Lue keskustelun säännöt.
Mies välttelee minua ja vauvaa :(
06.06.2023 |
Olen tällä hetkellä äippälomalla 3kk vauvan kanssa. Mies tekee töitä myyntialalla, ennenkin paljon reissaillut ja käynyt syömässä asiakkaiden kanssa yms.
Nyt jotenkin vain tuntuu, että tahallaan yrittää pysyä poissa kotoa. Yhdessä tuumin suunniteltu lapsi, mutta alku on ollut kovin hankalaa. Vauvalla koliikkia, joten yöt on aivan hirveitä eikä päikkäreistä tule mitään. Yritän kyllä ymmärtää, että kun mies tulee kotio työpäivän jälkee, ei tee mieli alkaa sylittelemään täyttä kurkkua rääkyvää lasta. Mutta itse alan olemaan niin väsynyt, hyvä kun saan yössä 5h unta, senkin yksittäisissä pätkissä.
Nyt parin viikon sisään olen aivan selvästi nähnyt eron aiempaan, mies menee töihin joka aamu klo 9, ja saattaa tulla kotio vasta klo 23 aikaan. Perustelee ajan kulua erilaisilla menoilla, reissuilla, illallisilla asiakkaiden kanssa yms yms. Aina on jotain, mikä saa työpäivän venymään, ja kun tulee kotio on ihan liian väsynyt vauvan kanssa olemiseen, eikä millään voi öisin herätä vauvaa varten, koska aamulla pitää herätä töihin.
Tämän lisäksi kuukauden sisään on ollut jo kolmella eri yön yli kestävillä työreissuilla. Sanoo näiden olleen muka pakollisia, vaikka ennen tälläisiä ollut vapaaehtoisina. Olen yrittänyt ehdottaa, että sanoisi pomolle ettei voi kokoajan venyä ja jäädä, koska pieni vauva kotona. Vastaa että nämä asiat on työhön kuuluvia, eikä voi joustaa.
Aina kun otan asian puheeksi, menee ihan hirveäksi riitelyksi. En ollut ennen vauvaa töissä, joten mies perustelee töiden paljoutta sillä, että jonkun sitä rahaa on tuotava. En kyllä ymmärrä kuinka jotkut illalliset asiakkaiden kanssa vaikuttavat mitenkään rahan tuloon.
Yhteinen elämä kuivunut ihan kasaan, aina kun vien vauvan mummulaan päiväksi, mies joko makaa koko päivän sängyssä tai lähtee kavereidensa kanssa harrastamaan. Viikonloputkin saattavat mennä hänellä helposti harrastaessa, joka usein päätyy baariin ja sieltä kaverille yöksi. Se siittä yhteisestä lauantaista.
Alkaa väsyttää, kaikki on minun niskoilla. Mies käy kyllä kaupassa töiden jälkeen ja hoitaa hommat ulkona, mutta koko muu kodin pyöritys jää minulle, vauva kantoliinassa. Kaikki keskustelut päätyy riitaan.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos se on noin vastenmielistä?
En niin kovin paljoa halunutkaan, mutta naiseni halusi ja halusin pitää naisen.
Juupa juu... Todennäköisesti kylmä isäsuhde näkyy lapsillasi myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Mitäs sitten kun se hoivavietti puuttuu naiseltakin? Täällä nimittäin yksi sellainen.
Sitten niitä lapsia ei tehdä ja piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos se on noin vastenmielistä?
En niin kovin paljoa halunutkaan, mutta naiseni halusi ja halusin pitää naisen.
Juu älkää oikeasti tehkö näin. Itsekin jäin vauva-aikana aikalailla omilleni, kun ilmeisesti ex teki juuri samoin, eli "halusi" lapsen vain koska minä halusin.
Olisi voinut sanoa, ettei lapset kuulu tulevaisuuden suunnitelmiin, jolloin olisi erottu ja lähdetty etsimään niitä sopivampia puolisoja.
Nyt ollaan sitten erottu, ja lapsella viikko-viikko kodit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Mulkkku. Onneksi minun mieheni kantaa vastuun ja nauttii lasten kanssa vietetystä ajasta. Lopetti ylityöt, kun vauva syntyi, koska halusi olla läsnä.
Kyllä vastuuni silti kannan ainakin 80%, hampaita jatkuvasti kiristellen ja odotellen aikaa milloin nämä hirveät vuodet ovat ohi.
