanut ylitse.

Odotan mieheltä nykyisin eri asioita kuin nuorempana. Silloin tärkeää oli miehen ulkonäkö ja muutenkin ulkoiset puitteet, paljon kiinnostavia kavereita ja piirejä, joihin pääsin mukaan. Päihteet kiinnostivat kovasti, haaveilin edelleen jostakin teinityttöunelmien rokkistasta.

Nykyisin miehen ulkonäön merkitys on laskenut suhteessa sisäisiin ominaisuuksiin. Etsin tasaista, kotona viihtyvää miestä, joka ei käytä päihteitä ja jolla on raha-asiat ja elämä muutenkin hallussa. Olen huomannut olevani erittäin introvertti, joten en pahemmin välitä tavata miehen kavereita kuin enintään moikkauksen verran.

N35

Eli vanha roudaripatja etsii tasaista, kotona viihtyvää miestä.

Voi sen lyhyesti noinkin ilmaista. Kyllä miehessäkin toivoisin, että hän on jo elänyt sen menovaiheen, tietää mitä haluaa ja ei halua, eikä jokainen hameenhelman heilahdus enää sekoita elämää.

Juuri noin itsekin ajattelen. Parempi, että myös miehellä juoksut on juostu siinä vaiheessa, kun aletaan perhettä perustaa, eikä päinvastoin.

Onko kyseessä samat naiset jotka täällä huutaa että ei suostu tarjoamaan miehelle mitään muuta kuin vaatimuksia jotka muissa keskusteluissa ihmettelee missä on kunnon miehet vaikka varsin hyvin tiedätte itsekin että olette karkottaneet ne sillä että ette tuo pöytään mitään muuta kuin törkeitä ja ylisuuria vaatimuksia

Minun parisuhdeihanteeni taas on elinikäinen kumppanuus ja olisin halunnut kasvaa miehen kanssa yhdessä, sekoilla yhdessä, opetella seksit ja kaikki yhdessä, mutta koska en nuoruuden aikana kohdannut sellaista, niin ei voi mitään. Nyt 30v ei kiinnosta enää, meni jo.

Eli en samaistu yhtään näihin "haluan juoksunsa juosseen miehen joka viihtyy kotona", kun en itse halua. En ylipäätään fiilaa tuollaista ajatusmaailmaa, että ensin sinkkuna hulluna juostaan, ja sitten rupsahtaneena tylsääntyneenä mennään kimppaan "rauhoittumaan".

Olisin halunnut sen nuoren rakkauden, ei kiinnosta muu. Aikuinen rakkaus on nuoren rakkauden seuraus, ja jos ja kun en saanut nuorta rakkautta ja joudun menemään suoraan vaiheeseen "aikuinen rakkaus", niin se on tavallaan kakkosvaihtoehto eikä motivoi mitenkään.

Siksi ei kiinnosta edes etsiä. 

Nuorena menin enemmän seksuaalisuus edellä ja ihmissuhdetaidot oli nolla. 

Nyt katson kummankin elämän kokonaisuutta, luonnetta jne. Toki seksikkyyskin edelleen tärkeää, mut eri asiat painottuu kuin alle parikymppisenä, jolloin ekaa kertaa seurustelin. 

Elämänkokemusta kun on tullut lisää, niin annan myös henkisellä tasolla. Samoin kaipaan sitä myös itse. Semmoista win-win-meininkiä ja kaksipuolisuutta haluan, niin että eletään ja nautitaan yhdessä niin että molemmat antaa ja saa eikä niitä rooleja kaikessa tarvii erotella. 

Vähemmän. Parikymppisenä oli yksi seurustelusuhde, nyt kolmekymppisenä en enää halua miestä. Näin ollen en myöskään vaadi mitään.

Parikymppisenä en koskaan saanut niitä miehiä joita olisin halunnut.

Nyt kolmekymppisenä en edelleenkään pysty saamaan niitä miehiä joita haluaisin.

Eli ehkä minun tapauksessani riittää jos totean, että se mitä minulla on tarjota, ei riitä mihinkään. Turha asiaa sen enempää vatvoa. Täytyy vaan koittaa ensi elämään syntyä paremman näköiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Minun parisuhdeihanteeni taas on elinikäinen kumppanuus ja olisin halunnut kasvaa miehen kanssa yhdessä, sekoilla yhdessä, opetella seksit ja kaikki yhdessä, mutta koska en nuoruuden aikana kohdannut sellaista, niin ei voi mitään. Nyt 30v ei kiinnosta enää, meni jo.

