Millaiseksi kuvittelit elämäsi kun olit teini? Toteutuiko se aikuisena?

Ajattelin aina, että en selviä hengissä ja tulen kuolemaan ennen 17 ikävuotta. Niin, että voiton puolella Kait ollaan.

Ei mitään tulevaisuuden suunnitelmia ollut kun halusin päivittäin vain päättää elämäni, tämä loppui vasta 27 vuotiaana kun tajusin että minäkin olen ihan ihminen.

Mukava kuulla jotain positiivista. Ap:n elämä kuulostaa hyvin onnistuneelta, kaikin puolin. Hyvät geenit ja olosuhteet sinulla.

En ajatellut tulevaisuutta ollenkaan. Olin suoraan matkalla päihdeongelmiin ja yh-äitiyteen. On todella ihme että selvisin peruskoulun läpi joutumatta lastenkotiin. Tai että olen hengissä.

Nykyään ylempää keskiluokkaa. Harrastuksena golf, jooga ja lenkkeily. Käymme puolison kanssa säännöllisesti oopperassa, teatterissa, baletissa, sinfoniaorkesterin konserteissa jne. Luemme ja matkustamme.

En edes tiennyt että elämä voi olla tällaista muutenkin kuin elokuvissa.

Minä kuvittelin että minusta tulee kohtuullisen menestynyt ja keskimääräistä paremmin toimeentuleva, kun käyn kouluni hyvin. Kuvittelin että minulla on vaimo ja koira ja iso talo lähiössä. Että olisi varsin uusi perheauto, jonka veisin aina huoltoon joka lampun vaihdon takia.

20 vuotta myöhemmin - palkka on mediaanissa, joten voisi mennä huonomminkin, mutta myös paremmin. Vaimo on, koira on. Iso talo lähiössä onkin nyt pieni talo maaseudulla. Autokin on 20 vuotta vanha, ja korjaan itse mitä pystyn.

Ei tosiaankaan toteutunut. Suurperheen äitiys, työhaaveet ja rakastava aviopuoliso ovat ääripäässä tästä tämänhetkisestä elämästä. Turhuuksien turhuus, on parempi sana kuvaamaan tätä hetkeä.

Lapsena ajattelin että minulla on joskus oma perhe ja lapsena toiveammattini oli rekkamies, fanitin rekkoja tosi paljon lapsena ja pelkäsin jostain syystä kaivinkoineita. Lapsena myös ajattelin että työtä tekemällä itsensä voi elättää varsin hyvin ja pystyy ostelemaan helposti asioita.

Ja millainen olen nyt?

Olen ikisinkku ja lapseton, en ole rekkamies vaan duunarina teollisuudessa ja ei tässä rahalla mässäillä.

Eli ei oikeastaan mitkään lapsuuden "haaveet" toteuneet :D

M32

Minulla ei oikeastaan ollut tulevaisuudenkuvia. Enintään kuvittelin itseni työttömäksi. Tuntui hassulta, kun luokkatovereilla oli jo varsin varhain ajatuksissa lakimiehen, lääkärin tai hoitajan ura, esikuvia lähipiirissä ja tieto, missä kaupungissa ehkäpä tulevat opiskelemaan ja asumaan. Joka tapauksessa en olisi osannut kuvitella, että tulen työskentelemään hoitajana vanhoja ihmisiä hoivaten. 

Minulla oli tarkka visio. Lukion jälkeen heti yliopistoon ja sen myötä hyvin palkattu työ. Lisäksi aviomies, koiria sekä pari lasta pienellä ikäerolla, joista esikoisen saan n. 27-30-vuotiaana. Ennen lapsia ura alkuun sekä matkustelua. Ei mennyt ihan niin. Olen 35-vuotias. Yliopistosta valmistuin, tosin työttömäksi ja nyt olen hakenut yhteishaussa opiskelemaan uutta tutkintoa työvoimapula-alalta. Asun vielä vuokralla ja olen avoliitossa. Lapsia ei ole eikä tule: en halunnut perustaa perhettä työttömänä ja sitten mies sairastui enkä tunne voimieni riittävän lapsiin. En tosin sure juurikaan lapsettomuutta. Pari koiraa minulla on. Teininä haaveilin isommasta koiralaumasta mutta kyllä nuo kaksi nyt riittää :D

Pojat halusi urheilijoiksi joilla on sitten kaunis emämtä... Tytöt halus urheilijamiehen jolla on paljon rahaa...

