Hei sinä alkoholistiperheessä lapsena kasvanut aikuinen!

Minulla molemmat alkoholisteja, isä väkivaltainen äitiä kohtaan, ryyppyporukoita, joissa aina joku teinin ahdistelija ym. Käytin itse nuorena paljon alkoa ja seukkasin määräilijöiden kanssa. Pelkään yhä konflikteja. Itsetunto on oikein hyvä, tosin se on työssä hankittua, ei lapsuuden peruja.

Isäni oli maanantaista perjantaihin uskovainen. Viikonloppuna hänestä tuli alkoholisti. Uskovainen isä oli pelottava ja tuomitseva. Alkoholisti-isällä oli pidempi pinna ja hän yritti puhua leppoisammin. Ihmissuhteissa vedän rajan siinä, että en hyväksy uskovaisia lähelleni. Alkoholisteja voin ymmärtää, mutta en itse käytä alkoholia. Sisarellani ja minulla on ollut huono itsetunto ja väkivaltaisia parisuhteita.

On vaikuttanut todella monella tavalla. Minun on ollut vaikea oppia luottamaan ihmisiin, koska alkoholisti-isä rikkoi kännissä antamiaan lupauksia aina seuraavana päivänä. Isä myös usein kielsi tapahtumia ja sanomisia jälkikäteen, mikä oli lapsena hämmentävää ja jopa pelottavaa.

Itse en nykyään juo ollenkaan. Join teininä ja parikymppisenä todella paljon ja melkein alkoholisoiduin itsekin.

Elämässä kaikki muuten aivan mahtavasti, paitsi en koskaan käynyt korkeakouluja. Se kaduttaa. Ihana puoliso, koti, kaverit, harrastukset, terveys, työ. Ei mitään oikeaa syytä valittaa.

Molemmat vanhempani ovat alkoholisteja ja tämän lisäksi he olivat hyvin väkivaltaisia toisiaan kohtaan aina siihen asti kun erosivat minun olle teini-ikäinen. Poliisi ja ambulanssi olivat meillä tuttuja vierailijoita.

Minusta kasvoi melko tavallinen aikuinen, eli käyn vakitöissä, lyhennän asuntolainaa ja elän mukavaa keskiluokkaista elämää. Toki tämä kaikki on vaatinut omat kasvukipunsa ja astuinpa nuorempana siihenkin perinteiseen alkoholistinlapsiloukkuun, eli olin parisuhteessa alkoholistin kanssa. Onneksi siinä ei kestänyt kovin kauaa, kun tulin järkiini.

Negatiivisina puolina huomaan, että olen aina jollain tapaa väsynyt ja monet asiat ovat minulle hankalampia mitä älyni puolesta pitäisi olla. Esimerkiksi koulussa en menestynyt ja välillä keskittymyskykyni on olematon. Uskon näiden asioiden johtuvan rauhattomasta ja turvattomasta kasvuympäristöstä. Lisäksi olen korostuneen itsenäinen, oikein perinteinen "ei tartte auttaa" ihminen. 

Minulle on tärkeää ulkoiset asiat ja olen materialisti. Olen ollut kontrollifriikki mutta päässyt vähitellen irti tästä. Olen edelleen suorittaja, urheilen säännöllisesti, pukeudun aina tyylikkäästi, olen aina huoliteltu. Kukaan ei pääse ihan lähelle, on muutama ystävä mutten avaa sisimpääni heille. Olen koulutettu ja fiksu mutta en oikein arvosta itseäni. Aina kuullut kuinka fiksu ja kaunis olen mutta itsekritiikki on valtava. Äiti piti minusta ja veljestä huolta kun isä joi joten vain toinen vanhemmista alkoholisti. Pidän puoleni ja kukaan ei kävele yli. Olen herkkä aistimaan muiden tunnetiloja ja tämä on välillä raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko kertoa, että huomaatteko samoja "tuntosarvet koko ajan pystyssä", heikkoa itsetuntoa ym. kuin minä?

ap

Kyllä, tuntosarvet on koko ajan pystyssä. Niistä on valtavasti hyötyä, kun on oppinut aistimaan ihmisiä hyvin pienistä asioista. Tällaiselle sosiaaliselle ihmiselle ne avaa portteja toisen ihmisen mieleen ja se mahdollistaa keskustelun joskus hyvinkin henkilökohtaisista (heidän aloitteestaan) asioista.

Usein monet ovat hämmästelleet, miksi he puhuvat tällaisia asioita ventovieraalle ihmiselle, mutta samalla kiittävät, kun joku jaksaa kuunnella. Itsetunto on hyvä, sitä ei väkivaltainen alkoholisti onnistunut rikkomaan, vaikka kovasti yrittikin.

