Lue keskustelun säännöt.
Kehitysvammainen siskopuoli, tuettu asuminen ja itsemääräämis-oikeus
31.05.2023 |
Mielestäni hän vaatisi enemmän vahtimista. Kaikki rahat menee karkkiin ja limsaan joista ruokavalio pääasiassa koostuu. Ei käy suihkussa eikä pese hampaitaan. Instaan laittaa kuvia joissa näkyy selvästi koti sisältä, koti ulkoa ja kotikatu. Kuka tahansa osaisi noiden tietojen perusteella mennä käymään.
19vuotias mutta henkisesti sanoisin olevan noin 10vuotiaan tasolla. Kuin lapsi joka on jätetty yksin kun vanhemmat lomailee. Mielestäni äitipuoleni ja isäni olisi pitänyt antaa häen asua vielä kotona.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Unohdin mainita, että kyllä muutkin vammaisryhmät kuin kehitysvammaiset saavat tukea vanhemmuuteen. Olen itsekin käynyt kotikäynneillä 90-luvulla esimerkiksi perheessä, jossa äiti oli sokea ja isä päivät töissä. Tietyssä lapsen kehitysvaiheessa pitäisi olla silmät selässäkin, kun ehtivät joka paikkaan, ja sokea ei näe, mitä se lapsi nyt puuhaa (kaivaa roskiksesta vaippoja tai kiipeää kirjahyllyyn). Minusta on luonnollista, että silloin tulee näkevät silmät avuksi. Ja liikuntavammainen äiti (pyörätuolissa) ei saa lasta nostettua lattialta tai lapsen pukeminen on mahdotonta. Esimerkiksi pienen lapsen kanssa ulkoilemaan saattaa lähteä se äiti ja henkilökohtainen avustaja tai perhetyöntekijä. Siinä toimii työntekijä kesinä ja jalkoina, kun lapsi pitää saada keinuun tai puiston portti avattua. Monenlaisia vammaisia vanhempia autetaan Suomessa siinä vanhemmuudessa ja kasvattamisessa.
On aivan eri asia saada apua fyysisissä toiminnoissa kuin siinä, että perhetyöntekijä, sosiaalityöntekijät ja avustajat toimivat vanhemman roolissa, kun vanhemmat eivät kykene älyllisen vamman takia auttamaan koululaista läksyissä tai vastaamaan lapsia askarruttaviin kysymyksiin. Lyhytkasvuisillakin on lapsia ja jopa vielä vanhempiaan normaalimittaisia. Yleensä näissä perheissä se voi olla niin, että toinen vanhemmista on normaalimittainen tai kykenee kävelemään omin jaloin tai näkemään. Siitäkin jo jotain apua.
Kehitysvammaiset yleensä pariutuvat keskenään ja riski periytymiselle on olemassa riippuen toki vamman laadusta. Miltä tuntuisi syntyä suurella todennäköisyydellä kehitysvammaisena kehitysvammaisille? Perheet, joissa on kehitysvammainen lapsi, tappelevat kaikista mahdollisista tuista ja jopa itse on otettava lakiasioista selvää, joihin vedota, että on oikeus siihen ja tähän tukeen ja avustukseen.
Miten kehitysvammaiset vanhemmat osaavat epäillä lapsella esim. allergioita tai diabetesta? Viimeistään vasta sitten, kun sairaus on mennyt pitkälle ja pahimmassa tapauksessa se on hengen lähtö edessä. Kielitaidottomissa maahanmuuttajaperheissä on juuri tällaisia tapauksia ollut, joissa lapsen diabetes on edennyt pitkälle. Ei siihen lapsen kasvatukseen riitä pelkkä rakastaminen, vaan myös vastuullisuus ja turvallisuus. Näitä kehitysvammaisen on vaikeaa ymmärtää, jos itsekin on helposti höynäytettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
122. Aivan, rakastaminen ei tosiaan riitä ja monet vakavastikin laiminlyödyt lapset ovat olleet rakastettuja, vanhemman päihdesairaus on vain vienyt voiton.
Vierailija kirjoitti:
Jossain määrin vaikuttaa siltä, että lukuisat erilaiset diagnoosit ovat sotkeneet asioita sikäli, että äo:n merkitys elämässä selviytymisessä on unohdettu. Älykkyysosamäärästä on tullut tabu, vastoin kaikkea sitä mitä äo:n merkityksestä ihmiselämälle tiedetään eli se on kaikkein tärkein ja selkein mittari pärjäämiseen.
