Lue keskustelun säännöt.
YLE: Opiskelijat kertoivat Ylelle opintolaina-ahdingosta: Olen pudonnut asunnonostajien junasta todennäköisesti loppuelämäkseni
31.05.2023 |
Osa on laskeskellut, että omistusasunnon hankkiminen voisi olla realistista aikaisintaan viisikymmpisenä.
Aivan jäätäviä lainoja nuorilla. Otetun lainan määrä on myös kasvanut aivan valtavasti. Joillain voi olla jopa yli 50 000e opintolainaa. Ja osalla terveys mennyt opintojen aikana. Samaan aikaan työelämä on muuttunut entistä epävarmemmaksi ja monelle on tarjolla vain silpputyötä ja pätkää.
"Opiskelijat ottavat nykyisin reippaasti enemmän opintolainaa kuin aikaisemmin, selviää Kelan tilastoista.
Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden mediaanilainamäärä on yli kolminkertaistunut reilussa kymmenessä vuodessa: vuonna 2010 opintolainaa otettiin keskimäärin 6 700 euroa, kun vuonna 2022 lainaa oli jo 22 660 euroa opiskelijaa kohden."
Kommentit (741)
Ellen maksaisi meidän opiskelijalle esim puhelimen ja joukkoliikenteen vuosikortin, vaatetta, kalusteita ja ruokaa, hän ei selviäisi sillä rahalla mitä saa. Hän ei juhli, ei matkaile, ei perhettä, ei uusia kenkiä ennen kuin edellinen pari hajoaa, ei muita kuin ilmaisia harrastuksia. Vuokra 400/kk, jonka asumistuki enimmillään kattaa. Hän on tehnyt koko vuoden viikonloppu- ja iltatöitä.
En tiedä miten ne pärjäävät, jotka ei saa vanhemmilta rahaa.
Tosi eriarvoistavaa. Johtaa syventyvään luokkayhteiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännästi täällä aina vittuillaan minulle, yksinhuoltajalle, kun kerron että tuen lapsiani taloudellisesti ettei heidän tarvitsisi ottaa lainaa. Silläkin uhalla että se laskee omaa elintasoani.
Kuulemma itse pitää pärjätä kun muuttaa pois kotoa. Itse pitää tehdä töitä samalla kun opiskelee yliopistossa ja valmistua ajallaan ja päästä heti töihin, eikä mitään yllätyksiä saa tapahtua elämässä. Niin ja laina pitää tietysti ottaa ja sijoittaa ja sijoituksen pitää olla niin hyvä että se heti tuottaa ilmaista rahaa ikuisesti.
Joopa joo.Tämä on niin totta. Mulla pienituloisena yksinhuoltajana ei ole suuria mahdollisuuksia auttaa, mutta olen mahdollistanut lapsilleni säästämisen. Olen parhaani mukaan hankkinut heille kaiken tarpeellisen, jotta ovat voineet säästää omistaan. Se on nyt sitten jotenkin väärin, lasten täytyisi lähteä heti omilleen ja viettää "huoletonta opiskelijaelämää", mutta millä rahalla? Säästöt tuhlata siihen, vai ottaako lainaa bilettämiseen? En ymmärrä. Me ollaan pienituloisia ja meille korostetaan, että pitää säästää, mutta opiskelevien lasteni kohdalla se ei pädekään enää.
No, mehän eletään yhä vaatimattomasti. Sanokoot muut mitä tahtovat. Olen opettanut lapsetkin säästäväisiksi ja onnistunut siinä. Biletetään vaikka sitten, kun on tutkinto ja työpaikka kaikilla.
Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa viisastelevat ovat juuri niitä n:nnen vuoden opiskelijoita, jotka tuhlasivat maisteritutkintoon 15 vuotta. Ei onnistu enää.
Petteri Orpokin muuten tuhlasi tutkintoonsa 12 vuotta. Ei luulisi hänellä olevan mitään kompetenssia kaataa lisää stressiä opiskelijoiden niskaan, kun itse vitkutellut.
