1990-luvulla elänyt ihminen: Millaista se elämä oli? Työnteko? Televisio-ohjelmat? Esikoulu/päiväkoti? Perhepäivähoito? Peruskoulu? Ammattikoulu? Yhteiskunta? Harrastukset?

Asiantuntija: Laman vaikutukset lasten mielenterveyteen kestävät kymmeniä vuosia.

https://yle.fi/a/3-7488505

Tarinat kertovat menetetyistä kodeista, lamassa pakkomyydyistä asunnoista, joiden hinta ei kattanut edes murto-osaa veloista.

– Mutta jokuhan sen asunnon aina osti. Ja nyt tuolloin myydyn omaisuuden hinnat saattavat olla aivan eri tasolla. Ne jotka pääsivät ostamaan lamassa pakkomyydyt asunnot halvalla, ovat olleet voittajia.

https://yle.fi/a/3-12174137

Mielenkiinnosta kysyn, että mitenkä te, jotka ette ysäriä kunnolla muista kun olitte niin nuoria, miellätte tuon ajan? Itse olen ysärin teini/nuori aikuinen ja muistan ihailleeni 60-lukua ja idealisoineeni sitä. Romantisoin suorastaan, vaikka vanhempieni kokemukset eivät vastanneet mielikuvaa.. Silloin kaikki oli paremmin. Ajatteletteko samoin ysäristä?

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta kysyn, että mitenkä te, jotka ette ysäriä kunnolla muista kun olitte niin nuoria, miellätte tuon ajan? Itse olen ysärin teini/nuori aikuinen ja muistan ihailleeni 60-lukua ja idealisoineeni sitä. Romantisoin suorastaan, vaikka vanhempieni kokemukset eivät vastanneet mielikuvaa.. Silloin kaikki oli paremmin. Ajatteletteko samoin ysäristä?

Hienoo aikaa jos ei sitä nälkää ja köyhyyttä huomioi.

Muroissa oli sokeria ja muovi leluja. Oli tiimari mistä sai muovipillejä. Tvstä tuli hercules ja xena...

Sotasukupolvi oli elossa eikä lähtenyt mihinkään ääripoliittiseen idealogiaan mukaan. 

Eskaria ei ollut, mutta oli joku vastaava päiväkerhon tyylinen jossa käytiin päivähoitopaikasta, ja sinne käveltiin. Kyllä, uskokaa tai älkää, siihen aikaan jo tuon ikäisinä meidät laitettiin itsenäisesti kävelemään lyhyt matka, olisiko ollut jotain 3-400 metriä. Nykyään kun katsoo, niin eskarit tuodaan autolla portin eteen jossa työntekijä ottaa vastaan ja ollaan aidatussa häkissä useiden valvojien silmien alla jatkuvasti. Hieman maailma muuttunut.

Koulua oli 8-14 , myös ala-asteella, joku päivä taisi olla 9-14 tai 8-13. Kotona katsottiin kolmea (myöhemmin neljää) kanavaa telkkarista. Viikonloppuisin vierailtiin mummulassa maistelemassa herkullisia ruokia ja paistoksia, tämä on lämpimin muistoni. Laskettelurinteessä oltiin kaiket talvet, joka oli superhuippua! Samoin oli nintendon pelaaminen kavereiden kanssa, niiden harvojen joita minulla oli. Ja legoilla leikkiminen. Kesät ajettiin polkupyörillä uimarannoille ja seikkailtiin milloin missäkin, ihan keskenään kavereiden kanssa, joskus jopa yöhön asti jossain metsässä. Parasta oli kun söi kesäaamuna aamupalaa katsoen piirrettyjä tai macgyveria telkkarista, jonka jälkeen näen ikkunasta, kuinka naapurin kaverit tulevat pyörillä kohti meidän taloa, ja tiedän heti että taas lähdetään seikkailemaan tai pelataan nintendoa tai tehdään ihan mitä vaan koko päivä yhdessä. Niin siistiä ja kivaa! Ala-aste oli mahtavaa aikaa. 