Kun katsotaan tutkimuksia, niin äo ennustaa koulutus- ja tulotasoa parhaiten. Samanaikaisesti kaikenlaiset uudet diagnoosit eivät sitä tee eli tarkkaavaisuushäiriö ei yksistään ennusta muuta kuin mielenterveysongelmia. Ne eivät kuitenkaan vaikuta toimeentulon hankkimiseen, ellei oteta lukuun mitattua äo:ta. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet -diagnoosi on ilmeisesti peitenimi alhaiselle ÄO:lle, mutta siitä ei ole henkilölle mitään hyötyä, kun se ei johda kehitysvammadiagnoosiin. Siitä saa vain leiman tyhmyydestä ja huonoudesta, mistä ei lainkaan ole kyse.
Älykkyydestä on tehty tabu, erityisesti matalasta älykkyydestä. Myös ihan hyvin älykkäät kärsivät ja jopa syrjäytyvät keskinkertaisuuksien maailmassa. Jotkut heistä muuttavat ulkomaille toteuttamaan potentiaaliaan. Edes suomalaisessa yliopistossa huiput eivät pääse toteuttamaan potentiaaliaan. Peruskoulukin palvelee lähinnä sitä keskinkertaista massaa: hyvin heikolle liian paljon haastetta, huipulle liian vähän haastetta. Nykyään ammattikoulussakin on vaatimukset, eikä siellä hyvin heikot pärjää. Pitää olla keskinkertainen pärjätäkseen tässä yhteiskunnassa, maailma on tehty keskinkertaisille.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on eräs perhetuttu, jonka kehitysvammainen tytär on tehnyt teini-ikäisestä lähtien vauvoja liukuhihnalla ja lastensuojelu vie ne pois heti sairaalassa. Perhetuttu on tapellut itselleen kahden ekan lapsen huoltajuuden, mutta ei hänkään voi niitä kaikkia ottaa. Ehkäisyä ei voi pakottaa eikä aborttia, tytär hankkiutuu tahallaan raskaaksi eri miesten kanssa, koska tykkää vauvoista. Ihan kamala tilanne.
Tällaiset nukkeleikit maksavat yhteiskunnalle mansikoita. Kevat saavat pitää kivaa ja yhteiskunta ottaa vastuun ikävistä jutuista. Meillä on jo paljon normaaliälyisten laiminlyötävänä Eerikan kaltaisia lapsia vailla turvallista, vastuullista ja rakastavaa kotia, mutta resurssit lastensuojelussa ovat olemattomat. Ei pidä lastensuojelua enempää kuormittaa kevan nukkeleikeillä, kun nykyinen tilanne on heikoilla jäillä.
Vierailija kirjoitti:
102. Olen eri kuin kommentoimasi, mutta sellainen projekti oli olemassa ja sai Rahiksen tukea, missä kehitysvammaisten vanhemmuutta tukemaan haettiin työntekijöitä. Tämä tapahtui noin 15 vuotta sitten, näin työpaikkailmoituksen ja tutustuin projektiin netissä. Siinä yksi esimerkki siitä, että kehitysvammaisia koetetaan saada samanlaisiksi kuin muita, vaikka heistä ei samanlaisia koskaan tule.
Kehitysvammaisen vanhemmuus tarkoittaa sitä, että lapsi ei saa tukea, jota jokainen lapsi tarvitsisi ja jota mikään viranomainen ei voi korjata. Eikä sitä tosiasiaa poista se, että joku muu, normaaliälyinen vanhempi ei myöskään ole hyvä vanhempi, vaan on skitsofreenikko, päihdeongelmainen tai väkivaltainen. Vertaus on epäeettinen, asia ei muutu yhtään paremmaksi siitä, että jollain toisella lapsella on asiat vielä huonommin.
Kehitysvammaisten tukiliitolla oli Äiti ei pysy kärryillä-niminen projekti noin 10 vuotta sitten. Sen tavoite oli saada mm. neuvolat tunnistamaan vanhemmat, jotka eivät välttämättä ymmärtäneet neuvolatyöntekijöiden tai sosiaaliohjaajien käyttämiä termejä.
Muistan tuohon aikaan uutisartikkelin vanhemmista, jotka eivät osanneet lukea kunnolla. Mies osasi lukea vain sanoja, kun äiti taas lauseita. Mies oli tekstin mukaan tehnyt töitä, mutta sitten päässyt eläkkeelle. Nainen taisi jonkun ammatin opiskella ja oli arvioinut miehen olevan eläkkeellä keliakian takia. Enpä ole moisesta kuullutkaan, että keliakiaa sairastava pääsisi eläkkeelle, oli sitten lukutaitoinen tai lukutaidoton.
