Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saitko äidinlyyran?
Kommentit (74)
Palstamammalle on varmaan maailmanloppu jos ei saa lyyraa. Eihän teitä oikeasti kiinnosta lastenne elämä vaan lastenne saavutuksilla brassailu. Olette oksettavaa sakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä moista. Miksi äiti pitäisi palkita nuoren ylioppilaaksi pääsystä? En ostanut äidilleni eikä poikani ostanut minulle.
Se on varmaan jäänne niiltä ajoilta, kun lapsen kouluttaminen ylioppilaaksi oli monille vanhemmille ihan oikeasti taloudellinen ponnistus.
Mummillani oli viisi lasta ja viisi lyyraa rintakorussa. Nuorin lapsista kirjoitti ylioppilaaksi 1974, vanhin 1950-luvun lopulla. Mummini ja ukkini olivat tästä tavattoman ylpeitä; pikkuvirkamiehen palkalla saivat kaikki lapset oppikouluun ja asumaan monen kymmenen kilometrin päähän kouluviikoiksi (ei heidän kylällään tietenkään ollut oppikoulua), ja sitten ylioppilaiksi. Se oli massiivinen taloudellinen ponnistus ja vaati monia uhrauksia.
Mun lapsi valmistuu vasta vuoden päästä mutta juteltiin jo lakkiaisista. Ja sanoin, että minulle ei lyyraa tarvitse ostaa, koska enhän se minä ole valmistumassa ylioppilaaksi vaan hän. Hän kyllä yritti, että olenhan minä tukenut häntä joten jatkoin vastakysymyksellä, miksi äidille ostetaan lyyra ja isälle ei. Eikö isät tue lapsiaan koulutiellä?
Enkä myöskään näe itseäni lyyra rintapielessä patsastelevana ylpeänä äitinä. Toki olen ylpeä lapseni saavutuksesta, mutta nostan jalustalle mieluummin lastani kuin itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Sain 2 kpl 2007 kun toinenkin pojista kirjoitti.
Mietin laittaisinko veljen tyttären juhliin tämän rintaani, mutten uskaltanut/ kehdannut.
Eipä kyllä näkynyt kenenkään äidin rinnassa vaikka kävimme kaksissa juhlissa.
Kehdannut?
Hmmm. Kyllä sitä ihan käytetään.
Aatos: Mitähän se elefantti sinusta ajattelee?
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi valmistuu vasta vuoden päästä mutta juteltiin jo lakkiaisista. Ja sanoin, että minulle ei lyyraa tarvitse ostaa, koska enhän se minä ole valmistumassa ylioppilaaksi vaan hän. Hän kyllä yritti, että olenhan minä tukenut häntä joten jatkoin vastakysymyksellä, miksi äidille ostetaan lyyra ja isälle ei. Eikö isät tue lapsiaan koulutiellä?
Enkä myöskään näe itseäni lyyra rintapielessä patsastelevana ylpeänä äitinä. Toki olen ylpeä lapseni saavutuksesta, mutta nostan jalustalle mieluummin lastani kuin itseäni.
Nostaa jalustalle?
Se lyyra on aika pieni; Se on perinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstamammalle on varmaan maailmanloppu jos ei saa lyyraa. Eihän teitä oikeasti kiinnosta lastenne elämä vaan lastenne saavutuksilla brassailu. Olette oksettavaa sakkia.
Sinä olet kyllä jollain lailla jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Mä kuulin tuosta ensi kerran serkkuni ylppäreissä päivä omieni jälkeen. Serkun äiti ihmetteli, enkö ostanut äidinlyyraa äidilleni, hänen poikansa osti hänelle. En ollut ikinä kuullutkaan tuollaisesta, en siitä mikä se on, enkä siitä, että olisi sellainen tapa ostaa. Vielä nyt 45-vuotiaanakin asia harmittaa, kun siitä jäi sellainen olo, ettei osannut etikettisääntöjä. Ei voi minusta olettaa, että 19-vuotias tietää tuollaisen tavan olemassaolosta, jos siitä ei kukaan kerro. Vinkkini siis on, että keskustelkaa tästä ihan etikettitapakasvatuksen merkeissä viimeisenä opintovuonna, älkääkä vain olettako.
Jaa. Tiedätkö, että sen voi kyllä hankkia myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi valmistuu vasta vuoden päästä mutta juteltiin jo lakkiaisista. Ja sanoin, että minulle ei lyyraa tarvitse ostaa, koska enhän se minä ole valmistumassa ylioppilaaksi vaan hän. Hän kyllä yritti, että olenhan minä tukenut häntä joten jatkoin vastakysymyksellä, miksi äidille ostetaan lyyra ja isälle ei. Eikö isät tue lapsiaan koulutiellä?
