Kehitysvammainen siskopuoli, tuettu asuminen ja itsemääräämis-oikeus

Vierailija kirjoitti:

Millä tavoin vanhemmat on opettaneet siskopuoltasi? Onko hän kotona pessyt itsenäisesti hampaat? On myös vanhempia, jotka on aina ohjanneet vieressä, että mene pesemään kädet ennen ruokaa ja aamuin illoin kehottaneet pesemään hampaat. Silloin se on lähiohjausta. Nyt kun hän asuu itsenäisemmin, pitäisi olla olemassa jo taidot hakeutua itsenäisesti sinne hampaidenpesulle ja sitä olisi pitänyt harjoitella ennen kotoa muuttamista, että hän huolehtii itsenäisesti noista hygienia-asioista.

Entä ruokahuolto? Onko hänellä ollut kotona vastuuta ollenkaan siitä mitä syö? Onko suunniteltu yhdessä, millaisia ruokatarvikkeita pitää ostaa? Vai onko mennyt niin, että joku muu vastaa ruokahuollosta ja hän on ollut sivussa siitä? Ei voi olla taitoja, joita kotona ei ole opetettu ennen kuin muuttanut omilleen. Kehitysvammaisen henkilön oppiminen on hitaampaa kuin muilla, joten tarvitaan toistoja ja harjoittelua.

 

Ilman muuta on selvä

Kun ihminen on lapsen tasolla, hän voi käyttäytyä kuten uhmaikäinen lapsi eli heittää kotona opitut säännöt pois, kun saa itse määrätä. Esimerkkinä vaikkapa sellainen, että "kun muutan kotoa, syön pelkkää karkkia ja pekonia". Voi se tietysti jäädä välivaiheeksikin, mutta ei välttämättä. Riippuu kehitysvammaisen luonteesta.

Oman kokemukseni mukaan kehitysvammaiset voivat olla todella itsepäisiä ja jääräpäisiä ja perustaa näkemyksensä vaikka jonkun guruna pitämänsä ihmisen mielipiteisiin, joka hyväksikäyttää häntä. Hyväksikäyttö voi olla paitsi taloudellista myös sellaista, että kehitysvammainen tottelee häntä eikä usko niitä, jotka oikeasti ovat kehitysvammaisen puolella. Tuo tai nuo henkilöt voivat olla normaaliälyisiä tai itsekin kehitysvammaisia tai hyvin heikkolahjaisia.

Mutta varsinaiset kehitysvammaiset ovat paremmassa asemassa kuin ne, jotka ovat vain heikkoälyisiä, mutta eivät varsinaisesti kehitysvammaisia. Tuollaisia naisia käytetään paljon hyväksi, eivätkä omaiset voi mitään. Siinä ei auta mitää, vaikka kotona olisi ollut miten hyvä opastus eri asioihin. Lapsi ei ole sama kuin aikuinen eikä kehitysvammaisesta tai ihmisestä, jonka kyky tajuta asioita on todella heikko ei koskaan tule aikuista, vaan hän on samanlainen kuin lapsi. Ehkä sitä on vaikea ymmärtää, jos ei ole ollut tällaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja on nähnyt vain sellaisia kehitysvammaisia, joiden asiat ovat kunnossa.

Jos tuo kommentti oli tarkoitettu minulle, että jos ei ole kokemusta kehitysvammaisesta, joka on ikuisesti lapsi ja vaikeuksissa, niin ei olekaan kokemusta. Minä olen se, joka kyseli, ovatko vanhemmat kotona tukeneet itsenäistymistä vai onko joka kerta oltu vieressä sanomassa, milloin pitää pestä hampaat tai mennä suihkuun.

 

Olen kehitysvammaisen nuoren äiti, ja omasta ja samassa yhdistyksessä toimivien vanhempien puolesta voin kertoa, että sillä on paljon väliä, miten lapsuudenkodissa on harjaannutettu taitoja. Olen myös henkilökohtaisesti tavannut vanhempia, jotka käsittelee 16-17-vuotiasta nuorta kuin pikkulasta, vaikka nuorella juuri olisi mahdollisuudet opetella itsenäisempään elämään tarvittavia taitoja. En tarkoita nyt keskiasteisesti tai vaikeasti älyllisesti kehitysvammaisia, vaan juuri niitä nuoria, joilla on hyvät mahdollisuudet suoriutua tuettuna arjestaan, jos taitoja on opeteltu kotona.

