1990-luvulla elänyt ihminen: Millaista se elämä oli? Työnteko? Televisio-ohjelmat? Esikoulu/päiväkoti? Perhepäivähoito? Peruskoulu? Ammattikoulu? Yhteiskunta? Harrastukset?

Peruskoulun kävin ysärillä. Tein jotain koulutehtävää ja kysyin jotain asiaa äidiltä. En muista mitä. Mutta muistan, että äiti vastasi: "Katso tietosanakirjasta. "

Tuohon aikaan kirjahyllyt olohuoneessa olivat muotia. Ja sieltähän löytyi juurikin tietosanakirjat, lintukirjat ja ruolaittokirjat. Ysärin lopussahan se netti alkoikin pikkuhiljaa tekemään tuloaan.... 

1996 käytin ekan kerran internettiä. Lukiossa oli yksi kone, jolta pääsi internetiin ja 1997 se tuli kirjastoon. Sinne sai varata ajan ja aloin sitten kirjoitella sähköposteja muualla asuville kavereille. Netti oli tosi hidas!

Ulkomailla oli internet cafeita ja niihin pysty ulkomailla ollessaan menemään lähettämään sähköpostia Suomessa oleville kavereille.

Kotielämä oli helvettiä, mutta muuten rakastin ysäriä. Kävin silloin ala-asteen ja ne vuodet ovat olleet elämäni onnellisimpia, meidän koulussa/luokalla oli tosi hyvä henki. Tähän päivään saakka on kestäneet monet ystävyys-/kaverisuhteet siltä ajalta. Muutenkin elämä tuntui jotenkin rennommalta/hiljaisemmalta/lempeämmältä kuin nykyään, aina kun vain pääsin pakenemaan kotoolta luontoon/kavereiden kanssa kylille. Nykyaika tuntuu kliiniseltä, kylmältä, epäinhimilliseltä ysäriin verrattuna.

Elin nuoruuteni 90-luvulla. Minusta jotenkin antennia kääntämällä (?) sai uusia kanavia ja sitten oli sellaisia isoja lautasia, joilla näki mm. Musiikki-TV:n. Meille tuli Nintendo 90-luvun alussa, tietokone tuli ehkä 90-luvun loppupuolella.

Radiosta nauhoitettiin sekalaista-kasetteja. Jos halusi nähdä kavereita niin joko meni kysymään tai soitti kodin yhteisestä puhelimesta, onks X kotona? Sitten saatiin kaveri langan päähän ja voitiin sopia missä nähdään.

Olin vasta 12-vuotias, kun aloin hoitaa tuttujen ja tuntemattomien lapsia. Perustettiin lastenvahtikerho. Silloin taisin lukea sellaista kirjasarjaa kuin The Babysitters Club. Puhelinta ei ollut tai ainakaan vanhempia ei olisi mistään baarista kiinni saanut, joten olin tosi nuorena vastuussa ihan pienistä taaperoista. Merkkivaatteisiin (Levikset, purkkarit, Pilottitakki, tennarit jne) piti tienata rahat itse.

Ulkomaille matkustettiin Ruotsiin, Norjaan ja myöhemmin Viroon. Lentokoneessa matkustin ensimmäistä kertaa, kun olin interreilaamassa, kuten sitä silloin kutsuttiin,

Olen syntynyt -84. Ihania muistoja, kaipaan sitä aikaa! Tulee ensimmäisenä mieleen kyläilykulttuurin muuttuminen. Silloinhan käytiin kylässä, mentiin ihan extempore jonkun oven taakse eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Kanssakäyminen oli mutkatonta. Pidän sitä oikeasti isona menetyksenä, verrattuna tähän somen aikakauteen.

Kodit oli tavallisia koteja, eikä mitään näyttelytiloja.

Oli aina iso juttu jos tuli joku tietty leffa leffateatteriin tai lempibändiltä ilmestyi cd. Ei voinut napsauttaa Netflixiä tai Spotifyta päälle vaan piti säästää rahaa ja lähteä katsomaan/ostamaan.