Enkä myöskään näe itseäni lyyra rintapielessä patsastelevana ylpeänä äitinä. Toki olen ylpeä lapseni saavutuksesta, mutta nostan jalustalle mieluummin lastani kuin itseäni.
Nostaa jalustalle?
Se lyyra on aika pieni; Se on perinne.
Voi kuule, kyllä minä tiedän, millainen se äidinlyyra on. Olen niitä aika monta nähnyt, ex-anopillakin killui niitä 5 kpl rintapielessä kaikissa lakkiaisissa.
En vain itse oikein ymmärrä niiden ideaa. Oma äitinikin aikanaan kielsi minua ostamasta hänelle lyyraa ja ymmärrän nyt itse äitinä että miksi. Kuten sanottua, se saavutus on lapsen saavutus, ei minun. Varsinkin, kun lapsi asuu 4 vuoden lukiostaan 2 vuotta omillaan eikä edes ole minun huollettavanani enää.
En odottanut lyyraa. Sain kaulaketju , jossa on lyyra. Käytin sitä koko lapseni ylioppilaspäivän.
Ketju tuntui itselle kivalta. Ehkä se on vähän rennompi kuin rintaneula. No, omempi ainakin. Oli helppo käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halunnut äidinlyyraa, kun kaksosemme saivat yo-lakin. Samaten oma äitini ei halunnut myöskään silloin, kun siskoni ja minä saimme lakkimme.
Ylioppilas kirjoittaa ylioppilaaksi itse ja omasta ansiostaan, ei äidin ansiosta eikä takia.
Minusta tuo on taas kaunis tapa osoittaa arvostusta äidille/huoltajalle siitä että on todennäköisesti tukenut lastaan opintojen aikana?
Eihän se lakki huoltajan ansiosta tule, eikä lyyra huoltajalle siksi että huoltaja ansioituisi kun lapsi saa lakin.
Sain, olin todella yllättynyt ja otettu että poika tuollaisen muisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta ja kolme lyyraa. Käytän lyyria esim. äitienpäivälounailla ja ylioppilasjuhlissa, joihin tosin nykyään ei enää kutsuja ole tulossa. Koska en ole saanut mitään kunniamerkkiäkäån, voisin harkita alkaa käyttämään lyyria itsenäisyyspäivisin.
Olen saanut lyyran kaikilta lapsiltani. Kiva perinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halunnut äidinlyyraa, kun kaksosemme saivat yo-lakin. Samaten oma äitini ei halunnut myöskään silloin, kun siskoni ja minä saimme lakkimme.
Ylioppilas kirjoittaa ylioppilaaksi itse ja omasta ansiostaan, ei äidin ansiosta eikä takia.Minusta tuo on taas kaunis tapa osoittaa arvostusta äidille/huoltajalle siitä että on todennäköisesti tukenut lastaan opintojen aikana?
Eihän se lakki huoltajan ansiosta tule, eikä lyyra huoltajalle siksi että huoltaja ansioituisi kun lapsi saa lakin.
Isät eivät siis tue lapsiaan opintojen aikana, koska eivät saa vastaavaa huomionosoitusta?
Onhan se kaunis tapa, sinänsä. Itse en vaan sitä oikein käsitä. Toki jos oma lapseni väkisin minulle sen lyyran ostaa, niin otan sen vastaan ja pistän korurasiaani. Mutta en kyllä ymmärrä, miksi minun pitäisi säilyttää korurasiassani jotain, mitä en oikein osaa käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jyrkästi turhaa kulutusta vastaan. Tuo jos mikä on turhaa. Kertakäyttöistä romua
Aika pieni metallinpala ja tarkoitus on pitää sitä aina yo-juhlissa, ei kerran.
En, enkä olisi halunnutkaan sitä. Kolme lastani on viime vuosina päässyt ylioppilaiksi enkä tiedä, onko kukaan heistä kuullutkaan perinteestä. Minusta äidinlyyra on perinne ajoilta, jolloin äidillä itsellään ei ollut nuorena mahdollista kouluttautua.
Vitsailimme kyllä siskon kanssa, että voisimme teettää äidille rintamerkin, jossa on kaksi tohtorinhattua. Äiti voisi sitten laittaa sen rintaansa, kun menee vieraaksi toisten ylioppilasjuhliin.
