Lue keskustelun säännöt.
Mies välttelee minua ja vauvaa :(
06.06.2023 |
Olen tällä hetkellä äippälomalla 3kk vauvan kanssa. Mies tekee töitä myyntialalla, ennenkin paljon reissaillut ja käynyt syömässä asiakkaiden kanssa yms.
Nyt jotenkin vain tuntuu, että tahallaan yrittää pysyä poissa kotoa. Yhdessä tuumin suunniteltu lapsi, mutta alku on ollut kovin hankalaa. Vauvalla koliikkia, joten yöt on aivan hirveitä eikä päikkäreistä tule mitään. Yritän kyllä ymmärtää, että kun mies tulee kotio työpäivän jälkee, ei tee mieli alkaa sylittelemään täyttä kurkkua rääkyvää lasta. Mutta itse alan olemaan niin väsynyt, hyvä kun saan yössä 5h unta, senkin yksittäisissä pätkissä.
Nyt parin viikon sisään olen aivan selvästi nähnyt eron aiempaan, mies menee töihin joka aamu klo 9, ja saattaa tulla kotio vasta klo 23 aikaan. Perustelee ajan kulua erilaisilla menoilla, reissuilla, illallisilla asiakkaiden kanssa yms yms. Aina on jotain, mikä saa työpäivän venymään, ja kun tulee kotio on ihan liian väsynyt vauvan kanssa olemiseen, eikä millään voi öisin herätä vauvaa varten, koska aamulla pitää herätä töihin.
Tämän lisäksi kuukauden sisään on ollut jo kolmella eri yön yli kestävillä työreissuilla. Sanoo näiden olleen muka pakollisia, vaikka ennen tälläisiä ollut vapaaehtoisina. Olen yrittänyt ehdottaa, että sanoisi pomolle ettei voi kokoajan venyä ja jäädä, koska pieni vauva kotona. Vastaa että nämä asiat on työhön kuuluvia, eikä voi joustaa.
Aina kun otan asian puheeksi, menee ihan hirveäksi riitelyksi. En ollut ennen vauvaa töissä, joten mies perustelee töiden paljoutta sillä, että jonkun sitä rahaa on tuotava. En kyllä ymmärrä kuinka jotkut illalliset asiakkaiden kanssa vaikuttavat mitenkään rahan tuloon.
Yhteinen elämä kuivunut ihan kasaan, aina kun vien vauvan mummulaan päiväksi, mies joko makaa koko päivän sängyssä tai lähtee kavereidensa kanssa harrastamaan. Viikonloputkin saattavat mennä hänellä helposti harrastaessa, joka usein päätyy baariin ja sieltä kaverille yöksi. Se siittä yhteisestä lauantaista.
Alkaa väsyttää, kaikki on minun niskoilla. Mies käy kyllä kaupassa töiden jälkeen ja hoitaa hommat ulkona, mutta koko muu kodin pyöritys jää minulle, vauva kantoliinassa. Kaikki keskustelut päätyy riitaan.
Kommentit (124)
Kolme yötä pois kk sisään...Sillä on toinen.
Ikävä todeta, mutta taidat olla taas yksi huijattu vaimo. Mies on saanut juuri yhden lapsen, etsii jo toista paksuksi pantavaa tai sellaista, jonka kanssa voi pitää hauskaa, kun oma muija hoitaa yksin kaiken ikävän ja väsyttävän kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silmät auki ap! Oletko kovin nuori?
No on kyllä melko paksua, jos tuo on totta että kotona on noin pieni vastasyntynyt vauva ja iskä huitelee baareissa ja yöpyy "kavereillaan"?! Perus paniikkireaktio iskenyt mieheen, ei ole valmis vauvaan. Tai sinuun.
Ei jatkoon. Ukko pellolle.
Vaikka kuinka olisi "yhdessä tuumin suunniteltu lapsi" niin (pahimmillaan) naisen osa ja panos on silti 100-0.