Kaikkein eniten hirvitti artikkelin pariskunnan innostus saada toinenkin lapsi ja mielellään poika, jota varten oli jo ostettu sinisiä vaatteita. Sitä lukiessa toivoi, että toivottavasti sosiaaliohjaajat ja ketä ikinä onkaan kuvioissa mukana olivat jarruttaneet näissä asioissa ja katsoneet rauhassa, miten selviytyvät ensimmäisen lapsen kanssa. Olisikin jokin tukiperhe tällaisilla lapsilla vahingon käydessä, koska vanhemmat eivät kykene kaikkia asioita kasvatuksessa toteuttamaan älyllisen aleneman takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvammatyössä vaikein asia lienee juuri itsemääräämisoikeuslaki.
Se antaa suuntaa työnteolle ja ymmärrän ydinasian sekä tasa-arvon näkökulman, mutta onko lakia suunnitelleet miettineet oikeasti sitä kohdeyleisöä?
Siis että annetaan käytännössä päätäntävalta niille, joilla kykyä huolehtia itsestään ei ole ja niille, jotka eivät ymmärrä syy-seuraussuhteita. Kehitysvammaiset ovat henkisesti lapsen tasolla, joten päätäntävalta on melko iso mielestäni.
Työntekijänä hirvittää seurata sivusta, kun osa asiakkaista elää pelkästään mielihalujensa mukaan (eli esim. raha tuhlataan nameihin ja epämieluisista töistä esim. Kodinhoito kieltäydytään), eli asutaan siivottomassa läävässä terveys ja talous retuperällä.
Työntekijöillä on kädet sidottu, koska imo-laki. Toisin sanoen jos asiakas kieltäytyy, on näin tehtävä.
Samaan aikaan toisesta suunnasta vetää omaiset, jotka hal
Täysin samaa mieltä. Itsemääräämisoikeuden myötä leikitään, että kehitysvammainen on yhtä kykenevä kuin kuka tahansa. Siihen itsemääräämisoikeuteen kuitenkin tarvitaan tukea.
Entisenä kehitysvamma-alan työntekijänä sain omaisilta kuulla monia valituksia. Samat omaiset, jotka kannattivat tätä nykyistä lakia, ovatkin nyt raivoissaan. Eikö niitä vieraita ukkoja voi häätää hyväksikäyttämästä heidän tytärtä, voisimmeko katsoa mitä aikuinen lapsi syö, ettei tule liikaa ylipainoa ja kun on vielä se diabetes, eikä juo joka aterialla alkoholia. Ei voida tehdä mitään, koska heillä on itsemääräämisoikeus ja nimensä mukaisesti he saavat juoda alkoholia lääkityksistä huolimatta, syödä itsensä niin että ylipainoa kertyy, jättää kotinsa kaatopaikaksi ja ottaa vastaan miesvieraita hyväksikäyttämään. Rasittavimpia olikin itse omaiset. Äläkkä syntyy joka asiasta. Yksikin kävi aamuisin tutkimassa, että onhan aamiaisella niitä kananmunia ja jos ei ollut, niin siitä syntyi hirveä show.
Itsemääräämisoikeus ulottuu myös vaikeasti kehtiysvammaisiin. Puheterapeutti näyttää kuvia, fysioterapeutti kysyy haluatko jumpata. Ei, keva mieluummin tuijottaa tablettia kuin tekisi fysioterapeutin kanssa jumppaliikkeitä. Ratsastusterapiassakin ainoa kohokohta oli rapsutella hevosta kuin kuntoutua. Rahaa menee ihan pohjattomaan kaivoon, eikä kukaan ole parantunut kehitysvammasta.
En oikein ymmärrä mitä täällä vouhotetaan imo-lainsäädännöstä. Kehitysvammaisilla on aina ollut samanlaisia haasteita kuin tässä luetellut. Syö liikaa karkkia, juo kerralla pullon minua, kunnon ruoka ei maistu, ei huvita mennä suihkuun tai siivota.
Kyllä, näin oli jo 1990-luvulla ohjatussa asuntolassa. Vaikka siitä päivällisestä lähti lasku jokaiselle, osa asukkaista söi mieluummin karkkia ja joi pullon limua. Lähes koskematon ruoka kannettiin roskikseen. Omassa huoneessa oli herkkuvarasto.
