Lue keskustelun säännöt.
Millaiseksi kuvittelit elämäsi kun olit teini? Toteutuiko se aikuisena?
Itse olin varma että menen naimisiin ja saan kaksi lasta. Tiesin minkä ammatin itselleni halusin ja lähdinkin sitä opiskelemaan.
Nyt aikuisena olen naimisissa ja minulla on kaksi lasta. Silloinen toiveammattini tosin ei ollutkaan sitä mitä luulin ja nykyään olenkin opiskellut kaksi eri ammattia joista kumpikaan ei ole tuo alkuperäinen.
Olisi kiva kuulla miten muilla. Menikö niin kuin ajattelit?
Kommentit (274)
Ei ole koskaan ollu haaveita. Kunhan tästä pvästä selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta piti tulla ritariässä tai muu merkkihenkilö joten vähän pettymys tää aikuiselämä on ollut, kaikin puolin.
Kuvittelin kuolevani teininä, mutta yhä täällä olen... Mutta ei hätää! Nyt mä aion tehdä sen tänä vuonna.
N22
Luulin että muutun aikuiseksi kun tulee ikää, mutta eihän sitä koskaan sitten tapahtunut, ihan samanlainen sitä on kuin ennenkin. Ne jutut sitten kun olet aikuinen sitä ja tätä, ei ne olleet mitenkään totta.
En muista että olisin sitä erityisesti niin tarkkaan ajatellut, hain kauppikseen kouluun ja ainoa työ mitä ajattelin, että haluisin tehdä olisi kaupan alalla. Toki odotin että saisin vihdoin poikaystävän, josta tulisi aviomies ja pari lasta, sitten kun oli miesystävä en halunnutkaan lapsia, varsinkaan synnytystä kokea, sitten hetken päästä taas mieli muuttui täysin ja halusin lapsen ehdottomasti, ja sainkin. Vuosia myöhemmin sain nykyisen aviomieheni kanssa vielä kaksoset, eli tuli yksi lapsi suunniteltua enemmän.
Se mitä olen elämästä oppinut n. 50 vuoden aikana on se, että koskaan ei tiedä etukäteen missä on muutaman vuoden kuluttua, hyvä jos tietää missä on ensi kuussa tai huomenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin kuolevani teininä, mutta yhä täällä olen... Mutta ei hätää! Nyt mä aion tehdä sen tänä vuonna.
N22
Odota nyt ainkin siihen asti että aivosi kehittyvät loppuun asti, usein tuollainen teiniangsti häviää ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin kuolevani teininä, mutta yhä täällä olen... Mutta ei hätää! Nyt mä aion tehdä sen tänä vuonna.
N22
Tuota en ymmärrä. Miksi pitäisi noin nuorena kuolla? Mitä järkeä? Sitten kun on vaikka kuusi-seitsemänkymppinen ja sairas, niin voisi noin ajatella, mutta miksi silloin kun parhaat vuodet on juuri edessä? Elämä muuttuu hyvinkin nopeasti, ja moneen kertaan, et voi nyt tietää yhtään minkälaista sun elämä on 10, 20 tai 30 vuoden päästä. Minäkin haudoin synkkiä ajatuksia nuorena, mutta kyllä olisi niin paljon jäänyt kokematta, hyviä ja huonojakin asioita, mutta kyllä ehdottomasti kannattaa nimenomaan ne hyvät vuodet elää kun voi tehdä ihan mitä vaan haluaa, näin vanhana on jo sitten rajoituksia.
Oikeasti. Miksi hosua? Kuolla ehtii vanhanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin, että löytäisin jonkun kivan maalaispojan ja hoidettais yhdessä karjaa, viljeltäis maata ja samoiltais metsissä ja kalasteltais. Lapsia mielellään ainakin kolme tai neljä. Ajattelin, että meen lukioon ja sitten opiskelen agrologiksi tms tai metsätaloutta.
Mulla oli tosi hyvä suunnitelma. Ainoa ongelma vaan, että olin ujo, pullea, ruma ja hiljainen ja yksikään poika ei koskaa millään tavalla osoittanut kiinnostusta ennen 21 ikävuotta . Silloin olin jo muuttanut kaupunkiin ja unohtanut nuoruuden haaveet
Perustan oman poliittisen puolueen. Puolueestani tulee eduskunnan suurin. Toimin puolueeni puheenjohtajana ja maamme pääministerinä pari vaalikautta. Uutisissa hehkutetaan ympäri maailmaa Suomen 20 vuotiasta pääministeriä. Sitten parin vaalikauden jälkeen luovutan pääministeriyden ja puolueen puheenjohtajuuden jollekin toiselle kansanedustajalle puolueesta jatkan kuitenkin eduskunnassa. Perustan yrityksen. Menestyn, tienaan miljardeja. Matkustan ympäri maailmaa ja elän luksuselämää.