Eli en samaistu yhtään näihin "haluan juoksunsa juosseen miehen joka viihtyy kotona", kun en itse halua. En ylipäätään fiilaa tuollaista ajatusmaailmaa, että ensin sinkkuna hulluna juostaan, ja sitten rupsahtaneena tylsääntyneenä mennään kimppaan "rauhoittumaan".

Olisin halunnut sen nuoren rakkauden, ei kiinnosta muu. Aikuinen rakkaus on nuoren rakkauden seuraus, ja jos ja kun en saanut nuorta rakkautta ja joudun menemään suoraan vaiheeseen "aikuinen rakkaus", niin se on tavallaan kakkosvaihtoehto eikä motivoi mitenkään.

Siksi ei kiinnosta edes etsiä. 

"En saanut parikymppisenä sitä mitä halusin, joten nyt vaan luovutan".

Sinulla on hyvin mielenkiintoinen tapa käyttää tämä yksi elämä, mikä meille kaikille annetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuo Jason Momoa esitetään aina jonain kaikkien naisten haaveena? Itse en viehäty hänestä lainkaan. En tykkää miehellä pitkistä hiuksista, hänen silmänsä näyttävät possun silmiltä, kasvot turvonneilta ja lisäksi vartalotyyppi on treenattu viehättämään miehiä itseään ei naisia. Liikaa kaikkea. Kuin se ysärin Fabio. Jotenkin ällö.

Koko äijästä tulee muutoinkin sellainen luolamiesvaikutelma. Joku jännämamma vaan jaksaa aina tuon perään kuolata ja nostaa esille kamelinvarvas märkänä, kun viehättyy tuollaisista esi-ihmisistä.

Hänellä on sellainen ultramaskuliininen olemus, jota rikkoo sopivasti samettiset vaaleanpunaiset puvut, korut ja perhekeskeisyys. Nauraa myös aina, ei ole yrmy. Itsevarman ja lempeän oloinen, kaikin puolin täysin päinvastainen mies kuin vaikkapa se somea viimeaikoina huudattanut Andreww Tate. 

En ihmettele, että osa miehistä pitää ihanteena, ja moni nainen komeana. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä samat naiset jotka täällä huutaa että ei suostu tarjoamaan miehelle mitään muuta kuin vaatimuksia jotka muissa keskusteluissa ihmettelee missä on kunnon miehet vaikka varsin hyvin tiedätte itsekin että olette karkottaneet ne sillä että ette tuo pöytään mitään muuta kuin törkeitä ja ylisuuria vaatimuksia

Eiköhän meistä suurimmalla osalla ole mies ja parisuhde. Vähemmän täällä sinkkunaisia on kuin sinkkumiehiä.

Vierailija kirjoitti:

"En saanut parikymppisenä sitä mitä halusin, joten nyt vaan luovutan".

Sinulla on hyvin mielenkiintoinen tapa käyttää tämä yksi elämä, mikä meille kaikille annetaan.

Ei, vaan ei saanut parikymppisenä, mitä halusi, ja nyt ei enää kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä samat naiset jotka täällä huutaa että ei suostu tarjoamaan miehelle mitään muuta kuin vaatimuksia jotka muissa keskusteluissa ihmettelee missä on kunnon miehet vaikka varsin hyvin tiedätte itsekin että olette karkottaneet ne sillä että ette tuo pöytään mitään muuta kuin törkeitä ja ylisuuria vaatimuksia

Jos tämä oli kysymys, niin itse en ainakaan ihmettele, missä kunnon miehet ovat. Näin keski-ikäisinä monet parhaat miehet ovat edelleen naimisissa ensimmäisen vaimonsa kanssa, jotkut vie nopealiikkeiset naiset heti eron jälkeen.

Osa sitten taas on sellaisia, joita ei kukaan oikein koskaan huolinut ainakaan pitkäksi aikaa ja hyvästä syystä. Sellaisia ovat aina olleet, eikä kasvamista ole juuri näkynyt. 

Tein tässä myös pientä laskutoimitusta. Jos aloitan ihan teinivuosista, niin olen elämässäni kohdannut n. kymmenen miestä, joiden kanssa olisin halunnut parisuhteeseen. Heistä neljää kohtaa minulla oli vahvempia ja pitkään kestäneitä tunteita. Yhden kanssa päädyin parisuhteeseen, hän lasteni isä ja nykyisin ex-mies. 