Nämä seksuaaliterveyteen kuuluvat asiat, esim. hyväksikäytön ehkäisy, lähtee myös siitä, että kotona on tervejärkiset vanhemmat, joille asiat eivät ole tabuja. Onneksi nuoret saavat valistusta myös koulussa ja tarvittaessa voi käydä seksuaalineuvojan luona keskustelemassa. Kehitysvammaisen on vaikea nähdä motiivia, mikä on jonkun ihmisen vaikuttimena. Jos vanhemmat on kotona olleet sellaisia, että aikuinen tietää kaiken, luota kaikkeen mitä kerron, eihän se kehitysvammainen myöhemminkään osaa kyseenalaistaa, ettei kaikki ole totta mitä joku puhuu. Kannattaa pienestä pitäen jo opettaa keskustelemaan ja kysymään, onko se äiti oikein, mitä tuo ja tuo ihminen sanoo. Monimutkaisia asiakokonaisuuksia eivät tietysti opi opettamallakaan, mutta turvataitoja pitää opetella. Ihan samalla tavalla kuin jos tulipalo syttyy, mitä teen. Jos vieras ihminen pyytää kadulla autoonsa, mitä teen. Jos tarjotaan epämääräisestä pullosta viinaa, mitä teen. Jos eksyn tutulta kävelyreitiltä, mitä teen. Jos joku yrittää koskea intiimialueisiini ilman lupaa, mitä teen. Nämä on perusturvataitoja. Kehitysvammainen ihminen ei voi näihin tietää vastausta, jos ikinä ei asioita puhuta ja neuvota. Siksi vanhemmilla on suurin merkitys sille, miten nuori selviytyy vaikeissakin tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo kommentti oli tarkoitettu minulle, että jos ei ole kokemusta kehitysvammaisesta, joka on ikuisesti lapsi ja vaikeuksissa, niin ei olekaan kokemusta. Minä olen se, joka kyseli, ovatko vanhemmat kotona tukeneet itsenäistymistä vai onko joka kerta oltu vieressä sanomassa, milloin pitää pestä hampaat tai mennä suihkuun.

 

Olen kehitysvammaisen nuoren äiti, ja omasta ja samassa yhdistyksessä toimivien vanhempien puolesta voin kertoa, että sillä on paljon väliä, miten lapsuudenkodissa on harjaannutettu taitoja. Olen myös henkilökohtaisesti tavannut vanhempia, jotka käsittelee 16-17-vuotiasta nuorta kuin pikkulasta, vaikka nuorella juuri olisi mahdollisuudet opetella itsenäisempään elämään tarvittavia taitoja. En tarkoita nyt keskiasteisesti tai vaikeasti älyllisesti kehitysvammaisia, vaan juuri niitä nuoria, joilla on hyvät mahdollisuudet suoriutua tuettuna arjestaan, jos taitoja on opeteltu kotona.

Nämä seksuaaliterveyt

Varmasti noin, mutta valitettavasti on paljon kehitysvammaisia, joille ei ole noita taitoja opetettu ja jotka muutenkin ovat luonteeltaan impulsiivisempia ja jääräpäisempiä. Kaikki kehitysvammaiset eivät suinkaan ole luonteeltaan samanlaisia ja yhdestä puusta veistettyjä, vaan eroja on siinä missä normaaleissakin. 

Tässä pätee sama kuin lapsissa, sekä perhetausta että persoonallisuus ratkaisevat miten lapsi käyttäytyy. Kehitysvammainen vain on lapsen asemassa siinä, että on noissa asioissa ympäristön armoilla, kun oma harkinta on heikompaa. Hyvin opetettu ja valmennettu kehitysvammainen voi pärjätä jopa paremmin yksinään asuessa kuin normaali ihminen, jolla on elämänhallintaongelmia. Silloin tilanne on tietysti todella hieno ja tuottaa varmasti tyydytystä vanhemmillekin. Kunpa kaikilla olisi yhtä hyvä tilanne. 

