YLE: Opiskelijat kertoivat Ylelle opintolaina-ahdingosta: Olen pudonnut asunnonostajien junasta todennäköisesti loppuelämäkseni
Osa on laskeskellut, että omistusasunnon hankkiminen voisi olla realistista aikaisintaan viisikymmpisenä.
Aivan jäätäviä lainoja nuorilla. Otetun lainan määrä on myös kasvanut aivan valtavasti. Joillain voi olla jopa yli 50 000e opintolainaa. Ja osalla terveys mennyt opintojen aikana. Samaan aikaan työelämä on muuttunut entistä epävarmemmaksi ja monelle on tarjolla vain silpputyötä ja pätkää.
"Opiskelijat ottavat nykyisin reippaasti enemmän opintolainaa kuin aikaisemmin, selviää Kelan tilastoista.
Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden mediaanilainamäärä on yli kolminkertaistunut reilussa kymmenessä vuodessa: vuonna 2010 opintolainaa otettiin keskimäärin 6 700 euroa, kun vuonna 2022 lainaa oli jo 22 660 euroa opiskelijaa kohden."
Kommentit (741)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herrajestas. Mikä on muuttunut? Minun nuoruudessani kaikki ei edes ottaneet opintolainaa vaan elivät tuilla + osa-aikatyöllä. Toki se oli aikamoista köyhäilyä mutta sillä kuitenkin eli. Osa otti opintolainaa ja sijoittivat sen sitten eli eivät käyttäneet elämiseen. Tästä on vain 10 vuotta aikaa, joten ihmettelen nopeaa muutosta.
Opintoraha ei ole oikeastaan noussut yli 20 vuoteen. Joten tietysti sillä ennen pärjäsi paremmin. Opiskelua ollaan haluttu viedä lainapainotteiseen suuntaan, siksi tukia ei ole nostettu vastaamaan nykyistä hintatasoa
Toisaalta asumistuki on noussut reilusti, kun siirryttiin yleiseen asumistukeen, eli opiskelijan reaalinen kokonaistuki ei ole muuttunut radikaalisti, ehkä jopa hieman noussut 10 vuoden takaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli opintolainaa alunperin ysärin lopussa 58000 mk, joka vaihtui sitten euroiksi 2002, korko oli alunperin muistaakseni prime 4,5%. Varmaan pyöri siinä 2-3%, kun maksoin lainaa pois aika nopeasti noin 4 vuodessa vuosituhannen alussa. Asuntolainan korko on tainnut omalla asuntolainauralla vuodesta 2006 alkaen olla korkeimmillaan 6%. Tuo nollakorkoaika taisi kyllä hämärtää lainan ottamisessa viime vuosina, koska se kesti varsin kauan. Nyt ollaan ennemmin normaalissa tilanteessa, mutta nousu oli yhtäkkinen ja raju.
Mutta kyllähän elintaso on noussut 20-30 vuodessa eli itselle oli ihan normaalia asua kimppakämpissä ja elellä pienellä budjetilla. Kaikenlaisia töitä tekemällä sitten sai vähän leveämpää elämää. Ei kyllä käy kateeksi tämän päivän nuoria elämän valintojen edessä.
Kysymys kuuluukin, onko veronmaksajien tehtävä pönkittää opiskelijoiden keinotekoista elintason nousua, jossa esim. solut ja kimppakämpät eivät enää olekaan IN? Vai pitäisikö lähteä siitä, kuten muuallakin, että ne ovat normaali opiskelijan asumismuoto, ja jos haluaa asua leveämmin, on itse vastuussa siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sijoitin opintolainan, kävin myös töissä samalla kun se oli mahdollista. Maksoin noin 18 000 euron lainan 2,5 vuodessa pois, onneksi pääsin heti töihin kun valmistuin.
Kaikki ei pääse niihin 3500-4000€/kk liksoille. Jotkut meistä ei saa edes 3500€/kk 7 vuoden jälkeenkään. T. 7500€ jäljellä vielä 16000 eurosta.
