Mies välttelee minua ja vauvaa :(

Vierailija kirjoitti:

Teette naiset karhunpalveluksen, jos imettämisen varjolla ette osallistuta isää tarpeeksi lapsen hoitoon. Itsenäisesti, ei vaan apukätenä.  Voi pumpata maitoa, on pulloruokintaa.  Sanoisin , että kannattaa. Antakaa vastuuta isälle.

"Antakaa, osallistuttakaa". Itse sen miehen kuuluu vastuu ottaa, ilman mitään apua. Nainen ei ole vastuussa. Ei mitenkään. Ei millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.

Mulkkku. Onneksi minun mieheni kantaa vastuun ja nauttii lasten kanssa vietetystä ajasta. Lopetti ylityöt, kun vauva syntyi, koska halusi olla läsnä.

Kyllä vastuuni silti kannan ainakin 80%, hampaita jatkuvasti kiristellen ja odotellen aikaa milloin nämä hirveät vuodet ovat ohi.

Jotenkin hassua ajatella että on oikeasti olemassa noin läheisriippuvaisia ihmisiä. Eikö kannattaisi ennemmin hakea apua siihen riippuvuuteen kuin tuhota elämänsä toisen ihmisen takia enemmän tai vähemmän lopullisesti?

Miten niin läheisriippuvainen?

Ja yhtä hirveäähän tuo aika voi olla äidillekin. Ei naiseus tee siitä ajasta yhtään helpompaa välttämättä.

Mutta onko velvollisuudentunne siis läheisriippuvuutta nykyään?

Vain läheisriippuvainen hankkii lapsia siksi että joku toinen niitä haluaa.

No tämä. Ei pysty eroamaan jos suunnitelmat eivät kohtaa. Piti tehdä lapsia kun muuten olisi tullut ero naisesta, mikä vätys vailla itsekunnioitusta. Ei kyllä ole kunnioitusta sitä toistakaan kohtaan, jos väkisin vastoin tahtoaan suostuu lastentekoon ja huijaa sitä toista mukamas yhteiseen vanhemmuuteen ja sitten vielä lusmuilee hoitovastuusta. Jos olis sanonut että ei, en halua lapsia, niin ongelmaa ei olisi. Senkun kärvistelee nyt kun on ollut typerä.

Aika moni mies tuntuu sanovan ei kiitos lapsia, koska tietävät, että sen jälkeen pitää maksaa 100% perheen kuluista, tehdä 50% kotitöistä ja hoitaa vauvaa 50% eli kaikki töiden ulkopuolinen aika, koska nainenhan hoiti silloin, kun mies oli töissä. Kumma juttu, että naiselle lastenhoito on työtä, miehelle vapaa-ajanviettoa.

Näytä mulle yksikin suomalainen mies joka maksaa 100% perheen kuluista. :D

Eiväthän suostu edes omaa puolikastaan maksamaan. Naiset kustantavat tilastollisesti enemmän lasten kuluja. Eli molemmat käyvät töissä ja mies luistaa sekä maksuista että kotitöistä. Mutkun ne perinteiset roolit on hyvät... Jep, niissä sinä maksat koko lystin ja vaimo ottaa töistä loparit.

Ai ei enää nappaakaan? Aivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuinka olisi "yhdessä tuumin suunniteltu lapsi" niin (pahimmillaan) naisen osa ja panos on silti 100-0.

Ihan yhdessä suunnitellusti jätettiin ehkäisy pois, onni tulikin ehkä nopeammin kuin oltaisiin osattu odottaa. Raskausaikana mies paljon mukana, rempattiin huone ja osti oma-alotteisesti uuden auton, joka sopii perheelle paremmin. Mies on ainoa lapsi perheestään, hänen vanhemmat ainakin ihan super innoissaan ja mukana.

ap

Siis osti farmariauton siksi, että perheessä on 1 lapsi? Mies panosti 58 000 e ja nainen itkee, että se käy töissä eikä ole minun kanssani.

Kukaan nainen ei toivo, että mies ostaa 58 000e auton ja sillä verukkeella luistaa kaikista lastenhoitovastuista.

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä täytyy kyllä sanoa että mistä helvetistä te näitä tapauksia löydätte? Ja miksi aloitatte yhtään mitään niiden kanssa

Suurin osa miehistä on tuollaisia. Miten helvetissä et sitä tiedä?