Minä sain perintölyyran, joka oli alkuaan miehen isoäidin.
En olesaanut, en ole halunnut lasteni käyttävän rahaa tuollaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halunnut äidinlyyraa, kun kaksosemme saivat yo-lakin. Samaten oma äitini ei halunnut myöskään silloin, kun siskoni ja minä saimme lakkimme.
Ylioppilas kirjoittaa ylioppilaaksi itse ja omasta ansiostaan, ei äidin ansiosta eikä takia.Minusta tuo on taas kaunis tapa osoittaa arvostusta äidille/huoltajalle siitä että on todennäköisesti tukenut lastaan opintojen aikana?
Eihän se lakki huoltajan ansiosta tule, eikä lyyra huoltajalle siksi että huoltaja ansioituisi kun lapsi saa lakin.
Isät eivät siis tue lapsiaan opintojen aikana, koska eivät saa vastaavaa huomionosoitusta?
Onhan se kaunis tapa, sinänsä. Itse en vaan sitä oikein käsitä. Toki jos oma lapseni väkisin minulle sen lyyran ostaa, niin otan sen vastaan ja pistän korurasiaani. Mutta en kyllä ymmärrä, miksi minun pitäisi säilyttää korurasiassani jotain, mitä en oikein osaa käyttää.
"Toki jos oma lapseni väkisin minulle sen lyyran ostaa, niin otan sen vastaan ja pistän korurasiaani."
Eikö tällainen ole jo vähän epäkunnioittavaa lapsen elettä kohtaan, ettei sitä lyyraa voi edes päiväksi pukea lapsensa vuoksi, jos hän lyyran hankkii? Eikös se kyse ollut siitä lapsen juhlasta ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halunnut äidinlyyraa, kun kaksosemme saivat yo-lakin. Samaten oma äitini ei halunnut myöskään silloin, kun siskoni ja minä saimme lakkimme.
Ylioppilas kirjoittaa ylioppilaaksi itse ja omasta ansiostaan, ei äidin ansiosta eikä takia.Minusta tuo on taas kaunis tapa osoittaa arvostusta äidille/huoltajalle siitä että on todennäköisesti tukenut lastaan opintojen aikana?
Eihän se lakki huoltajan ansiosta tule, eikä lyyra huoltajalle siksi että huoltaja ansioituisi kun lapsi saa lakin.
Isät eivät siis tue lapsiaan opintojen aikana, koska eivät saa vastaavaa huomionosoitusta?
Onhan se kaunis tapa, sinänsä. Itse en vaan sitä oikein käsitä. Toki jos oma lapseni väkisin minulle sen lyyran ostaa, niin otan sen vastaan ja pistän korurasiaani. Mutta en kyllä ymmärrä, miksi minun pitäisi säilyttää korurasiassani jotain, mitä en oikein osaa käyttää.
"Toki jos oma lapseni väkisin minulle sen lyyran ostaa, niin otan sen vastaan ja pistän korurasiaani."
Eikö tällainen ole jo vähän epäkunnioittavaa lapsen elettä kohtaan, ettei sitä lyyraa voi edes päiväksi pukea lapsensa vuoksi, jos hän lyyran hankkii? Eikös se kyse ollut siitä lapsen juhlasta ;)
Olen hänelle toiveeni esittänyt siitä, että ei tuhlaisi rahojaan lyyraan. Olen myös kertonut, että minusta ei tunnu luontevalta pitää sellaista rintapielessäni, koska en katso tyttären saavutuksen olevan omani. Jos hän tästä huolimatta sivuuttaa minun toiveeni (ei sivuuta, tunnen hänet), hänen on myös ymmärrettävä, jos en sitä korua käytä.
Alue: Aihe vapaa
Mä kuulin tuosta ensi kerran serkkuni ylppäreissä päivä omieni jälkeen. Serkun äiti ihmetteli, enkö ostanut äidinlyyraa äidilleni, hänen poikansa osti hänelle. En ollut ikinä kuullutkaan tuollaisesta, en siitä mikä se on, enkä siitä, että olisi sellainen tapa ostaa. Vielä nyt 45-vuotiaanakin asia harmittaa, kun siitä jäi sellainen olo, ettei osannut etikettisääntöjä. Ei voi minusta olettaa, että 19-vuotias tietää tuollaisen tavan olemassaolosta, jos siitä ei kukaan kerro. Vinkkini siis on, että keskustelkaa tästä ihan etikettitapakasvatuksen merkeissä viimeisenä opintovuonna, älkääkä vain olettako.