Saitko äidinlyyran?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halunnut äidinlyyraa, kun kaksosemme saivat yo-lakin. Samaten oma äitini ei halunnut myöskään silloin, kun siskoni ja minä saimme lakkimme.

Ylioppilas kirjoittaa ylioppilaaksi itse ja omasta ansiostaan, ei äidin ansiosta eikä takia.

Minusta tuo on taas kaunis tapa osoittaa arvostusta äidille/huoltajalle siitä että on todennäköisesti tukenut lastaan opintojen aikana?

Eihän se lakki huoltajan ansiosta tule, eikä lyyra huoltajalle siksi että huoltaja ansioituisi kun lapsi saa lakin.

Isät eivät siis tue lapsiaan opintojen aikana, koska eivät saa vastaavaa huomionosoitusta?

Onhan se kaunis tapa, sinänsä. Itse en vaan sitä oikein käsitä. Toki jos oma lapseni väkisin minulle sen lyyran ostaa, niin otan sen vastaan ja pistän korurasiaani. Mutta en kyllä ymmärrä, miksi minun pitäisi säilyttää korurasiassani jotain, mitä en oikein osaa käyttää.

"Toki jos oma lapseni väkisin minulle sen lyyran ostaa, niin otan sen vastaan ja pistän korurasiaani."

Eikö tällainen ole jo vähän epäkunnioittavaa lapsen elettä kohtaan, ettei sitä lyyraa voi edes päiväksi pukea lapsensa vuoksi, jos hän lyyran hankkii? Eikös se kyse ollut siitä lapsen juhlasta ;)

Olen hänelle toiveeni esittänyt siitä, että ei tuhlaisi rahojaan lyyraan. Olen myös kertonut, että minusta ei tunnu luontevalta pitää sellaista rintapielessäni, koska en katso tyttären saavutuksen olevan omani. Jos hän tästä huolimatta sivuuttaa minun toiveeni (ei sivuuta, tunnen hänet), hänen on myös ymmärrettävä, jos en sitä korua käytä.

TUHLAISI!? Maksaa n 20e

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halunnut äidinlyyraa, kun kaksosemme saivat yo-lakin. Samaten oma äitini ei halunnut myöskään silloin, kun siskoni ja minä saimme lakkimme.

Ylioppilas kirjoittaa ylioppilaaksi itse ja omasta ansiostaan, ei äidin ansiosta eikä takia.

Minusta tuo on taas kaunis tapa osoittaa arvostusta äidille/huoltajalle siitä että on todennäköisesti tukenut lastaan opintojen aikana?

Eihän se lakki huoltajan ansiosta tule, eikä lyyra huoltajalle siksi että huoltaja ansioituisi kun lapsi saa lakin.

Isät eivät siis tue lapsiaan opintojen aikana, koska eivät saa vastaavaa huomionosoitusta?

Onhan se kaunis tapa, sinänsä. Itse en vaan sitä oikein käsitä. Toki jos oma lapseni väkisin minulle sen lyyran ostaa, niin otan sen vastaan ja pistän korurasiaani. Mutta en kyllä ymmärrä, miksi minun pitäisi säilyttää korurasiassani jotain, mitä en oikein osaa käyttää.

"Toki jos oma lapseni väkisin minulle sen lyyran ostaa, niin otan sen vastaan ja pistän korurasiaani."

Eikö tällainen ole jo vähän epäkunnioittavaa lapsen elettä kohtaan, ettei sitä lyyraa voi edes päiväksi pukea lapsensa vuoksi, jos hän lyyran hankkii? Eikös se kyse ollut siitä lapsen juhlasta ;)

Olen hänelle toiveeni esittänyt siitä, että ei tuhlaisi rahojaan lyyraan. Olen myös kertonut, että minusta ei tunnu luontevalta pitää sellaista rintapielessäni, koska en katso tyttären saavutuksen olevan omani. Jos hän tästä huolimatta sivuuttaa minun toiveeni (ei sivuuta, tunnen hänet), hänen on myös ymmärrettävä, jos en sitä korua käytä.