Näistä julkaistaan tilastoja ja tutkimuksia ihan koko ajan. Miehet eivät pidä vanhempainvapaata, eivät hoida sairaita lapsiaan, eivät ota hoitovastuuta. Miehet näkevät tämän asian niin että naisille kuuluu lastenhoito, ei heille itselleen. Ja koska miehillä on vakaa usko siihen, miehet keksivät kuka mitäkin manipulointikeinoja. Työpaikalla asuminen on erittäin suosittu keino.

Tasa-arvo ei ole toteutunut. Naisilla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mikä on edelleen yhteiskunnan rakenteissa. Miehet näkevät naiset tuolla tavalla. Lähes kaikki miehet. Joten älä sinä vaadi naisia tilille. Tämä on täysin miesten syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.

Mulkkku. Onneksi minun mieheni kantaa vastuun ja nauttii lasten kanssa vietetystä ajasta. Lopetti ylityöt, kun vauva syntyi, koska halusi olla läsnä.

Kyllä vastuuni silti kannan ainakin 80%, hampaita jatkuvasti kiristellen ja odotellen aikaa milloin nämä hirveät vuodet ovat ohi.

Jotenkin hassua ajatella että on oikeasti olemassa noin läheisriippuvaisia ihmisiä. Eikö kannattaisi ennemmin hakea apua siihen riippuvuuteen kuin tuhota elämänsä toisen ihmisen takia enemmän tai vähemmän lopullisesti?

Miten niin läheisriippuvainen?

Ja yhtä hirveäähän tuo aika voi olla äidillekin. Ei naiseus tee siitä ajasta yhtään helpompaa välttämättä.

Mutta onko velvollisuudentunne siis läheisriippuvuutta nykyään?

Vain läheisriippuvainen hankkii lapsia siksi että joku toinen niitä haluaa.

No tämä. Ei pysty eroamaan jos suunnitelmat eivät kohtaa. Piti tehdä lapsia kun muuten olisi tullut ero naisesta, mikä vätys vailla itsekunnioitusta. Ei kyllä ole kunnioitusta sitä toistakaan kohtaan, jos väkisin vastoin tahtoaan suostuu lastentekoon ja huijaa sitä toista mukamas yhteiseen vanhemmuuteen ja sitten vielä lusmuilee hoitovastuusta. Jos olis sanonut että ei, en halua lapsia, niin ongelmaa ei olisi. Senkun kärvistelee nyt kun on ollut typerä.

Aika moni mies tuntuu sanovan ei kiitos lapsia, koska tietävät, että sen jälkeen pitää maksaa 100% perheen kuluista, tehdä 50% kotitöistä ja hoitaa vauvaa 50% eli kaikki töiden ulkopuolinen aika, koska nainenhan hoiti silloin, kun mies oli töissä. Kumma juttu, että naiselle lastenhoito on työtä, miehelle vapaa-ajanviettoa.

Siis sillä lastenhoitotyötä tekevällä naisella ei saa olla vapaa-aikaa mutta miehellä pitää olla? Siis naisen pitää hoitaa lasta vuorokauden ympäri, jotta mies saa pidettyä vapaa-aikansa töiden jälkeen.

Mites jos kummatkin käyvät töissä? Silloinkin vain miehellä saa olla vapaa- aikaa töiden jälkeen eikä mihinkään tarvitse osallistua?

Sä sanot miehelle että jos hän ei ehdi avuksi hän palkkaa kotiin sellaista, siivooja, lastenhoitaja edes pari tuntia pari kertaa viikossa, mielellään useamminkin, että saat nukkuu päiväunet rauhassa .

Moni nainen muuttuu itsekeskeiseksi hirviöksi kun saa lapsen,sillon on vaan oikeuksia ja muilla velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.

Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos se on noin vastenmielistä?

En niin kovin paljoa halunutkaan, mutta naiseni halusi ja halusin pitää naisen.

Juupa juu... Todennäköisesti kylmä isäsuhde näkyy lapsillasi myöhemmin.

Ei, KAKSI AIVAN ERI ASIAA, joita useampien on vaikea ymmärtää. Olen samaan aikaan erittäin lämmin, hellä, rakastava ja suojelevainen lapsiani kohtaan, mutta silti vihaan ja inhoan aivan äärimmäisesti kaikkea lasten hoitamiseen, leikittämiseen ja lapsiarkeen liittyvää. Olen perinteinen mies ja pidän perinteisistä rooleista. Minä raadan töissä ja teen kaikkeni, että perheen talous on turvattu, koti toimii, kaikki tarvittavat asiat saadaan hankittua ja koko perheen tulevaisuus on turvattu, mutta lasten (ja eläinten) hoitamista inhoan yli kaiken. Odotan kuin kuuta taivaalta, että he ovat itsenäisiä ja kykenevät suoriutumaan kaikesta arkisesta itse. En jää kaipaamaan pätkääkään näitä hirveitä vauva- ja pikkulapsiaikoja. Niissä ei ole ollut absoluuttisesti mitään hyvää.