Joka vuonna ei tarvitse käyttää tukikuukausia, jos on kokopäivätöissä.
Valmistuminen 12 vuotta opinnoista tarkoittaa yleensä, että on juuri ennen valmistumista saanut vakituisen työpaikan. Tarjous jolle ei voi sanoa ei. Päättötyö sitten jää odottamaan, kunnes jollain lomalla se puristetaan valmiiksi ja saadaan paperit ulos.
Ehkä inflaatiolla, ja sillä että tukien määrä ei ole kasvanut viime vuosina, on jotain vaikutusta siihen, että rahat ei tunnu riittävän.
Toisaalta tuntuu siltä, että elintason odotetaan olevan myös aika korkea siihen, mitä tuet oikeasti antavat. Siihen vaikuttaa se, miten muu maailma pyörii ja miten muut elävät.
Minulla oli lainaa lopulta yli 32000 euroa, sain hyvityksenä jonkin maksimi määrän (ehkä 8000 euroa). Maksettavaa jäi lopulta jotain 24-25000 euroa. Lainaa nostin seitsemän vuoden aikana (2 amis, 5 yliopisto). Töitä tein joka kesä paitsi yhtenä, jolloin en saanut töitä. Silloin nostin tukia ja lainaa. Varmaan korkein kuukausipalkka kesätöistäni oli 1700 euroa eli ei sillä pitkälle syksyyn päässyt. Kesällä eli hieman vapaammin ja osti asioita (esim. uusia vaatteita), joita ei voinut tuella ja lainalla ostaa lukuvuoden aikana. Töitä tein myös opintojen ohella joskus, en joka vuosi, sillä halusin nauttia myös ihan vaan opiskelusta ja työnteko opintojen ohella väsytti.
Elin oikeastaan aika yltäkylläistä elämää: asuin kimppakämpässä Helsingin keskustassa, kävin opintojen aikana ulkomailla ehkä viisi kertaa ja ostin välillä aika kalliita asioita (esim. kallista kosmetiikkaa ja kalliita vaatteita/kenkiä, mutta ostin vaatteita kyllä tosi harvoin (muutama vuodessa)). Toisaalta alkoholiin meni vähän rahaa. Minulla riitti hyvin raha ruokaan, enkä joutunut laskemaan rahoja ruoan suhteen. Tämä siis sillä että sain tukea ja lainaa 1100-1300 euroa kuussa ja satunnaiset osa-aika- tai kesätyöt.
En ollut ehkä valmis karsimaan kaikkea elämästäni. Halusin, että elämäni olisi kivaa, eikä askeesia. Opinnot kuitenkin kestävät useamman vuoden.
Varjopuolena oli se, että juuri säästöön ei jäänyt rahaa, joten asunnon ostaminen takkuaa valmistumisen jälkeen. Lainaa ei ole ainakaan vielä tarvinnut paljoa maksaa kuussa takaisin (tosin maksoin toisen opintolainoistani kerralla pois säästöilläni (melkein 6000 euroa) eli maksettavaa lopulta oli enää 19000 euroa. Eli en osaa sanoa, milloin asunnon voin ostaa, mutta en usko, että se liittyy juuri mitenkään opintolainaani. Syy on enemminkin se, että Helsingissä (pääkaupunkiseudulla) on kallista asua, eikä tässä vaiheessa ole järkeä enää muuttaa halvempaan yksiöön, kun on puoliso ja lapset teossa. Niin ja kenties asunnon sijainnillakin on väliä eli kaikkein halvimpiin paikkoihin ei kiinnosta muuttaa.