Jotenkin hassua ajatella että on oikeasti olemassa noin läheisriippuvaisia ihmisiä. Eikö kannattaisi ennemmin hakea apua siihen riippuvuuteen kuin tuhota elämänsä toisen ihmisen takia enemmän tai vähemmän lopullisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos se on noin vastenmielistä?
En niin kovin paljoa halunutkaan, mutta naiseni halusi ja halusin pitää naisen.
Juu älkää oikeasti tehkö näin. Itsekin jäin vauva-aikana aikalailla omilleni, kun ilmeisesti ex teki juuri samoin, eli "halusi" lapsen vain koska minä halusin.
Olisi voinut sanoa, ettei lapset kuulu tulevaisuuden suunnitelmiin, jolloin olisi erottu ja lähdetty etsimään niitä sopivampia puolisoja.Nyt ollaan sitten erottu, ja lapsella viikko-viikko kodit.
On niitäkin miehiä, jotka haluavat enemmän lapsia kuin nainen ja jopa painostavat siihen, mutta eivät sitten hoidakaan ja ole kiinnostuneita jälkikasvustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3 kk ikäinen vauva mummolaan päiväksi eikä rättiväsynyt äiti vaivaudu silloin nukkumaan, vaan olettaa, että nyt on actionia.
Tämän palstan väsyneiden äitien kertomukset on niin täynnä oman osaamattomuuden peittelyä!
Sivusta: jos on rättiväsynyt, ei aina pysty rentoutumaan. Sitä käy ylikierroksilla niin, että jos saa yhden yön olla rauhassa, ei ehkä saakaan unta, kun tietää, että nyt pitäisi tehokkaasti nukkua ja tämän yön jälkeen taas valvotaan.
Miten mummo muuten saa levättyä koliikista kärsivän lapsenlapsensa kanssa? Moni mummo nykyään on vielä työelämässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos se on noin vastenmielistä?
En niin kovin paljoa halunutkaan, mutta naiseni halusi ja halusin pitää naisen.
Juupa juu... Todennäköisesti kylmä isäsuhde näkyy lapsillasi myöhemmin.
Ei, KAKSI AIVAN ERI ASIAA, joita useampien on vaikea ymmärtää. Olen samaan aikaan erittäin lämmin, hellä, rakastava ja suojelevainen lapsiani kohtaan, mutta silti vihaan ja inhoan aivan äärimmäisesti kaikkea lasten hoitamiseen, leikittämiseen ja lapsiarkeen liittyvää. Olen perinteinen mies ja pidän perinteisistä rooleista. Minä raadan töissä ja teen kaikkeni, että perheen talous on turvattu, koti toimii, kaikki tarvittavat asiat saadaan hankittua ja koko perheen tulevaisuus on turvattu, mutta lasten (ja eläinten) hoitamista inhoan yli kaiken. Odotan kuin kuuta taivaalta, että he ovat itsenäisiä ja kykenevät suoriutumaan kaikesta arkisesta itse. En jää kaipaamaan pätkääkään näitä hirveitä vauva- ja pikkulapsiaikoja. Niissä ei ole ollut absoluuttisesti mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos se on noin vastenmielistä?
En niin kovin paljoa halunutkaan, mutta naiseni halusi ja halusin pitää naisen.
Juu älkää oikeasti tehkö näin. Itsekin jäin vauva-aikana aikalailla omilleni, kun ilmeisesti ex teki juuri samoin, eli "halusi" lapsen vain koska minä halusin.
Olisi voinut sanoa, ettei lapset kuulu tulevaisuuden suunnitelmiin, jolloin olisi erottu ja lähdetty etsimään niitä sopivampia puolisoja.Nyt ollaan sitten erottu, ja lapsella viikko-viikko kodit.
On niitäkin miehiä, jotka haluavat enemmän lapsia kuin nainen ja jopa painostavat siihen, mutta eivät sitten hoidakaan ja ole kiinnostuneita jälkikasvustaan.
Juu, olen tällaisestakin kuullut.
Lisääntymisvuosia olisi itselläni vielä hyvin jäljellä, mutta olen jo tehnyt päätöksen, etten ota enää riskiä.
Se, että puoliso emotionaalisesti hylkää sinut ollessasi kaikkein eniten tarvitsivimmillasi, se on sen verran mieleenpainuvaa, etten ota tuota riskiä enää ikinä.