Enemmän tuo on nykyisestä mukavuudenhalusta johtuvaa. Asutaan todella kalliisti verrattuna entiseen. Omilla valinnoilla noihin voi vaikuttaa, kuten ennekin. Opintoraha+asumistuki/lisä ei ole koskaan riittänyt. Lainanhoitoa olisi hyvä miettiä etukäteen, jos sitä reilusti ottaa ja varmasti pärjää peruskoulumatikalla siinä hommassa. Ihmisillä pitää jotain vastuuta omista valinnoista ollakin.
Tätä ei selitä pelkkä inflaatio, vaikka osa itsepintaisesti niin väittääkin. Veljeni muutti Kallioon vuonna 2004 milloin yksiö Bragun lähistöltä maksoi 500€/kk. Vastaavasti muutin itse linjoille 10v myöhemmin milloin vuokrani oli jo 50% kalliimpi 750€/kk. Suhteessa tähän nousuun vuokra-asuntojen inflaatio on jopa hidastunut, muuten yksiöistä pyydettäisiin yli tuhat euroa kuukaudessa. Myös herran vuonna 2004 opintolainojen korot olivat 3-4% luokkaa, mutta asumislisää sai vain 200€ mitä ei maksettu kesäisin lainkaan. Toisin sanoen asumisen tuet eivät riittäneet vuokraan laisinkaan, vaan niihin upposi yleensä myös koko opintotuki. Valmistuminen sitten 2008 vuoden pankkikriisiin aikoihin, minkä jälkeen korot nousivat 6 prosenttiin ja työllistyminen oli todella vaikeaa ja moni syrjäytyi, kun ei päässyt ensimmäisten vuosien jälkeen työelämään kiinni. Osa jäi pätkä- ja isa-aikatyökierteeseen. Tuosta lamasta ei Suomi ole toipunut vieläkään täysin. Itse valmistuin puolestaan koronakriisin keskelle työttömäksi, mutta sinnikkään työnhaun ja hyvän tuurin ansiosta sain 6kk työnhaun jälkeen itselleni koulutusta vastaavan vakityön. Jotenkin suoraan sanottu en aina jaksa kuunnella nykyisten opiskelijoiden jatkuvaa valitusta keiden taloudellinen tilanne elintasosta puhumattakaan ole ollut oikeastaan muita huonompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herrajestas. Mikä on muuttunut? Minun nuoruudessani kaikki ei edes ottaneet opintolainaa vaan elivät tuilla + osa-aikatyöllä. Toki se oli aikamoista köyhäilyä mutta sillä kuitenkin eli. Osa otti opintolainaa ja sijoittivat sen sitten eli eivät käyttäneet elämiseen. Tästä on vain 10 vuotta aikaa, joten ihmettelen nopeaa muutosta.
Opintoraha ei ole oikeastaan noussut yli 20 vuoteen. Joten tietysti sillä ennen pärjäsi paremmin. Opiskelua ollaan haluttu viedä lainapainotteiseen suuntaan, siksi tukia ei ole nostettu vastaamaan nykyistä hintatasoa
Toisaalta asumistuki on noussut reilusti, kun siirryttiin yleiseen asumistukeen, eli opiskelijan reaalinen kokonaistuki ei ole muuttunut radikaalisti, ehkä jopa hieman noussut 10 vuoden takaisesta.
Reaalinen kokonaistuki ehkä tosiaan noussut, mutta (opintotuki + asumistuki - asumismenot) tuskin on noussut. Opintotuki käsittääkseni on pienentynyt, asumistuki noussut mutta asumismenot ovat nousseet monesta syystä.
Miksi opiskelijoita moititaan vuokrien nousun tuomasta menolisästä, ja samalla vaaditaan itselle Kelasta suurempia asumistukia? YMmärrätte itseänne ja ajatte itselle etuja moittien muita.
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinatuesta menee vero
https://www.kela.fi/tyottomyysetuuden-verotus
Eli työmarkkinatuko on 580 netto.
Miten tämä liittyy opiskelijoiden tuloihin?