TUHLAISI!? Maksaa n 20e

Silläkin rahalla käy kerran ruokakaupassa. Kyse omillaan asuvasta lukiolaisesta.

Sain lyyran. Moukille tiedoksi, että se annetaan kiitokseksi kasvatustyöstä - ei ylioppilaaksi valmistumisesta. Minä kasvatin lapseni, isänsä oli ns. viikonloppuisä. Luonnollisesti hän ei saanut lyyraa.

Vierailija kirjoitti:

Palstamammalle on varmaan maailmanloppu jos ei saa lyyraa. Eihän teitä oikeasti kiinnosta lastenne elämä vaan lastenne saavutuksilla brassailu. Olette oksettavaa sakkia.

Ennemminkin kommenteista päätellen näyttää olevan palstamammoille toooosi tärkeää, ettei vaan joudu sellaista käyttämään "koska eihän se ole mun saavutus". Ei olekaan, vaan perinne niin kuin moni muukin.

Vierailija kirjoitti:

Sain lyyran. Moukille tiedoksi, että se annetaan kiitokseksi kasvatustyöstä - ei ylioppilaaksi valmistumisesta. Minä kasvatin lapseni, isänsä oli ns. viikonloppuisä. Luonnollisesti hän ei saanut lyyraa.

Kiitokseksi kasvatustyöstä minulle riittää halaus ja sana "kiitos" sekä se, että huomaan nuorestani kasvaneen täysipäisen, itsenäisen ja muutenkin kunnollisen aikuisen.

Heitetäänpä näin päin: jos lapsi meneekin ammattikouluun ja valmistuu putkiasentajaksi, lähihoitajaksi, talonrakentajaksi, parturikampaajaksi, merkonomiksi jne. niin muistetaanko äitiä samalla tavalla jollain lyyrantapaisella? Ei, koska sellainen ei ole perinne. Kannattaako tällaista perinnettä ylläpitää, jossa vain ylioppilaan äiti saa erityisen huomionosoituksen? Ei edes ylioppilaan isä eikä ammattiin valmistuneen kumpikaan vanhempi.

En itse aikoinaan ostanut äidilleni lyyraa. En ollut moisesta kuullutkaan. Sen vuoksi omalleni kerroin tästä, yleissivistyksen vuoksi, mutta sanoin, ettei kannata tuhlata rahojaan siihen, koska en sellaista tarvitse. Sinänsä olisin sen kyllä ansainnut, mutta ihan turha kapine minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain lyyran. Moukille tiedoksi, että se annetaan kiitokseksi kasvatustyöstä - ei ylioppilaaksi valmistumisesta. Minä kasvatin lapseni, isänsä oli ns. viikonloppuisä. Luonnollisesti hän ei saanut lyyraa.

Kiitokseksi kasvatustyöstä minulle riittää halaus ja sana "kiitos" sekä se, että huomaan nuorestani kasvaneen täysipäisen, itsenäisen ja muutenkin kunnollisen aikuisen.

Heitetäänpä näin päin: jos lapsi meneekin ammattikouluun ja valmistuu putkiasentajaksi, lähihoitajaksi, talonrakentajaksi, parturikampaajaksi, merkonomiksi jne. niin muistetaanko äitiä samalla tavalla jollain lyyrantapaisella? Ei, koska sellainen ei ole perinne. Kannattaako tällaista perinnettä ylläpitää, jossa vain ylioppilaan äiti saa erityisen huomionosoituksen? Ei edes ylioppilaan isä eikä ammattiin valmistuneen kumpikaan vanhempi.

Aah, nyt tajuan. Koska amislaiset ei sitä osta niin kukaan ei saa ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä moista. Miksi äiti pitäisi palkita nuoren ylioppilaaksi pääsystä? En ostanut äidilleni eikä poikani ostanut minulle.