Huonoltahan tuo kuulostaa, ja huonolta kuulostavat myös ohjeet, että olisi jotenkin äidin tehtävä vastuuttaa isää vauvan hoitoon enemmän. Ei - kyllä aikuisen täytyy ihan itse osata ottaa vastuunsa, ja nyt näyttää pakenevan sitä töihin ja töihin. Tietysti voisitte vielä kokeilla päästä vaikka neuvolan kautta pariterapiaan, josko kolmannen osapuolen läsnäolo auttaisi keskustelua eteenpäin. Ehkä myös auttaisi isää ymmärtämään, että osallistuminen arkeen tarkoittaa myös sitä, että hän muodostaa suhdetta omaan lapseensa. Hyvä kiintymyssuhde ei muodostu enää vuosien väliinpitämättämyyden jälkeen, kun lapsi on kivassa iässä eli joku yli 5 v. ja valmis potkimaan jalkapalloa jne.
Mutta ikävä kyllä kaikista ei olekaan isäksi (syitä on varmaan omista lapsuudentraumoista aina silkkaan väliinpitämättämyyteen asti monia), ja joskus on helpompaa jatkaa arkea kaksin vauvan kanssa, kun ei tarvitse kokea jatkuvaa pettymystä siitä, että toinen ei osallistu.
Mutta, jos konkreettisia neuvoja haluat, tuo pariterapia voisi olla yksi väylä saada jotain tukea tilanteen ratkaisemiseen. Toivotan paljon tsemppejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Mulkkku. Onneksi minun mieheni kantaa vastuun ja nauttii lasten kanssa vietetystä ajasta. Lopetti ylityöt, kun vauva syntyi, koska halusi olla läsnä.
Kyllä vastuuni silti kannan ainakin 80%, hampaita jatkuvasti kiristellen ja odotellen aikaa milloin nämä hirveät vuodet ovat ohi.
Jotenkin hassua ajatella että on oikeasti olemassa noin läheisriippuvaisia ihmisiä. Eikö kannattaisi ennemmin hakea apua siihen riippuvuuteen kuin tuhota elämänsä toisen ihmisen takia enemmän tai vähemmän lopullisesti?
Miten niin läheisriippuvainen?
Ja yhtä hirveäähän tuo aika voi olla äidillekin. Ei naiseus tee siitä ajasta yhtään helpompaa välttämättä.
Mutta onko velvollisuudentunne siis läheisriippuvuutta nykyään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos se on noin vastenmielistä?
En niin kovin paljoa halunutkaan, mutta naiseni halusi ja halusin pitää naisen.
Juupa juu... Todennäköisesti kylmä isäsuhde näkyy lapsillasi myöhemmin.
Ei, KAKSI AIVAN ERI ASIAA, joita useampien on vaikea ymmärtää. Olen samaan aikaan erittäin lämmin, hellä, rakastava ja suojelevainen lapsiani kohtaan, mutta silti vihaan ja inhoan aivan äärimmäisesti kaikkea lasten hoitamiseen, leikittämiseen ja lapsiarkeen liittyvää. Olen perinteinen mies ja pidän perinteisistä rooleista. Minä raadan töissä ja teen kaikkeni, että perheen talous on turvattu, koti toimii, kaikki tarvittavat asiat saadaan hankittua ja koko perheen tulevaisuus on turvattu, mutta lasten (ja eläinten) hoitamista inhoan yli kaiken. Odotan kuin kuuta taivaalta, että he ovat itsenäisiä ja kykenevät suoriutumaan kaikesta arkisesta itse. En jää kaipaamaan pätkääkään näitä hirveitä vauva- ja pikkulapsiaikoja. Niissä ei ole ollut absoluuttisesti mitään hyvää.
Ihan paskanjauhantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos se on noin vastenmielistä?
En niin kovin paljoa halunutkaan, mutta naiseni halusi ja halusin pitää naisen.
Juupa juu... Todennäköisesti kylmä isäsuhde näkyy lapsillasi myöhemmin.
