Anoppi suuttui, kun en avannut ovea töiden vuoksi
Teen osan viikosta töitä kotona ja päivien aikana on usein etäkokouksia, joista en voi tuosta vaan pomppia välillä pois. Pidän yleensä ovet lukossa, jos olen yksin kotona, ja tänään oli pitkästä aikaa sellainen päivä.
Minulla oli eilen tärkeä kokous meneillään, jossa minulla oli puheenvuoro. Kuuntelin hetken aikaa, kuulokkeiden läpi, että aivan kuin etuovea olisi käynyt kokeilemassa joku, mutta ovikelloa ei soitettu kuitenkaan.
Hetken päästä kuulin, kuinka takaoven kahvaa renkutettiin, takaovi on lähempänä työhuonettani, joten kuulen sen paremmin. Koirani riehaantuivat siitä renkuttamisesta ja alkoivat haukkua, jonka jälkeen kuulin, että anoppi huuteli oven läpi koirille, että ei hätää minä täällä vaan.
Olisin toki teoriassa voinut keskeyttää kokouksen ja sanoa kaikilla osallistujille, että pahoittelen, minun on käytävä ovella, mutta en ihan periaatteesta nyt tällä kertaa tehnyt niin. Odottelin siinä, että mahtaako anoppi käydä etsimässä vara-avaimen ja tulla omin avuin sisälle, mutta ei tullut, onneksi. Sain pidettyä oman presentaationi loppuun ja kokouskin saatiin viimeisteltyä. Anopille selvisi myöhemmin, että olin kyllä kotona, vaikka ovet olivat lukossa eikä sattunut olemaan autoakaan pihalla.
Nyt anoppi sitten on loukkaantunut siitä, että en tullut avaamaan hänelle ovea. Hän tuli oven taakse ensinnäkin täysin ilmoittamatta ja hänen pitäisi kyllä tietää, että teen töitä kotoa, mutta ei ilmeisesti täysin käsitä sitä, että kotoa työskentely tai etäkokouksessa puhuminen olisivat sellaista työtä, josta ei voi aina irtautua.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin sinulla näyttäisi olevan luppoaikaa nytkin
Mahtaisiko johtua siitä, että tänään minulla ei ole työpäivää, vaan olen vapaalla?
Kyllä, siitä se johtuu.
Voi poloista, kiertävä vapaapäivä. Paskaduunia, mutta jokin on senkin tehtävä, eikös vain
Oma anoppi luuli, että mun ja poikansa koti on hänen kotinsa jatke. Ihan voi käydä kun HÄNELLE sopii, kun eihän meidän perheellä ole mitään menoja ole. On se meno ollut sitten kaverin tyttären rippijuhlat tai kauppareissu, niin tärkeämpää on viihdyttää anoppia.
Tosiaan aikoinaan marssi suoraan sisälle. Kun pistettiin ovi lukkoon, haki vara-avaimen. Kun vaihdettiin vara-avaimen paikka, niin sitten vasta oli helvetti irti. Suoraa huutoa, kuinka väärin me toimitaan, kun hän ei ole meille tervetullut silloin kun hänelle sopii. Sitten alkoi tuo ovikellon rämpytys (paristot pois) ->koputtelu ja huutaminen ensin tuovella, sitten takaovella. Kun ovi ei auennut, niin sitten alkoi huutelu ja koputtelu ikkunoihin. Oikeasti tosi inhottava. Yritettiin sanoa jos ilmoittaisi etukäteen puhelimella, mutta ei sitä ennenkään... Ja toki oma äiti/mummu on aina tervetullut? Tuo hyvin määkivällä äänellä esitetty toteamus puolisolleni, pari kyyneltäkin taisi saada vierähtämään.
Ei todellakaan ymmärrä, että etätöissä tehdään töitä, ei löhötä sohvalla telkkaria katsoen.
