Saitko äidinlyyran?
Kommentit (74)
Poika ei varmaan tiennyt vaikka muuten on erittäin fiksu eli ei oo lyyraa. En oo edes kysynyt että tietääkö.
Ostin itse. Teini ei tykkää luutuneista tavoista. Ostin kun muut olisivat valittaneet kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä moista. Miksi äiti pitäisi palkita nuoren ylioppilaaksi pääsystä? En ostanut äidilleni eikä poikani ostanut minulle.
Se on varmaan jäänne niiltä ajoilta, kun lapsen kouluttaminen ylioppilaaksi oli monille vanhemmille ihan oikeasti taloudellinen ponnistus.
Mulla on kolme lasta ja kolme lyyraa. Käytän lyyria esim. äitienpäivälounailla ja ylioppilasjuhlissa, joihin tosin nykyään ei enää kutsuja ole tulossa. Koska en ole saanut mitään kunniamerkkiäkäån, voisin harkita alkaa käyttämään lyyria itsenäisyyspäivisin.
Tytär kirjoitti ylioppilaaksi 9 vuotta sitten, ja vasta muutama vuosi sitten muistin koko lyyrat, vaikka olen niitä joskus ihan työkseni myynytkin. Eipä sitä nyt enää sitten jälkikäteen. Tyttärellekin oli ihan outo asia, ei varmaankaan koulullakaan ollut mitään puhuttu.
Sisko tytär juhli lauantaina ylppäreitään, enkä kyllä huomannut siskon rinnassakaan lyyraa.
Äitini osti sen itse itselleen, kun pääsin ylioppilaaksi.
En edes tiennyt ennen tätä ketjua, että lapsen tulisi se ostaa (eikä äidin).
T. Lähes 30 vuotta sitten kirjoittanut
Vierailija kirjoitti:
Onko se jostain ajalta, kun naiset eivät päässeet ylioppilaaksi ja haluttiin kuitenkin huomioida?
Ei, vaan ajalta kun lapsen kouluttaminen ylioppilaaksi asti oli saavutus, ja rasitti kodin taloutta, äitihän siinä joutui sitten töitä tekemään että sai rahat riittämään. Ja äiti sen lapsen on synnyttänyt ja kasvattanut. Siihen aikaan pääsi töihinkin sillä että oli oikein ylioppilas. Nykyään se on vasta portti siihen että saa hakea yliopistoon opiskelemaan, eikä edes ainoa portti. Aika turha esikoulu.
En halunnut vaikka poika olisi ostanut, en olisi tiennyt missä käyttäisin kun ei ole hienoja vaatteita olen enemmänkin rento rönttäpukeutuja, ei siihen lyyrat sovi. Poika itse teki työn. Ihana rakas poika, olemme läheisiä, ei siinä lyyraa tarvita todisteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se jostain ajalta, kun naiset eivät päässeet ylioppilaaksi ja haluttiin kuitenkin huomioida?
Ei, vaan ajalta kun lapsen kouluttaminen ylioppilaaksi asti oli saavutus, ja rasitti kodin taloutta, äitihän siinä joutui sitten töitä tekemään että sai rahat riittämään. Ja äiti sen lapsen on synnyttänyt ja kasvattanut. Siihen aikaan pääsi töihinkin sillä että oli oikein ylioppilas. Nykyään se on vasta portti siihen että saa hakea yliopistoon opiskelemaan, eikä edes ainoa portti. Aika turha esikoulu.
Ok. Ihmettelen, etten ole tällaisesta kuullutkaan, vaikka suku on täynnä ylioppilaita monelta polvelta.
Ei oo mun ansiota se että lapsi opiskeli
Eli en halunnut kun en tykkää omia toisten suorituksia
En tartte
Mulla on oma lyyra omassa ylioppilaslakissa
Tää on jäänne menneisyydestä kun harva saattoi opiskella
Aikoinaan siskoni ja minä ostimme äidillemme kaksoislyyran kun minä nuorempana pääsin ylioppilaaksi.
Sitä samaa kaksoislyyraa olen käyttänyt kun nuorimmaiseni pääsi ylioppilaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, v.2020.
Tuliko "yllättäen ja pyytämättä" vai pitikö lasta vähän muistutella?
Keskimääräinen teini ei ole mistään äidinlyyrasta kuullutkaan.
Ei tietenkään, ellei ole kotona ole ollut koskaan tapa kasvatusta.
Eikä ole koskaan jutellut ja kuunnellut kummankaan isoäitinsä jutustelua, aidosti.
Ei se kasvatus eikä tapa kasvatuskaan ole sitä että:
Taotaan lujaa ja väkisin lasten päähän, että tee näin, ja älä tee noin.
On se joskus osittain sitäkin.
Mutta se tärkein on se, minkä mallin lapsi itse jo pienenä saa kotoaan.
Se miten ollaan ja eletään ja käytydytään
Ja miten perheessä keskustellaan, kaikista asioista.
Kotoaan se lapsi imee vaikutteet ja tavat elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, v.2020.
Tuliko "yllättäen ja pyytämättä" vai pitikö lasta vähän muistutella?
Keskimääräinen teini ei ole mistään äidinlyyrasta kuullutkaan.
Ei tietenkään, ellei ole kotona ole ollut koskaan tapa kasvatusta.
Eikä ole koskaan jutellut ja kuunnellut kummankaan isoäitinsä jutustelua, aidosti.Ei se kasvatus eikä tapa kasvatuskaan ole sitä että:
Taotaan lujaa ja väkisin lasten päähän, että tee näin, ja älä tee noin.
On se joskus osittain sitäkin.Mutta se tärkein on se, minkä mallin lapsi itse jo pienenä saa kotoaan.
Se miten ollaan ja eletään ja käytydytään
Ja miten perheessä keskustellaan, kaikista asioista.Kotoaan se lapsi imee vaikutteet ja tavat elämään.
Kuule suurimman osan isoäidistä ja isoisistä jutteli ihan muusta kuin lyyrista. Ei ne isovanhemmat yleensä ole akateemisia. Ja tuo on mollausta. Ei tuollainen ulkokultaisuus ole sivistystä vaan pröystäilyä
Miksi ihmeessä pitäisi kun äiti on itsekin ylioppilas
Ja isäkin. Isä mua auttoi matematiikassa saamaan laudaturin eikä äiti
Olen jyrkästi turhaa kulutusta vastaan. Tuo jos mikä on turhaa. Kertakäyttöistä romua
Kirjoitin ysärillä kuten siskonikin, ja äitini osti itse lyyrat itselleen :D Me emme olleet ikinä sellaisesta kuulleetkaan.
Onko se jostain ajalta, kun naiset eivät päässeet ylioppilaaksi ja haluttiin kuitenkin huomioida?