Koulussa en muista että olisi ollut juuri yhtään ongelmia työrauhan kanssa. Opettaja oli oikeasti auktoriteetti (oli iäkkäämpi ope), mutta samalla lempeä. Ei puhettakaan että olisi ollut tarvetta avustajille tms. Oli päivänavaukset ja alaluokilla ruokarukoukset. Sitä pidettiin ihan normaalina tapakulttuurina tässä maassa.

On ihmeellistä miten paljon asiat ovat voineet muuttua näinkin lyhyessä ajassa.

En muista enää, millaista oli, ihan tavallista varmaan. 90-luvun alussa hirveä lama. Kännykät olivat uutuus.

Vierailija kirjoitti:

1996 käytin ekan kerran internettiä. Lukiossa oli yksi kone, jolta pääsi internetiin ja 1997 se tuli kirjastoon. Sinne sai varata ajan ja aloin sitten kirjoitella sähköposteja muualla asuville kavereille. Netti oli tosi hidas!

Ulkomailla oli internet cafeita ja niihin pysty ulkomailla ollessaan menemään lähettämään sähköpostia Suomessa oleville kavereille.

Se purluttava modeemi! 😖

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1996 käytin ekan kerran internettiä. Lukiossa oli yksi kone, jolta pääsi internetiin ja 1997 se tuli kirjastoon. Sinne sai varata ajan ja aloin sitten kirjoitella sähköposteja muualla asuville kavereille. Netti oli tosi hidas!

Ulkomailla oli internet cafeita ja niihin pysty ulkomailla ollessaan menemään lähettämään sähköpostia Suomessa oleville kavereille.

Se purluttava modeemi! 😖

Luin ysärillä tosi paljon aikakauslehtiä. Annaa, Seuraa ja APUa, joka oli silloin sensaatiolehti. Seurakin oli tiettyyn rajaan saakka muttei niin kuin Apu.

Muistaakseni 1992 alkoi ilmestyä Seiska, eli 7 Päivää kuten lehden virallinen nimi oli. 7 Päivää oli pahamaineinen julkaisu jolle monet julkkiksesta olivat avoimen katkeria.

Kirjaston lukusalissa kävin lukemassa Katso!:a joka oli paljon muutakin kuin vain tv-lehti. Tykkäsin paljon koska Katso! ei ollut mikään junttilehti.

Tuolloin esim. samassa paikassa lukemassani Soundissa ei ollut mitenkään outoa että homoteltiin jokaista muusikkoa josta ei pidetty.

Lukusalissa myös otin vaivihkaa Seta-lehden... Ei minua sen sisältö oikein jaksanut kiinnostaa mutta mainokset sitäkin enemmän(!) Mainostettiin nimittäin 0700-alkuista palvelunumeroa missä saa kuulla miten "Jukka jyskyttää Jannen perälautaa".

:D

Ja sinnehän minä soitin kun olin yksin kotona ja pääsin lankapuhelimeen.

Enhän minä toki kauan Jukkaa ja Jannea voinut kuunnella kun nää 0700 ja 0800 numerot maksoi 10 markkaa per minuutti. Onneksi vanhemmat ei huomanneet puhelinlaskussa mitään erityistä.

Olin nuori aikuinen ja 90-luvun lama iski minuun, jouduin työttömäksi. Välillä olin kyllä töissäkin, mutta sitten taas työttömänä. Asuin Helsingissä.

Tuli katsottua telkkaria jonkun verran. Kauniit ja rohkeat, Twin peaks, Muotitalo, Sydämen asialla, ja mitä niitä nyt olikaan.

Ei ollut tietokoneita kotikäytössä, kuin vasta 90-luvun lopulla, kun sellaisen ostimme. Aluksi ei ollut edes internetiä, mutta jossain vaiheessa sen sitten asensimme.

Puhelin oli lankapuhelin, kunnes 90-luvun lopulla ostimme ekan kännykän. Vielä silloinkin tosin vähän aikaa käytössä oli myös lankapuhelin.