Iso asia pärjäämisessä on myös kiintymyssuhdetyyppi. Eli sellainen ihminen, jolla on turvallinen ja hyvä kotitausta oppii luottamaan oikeanlaisiin ihmisiin ja karttamaan vääriä. Jos taas kotitausta on turvaton, niin paraskaan opastus ei auta, koska henkilö ei luota kehenkään, vaan paradoksaalisesti kiintyy juuri niihin, jotka häntä höynäyttävät ja hyväksikäyttävät, koska hänellä on turvaton kiintymyssuhdetyyli. Samalla tavalla tapahtuu normaalienkin parissa. Kehitysvammaisen kohdalla turvallisen kiintymyssuhteen luominen on kuitenkin vaikeampaa aikuisena, kun kykyä hahmottaa asiaa järjellä ei ole, vaan käyttäytyminen on tunnepohjaista ja lapsenomaista ja tuossa tilanteessa voi olla myös epäluuloja viranomaisia, systeemiä, ohjaajia jne. kohtaan. Kehitysvammaisilla on myös mt-diagnooseja ja päihdeongelmia, jotka vaikeuttavat kaikkea selviämistä. 

Minusta yksi tapa syrjiä kehitysvammaista on se, että häntä tarkastellaan vain kehitysvammaisuuden kautta. Tunne-elämän kehittymiseen ja persoonallisuuteen vaikuttavat myös muut asiat, geenit, temperamentti, persoonallisuus sekä muut vammat ja diagnoosit. Siksi vanhempien merkityksenkään korostaminen ei ihan ole riittävä näkökulma.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo kommentti oli tarkoitettu minulle, että jos ei ole kokemusta kehitysvammaisesta, joka on ikuisesti lapsi ja vaikeuksissa, niin ei olekaan kokemusta. Minä olen se, joka kyseli, ovatko vanhemmat kotona tukeneet itsenäistymistä vai onko joka kerta oltu vieressä sanomassa, milloin pitää pestä hampaat tai mennä suihkuun.

 

Olen kehitysvammaisen nuoren äiti, ja omasta ja samassa yhdistyksessä toimivien vanhempien puolesta voin kertoa, että sillä on paljon väliä, miten lapsuudenkodissa on harjaannutettu taitoja. Olen myös henkilökohtaisesti tavannut vanhempia, jotka käsittelee 16-17-vuotiasta nuorta kuin pikkulasta, vaikka nuorella juuri olisi mahdollisuudet opetella itsenäisempään elämään tarvittavia taitoja. En tarkoita nyt keskiasteisesti tai vaikeasti älyllisesti kehitysvammaisia, vaan juuri niitä nuoria, joilla on hyvät mahdollisuudet suoriutua tuettuna arjestaan, jos taitoja on opeteltu kotona.

Nämä seksuaaliterveyt

Vammaisilla ja muilla erityislapsilla on suurempi riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Sen takia seksuaalikasvatus on tärkeää ja vammaista pitää opettaa pitämään puoliaan. Ihan järkyttävää sekin, että jopa normaalin älyn kirjoissakin olevaa vammaista tai muulla tavalla erityistarpeista kasvatetaan pumpulissa, jolloin ei synny käsitystä turvataidoista ja omien puolien pitämisestä.

Minäkin olisin tarvinnut seksuaalikasvatusta vanhemmiltani. Enhän minä toisaalta olisi uskaltanut sellaisista puhua, koska pidin asiaa tabuna äidin jyrkkien asenteiden takia. Ajattelin vain, että ei kuulu minulle vielä, koska olinhan koululainen. Kuukautisistakaan ei koskaan puhuttu äidin kanssa. Naispuoliselle kouluavustajalle taisin avautua ihmetyksestäni huomatessani ensimmäistä kertaa verenvuodon, ja hän oivalsi mistä oli kyse. Hyvä kun en saanut mitään kehoahdistusta tai ällötyksen tunteita ensimmäistä kuukautisista, vaikka olen käsittänyt, että autistisilla tytöillä ne voi tuntua jopa aistiyliherkkyytenä.