Vierailija kirjoitti:
En ole perillä nykyisen opintotuen (opintoraha + asumistuki) määrästä, mutta varmasti sen on edelleen alle minimitoimeentulon. Tuo on sentään hyvä, että opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin, jolloin saavat myös kesällä tukea.
Lainaa varmaan saa nykyään ottaa entistä enemmän, siinä on varmaan yksinkertaisin selitys sille, miksi kymmenessä vuodessa lainamäärät ovat noin paljon nousseet. Helposti kun lainaa voi nostaa, eikä nuorena välttämättä osaa ajatella pitkäjänteisesti, eletään hetkessä.
Ehkäpä lainaa otetaan myös, jotta olisi suunnilleen samanlainen elintaso kuin "kaikilla muillakin" eli niillä keskiverto-opiskelukavereilla? Eli pakko ottaa lainaa, jos haluaa reissata ja muodikkaat vaatteet, uusimmat puhelimet, jne?
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin selviää ilmankin lainaa ellei pakko olla uusinta iphonea ja käydä kerran vuodessa etelänmatkalla instakuvia varten. Opiskelin 2008-2013 jo jostain kumman syystä helposti selvisin ilman lainaa vaikkei vanhemmat avustaneet, vaikka silloin opiskelijan tuet oli selvästi pienempiä, nythän niitä tukia korotettu 50% tuosta ajasta. Tosinsain kesätyön joka kesä ja kaikki ei saa, mutta silloinkin oli vaihtoehto opiskella ja saada opintotukea kesän ajan jos ei olisi saanut kesätyötä.
Taidat olla vähän tyhmä, jos et tajua kuinka paljon hinnat ovat nousseet yli 10 vuoden aikana. Menot ovat kasvaneet valtavasti, mutta tuet eivät ole nousseet samaa tahtia. Myös köyhällä on oikeus nauttia elämästä. En tunne ketään opiskelijaa, joka kävisi ulkomaan matkoilla tai ostaisi jatkuvasti uusi puhelimia tai laitteita. Moni tuttava on harkinnut opintojen jättämistä kesken ja töiden etsimistä, koska ei ole varaa enää opiskella.
Lisäksi opiskelu on kokopäiväistä, joten työskentely opintojen ohella ei ole kaikille mahdollista. Koulutuksien vaatimukset ovat kasvaneet koko ajan eikä kaikille jää juurikaan vapaa-aikaa.
Ota pää pois perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin selviää ilmankin lainaa ellei pakko olla uusinta iphonea ja käydä kerran vuodessa etelänmatkalla instakuvia varten. Opiskelin 2008-2013 jo jostain kumman syystä helposti selvisin ilman lainaa vaikkei vanhemmat avustaneet, vaikka silloin opiskelijan tuet oli selvästi pienempiä, nythän niitä tukia korotettu 50% tuosta ajasta. Tosinsain kesätyön joka kesä ja kaikki ei saa, mutta silloinkin oli vaihtoehto opiskella ja saada opintotukea kesän ajan jos ei olisi saanut kesätyötä.
Taidat olla vähän tyhmä, jos et tajua kuinka paljon hinnat ovat nousseet yli 10 vuoden aikana. Menot ovat kasvaneet valtavasti, mutta tuet eivät ole nousseet samaa tahtia. Myös köyhällä on oikeus nauttia elämästä. En tunne ketään opiskelijaa, joka kävisi ulkomaan matkoilla tai ostaisi jatkuvasti uusi puhelimia tai laitteita. Moni tuttava on harkinnut opintojen jättämistä kesken ja töiden etsimistä, koska ei ole varaa enää opiskella.
Lisäksi opiskelu on kokopäiväistä, joten työskentely opintojen ohella ei ole kaikille mahdollista. Koulutuksien vaatimukset ovat kasvaneet koko ajan eikä kaikille jää juurikaan vapaa-aikaa.
Ota pää pois perseestä.
Lisäksi nykyisin on olemassa enimmäismäärä tukikuukausi. Jos opiskelet kesällä, et välttämättä saa enää opintotukea loppu opintojen aikana.