Yläaste oli sitten päinvastoin. Vanhat ala-astekaverit muuttuivat aivan hirvittäviksi kusipäiksi. Pari onneksi säilyi. Vuosituhannen vaihteessa kun peruskoulu oli ohi, niin tuntui ettei kukaan tai mikään enää ole samoin kuin ennen, vaikka niin olisin halunnut. Maailma oli ihan muuttunut. Siitä lähtien se onkin ollut alamäkeä minulla. Ysäri oli elämäni parasta aikaa, enkä usko että ikinä enää koen sellaista aitoa lämpöä ja rakkautta ja innostuneisuutta, hauskuutta, menoa ja seikkailua ja ELÄMÄÄ. Niin ikävä noita aikoja! :,/

Vierailija kirjoitti:

Eskaria ei ollut, mutta oli joku vastaava päiväkerhon tyylinen jossa käytiin päivähoitopaikasta, ja sinne käveltiin. Kyllä, uskokaa tai älkää, siihen aikaan jo tuon ikäisinä meidät laitettiin itsenäisesti kävelemään lyhyt matka, olisiko ollut jotain 3-400 metriä. Nykyään kun katsoo, niin eskarit tuodaan autolla portin eteen jossa työntekijä ottaa vastaan ja ollaan aidatussa häkissä useiden valvojien silmien alla jatkuvasti. Hieman maailma muuttunut.

Koulua oli 8-14 , myös ala-asteella, joku päivä taisi olla 9-14 tai 8-13. Kotona katsottiin kolmea (myöhemmin neljää) kanavaa telkkarista. Viikonloppuisin vierailtiin mummulassa maistelemassa herkullisia ruokia ja paistoksia, tämä on lämpimin muistoni. Laskettelurinteessä oltiin kaiket talvet, joka oli superhuippua! Samoin oli nintendon pelaaminen kavereiden kanssa, niiden harvojen joita minulla oli. Ja legoilla leikkiminen. Kesät ajettiin polkupyörillä uimarannoille ja seikkailtiin milloin missäkin, ihan keskenään kavereiden kanssa, joskus jopa yöhön asti jossain metsässä. Parasta oli kun söi kesäaamuna aamupalaa katsoen piirrettyjä tai macgyveria telkkarista, jonka jälkeen näen ikkunasta, kuinka naapurin kaverit tulevat pyörillä kohti meidän taloa, ja tiedän heti että taas lähdetään seikkailemaan tai pelataan nintendoa tai tehdään ihan mitä vaan koko päivä yhdessä. Niin siistiä ja kivaa! Ala-aste oli mahtavaa aikaa. 

Yläaste oli sitten päinvastoin. Vanhat ala-astekaverit muuttuivat aivan hirvittäviksi kusipäiksi. Pari onneksi säilyi. Vuosituhannen vaihteessa kun peruskoulu oli ohi, niin tuntui ettei kukaan tai mikään enää ole samoin kuin ennen, vaikka niin olisin halunnut. Maailma oli ihan muuttunut. Siitä lähtien se onkin ollut alamäkeä minulla. Ysäri oli elämäni parasta aikaa, enkä usko että ikinä enää koen sellaista aitoa lämpöä ja rakkautta ja innostuneisuutta, hauskuutta, menoa ja seikkailua ja ELÄMÄÄ. Niin ikävä noita aikoja! :,/

Kuulostaa erittäin tutulta. Itselleni kävi myös niin, että ikuista elinikäistä ystävyyttä vannonut ala-asteaikainen paras kaverini, jonka kanssa olin viettänyt tuhansia tunteja ihanissa ulkoleikeissä ja videopeleissä, kääntyi yläasteella koulukiusaajakseni. Vasta kun menin lukioon viereiseen kuntaan, jossa minulla ei ollut uusien luokkalaisteni keskuudessa "mainetta", onni kääntyi taas paremmaksi. Mutta vähän sellainen ihmissuhdepelkoinen olen nyt aikuisenakin aina joskus välillä, tavalla josta syytän suoraan yläastetta.

