Lue keskustelun säännöt.
Mies välttelee minua ja vauvaa :(
06.06.2023 |
Olen tällä hetkellä äippälomalla 3kk vauvan kanssa. Mies tekee töitä myyntialalla, ennenkin paljon reissaillut ja käynyt syömässä asiakkaiden kanssa yms.
Nyt jotenkin vain tuntuu, että tahallaan yrittää pysyä poissa kotoa. Yhdessä tuumin suunniteltu lapsi, mutta alku on ollut kovin hankalaa. Vauvalla koliikkia, joten yöt on aivan hirveitä eikä päikkäreistä tule mitään. Yritän kyllä ymmärtää, että kun mies tulee kotio työpäivän jälkee, ei tee mieli alkaa sylittelemään täyttä kurkkua rääkyvää lasta. Mutta itse alan olemaan niin väsynyt, hyvä kun saan yössä 5h unta, senkin yksittäisissä pätkissä.
Nyt parin viikon sisään olen aivan selvästi nähnyt eron aiempaan, mies menee töihin joka aamu klo 9, ja saattaa tulla kotio vasta klo 23 aikaan. Perustelee ajan kulua erilaisilla menoilla, reissuilla, illallisilla asiakkaiden kanssa yms yms. Aina on jotain, mikä saa työpäivän venymään, ja kun tulee kotio on ihan liian väsynyt vauvan kanssa olemiseen, eikä millään voi öisin herätä vauvaa varten, koska aamulla pitää herätä töihin.
Tämän lisäksi kuukauden sisään on ollut jo kolmella eri yön yli kestävillä työreissuilla. Sanoo näiden olleen muka pakollisia, vaikka ennen tälläisiä ollut vapaaehtoisina. Olen yrittänyt ehdottaa, että sanoisi pomolle ettei voi kokoajan venyä ja jäädä, koska pieni vauva kotona. Vastaa että nämä asiat on työhön kuuluvia, eikä voi joustaa.
Aina kun otan asian puheeksi, menee ihan hirveäksi riitelyksi. En ollut ennen vauvaa töissä, joten mies perustelee töiden paljoutta sillä, että jonkun sitä rahaa on tuotava. En kyllä ymmärrä kuinka jotkut illalliset asiakkaiden kanssa vaikuttavat mitenkään rahan tuloon.
Yhteinen elämä kuivunut ihan kasaan, aina kun vien vauvan mummulaan päiväksi, mies joko makaa koko päivän sängyssä tai lähtee kavereidensa kanssa harrastamaan. Viikonloputkin saattavat mennä hänellä helposti harrastaessa, joka usein päätyy baariin ja sieltä kaverille yöksi. Se siittä yhteisestä lauantaista.
Alkaa väsyttää, kaikki on minun niskoilla. Mies käy kyllä kaupassa töiden jälkeen ja hoitaa hommat ulkona, mutta koko muu kodin pyöritys jää minulle, vauva kantoliinassa. Kaikki keskustelut päätyy riitaan.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä täytyy kyllä sanoa että mistä helvetistä te näitä tapauksia löydätte? Ja miksi aloitatte yhtään mitään niiden kanssa
Hyvien miesten on varmaan aika raskas lukea näitä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 kk ikäinen vauva mummolaan päiväksi eikä rättiväsynyt äiti vaivaudu silloin nukkumaan, vaan olettaa, että nyt on actionia.
Tämän palstan väsyneiden äitien kertomukset on niin täynnä oman osaamattomuuden peittelyä!
Sivusta: jos on rättiväsynyt, ei aina pysty rentoutumaan. Sitä käy ylikierroksilla niin, että jos saa yhden yön olla rauhassa, ei ehkä saakaan unta, kun tietää, että nyt pitäisi tehokkaasti nukkua ja tämän yön jälkeen taas valvotaan.
Miten mummo muuten saa levättyä koliikista kärsivän lapsenlapsensa kanssa? Moni mummo nykyään on vielä työelämässäkin.