Miksi kuvaat työssäkäyntiäsi "raatamiseksi"? En ole kuullut yhdenkään naisen uhriutuvan tuolla tavalla. Monet miehet sen sijaan näkevät itsensä sankareina pelkästään työssä käymisen takia. Ei siinä ole mitään ihmeellistä jos käy töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.

Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos se on noin vastenmielistä?

En niin kovin paljoa halunutkaan, mutta naiseni halusi ja halusin pitää naisen.

Juupa juu... Todennäköisesti kylmä isäsuhde näkyy lapsillasi myöhemmin.

Ei, KAKSI AIVAN ERI ASIAA, joita useampien on vaikea ymmärtää. Olen samaan aikaan erittäin lämmin, hellä, rakastava ja suojelevainen lapsiani kohtaan, mutta silti vihaan ja inhoan aivan äärimmäisesti kaikkea lasten hoitamiseen, leikittämiseen ja lapsiarkeen liittyvää. Olen perinteinen mies ja pidän perinteisistä rooleista. Minä raadan töissä ja teen kaikkeni, että perheen talous on turvattu, koti toimii, kaikki tarvittavat asiat saadaan hankittua ja koko perheen tulevaisuus on turvattu, mutta lasten (ja eläinten) hoitamista inhoan yli kaiken. Odotan kuin kuuta taivaalta, että he ovat itsenäisiä ja kykenevät suoriutumaan kaikesta arkisesta itse. En jää kaipaamaan pätkääkään näitä hirveitä vauva- ja pikkulapsiaikoja. Niissä ei ole ollut absoluuttisesti mitään hyvää.

Miksi kuvaat työssäkäyntiäsi "raatamiseksi"? En ole kuullut yhdenkään naisen uhriutuvan tuolla tavalla. Monet miehet sen sijaan näkevät itsensä sankareina pelkästään työssä käymisen takia. Ei siinä ole mitään ihmeellistä jos käy töissä.

Juu, naiset eivät koskaan uhriudu. Paitsi esimerkiksi ap sekä parikymmentä muuta aloittajaa tällä viikolla ja nyt on vasta tiistai!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.

Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos se on noin vastenmielistä?

En niin kovin paljoa halunutkaan, mutta naiseni halusi ja halusin pitää naisen.

Juupa juu... Todennäköisesti kylmä isäsuhde näkyy lapsillasi myöhemmin.

Ei, KAKSI AIVAN ERI ASIAA, joita useampien on vaikea ymmärtää. Olen samaan aikaan erittäin lämmin, hellä, rakastava ja suojelevainen lapsiani kohtaan, mutta silti vihaan ja inhoan aivan äärimmäisesti kaikkea lasten hoitamiseen, leikittämiseen ja lapsiarkeen liittyvää. Olen perinteinen mies ja pidän perinteisistä rooleista. Minä raadan töissä ja teen kaikkeni, että perheen talous on turvattu, koti toimii, kaikki tarvittavat asiat saadaan hankittua ja koko perheen tulevaisuus on turvattu, mutta lasten (ja eläinten) hoitamista inhoan yli kaiken. Odotan kuin kuuta taivaalta, että he ovat itsenäisiä ja kykenevät suoriutumaan kaikesta arkisesta itse. En jää kaipaamaan pätkääkään näitä hirveitä vauva- ja pikkulapsiaikoja. Niissä ei ole ollut absoluuttisesti mitään hyvää.

Miksi kuvaat työssäkäyntiäsi "raatamiseksi"? En ole kuullut yhdenkään naisen uhriutuvan tuolla tavalla. Monet miehet sen sijaan näkevät itsensä sankareina pelkästään työssä käymisen takia. Ei siinä ole mitään ihmeellistä jos käy töissä.

Juu, naiset eivät koskaan uhriudu. Paitsi esimerkiksi ap sekä parikymmentä muuta aloittajaa tällä viikolla ja nyt on vasta tiistai!

Whataboutismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.

Mulkkku. Onneksi minun mieheni kantaa vastuun ja nauttii lasten kanssa vietetystä ajasta. Lopetti ylityöt, kun vauva syntyi, koska halusi olla läsnä.

Kyllä vastuuni silti kannan ainakin 80%, hampaita jatkuvasti kiristellen ja odotellen aikaa milloin nämä hirveät vuodet ovat ohi.

