Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla elämä on Britanniassa erilaista?
02.06.2023 |
Okei, vasemmanpuoleinen liikenne ja erilainen koulusysteemi.
Mutta mitä muita asioita?
Ilmasto ja sää riippuu varmaan asuinpaikastakin.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin siellä toimii posti!!
Muistan myös hämmästelleeni keskikokoisessa rannikkokaupungissa (en muista tarkkaan paikan nimeä, Englannin etelärannikolla kuitenkin), että penkit ja puistot ei ollut juoppoja väärällään kuten meillä täällä. Erehdyin jo luulemaan ettei siellä ole näitä huono-osaisia. No, kyllä heitä oli, mutta hyvin varovaisesti ja kohteliaasti he lähestyivät (jos edes lähestyivät). Puhuttelivat "ma'am" ja kun en rahaa antanut, niin vähin äänin siirtyivät pois.
Jep, kyllä suomalaiset ruvut ovat niitä, joiden kanssa saa olla varuillaan. Meillä harvoin enää on vanhan liiton juoppoja, vaan nykyiset on arvaamattomampia narkkareita ja lähes kaikilla on C-hepatiitti.
Jollain muotoa herttaista, että juuri se matkailematon ja vähän tynnyrissä kasvanut jengi kertoo, kuinka kaikki on Suomessa paremmin ja muualla huonommin. 😍
Turistit myös harvemmin eksyvät niille alueille missä nämä sosiaaliset ongelmat, rikokset, huumeet ja jengit rehottaa. Matkalla on helppo nähdä kaikki ruusunpunaisten lasien läpi. Menisihän se oma loma pilalle jos keskittyisi vierailemansa maan epäkohtiin ja ongelmiin.
Suomessa moni asia on ihan valtavan hyvin verrattuna moneen muuhun paikkaan, eikä se tarkoita ettei ongelmia olisi. Kyllä niitä on, mutta mittakaava ja miten Suomen ongelmista puhutaan on joskus jopa sympaattinen ulkosuomalaisen silmissä. Suomalaisilla on asiat niin hyvin, että on helppo rappioromantisoida turistikokemuksen pohjalta se mitä on ulkomailla tullut ihan omin silmin todistettua. Usein ulkosuomalaiset tuntuvat arvostavan kotimaataan, sen palveluita, toimivuutta ja turvallisuutta enemmän kuin keskiverto suomalaiset. Mistähän lie johtuu?
Olen tullut siihen tulokseen, että Suomessa vallitsee jonkinasteinen konsensus siitä, että ei ole ok, että ihmiset asuvat kadulla tai elävät hirveissä vuokrakolosseissa pikkurötöksillä eläen. Englannissa taas ei ole sellaista konsensusta, eli ns. alaluokka ei näe välttämättä mitään vikaa siinä, että elävät suomalaisen mittapuun mukaan melko surkeissa olosuhteissa. Heillä on omat tapansa ja arvonsa (paremman sanan puutteessa), eikä välttämättä mitään pyrkimystä ylöspäin sosiaalisessa hierarkiassa. Vähän semmonen stereotyyppinen afroamerikkalainen elämäntapa.
Suomessakin on paljon kodittomia. He ovat kodittomia siksi, että he eivät halua mennä heille tarjottuihin majoituksiin koska kokevat siellä olevat säännöt kuten päihteettömyyden olevan rajoittavia ja vastenmielisiä.
Sama se on Briteissäkin, kyllä kaikille löytyy majapaikka jos sellaista haluaa. Kuitenkin ilmaston ollessa lauhkeampi moni ennemmin yöpyy vaikka teltassa kuin menee komenneltavaksi muiden armoille. Suomessa talven ankaruus rajaa tätä kovasti.
Koti ja yömajoitus ovat eri asioita. Ei kodittomuus katoa yömajassa olemalla, jos sinne sattuu mahtumaan. Nekään kun ei määräänsä enempää ihmisiä voi majoittaa. Lisäksi etenkin Briteissä moni majoitus maksaa, vaikka olisikin hyväntekeväisyyden vetämä palvelu.
Jep, ovat eri asioita. Koditon ei kenenkään tarvitse olla, kyllä se on oma valinta niin Suomessa kuin Briteissäkin. Kaikki ei halua, ja ehkäpä siinäkin pitäisi kunnioittaa ihmisen omaa valintaa. Ihmisillä on oikeus myös huonoihin valintoihin.
Haluatko avata vähän enemmän että miten kodittomuus on oma valinta?
Ensisijaisesti haluaisin tässä keskusteltavan ketjun aiheesta. Ehkä haluat avata uuden ketjun tästä vääntämiselle? 🌺
Eli sinulla ei ole tähän mitään pätevää vastausta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin siellä toimii posti!!
Muistan myös hämmästelleeni keskikokoisessa rannikkokaupungissa (en muista tarkkaan paikan nimeä, Englannin etelärannikolla kuitenkin), että penkit ja puistot ei ollut juoppoja väärällään kuten meillä täällä. Erehdyin jo luulemaan ettei siellä ole näitä huono-osaisia. No, kyllä heitä oli, mutta hyvin varovaisesti ja kohteliaasti he lähestyivät (jos edes lähestyivät). Puhuttelivat "ma'am" ja kun en rahaa antanut, niin vähin äänin siirtyivät pois.
Jep, kyllä suomalaiset ruvut ovat niitä, joiden kanssa saa olla varuillaan. Meillä harvoin enää on vanhan liiton juoppoja, vaan nykyiset on arvaamattomampia narkkareita ja lähes kaikilla on C-hepatiitti.