Jatkan vielä, että kun aloitin opinnot, niin puhuttiin ilmaisesta lainasta. Ja hyvityskin on suuri (mutta lopulta hyvityksen saatua tajusi lukea pikkupräntin, jonka mukaan hyvityksellä on maksimimäärä). En uskonut, että minulle jää lainaa lopulta paljoa maksettavaksi. Niin, eikä näköjään niitä korkoja. Uskoin myös, että olisin nyt parempipalkkaisessa työssä. Lopulta olen ihan iloinen, että otin lainan, vaikka ärsyttää sitä maksaa takaisin. Sain elää aika huoletonta elämää, joten se oli mukavaa. Ja sain keskittyä opintoihin, joista nautin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat on kotona tottuneet keskiluokkaiseen elämään ja kuvittelevat että se pitää säilyttää omilleen muuttaessa ja opiskeluaikanakin.
Tulorajojen nosto taas on ollut karhunpalvelus ja hämärtänyt rajan työn ja opintojen välillä. Typeristä typerintä politiikkaa jos muka ollaan huolissaan opiskeluajoista.
Mulla tulorajojen nosto mahdollisti opiskelun ylipäätään, koska opintolainaa en enää saa ja ainoa tuki on asumistuki. Meitä opiskelijoita kun on eri elämäntilanteissa. Mitä tuohon keskiluokkaiseen elämään tulee, niin aika vähällä opiskelijatoverit tuntuvat elävän. Kesät tehdään töitä, samoin lomat. Velat on nostettu tappiin ja Prismasta etsitään punalapputuotteita. Mitään kalliita huvituksia ei ole, isoin menoerä asumiskulujen jälkeen on joillakin opiskelijoilla auto, joka yleensä on perusteltua omistaa (ainakin täällä reippaasti pk-seudun ulkopuolella). Opiskeluajoista on oltu huolissaan jo ennen tulorajojen nostoa, mutta itsehän kiristivät opiskeluoikeuksia ja nyt osalla ei pää kestä opiskelutahtia koska juuri mitään vastoinkäymisiä ei saa tulla (esim. tajuta olevansa väärällä alalla), jos aikoo valmistua tavoiteajassa ja saada lainahyvityksen.
- 30v alanvaihtaja
Vierailija kirjoitti:
Ehkä inflaatiolla, ja sillä että tukien määrä ei ole kasvanut viime vuosina, on jotain vaikutusta siihen, että rahat ei tunnu riittävän.
Toisaalta tuntuu siltä, että elintason odotetaan olevan myös aika korkea siihen, mitä tuet oikeasti antavat. Siihen vaikuttaa se, miten muu maailma pyörii ja miten muut elävät.
Minulla oli lainaa lopulta yli 32000 euroa, sain hyvityksenä jonkin maksimi määrän (ehkä 8000 euroa). Maksettavaa jäi lopulta jotain 24-25000 euroa. Lainaa nostin seitsemän vuoden aikana (2 amis, 5 yliopisto). Töitä tein joka kesä paitsi yhtenä, jolloin en saanut töitä. Silloin nostin tukia ja lainaa. Varmaan korkein kuukausipalkka kesätöistäni oli 1700 euroa eli ei sillä pitkälle syksyyn päässyt. Kesällä eli hieman vapaammin ja osti asioita (esim. uusia vaatteita), joita ei voinut tuella ja lainalla ostaa lukuvuoden aikana. Töitä tein myös opintojen ohella joskus, en joka vuosi, sillä halusin nauttia myös ihan vaan opiskelusta ja työnteko opintojen ohella väsytti.
Elin oikeastaan aika yltäkylläistä elämää: asuin kimppakämpässä Helsingin keskustassa, kävin opintojen aikana ulkomailla ehkä viisi kertaa ja ostin välillä aika kalliita asioita (esim. kallista kosmetiikkaa ja kalliita vaatteita/kenkiä, mutta ostin vaatteita kyllä tosi harvoin (muutama vuodessa)). Toisaalta alkoholiin meni vähän rahaa. Minulla riitti hyvin raha ruokaan, enkä joutunut laskemaan rahoja ruoan suhteen. Tämä siis sillä että sain tukea ja lainaa 1100-1300 euroa kuussa ja satunnaiset osa-aika- tai kesätyöt.