Vuonna 90 kävin ala-asteen viimeisiä luokkia. Meidän luokka järjesti discoja, joihin saivat muistaakseni tulla 4-6. luokan oppilaat. Sitä nuoremmille ei discoja järjestetty. Discoiltaan pukeuduttiin itse tuunattuihin farkkuihin, jotka oli revitty täyteen reikiä, sekä neontusseilla ja muilla kynillä piirretty ja kirjoitettu tekstiä kuten smile, love, peace jne. Discossa soi viimeisenä hitaana Stop tai careless whisper tai joku Richard Clydermanin biisi.

Televisiosta katselimme Dynastiaa ja Dallasia. Kerran viikossa tuli jaksot. Se oli ihan normaalia. Tottakai se harmitti, että jakso jäi jännään kohtaan mutta tietyllä tavalla kasvatti luonnetta, kun kaikkea ei saanut heti.

Harrastuksista joutui monen kerran kävelemään kotiin kun ei ollut puhelinta, jolla soittaa vanhempia hakemaan tai edes puhelinkoppia lähistöllä.

Uimahallissa käynti oli kiva harrastus kavereiden kesken. Oli tapana ostaa vitosen irtokarkkipussi ja syödä niitä saunassa. Nyt kyllä ihmettelen mikä järki siinä oli. Mutta niin kaikki lapset vain tekivät.

Juhannukseksi vanhemmilla oli tapana ostaa kaksi koria limsaa lasipulloina tottakai. Makuina muistan ainakin Frisco appelsiini, Siesta, Schweppes cola, Aku Ankka limsa(vihreä), aurinko jaffa, -palma ja- italia, Pupu Tupuna.

Ulkona leikimme naapurilasten kanssa erilaisia pihapelejä:purkkista, kirkonrottaa, pesistä, jalkapalloa, 10 tikkua laudalla ja lentopalloa. Lapsia oli paljon joka talossa. Joukkueet saatiin hyvin kasaan.

Vierailija kirjoitti:

Eskaria ei ollut, mutta oli joku vastaava päiväkerhon tyylinen jossa käytiin päivähoitopaikasta, ja sinne käveltiin. Kyllä, uskokaa tai älkää, siihen aikaan jo tuon ikäisinä meidät laitettiin itsenäisesti kävelemään lyhyt matka, olisiko ollut jotain 3-400 metriä. Nykyään kun katsoo, niin eskarit tuodaan autolla portin eteen jossa työntekijä ottaa vastaan ja ollaan aidatussa häkissä useiden valvojien silmien alla jatkuvasti. Hieman maailma muuttunut.

Koulua oli 8-14 , myös ala-asteella, joku päivä taisi olla 9-14 tai 8-13. Kotona katsottiin kolmea (myöhemmin neljää) kanavaa telkkarista. Viikonloppuisin vierailtiin mummulassa maistelemassa herkullisia ruokia ja paistoksia, tämä on lämpimin muistoni. Laskettelurinteessä oltiin kaiket talvet, joka oli superhuippua! Samoin oli nintendon pelaaminen kavereiden kanssa, niiden harvojen joita minulla oli. Ja legoilla leikkiminen. Kesät ajettiin polkupyörillä uimarannoille ja seikkailtiin milloin missäkin, ihan keskenään kavereiden kanssa, joskus jopa yöhön asti jossain metsässä. Parasta oli kun söi kesäaamuna aamupalaa katsoen piirrettyjä tai macgyveria telkkarista, jonka jälkeen näen ikkunasta, kuinka naapurin kaverit tulevat pyörillä kohti meidän taloa, ja tiedän heti että taas lähdetään seikkailemaan tai pelataan nintendoa tai tehdään ihan mitä vaan koko päivä yhdessä. Niin siistiä ja kivaa! Ala-aste oli mahtavaa aikaa. 