Haaveilin muuttavani maalle ja löytäväni sieltä puolisoni. Ammattina kirjailija, ei lapsia, ja kaikenlaista muuta luovaa. Tosin halusin myös matkustaa, asua ulkomailla ja sitoutuva vanhempana.

Kaikki toteutuivat jossakin muodossa. Puoliso oli Hgissä asuva maalaispoika, joka viihtyi siellä hyvin ja myös maalla. Vietimme monet kesät heidän sukunsa vanhassa, hirsisessä maalaistalossa ja joka oli ison järven rannalla enää kesämökkinä. Upea paikka. Eikä lapsia.

Kirjoittaminen jäi tärkeäksi harrastukseksi ja se on auttanut minua selvittämään monet asiat elämässäni. Luova olen yhä, mutta kotikäyttöön,.Tilauksia toki teen, mutta lähinnä käsitöissä ja pihasuunnittelussa.

Ehdin asumaan ulkomailla ennen avioliittoa ja juhlin urakalla tasan 30 vuotiaaksi. Niillä synttäreillä tapasin puolisoni. 

Kannattaa olla tarkka, mitä haaveilee, Kaikki toteutuu jossakin muodossa.

Teininä haaveilin, että luen itseni herraksi, kun oli lukupäätäkin. Hakeudun hyväpalkkaisen työhön, matkailen talvella lämpimissä maissa ja kesällä golfaan ja purjehdin Suomessa.

Ja niinhän siinä sitten kävikin!

Ajattelin että sinnittelen enkä mene mukaan prinsessarituaaleihin enkä liikakansoittamiseen. Tähän asti olen selvinnyt, mutta pelkään koko ajan epäonnistuvani ja sortuvan jompaan kumpaan, johon minut on lapsesta asti aivopesty.

Kuvittelin teininä että parittelen valtavasti kuten silloin, mutta kasvoin siitä pois ja kukaan ei ole päässyt tekemään minuun tarpeitaan kuuteen vuoteen.

T31

Haaveilin pienenä poitsuna että olisin joku supersankari jota kaikki tytöt ihailee, ei menny ihan niin! Nyt aikuisena haaveilen muuttoa pois suomesta ulkomaille mistä voisi löytää naisen ja vaikka perustaa perheen.

En todellakaan osannut kuvitella mitään nykyisestä elämästäni.

Ainoa haaveeni ainokaisena oli vähintään 2 lasta ja kaunis koti sekä mahdollisuus nähdä maailmaa.

Sain 4 ladta, tähän mennessä 3 lastenlasta. Olemme rakentaneet Suomeen 3 upeaa taloa ja rempanneet ulkomailla yhden. Sain uran joka vei ympäri maailmaa tutustumaan paikkoihin ja mahdollisuuden matkustaa lomillakin.

Rahaa ei ole koskaan ollut liikaa mutta yritteliäisyyttä ja kekseliäisyyttä sitäkin enemmän.

Kuvittelin, että jossain vaiheessa aikuisena naiset alkaisivat kiinnostua akateemisesti kouluttautuneesta fiksua elämää viettävästä miehestä. No eipä kiinnostuneet. Muuten kaikki on kyllä mennyt suunnitelmien mukaisesti.

Mulle oli ihan sama minkälaisen työn saan kunhan voin palkallani ostaa halutessani jonkun kivan vaatteen jos sattuu löytymään ja olisi varaa matkustella. Tuo toteutui, pääsin suoraan valmistumisen jälkeen töihin ja täällä ollut nyt 17 vuotta. Varaa on ostaa se paita jos sellaisen löydän ja matkojakin tulee ihan kivasti tehtyä. Toinen mitä halusin, oli mies ja rakkautta, tuo ei valitettavasti toteutunut. En ole koskaan seurustellut. N34

Näitä on oikeasti mielenkiintoista lukea.

Uskoin kaikki ne puheet koulutuksesta ja miten sitten saan hyvän työpaikan ja perheen. No kouluja kävin ja ehdinhän muutaman vuoden olla työelämässä ihan ok töissä, mutta sitten on mennytkin ihan päinvastoin.

Ei töitä ei perhettä, enkä ole hakemiini lisäkoulutuksiinkaan päässyt.

Lapsena ajattelin olevani eläinlääkäri ja, että minulla olisi kissoja ja omakotitalo. Aikuistuessa paljastui, että olenkin homo ja minusta ei tullutkaan eläinlääkäriä vaan tulikin insinööri. Kissoja ei vielä ole tai sitä upeaa omakotitaloa.