Jollain muotoa herttaista, että juuri se matkailematon ja vähän tynnyrissä kasvanut jengi kertoo, kuinka kaikki on Suomessa paremmin ja muualla huonommin. 😍
Turistit myös harvemmin eksyvät niille alueille missä nämä sosiaaliset ongelmat, rikokset, huumeet ja jengit rehottaa. Matkalla on helppo nähdä kaikki ruusunpunaisten lasien läpi. Menisihän se oma loma pilalle jos keskittyisi vierailemansa maan epäkohtiin ja ongelmiin.
Suomessa moni asia on ihan valtavan hyvin verrattuna moneen muuhun paikkaan, eikä se tarkoita ettei ongelmia olisi. Kyllä niitä on, mutta mittakaava ja miten Suomen ongelmista puhutaan on joskus jopa sympaattinen ulkosuomalaisen silmissä. Suomalaisilla on asiat niin hyvin, että on helppo rappioromantisoida turistikokemuksen pohjalta se mitä on ulkomailla tullut ihan omin silmin todistettua. Usein ulkosuomalaiset tuntuvat arvostavan kotimaataan, sen palveluita, toimivuutta ja turvallisuutta enemmän kuin keskiverto suomalaiset. Mistähän lie johtuu?
Minä kirjoitin tuon ylimmän viestin ja hämmästelin siis sitä, ettei juopot ole näkyvillä eivätkä häiriöksi. Tämä ei ole ruusunpunaisten lasien läpi katsomista vaan vertailua omaan arkeeni pk-seudulla.
On enempi sääntö kuin poikkeus, että päihtyneitä ja arvaamattomia ihmisiä on viheralueilla ja maisemapenkeillä. Tällaiseen en Englannissa törmännyt kertaakaan. Juttu menee sivuraiteille, mutta sanon myös, että Kööpenhaminassa oli sama juttu. Viikonloppuna puistot täyttyi perheistä ja kaveriporukoista. Siellä ei ollut päihtyneiden häiriköiden meininkiä . Menepä täällä iltapiknikille Kaivariin, Espalle tai vaikka Kaivokselan kallioille asti, niin aina on joku juopporemmi (koirineen!) siellä.
Ja miten tämä liittyy siihen että turistit harvemmin eksyvät niille alueille missä sosiaaliset ongelmat on enemmän näkyvillä?
Englannissa julkisesti juopottelusta saa herkästi sakot, tai tulee poistetuksi alueelta missä parempi kansa ja turistit viettävät aikaansa. Ei se tarkoita sitä etteikö sitä tapahtuisi ja että kaikkialla olisi niin autuasta. Todennäköisemmin joutuu varkauden tai ryöstön uhriksi Englannissa kuin Suomessa.
Toki keskikokoista rannikkokaupunkia Englannissa on parempi verrata Helsinkiin (en lähtisi koko pk-seutuun vertaamaan kuitenkaan), kuin Lontoota tai mitä tahansa isompaa kaupunkia Englannissa, mutta ei se silti liity mitenkään siihen minne turistit yleensä kohteessaan suuntaavat, ellei sitten ole sosiologian opiskelija opintomatkalla.
Liittyi juuri siten kuin kerroin. Eli että sosiaalisiin ongelmiin törmään täällä koti-Suomessa, olin sitten turistivetoisissa paikoissa tai kauempana lähiössä. Täällä ongelmat puskee aivan jokaisen silmille ja kaupungin viihtyisät oleskelutilat on liian usein levottomia. Jopa penkkejä suunnitellaan sellaisiksi ettei niissä voi mennä pitkäkseen.
Jos turisti tulee Helsinkiin vaikka junalla, niin vastassa on aikamoinen näky. Siitä jos vielä lähtee Kaisaniemen suuntaan, niin meno vaan pahenee. Ei täällä tarvitse hakeutua mihinkään lähiöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin siellä toimii posti!!
Muistan myös hämmästelleeni keskikokoisessa rannikkokaupungissa (en muista tarkkaan paikan nimeä, Englannin etelärannikolla kuitenkin), että penkit ja puistot ei ollut juoppoja väärällään kuten meillä täällä. Erehdyin jo luulemaan ettei siellä ole näitä huono-osaisia. No, kyllä heitä oli, mutta hyvin varovaisesti ja kohteliaasti he lähestyivät (jos edes lähestyivät). Puhuttelivat "ma'am" ja kun en rahaa antanut, niin vähin äänin siirtyivät pois.
Jep, kyllä suomalaiset ruvut ovat niitä, joiden kanssa saa olla varuillaan. Meillä harvoin enää on vanhan liiton juoppoja, vaan nykyiset on arvaamattomampia narkkareita ja lähes kaikilla on C-hepatiitti.
Jollain muotoa herttaista, että juuri se matkailematon ja vähän tynnyrissä kasvanut jengi kertoo, kuinka kaikki on Suomessa paremmin ja muualla huonommin. 😍
Turistit myös harvemmin eksyvät niille alueille missä nämä sosiaaliset ongelmat, rikokset, huumeet ja jengit rehottaa. Matkalla on helppo nähdä kaikki ruusunpunaisten lasien läpi. Menisihän se oma loma pilalle jos keskittyisi vierailemansa maan epäkohtiin ja ongelmiin.