Kevätvaatteiden osto - ohjaaja monesti osti, kun asukasta ei kiinnostanut pätkääkään. Meilläkin oli asukkaita, jotka ei uusia vaatteita suostuneet kaupassa katsomaan eikä kalsareitaan suostuneet vaihtamaan. Kun talvi vaihtui kevääksi, talvitakkia ei suostuttu vaihtamaan keväisempiin vaatteisiin eikä jättämään pois pitkiä kalsareita päällyshousujen alta. Ei me pakotettu, eikä siihenkään aikaan ollut sellaista oikeutta työntekijällä.
Suihkussa käynti on aina ollut osalle kehitysvammaisista vastenmielistä. Siihen vaikuttaa myös aistiyliherkkyys. Ei entisaikaan 1990-luvulla pidetty outona, jos joku ei ollut viikkoon peseytynyt.
Jotkut omaiset osti rakkautta sillä, että kuljettivat karkkia ja suklaata ja leivoksia kohtuuttomia määriä. Esimerkiksi joulun aikaan 10 rasiaa suklaata on pahin näkemäni tapaus. Näille rakkaille mussukoille myös oli välillä syötetty kotilomilla niin paljon, että oksensivat. Joo, ei ollut viides oksennustauti tänä vuonna, vaan te vanhemmat olette taas syöttäneet herkkujakilotolkulla, jotain kauttahan ne mahasta ulos tulee. Nykyään lienee omaiset vähän valveutuneempia, ettei esimerkiksi salakuljeteta sivuovesta korillista limsapulloja lapsen sängyn alle. Me tuotiin muutama pullo juomista tuonne pojan huoneeseen, kun eihän täällä saa ruokailujen välillä muuta kuin vettä. Ai muutama pullo? Siis korillinen.
Siivousvuorotkin oli keksitty. Oliko asunnoissa siis siistiä? Ei ollut muilla kuin vaikeavammaisilla, joiden puolesta siivottiin. Kun ei viitsi imuroida kuin keskilattialta ja mopata nyt ainakaan ei jaksa. Yhdessä sentään pestiin vessat, siis pöntöt ja lavuaarit. Siivous ei varmasti ole mihinkään muuttunut. Kun vanhemmat tulossa käymään, saattaa tulla pyytämään, auttaako ohjaaja tänään siivouksessa. No hyvä että edes silloin jotain siivotaan. Tai enhän minä tiedä, voihan olla, että nykyaikana on ahkerampia siivoojia. 1990-luvulla se oli aina samaa pakkopullaa ja likaisissa huoneissaan viihtyivät monet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt käsittäkö etten pidä sanotaan nyt "Tiinasta". Pidän kyllä. Olemme olleet siskopuolia kymmenen vuotta ja Tiina on älyttömän suloinen, iloinen ja hauska. Mutta ihan lapsi se on.
Esim. kun olimme kirpputorilla ja piti ostaa hänelle joku kevätakki niin katsoi vaan pehmoleluja ja palapelejä eikä suostunut vilkaisemaan sati sovittamaan yhtään vaatetta. Lopulta alkoi kiukutella kun halusi kahvilaan limsalle. Saldona oli siis kaksi pehmolelua, pulla ja limppari!
Valvoo yöt pelaten kännykällä ja nukkuu päivät. Oli työkokeilussa kaupassa hyllyttäjänä muttei tahtonut tehdä siellä mitään. AP
Eikö hän ole eläkkeellä, jos on kehitysvammainen? Silloin ei olla missään työkokeilussa vaan jossakin päivätoiminnassa. Ja kyllä kuuluu olla edunvalvonta. Todella outoa, jos ei ole. Sinä voit itse tehdä ilmoituksen edunvalvonnan tarpeessa ol
Onhan niitä avotöitä, joita kehitysvammainen tekee tavallisella työpaikalla ilman palkkaa. On toki joitakin, jotka tekevät palkkatyötä vähäisen tuen voimin. Salkkarit-Roosa tainnut ihan kohtuullisesti pärjätä ollessaan mm. McDonald'silla töissä. Täytyy olla aika hyvätasoinen, että pystyy tekemään palkkatyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt käsittäkö etten pidä sanotaan nyt "Tiinasta". Pidän kyllä. Olemme olleet siskopuolia kymmenen vuotta ja Tiina on älyttömän suloinen, iloinen ja hauska. Mutta ihan lapsi se on.
Esim. kun olimme kirpputorilla ja piti ostaa hänelle joku kevätakki niin katsoi vaan pehmoleluja ja palapelejä eikä suostunut vilkaisemaan sati sovittamaan yhtään vaatetta. Lopulta alkoi kiukutella kun halusi kahvilaan limsalle. Saldona oli siis kaksi pehmolelua, pulla ja limppari!