Minulla myös miellyttämisenhalu, konfliktinpelko, kyvyttömyys pitää puoliani. Minun piti aina olla hiljainen ja näkymätön joten vaikea ajatella että saisin tarvita tai toivoa jotakin. Vaikea hyväksyä esim.omia vihantunteita koska niitä ei saanut olla olemassa.

Olen korkeastikoulutettu kuten alkoholisti-isäni joka ei muuten humalassa salannut sitä että arvoni riippuu suorituksista ja menestyksestä. Työelämässä olen kuitenkin vähän alisuoriutuja.

Juhlat ovat minulle vaikeita. Porvarillisessa alkoholistiperheessä niitä korostettiin, mutta yleensä ne johtivat täyteen painajaiseen. Silloin myös äitini joi toisin kuin yleensä. Mukaan tuli väkivalta kun isälle vastaan. Kurjalta tuntuu kun jännitän juhlia niin paljon. Etenkin jos nyt vanha alkoholisti-isäni on siellä.

Eihän ne alkoholistiperheen eväät kovin kaksisia ole. Oma isäni oli tuurijuoppo, saattoi olla viikkoja raittiina ja sitten viikon ryyppäsi välillä kotona ja kylillä. Hänellä oli kesällä nimipäivät ja niitä juopoteltiin viikko kiljusatsin ympärillä. Välillä isä oli raittiina AA:n avulla monta vuotta.

Se aika oli aina parasta, kun hän juoppoputken jälkeen makasi monta päivää häpeissään, kun rahat oli juotu.

Äiti ei juonut, hän piti lapsista huolta, vaikka olikin hiljainen, pelokas ja itsetunnoltaan huono. Isän ja äidin välillä oli paljon riitoja ja ne olivat aina pelottavia. Lähinnä niihin liittyi häpeää. Usein ajattelin, että jos isä tappaa äidin, olemme täysorpoja ja koti hajoaa.

Veljistäni tuli alkoholisteja ja sisareni avioitui alkoholistin kanssa.

Oma elämäni on kuitenkin mennyt hyvin. Olen hyvin kouluttautunut ( siitä kiitos isälleni, hän oli kuitenkin  koulutukseen kannustava ja tavattoman ylpeä, kun pääsin yo:ksi ). Omalla miehelläni ei ole alkoholiongelmaa, lapsemme ovat menestyneet hyvin ja heillä ei ole ongelmia alkoholin kanssa.

Olen kohtalaisen sinut taustani kanssa, kävin monta vuotta tiiviissä psykoterapiassa. En tunne vihaa vanhempiani (molemmat jo kuolleet) kohtaan. Kummankin kasvuolosuhteet olivat huonot köyhissä oloissa, isä oli myöskin sotaveteraani. Sanonta, että "enempää ei voi antaa, mitä itse on saanut" pitää heidän kohdallaan paikkansa. Oma psykoterapiani ja koulutukseni ovat auttaneet minua menemään eteenpäin ja toivon, että olen nyt pystynyt omien lasteni kohdalla parempaan ts. antanut enemmän, mitä olen saanut.

Minun isä ja äiti erosi kun olin 5 vuotias. Äiti sekosi ja alkoi juopottelemaan ja löysi jostain toisen miehen joka oli täysi paska ja äitini juopotteli sen kanssa joka viikko monta kertaa 3-4 vuoden ajan.  Se oli melko sekavaa elämää 7 vuotiaana ei ollut edes ruokaa joten alettiin veljen kanssa kaupasta varastamaan ruokaa ja enoni toi myös usein ruokaa. Äiti oli välillä 2 viikkoa pois kotoaki jossain ryyppäämässä. 4 luokkaa kävin 2 kuukautta ainoastaan ja jäin luokalle mutta pääsin silti 5 luokalle koska jouduin lastenkotiin ja sit  elämä alkoi menee paremmin. Lastenkodissa sain harrastuksia ja rahaa niihin ja pystyin sit opiskelee melko normaalisti. Siinä elämä rullasi  14 ikävuoteen saakka hyvin ja löysin tyttöystävän ja sitten aloin suunnittelee omaakin elämää. Menin kesätöihin ja tein muitakin töitä koulun ohessa kuten jaoin lehtiä. Oli harrastuksia, pelasin pesistä ja aloin pelaa salibandyäkin. Koulussa pärjäsin vaikka en ollut mikään kiitettävä oppilas mutta liikunassa olin aina hyvä ja voitin mitaleita uinnissa ja juoksussa. Salibandyy aloin pelaa vakituisesti ja pelasinkin sitä 40 v ikään saakka. Kävin amiksen puupuolen ja 1 vuosi raksapuolta ja sitten menin maalauskouluun josta sain maalarimestarin paperit. Se oli armeijan jälkeen. Armeijan kävin 1995. Sitten joskus 6 vuotta sitten isä otti yhteyttä jota en ollut siis nähnyt yli 30 vuoteen. Isä alkoi antaa minulle rahaa ja veljelleni myös koska kuuli miten oltiin asuttu lastenkodissa 10 vuotta ja se luuli että minulla menee jotenkin huonosti vaikka ei mennyt mutta en minä sitä sille sanonut. Se antoi ensin pari tonnia rahaa. Sitten tuli jo 30000 euroa ja 60000 euroa. Isällä vissiin mennyt hyvin elämä. Kyllä minä nuorena töissä kävin mutta ei ollut vakiduunia vaan jotain 6-12 kk sopimuksia mutta  tein minä 14 vuotta töitä putkeen varmaan 20 eri työnantajaa oli.  Joskus 40 vuotiaana alkoi työttömyys joka kestänyt 7 vuotta. Mutta on minulla rahaa. Isältä saan edelleen rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat vanhempani ovat alkoholisteja ja tämän lisäksi he olivat hyvin väkivaltaisia toisiaan kohtaan aina siihen asti kun erosivat minun olle teini-ikäinen. Poliisi ja ambulanssi olivat meillä tuttuja vierailijoita.