Suomessa moni asia on ihan valtavan hyvin verrattuna moneen muuhun paikkaan, eikä se tarkoita ettei ongelmia olisi. Kyllä niitä on, mutta mittakaava ja miten Suomen ongelmista puhutaan on joskus jopa sympaattinen ulkosuomalaisen silmissä. Suomalaisilla on asiat niin hyvin, että on helppo rappioromantisoida turistikokemuksen pohjalta se mitä on ulkomailla tullut ihan omin silmin todistettua. Usein ulkosuomalaiset tuntuvat arvostavan kotimaataan, sen palveluita, toimivuutta ja turvallisuutta enemmän kuin keskiverto suomalaiset. Mistähän lie johtuu?
Minä kirjoitin tuon ylimmän viestin ja hämmästelin siis sitä, ettei juopot ole näkyvillä eivätkä häiriöksi. Tämä ei ole ruusunpunaisten lasien läpi katsomista vaan vertailua omaan arkeeni pk-seudulla.
On enempi sääntö kuin poikkeus, että päihtyneitä ja arvaamattomia ihmisiä on viheralueilla ja maisemapenkeillä. Tällaiseen en Englannissa törmännyt kertaakaan. Juttu menee sivuraiteille, mutta sanon myös, että Kööpenhaminassa oli sama juttu. Viikonloppuna puistot täyttyi perheistä ja kaveriporukoista. Siellä ei ollut päihtyneiden häiriköiden meininkiä . Menepä täällä iltapiknikille Kaivariin, Espalle tai vaikka Kaivokselan kallioille asti, niin aina on joku juopporemmi (koirineen!) siellä.
Ja miten tämä liittyy siihen että turistit harvemmin eksyvät niille alueille missä sosiaaliset ongelmat on enemmän näkyvillä?
Englannissa julkisesti juopottelusta saa herkästi sakot, tai tulee poistetuksi alueelta missä parempi kansa ja turistit viettävät aikaansa. Ei se tarkoita sitä etteikö sitä tapahtuisi ja että kaikkialla olisi niin autuasta. Todennäköisemmin joutuu varkauden tai ryöstön uhriksi Englannissa kuin Suomessa.
Toki keskikokoista rannikkokaupunkia Englannissa on parempi verrata Helsinkiin (en lähtisi koko pk-seutuun vertaamaan kuitenkaan), kuin Lontoota tai mitä tahansa isompaa kaupunkia Englannissa, mutta ei se silti liity mitenkään siihen minne turistit yleensä kohteessaan suuntaavat, ellei sitten ole sosiologian opiskelija opintomatkalla.
Liittyi juuri siten kuin kerroin. Eli että sosiaalisiin ongelmiin törmään täällä koti-Suomessa, olin sitten turistivetoisissa paikoissa tai kauempana lähiössä. Täällä ongelmat puskee aivan jokaisen silmille ja kaupungin viihtyisät oleskelutilat on liian usein levottomia. Jopa penkkejä suunnitellaan sellaisiksi ettei niissä voi mennä pitkäkseen.
Jos turisti tulee Helsinkiin vaikka junalla, niin vastassa on aikamoinen näky. Siitä jos vielä lähtee Kaisaniemen suuntaan, niin meno vaan pahenee. Ei täällä tarvitse hakeutua mihinkään lähiöön.
Tämähän ei kerro mistään muusta kuin siitä että Suomessa luokkayhteiskunta ei ole ollenkaan niin syvästi erillään ja yksilön mahdollisuudet on tasavertaisemmat kuin maissa, joissa eri alueiden erot ovat vielä räikeämmät kuin Suomessa. Turistien suosimiin alueisiin se ei liity mitenkään, mikä taas helposti vääristää kuvaa koko yhteiskunnasta kun ne ongelmat ei tule omille silmille. Espan meno on siihen verrattuna aika kesyä.
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa ja naapurustoisa on usein tosi yhteisöllinen meininki. Kouluissa on yleensä hyvin aktiivisia vanhempainyhdistyksiä tai -toimikuntia järjestämässä tapahtumia ja asioita.
Kouluissa on myös verrattain tiukempi kuri kuin Suomessa. Koulusta voidaan ihan oikessti erottaa esimerkiksi käytöksen vuoksi. Yksityiskoulut ja on myös paljon yleisempi systeemi kuin Suomessa. Lapselle halutaan yleensä valita koulu hyvin tarkkaan. Toki moni menee myös ihan lähikouluun. Riippuu toki myös siitä, millaisilla kouluja lähellä on.
Siis yksityiskouluihin mennään jos on rahaa ja yläkouluikäinen lapsi selvittää pääsykokeet.
Yksityiskoulut (public school) ovat kalliita, halvimillaan noin £10,000 vuodessa ja kalleimillaan £50,000, keskiverto hinta noin £25,000 päiväkoulusta (ei sisäoppilaitos). Eli ihan keskiluokkaisillakaan ei usein ole varaa, etenkin jos lapsia on useampi. Stipendejä on yläkouluun tarjolla mutta lapsen pitää olla todella lahjakas sellaisen saadakseen.
Kirkkojen koulut eivä ole vain jäsenille, sillä ovat valtion rahoittamia ja vaikka kirkkokin avustaa avokätisesti, mutta oppilasaines valitaan ensin tietyssä kirkossa käyvien keskuudesta, seuraavana kriteerinä on koulun lähellä asuminen, suosittujen hyvien koulujen catchment alue voi olla 500 metriä,
Jos haluat lapsesi kirkon sponssaamaan kouluun, sinun oletetaan yleensä alkavan jo viimeistään vauvan synnyttyä käydä joka sunnuntai ko kirkon jumalanpalveluksessa.
Liikaa ihmisiä pienellä alueella kartassa? Miljoonia ja miljoonia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko siellä on toimiva henkilöllisyystodistussysteemi? Vielä niihin aikoihin kun olin lukiossa sanottiin, että jollain sähkö- tai öljylaskulla pitää/voi todistaa että on tämä henkilö.