No ehkä se mummo jonkun yksittäisen päivän joskus jaksaa vauvaa hoitaa, vaikka olisikin työelämässä. Tuskin on pakotettu siihen. Mun työkaveri-mummot saattaa hoitaa jopa yön yli lastensa vauvoja, ja ihan mielellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä täytyy kyllä sanoa että mistä helvetistä te näitä tapauksia löydätte? Ja miksi aloitatte yhtään mitään niiden kanssa
Hyvien miesten on varmaan aika raskas lukea näitä :D
Missä myydään niitä kristallipalloja, jotka kertovat etukäteen minkälainen isä miehestä tulee vauvan synnyttyä?
Miehillä on usein liian lapsellisen ruusuiset kuvitelmat vauva-arjesta. Että vauva tyytyväisenä vaan nukkuu, syö ja jokeltaa, ja vaimo jaksaa freesinä vähän imettää ja laitella kotia siinä samalla, ehkä kokatakin töistä väsyneenä palaavalle miehelle, kun vauva ei vaadi mitään. Että se on vähän kuin koiranpentu, pärjää melko nopeasti itsekseen ja sen vauvan voi kouluttaa olemaan hiljaa, jos se itkee.
Tällaiset mieslapset rakastavat vauvan ja perhe-elämän konseptia, eivät itse vauvaa ja perhe-elämää.
Vähän sama kuin se, että rakastetaan konseptina tosi kaunista ja laittautuvaa naista, mutta ei sitä, että se laittautuva kaunis nainen kuluttaa paljon aikaa ja rahaa siihen laittautumiseen, ja elää sellaista elämää, että se mahdollistaa tuon kauneuden esim. tavoitteellinen liikunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä täytyy kyllä sanoa että mistä helvetistä te näitä tapauksia löydätte? Ja miksi aloitatte yhtään mitään niiden kanssa
Ei mun mies ainakaan ollut yhtään mieslapsimainen ennen lasta. Fiksu, korkeasti koulutettu, yhdessä asuessa osallistui ruoanlaittoon ja kotitöihin oma-aloitteisesti. Mutta jotenkin kun lapsi syntyi, hermot ei kestänyt hänellä. Ei yhtään valvomista, ei yhtään ääniä, ei mitään .Joten pakeni, kuten ap:n mies, töihin. Minä en halunnut yh:ksi kokonaan, joten jäin ja hoisin sitten vauvan yksin. Ja kyllä miehestä joskus lapsen ollessa 4 ja siitä eteenpäin on ihan asiallinen isä tullut. Mutta toista lasta ei tehty, kuten oli ajateltu, kun miehen hermoheikkous pikkuvauvojen kanssa oli näin tullut esiin jo ensimmäisen kanssa.
Monella miehellä ei varmasti ole kokemusta pikkuvauvoista ja lasten hoidosta, eikä he itsekään tajua miten raskasta niitten hoito on ja ettei hermo kestäkään. Ei sillä että naisetkaan välttämättä tajuaisi tai mitenkään nauttisi siitä vauva-arjesta, mutta naisen on vaan vähän niinkuin pakko jaksaa ja selviytyä, jos mies pakenee töihin. Mutta moni tosiaan tajuaa vasta liian myöhään miten vaikeaa tulee olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole yksin.
Meillä oli ihan samanlaista touhua vauvan synnyttyä. Eikä ole mistään sosiaaliluokasta kiinni, mekin molemmat koulutettuja ja etukäteen sovittu tasapuolisesta työnjaosta.
Mies alkoi ylisuorittaa työtään. Sinne piti päästä niin äkkiä aamulla, että söi aamupalankin huoltoasemalla. Illalla aina venyi, kun piti eri työkavereita auttaa näppäimistön asennuksessa. Sitten vielä kotiin tultua klo 20 jälkeen jäi käymään kaupassa, haravoimaan pihaa, pesemään autoa ja vetkuttelemaan kaikkea mahdollista.
Siitähän tuo johtui, että mies oli ihan pihalla vauvanhoidon suhteen ja hänestä oli tylsää pidellä pientä itkevää nyyttiä, kun ei voinut edes lärätä puhelinta samalla. Hänelle tuli ihan yllätyksenä, että kyllä se raskasta ja tylsää on äidillekin, etenkin kun tauko siihen tulee vain 23 tunnin välein.