En ollut ehkä valmis karsimaan kaikkea elämästäni. Halusin, että elämäni olisi kivaa, eikä askeesia. Opinnot kuitenkin kestävät useamman vuoden.
Varjopuolena oli se, että juuri säästöön ei jäänyt rahaa, joten asunnon ostaminen takkuaa valmistumisen jälkeen. Lainaa ei ole ainakaan vielä tarvinnut paljoa maksaa kuussa takaisin (tosin maksoin toisen opintolainoistani kerralla pois säästöilläni (melkein 6000 euroa) eli maksettavaa lopulta oli enää 19000 euroa. Eli en osaa sanoa, milloin asunnon voin ostaa, mutta en usko, että se liittyy juuri mitenkään opintolainaani. Syy on enemminkin se, että Helsingissä (pääkaupunkiseudulla) on kallista asua, eikä tässä vaiheessa ole järkeä enää muuttaa halvempaan yksiöön, kun on puoliso ja lapset teossa. Niin ja kenties asunnon sijainnillakin on väliä eli kaikkein halvimpiin paikkoihin ei kiinnosta muuttaa.
Kiitos rehellisestä kuvauksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama huomio:
-Ennen perheet oli isompia/asunnot pienempiä --> soluun oli varmasti helpompi sopeutua jos oli esim. ikänsä jakanut huoneen sisaruksen kanssa. Oma soluhuone saattoi tuoda jopa enemmän yksityisyyttä kun oli kokonaan oma huone minkä oven sai lukkoon.
Nykyään taas useimmiten perheissä 1-2 lasta ja omaan huoneeseen on tottu jne. Samoin siihen että tila on muutenkin enemmän "omaa", esim. ennen oli 1 telkkari ja tapeltiin olohuoneenmsohvalla mitä katsotaan, nykyään telkkarin lisäksi puhelimet/tabletit ja muut ruudut, ja ollaan enemmän omissa oloissa (ihan siis perheenkin kesken) mitä aiemmin.
-Harjoitteluissa kannattaa selvittää mitkä on ne MINIMITUNNIT mitkä sen suorittamiseen riittävät.
En tiedä onko asia muuttunut, mutta aiemmin laskettiin niin että harjoittelu kesti vaikka 6 viikkoa, ja viikossa piti työskennellä 25-40h/vko. Itse neuvottelin aina sen minimin, ja perustelin juuri sillä että käyn töissä opintojen rinnalla, enkä pysty tekemäänn sen takia 40h/vko, vaan lyhyempää päivää tai sitten esim. 4 täyttä päivää/vko
-Otin myös opintolainaa (en paljoa, n.2500e) minkä todellakin käytin matkustamiseen, mutta se oli itselleni palkinto opintojen loppusuoralla ja joka euron arvoinen! Maksoin pois nopeasti kun menin oman alan töihin.
Opiskelin 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Ei juuri kukaan asunut silloinkaan soluissa.
Ja mitkä isot perheet? Suomessa on ollut keskimääräinen lapsiluku yli 2 viimeksi 1960-luvulla.
Minun opiskelukaverit 2000-luvun alussa asuivat kaikki joko vanhemmilla tai soluissa.
Ei meilläkään ollut kuin 4hlö perhe, mutta asuttiin kaksiossa koko lapsuus. Nykyään noin ahtaasta asumisesta saisi varmaan lasut, koska lapsilla ei ollut omia huoneita. Nykyään sitten jopa lemmikeillä on omat huoneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama huomio:
-Ennen perheet oli isompia/asunnot pienempiä --> soluun oli varmasti helpompi sopeutua jos oli esim. ikänsä jakanut huoneen sisaruksen kanssa. Oma soluhuone saattoi tuoda jopa enemmän yksityisyyttä kun oli kokonaan oma huone minkä oven sai lukkoon.