Meidän kohdalla asiat ovat eskaloituneet siihen pisteeseen, että anoppi ei ole enää elämässä. Elossa on, mutta tekemisissä hänen kanssaan ei olla. Tuota jatkuvaa ylikävelyä oli ihan kaikessa muussakin, ihan kaikkea ei tarvitse kestää. Oikeasti, mitä vikaa on päässä ettei tajua, ettei ole joka hetki tervetullut toisen kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ihan tajunnut. Anopille selvisi vasta myöhemmin, että olit kotona vaikka autoakaan ei ollut pihassa. Miksi hän sitten renkutti ovea jos kerta arveli, ettei siellä ketään ole?
Keksitty anoppijuttuko taas?
Ei meilläkään ole autoa pihassa vaikka minä olisinkin kotona😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin sinulla näyttäisi olevan luppoaikaa nytkin
Mahtaisiko johtua siitä, että tänään minulla ei ole työpäivää, vaan olen vapaalla?
Kyllä, siitä se johtuu.
Ja nyt uhriudut kun toinen erehtyi päivällä vapaapäivästäsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin sinulla näyttäisi olevan luppoaikaa nytkin
Mahtaisiko johtua siitä, että tänään minulla ei ole työpäivää, vaan olen vapaalla?
Kyllä, siitä se johtuu.
Ja nyt uhriudut kun toinen erehtyi päivällä vapaapäivästäsi
Tämä voi olla sulle järkytys mutta ei sekään että toisella on vapaapäivä oikeuta siihen että tulew kutsumatta sinne toisen kotiin.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos se olisi ollut naapurin rouva, joka olisi halunnut kertoa, että talosi nurkka palaa, tule ulos?
On se kauheeta, että joku yrittää ottaa yhteyttä, kun on etäkokouksessa....
Miksi et ensinnäkin ole ilmoittanut niin anopille kuin kaikille muillekin, että teet etätöitä kotoa käsin klo X-X ?
Ja että et silloin ole tavoitettavissa.
Laita vaikka oveen lappu, että täällä tehdään töitä, eikä tulla avaamaan kuin vaaratilanteessa.
Jo nyt on kumma, miten nykyään ei osata toimia, olette kuin kädettömiä hölmöjä, ette osaa millään lailla sumplia asioita niin, että ne varmasti sujuvat, ja sitten itketään kuin pikkukakarat, että ovea renkutettiin, kauheeta! Meni päivä pilalle!
Sitä ovea on muuten renkutettu silloinkin, kun ollaan ihan siellä työpaikallakin kokouksessa, keskeytyksiä tulee milloin ja missä vaan, saako ne jotenkin ihmiset pois tolaltaan? Vaikka kuinka monta kertaa tämä koettu elämän aikana. Aina on asiat pystytty hoitamaan eikä ikinä ole maristu, että se ja se ihminen kävi oven takana.
Koirat haukkuu muutakin kuin oven renklaamista, huolehdi koirasi muualle etätöittesi ajaksi, jos niiden haukkumisesta niin pahasti häirinnyt. Se on kuule vaan otettava elämään kuuluvana asiana, jos kerran olet koiria hankkinut.
Tämä oli siis ihan silkkaa anopin haukkumisjuttu taas, ei mitään muuta.
Älkää naiset menkö ollenkaan yhteen kenenkään miehen kanssa, kun ette halua elämäänne anoppia. Totuus kun on, että sillä miehellä on äiti, halusit tai et.
Eläkää yksinänne, niin elämänne on helppoa eikä ole häiriötekijöitä.
Minun anoppini on kuollut jo, mutta minua ei hänen olemassaolonsa mitenkään haitannut. Varmasti olisin voinut vaikka mistä tikusta keksiä haukkumista, mutta miksi siihen olisin ryhtynyt. Hän ei ollut sen kummempi ihminen kuin minä itsekään.
Tartun nyt tähän kohtaa, jos et ole kokeillut työelämää sen kaikissa nykyisissä muodoissa, älä turhaan arvostele.
Etäkohtaaminen on hyvin erilainen tilanne kuin kasvokkainen kohtaaminen. Vaatii ihan erilaista osaamista pitää yllä kuulijan mielenkiintoa, saada ihmiset osallistumaan keskusteluun ja pitää palaveri sopivan rentona, mutta suunnitelmallisesti etenevänä.