Minun piti vaatimalla vaatia, että pääsen itsekin joka päivä vaikka viemään roskat, haravoimaan, tekemään lumitöitä ja vaikka sinne kauppaan hetkeksi ihan yksin. Tai edes vessaan ja suihkuun.
Myötäeläminen ei valitettavasti tule jokaisella ihan itsestään. Se ymmärrys sinun näkökulmastasi voi herätä, jos saat edes kerran jätettyä vauvanhoidon miehelle pidemmäksi aikaa. Siis miehelle, ei sinun äidillesi.
Illoista pitää ehdottomasti sopia. Olit töissä tai et, molemmilla on oltava mahdollisuus tehdä muutakin. Eli äijä kotiin joka ilta viimeistää 17.30, ja sitten toinen hoitaa vauvaa ja toinen hoitaa esim. kotitöitä ja ruuanlaiton illaksi ja kuntoilee ja lepää. Mies valvoo vauvan kanssa pe- ja la-yöt, sunnuntaina voi nukkua ennen työpäivää.
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä täytyy kyllä sanoa että mistä helvetistä te näitä tapauksia löydätte? Ja miksi aloitatte yhtään mitään niiden kanssa
Mä ainakin kuvittelin että ex tiesi mitä halusi. Ei sitten ollutkaan rehellinen, enkä edes painostanut lapsen hankintaan. Älkää huijatko naistanne, silläkään uhalla että ero tulee. Pahempaa on 20v helvetti jos ei kertakaikkiaan halua jälkikasvua. Tyytykää vaihdevuodet ohittaneeseen niin ei tarvitse jälkikasvusta murehtia. Kaikkea ei voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Mulkkku. Onneksi minun mieheni kantaa vastuun ja nauttii lasten kanssa vietetystä ajasta. Lopetti ylityöt, kun vauva syntyi, koska halusi olla läsnä.
Kyllä vastuuni silti kannan ainakin 80%, hampaita jatkuvasti kiristellen ja odotellen aikaa milloin nämä hirveät vuodet ovat ohi.
Jotenkin hassua ajatella että on oikeasti olemassa noin läheisriippuvaisia ihmisiä. Eikö kannattaisi ennemmin hakea apua siihen riippuvuuteen kuin tuhota elämänsä toisen ihmisen takia enemmän tai vähemmän lopullisesti?
Miten niin läheisriippuvainen?
Ja yhtä hirveäähän tuo aika voi olla äidillekin. Ei naiseus tee siitä ajasta yhtään helpompaa välttämättä.
Mutta onko velvollisuudentunne siis läheisriippuvuutta nykyään?
Vain läheisriippuvainen hankkii lapsia siksi että joku toinen niitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
" Kaverille yöksi" joopajoo.
Olet naimisissa vastuuttoman mieslapsen kanssa, varaudu olemaan yksin, jos et avioeroa ole ottamassa.
Näillä reissuilla petetään. Kaverilla kävi hiljan näin, että aamulla vasta selvis, että ukolla onkin vaimo ja pieni vauva kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on usein liian lapsellisen ruusuiset kuvitelmat vauva-arjesta. Että vauva tyytyväisenä vaan nukkuu, syö ja jokeltaa, ja vaimo jaksaa freesinä vähän imettää ja laitella kotia siinä samalla, ehkä kokatakin töistä väsyneenä palaavalle miehelle, kun vauva ei vaadi mitään. Että se on vähän kuin koiranpentu, pärjää melko nopeasti itsekseen ja sen vauvan voi kouluttaa olemaan hiljaa, jos se itkee.
Tällaiset mieslapset rakastavat vauvan ja perhe-elämän konseptia, eivät itse vauvaa ja perhe-elämää.
Vähän sama kuin se, että rakastetaan konseptina tosi kaunista ja laittautuvaa naista, mutta ei sitä, että se laittautuva kaunis nainen kuluttaa paljon aikaa ja rahaa siihen laittautumiseen, ja elää sellaista elämää, että se mahdollistaa tuon kauneuden esim. tavoitteellinen liikunta.