Noin puolivälissä elämää voin toiveikkaasti ajatella, että kohtaisin vielä toiset neljä miestä, joista yhden kanssa saisin rakennettua hyvän parisuhteen. Yhtä hyvin voin myös ihastua kolmeen ja jäädä yksin loppuelämäkseni. Tai ehkä en enää koskaan tapaa miestä, jonka kanssa haluaisin parisuhteen. Kiinnostavia ja minulle sopivia miehiä on vaan niin vähän, eikä aikuisena muutenkaan tutustu kovin moniin uusiin ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP tässä.

Tarkoitan ketä tahansa yli 30-vuotiasta (mies)kumppania etsivää naista.

Kysymykset juontaa ajatukseen siitä mitä enemmistö miehistä etsii kumppanistaan. Korkealla miesten mieltymyksissä on hyvin usein nuoruus, kauneus ja hedelmällisyys.

Monen kohdalla tässäkin ketjussa tuntuisi tapahtuvan ristiriita.

Jos mies arvostaa yllämainittuja, tarjoaa vanhempi niitä usein vähemmän. Samaan aikaan ja myös hyvin ymmärrettävästi yli 30v nainen pyytää tai vaatii mahdolliselta kumppanilta enemmän.

Kyllä kaikki tajusi, mitä tällä aloituksella hait, älä huoli :D

Sinua ei tainnut miellyttää naisten vastaukset, joista käy ilmi, että vanhemmiten naiset ei suinkaan muutu epätoivoisemmiksi ja alistu suhteisiin helpommin omalla kustannuksella, vaan päin vastoin. Eli ei oo helppoa teillä miehillä, jotka ette onnistu nuorena pariutumaan iäksi.

Ei tarvitse miellyttää, vaan halusin tietää.

Näillä tarjonnan ja vaatimuksien tasapainoilla on erilaisia lopputulemia ja ne ei välttämättä ole kenenkään mieleen:

- Vaatimuslistalla poissuljetut miehet jäävät yksin

- Vaativat naiset jäävät helpolla yksin

- Vaatimukset täyttävillä miehillä on paljon valinnanvaraa, eivät siis sitoudu

Voittaako tässä kukaan?

Ei kai tässä olekaan tarkoitus "voittaa", vaan ihmiset yrittävät löytää itselleen sopivan kumppanin. Jos se ei löydy, ei toive toteudu, mutta eihän se toteudu vaatimuslistaa vähentämälläkään. Eli ei silläkään lailla mitään voita, että tyytyy epäsopivaan tyyppiin, jota ei edes oikeasti haluaisi.

Itsetuntemuksella ja tunneälyllä "voittaa" itselleen hyvän elämän oli se sinkkuna tai suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun parisuhdeihanteeni taas on elinikäinen kumppanuus ja olisin halunnut kasvaa miehen kanssa yhdessä, sekoilla yhdessä, opetella seksit ja kaikki yhdessä, mutta koska en nuoruuden aikana kohdannut sellaista, niin ei voi mitään. Nyt 30v ei kiinnosta enää, meni jo.

Eli en samaistu yhtään näihin "haluan juoksunsa juosseen miehen joka viihtyy kotona", kun en itse halua. En ylipäätään fiilaa tuollaista ajatusmaailmaa, että ensin sinkkuna hulluna juostaan, ja sitten rupsahtaneena tylsääntyneenä mennään kimppaan "rauhoittumaan".

Olisin halunnut sen nuoren rakkauden, ei kiinnosta muu. Aikuinen rakkaus on nuoren rakkauden seuraus, ja jos ja kun en saanut nuorta rakkautta ja joudun menemään suoraan vaiheeseen "aikuinen rakkaus", niin se on tavallaan kakkosvaihtoehto eikä motivoi mitenkään.

Siksi ei kiinnosta edes etsiä. 

"En saanut parikymppisenä sitä mitä halusin, joten nyt vaan luovutan".

Sinulla on hyvin mielenkiintoinen tapa käyttää tämä yksi elämä, mikä meille kaikille annetaan.

Elämässä on paljon muutakin kuin romanttinen rakkaus, keskityn nyt siihen kaikkeen muuhun. Ei vaan ole minkäänlaista kiinnostusta ja motivaatiota enää tuohon romanttiseen rakkauteen/kumppanuuteen/miehiin tutustumiseen, se siirtyi jotenkin taka-alalle täysin kun official nuoruus oli ohi eli tuli 30 täyteen. Viimeiset twenty something-vuodet vähän kriiseilin kun tajusin, että nuorta rakkautta en tule koskaan kokemaan, mutta sitten pääsin yli ja enää en edes harmittele, kun ei sille enää mitään voi.

Nautin, kun seurailen muiden nuorta söpöä rakkautta ja yhdessä olemista.