Se on pitänyt hakea tietoni ja luotettavista lähteistä. En toki niin naiivi ole, että uskoisin esim. sukupuolitaudeilta suojauduttavan hyvällä hygienialla ja HIV:n voi päätellä ulkonäöstä kuten joillain keski-ikäisillä Thaimaan reissaajilla on tällainen uskomus. Enkä usko naapurin tai kavereiden puheita, vaan uskon enemmän lääkärin tai esim. asiantuntijoiden tietoon. Siinäkin toki tarkka, että minkälaisia asiantuntijaa tai seksuaaliterapeuttia kuuntelen, ettei ihan mitä tahansa soopaa syötetä sukupuolten moninaisuudesta. Ei mene läpi ainakaan minulle, vaikka poden laaja-alaisia oppimisvaikeuksia autismin lisäksi. 

Itse normaalina ihmisenä tuntuu oudolta, että kehitysvammaisella olisi yhtäläiset oikeudet kuin täysin normaalilla. Se on tietysti ikävää, että osa on (tod näk) syntynyt vammaisena mihin ei voi itse vaikuttaa, mutta jos biologisesti aikuinen on henkiseltään tasolta lapsi, oikeus asua omillaan on mielestäni heitteillejättöä. Toki tukiasumisesta huolimatta jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja lievästi vammaiset pärjäävät kyllä, kun saavat silloin tällöin sosiaaliohjaajan avustusta erilaisten hakemusten yms kanssa. En ole mikään alan asiantuntija, mutta jos vammainen on taitava käsistään, vaikka henkinen kapasiteetti ei korkeakouluun pysty, en näe syytä miksei vammainen voisi itse tienata käsitöillään.

.

Vaikeasti vammaiset sen sijaan ovat hankala asia. Ne kun ovat rumasti sanottuna vauvan (korkeintaan taaperon) tasolla minkä vuoksi voivat olla yksin ainoastaan nukkuessaan. 

.

Keskivaikeat ja lievästi vammaisen kohdalla en osaa sanoa kumpi on ns parempi/pahempi. Teinin tasolla oleva lievästi vammainen vai alakoulun tasoinen keskivaikea

.

(Joo tiedetään olen kusipää)

Suomessa lapsen voi tehdä kehitysvammainen ja 16 vuotta täyttänyt, mutta koiraa ei anneta kehitysvammaiselle eikä 29 vuotias saa suomessa sterilisaatiota vaikka haluaisi. Ei hyvänen aika sentään.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa lapsen voi tehdä kehitysvammainen ja 16 vuotta täyttänyt, mutta koiraa ei anneta kehitysvammaiselle eikä 29 vuotias saa suomessa sterilisaatiota vaikka haluaisi. Ei hyvänen aika sentään.

Lapsen voi tehdä ihan minkä ikäisenä tahansa, mutta se onko se sosiaalisesti hyväksyttävää on eri asia. Korkean synnytysiän vuoksi jopa alle 25-vuotiasta esimerkiksi 22 voidaan haukkua helposti teiniäidiksi, vaikka biologista syistä johtuen alle 30 mieluiten 20-25 ikä haarukka on se kaikista otollisinta aikaa (naisten) lisääntyä.

.

Itse suhtaudun nuivasti kehitysvammaisten lisääntymiseen, koska vaikka syntyvä lapsi olisikin täysin terve/normaali/älykäs, se ei silti poista sitä faktaa, että (henkisesti) kehitysvammaiset ovat loppuun asti lapsentasolla ja näin ollen soveltumattomia vanhemmuuteen. Ja muutenkin on tekopyhää, että kehitysvammaisella olisi oikeus lapseen, mutta normaalilla teinillä ei. Normaalit teinit kasvaa aikuiseksi, mutta kehitysvammainen pysyy aina lapsentasolla.

.