Nykyään taas useimmiten perheissä 1-2 lasta ja omaan huoneeseen on tottu jne. Samoin siihen että tila on muutenkin enemmän "omaa", esim. ennen oli 1 telkkari ja tapeltiin olohuoneenmsohvalla mitä katsotaan, nykyään telkkarin lisäksi puhelimet/tabletit ja muut ruudut, ja ollaan enemmän omissa oloissa (ihan siis perheenkin kesken) mitä aiemmin.
-Harjoitteluissa kannattaa selvittää mitkä on ne MINIMITUNNIT mitkä sen suorittamiseen riittävät.
En tiedä onko asia muuttunut, mutta aiemmin laskettiin niin että harjoittelu kesti vaikka 6 viikkoa, ja viikossa piti työskennellä 25-40h/vko. Itse neuvottelin aina sen minimin, ja perustelin juuri sillä että käyn töissä opintojen rinnalla, enkä pysty tekemäänn sen takia 40h/vko, vaan lyhyempää päivää tai sitten esim. 4 täyttä päivää/vko
-Otin myös opintolainaa (en paljoa, n.2500e) minkä todellakin käytin matkustamiseen, mutta se oli itselleni palkinto opintojen loppusuoralla ja joka euron arvoinen! Maksoin pois nopeasti kun menin oman alan töihin.
Opiskelin 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Ei juuri kukaan asunut silloinkaan soluissa.
Ja mitkä isot perheet? Suomessa on ollut keskimääräinen lapsiluku yli 2 viimeksi 1960-luvulla.
Minä olen syntynyt 80-luvulla, ja koulussani (ala-asteella) useimmissa perheissä oli 3 lasta (toki osassa vähemmän/enemmän) mutta esim. omalla luokallani ei ollut yhtään oppilasta joka olisi ollut perheensä ainokainen.
Omista luokkalaisistani taas osalla ei ole lainkaan lapsia, ja ne joilla on niin se 1-2, ja yhdellä 4 lasta, parista en tiedä onko/paljonko lapsia on.
Näkeehän sen väestönkehityksestä miten vähemmän lapsia nykyäään syntyy! Ja usein vielä niin, että "tavikset" saavat vähän lapsia, ja suurperheet on sitten enemmän uskovaista tmv. "omaa porukkaa", eli alueellisia eroja toki varmasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen kolmatta korkeakoulututkintoa ja työskentelen 100% työajalla. Valinta se on jos haluaa vain opiskella, sitten eletään pienemmällä rahalla. Olen myös käynyt yhden tutkinnon niin, etten työskennellyt edes kesäisin, silloin asuin halvemmassa asunnossa ja en esim. käynyt baareissa tai syönyt ulkona.
Mihin tämä liittyy? Nyt puhutaan siitä, miksi opiskelijat ottavat lainaa.
Vaikka asuisi miten halvasti ja eläisi miten, useimpien on otettava lainaa elääkseen opiskellessaan. Tämä on jostain syystä joillekin mahdoton asia ymmärtää.
En ottanut lainaa yhtään kun opiskelin pelkillä tuilla. Siten se liittyy. Se oli elämänvaihe joka ei tietenkään ollut yltäkylläinen mutta vain väliaikainen.
Eli et kommentoinut keskustelun aihetta, joka on se, miksi opiskelijat ottaa nykyään lainaa. Koska tuet ei riitä elämiseen. Vaikka se opiskelu on väliaikaista. Se, miten asiat oli muinoin ei auta opiskelijaa.
Olen opiskellut tuilla vuosina 2015-2019, en muinoin. Tuilla elää kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Minun nuoruudessani hiihdettiin yhdellä suksella 10km oppikouluun.
Minäpä kuskaan uuperilla naapuritkin samalla reissulla kun heivaan itseni luennolle ja tullessa wolttaan naapurin mummoille päivälliset. Tienaan monta kymppiä aina kun vaan jaksan ovesta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelijoiden siirtäminen yleisen asumistuen piiriin nosti tukea huomattavasti vs. vanha systeemi.