Valvoo yöt pelaten kännykällä ja nukkuu päivät. Oli työkokeilussa kaupassa hyllyttäjänä muttei tahtonut tehdä siellä mitään. AP
Eikö hän ole eläkkeellä, jos on kehitysvammainen? Silloin ei olla missään työkokeilussa vaan jossakin päivätoiminnassa. Ja kyllä kuuluu olla edunvalvonta. Todella outoa, jos ei ole. Sinä voi
Kyllä kehitysvammaisia on aina ollut oikeissa töissä, mutta siitä saa usein työosuusrahaa eikä normaalia palkkaa. Kun olin tehtaassa nuorena, meillä oli keskiviikkoisin ja perjantaisin toimintakeskukselta työporukkaa. Varastolla oli yksi porukka ja toinen tehtaassa. En sitä silloin ajatellut, mutta olikohan se heitä kohtaan oikein, että saivat työosuusrahaa eikä palkkaa. Mitä se raha tämä päivänä lienee, 7 euroa päivä? Silloin oli varmaan 7 markkaa per päivä. Meillä oli myös kehitysvammainen siivooja, down-henkilö. Eihän tehtaassa siivous ole tarkkaa, kunhan harjalla lakaisua ja roskien vientiä. Minä muistelen, että hän olisi ollut joka aamu klo 05-07. Aamuvuoron alkaessa tuli joka tapauksessa, ja se alkoi klo 05. En tiedä, saiko hänkään mitään palkkaa. Hän asui yksin siinä tehtaan vieressä kunnan rivitalokämpässä. Välillä satuttiin samaan aikaan kävelemään töihin, kuljin siis töihin sen talon ohi. Tosi paljon saman oloinen ja näköinenkin neiti kuin Toisenlaisten frendien Sonja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
126. Juuri tuosta Äiti ei pysy kärryillä-projektista oli kyse.
Mielenkiintoista, että tähän ketjuun on tullut keskustelemaan alan ammattilaisia. Minulla on kokemusta vain kolmesta kehitysvammaisesta henkilökohtaisesti, he kaikki ovat ns. heikkolahjaisia, jotka siis eivät nykylainsäädännön mukaan ole kehitysvammaisia lainkaan, mutta kaksi vanhempaa olivat valvonnan piirissä, kävivät apukoulun jne. eikä kukaan olisi antanut heidän lisääntyä. Kolmas puolestaan oli ilman diagnoosia ja hänen lapsensa joutuu huoltamaan äitiään ja joutui jo lapsena eli roolit kääntyivät ylösalaisin jo varhain.
130. Kehitysvammaisethan saavat eläkettä, asuvat tuetusti eivätkä tarvitse palkkaa kuten tavalliset palkansaajat. Työn tekeminen on heille kuntoutusta ja lisäksi vapaaehtoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
128. 90-luvulle ei ole kovin pitkä matka, milloin itsemääräämisoikeus oikein on lakiin tullut? Itse tunnen huomattavasti vanhempaa sosiaalihuollon historiaa, jolloin vajaavaltaisia kohdeltiin kuten lapsia eikä heillä ollut oikeutta päättää syödäänkö ruokaa vai karkkia.
En minä pakottamista kannata, mutta järjettömältähän tuo touhu kuulostaa. Vielä älyttömämmältä kuin olin kuvitellut. Auttaisiko se siis mitään, että lievästi kehitysvammaiset (heikkolahjaiset) tuotaisiin kehitysvammalain piiriin, kun kerran edes kehitysvammaisia ei voi mitenkään velvoittaa huolehtimaan omista asioistaan järkevästi. Ei varmaan, pelkkää rahan tuhlausta.
Vierailija kirjoitti:
130. Kehitysvammaisethan saavat eläkettä, asuvat tuetusti eivätkä tarvitse palkkaa kuten tavalliset palkansaajat. Työn tekeminen on heille kuntoutusta ja lisäksi vapaaehtoista.
Sanotko masentuneellekin, että miksi heidän pitäisi mennä töihin ja saada palkkaa, sillä onhan hänellä sairauspäiväraha. On outoa, kun yhteiskunta suostuu auttamaan ketä milläkin keinolla. Mielenterveysongelmien kanssa kamppailevia pyritään viemään eteenpäin ja työelämään. Kehitysvammaisia ei niinkään, vaikka ammatillinen koulutus sekä kuntoutus vähentävät lievästi kehitysvammaisella ihmisellä syrjäytymistä. Tulee paljon edullisemmaksi yhteiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
130. Kehitysvammaisethan saavat eläkettä, asuvat tuetusti eivätkä tarvitse palkkaa kuten tavalliset palkansaajat. Työn tekeminen on heille kuntoutusta ja lisäksi vapaaehtoista.