Ei ole mikään ongelma. Itse opiskelin ulkomailla aikanaan ja palasin perheeni kanssa Suomeen vuosi valmistumisen jälkeen noin 75000 lainan kanssa ja nyt 35-vuotiaana asunto ja siitä tottakai lainaa. Välissä sitä elettiin kaikesta nipistäen ja kahta työtä tehden mutta hyvin sai lainoja pois.
Tässä ketjussa viisastelevat ovat juuri niitä n:nnen vuoden opiskelijoita, jotka tuhlasivat maisteritutkintoon 15 vuotta. Ei onnistu enää.
Petteri Orpokin muuten tuhlasi tutkintoonsa 12 vuotta. Ei luulisi hänellä olevan mitään kompetenssia kaataa lisää stressiä opiskelijoiden niskaan, kun itse vitkutellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole perillä nykyisen opintotuen (opintoraha + asumistuki) määrästä, mutta varmasti sen on edelleen alle minimitoimeentulon. Tuo on sentään hyvä, että opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin, jolloin saavat myös kesällä tukea.
Lainaa varmaan saa nykyään ottaa entistä enemmän, siinä on varmaan yksinkertaisin selitys sille, miksi kymmenessä vuodessa lainamäärät ovat noin paljon nousseet. Helposti kun lainaa voi nostaa, eikä nuorena välttämättä osaa ajatella pitkäjänteisesti, eletään hetkessä.
Näin se juuri on, että lainaa myönnetään enemmän kuin aikaisemmin. Monen johtopäätös on silloin se, että tämä laina pakotetaan ottamaan henkensä pitimiksi mikä joitakin onnettomia lukuun ottamatta ei pidä paikkaansa. Tuloja voi nostaa, esimerkiksi tekemällä osa-aikatöitä tai vähentämällä kulutustaan. Asunnon voi vaihtaa pienempään eikä sen tarvitse sijaita kampuksella. Myös kimppakämpässä asuminen laskee kustannuksia reippaasti. Tämä minua juuri häiritseekin. Itselleni opiskeluaika oli ensisijaisesti valintoja. Valitsin asua suoraan sanottuna hirveässä soluläävässä, että minulla oli varaa käydä juhlimassa ja elää huolettomammin. Valitsin lisätä osa-aikatöiden määrää, että pääsin muuttamaan alle 20m2 yksiöön esikaupunkialueelle. Luovuin jossain vaiheessa lihan syönnistä, että oli varaa käydä edes joskus ulkona. Valitsin ottaa lainaa, että sain matkustella ja pitää kokonaisen vaihtovuoden milloin en käynyt töissä. Valitsin maisterivuosina lopettaa juhlimisen lähes täysin, että saisin opinnot kasaan sekä opintolainahyvityksen. Viimeisenä vuotena opintopisteitä kertyi sata. Mukaan mahtui opintojen aikana lukukausia (monikossa) milloin opintopisteitä kertyi alle 10. Minulle elämä on aina ollut valintoja. Juhlit nyt, maksat viulut myöhemmin. Säästät muualta ja toisaalta elät vähän leveämmin. Jostain syystä en saa enää uusista opiskelijoista samaa vibaa, vaan kaikki pitäisi saada vastikkeettomasti mulle heti nyt. Yksiö, ei töitä opintojen ohella, keskiluokkainen syöminen sekä vapaa-ajan viihde-elämykset. Olen itsekin aloittanut opiskeluni vasta Sipilän uudistusten jälkeen. Valmistumisestani on vuosi.
Kiva juttu, mutta kaikille töiden lisääminen ei ole valinta. Joko et vain yksinkertaisesti saa sellaisia töitä opiskelun oheen jotka voisit vielä aikatauluttaa, eri aloilla on todella paljon eroja esim. läsnäolon ja kurssien vaativuuden suhteen. Tai sitten teet töitä ja opiskelut venyy, menetät voimavarat ja jäät sairaslomalle.