(Se kusipää)

Vierailija kirjoitti:

Itse normaalina ihmisenä tuntuu oudolta, että kehitysvammaisella olisi yhtäläiset oikeudet kuin täysin normaalilla. Se on tietysti ikävää, että osa on (tod näk) syntynyt vammaisena mihin ei voi itse vaikuttaa, mutta jos biologisesti aikuinen on henkiseltään tasolta lapsi, oikeus asua omillaan on mielestäni heitteillejättöä. Toki tukiasumisesta huolimatta jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja lievästi vammaiset pärjäävät kyllä, kun saavat silloin tällöin sosiaaliohjaajan avustusta erilaisten hakemusten yms kanssa. En ole mikään alan asiantuntija, mutta jos vammainen on taitava käsistään, vaikka henkinen kapasiteetti ei korkeakouluun pysty, en näe syytä miksei vammainen voisi itse tienata käsitöillään.

.

Vaikeasti vammaiset sen sijaan ovat hankala asia. Ne kun ovat rumasti sanottuna vauvan (korkeintaan taaperon) tasolla minkä vuoksi voivat olla yksin ainoastaan nukkuessaan. 

.

Keskivaikeat ja lievästi v

Miksi olisit kusipää noilla mielipiteillä? Luultavasti valtaosa ihmisistä ajattelee samalla tavalla. Siksi onkin liki käsittämätöntä miten tuollainen itsemääräämisoikeus on voinut mennä lainsäätäjiltäkin läpi. Lapsen tasoinen on lapsen tasoinen, eikä sovellu vanhemmaksi. Ei edes teini-ikäisen tasoinen sovellu lapsen huoltajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa lapsen voi tehdä kehitysvammainen ja 16 vuotta täyttänyt, mutta koiraa ei anneta kehitysvammaiselle eikä 29 vuotias saa suomessa sterilisaatiota vaikka haluaisi. Ei hyvänen aika sentään.

Mutta 15-vuotias onkin oikein kykenevä korjaamaan kehoaan transpoliklinikalla. Ainakin tällaista lobataan. Samalla unohtuu, että miten tuollainen vaikuttaa aikuisuudessa kognitioon, lisääntymiskykyyn, sydänterveyteen jne. Onhan toki 15-vuotias kykenevä vaikka pitämään lapsen itsellään, mutta 20-vuotias ei saa omasta toiveestaan sterilisaatiota vaikka olisi mikä syy. Aikuinen, alle 29-vuotias, ei ole tarpeeksi kypsä teettämään itselleen sterilisaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse normaalina ihmisenä tuntuu oudolta, että kehitysvammaisella olisi yhtäläiset oikeudet kuin täysin normaalilla. Se on tietysti ikävää, että osa on (tod näk) syntynyt vammaisena mihin ei voi itse vaikuttaa, mutta jos biologisesti aikuinen on henkiseltään tasolta lapsi, oikeus asua omillaan on mielestäni heitteillejättöä. Toki tukiasumisesta huolimatta jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja lievästi vammaiset pärjäävät kyllä, kun saavat silloin tällöin sosiaaliohjaajan avustusta erilaisten hakemusten yms kanssa. En ole mikään alan asiantuntija, mutta jos vammainen on taitava käsistään, vaikka henkinen kapasiteetti ei korkeakouluun pysty, en näe syytä miksei vammainen voisi itse tienata käsitöillään.

.

Vaikeasti vammaiset sen sijaan ovat hankala asia. Ne kun ovat rumasti sanottuna vauvan (korkeintaan taaperon) tasolla minkä vuoksi voivat olla yksin ainoastaan nukkuessaan.&nbs

Juu teinit ei ole sopivia vanhemmiksi kehitysvammaisten vanhemmuutta lobbaavienkaan mielestä, mutta lapsen tasolla oleva aikuinen sitten on. Teinivanhemmat sentään kehittyvät normaalisti ja voivat hankkia jonkun työn, jolla elättää itsensä ja mahdollisesti lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/01/09/kehitysvammaisen-vanhemmuus-ta…

On näitä muitakin tapauksia uutisoitu, joissa kehitysvammainen on saanut lapsen. Tämä kuvio tapahtui aika ikävästi: lapsella todettu kehitysvamma ja aikuisena muuttanut laitokseen. Mitä jos olisikin normaaliälyinen lapsi, joka osaa verrata itseään ja vanhempiaan muihin? Homojen adoptiokieltohan perusteltiin juuri sillä, että lapset kärsisi, lapsen oikeudet pitää turvata ja lapsia kiusattaisiin koulussa. Entä jos vanhemmat ovat älyllisesti kehitysvammaisia? 