Ei, KAKSI AIVAN ERI ASIAA, joita useampien on vaikea ymmärtää. Olen samaan aikaan erittäin lämmin, hellä, rakastava ja suojelevainen lapsiani kohtaan, mutta silti vihaan ja inhoan aivan äärimmäisesti kaikkea lasten hoitamiseen, leikittämiseen ja lapsiarkeen liittyvää. Olen perinteinen mies ja pidän perinteisistä rooleista. Minä raadan töissä ja teen kaikkeni, että perheen talous on turvattu, koti toimii, kaikki tarvittavat asiat saadaan hankittua ja koko perheen tulevaisuus on turvattu, mutta lasten (ja eläinten) hoitamista inhoan yli kaiken. Odotan kuin kuuta taivaalta, että he ovat itsenäisiä ja kykenevät suoriutumaan kaikesta arkisesta itse. En jää kaipaamaan pätkääkään näitä hirveitä vauva- ja pikkulapsiaikoja. Niissä ei ole ollut absoluuttisesti mitään hyvää.
Ihan paskanjauhantaa.
Paskanjauhaja on se, kuka ei osaa perustella miksi toinen mielestään jauhaa paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos se on noin vastenmielistä?
En niin kovin paljoa halunutkaan, mutta naiseni halusi ja halusin pitää naisen.
Juupa juu... Todennäköisesti kylmä isäsuhde näkyy lapsillasi myöhemmin.
Ei, KAKSI AIVAN ERI ASIAA, joita useampien on vaikea ymmärtää. Olen samaan aikaan erittäin lämmin, hellä, rakastava ja suojelevainen lapsiani kohtaan, mutta silti vihaan ja inhoan aivan äärimmäisesti kaikkea lasten hoitamiseen, leikittämiseen ja lapsiarkeen liittyvää. Olen perinteinen mies ja pidän perinteisistä rooleista. Minä raadan töissä ja teen kaikkeni, että perheen talous on turvattu, koti toimii, kaikki tarvittavat asiat saadaan hankittua ja koko perheen tulevaisuus on turvattu, mutta lasten (ja eläinten) hoitamista inhoan yli kaiken. Odotan kuin kuuta taivaalta, että he ovat itsenäisiä ja kykenevät suoriutumaan kaikesta arkisesta itse. En jää kaipaamaan pätkääkään näitä hirveitä vauva- ja pikkulapsiaikoja. Niissä ei ole ollut absoluuttisesti mitään hyvää.
Kyllä lapset huomaa, kun et ole aidosti läsnä ja tykkää touhuta heidän kanssaan. Vai perinteinen mies... Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ollut siinä. Miestä ei nappaa sen enempää perhe-elämä kuin suhdekaan. Kunnioita itseäsi ja poistu kuviosta. Tai lapsi toki jää vaivoiksesi, mutta helpompaa teillä on kahdestaan kuin kivirekimiestä perässä vetäessä.
Rouvahan on ollut kotona koko ajan, joten voi olla vähän köyhää ellei pakottaudu töihin jos eroon päätyy.
En kyllä koliikkivauvaa kovin pitkäksi aikaa jättäisi miehen hoitoon, ties vaikka hermo pettäisi.
Vauva on muutenkin hyvin tarvitseva ekat kuukaudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos se on noin vastenmielistä?
En niin kovin paljoa halunutkaan, mutta naiseni halusi ja halusin pitää naisen.
Juupa juu... Todennäköisesti kylmä isäsuhde näkyy lapsillasi myöhemmin.
Ei, KAKSI AIVAN ERI ASIAA, joita useampien on vaikea ymmärtää. Olen samaan aikaan erittäin lämmin, hellä, rakastava ja suojelevainen lapsiani kohtaan, mutta silti vihaan ja inhoan aivan äärimmäisesti kaikkea lasten hoitamiseen, leikittämiseen ja lapsiarkeen liittyvää. Olen perinteinen mies ja pidän perinteisistä rooleista. Minä raadan töissä ja teen kaikkeni, että perheen talous on turvattu, koti toimii, kaikki tarvittavat asiat saadaan hankittua ja koko perheen tulevaisuus on turvattu, mutta lasten (ja eläinten) hoitamista inhoan yli kaiken. Odotan kuin kuuta taivaalta, että he ovat itsenäisiä ja kykenevät suoriutumaan kaikesta arkisesta itse. En jää kaipaamaan pätkääkään näitä hirveitä vauva- ja pikkulapsiaikoja. Niissä ei ole ollut absoluuttisesti mitään hyvää.
Ihan paskanjauhantaa.
Paskanjauhaja on se, kuka ei osaa perustella miksi toinen mielestään jauhaa paskaa.