Ei ole, se kaasulasku on edelleen kullanarvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa ja naapurustoisa on usein tosi yhteisöllinen meininki. Kouluissa on yleensä hyvin aktiivisia vanhempainyhdistyksiä tai -toimikuntia järjestämässä tapahtumia ja asioita.
Kouluissa on myös verrattain tiukempi kuri kuin Suomessa. Koulusta voidaan ihan oikessti erottaa esimerkiksi käytöksen vuoksi. Yksityiskoulut ja on myös paljon yleisempi systeemi kuin Suomessa. Lapselle halutaan yleensä valita koulu hyvin tarkkaan. Toki moni menee myös ihan lähikouluun. Riippuu toki myös siitä, millaisilla kouluja lähellä on.
Siis yksityiskouluihin mennään jos on rahaa ja yläkouluikäinen lapsi selvittää pääsykokeet.
Yksityiskoulut (public school) ovat kalliita, halvimillaan noin £10,000 vuodessa ja kalleimillaan £50,000, keskiverto hinta noin £25,000 päiväkoulusta (ei sisäoppilaitos). Eli ihan keskiluokkaisillakaan ei usein ole varaa, etenkin jos lapsia on useampi. Stipendejä on yläkouluun tarjolla mutta lapsen pitää olla todella lahjakas sellaisen saadakseen.
Kirkkojen koulut eivä ole vain jäsenille, sillä ovat valtion rahoittamia ja vaikka kirkkokin avustaa avokätisesti, mutta oppilasaines valitaan ensin tietyssä kirkossa käyvien keskuudesta, seuraavana kriteerinä on koulun lähellä asuminen, suosittujen hyvien koulujen catchment alue voi olla 500 metriä,
Jos haluat lapsesi kirkon sponssaamaan kouluun, sinun oletetaan yleensä alkavan jo viimeistään vauvan synnyttyä käydä joka sunnuntai ko kirkon jumalanpalveluksessa.
Tarkoitin, että yksityiskoulut on yleisempi systeemi kuin Suomessa, koska ensinnäkin niitä on enemmän tarjolla ja lisäksi koska niitä on enemmän tarjolla, ihmiset laittaa lapsiaan niihin enemmän kuin Suomessa.
Suomessa on usein vielä tabu sanoa, että kaikki koulut ei ole yhtä hyviä. Britanniassa on enemmän ok sanoa, että lähikoulu on niin surkea, että sinne ei lapsia halua laittaa. Britanniassa koulutusta arvostetaan ehkä enemmän kuin Suomessa, ja lapsille halutaan tarjota hyvä tie tulevaisuuteen jo koulusta lähtien. Suomessa usein vieläkin vaan hoetaan, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet ja että kaikki koulut on yhtä hyviä.
Siksi moni mieluummin vaikka muusta elämästä tinkien, ja usein isovanhempien jne. avustamana, laittaa lapsen mieluummin yksityiseen kouluun. Varsinkin jos kyseessä on oppimisesta innostunut ja motivoitunut lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa ja naapurustoisa on usein tosi yhteisöllinen meininki. Kouluissa on yleensä hyvin aktiivisia vanhempainyhdistyksiä tai -toimikuntia järjestämässä tapahtumia ja asioita.
Kouluissa on myös verrattain tiukempi kuri kuin Suomessa. Koulusta voidaan ihan oikessti erottaa esimerkiksi käytöksen vuoksi. Yksityiskoulut ja on myös paljon yleisempi systeemi kuin Suomessa. Lapselle halutaan yleensä valita koulu hyvin tarkkaan. Toki moni menee myös ihan lähikouluun. Riippuu toki myös siitä, millaisilla kouluja lähellä on.
Siis yksityiskouluihin mennään jos on rahaa ja yläkouluikäinen lapsi selvittää pääsykokeet.
Yksityiskoulut (public school) ovat kalliita, halvimillaan noin £10,000 vuodessa ja kalleimillaan £50,000, keskiverto hinta noin £25,000 päiväkoulusta (ei sisäoppilaitos). Eli ihan keskiluokkaisillakaan ei usein ole varaa, etenkin jos lapsia on useampi. Stipendejä on yläkouluun tarjolla mutta lapsen pitää olla todella lahjakas sellaisen saadakseen.
Kirkkojen koulut eivä ole vain jäsenille, sillä ovat valtion rahoittamia ja vaikka kirkkokin avustaa avokätisesti, mutta oppilasaines valitaan ensin tietyssä kirkossa käyvien keskuudesta, seuraavana kriteerinä on koulun lähellä asuminen, suosittujen hyvien koulujen catchment alue voi olla 500 metriä,
Jos haluat lapsesi kirkon sponssaamaan kouluun, sinun oletetaan yleensä alkavan jo viimeistään vauvan synnyttyä käydä joka sunnuntai ko kirkon jumalanpalveluksessa.
Tarkoitin, että yksityiskoulut on yleisempi systeemi kuin Suomessa, koska ensinnäkin niitä on enemmän tarjolla ja lisäksi koska niitä on enemmän tarjolla, ihmiset laittaa lapsiaan niihin enemmän kuin Suomessa.
Suomessa on usein vielä tabu sanoa, että kaikki koulut ei ole yhtä hyviä. Britanniassa on enemmän ok sanoa, että lähikoulu on niin surkea, että sinne ei lapsia halua laittaa. Britanniassa koulutusta arvostetaan ehkä enemmän kuin Suomessa, ja lapsille halutaan tarjota hyvä tie tulevaisuuteen jo koulusta lähtien. Suomessa usein vieläkin vaan hoetaan, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet ja että kaikki koulut on yhtä hyviä.