Apn tapauksessa anopin häiriköinti sattui kohtaan, jossa etäpalaverin eteneminen oli hänen vastuullaan. Jollei kyseessä ole todella läheiset työkaverit, siinä tilanteessa ei keskeytetä muuten kuin todellisen katastrofin hetkellä. Me suomalaiset arvostamme muutenkin tehokkuutta ja asiallisuutta, on piinallista kuunnella etänä katkeilevaa, sekoilevaa tai liian rönsyilevää puhujaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ihan tajunnut. Anopille selvisi vasta myöhemmin, että olit kotona vaikka autoakaan ei ollut pihassa. Miksi hän sitten renkutti ovea jos kerta arveli, ettei siellä ketään ole?
Keksitty anoppijuttuko taas?
Saattoi kuvitella, että lapsi olisi kotona, kun kesäloma on alkanut. Lapsi kylläkin on kesätöissä. Eihän se oikein loogiselta kyllä tunnu, että ainoastaan kokeili ovia eikä soittanut ovikelloa, eli ilmeisesti olettikin, ettei ketään ole kotona. En tiedä, ei tee mieli kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Meillä ei onneksi ole ikinä tultu yllätysvierailuille, mutta mun äitini ei aikoinaan meinannut millään uskoa, että mä en todellakaan voi etätöitä tehdessäni piipahtaa kesken työpäivän hänen luokseeen (asutaan naapureina) kahville.
Eikö etätyössä voi pitää lounas- ja kahvitaukoja kuten normaalilla työpaikalla?
Etätöissäkään niitä ei voi vaan päättää pitää kesken kokouksen tai montaa samana päivänä.
Itse käytän sen ruokatauon koirien lenkittämiseen ja syön vain leivän siinä koneen ääressä.
Monet ihmiset kuvittelevat jostain syystä, että etätyö on muka-työtä, eli ollaan vaan kotona ja olevinaan tehdään töitä. Koska oikeat työthän tehdään pomon valvovien silmien alla, eli aina kun silmä välttää, nostetaan jalat pöydälle.
Tulkaa jo sieltä 70-luvulta tähän päivään. Etätöissä tehdään samoja töitä kuin siellä toimistollakin.
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppi luuli, että mun ja poikansa koti on hänen kotinsa jatke. Ihan voi käydä kun HÄNELLE sopii, kun eihän meidän perheellä ole mitään menoja ole. On se meno ollut sitten kaverin tyttären rippijuhlat tai kauppareissu, niin tärkeämpää on viihdyttää anoppia.
Tosiaan aikoinaan marssi suoraan sisälle. Kun pistettiin ovi lukkoon, haki vara-avaimen. Kun vaihdettiin vara-avaimen paikka, niin sitten vasta oli helvetti irti. Suoraa huutoa, kuinka väärin me toimitaan, kun hän ei ole meille tervetullut silloin kun hänelle sopii. Sitten alkoi tuo ovikellon rämpytys (paristot pois) ->koputtelu ja huutaminen ensin tuovella, sitten takaovella. Kun ovi ei auennut, niin sitten alkoi huutelu ja koputtelu ikkunoihin. Oikeasti tosi inhottava. Yritettiin sanoa jos ilmoittaisi etukäteen puhelimella, mutta ei sitä ennenkään... Ja toki oma äiti/mummu on aina tervetullut? Tuo hyvin määkivällä äänellä esitetty toteamus puolisolleni, pari kyyneltäkin taisi saada vierähtämään.
Ei todellakaan ymmärrä, että etätöissä tehdään töitä, ei löhötä sohvalla telkkaria katsoen.
Meidän kohdalla asiat ovat eskaloituneet siihen pisteeseen, että anoppi ei ole enää elämässä. Elossa on, mutta tekemisissä hänen kanssaan ei olla. Tuota jatkuvaa ylikävelyä oli ihan kaikessa muussakin, ihan kaikkea ei tarvitse kestää. Oikeasti, mitä vikaa on päässä ettei tajua, ettei ole joka hetki tervetullut toisen kotiin?
No minulla on eräs ovikoriste ulko- ovessa merkiksi, että ei saa häiritä. Hyvin toimii, ei mitään draamaa. Pistä vaikka luuta poikittain tai mitä nyt keksit
Vierailija kirjoitti:
Tartun nyt tähän kohtaa, jos et ole kokeillut työelämää sen kaikissa nykyisissä muodoissa, älä turhaan arvostele.