Valheellista väittää muuta.
Minä olen ilmeisesti syntynyt kultalusikka perseessä kun äiti ja isä sekä isovanhemmat maksaa kulujani ja ostaa mitä milloinkin tarvitsen. Opintotuki riittää juokseviin kuluihini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ennen reissattu opiskeluaikaan Balilla tai muuta Aasiassa...
Nimenomaan ennen reissattiin. Enää ei, koska sattuneesta syystä viimeisen 3v aikana tuo matkustelu on ollut haasteellisempaa ja nykynuoret ilmastoahdistuneita.
Ehkä massojen matkustelu nähdään ongelmana, mutta itse voi kuitenkin lähteä ansaitulle lomareissulle, jos vain saa siihen rahaa jostakin?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ilmeisesti syntynyt kultalusikka perseessä kun äiti ja isä sekä isovanhemmat maksaa kulujani ja ostaa mitä milloinkin tarvitsen. Opintotuki riittää juokseviin kuluihini.
Et sinä noilla spekseillä vielä rikas ole, mutta silti kuulostat hyvin etuoikeutetulta, kun on kaksi sukupolvea ihmisiä sponsoroimassa. Ei tarvitse edes opintolainoja ottaa, ellei halua matkustella ympäri maailmaa tai elää muuten leveämmin.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä, että kun aloitin opinnot, niin puhuttiin ilmaisesta lainasta. Ja hyvityskin on suuri (mutta lopulta hyvityksen saatua tajusi lukea pikkupräntin, jonka mukaan hyvityksellä on maksimimäärä). En uskonut, että minulle jää lainaa lopulta paljoa maksettavaksi. Niin, eikä näköjään niitä korkoja. Uskoin myös, että olisin nyt parempipalkkaisessa työssä. Lopulta olen ihan iloinen, että otin lainan, vaikka ärsyttää sitä maksaa takaisin. Sain elää aika huoletonta elämää, joten se oli mukavaa. Ja sain keskittyä opintoihin, joista nautin paljon.
Hiveesti ei tuo uskominen, faktojen kanssa auta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noilla +20 000 lainoilla on muutakin kuin perus ruoka, puhelin, vesi, sähkö ja opiskelumateaalit maksettu. Periaatteessa opintoraha riittää noihin jos oikein nuukailee. Ruoka 150-200e/kk, puhelin 30e/kk, sähkö solusta tai yksiöstä ei ole montaa kymppiä, vesimaksu kympin. Moni ilmeisesti ottaa sen maksimi lainan (oliko 650e/kk) ja bilettää ja shoppailee tajuamatta että re rahat olisi maksettava takaisin.
Tajuatko hassu, että osa opintorahasta menee vuokraan? Asumistuki ei kata koko vuokraa vaan aina jää opintorahasta maksettava osuus.
Opintorahasta jää useimmiten käteen vuokran jälkeen 100 euroa tai vähemmän. Sillä ei maksa edes kuukauden ruokaa. Puhelin, joukkoliikenne, sähkö ym. on välttämättömiä kuluja myös. Ilman vaatteitakaan ei pärjää.
Nykyopiskelijat ja nykynuoret ylipäätään päinvastoin juo ja bilettää vähemmän kuin ennen. Kulttuuri on siinä suhteessa muuttunut.
Ainahan opintorahasta suurin osa on mennyt vuokraan? Asumislisä oli ennen 200€/kk. Monella meni koko opintotuki myös pelkkään vuokraan. Asumistuet ovat nykyään vuodessa 3000€ korkeammat verrattuna pelkästään viiden vuoden takaiseen.
Tämä neropatti, jonka viestiin vastattiin väitti että hyvin voi elää opintorahalla. 150-200€ ruokaan ja hiluja muihin. Bussikortinkin unohti, Helsingissä siihen menee 40€.