Siksi moni mieluummin vaikka muusta elämästä tinkien, ja usein isovanhempien jne. avustamana, laittaa lapsen mieluummin yksityiseen kouluun. Varsinkin jos kyseessä on oppimisesta innostunut ja motivoitunut lapsi.
Todennäkoisempää on että kikkaillaan asuinpaikalla että saadaan se lapsi hyvään ilmaiseen lähikouluun. Esim vuokrataan asunto hyvän koulun vierestä siksi vuodeksi kun koulupaikkaa haetaan ja laitetaan oma koti muualla vuokralle, Kun koulupaikka on saatu muutetaan takaisin omaan asuntoon koska nuoremmat sisarukset saavat automaattisesti paikan samasta koulusta jossa vanhempi sisarus jo on.
Tämä on tosi tavallista, omassa tuttavapiirissäkin useampi tapaus.
Yksityiskouluja käy noin 7% Brittilapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa ja naapurustoisa on usein tosi yhteisöllinen meininki. Kouluissa on yleensä hyvin aktiivisia vanhempainyhdistyksiä tai -toimikuntia järjestämässä tapahtumia ja asioita.
Kouluissa on myös verrattain tiukempi kuri kuin Suomessa. Koulusta voidaan ihan oikessti erottaa esimerkiksi käytöksen vuoksi. Yksityiskoulut ja on myös paljon yleisempi systeemi kuin Suomessa. Lapselle halutaan yleensä valita koulu hyvin tarkkaan. Toki moni menee myös ihan lähikouluun. Riippuu toki myös siitä, millaisilla kouluja lähellä on.
Siis yksityiskouluihin mennään jos on rahaa ja yläkouluikäinen lapsi selvittää pääsykokeet.
Yksityiskoulut (public school) ovat kalliita, halvimillaan noin £10,000 vuodessa ja kalleimillaan £50,000, keskiverto hinta noin £25,000 päiväkoulusta (ei sisäoppilaitos). Eli ihan keskiluokkaisillakaan ei usein ole varaa, etenkin jos lapsia on useampi. Stipendejä on yläkouluun tarjolla mutta lapsen pitää olla todella lahjakas sellaisen saadakseen.
Kirkkojen koulut eivä ole vain jäsenille, sillä ovat valtion rahoittamia ja vaikka kirkkokin avustaa avokätisesti, mutta oppilasaines valitaan ensin tietyssä kirkossa käyvien keskuudesta, seuraavana kriteerinä on koulun lähellä asuminen, suosittujen hyvien koulujen catchment alue voi olla 500 metriä,
Jos haluat lapsesi kirkon sponssaamaan kouluun, sinun oletetaan yleensä alkavan jo viimeistään vauvan synnyttyä käydä joka sunnuntai ko kirkon jumalanpalveluksessa.
Tarkoitin, että yksityiskoulut on yleisempi systeemi kuin Suomessa, koska ensinnäkin niitä on enemmän tarjolla ja lisäksi koska niitä on enemmän tarjolla, ihmiset laittaa lapsiaan niihin enemmän kuin Suomessa.
Suomessa on usein vielä tabu sanoa, että kaikki koulut ei ole yhtä hyviä. Britanniassa on enemmän ok sanoa, että lähikoulu on niin surkea, että sinne ei lapsia halua laittaa. Britanniassa koulutusta arvostetaan ehkä enemmän kuin Suomessa, ja lapsille halutaan tarjota hyvä tie tulevaisuuteen jo koulusta lähtien. Suomessa usein vieläkin vaan hoetaan, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet ja että kaikki koulut on yhtä hyviä.
Siksi moni mieluummin vaikka muusta elämästä tinkien, ja usein isovanhempien jne. avustamana, laittaa lapsen mieluummin yksityiseen kouluun. Varsinkin jos kyseessä on oppimisesta innostunut ja motivoitunut lapsi.
Todennäkoisempää on että kikkaillaan asuinpaikalla että saadaan se lapsi hyvään ilmaiseen lähikouluun. Esim vuokrataan asunto hyvän koulun vierestä siksi vuodeksi kun koulupaikkaa haetaan ja laitetaan oma koti muualla vuokralle, Kun koulupaikka on saatu muutetaan takaisin omaan asuntoon koska nuoremmat sisarukset saavat automaattisesti paikan samasta koulusta jossa vanhempi sisarus jo on.
Tämä on tosi tavallista, omassa tuttavapiirissäkin useampi tapaus.
Yksityiskouluja käy noin 7% Brittilapsista.
Suomessa yksityiskouluja käyvien osuus ei taida olla lähellekään tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa ja naapurustoisa on usein tosi yhteisöllinen meininki. Kouluissa on yleensä hyvin aktiivisia vanhempainyhdistyksiä tai -toimikuntia järjestämässä tapahtumia ja asioita.
Kouluissa on myös verrattain tiukempi kuri kuin Suomessa. Koulusta voidaan ihan oikessti erottaa esimerkiksi käytöksen vuoksi. Yksityiskoulut ja on myös paljon yleisempi systeemi kuin Suomessa. Lapselle halutaan yleensä valita koulu hyvin tarkkaan. Toki moni menee myös ihan lähikouluun. Riippuu toki myös siitä, millaisilla kouluja lähellä on.
Siis yksityiskouluihin mennään jos on rahaa ja yläkouluikäinen lapsi selvittää pääsykokeet.