Etäkohtaaminen on hyvin erilainen tilanne kuin kasvokkainen kohtaaminen. Vaatii ihan erilaista osaamista pitää yllä kuulijan mielenkiintoa, saada ihmiset osallistumaan keskusteluun ja pitää palaveri sopivan rentona, mutta suunnitelmallisesti etenevänä.
Apn tapauksessa anopin häiriköinti sattui kohtaan, jossa etäpalaverin eteneminen oli hänen vastuullaan. Jollei kyseessä ole todella läheiset työkaverit, siinä tilanteessa ei keskeytetä muuten kuin todellisen katastrofin hetkellä. Me suomalaiset arvostamme muutenkin tehokkuutta ja asiallisuutta, on piinallista kuunnella etänä katkeilevaa, sekoilevaa tai liian rönsyilevää puhujaa.
Kyllä, etäkokouksissa ja -seminaareissa on omat kommervenkkinsa. Ja koska teen töitä kansainvälisesti, on tilanteita, joissa toisissa kulttuureissa on ammatillisesti paljon tiukempi käsitys sopivasta toimintatavasta, kuin vaikka jossain oman työyhteisöni sisäisessä kokouksessa. Käsitys hierarkiasta tai ammatillisesta tavasta on joissain organisaatioissa niin tiukka, ettei todellakaan pidettäisi sopivana, jos keskeyttäisin ja poistuisin paikalta edes hetkeksi.
Ja siksi ne ovetkin on kiinni, ettei minua häiritä sellaisissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Meillä ei onneksi ole ikinä tultu yllätysvierailuille, mutta mun äitini ei aikoinaan meinannut millään uskoa, että mä en todellakaan voi etätöitä tehdessäni piipahtaa kesken työpäivän hänen luokseeen (asutaan naapureina) kahville.
Eikö etätyössä voi pitää lounas- ja kahvitaukoja kuten normaalilla työpaikalla?
Etätöissäkään niitä ei voi vaan päättää pitää kesken kokouksen tai montaa samana päivänä.
Itse käytän sen ruokatauon koirien lenkittämiseen ja syön vain leivän siinä koneen ääressä.
Monet ihmiset kuvittelevat jostain syystä, että etätyö on muka-työtä, eli ollaan vaan kotona ja olevinaan tehdään töitä. Koska oikeat työthän tehdään pomon valvovien silmien alla, eli aina kun silmä välttää, nostetaan jalat pöydälle.
Tulkaa jo sieltä 70-luvulta tähän päivään. Etätöissä tehdään samoja töitä kuin siellä toimistollakin.
Tai että niitä voi vaan siirtää ja tehdä myöhemmin.
Mulla on kuitenkin lapset päiväkodissa sen tehokkaan työpäivän ajan. En tee töitä iltaisin.
Vierailija kirjoitti:
Näitä ihmisiä on, eikä vain anopeissa :D
Minulla oli ystävä jonka käsityskykyyn ei mahtunut, että olen arkisin klo 8-16 töissä ja sinä aikana EI oikeasti ole hyvä hetki soitella kilometripuheluita. Hän itse oli kotona kolmen pienen lapsen kanssa ja aina halusi soitella lasten päiväuniaikaan. Sen pari kertaa selitin että olen töissä (säännöllinen työaika joten tiesi kyllä) enkä voi lärpättää puhelimessa. Työni on sen luonteista, että minulla voi olla oma puhelin mukana ja voin vilkaista työn lomassa viestejä tms. mutta se ei tarkoita että voisin vain nostaa jalat pöydälle ja kuunnella tunnin verran miten pikku-Irmelille tuli taas uusia hampaita.
Parin sanomisen jälkeen en enää vastannut vaan painoin punaista luuria. Kaveri suuttui ja katkaisi välit dramaattisesti. Jälkikäteen hän on muunmuassa sosiaalisessa mediassa avautunut miten pikkulapsiaikana oli traumatisoivaa miten ystävät hylkäsivät ja kaikilla oli "tärkeämpää" tekemistä kuin vaihtaa kuulumisia. En siis tainnut olla ainoa jonka suhteen hän ei tajunnut mitä työaika tarkoittaa.