Minusta kasvoi melko tavallinen aikuinen, eli käyn vakitöissä, lyhennän asuntolainaa ja elän mukavaa keskiluokkaista elämää. Toki tämä kaikki on vaatinut omat kasvukipunsa ja astuinpa nuorempana siihenkin perinteiseen alkoholistinlapsiloukkuun, eli olin parisuhteessa alkoholistin kanssa. Onneksi siinä ei kestänyt kovin kauaa, kun tulin järkiini.

Negatiivisina puolina huomaan, että olen aina jollain tapaa väsynyt ja monet asiat ovat minulle hankalampia mitä älyni puolesta pitäisi olla. Esimerkiksi koulussa en menestynyt ja välillä keskittymyskykyni on olematon. Uskon näiden asioiden johtuvan rauhattomasta ja turvattomasta kasvuympäristöstä. Lisäksi olen korostuneen itsenäinen, oikein perinteinen "ei tartte auttaa" ihminen. 

Tuo avun vastaanottaminen on minullekin vaikeaa.

Minun mielestäni huonot kasvuolosuhteet eivät ole peruste siirtää huonoa kohtelua omille lapsille, toisin kuin juopot ja väkivaltaiset puolustautuvat.

Kyllähän minä olutta juon, en juo väkevii viinoja ollenkaan. Olutta mutta ei ole mikään ongelma ollut koskaan kuten äidilläni oli. Nuorena kun äiti sai rahaa niin  ostivat sen juoppo miehen kanssa heti 10 pulloa viinaa. Kaapit oli aina täynnä viinapulloja. Poliisit kävi kyllä usein meillä. Jossain vaiheessa äiti sekosi ja heitteli huonekaluja parvekkeelta alas sen kyllä muistan. Nuorena kyllä itse aloin juomaan olutta 14 vuotiaana mutta en minä sekoillut mitään. En ole koskaan joutunut putkaan edes.

Työtön mies kirjoitti:

Minun isä ja äiti erosi kun olin 5 vuotias. Äiti sekosi ja alkoi juopottelemaan ja löysi jostain toisen miehen joka oli täysi paska ja äitini juopotteli sen kanssa joka viikko monta kertaa 3-4 vuoden ajan.  Se oli melko sekavaa elämää 7 vuotiaana ei ollut edes ruokaa joten alettiin veljen kanssa kaupasta varastamaan ruokaa ja enoni toi myös usein ruokaa. Äiti oli välillä 2 viikkoa pois kotoaki jossain ryyppäämässä. 4 luokkaa kävin 2 kuukautta ainoastaan ja jäin luokalle mutta pääsin silti 5 luokalle koska jouduin lastenkotiin ja sit  elämä alkoi menee paremmin. Lastenkodissa sain harrastuksia ja rahaa niihin ja pystyin sit opiskelee melko normaalisti. Siinä elämä rullasi  14 ikävuoteen saakka hyvin ja löysin tyttöystävän ja sitten aloin suunnittelee omaakin elämää. Menin kesätöihin ja tein muitakin töitä koulun ohessa kuten jaoin lehtiä. Oli harrastuksia, pelasin pesistä ja aloin pelaa salibandyäkin. Koulussa pärjäsin vaikka en ollut mikään kiitettävä oppilas mutta liikunassa olin aina hyvä ja voitin mitaleita uinnissa ja juoksussa. Salibandyy aloin pelaa vakituisesti ja pelasinkin sitä 40 v ikään saakka. Kävin amiksen puupuolen ja 1 vuosi raksapuolta ja sitten menin maalauskouluun josta sain maalarimestarin paperit. Se oli armeijan jälkeen. Armeijan kävin 1995. Sitten joskus 6 vuotta sitten isä otti yhteyttä jota en ollut siis nähnyt yli 30 vuoteen. Isä alkoi antaa minulle rahaa ja veljelleni myös koska kuuli miten oltiin asuttu lastenkodissa 10 vuotta ja se luuli että minulla menee jotenkin huonosti vaikka ei mennyt mutta en minä sitä sille sanonut. Se antoi ensin pari tonnia rahaa. Sitten tuli jo 30000 euroa ja 60000 euroa. Isällä vissiin mennyt hyvin elämä. Kyllä minä nuorena töissä kävin mutta ei ollut vakiduunia vaan jotain 6-12 kk sopimuksia mutta  tein minä 14 vuotta töitä putkeen varmaan 20 eri työnantajaa oli.  Joskus 40 vuotiaana alkoi työttömyys joka kestänyt 7 vuotta. Mutta on minulla rahaa. Isältä saan edelleen rahaa.