Yksityiskoulut (public school) ovat kalliita, halvimillaan noin £10,000 vuodessa ja kalleimillaan £50,000, keskiverto hinta noin £25,000 päiväkoulusta (ei sisäoppilaitos). Eli ihan keskiluokkaisillakaan ei usein ole varaa, etenkin jos lapsia on useampi. Stipendejä on yläkouluun tarjolla mutta lapsen pitää olla todella lahjakas sellaisen saadakseen.
Kirkkojen koulut eivä ole vain jäsenille, sillä ovat valtion rahoittamia ja vaikka kirkkokin avustaa avokätisesti, mutta oppilasaines valitaan ensin tietyssä kirkossa käyvien keskuudesta, seuraavana kriteerinä on koulun lähellä asuminen, suosittujen hyvien koulujen catchment alue voi olla 500 metriä,
Jos haluat lapsesi kirkon sponssaamaan kouluun, sinun oletetaan yleensä alkavan jo viimeistään vauvan synnyttyä käydä joka sunnuntai ko kirkon jumalanpalveluksessa.
Tarkoitin, että yksityiskoulut on yleisempi systeemi kuin Suomessa, koska ensinnäkin niitä on enemmän tarjolla ja lisäksi koska niitä on enemmän tarjolla, ihmiset laittaa lapsiaan niihin enemmän kuin Suomessa.
Suomessa on usein vielä tabu sanoa, että kaikki koulut ei ole yhtä hyviä. Britanniassa on enemmän ok sanoa, että lähikoulu on niin surkea, että sinne ei lapsia halua laittaa. Britanniassa koulutusta arvostetaan ehkä enemmän kuin Suomessa, ja lapsille halutaan tarjota hyvä tie tulevaisuuteen jo koulusta lähtien. Suomessa usein vieläkin vaan hoetaan, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet ja että kaikki koulut on yhtä hyviä.
Siksi moni mieluummin vaikka muusta elämästä tinkien, ja usein isovanhempien jne. avustamana, laittaa lapsen mieluummin yksityiseen kouluun. Varsinkin jos kyseessä on oppimisesta innostunut ja motivoitunut lapsi.
Todennäkoisempää on että kikkaillaan asuinpaikalla että saadaan se lapsi hyvään ilmaiseen lähikouluun. Esim vuokrataan asunto hyvän koulun vierestä siksi vuodeksi kun koulupaikkaa haetaan ja laitetaan oma koti muualla vuokralle, Kun koulupaikka on saatu muutetaan takaisin omaan asuntoon koska nuoremmat sisarukset saavat automaattisesti paikan samasta koulusta jossa vanhempi sisarus jo on.
Tämä on tosi tavallista, omassa tuttavapiirissäkin useampi tapaus.
Yksityiskouluja käy noin 7% Brittilapsista.
Siis paljon suurempi osuus kuin suomalaislapsista.
Britanniassa ollaan usein tarkempia lasten kouluvalinnoista kuin Suomessa. Lapsille halutaan hyvät koulut, koska sen ajatellaan olevan erittäin merkittävä asia lapsen tulevaisuuden kannalta ja halutaan että lapsi saa mahdollisimman hyvän oppimisympäristön.
Käytetään aikaa eri kouluihin, niiden opetussisältöön ja arvoihin tutustumiseen. Koulut kilpailee oppilaista ja pitää avoimien ovien päiviä ja tutustumispäivä mielellään. Sisäänpääsy ei yleensä ole niin sanotulle normaalille lapselle ongelma ylemmilläkään luokilla.
Totta kai suuri osa myös menee sinne lähikouluun, mutta siinäkin voidaan ns. kikkailla lapselle hyvä lähikoulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa ja naapurustoisa on usein tosi yhteisöllinen meininki. Kouluissa on yleensä hyvin aktiivisia vanhempainyhdistyksiä tai -toimikuntia järjestämässä tapahtumia ja asioita.
Kouluissa on myös verrattain tiukempi kuri kuin Suomessa. Koulusta voidaan ihan oikessti erottaa esimerkiksi käytöksen vuoksi. Yksityiskoulut ja on myös paljon yleisempi systeemi kuin Suomessa. Lapselle halutaan yleensä valita koulu hyvin tarkkaan. Toki moni menee myös ihan lähikouluun. Riippuu toki myös siitä, millaisilla kouluja lähellä on.
Siis yksityiskouluihin mennään jos on rahaa ja yläkouluikäinen lapsi selvittää pääsykokeet.
Yksityiskoulut (public school) ovat kalliita, halvimillaan noin £10,000 vuodessa ja kalleimillaan £50,000, keskiverto hinta noin £25,000 päiväkoulusta (ei sisäoppilaitos). Eli ihan keskiluokkaisillakaan ei usein ole varaa, etenkin jos lapsia on useampi. Stipendejä on yläkouluun tarjolla mutta lapsen pitää olla todella lahjakas sellaisen saadakseen.
Kirkkojen koulut eivä ole vain jäsenille, sillä ovat valtion rahoittamia ja vaikka kirkkokin avustaa avokätisesti, mutta oppilasaines valitaan ensin tietyssä kirkossa käyvien keskuudesta, seuraavana kriteerinä on koulun lähellä asuminen, suosittujen hyvien koulujen catchment alue voi olla 500 metriä,
Jos haluat lapsesi kirkon sponssaamaan kouluun, sinun oletetaan yleensä alkavan jo viimeistään vauvan synnyttyä käydä joka sunnuntai ko kirkon jumalanpalveluksessa.