Mutta hei, kiva että sulle riitti koronavuosinakin töitä, kun juuri ne opiskelijat työllistäneet palvelualat olivat lähinnä kiinni ja työhakemuksiin vastattiin eioletöitä.
Nämä omista kokemuksista puhumiset/kehumiset ovat aika turhia. Ei esim.halpoja soluasuntoja riitä kaikille, eikä sopivia osa-aikatöitä. Tuo korona-aika ja palvelualan töiden väheneminen saattaa myös selittää lainamäärien selkeää nousua.
Kuinka moneen soluasuntoon tai osa-aikatyöhön olet itse hakenut vai tilastojenko pohjalta huutelet?
Molemmat riippuu kyllä aivan paikkakunnasta. Opiskelija-asunnon saanti Helsingistä täysi mahdottomuus ja jonossa saa olla 3 vuotta. Jyväskylässä on taas aivan turha saada töitä, koska siellä on muutama muukin opiskelija hakemassa ja sähköpostiin tulee se sama vanha loru "saimme yhteensä 284 hakemusta, josta 5 pääsi haastatteluun. Valitettavasti valinta ei osunut sinuun"
Soluasuntoja puretaan, koska ne eivät kuulemma enää kelpaa opiskelijoille. Jokohan omat soluasuntoni 2000-luvulta Itä-Helsingissä on vedetty maan tasalle, joku sellainen suunnitelma on ollut esillä.
Ylianalysointi ja murehtiminen on ainakin sosiaalisen median myötä räjähtänyt eksponentiaalisesti.. Vetäisin uhriutumisen ja vertailun sijaan tästä johtopäätöksen, että informaatioyhteiskuntaan sopeutumisessa näyttää olevan suuria kasvukipuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin selviää ilmankin lainaa ellei pakko olla uusinta iphonea ja käydä kerran vuodessa etelänmatkalla instakuvia varten. Opiskelin 2008-2013 jo jostain kumman syystä helposti selvisin ilman lainaa vaikkei vanhemmat avustaneet, vaikka silloin opiskelijan tuet oli selvästi pienempiä, nythän niitä tukia korotettu 50% tuosta ajasta. Tosinsain kesätyön joka kesä ja kaikki ei saa, mutta silloinkin oli vaihtoehto opiskella ja saada opintotukea kesän ajan jos ei olisi saanut kesätyötä.
Taidat olla vähän tyhmä, jos et tajua kuinka paljon hinnat ovat nousseet yli 10 vuoden aikana. Menot ovat kasvaneet valtavasti, mutta tuet eivät ole nousseet samaa tahtia. Myös köyhällä on oikeus nauttia elämästä. En tunne ketään opiskelijaa, joka kävisi ulkomaan matkoilla tai ostaisi jatkuvasti uusi puhelimia tai laitteita. Moni tuttava on harkinnut opintojen jättämistä kesken ja töiden etsimistä, koska ei ole varaa enää opiskella.
Lisäksi opiskelu on kokopäiväistä, joten työskentely opintojen ohella ei ole kaikille mahdollista. Koulutuksien vaatimukset ovat kasvaneet koko ajan eikä kaikille jää juurikaan vapaa-aikaa.
Ota pää pois perseestä.Lisäksi nykyisin on olemassa enimmäismäärä tukikuukausi. Jos opiskelet kesällä, et välttämättä saa enää opintotukea loppu opintojen aikana.
Ei ennen reissattu opiskeluaikaan Balilla tai muuta Aasiassa...
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa viisastelevat ovat juuri niitä n:nnen vuoden opiskelijoita, jotka tuhlasivat maisteritutkintoon 15 vuotta. Ei onnistu enää.
Petteri Orpokin muuten tuhlasi tutkintoonsa 12 vuotta. Ei luulisi hänellä olevan mitään kompetenssia kaataa lisää stressiä opiskelijoiden niskaan, kun itse vitkutellut.
Kaksi maisterin tutkintoa tehneenä, molempien aikana töissä olleena nostin silloista opintolainaa yhden kevään verran (vaikka oli myönnetty koko lukuvuodeksi). Sekin meini ihan ekstraan ei riisiin/tonnikalaa.