Yläaste oli sitten päinvastoin. Vanhat ala-astekaverit muuttuivat aivan hirvittäviksi kusipäiksi. Pari onneksi säilyi. Vuosituhannen vaihteessa kun peruskoulu oli ohi, niin tuntui ettei kukaan tai mikään enää ole samoin kuin ennen, vaikka niin olisin halunnut. Maailma oli ihan muuttunut. Siitä lähtien se onkin ollut alamäkeä minulla. Ysäri oli elämäni parasta aikaa, enkä usko että ikinä enää koen sellaista aitoa lämpöä ja rakkautta ja innostuneisuutta, hauskuutta, menoa ja seikkailua ja ELÄMÄÄ. Niin ikävä noita aikoja! :,/

On tainnut olla paikkakohtaista, mutta kyllä eskari on ollut jo 80-luvun alussa, kun minä sen kävin pk-seudulla.

Oli Ruusun aika ja myöhemmin Puhtaat valkeat lakanat joka oli mielestäni tosi hyvä sarja vaikka nuori olinkin.

Kauniit ja rohkeat oli kova juttu ja itsekin sitä katsoin joka jakson. Vaikka aina tuntui että voi v kun on hidas ja tylsä tahti verrattuna Dynastiaan ja Falcon Crestiin joiden fani olin ollut lapsena.

Blondi tuli taloon, jota mainostettiin "Suomen kauniina ja rohkeina". Anu Hälvästä tuli melkoinen julkkis.

Sitten oli tietty Kotikatu, vaikka itse en sitä säännöllisesti seurannut.

Radiossa Radiomafiaa, nyk. yleX, piti kuunnella kun sieltä tuli Salovaara, Sami Aaltonen show ja Suomen virallinen lista.

Terveempi maailma,kävin 90 luvulla ala astetta aina vuoteen 2002 kunnes siirryin yläasteelle, lapset saivat olla vain tyttöjä ja poikia, moni meistä leikki enimmäkseen ulkona erinlaisia pallopelejä esim. Oli liitutaulua ja opetusta sai, aamunavaus jossa laulettiin virsejä ja kerrottiin raamattuun pohjautuvia tarinoita jossa joku opetus. Televisio ohjelmat esim onnenpyörä, napakymppi,spede Pasasen ohjelmat, 90 luvun piirretyt niitä kaipaan! Kaupassakin oli laadukkaammat valikoimat jäätelöä,suklaata yms ei ollut pahvinmakuisia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta kysyn, että mitenkä te, jotka ette ysäriä kunnolla muista kun olitte niin nuoria, miellätte tuon ajan? Itse olen ysärin teini/nuori aikuinen ja muistan ihailleeni 60-lukua ja idealisoineeni sitä. Romantisoin suorastaan, vaikka vanhempieni kokemukset eivät vastanneet mielikuvaa.. Silloin kaikki oli paremmin. Ajatteletteko samoin ysäristä?

Hienoo aikaa jos ei sitä nälkää ja köyhyyttä huomioi.

Muroissa oli sokeria ja muovi leluja. Oli tiimari mistä sai muovipillejä. Tvstä tuli hercules ja xena...

Sotasukupolvi oli elossa eikä lähtenyt mihinkään ääripoliittiseen idealogiaan mukaan. 

Muistan vhs kasetit johon nauhoitettiin jaksoja:) xenan jaksoja nauhoitettiin kunnes sitten piti niiden päälle nauhoittaa Sherlock Holmes jaksoja:( ärsytti!

Eineksiä alkoi tulla monipuolisemmin mm. hampurilaisia ja niitä söin usein.

Sipsit olivat parempia kuin nykyään. Estrellalla oli vaaleanpunertavia, hiukan makeita grillimaustettuja sipsejä. Kickerssit olivat ihan erilaisia kuin nykyään ja niitä oli tomaatin makuisia. Sitten oli TriAngels(!) joita ei ole falmistettu enää aikoihin.