Jotenkin hassua ajatella että on oikeasti olemassa noin läheisriippuvaisia ihmisiä. Eikö kannattaisi ennemmin hakea apua siihen riippuvuuteen kuin tuhota elämänsä toisen ihmisen takia enemmän tai vähemmän lopullisesti?

Miten niin läheisriippuvainen?

Ja yhtä hirveäähän tuo aika voi olla äidillekin. Ei naiseus tee siitä ajasta yhtään helpompaa välttämättä.

Mutta onko velvollisuudentunne siis läheisriippuvuutta nykyään?

Vain läheisriippuvainen hankkii lapsia siksi että joku toinen niitä haluaa.

No tämä. Ei pysty eroamaan jos suunnitelmat eivät kohtaa. Piti tehdä lapsia kun muuten olisi tullut ero naisesta, mikä vätys vailla itsekunnioitusta. Ei kyllä ole kunnioitusta sitä toistakaan kohtaan, jos väkisin vastoin tahtoaan suostuu lastentekoon ja huijaa sitä toista mukamas yhteiseen vanhemmuuteen ja sitten vielä lusmuilee hoitovastuusta. Jos olis sanonut että ei, en halua lapsia, niin ongelmaa ei olisi. Senkun kärvistelee nyt kun on ollut typerä.

Aika moni mies tuntuu sanovan ei kiitos lapsia, koska tietävät, että sen jälkeen pitää maksaa 100% perheen kuluista, tehdä 50% kotitöistä ja hoitaa vauvaa 50% eli kaikki töiden ulkopuolinen aika, koska nainenhan hoiti silloin, kun mies oli töissä. Kumma juttu, että naiselle lastenhoito on työtä, miehelle vapaa-ajanviettoa.

Miksi pitäisi maksaa 100 % perheen kuluista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.

Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos se on noin vastenmielistä?

En niin kovin paljoa halunutkaan, mutta naiseni halusi ja halusin pitää naisen.

Juupa juu... Todennäköisesti kylmä isäsuhde näkyy lapsillasi myöhemmin.

Ei, KAKSI AIVAN ERI ASIAA, joita useampien on vaikea ymmärtää. Olen samaan aikaan erittäin lämmin, hellä, rakastava ja suojelevainen lapsiani kohtaan, mutta silti vihaan ja inhoan aivan äärimmäisesti kaikkea lasten hoitamiseen, leikittämiseen ja lapsiarkeen liittyvää. Olen perinteinen mies ja pidän perinteisistä rooleista. Minä raadan töissä ja teen kaikkeni, että perheen talous on turvattu, koti toimii, kaikki tarvittavat asiat saadaan hankittua ja koko perheen tulevaisuus on turvattu, mutta lasten (ja eläinten) hoitamista inhoan yli kaiken. Odotan kuin kuuta taivaalta, että he ovat itsenäisiä ja kykenevät suoriutumaan kaikesta arkisesta itse. En jää kaipaamaan pätkääkään näitä hirveitä vauva- ja pikkulapsiaikoja. Niissä ei ole ollut absoluuttisesti mitään hyvää.

Miksi kuvaat työssäkäyntiäsi "raatamiseksi"? En ole kuullut yhdenkään naisen uhriutuvan tuolla tavalla. Monet miehet sen sijaan näkevät itsensä sankareina pelkästään työssä käymisen takia. Ei siinä ole mitään ihmeellistä jos käy töissä.

Lapsen aikuiseksi kasvattaminen ja saattaminen vaatii paljon muitakin resursseja kuin vain se välttämätön paha RAHA. Aika moni (vela)nainen(kin) suostuisi hankilapsirulettiin kepeämmässä miehen ja isän roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin lukemisen tähän, Olen tällä hetkellä äippälomalla...yksikään itseään kunnioittava ihminen ei käytä ainakaan itsestään sanaa äippä.

Apua tartun tähän heti! Minä korkeasti koulutettu ihminen sanoin jääväni mammikselle :Dddd

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen muuttuu itsekeskeiseksi hirviöksi kun saa lapsen,sillon on vaan oikeuksia ja muilla velvollisuuksia.

Aha. Taitaa olla lapselle itsekeskeinen hirviöäitikin parempi kuin joko täysin tai asteittain poissaoleva "isä"mies?

Vierailija kirjoitti:

tämä on tuttu ilmiö- ylityöt lisääntyy miehillä, kun vauva syntyy perheeseen.