Nykyään opiskelija "haluavat" asua uudehkoissa yksiöissä, tämä on valinta ei pakko, tuosta valinnasta tulevat kustannukset on sitten itse hoidettava ja jos ei käy töissä niin lainaahan siitä kertyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herrajestas. Mikä on muuttunut? Minun nuoruudessani kaikki ei edes ottaneet opintolainaa vaan elivät tuilla + osa-aikatyöllä. Toki se oli aikamoista köyhäilyä mutta sillä kuitenkin eli. Osa otti opintolainaa ja sijoittivat sen sitten eli eivät käyttäneet elämiseen. Tästä on vain 10 vuotta aikaa, joten ihmettelen nopeaa muutosta.
Oisko opintojen muuttuminen vaativammaksi (myös se on henkisesti vaativaa jos opetuksen taso on surkea ja kaikki aika menee typeriin ryhmätöihin joissa kukaan ei opi mitään ja digisäätämiseen.) Ei kaikki jaksa paskaduunia päälle. Sitten tietysti monet nuoret on ihan aivopestyjä että keskiluokkainen elintaso pitää olla, jo parikymppisenä opiskelijana.
Tämä on se juttu. Kun verrataan sitä omaa elintasoa siihen elintasoon, mikä on ollut lapsuuden perheessä. Omalle lapselleni yritin kyllä tolkuttaa sitä, miten pitkäjänteistä hommaa varallisuuden kasvattaminen on ja miten minä ja mieskin ollaan nuorina jouduttu tulemaan vähällä toimeen.
Jotenkin tuntuu, ettei läheskään kaikilla nuorilla aikuisilla ole sitä ymmärrystä, että heidän vanhemmillaan on jo 20+ vuoden työura takana ja palkat sen mukaiset. Ja niillä uransa huipulla olevien aikuisten palkoilla pystyy sitten maksamaan sen elintason, mikä siellä kotona on. Huomioiden se, että takuuvarmasti on siellä uran alkupuolella jouduttu elämään tosi tiukalla budjetilla, kun palkka on ollut pienempi ja asuntolainaa on ollut hampaisiin saakka.
Ei niillä teineillä ja parikymppisillä ole mitään muistikuvaa siitä, mikä on ollut perheen elintaso siinä kohtaa, kun lapset ovat olleet pieniä. He muistavat vain ne paremmat ajat, mitkä ovat vanhempien urakehitysten myötä lopulta seuranneet ja ajattelevat, että tämä on normaalia elämää ja tällaiseen pitää opiskelijallakin olla varaa o_O
En sanoisi että tuo pitää valtaosalla paikkansa. Moni opiskelija tulee köyhästä tai melko pienituloisesta perheestä, missä ei ole muutenkaan eletty kovin leveästi ja totuttu matkustelemaan tai syömään usein ulkona. Enemmän ongelma tuntuu olevan ensimmäistä kertaa omilleen muuttavan taloudenhallinnassa, koska kulut kasvavat ja ensimmäistä kertaa joutuu itse vastuuseen asumismenoista, laskuista ja ruoasta. Virhearvioita tulee ja niistä suurin osa oppii vähitellen mihin rahat riittävät ja mihin pitää varautua, mutta harva juuri kotoa omilleen muuttanut on heti mestari rahankäytössä. Voihan noita kotona yrittää opettaa, mutta väitän että todellisuus on silti ihan oma juttunsa. Kaiken päälle nyt kohonneet ruokakulut, viime talven sähkökriisi ja kaikki hinnat, jotka eivät edes normi palkansaajalle ole enää kevyttä maksettavaa. Kyllä nuoret kärsivät tästä ihan eri tavalla ja apua ei näy tulevan, kun leikkuri taitaa ottaa siitäkin vähästä millä nyt pitää elää.
- 30v alanvaihtaja
Vierailija kirjoitti:
Ei ennen reissattu opiskeluaikaan Balilla tai muuta Aasiassa...