Silloin kun oli rahaa, käytiin puolison kanssa syömässä kiinalaisessa tai intialaisessa ravintolassa. Ravintolatarjonta oli kapea nykyaikaan verrattuna. Toisaalta oli joitakin pizzerioita, joista sai tosi halvan pizzan.

Ei nyt niin loppujen lopuksi kovinkaan erilaista ...telkusta tuli gladiaattorit,Bill Cosby show,hammer man..

Kännyköitä ei ollut vaan puhelut piti hoitoon jollain puhelinkioskissa jossa oli sellainen sirukortti maksuvälineenä ja kännykkä oli sitä halkomallim. Nyt puhelimia..videokasetit ja CD soittimet oli 90 lukua ja korput tallennus lieneena pc lla.

Niin. Ja ensimmäiset Windows pöytäkoneet oli 90 lukua ja Internetin laaja tuleminen.

Opiskelijoista tulee mieleen ne piirtoheitin kalvot

Jotenkin vieläkin vierastan tätä kännykkäaikaa.

Olin yläasteella, kun sain 90-luvun loppupuolella oman kännykän. En ollut edes ajatellut sellaista tarvitsevani, enkä ollut sitä pyytänyt, mutta isä oli sen sitten minulle ostanut.

Käytin sitä kyllä jonkun verran, mutta en ottanut sitä mukaan kouluun tai ulos lähtiessä 😄 Kaverit sitten valittelivat, että sua ei saa koskaan kiinni jne. niin opettelin sitten pitämään sitä mukana.

Ahdistaa jotenkin, että pitää olla koko ajan tavoitettavissa yksityiselämässä ja töissä sähköposti ja Teams laulaa koko ajan ja pakko pitää päällä.

Seksi oli uutta ja ihmeellistä 1990-luvun alussa. Silloin harrastettiin yhden illan juttuja ja naisilla oli orgasmittomuutta. Tuli pornokaupat ja hieromot.

Mtv3 esitti kesäisin pehmoseksileffoja, mitkä tuhosivat joidenkin avio-onnen. Joku naisihminen kirjoitti yleisönosastoon nimimerkillä "avioero vai itsemurha" ja vaati leffoja pois ruudusta ettei äijä voi nähdä niitä.

Oli seksiaiheisia keskusteluohjelmia myöhäisillassa kuten Sexodus ja Cosi fan tutti.

Sitten oli tietty Tutti Frutti ja Tutti Frutti-tytöt! :D

Viikonloppuaamuisin herättiin kasilta katsomaan Veturia. Parempaa videota en löytänyt, tämä jakso v. 2000:

Ja ennen Veturin alkua tuli aina se, tuonkin videon alussa näkyvä pelottava YLEn tunnari :D Hyi että kylmät väreet tulee vieläkin tuosta musiikista!

Voi mikä nostalgia-ketju, itse olen -84 syntynyt. Jotenkin tuntuu että elämä ja ihmiset oli silloin aidompia, ihmiset oli tavallisia ja se riitti. Nykyään raha ja status tuntuu olevan paljon tärkeämpää, ennen se oli vain hyvin harvoilla. Ulkonäkö on nykyään liian tärkeää. Jos netti ja some on saanut tuhottua sen vanhan entisen yhteisöllisyyden, niin pelkään mitä tuo tekoäly vielä tuo mukanaan. Nykyään tuntuu olevan liian kiire kehittyä kiihtyvällä tahdilla. Maailman pitäisi olla mahdollisimman pian valmis, mitään ei malteta odottaa, ei minkäänlaista kärsivällisyyttä. Jollakin tavalla kaipaan sitäkin kun tv-ohjelmat tuli tiettyyn aikaan kerran viikossa ja silloin piti olla tv:n ääressä tai nauhoitus laitettua, jos sen halusi nähdä, vaikka se toki ärsytti jos ei ehtinyt. Sekin loi sitä yhteisöllisyyttä, kun kaikki katsoi samoja ohjelmia samaan aikaan, elettiin tavallaan kaikki samassa ajassa. Musiikki oli ihan eri tasolla 90-luvulla verrattuna nykypäivään, bändit oli originaaleja, nykyään samasta tuutista puristettuja. Oli maagista odottaa jotain uutta levyä tai esim Harry Potteria, joka oli maailmanlaajuinen ilmiö. Ei sellaista oikein ole enää.