Kyllä, niissä perheellistymisunelmissaan miehet kivasti lenkkeilee vauva vaunuissa, potkii palloa lasten kanssa ja opettaa pyöräilemään ja kaikkea semmoista kivaa ja mukavaa. Sit kun todellisuus onkin alkuun huutoa, puklua ja niskakakkoja niin ristiriita vaaleanpunaisten unelmien kanssa on liian iso ja pako töihin tuntuukin hyvältä idealta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli hyvä provo. 8/10. Nämä hymynaama otsikossa ovat provoja.
Se on surunaama eikä hymynaama, senkin tollo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Mulkkku. Onneksi minun mieheni kantaa vastuun ja nauttii lasten kanssa vietetystä ajasta. Lopetti ylityöt, kun vauva syntyi, koska halusi olla läsnä.
Kyllä vastuuni silti kannan ainakin 80%, hampaita jatkuvasti kiristellen ja odotellen aikaa milloin nämä hirveät vuodet ovat ohi.
Jotenkin hassua ajatella että on oikeasti olemassa noin läheisriippuvaisia ihmisiä. Eikö kannattaisi ennemmin hakea apua siihen riippuvuuteen kuin tuhota elämänsä toisen ihmisen takia enemmän tai vähemmän lopullisesti?
Miten niin läheisriippuvainen?
Ja yhtä hirveäähän tuo aika voi olla äidillekin. Ei naiseus tee siitä ajasta yhtään helpompaa välttämättä.
Mutta onko velvollisuudentunne siis läheisriippuvuutta nykyään?
Vain läheisriippuvainen hankkii lapsia siksi että joku toinen niitä haluaa.
No tämä. Ei pysty eroamaan jos suunnitelmat eivät kohtaa. Piti tehdä lapsia kun muuten olisi tullut ero naisesta, mikä vätys vailla itsekunnioitusta. Ei kyllä ole kunnioitusta sitä toistakaan kohtaan, jos väkisin vastoin tahtoaan suostuu lastentekoon ja huijaa sitä toista mukamas yhteiseen vanhemmuuteen ja sitten vielä lusmuilee hoitovastuusta. Jos olis sanonut että ei, en halua lapsia, niin ongelmaa ei olisi. Senkun kärvistelee nyt kun on ollut typerä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. Vauvan syntymän jälkeen pitkäksi venyneiden työpäivien ja kotiin seuranneiden töiden jälkeen mies aloitti myös aktiivisen toimimisen ammattiyhdistyksessä, ainahan se kotiolot voittaa.
Vauvan ollessa jotain neljä kuukautta sain aivan järkyttävän kipeän rintatulehduksen ja kuumetta oli yli 39 astetta, en ollut ikinä ollut niin kipeä ja pyysin miestä syöttämään vauvan kerran. "Mulla olis kyllä töitä" oli vastaus ja se loukkasi niin paljon että suhde ei siitä ikinä toipunut ennalleen.
Viikon yhdessä vietetystä kesälomasta olisi pitänyt olla suunnattoman kiitollinen kun "olisi voinut tehdä senkin ajan töitä". Joo on eksä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuinka olisi "yhdessä tuumin suunniteltu lapsi" niin (pahimmillaan) naisen osa ja panos on silti 100-0.
Ihan yhdessä suunnitellusti jätettiin ehkäisy pois, onni tulikin ehkä nopeammin kuin oltaisiin osattu odottaa. Raskausaikana mies paljon mukana, rempattiin huone ja osti oma-alotteisesti uuden auton, joka sopii perheelle paremmin. Mies on ainoa lapsi perheestään, hänen vanhemmat ainakin ihan super innoissaan ja mukana.
ap
Siis osti farmariauton siksi, että perheessä on 1 lapsi? Mies panosti 58 000 e ja nainen itkee, että se käy töissä eikä ole minun kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Mulkkku. Onneksi minun mieheni kantaa vastuun ja nauttii lasten kanssa vietetystä ajasta. Lopetti ylityöt, kun vauva syntyi, koska halusi olla läsnä.
Kyllä vastuuni silti kannan ainakin 80%, hampaita jatkuvasti kiristellen ja odotellen aikaa milloin nämä hirveät vuodet ovat ohi.
Jotenkin hassua ajatella että on oikeasti olemassa noin läheisriippuvaisia ihmisiä. Eikö kannattaisi ennemmin hakea apua siihen riippuvuuteen kuin tuhota elämänsä toisen ihmisen takia enemmän tai vähemmän lopullisesti?