Sanotko masentuneellekin, että miksi heidän pitäisi mennä töihin ja saada palkkaa, sillä onhan hänellä sairauspäiväraha. On outoa, kun yhteiskunta suostuu auttamaan ketä milläkin keinolla. Mielenterveysongelmien kanssa kamppailevia pyritään viemään eteenpäin ja työelämään. Kehitysvammaisia ei niinkään, vaikka ammatillinen koulutus sekä kuntoutus vähentävät lievästi kehitysvammaisella ihmisellä syrjäytymistä. Tulee paljon edullisemmaksi yhteiskunnalle.
Kommentoin sitä, kun vastaaja nro 130 pohti oliko se oikein, jos tuo kehitysvammainen ei saanut normaalia palkkaa. Keskustelun aiemmassa vaiheessa tästä jo kirjoitinkin laajemmin. Työ on hyvää kuntoutusta, jos siitä kokee itse hyötyvänsä, toimeentulo on turvattu muuta kautta.
Onko jokaisella velvollisuus tehdä työtä, jos siihen pystyy - se on tietysti hyvin laaja kysymys enkä siihen ottanut kantaa. Vain toimeentuloon, joka tässä tapauksessa on turvattu sai työstä palkkaa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
128. 90-luvulle ei ole kovin pitkä matka, milloin itsemääräämisoikeus oikein on lakiin tullut? Itse tunnen huomattavasti vanhempaa sosiaalihuollon historiaa, jolloin vajaavaltaisia kohdeltiin kuten lapsia eikä heillä ollut oikeutta päättää syödäänkö ruokaa vai karkkia.
En minä pakottamista kannata, mutta järjettömältähän tuo touhu kuulostaa. Vielä älyttömämmältä kuin olin kuvitellut. Auttaisiko se siis mitään, että lievästi kehitysvammaiset (heikkolahjaiset) tuotaisiin kehitysvammalain piiriin, kun kerran edes kehitysvammaisia ei voi mitenkään velvoittaa huolehtimaan omista asioistaan järkevästi. Ei varmaan, pelkkää rahan tuhlausta.
Eikö tuo koko itsemääräämisoikeus ole ollut tapetilla 2010-luvulla ja laki saatiin voimaan noin 10 vuotta sitten? En muista, että vielä 2000-luvun alkupuoliskolla olisi ollut edes puhetta imosta. Imo koskee myös jopa sellaista henkilöä, joka ei kykene edes ilmaisemaan sanoin mitä haluaa ja mitä ei halua. Oli järkyttävää lukea joskus uutisartikkeli kehitysvammaisesta aikuisesta, joka ei halunnut hampaita pestävän ja kynsiä leikattavan, koska ei ilmeisesti pitänyt niistä. Kuitenkin mies oli 3-vuotiaan tasolla ja rakasti leluja. Imon myötä tällaisia perustarpeita voi laiminlyödä. Jos normaalisti kehittyneen 3-vuotiaan lapsen hampaat jättäisi pesemättä, niin se olisi jo heitteillejättö ja vanhemman kykyä huolehtia lapsesta varmasti epäiltäisiin.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/01/09/kehitysvammaisen-vanhemmuus-ta…
On näitä muitakin tapauksia uutisoitu, joissa kehitysvammainen on saanut lapsen. Tämä kuvio tapahtui aika ikävästi: lapsella todettu kehitysvamma ja aikuisena muuttanut laitokseen. Mitä jos olisikin normaaliälyinen lapsi, joka osaa verrata itseään ja vanhempiaan muihin? Homojen adoptiokieltohan perusteltiin juuri sillä, että lapset kärsisi, lapsen oikeudet pitää turvata ja lapsia kiusattaisiin koulussa. Entä jos vanhemmat ovat älyllisesti kehitysvammaisia?
Työntekijöillä raha menee moraalin yli. Älyllähän ei lasta kasvateta, sanovat työntekijät. Ei vanhemman tarvitse toki nerokaan olla, mutta jos ei ole ymmärrystä lapsen perustarpeista saati kykene itsestäänkään huolehtimaan, niin ei siihen kuvioon lapsi sovi. Ei se ole mitään kvanttiteoriaa, kyllä jo ihan keskivertoihminen älyää miksi lapsen monipuolisesta ravitsemuksesta tulee huolehtia, miksi pitää käydä neuvolassa ja miksi lapsen pitää käydä koulua. Ei siittämiseen kovin suuria älynlahjoja vaadita, kasvattaminen taas vaatii.