Tarkoitin, että yksityiskoulut on yleisempi systeemi kuin Suomessa, koska ensinnäkin niitä on enemmän tarjolla ja lisäksi koska niitä on enemmän tarjolla, ihmiset laittaa lapsiaan niihin enemmän kuin Suomessa.
Suomessa on usein vielä tabu sanoa, että kaikki koulut ei ole yhtä hyviä. Britanniassa on enemmän ok sanoa, että lähikoulu on niin surkea, että sinne ei lapsia halua laittaa. Britanniassa koulutusta arvostetaan ehkä enemmän kuin Suomessa, ja lapsille halutaan tarjota hyvä tie tulevaisuuteen jo koulusta lähtien. Suomessa usein vieläkin vaan hoetaan, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet ja että kaikki koulut on yhtä hyviä.
Siksi moni mieluummin vaikka muusta elämästä tinkien, ja usein isovanhempien jne. avustamana, laittaa lapsen mieluummin yksityiseen kouluun. Varsinkin jos kyseessä on oppimisesta innostunut ja motivoitunut lapsi.
Todennäkoisempää on että kikkaillaan asuinpaikalla että saadaan se lapsi hyvään ilmaiseen lähikouluun. Esim vuokrataan asunto hyvän koulun vierestä siksi vuodeksi kun koulupaikkaa haetaan ja laitetaan oma koti muualla vuokralle, Kun koulupaikka on saatu muutetaan takaisin omaan asuntoon koska nuoremmat sisarukset saavat automaattisesti paikan samasta koulusta jossa vanhempi sisarus jo on.
Tämä on tosi tavallista, omassa tuttavapiirissäkin useampi tapaus.
Yksityiskouluja käy noin 7% Brittilapsista.
Suomessa yksityiskouluja käyvien osuus ei taida olla lähellekään tätä.
Mutta ei se nyt herranjumala mitenkään tavallista ole briteissäkään jos 93% lapsista ei käy yksityiskoulua.
Vierailija kirjoitti:
Britanniassa ollaan usein tarkempia lasten kouluvalinnoista kuin Suomessa. Lapsille halutaan hyvät koulut, koska sen ajatellaan olevan erittäin merkittävä asia lapsen tulevaisuuden kannalta ja halutaan että lapsi saa mahdollisimman hyvän oppimisympäristön.
Käytetään aikaa eri kouluihin, niiden opetussisältöön ja arvoihin tutustumiseen. Koulut kilpailee oppilaista ja pitää avoimien ovien päiviä ja tutustumispäivä mielellään. Sisäänpääsy ei yleensä ole niin sanotulle normaalille lapselle ongelma ylemmilläkään luokilla.
Totta kai suuri osa myös menee sinne lähikouluun, mutta siinäkin voidaan ns. kikkailla lapselle hyvä lähikoulu.
Tämä johtuu siitä että brittiläinen koulusysteemi ei ole erityisen tasalaatuisen, eikä edes kovin laadukas. Esim kielten opetus on heikkotasoista jopa monessa yksityiskoulussa. Tosi varhaisessa vaiheessa (kasiluokalla) yläkouluissa valitaan ne aineet joista tehdään yläkoulun päättävät GCSE- kokeet ja sitten syvennytään vain niihin eikä muita aineita juuri enää opiskella. Joten yleissivistys jää monille heikoksi. Tuosta lähikoulukikkailusta kirjoitinkin jo aiemmin.
Koulun valinta lapselle on ihan käsittämätön viidakko täällä.
Mutta iso plussa brittikouluille koulupuvuista ja siitä että koulupäivät ovat aina samanpituisia. Helpottaa arkea erityisesti pienten lasten kanssa.
T:kolmen brittilapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa ja naapurustoisa on usein tosi yhteisöllinen meininki. Kouluissa on yleensä hyvin aktiivisia vanhempainyhdistyksiä tai -toimikuntia järjestämässä tapahtumia ja asioita.
Kouluissa on myös verrattain tiukempi kuri kuin Suomessa. Koulusta voidaan ihan oikessti erottaa esimerkiksi käytöksen vuoksi. Yksityiskoulut ja on myös paljon yleisempi systeemi kuin Suomessa. Lapselle halutaan yleensä valita koulu hyvin tarkkaan. Toki moni menee myös ihan lähikouluun. Riippuu toki myös siitä, millaisilla kouluja lähellä on.
Siis yksityiskouluihin mennään jos on rahaa ja yläkouluikäinen lapsi selvittää pääsykokeet.
Yksityiskoulut (public school) ovat kalliita, halvimillaan noin £10,000 vuodessa ja kalleimillaan £50,000, keskiverto hinta noin £25,000 päiväkoulusta (ei sisäoppilaitos). Eli ihan keskiluokkaisillakaan ei usein ole varaa, etenkin jos lapsia on useampi. Stipendejä on yläkouluun tarjolla mutta lapsen pitää olla todella lahjakas sellaisen saadakseen.
Kirkkojen koulut eivä ole vain jäsenille, sillä ovat valtion rahoittamia ja vaikka kirkkokin avustaa avokätisesti, mutta oppilasaines valitaan ensin tietyssä kirkossa käyvien keskuudesta, seuraavana kriteerinä on koulun lähellä asuminen, suosittujen hyvien koulujen catchment alue voi olla 500 metriä,
Jos haluat lapsesi kirkon sponssaamaan kouluun, sinun oletetaan yleensä alkavan jo viimeistään vauvan synnyttyä käydä joka sunnuntai ko kirkon jumalanpalveluksessa.