"Lämmin, hellä, rakastava, suojelevainen" ja kuvittelet olevasi sitä olemalla "perinteinen" mies, joka raataa töissä pois kotoa? Kuinka paljon leikit ja vietät aikaa lastesi kanssa oikeasti? Lapset arvostavat läsnäolevaa vanhempaa eikä mitään kylmäkiskoista hampaiden kiristelijää, joka näkee heitä 2 tuntia päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos se on noin vastenmielistä?
En niin kovin paljoa halunutkaan, mutta naiseni halusi ja halusin pitää naisen.
Juupa juu... Todennäköisesti kylmä isäsuhde näkyy lapsillasi myöhemmin.
Ei, KAKSI AIVAN ERI ASIAA, joita useampien on vaikea ymmärtää. Olen samaan aikaan erittäin lämmin, hellä, rakastava ja suojelevainen lapsiani kohtaan, mutta silti vihaan ja inhoan aivan äärimmäisesti kaikkea lasten hoitamiseen, leikittämiseen ja lapsiarkeen liittyvää. Olen perinteinen mies ja pidän perinteisistä rooleista. Minä raadan töissä ja teen kaikkeni, että perheen talous on turvattu, koti toimii, kaikki tarvittavat asiat saadaan hankittua ja koko perheen tulevaisuus on turvattu, mutta lasten (ja eläinten) hoitamista inhoan yli kaiken. Odotan kuin kuuta taivaalta, että he ovat itsenäisiä ja kykenevät suoriutumaan kaikesta arkisesta itse. En jää kaipaamaan pätkääkään näitä hirveitä vauva- ja pikkulapsiaikoja. Niissä ei ole ollut absoluuttisesti mitään hyvää.
Joo mullakin oli tuollainen mies ja kenkää sai. Oli meinaan täyttä httiä kun 3kk vauvalla korvatulehdus, minulla korvatulehdus, ja äijä karjui miten ei kestä sitä lapsen huutoa. Täysin hyödytön siis, eikä sitä paikkaa minkäänlainen toimiva ok-talo tai raha. Pska mikä pska, ei sopiva isäksi kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Kolme yötä pois kk sisään...Sillä on toinen.
Ikävä todeta, mutta taidat olla taas yksi huijattu vaimo. Mies on saanut juuri yhden lapsen, etsii jo toista paksuksi pantavaa tai sellaista, jonka kanssa voi pitää hauskaa, kun oma muija hoitaa yksin kaiken ikävän ja väsyttävän kotona.
Niinpä, ja onko edes palautunut, onko tissit raskausarpiset ja jumankekka ei varmaan edes meikkaa saati pukeudu nätisti kuten ennen. Väsynyt harmaa tossukka, kyllä tosimiehen pitää saada nauttia elämästä!
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä täytyy kyllä sanoa että mistä helvetistä te näitä tapauksia löydätte? Ja miksi aloitatte yhtään mitään niiden kanssa
Ei mun mies ainakaan ollut yhtään mieslapsimainen ennen lasta. Fiksu, korkeasti koulutettu, yhdessä asuessa osallistui ruoanlaittoon ja kotitöihin oma-aloitteisesti. Mutta jotenkin kun lapsi syntyi, hermot ei kestänyt hänellä. Ei yhtään valvomista, ei yhtään ääniä, ei mitään .Joten pakeni, kuten ap:n mies, töihin. Minä en halunnut yh:ksi kokonaan, joten jäin ja hoisin sitten vauvan yksin. Ja kyllä miehestä joskus lapsen ollessa 4 ja siitä eteenpäin on ihan asiallinen isä tullut. Mutta toista lasta ei tehty, kuten oli ajateltu, kun miehen hermoheikkous pikkuvauvojen kanssa oli näin tullut esiin jo ensimmäisen kanssa.
Ennenkuin teette lapsia ( joilla ei vielä ole) tiedostakaa, että se vaatii sitoutumista, uusia käyttäytymismalleja, kasvatusvastuuta pariksi vuosikymmeneksi. Ei heikkohermoisille eikä löperöille. Mutta kun siihen panostaa Voi rakkaudella vuosi toisensa jälkeen seurata jälkikasvun kehittymistä. Olihan se ihana tunne, kun nuorinkin saavutti täysi-ikäisyyden.
Silloin niitä hommia hoitivat miehet ja naiset yhdessä, toim. huom.