13 vuotias/ Pyrin eduskuntaan vaaleissa 2031
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimmaksi osaksi on mennyt niin kuin olen toivonut. Ne kohdat mitkä eivät ole niin uskon että ne järjestyvät kyllä toisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut tulevaisuutta ollenkaan. Olin suoraan matkalla päihdeongelmiin ja yh-äitiyteen. On todella ihme että selvisin peruskoulun läpi joutumatta lastenkotiin. Tai että olen hengissä.
Nykyään ylempää keskiluokkaa. Harrastuksena golf, jooga ja lenkkeily. Käymme puolison kanssa säännöllisesti oopperassa, teatterissa, baletissa, sinfoniaorkesterin konserteissa jne. Luemme ja matkustamme.
En edes tiennyt että elämä voi olla tällaista muutenkin kuin elokuvissa.
Minä olen myös heikoista olosuhteista. En olisi koskaan osannut toivoa näin paljon kuin sain. Menin sairaanhoitajakoulutuksern, koska en uskaltanut haluta enempää. Nyt olen erityisasiantuntija, hyvä perhe ja vakaa toimeentulo. Paljon matkustelua, hyvät harrastukset ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelin että en mene naimisiin ja olen vieraalla töissä sekä asun pienessä punaisessa mökissä ja minulla on kasvimaa.
No, todellisuus nyt - olen naimisissa, yrittäjä ja minulla on monia isoja asuntoja. Ainoastaan tuo kasvimaa toteutui.
Halusin muuttaa Ruotsiin jo 7 vuotiaana. Täällä asun ja ihan hyvä elämä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin että musta tulisi jotenkin ryhdikäs ihminen. Vastuuta pelkäämätön, hyvin menestyvä, ajattelin silloin että olin vaan tuppukylästä ja että musta tulisi uudessa paikassa se uusi minä.
Opiskelen ammattia vasta kolmekymppisenä, en osaa pukeutua tai meikata, kavereita saisi olla enemmän, ei miestä eikä lapsia. Aattelen anyway että pieniä askeleita kuitenkin otan ja olen menossa parempaan.
Halusin kovasti löytää hyvän miehen ja saada lapsia ja oman kodin. Oma lapsuudenkotini oli rikkinäinen ja hyvin vaatimaton. Olin ihan hyvä koulussa ja minulla oli yleviä ammattihaaveita, mutta jotenkin en uskonut itseeni. Ajattelin, ettei minusta tulee sihteeriä kummempaa. Toiveeni ovat toteutuneet edellä kuvatun kaltaisesti. Aloin myöhemmin aikuisena tavoitella korkeampaa koulutusta ja pari välietappia olenkin jo saavuttanut aion vielä jatkaa.
En minä kyllä osannut teininä ajatella yhtään sen pidemmälle, kuin että jos saisi jonkun pojan ihastumaan itseensä. No kirjailijan ammatista saatoin ohimennen haaveilla. Ei oo toteutunu.
Ajattelin että saan huippuduunin ja olen menestyjä, kuka tekee paljon töitä ja saa paljon rahaa. Kävin hyvät koulut, menestyin koulussa ja urheilussa. Tyttöjä riitti vaikka kuinka paljon.
Jaksoin tuota alle kolmekymppiseksi, sitten menin naimisiin ja sain ekan lapsen. Avioerossa meni nallekarkit jakoon. Tapasin uuden naisen ja sain pari lasta lisää. Myin ison osan sijoitusomaisuudesta ja olin koti-isänä muutaman vuoden. Nyt olen töissä yritysjohtajana ihan Ok palkalla ja olen tarkan euron mies kulutuksen suhteen. Asumme Pk-seudulla meren rannalla kivan kokoisessa talossa ja lapset kasvaa. Enää en ole tavoitellut kuuta taivaalla rahan ja materian suhteen, koska olen sen kokenut.
Ikää on 42 ja ihan tyytyväinen elämään, vaikka ei ihan kuuta tullut taivaalta.
Ajattelin asuvani puolisoni kanssa maaseudulla ja saavani lapsia. Noh, asun maaseudulla ikisinkkuna ja perheestä ei tietoakaan.
Kuvittelin, että olen naimisissa, minulla on kolme lasta ja että olen hammaslääkäri.
Nyt olen 50-vuotias, naimissa, kolme lasta, ympäristötekniikan tohtori ja johtaja.
Tarkoitus oli jatkaa lukiosta yliopistoon, suunnitelmissa oli opiskella historianopettajaksi. No abivuonna sairastuin psyykkisesti ja nykyään eläkkeellä. Ei ihan mennyt niin kuin suunnittelin, mutta on tässä elämässä ihan hyviäkin hetkiä ollut. Opiskelemaan tai töihin en koskaan päässyt.