Oli NETTI! Ja se oli taikasana. Mitäänhän siellä ei voinut tehdä siitä mitä nykyään, tehdä tilauksia ja maksaa laskuja tms., mutta se oli taikaa. Silloin piti olla nettisivut ja ne näyttivät juurikin sillä kuin tässä videossa:

Telkkarista tuli kaikenlaisia lama-ajan viihdykkeeksi tehtyvä visoja kuten Megavisa yms. Hyviä kotimaisia leffojakin tehtiin toki silloin. Peruskoulussa ruoka muuttui aika vetiseksi litkuksi ja pehmeä leipä ja suurin osa jälkkäreistä katosi täysin. Ammattikoulussa oli sentään lama-aikanakin pitkät päivät ja kunnon opetusta, nykyään amis täysin tuhottu! Työpaikkoja ei kovin helposti saanut, mutta ei lama-aikanakaan ollut niin tehostettu ja hirveä kiire mitä nykyään.

-89 ekaluokalle ja siitä sitten ysäriä kohti koululaisena. Parhaat tv-ohjelmat olivat Kummeli ja sitten tulivat muut sarjat. Niitä katsottiin kerran viikossa ja vhs-nauhurilla otettiin nauhalle jos olivat liian myöhään. Ulkona tuli oltua todella paljon kesät talvet ja aktiviteetit sellaisia että lastensuojelun hampaisiin joutuisi tänä päivänä. Ruoka oli köyhän perheen lapsena kaalikeittoa ja vastaavaa, karkkia sai kerran viikkoon tai kahteen. Mehua ja maitoa juotiin pääasiassa juomiksi. 90-luvun lopussa sitten lukioon jossa sama köyhyys jatkui. Salkkarit alkoi muistaakseni -99.

Aikuisten ja lasten maailmat olivat erikseen, vaatteita myöten. Perheiden varallisuuserot näkyivät selvästi, varakkaampien lapset kehuskelivat vaatteilla ja kännyköillä vuosikymmenen loppupuolella, ja se aiheutti kinaa. Noloista asioista sanottiin suoraan, ja kiusaamista oli paljon. N e e k e r e i t ä näkyi vain amerikkalaisissa tv-ohjelmissa ja luultiin että kaikkialla asuu yhtä hyviä ihmisiä ja erot johtuivat vain ympäristöstä. Kuinka väärässä olimmekaan. Nykyään moni köyhän perheen lapsi on hyvässä asemassa elämässä taustasta huolimatta, koska opimme rahan arvon ja sen, että elämä pitää ottaa tosissaan.

Lapset eivät olleet läskejä, jengiläisiä tai muunsukupuolisia.

Oli jotenkin yllättävää mutta samalla miellyttävää miten paljon silloin tehtiin suuren budjetin historiallisia elokuvia: Viimeinen mohikaani, Zorron naamio, Rob Roy, Braveheart, Kolme muskettisoturia, Rautanaamio, jne.

Muuten sci-fi ja kaikenlaiset tietokonemaailmaan liittyvät leffat ja sarjat olivat muodissa. Sandra Bullockista, joka oli oikea ysäri-ilmiö, tuli tähti nimenomaan The Net - Verkossa leffan ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät olleet läskejä, jengiläisiä tai muunsukupuolisia.

Olin läski lapsi, jolle mm. liikuntatunnit olivat jo ennen sitä olleet loputon kyynelten laakso, mutta joka yläasteelle mentyä sitten vielä joutui vuotta vanhempien muodostaman jengin silmätikuksi.

Nyt nekin ovat aikuisia ja varmaan postaavat milloin mihinkin muistellen miten ihanaa aikaa oli 90-luku, kun ei ollu MUUNSUKUPUOLISIA!

1990-luku oli jotenkin valtavan dynaamista aikaa, etenkin puoliväli. Musiikissa, televisiossa ja muodissa tuntui tulevan koko ajan uusia juttuja.

Silloin biletettiin paljon ja käytettiin runsaasti alkoholia. Oli hiusmaskaraa, mm. Sinistä. Hm tuli ja taivas aukeni, kun vaatteet oli niin halpoja.