Pitäishän tuo ymmärtää, että työaikana ei saa häiritä, vapaa-aikana sitten voi soitella ja käydä kylässä. Kyllä on omaa ymmärtämättömyyttään jos suuttuu siitä, ettei toiset kerkeä työaikana jutella. Jos tuollaisesta suuttuu ja menee, niin joutaakin.
Anopillani on tapana luulla, että minulla on vieras mies käymässä, jos en avaa ovea Teams-kokouksen vuoksi. Ottaa vara-avaimen ja tulee tarkistamaan. Toisinaan on ollut sisällä talossa, kun olen päiväunilla. Kysyy usein, että kuka tuolla peräkamarissa on. Vara-avainta ei voi piilottaa, sillä mieheni sukulaiset hakevat kesämökeilleen vettä meiltä. Kaikki sukulaiset käyvät ja tutkivat paikat. Mieheni mielestä asiaa ei voi estää, ettei tule huonot välit. Toisaalta, mieheni pitää tärkeitä papereita, kuten verotietojaan, lukkojen takana. Minä en lukitse mitään, koska mieheni mukaan kaikki haluavat toisilleen vain hyvää. Harmittaa kyllä jossain määrin tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin sinulla näyttäisi olevan luppoaikaa nytkin
Mahtaisiko johtua siitä, että tänään minulla ei ole työpäivää, vaan olen vapaalla?
Kyllä, siitä se johtuu.
Ja nyt uhriudut kun toinen erehtyi päivällä vapaapäivästäsi
Tämä voi olla sulle järkytys mutta ei sekään että toisella on vapaapäivä oikeuta siihen että tulew kutsumatta sinne toisen kotiin.
Eri
Kerro se sitten. Tai laita lappu oveen. Vedä vielä piikkilankaa ovan eteen. Kyllä ne ihmiskontaktit saa loppumaan kun oikein äksyilee. Volt vetää päiväkännit jatkossa kaikessa rauhassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rVierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin sinulla näyttäisi olevan luppoaikaa nytkin
Mahtaisiko johtua siitä, että tänään minulla ei ole työpäivää, vaan olen vapaalla?
Kyllä, siitä se johtuu.
Ja nyt uhriudut kun toinen erehtyi päivällä vapaapäivästäsi
Tämä voi olla sulle järkytys mutta ei sekään että toisella on vapaapäivä oikeuta siihen että tulew kutsumatta sinne toisen kotiin.
Eri
Kerro se sitten. Tai laita lappu oveen. Vedä vielä piikkilankaa ovan eteen. Kyllä ne ihmiskontaktit saa loppumaan kun oikein äksyilee. Volt vetää päiväkännit jatkossa kaikessa rauhassa
Kyllä ne ihmissuhteet saa varmimmin pilalle tuolla rajattomuudella.
Tuollaisista syistä en ole antanut asuntoni avainta appivanhemmille enkä äidilleni.
Mullahan voisi olla rakastajatar käymässä kun olen yksikseni kotona!
Vierailija kirjoitti:
Miksi et mene oikeisiin töihin, mihin tämä maailma tarvitsee turhia kokouksia ja etätöitä? Mene vaikka tehtaaseen töihin tuottavaan työhön tai hoitajaksi kun siellä on pulaa. Kaikki turhat työt pitäisi lopettaa tästä maailmasta.
Ap voi olla esim tehtaan tuotekehittäjä
Miks ihmeessä ihmiset jakelee niitä vara-avaimiaan koko suvulle ja sitten raivoavat?
Tai neuvovat vara-avaimen paikan?
Ymmärrän että yksin asuva vanhus antaa avaimensa?
Nääkin perustuu vissiin siihen että anoppia tarvitaan lastenvahtina mutta muulloin ei suvaita.
Mä en nyt ihan tajunnut. Anopille selvisi vasta myöhemmin, että olit kotona vaikka autoakaan ei ollut pihassa. Miksi hän sitten renkutti ovea jos kerta arveli, ettei siellä ketään ole?
Keksitty anoppijuttuko taas?