Nimenomaan ennen reissattiin. Enää ei, koska sattuneesta syystä viimeisen 3v aikana tuo matkustelu on ollut haasteellisempaa ja nykynuoret ilmastoahdistuneita.
Muutama huomio:
-Ennen perheet oli isompia/asunnot pienempiä --> soluun oli varmasti helpompi sopeutua jos oli esim. ikänsä jakanut huoneen sisaruksen kanssa. Oma soluhuone saattoi tuoda jopa enemmän yksityisyyttä kun oli kokonaan oma huone minkä oven sai lukkoon.
Nykyään taas useimmiten perheissä 1-2 lasta ja omaan huoneeseen on tottu jne. Samoin siihen että tila on muutenkin enemmän "omaa", esim. ennen oli 1 telkkari ja tapeltiin olohuoneenmsohvalla mitä katsotaan, nykyään telkkarin lisäksi puhelimet/tabletit ja muut ruudut, ja ollaan enemmän omissa oloissa (ihan siis perheenkin kesken) mitä aiemmin.
-Harjoitteluissa kannattaa selvittää mitkä on ne MINIMITUNNIT mitkä sen suorittamiseen riittävät.
En tiedä onko asia muuttunut, mutta aiemmin laskettiin niin että harjoittelu kesti vaikka 6 viikkoa, ja viikossa piti työskennellä 25-40h/vko. Itse neuvottelin aina sen minimin, ja perustelin juuri sillä että käyn töissä opintojen rinnalla, enkä pysty tekemäänn sen takia 40h/vko, vaan lyhyempää päivää tai sitten esim. 4 täyttä päivää/vko
-Otin myös opintolainaa (en paljoa, n.2500e) minkä todellakin käytin matkustamiseen, mutta se oli itselleni palkinto opintojen loppusuoralla ja joka euron arvoinen! Maksoin pois nopeasti kun menin oman alan töihin.
Vierailija kirjoitti:
Muutama huomio:
-Ennen perheet oli isompia/asunnot pienempiä --> soluun oli varmasti helpompi sopeutua jos oli esim. ikänsä jakanut huoneen sisaruksen kanssa. Oma soluhuone saattoi tuoda jopa enemmän yksityisyyttä kun oli kokonaan oma huone minkä oven sai lukkoon.
Nykyään taas useimmiten perheissä 1-2 lasta ja omaan huoneeseen on tottu jne. Samoin siihen että tila on muutenkin enemmän "omaa", esim. ennen oli 1 telkkari ja tapeltiin olohuoneenmsohvalla mitä katsotaan, nykyään telkkarin lisäksi puhelimet/tabletit ja muut ruudut, ja ollaan enemmän omissa oloissa (ihan siis perheenkin kesken) mitä aiemmin.
-Harjoitteluissa kannattaa selvittää mitkä on ne MINIMITUNNIT mitkä sen suorittamiseen riittävät.
En tiedä onko asia muuttunut, mutta aiemmin laskettiin niin että harjoittelu kesti vaikka 6 viikkoa, ja viikossa piti työskennellä 25-40h/vko. Itse neuvottelin aina sen minimin, ja perustelin juuri sillä että käyn töissä opintojen rinnalla, enkä pysty tekemäänn sen takia 40h/vko, vaan lyhyempää päivää tai sitten esim. 4 täyttä päivää/vko
-Otin myös opintolainaa (en paljoa, n.2500e) minkä todellakin käytin matkustamiseen, mutta se oli itselleni palkinto opintojen loppusuoralla ja joka euron arvoinen! Maksoin pois nopeasti kun menin oman alan töihin.
Opiskelin 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Ei juuri kukaan asunut silloinkaan soluissa.
Ja mitkä isot perheet? Suomessa on ollut keskimääräinen lapsiluku yli 2 viimeksi 1960-luvulla.
Polkupyörä? EI minun nuoruudessa sellaiseen ollut varaa. Kävelimme rikkinäisillä sukilla kesät ja talvet kouluun.