Tarkoitin, että yksityiskoulut on yleisempi systeemi kuin Suomessa, koska ensinnäkin niitä on enemmän tarjolla ja lisäksi koska niitä on enemmän tarjolla, ihmiset laittaa lapsiaan niihin enemmän kuin Suomessa.
Suomessa on usein vielä tabu sanoa, että kaikki koulut ei ole yhtä hyviä. Britanniassa on enemmän ok sanoa, että lähikoulu on niin surkea, että sinne ei lapsia halua laittaa. Britanniassa koulutusta arvostetaan ehkä enemmän kuin Suomessa, ja lapsille halutaan tarjota hyvä tie tulevaisuuteen jo koulusta lähtien. Suomessa usein vieläkin vaan hoetaan, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet ja että kaikki koulut on yhtä hyviä.
Siksi moni mieluummin vaikka muusta elämästä tinkien, ja usein isovanhempien jne. avustamana, laittaa lapsen mieluummin yksityiseen kouluun. Varsinkin jos kyseessä on oppimisesta innostunut ja motivoitunut lapsi.
Todennäkoisempää on että kikkaillaan asuinpaikalla että saadaan se lapsi hyvään ilmaiseen lähikouluun. Esim vuokrataan asunto hyvän koulun vierestä siksi vuodeksi kun koulupaikkaa haetaan ja laitetaan oma koti muualla vuokralle, Kun koulupaikka on saatu muutetaan takaisin omaan asuntoon koska nuoremmat sisarukset saavat automaattisesti paikan samasta koulusta jossa vanhempi sisarus jo on.
Tämä on tosi tavallista, omassa tuttavapiirissäkin useampi tapaus.
Yksityiskouluja käy noin 7% Brittilapsista.
Suomessa yksityiskouluja käyvien osuus ei taida olla lähellekään tätä.
Mutta ei se nyt herranjumala mitenkään tavallista ole briteissäkään jos 93% lapsista ei käy yksityiskoulua.
Eihän kukaan niin väittänytkään.
Kerrottiin sen vaan olevan yleisempää kuin Suomessa.
Lastenhoito on Briteissä tähtitieteellisen kallista, keskiverto 14000/vuosi tarhassa ja koulujen loma-aikana ne ovat usein kiinni joten 13 viikkoa vuodessa pitää maksaa holiday clubeista 150-200 per viikko. Vanhemmilla on työpaikasta riippuen lomaa 4-5 viikkoa vuodessa ja sitä voi pitää putkeen max 2 viikkoa.
Nannyt ovat siksi suht tavallisia erityisesti monilapsisissa perheissä. Nannyjen palkka alkaa noin 35 tuhannesta per vuosi.. Brexitin myötä au paireja ei enää voi palkata esim loma-aikojen avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Lastenhoito on Briteissä tähtitieteellisen kallista, keskiverto 14000/vuosi tarhassa ja koulujen loma-aikana ne ovat usein kiinni joten 13 viikkoa vuodessa pitää maksaa holiday clubeista 150-200 per viikko. Vanhemmilla on työpaikasta riippuen lomaa 4-5 viikkoa vuodessa ja sitä voi pitää putkeen max 2 viikkoa.
Nannyt ovat siksi suht tavallisia erityisesti monilapsisissa perheissä. Nannyjen palkka alkaa noin 35 tuhannesta per vuosi.. Brexitin myötä au paireja ei enää voi palkata esim loma-aikojen avuksi.
Toisaalta 3-4v. on Britanniassa oikeutettu ilmaisen hoitoon muutaman tunnin päivässä. 4v. alkaakin sitten jo koulu ja 5v. varsinainen ekaluokka.
Nannyt on yleisempiä joo, meilläkin oli kun olin lapsi 90-luvun puolivälissä. Tosin nanny oli vain osa-aikainen, koska vanhemmat järjesti työnsä siten että oli mahdollisimman paljon meidän lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenhoito on Briteissä tähtitieteellisen kallista, keskiverto 14000/vuosi tarhassa ja koulujen loma-aikana ne ovat usein kiinni joten 13 viikkoa vuodessa pitää maksaa holiday clubeista 150-200 per viikko. Vanhemmilla on työpaikasta riippuen lomaa 4-5 viikkoa vuodessa ja sitä voi pitää putkeen max 2 viikkoa.
Nannyt ovat siksi suht tavallisia erityisesti monilapsisissa perheissä. Nannyjen palkka alkaa noin 35 tuhannesta per vuosi.. Brexitin myötä au paireja ei enää voi palkata esim loma-aikojen avuksi.
Toisaalta 3-4v. on Britanniassa oikeutettu ilmaisen hoitoon muutaman tunnin päivässä. 4v. alkaakin sitten jo koulu ja 5v. varsinainen ekaluokka.
Nannyt on yleisempiä joo, meilläkin oli kun olin lapsi 90-luvun puolivälissä. Tosin nanny oli vain osa-aikainen, koska vanhemmat järjesti työnsä siten että oli mahdollisimman paljon meidän lasten kanssa.
Ja lisään vielä, että ilmaista hoitoa tai tukea hoitomaksuihin voi myös saada eri muodoissa.
Brittilässä kyllä panostetaan lasten lukutaitoon, vaikka englanti kieli on vaikea kieli oppia lukemaan ja kirjoittamaan esim. suomeen verrattuna.
https://www.dailymail.co.uk/news/article-12091919/English-children-lite…
Siis mihin tuota kaasulaskua käytetään?
Ensisijaisesti haluaisin tässä keskusteltavan ketjun aiheesta. Ehkä haluat avata uuden ketjun tästä vääntämiselle? 🌺