Pakkohan töitä on tehä, että saa maksettua kaikki vauvasta aiheutuvat kulut. Ei monikaan pärjää pelkällä kantoliinalla ja villavaipoilla vaan pitää ostaa älyttömät määrät kaikenlaista kallista roinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tämä on tuttu ilmiö- ylityöt lisääntyy miehillä, kun vauva syntyy perheeseen.

Pakkohan töitä on tehä, että saa maksettua kaikki vauvasta aiheutuvat kulut. Ei monikaan pärjää pelkällä kantoliinalla ja villavaipoilla vaan pitää ostaa älyttömät määrät kaikenlaista kallista roinaa.

Heh. Heti, kun vauva syntyy, niin mystisesti rahat loppuu? 😂 moni nainen saa jonkun aikaa täyttä palkkaakin ja se vanhempainraha on tuloihin nähden hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä täytyy kyllä sanoa että mistä helvetistä te näitä tapauksia löydätte? Ja miksi aloitatte yhtään mitään niiden kanssa

Suurin osa miehistä on tuollaisia. Miten helvetissä et sitä tiedä?

Näistä julkaistaan tilastoja ja tutkimuksia ihan koko ajan. Miehet eivät pidä vanhempainvapaata, eivät hoida sairaita lapsiaan, eivät ota hoitovastuuta. Miehet näkevät tämän asian niin että naisille kuuluu lastenhoito, ei heille itselleen. Ja koska miehillä on vakaa usko siihen, miehet keksivät kuka mitäkin manipulointikeinoja. Työpaikalla asuminen on erittäin suosittu keino.

Tasa-arvo ei ole toteutunut. Naisilla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mikä on edelleen yhteiskunnan rakenteissa. Miehet näkevät naiset tuolla tavalla. Lähes kaikki miehet. Joten älä sinä vaadi naisia tilille. Tämä on täysin miesten syytä.

Miksi vi..... sitten menette yhteen miesten kanssa ja haluatte lapsia? Tv. Rouva 51v. Jotain rajaa näihin kirjoitteluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.

Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos se on noin vastenmielistä?

En niin kovin paljoa halunutkaan, mutta naiseni halusi ja halusin pitää naisen.

Juupa juu... Todennäköisesti kylmä isäsuhde näkyy lapsillasi myöhemmin.

Ei, KAKSI AIVAN ERI ASIAA, joita useampien on vaikea ymmärtää. Olen samaan aikaan erittäin lämmin, hellä, rakastava ja suojelevainen lapsiani kohtaan, mutta silti vihaan ja inhoan aivan äärimmäisesti kaikkea lasten hoitamiseen, leikittämiseen ja lapsiarkeen liittyvää. Olen perinteinen mies ja pidän perinteisistä rooleista. Minä raadan töissä ja teen kaikkeni, että perheen talous on turvattu, koti toimii, kaikki tarvittavat asiat saadaan hankittua ja koko perheen tulevaisuus on turvattu, mutta lasten (ja eläinten) hoitamista inhoan yli kaiken. Odotan kuin kuuta taivaalta, että he ovat itsenäisiä ja kykenevät suoriutumaan kaikesta arkisesta itse. En jää kaipaamaan pätkääkään näitä hirveitä vauva- ja pikkulapsiaikoja. Niissä ei ole ollut absoluuttisesti mitään hyvää.

Olen velanainen ja ymmärrän tämän. Minäkin haluaisin mieluummin olla töissä aikuisten ihmisten kanssa kuin kärsiä vauva-arkea. Lisäksi ulkonäkö on lopullisesti pilalla, virtsankarkailu yms. vaivat. Siksi en aiokaan hankkia lapsia. Voin myöhemmin adoptoida esim. kouluikäisen, jos semmoinen pakkomielle iskee, että olisi pakko saada hommattua perillinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tämä on tuttu ilmiö- ylityöt lisääntyy miehillä, kun vauva syntyy perheeseen.

Pakkohan töitä on tehä, että saa maksettua kaikki vauvasta aiheutuvat kulut. Ei monikaan pärjää pelkällä kantoliinalla ja villavaipoilla vaan pitää ostaa älyttömät määrät kaikenlaista kallista roinaa.

Töitä tekemällä ja rahaa ansaitsemalla + maksamallako vain hoituu ihan kaikki pukluripulihoivavauvajutut?

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä täytyy kyllä sanoa että mistä helvetistä te näitä tapauksia löydätte? Ja miksi aloitatte yhtään mitään niiden kanssa

Ei sitten minkäänlaista merkkiä ollut taaskaan etukäteen nähtävissä. Naisten itse valitsemat ihkut ja ihanat rakkausmiehet muuttuvat perseileviksi pettäjä-äijiksi heti kun selkänsä kääntää??