Vierailija kirjoitti:

Eineksiä alkoi tulla monipuolisemmin mm. hampurilaisia ja niitä söin usein.

Sipsit olivat parempia kuin nykyään. Estrellalla oli vaaleanpunertavia, hiukan makeita grillimaustettuja sipsejä. Kickerssit olivat ihan erilaisia kuin nykyään ja niitä oli tomaatin makuisia. Sitten oli TriAngels(!) joita ei ole falmistettu enää aikoihin.

silloin käytettiin aitoa voita eikä mitään auringonkukka öljyä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät olleet läskejä, jengiläisiä tai muunsukupuolisia.

oli jengejä ja ylipainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Telkkarista tuli kaikenlaisia lama-ajan viihdykkeeksi tehtyvä visoja kuten Megavisa yms. Hyviä kotimaisia leffojakin tehtiin toki silloin.

Mun mielestä varsinaista lamaohjelmaa olivat erilaiset "hupailu"ohjelmat esim.

- Arja Korisevan yhden naisen show Näytönpaikka. Arjasta ei ollut näyttelijänä eikä komediennena mihinkään. Ainut kellä oli siinä ohjelmassa hauskaa oli Arja itse kun nauraa räkätti holtittomasti läpi ohjelman. Siitä valitettiin yleisönosastoissa ja televisioyhtiöiden puhelinvaihteeseen. Kuten tietysti monesta muustakin asiasta.

- Eija Ahvo ja muistaakseni Heikki Kinnunen tekivät myös jotain hupiohjelmaa jonka jok ikinen sketsi ja vitsi liittyi jollain tavalla lamaan ja huonoon taloudelliseen tilanteeseen.

- Titta Jokinen, joka oli 80-luvulla suurimpia tv-tähtiä, teki kaksi epäonnista sketsisarjaa nimeltä Puukoi ja Tittapoo. Puukoissa oli paljon juppi-vitsejä. Juppikulttuuria pidettiin syynä lamaan. Puukoi oli mielestäni Peter Franzenin eka näyttelijäntyö.

- Sitten oli tietty Hannele Laurin ja Eija Vilppaan Hynttyyt yhteen, joka veti miljoonayleisöjä vaikka oli ihan surkea. Ei hauska, ei nokkela, ei mitään.

Ja kaikkea tuota varjosti pelko tv lupa tarkastajasta :D

Vierailija kirjoitti:

Se oli ihan parasta aikaa, kun ei vielä loukkannuttu joka saakelin asiasta.

Jos silloin mies läpsäsi naisen pepulle nainen kääntyi, löi ja huusi. Joukko miehiä tuli ja pahoinpiteli läpsyttelijän. Nykyään naiset ei sano mitään vaan nostaa syytteen eikä kukaan tiedä onkohan se edes totta mitä tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulun kävin ysärillä. Tein jotain koulutehtävää ja kysyin jotain asiaa äidiltä. En muista mitä. Mutta muistan, että äiti vastasi: "Katso tietosanakirjasta. "

Tuohon aikaan kirjahyllyt olohuoneessa olivat muotia. Ja sieltähän löytyi juurikin tietosanakirjat, lintukirjat ja ruolaittokirjat. Ysärin lopussahan se netti alkoikin pikkuhiljaa tekemään tuloaan.... 

tuolloin piti mennä kirjastoon etsimään tietoa. Ei ollut mitään tietokoneita asiakkaille vaan piti silti nuttura tiukalla tuijottavalta kirjastotädiltä kysyä.