Mielestäni adoptiojonossa lienevät parhaimmat mahdolliset vanhemmat lapsille. Adoptiolapsia sentään syynätään todella tarkkaan, mutta sitten joku odottava äiti voi ihan rauhassa juoda ja näin ollen vammauttaa lapsen tai nainen voi hankkiutua tahalleen raskaaksi jollekin baarituttavuudelle ilman, että tämä seksikumppani tietää asiasta. Onhan näitä isäksi huijattuja miehiäkin, jotka maksavat elareita vaikkeivat ole edes olemassa olevan lapsen biologisia isejä.
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/01/09/kehitysvammaisen-vanhemmuus-ta…
On näitä muitakin tapauksia uutisoitu, joissa kehitysvammainen on saanut lapsen. Tämä kuvio tapahtui aika ikävästi: lapsella todettu kehitysvamma ja aikuisena muuttanut laitokseen. Mitä jos olisikin normaaliälyinen lapsi, joka osaa verrata itseään ja vanhempiaan muihin? Homojen adoptiokieltohan perusteltiin juuri sillä, että lapset kärsisi, lapsen oikeudet pitää turvata ja lapsia kiusattaisiin koulussa. Entä jos vanhemmat ovat älyllisesti kehitysvammaisia?
Työntekijöillä raha menee moraalin yli. Älyllähän ei lasta kasvateta, sanovat työntekijät. Ei vanhemman tarvitse toki nerokaan olla, mutta jos ei ole ymmärrystä lapsen perustarpeista saati kykene itsestäänkään huolehtimaan, niin ei siihen kuvioon lapsi sovi. Ei se ole mitään kvanttiteoriaa, kyllä jo ihan keskivertoihminen älyää miksi lapsen monipuolisesta ravitsemuksesta tulee huolehtia, miksi pi
Olipa mielenkiintoinen linkki kiitos siitä. Jutussa kävi hyvin ilmi millaista apua ja tukea kehitysvammainen vanhemmuuteensa tarvitsee ja myös se, että kehitysvammaisuus voi periytyä. Silloinhan vanhemmilta vaadittaisiin vielä enemmän ymmärrystä.
Normaalin lapsen osa on se, ettei hänellä ole oikeaa vanhempaa, vaan joutuu jo lapsesta asti olemaan oman vanhempansa vanhempi mikä jatkuu hautaan saakka. Roolit kääntyvät, mikä on paljon suurempi haitta kuin se, että joku koulussa kiusaisi, mitä sitäkin tietysti tapahtuu. Tällaisesta lapsesta - ainakin siitä jonka tunnen - kasvoi erityisen vastuuntuntoinen aikuinen, mutta eihän se helppo ole ollut, kun vanhemmasta ei ole koskaan minkäänlaista turvaa ollut, vaan on joutunut olemaan erilaisten riitojen ja selkkausten selvittäjä pienestä pitäen.
Lasten saaminen ei ole mikään nukkeleikki kuten joku edellä osuvasti totesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
128. 90-luvulle ei ole kovin pitkä matka, milloin itsemääräämisoikeus oikein on lakiin tullut? Itse tunnen huomattavasti vanhempaa sosiaalihuollon historiaa, jolloin vajaavaltaisia kohdeltiin kuten lapsia eikä heillä ollut oikeutta päättää syödäänkö ruokaa vai karkkia.
En minä pakottamista kannata, mutta järjettömältähän tuo touhu kuulostaa. Vielä älyttömämmältä kuin olin kuvitellut. Auttaisiko se siis mitään, että lievästi kehitysvammaiset (heikkolahjaiset) tuotaisiin kehitysvammalain piiriin, kun kerran edes kehitysvammaisia ei voi mitenkään velvoittaa huolehtimaan omista asioistaan järkevästi. Ei varmaan, pelkkää rahan tuhlausta.
Eikö tuo koko itsemääräämisoikeus ole ollut tapetilla 2010-luvulla ja laki saatiin voimaan noin 10 vuotta sitten? En muista, että vielä 2000-luvun alkupuoliskolla olisi ollut edes puhetta imosta. Imo ko
Sinulla on ihan typerä käsitys. Aina on ollut kehitysvammaisia, jotka eivät anna pestä hampaita. Kotoa se lähtee, onko lapsuudessa vaadittu. Ei niiden kotona ole vanhemmatkaan pesseet omia hampaitaan, niin miten olisivat lapselle opettaneet? Meidän lapsuudenkodin vieressä 70-luvulla asui pariskunta, joilla oli peräkammarinpoika. Siellä se eli äitinsä passattavana eikä ollut yhtään hammasta suussa, kaikki kiskottu pois. Tekareita eli proteeseja ei suostunut käyttämään. Eikä edes silmälaseja, vaikka oli huono näkö. Mistähän olisi oppinut? Ehkä isältään, joka myös ajeli ilman silmälaseja autoa ja lääkäri oli jo kerran ottanut ajokortin pois määräajaksi, kun ukko oli ajellut väärän kaistan puolella ja aiheuttanut kolarin. Tosi paljon on vanhemmista kiinni, millaisille elämäntavoille opetetaan!