Mistä tunnistaa provon? Siitä, että aloitusviestin jälkeen ap häviää kuin pieru saharaan. Ai niin, mutta olit varmaankin "imettämässä vauvaa"? 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä yrityksessä vielä nykyään istutaan iltaa asiakkaiden kanssa yhtenään. Tuskin miehesi jäänmurtajia myy.
Jaa, no omia valintoja, omia valintoja.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassinen pettämistarina. Mies pyörittää naisrulettia samalla kun tuore äiti hoitaa vauvaa kotona. Pakkaisin miehen kamppeet jätesäkkeihin ja vaihtaisin lukot. Kassit vaan ulko-ovelle odottamaan mistä voi ne noutaa . Kun töiltään ja bailamiseltaan ehtii. Adios!
Pöljien miesten kanssa ei kannata suunnitella perheenlisäystä. Älykäs mies tiedostaa vastuunsa ja haluaa olla osallisena jälkeläisensä elämässä alusta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen osahan on hoitaa lapset ja koti. Miten tämä nyt on päässyt ap:lta unohtumaan? Ei ne maatalon emännätkään kitisseet hommistaan entisaikoiihin. Sentään hoitelivat siinä sivussa vielä lehmät ja muut kotiläimet. Sinulla on sentää kaikki kodinkoneet sun muut härvelit apunas eikä oo lehmiä.
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olisi myyjän työ raskasta, pitäisi jaksaa syödä asiakkaiden kanssa illallisia, kenties useampiakin illassa ja useimpina päivinä viikossa? Luulisi että alkaisi jo oksettaa pidemmän päälle...
Vierailija kirjoitti:
Silmät auki ap! Oletko kovin nuori?
Ollaan molemmat 25v paikkeilla, yhdessä ollaan oltu jo lukio ajoista asti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Mulkkku. Onneksi minun mieheni kantaa vastuun ja nauttii lasten kanssa vietetystä ajasta. Lopetti ylityöt, kun vauva syntyi, koska halusi olla läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos se on noin vastenmielistä?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuinka olisi "yhdessä tuumin suunniteltu lapsi" niin (pahimmillaan) naisen osa ja panos on silti 100-0.
Ihan yhdessä suunnitellusti jätettiin ehkäisy pois, onni tulikin ehkä nopeammin kuin oltaisiin osattu odottaa. Raskausaikana mies paljon mukana, rempattiin huone ja osti oma-alotteisesti uuden auton, joka sopii perheelle paremmin. Mies on ainoa lapsi perheestään, hänen vanhemmat ainakin ihan super innoissaan ja mukana.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos se on noin vastenmielistä?
En niin kovin paljoa halunutkaan, mutta naiseni halusi ja halusin pitää naisen.
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Mitäs sitten kun se hoivavietti puuttuu naiseltakin? Täällä nimittäin yksi sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavia nämä provojen huutajat. Olen ollut TÄSMÄLLEEN samanlainen isä kuin AP:n puoliso, kun meille syntyi lapset. Inhosin niin äärettömästi lasten hoitoa, vinkumista, huutoa, itkua, kireyttä ja sitä kaikkea hirveyttä mitä vauva-aikaan kuuluu. Ja inhoan edelleen näin pikkulapsiaikana. Lapsistani toki tykkään persoonina, mutta hirveintä on se lasten hoitaminen. Ei se miehiltä usein luonnollisesti luonnistu, vaan monilta meiltä puuttuu sellainen luontainen hoitovietti.
Mulkkku. Onneksi minun mieheni kantaa vastuun ja nauttii lasten kanssa vietetystä ajasta. Lopetti ylityöt, kun vauva syntyi, koska halusi olla läsnä.
Kyllä vastuuni silti kannan ainakin 80%, hampaita jatkuvasti kiristellen ja odotellen aikaa milloin nämä hirveät vuodet ovat ohi.
Näin miehenä täytyy kyllä sanoa että mistä helvetistä te näitä tapauksia löydätte? Ja miksi aloitatte yhtään mitään niiden kanssa