Jännä matematiikka kun harvalla riittää opintorahasta tuollaisia summia pelkkään ruokaan sen vuokran jälkeen. Mutta suurin osa tänne kirjoittelevista ei muutenkaan tiedä tukimuodoista pientäkään palasta, kunhan louskuttaa menemään.
Bussikortti? Ennen ajettiin vanhalla pyörällä.
Polkupyörä? EI minun nuoruudessa sellaiseen ollut varaa. Kävelimme rikkinäisillä sukilla kesät ja talvet kouluun.
Nykyisin ajetaan skuutilla ja kun lataus loppuu jätetään se siihen kuin koira jätta p****n.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin selviää ilmankin lainaa ellei pakko olla uusinta iphonea ja käydä kerran vuodessa etelänmatkalla instakuvia varten. Opiskelin 2008-2013 jo jostain kumman syystä helposti selvisin ilman lainaa vaikkei vanhemmat avustaneet, vaikka silloin opiskelijan tuet oli selvästi pienempiä, nythän niitä tukia korotettu 50% tuosta ajasta. Tosinsain kesätyön joka kesä ja kaikki ei saa, mutta silloinkin oli vaihtoehto opiskella ja saada opintotukea kesän ajan jos ei olisi saanut kesätyötä.
Taidat olla vähän tyhmä, jos et tajua kuinka paljon hinnat ovat nousseet yli 10 vuoden aikana. Menot ovat kasvaneet valtavasti, mutta tuet eivät ole nousseet samaa tahtia. Myös köyhällä on oikeus nauttia elämästä. En tunne ketään opiskelijaa, joka kävisi ulkomaan matkoilla tai ostaisi jatkuvasti uusi puhelimia tai laitteita. Moni tuttava on harkinnut opintojen jättämistä kesken ja töiden etsimistä, koska ei ole varaa enää opiskella.
Lisäksi opiskelu on kokopäiväistä, joten työskentely opintojen ohella ei ole kaikille mahdollista. Koulutuksien vaatimukset ovat kasvaneet koko ajan eikä kaikille jää juurikaan vapaa-aikaa.
Ota pää pois perseestä.
Ota sie kanssa pää pois ...., esim. osassa yliopistoja on jouduttu perusopintojen ensimmäisiä kursseja helpottamaan ettei kaikki aloittavat jäisi ensimmäisiin kursseihin kiinni. <-- tästä löytyy juttua ihan Yleä myöten. Missään nimessa vaatimukset EIVÄT ole kasvaneet, korona vielä lisää löllenti noita kurssien vaatimuisia, lähes kaiken voi korvat "esseillä". Ilmeisesti itse et ole opiskellut minään ajankohtana / keskustellut sellaisten kanssa jotka ovat opiskeleeta tai opettavat yliopistolla tai AMK.
Kokeilkaas kaikki elää opiskelijoiden tukimäärällä kuukausi. Onnistuuko?
Olen opiskelija ja rahaa menee bussikorttiin(että pääsen töihin), lääkkeisiin 80e/kk, vuokraan 300e, josta 80% maksetaan, lääkärikuluihin meni tässä kuussa 2x45e, kengät hajosi joten uudet 20e, ruokaan 200e, sähkälasku, vesilasku, puhelinlasku, nettimaksu, vakuutusainiin nyt pitää myös maksaa lukuvuosimaksu 60e ja yths maksu (en tiedä kuinka paljon ja en uskalla katsoa kun ei ole varaa maksaa vielä)
Opiskelijat on kotona tottuneet keskiluokkaiseen elämään ja kuvittelevat että se pitää säilyttää omilleen muuttaessa ja opiskeluaikanakin.
Tulorajojen nosto taas on ollut karhunpalvelus ja hämärtänyt rajan työn ja opintojen välillä. Typeristä typerintä politiikkaa jos muka ollaan huolissaan opiskeluajoista.