Työntekijöillä raha menee moraalin yli. Älyllähän ei lasta kasvateta, sanovat työntekijät. Ei vanhemman tarvitse toki nerokaan olla, mutta jos ei ole ymmärrystä lapsen perustarpeista saati kykene itsestäänkään huolehtimaan, niin ei siihen kuvioon lapsi sovi. Ei se ole mitään kvanttiteoriaa, kyllä jo ihan keskivertoihminen älyää miksi lapsen moni

Silloin kun homo-/lesboparien adoptio-oikeutta suunniteltiin lailliseksi, niin vastustajathan vetosivat siihen, että ei lapset ole mitään leluja ja homojen on turha leikkiä kotia. Itse uskon adoptiojonossa olevan ne potentiaaliset ja motivoituneet vanhemmat verrattuna biologisiin vanhempiin, olivat he sitten heteroita tai ei.

Suomessakin nojataan paljon bioogiseen vanhemmuuteen, vaikka vanhemmat olisivat millaisia sekopäitä tahansa. Aika ikävää, että juuri ne saavat lapsia, joiden ei pitäisi saada lapsia, ja sitten jotkut hyvin kykenevät ja älykkäät jättävät lapset tekemättä. Yhteiskunta tarvitsee tulevaisuudessa veronmaksajia. Kehitysvammainen ei voi kasvattaa lapsestaan tasapainoista aikuista.

Olihan mediassa joskus esillä (olisikahan ollut vuosina 2010-2012) lievästi kehitysvammaisen naisen taistelu oikeudesta saada lapsi takaisin kotiinsa. Jutun mukaan lapsi huostaanotettiin ilman järkevää syytä ja kuulemma vain kehitysvamman takia. Siinä tapauksessa oli paljon hämärää, kun Facebook-sivua tutkistelin uteliaisuutta. Kyseenalaistavat kommentit poistettiin, naisen sukulaisia oli kommentoinut naisen olevan kuin pieni lapsi kiukutteluineen, suvussa ollut geneettistä heikkolahjaisuutta ja uhannut kasvattaa lapsesta natsin.

Naisen oli kerrottu liikkuneen epämääräisimmissä porukoissa, ei ollut kykenevä harmittelemaan tilannettaan edes hakatuksi tullessaan ja lapsen isällä oli vankilataustaa. Kyseisestä tapauksesta oli myös joku kirjoittanut, että kyseinen nainen olisi ollut paikalla ja mahdollisesti vielä raskaana ollessaan paikalla asunnossa, jossa tämän miesystävä ja lapsen isä oli puukottanut jotakin (varmaan niitä hörhökavereita). Ja äiti olisi juonut raskaana ollessaan kyseisen tapahtuman aikana. 

Valitettavasti tällaiset tapaukset todistavat, että biologisia lapsia päätyy ihan vääränläisille ihmisille. Kunnollisista voi tulla ilman omaa tahtoa lapsettomia.

Toivottavasti siskopuokellasi on ehkäisy, ettei rupea sikiämään.

Vierailija kirjoitti:

Kehitysvammatyössä vaikein asia lienee juuri itsemääräämisoikeuslaki.

Se antaa suuntaa työnteolle ja ymmärrän ydinasian sekä tasa-arvon näkökulman, mutta onko lakia suunnitelleet miettineet oikeasti sitä kohdeyleisöä?

Siis että annetaan käytännössä päätäntävalta niille, joilla kykyä huolehtia itsestään ei ole ja niille, jotka eivät ymmärrä syy-seuraussuhteita. Kehitysvammaiset ovat henkisesti lapsen tasolla, joten päätäntävalta on melko iso mielestäni.