Miten niin läheisriippuvainen?
Ja yhtä hirveäähän tuo aika voi olla äidillekin. Ei naiseus tee siitä ajasta yhtään helpompaa välttämättä.
Mutta onko velvollisuudentunne siis läheisriippuvuutta nykyään?
Vain läheisriippuvainen hankkii lapsia siksi että joku toinen niitä haluaa.
No tämä. Ei pysty eroamaan jos suunnitelmat eivät kohtaa. Piti tehdä lapsia kun muuten olisi tullut ero naisesta, mikä vätys vailla itsekunnioitusta. Ei kyllä ole kunnioitusta sitä toistakaan kohtaan, jos väkisin vastoin tahtoaan suostuu lastentekoon ja huijaa sitä toista mukamas yhteiseen vanhemmuuteen ja sitten vielä lusmuilee hoitovastuusta. Jos olis sanonut että ei, en halua lapsia, niin ongelmaa ei olisi. Senkun kärvistelee nyt kun on ollut typerä.
Aika moni mies tuntuu sanovan ei kiitos lapsia, koska tietävät, että sen jälkeen pitää maksaa 100% perheen kuluista, tehdä 50% kotitöistä ja hoitaa vauvaa 50% eli kaikki töiden ulkopuolinen aika, koska nainenhan hoiti silloin, kun mies oli töissä. Kumma juttu, että naiselle lastenhoito on työtä, miehelle vapaa-ajanviettoa.
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Vauvan syntymän jälkeen pitkäksi venyneiden työpäivien ja kotiin seuranneiden töiden jälkeen mies aloitti myös aktiivisen toimimisen ammattiyhdistyksessä, ainahan se kotiolot voittaa.
Vauvan ollessa jotain neljä kuukautta sain aivan järkyttävän kipeän rintatulehduksen ja kuumetta oli yli 39 astetta, en ollut ikinä ollut niin kipeä ja pyysin miestä syöttämään vauvan kerran. "Mulla olis kyllä töitä" oli vastaus ja se loukkasi niin paljon että suhde ei siitä ikinä toipunut ennalleen.
Viikon yhdessä vietetystä kesälomasta olisi pitänyt olla suunnattoman kiitollinen kun "olisi voinut tehdä senkin ajan töitä". Joo on eksä nykyään.
Ai niin ja sieltä työpaikaltahan se löytyi se uusi suhdekin mihin muutti eron jälkeen suoraan 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos se on noin vastenmielistä?
En niin kovin paljoa halunutkaan, mutta naiseni halusi ja halusin pitää naisen.
Juupa juu... Todennäköisesti kylmä isäsuhde näkyy lapsillasi myöhemmin.
Ei, KAKSI AIVAN ERI ASIAA, joita useampien on vaikea ymmärtää. Olen samaan aikaan erittäin lämmin, hellä, rakastava ja suojelevainen lapsiani kohtaan, mutta silti vihaan ja inhoan aivan äärimmäisesti kaikkea lasten hoitamiseen, leikittämiseen ja lapsiarkeen liittyvää. Olen perinteinen mies ja pidän perinteisistä rooleista. Minä raadan töissä ja teen kaikkeni, että perheen talous on turvattu, koti toimii, kaikki tarvittavat asiat saadaan hankittua ja koko perheen tulevaisuus on turvattu, mutta lasten (ja eläinten) hoitamista inhoan yli kaiken. Odotan kuin kuuta taivaalta, että he ovat itsenäisiä ja kykenevät suoriutumaan kaikesta arkisesta itse. En jää kaipaamaan pätkääkään näitä hirveitä vauva- ja pikkulapsiaikoja. Niissä ei ole ollut absoluuttisesti mitään hyvää.
Eiköhän jokaikinen ihminen maailmassa tykkää niistä perinteisistä rooleista, jos se oma rooli niissä on se jossa pääsee vähemmällä. :D
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on toinen nainen.
Voi olla, mutta kyllä haastavat raskaat vauvapukluripulikotiolot = riittävä motiivi vältellä itseaiheutettua piinaa.
Tuo on hyvä päätös, ettei lapsia lisää! Äläkä vaan sano, että mies on ruinannut lisää lapsia..?