Minä olen työn puolesta viime vuosina ollut tekemisissä kehitysvammaisten henkilöiden kanssa, enkä ole yhdelläkään huomannut hygieniaongelmia. Ihan puhtaat vaatteet näyttää olevan, eivät likaiset hiukset haise ja hampaatkin näyttäisi normaalilta päälle päin. Kyllä kai sen haistaisi, jos joku ei pesisi hampaitaan,
Millä tavoin vanhemmat on opettaneet siskopuoltasi? Onko hän kotona pessyt itsenäisesti hampaat? On myös vanhempia, jotka on aina ohjanneet vieressä, että mene pesemään kädet ennen ruokaa ja aamuin illoin kehottaneet pesemään hampaat. Silloin se on lähiohjausta. Nyt kun hän asuu itsenäisemmin, pitäisi olla olemassa jo taidot hakeutua itsenäisesti sinne hampaidenpesulle ja sitä olisi pitänyt harjoitella ennen kotoa muuttamista, että hän huolehtii itsenäisesti noista hygienia-asioista.
Entä ruokahuolto? Onko hänellä ollut kotona vastuuta ollenkaan siitä mitä syö? Onko suunniteltu yhdessä, millaisia ruokatarvikkeita pitää ostaa? Vai onko mennyt niin, että joku muu vastaa ruokahuollosta ja hän on ollut sivussa siitä? Ei voi olla taitoja, joita kotona ei ole opetettu ennen kuin muuttanut omilleen. Kehitysvammaisen henkilön oppiminen on hitaampaa kuin muilla, joten tarvitaan toistoja ja harjoittelua.
Ilman muuta on selvää, että lievästi kehitysvammainen henkilö oppii arjen perussuoriutumisen, mutta niihin taitoihin pitää harjaantua. Ei se niin mene, että kotona on sanonut vanhempi joka toinen ilta, että mene suihkuun, nyt on suihkuaika. Sitten kun asuu yksin, ei se vanhempi olekaan vieressä sanomassa, että nyt on suihkuaika. Näitä asioita voi harjoitella ja antaa vastuuta siellä lapsuudenkodissa. Ottaa avuksi vaikka kalenterin, johon merkitään suihkut ja siivoukset. Seurata, miten alkaa sujua.
Ei uuteen ympäristöön muutto ole helppoa ja kyllä monet ns. keskivertonuoret myös mokailee alussa. Minäkin muistan omasta itsenäistymisestä, että ostin esimerkiksi makaronilaatikkoa varten 6 hengelle ainekset, koska en ollut ikinä lapsuudenkodissa edes harjoitellut laittamaan ruokaa yhdelle. Se vaan, että minulla hoksottimet sanoi ehkä jo seuraavalla kerralla, että älä tee niin isoa annosta, joudut viemään osan jätteeseen pilaantuneena. Lievästikin kehitysvammainen henkilö taas voi toistaa samaa virhettä monta kertaa, minkä takia kotona pitäisi harjoitella paljon ennen muuttoa omilleen.
Jo monilla normaaliälyisilläkin on hankalaa kasvattaa lapsia olemalla lapsen kanssa kavereita, eikä lapsen mieltä haluta pahoittaa mistään. Ihan tuolla kaupassa käymälläkin moni voi nähdä ja kuulla, kun lapsi sanelee mitä ruokaa ostetaan tai sitten rauhoitellaan lasta älylaitteella, ettei tarvitse tylsistyä ravintolassa ruokaa odottaessa.
Miten kehitysvammaisten oikeuksia puolustavat kuvittelevat kehitysvammaisten kykenevän kasvattamaan lapsiaan, jos jo normaaliälyisten perheissäkin lapset päättävät asioista ja nykyään ihan normaaliälyisten lapset pahoinpitelevät ja jopa tappavat toisia alaikäisiä, kärsivät mielenterveysongelmista ja käyttävät huumeita. Voin vain kuvitella, kun kehitysvammaisten vanhempien lapsi ottaa perheessä pikku keisarin roolin.