Käytätkö sinä alkoholia?

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni huonot kasvuolosuhteet eivät ole peruste siirtää huonoa kohtelua omille lapsille, toisin kuin juopot ja väkivaltaiset puolustautuvat.

Osoitat tässä vain omaa kehnoa psykologian tuntemusta ja olematonta akateemista ajattelukykyä.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni huonot kasvuolosuhteet eivät ole peruste siirtää huonoa kohtelua omille lapsille, toisin kuin juopot ja väkivaltaiset puolustautuvat.

Ei se minustakaan ole peruste, mutta jos itse on kasvanut epävakaissa oloissa kuritettuna, niin mistäpä se malli parempaan tulisi?

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni huonot kasvuolosuhteet eivät ole peruste siirtää huonoa kohtelua omille lapsille, toisin kuin juopot ja väkivaltaiset puolustautuvat.

Sinä sekoitat nyt selittävät ja oikeuttavat tekijät iloisesti toisiinsa.

Olen herkkä ja empaattinen ja ymmärrän oikeastaan kaikkea ja kaikkia. Minulla on intuitiivisia kykyjä ja näen ihmisistä lävitse. Näen myös toisten parisuhteista lävitse. 

Erittäin traaginen lapsuus jota ei oikeastaan ollutkaan.

Olen älykäs mutta alisuorittaja koulutuksen suhteen. Työssäni olin ylisuorittaja.

Toisaalta minussa on erittäin vahva ja kova puoli. Puolustan heikompaa ja uskallan kyllä käydä vastarintaan ihmisille tai eri tilanteissa.

Minusta ei yleisellä tasolla pidetä. Eikä ole koskaan kehuttu, kannustettu eikä rakastettu. Olen katkeroitunut ihmisille ja erakoitunut. Katkeroituminen johtuu siitä ettei ole kiitetty työstä johon olen uhrannut paljon. Minulta usein varastetaan ajatukset ja näkemykset ja tehty työ mutta kiitosta en saa. Paljon on haukuttu, nälvitty ja mollattu. Puhuttu selän takana pahaa. 

Minua on myös haukuttu näkymättömäksi mutta on outoa että jollei ihminen "näy" miksi hänestä pitää sitten jauhaa niin paljon pahaa. Eihän näkymätön ole läsnä joten luulisi ettei edes puheenaiheita löytyisi.

Kovasti ihmiset haluaisivat avautua minulle. Ventovieraatkin. Ja vuosien varrella on ollut aika uskomattomia tilanteita ja tapahtumia kun ihmiset kokevat halua avautua minulle. Nämä terapiapalvelut olen kuitenkin lopettanut tyystin.

Olen kärsinyt jonkinasteisesta ahdistushäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Olen epävarma itsestäni ja stressaan mielettömästi. Omien lasten myötä olen rohkaistunut ihan hirveästi! Ja nimenomaan meidän perheessä eletään täysin päinvastoin kuin minun lapsuudenkodissani. Mieheni lapsuudenperheessä oli myös alkoholismia ja väkivaltaa ja hänkin haluaa tarjota meidän lapsille erilaisen elämän. Eipä tarvitse minun lapset koskaan miettiä, että pystyykö äiti viemään aamulla bussipysäkille hirveässä kaatosateessa vai makaako se krapuloissa promillet tapissa.

Nostan

Lasinen lapsuus

Tietoa ja tukea vanhempien alkoholinkäytöstä haittoja kokeville ja heitä työssään kohtaaville. Hyvinvointia arkeen ja apua ongelmien ylisukupolvisuuden ehkäisyyn. 

https://lasinenlapsuus.fi