Se on varmaan jäänne niiltä ajoilta, kun lapsen kouluttaminen ylioppilaaksi oli monille vanhemmille ihan oikeasti taloudellinen ponnistus.

Eli siis nyt parin vuoden sisällä kirjoittaneille, joille piti ostaa älyttömän kalliit kirjat ja tietokoneet itse, mutta niitä kirjoja ei voi edes yrittää myydä eteenpäin, kun seuraavat saavat ne ilmaiseksi. Pahimmillaan jotain 40 euron kirjaa ei ole edes avattu, mutta se oli pakko hankkia, että saa käydä kurssin loppuun.

Jos lyyraperinne liitty rahalliseen panostukseen, niin jatkossa sen voi kyllä unohtaa. Ah, mutta varmaan nekin hommataan oppilaiden puolesta ilmaiseksi, ettei kukaan vaan pahoita mieltään.

Mua kyllä oikeasti ärsyttää. Ei se, että koulutus muuttui maksuttomaksi, vaan se, ettei sitä voitu mitenkään porrastaa. Mitä tasa-arvoa on se, että koulussa on samaan aikaan oppilaita, jotka ovat jo aiemmin maksaneet ja maksavat jatkossakin kaiken itse, vaikka seuraavat saavat kaiken tarjottimella? Miksei näiden jo aloittaneiden kohdallakin muutettu opiskelua maksuttomaksi? No, se on ohi nyt, ja hylly täynnä turhia kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain lyyran. Moukille tiedoksi, että se annetaan kiitokseksi kasvatustyöstä - ei ylioppilaaksi valmistumisesta. Minä kasvatin lapseni, isänsä oli ns. viikonloppuisä. Luonnollisesti hän ei saanut lyyraa.

Kiitokseksi kasvatustyöstä minulle riittää halaus ja sana "kiitos" sekä se, että huomaan nuorestani kasvaneen täysipäisen, itsenäisen ja muutenkin kunnollisen aikuisen.

Heitetäänpä näin päin: jos lapsi meneekin ammattikouluun ja valmistuu putkiasentajaksi, lähihoitajaksi, talonrakentajaksi, parturikampaajaksi, merkonomiksi jne. niin muistetaanko äitiä samalla tavalla jollain lyyrantapaisella? Ei, koska sellainen ei ole perinne. Kannattaako tällaista perinnettä ylläpitää, jossa vain ylioppilaan äiti saa erityisen huomionosoituksen? Ei edes ylioppilaan isä eikä ammattiin valmistuneen kumpikaan vanhempi.

Ei ole sinulta pois tällainen muistaminen. Ammattikoulusta valmistuneet voivat muistaa vanhempiaan jollakin muulla tavalla tai ylioppilaan isää voidaan muistaa toisella tavalla.

Ihmettelen tällaista katkeruutta. Jos minä en saa, niin kukaan muukaan ei saa. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä moista. Miksi äiti pitäisi palkita nuoren ylioppilaaksi pääsystä? En ostanut äidilleni eikä poikani ostanut minulle.

Se on varmaan jäänne niiltä ajoilta, kun lapsen kouluttaminen ylioppilaaksi oli monille vanhemmille ihan oikeasti taloudellinen ponnistus.

Eli siis nyt parin vuoden sisällä kirjoittaneille, joille piti ostaa älyttömän kalliit kirjat ja tietokoneet itse, mutta niitä kirjoja ei voi edes yrittää myydä eteenpäin, kun seuraavat saavat ne ilmaiseksi. Pahimmillaan jotain 40 euron kirjaa ei ole edes avattu, mutta se oli pakko hankkia, että saa käydä kurssin loppuun.

Jos lyyraperinne liitty rahalliseen panostukseen, niin jatkossa sen voi kyllä unohtaa. Ah, mutta varmaan nekin hommataan oppilaiden puolesta ilmaiseksi, ettei kukaan vaan pahoita mieltään.

