1990-luvulla elänyt ihminen: Millaista se elämä oli? Työnteko? Televisio-ohjelmat? Esikoulu/päiväkoti? Perhepäivähoito? Peruskoulu? Ammattikoulu? Yhteiskunta? Harrastukset?

Olin 1990- luvun alussa jo 30- vuotias. Markoilla maksettiin silloin ostokset. Asiat hoidettiin kirjeitse, soittamalla tai käymällä paikan päällä. Oli postit, pankit jne, joissa asioitiin. Kaupungilla oli puhelinkoppeja ja kolikkopuhelimia. Kotona lankapuhelin ja puhelinluettelo. C-kasettimankalta kuunneltiin musiikkia. Silloin ei ollut spotifyta jne. Televisiot oli kuvaputkitelevisioita, ei litteitä. Katsoin tv:stä esim. Lea Sommeria. 

Kysy vanhemmiltasi, ne on varmaan jo silloin eläneet

Lama! Se jäi mieleen. Äidiltä meni työt. Heitä oli 4 siivoojaa, koulusiivooja oli titteli. En minä muista, montako koulurakennusta se neljän siivoojan porukka hoiti, mutta töitä kuitenkin oli. Koulut oli ennen lamaa siistissä kunnossa ja niitä todella siivottiin. Noista neljästä siivoojasta kaksi sai potkut, koska rahaa ei ollut kouluilla. Keittäjiä irtisanottiin, siivoojista puolet ainakin irtisanottiin, talonmiehet kokonaan lopetettiin, jäi vain jokin kiertävä kiinteistönhoitaja. Siihen asti isommilla kouluilla oli ihan oma talonmies, koulun talkkari. Eipä liukasteltu jäätiköllä, kun hiekoitus oli tehty joka aamu ennen koulun alkua. Talkkari vaihtoi lamput ja korjasi pienet jutut reaaliajassa. Semmoista luksusta se oli ennen lamaa. Silloinhan tuli myös opettajien pakkolomautukset. Viikko kerrallaan jokainen oli lomautettuna ja koululla olevat opet opetti/valvoi useampaa luokkaa. Pahimpien lamavuosien aikana koulut säästi ihan kaikessa. Jos ennen oli 6 lihapullaa per oppilas, määrä pudotettiin viiteen. Jauhelihakastikkeesta korvattiin osa jauhelihasta porkkanalla, se maistui enemmän porkkanalle kuin lihalle.

Kun äiti irtisanottiin siivoojan töistä, hän sai kouluavustajan työn ekaluokkien avustajana joka arkipäivä klo 9-12. Meillä oli kotona taloudellisesti tiukkaa, kun kokopäivätyö vaihtui 3 tuntiin päivässä. Isä oli työkyvytttömyyseläkkeellä. Onneksi oli oma kerrostaloasunto jo maksettu heillä, niin ei koti lähtenyt alta. Meillä oli myös kesämökki, joka myytiin laman aikana mummolle ja ukille, vaikka me saatiin käyttää sitä kuten ennenkin.

Aloitin vuonna 1995 ammattikorkeakoulussa, se oli silloin vielä nimeltään väliaikainen ammattikorkeakoulu. Opetus oli ensimmäisenä vuonna ihan pirun sekavaa. Opetettiin asioita, joilla ei ollut mitään yhteyttä tulevaan ammattiin. Puolet aineista käsitteli yhteiskuntaa. Verkostoituminen oli sen ajan agenda. Tärkeä asia tietysti, mutta tarvitseeko sitä vuosia opiskella. Se oli joka alalla yhteistä, että verkostoituminen oli keskeisessä roolissa, riippumatta puhutaanko kaupan alasta, tekniikasta, sosiaalialasta tai vaikka fysioterapiasta. Asuin yhdessä fysioterapeutiksi opiskelevan kanssa ja kummallisesti todettiin, että meille opetetaan koko ajan ihan samoja asioita. Semmoista yleistä huttua, jonka joku oli keksinyt olevan tärkeää alasta riippumatta. Loppua kohti ammattikorkeakoulun opetuksen sisältö onneksi parani.