Työntekijänä hirvittää seurata sivusta, kun osa asiakkaista elää pelkästään mielihalujensa mukaan (eli esim. raha tuhlataan nameihin ja epämieluisista töistä esim. Kodinhoito kieltäydytään), eli asutaan siivottomassa läävässä terveys ja talous retuperällä.

Työntekijöillä on kädet sidottu, koska imo-laki. Toisin sanoen jos asiakas kieltäytyy, on näin tehtävä.

Samaan aikaan toisesta suunnasta vetää omaiset, jotka hal

Saako enää edes puhua älyllisestä ikätasosta? Ymmärsin, että näin ei enää luokitella, kun kerroin kehitysvamaisuuden asteet ja sen, että esim. lievästi kehitysvammaisen älyllinen ikä on 9-12 vuotta ja syvästi kehtiysvammaisilla taas alle 3 vuotta. Opettaja totesi, että noin ei nykyään luokitella, sillä taidot ja älykkyysprofiilit vaihtelevat jopa kehitysvammaisillakin. Opiskelin tuolloin kasvatus- ja ohjausalaa. Samainen opettaja kertoi omasta nuoruudestaan, jolloin hän muisti olleen sellaisia ihmisiä, joita ei luokiteltu kehitysvammaisiksi mutta ei kuitenkaan älykkäiksi. Silloin totesin, että he olivat heikkolajaisia samalla todeten, että sitä diagnoosia ei enää anneta. Osuin oikeaan tuossa ainakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikaisenpa toisenkin harhaluulon. Että olisi jotenkin yleistä todeta aikuisiässä jonkun olevan kehitysvammainen. Eihän se mitenkään yleistä ole vaan harvinaista. Oppimisvaikeudet pitää olla todennettu ennen 18 vuoden ikää. Suomessa tutkitaan paljon lapsia ja nuoria. Meillä on neuvola, jossa seurataan pienen lapsen kehitystä ja tarvittaessa lähetetään tutkimuksiin ja peruskoulu, jossa oppimisvaikeuksien oletetaan tulevan esille. Testaus on laaja-alaista. Valitettavasti on myös lapsia/ nuoria, jotka saavat testeistä liian hyvät pisteet suhteessa suoriutumiseen arjessa. Tämän vuoksi haastatellaan aina vanhemmat ja tarvittaessa muita lapsen asioissa mukana olevia aikuisia ja arvioidaan arjen toimintakykyä. Pelkästään köyhä ja virikkeetön ympäristö ei voi tehdä kenestäkään kehitysvammaista, vaikka ympäristötekijöiden osuus myös huomioidaan. Moni saa myös aikuisena avun siitä, kun todetaankin vaik

Tuosta Ylen artikkelin Sonjasta oli aiemmin juttu, jossa kerrottiin elämästä kehitysvammaisen lapsen kanssa. Nämä tapaukset eivät ole mitenkään poikkeuksellisia. Sama nähty myös nepsy-tapauksissa: vanhempi on voinut mahdollisesti olla vielä ilman diagnoosia lapset saatuaan, mutta sitten kun lapsilla epäillään nepsyä, niin vanhempikin voi tunnistaa itsessään olevan samaa kuin omissa lapsissa. Nämä lisääntyvät lienevät impulsiivisempia, eikä näin ollen pidemmälle ajatella asioita. Älykkäät nepsyt taas ovat lapsettomia tai sitten lapsia on hyvin vähän, ja ympäristökin on sellainen, jossa pystyy lasta tukemaan ja kasvattamaan tasapainoisesti. 

Sellainen joka ei tule omillaan toimeen ei tarvitse itsemääräämisoikeutta. Motivoisi ihmisiä elättämään itsensä kun vaihtoehdot on täysi holhous tai oma vapaus.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka ei tule omillaan toimeen ei tarvitse itsemääräämisoikeutta. Motivoisi ihmisiä elättämään itsensä kun vaihtoehdot on täysi holhous tai oma vapaus.

Periaatteessa olen samaa mieltä eli ryhmä on kehitysvammaisia laajempi. Vakava peli- ja päihdeongelma jne. 

Kalliiksihan se tulisi ja sen vuoksi kaikki saavat mennä tuolla vapaasti ja sotkea elämänsä, poliisi ja sosiaaliviranomaiset sitten hoitavat pahimpia sotkuja kuten jo ketjun aiemmassa vaiheessa ketjua esitin.