Mua kyllä oikeasti ärsyttää. Ei se, että koulutus muuttui maksuttomaksi, vaan se, ettei sitä voitu mitenkään porrastaa. Mitä tasa-arvoa on se, että koulussa on samaan aikaan oppilaita, jotka ovat jo aiemmin maksaneet ja maksavat jatkossakin kaiken itse, vaikka seuraavat saavat kaiken tarjottimella? Miksei näiden jo aloittaneiden kohdallakin muutettu opiskelua maksuttomaksi? No, se on ohi nyt, ja hylly täynnä turhia kirjoja.

Ah. Kiitos vertaistuesta! Samaa olen manannut. Joku hirmu kallis opinto-ohjauksen kirjakin piti vielä kolmosella hankkia eikä sitä edes käytetty.

Joku siirtymävaihe olisi todellakin tarvittu. Kakkoset osallistui jopa samoihin yo-kirjoituksiin tänä keväänä ilmaiseksi kun kolmoset joutuivat maksamaan. Miksei voinut olla ilmaista kaikille?

Jotenkin hassua, että täällä oletetaan sen nuoren lukiolaisen ostavan jotain lyyrakoruja. Kun minä siskoni pääsimme ylioppilaiksi, äitini sai lyyrat, mutta vanhempamme maksoivat ne kyllä ihan itse, niinkuin muuten myös ne ylioppilaslakit. N. 90% lukiolaisista kun on lakkiaispäivänä täysin vanhempiensa elätettäviä.

Meidän lapsista 5 on ylioppilaita, yhdeltä olen saanut lyyran, ja ihan yllätyksekseni 😊

Lapsi halusi sen ostaa mulle ja otin vastaan. Ja pidin nyt lauantaina kun kävin kaksissa yo-juhlissa. Ensi keväänä erittäin todennäköisesti saan toisen ja pidän sitten sitäkin. Miksi ei? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halunnut äidinlyyraa, kun kaksosemme saivat yo-lakin. Samaten oma äitini ei halunnut myöskään silloin, kun siskoni ja minä saimme lakkimme.

Ylioppilas kirjoittaa ylioppilaaksi itse ja omasta ansiostaan, ei äidin ansiosta eikä takia.

Minusta tuo on taas kaunis tapa osoittaa arvostusta äidille/huoltajalle siitä että on todennäköisesti tukenut lastaan opintojen aikana?

Eihän se lakki huoltajan ansiosta tule, eikä lyyra huoltajalle siksi että huoltaja ansioituisi kun lapsi saa lakin.

Isät eivät siis tue lapsiaan opintojen aikana, koska eivät saa vastaavaa huomionosoitusta?

Onhan se kaunis tapa, sinänsä. Itse en vaan sitä oikein käsitä. Toki jos oma lapseni väkisin minulle sen lyyran ostaa, niin otan sen vastaan ja pistän korurasiaani. Mutta en kyllä ymmärrä, miksi minun pitäisi säilyttää korurasiassani jotain, mitä en oikein osaa käyttää.

"Toki jos oma lapseni väkisin minulle sen lyyran ostaa, niin otan sen vastaan ja pistän korurasiaani."

Eikö tällainen ole jo vähän epäkunnioittavaa lapsen elettä kohtaan, ettei sitä lyyraa voi edes päiväksi pukea lapsensa vuoksi, jos hän lyyran hankkii? Eikös se kyse ollut siitä lapsen juhlasta ;)

Olen hänelle toiveeni esittänyt siitä, että ei tuhlaisi rahojaan lyyraan. Olen myös kertonut, että minusta ei tunnu luontevalta pitää sellaista rintapielessäni, koska en katso tyttären saavutuksen olevan omani. Jos hän tästä huolimatta sivuuttaa minun toiveeni (ei sivuuta, tunnen hänet), hänen on myös ymmärrettävä, jos en sitä korua käytä.

Kai muistat myös ripotella tuhkaa päällesi, marttyyri 😅?