Mielestäni kehitysvammaisten oikeuksia puolustavat ihmiset menivät tässä lankaan, kun lähtivät tekemään näitä säästötoimenpiteitä itsemääräämisen nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse normaalina ihmisenä tuntuu oudolta, että kehitysvammaisella olisi yhtäläiset oikeudet kuin täysin normaalilla. Se on tietysti ikävää, että osa on (tod näk) syntynyt vammaisena mihin ei voi itse vaikuttaa, mutta jos biologisesti aikuinen on henkiseltään tasolta lapsi, oikeus asua omillaan on mielestäni heitteillejättöä. Toki tukiasumisesta huolimatta jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja lievästi vammaiset pärjäävät kyllä, kun saavat silloin tällöin sosiaaliohjaajan avustusta erilaisten hakemusten yms kanssa. En ole mikään alan asiantuntija, mutta jos vammainen on taitava käsistään, vaikka henkinen kapasiteetti ei korkeakouluun pysty, en näe syytä miksei vammainen voisi itse tienata käsitöillään.

.

Vaikeasti vammaiset sen sijaan ovat hankala asia. Ne kun ovat rumasti sanottuna vauvan (korkeintaan taaperon) tasolla minkä

Jos pitäisi valita, niin olisin kahden normaaliälyisen teinin lapsi kuin aikuisen älyllisesti kehitysvammaisen lapsi. Varmasti isompi trauma lapselle se, ettei vanhemmat osaa auttaa läksyissä ja lapsesta tulee varhain vanhempiensa hoitaja ja opastaja. 

153. Asiaan liittynee myös se, että samanikäiset lapset ovat hyvin erilaisia kypsyystasoltaan, mutta kertoisihan tuo sen haarukan missä kyseisen ihmisen ymmärryskyky on. Esimerkiksi sen kykeneekö ymmärtämään abstrakteja asioita tai moniosaisia lauseita monimutkaisista asioista.

Aina mun pitää käydä suihkussa ja syödä kunnolla. Nyyh kun viinaakaan ei saa juoda. Unohtuu vain sitten, että oikeuksien lisäksi on vastuuta. Miksi kehitysvammaisen ei tarvitse ottaa vastuuta siitä, että mitä ostaa rahoilla ja miten priorisoi menonsa: maksaako ensimmäisenä vuokran ja ostaako ruokaa vai alkoholia, uusia vaatteita ja karkkia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

102. Olen eri kuin kommentoimasi, mutta sellainen projekti oli olemassa ja sai Rahiksen tukea, missä kehitysvammaisten vanhemmuutta tukemaan haettiin työntekijöitä. Tämä tapahtui noin 15 vuotta sitten, näin työpaikkailmoituksen ja tutustuin projektiin netissä. Siinä yksi esimerkki siitä, että kehitysvammaisia koetetaan saada samanlaisiksi kuin muita, vaikka heistä ei samanlaisia koskaan tule.

Kehitysvammaisen vanhemmuus tarkoittaa sitä, että lapsi ei saa tukea, jota jokainen lapsi tarvitsisi ja jota mikään viranomainen ei voi korjata. Eikä sitä tosiasiaa poista se, että joku muu, normaaliälyinen vanhempi ei myöskään ole hyvä vanhempi, vaan on skitsofreenikko, päihdeongelmainen tai väkivaltainen. Vertaus on epäeettinen, asia ei muutu yhtään paremmaksi siitä, että jollain toisella lapsella on asiat vielä huonommin.

 

 

Jo monilla normaal

Juu, kannattaa katsoa Super Nannya, niin näette millaisia diktaattoreita normaaliälyisten perheissä on. Ei todellakaan ole helppoa kehitysvammaisille, jos jo normaalin älyn kirjoilla olevatkin ovat ihan vätyksiä ettei rajoja aseteta. Kehitysvammaisen perheessä olisi vielä helpompaa lapsen vetää naruista eikä vanhempi välttämättä ymmärrä oman lapsen ja kaverin eroa.