Kehitysvammainen siskopuoli, tuettu asuminen ja itsemääräämis-oikeus

--Ja mitä vanhemmuuteen tulee, niin meillä on riittävän paljon tahattomasti huonoihin oloihin syntyviä ja vammaisia ihmisiä. Heitä ei pidä tänne ehdoin tahdoin lisää tuottaa hölmöillä päätöksillä ja lainsäädännöllä ainakaan niin kauan, kunnes näiden ihmisryhmien asiat ovat sataprosenttisesti tai edes 95 prosenttisesti kunnossa. On eettisesti väärin, että näitä ryhmiä ei auteta aktiivisemmin olemaan lisääntymättä. Päihdeäiditkin ovat monesti kiitollisia siitä, että heitä on autettu ja jopa painostettu raittiuteen raskausaikana ja lapsi on terve.

Periytymisasiat sitten vielä erikseen. Nykytietämys siitä on ihan eri tasolla kuin ennen 60-lukua, joten kenenkään lisääntymiseen ei tarvitsisi puuttua ilman tieteellisesti pätevää perustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

68. Ps. En ymmärrä sitä että vanhempien etu menee lapsen edun edelle. Siinä ei mielestäni ole mitään hullunkurista, että lapsi joutuu olosuhteisiin, missä hänestä ei voida huolehtia.

 

Eläimiä ei koskaan suotaisi laittaa asumaan huonoihin olosuhteisiin. Koiran omistajaehdokkaatkin syynätään tarkkaan verrattuna tuleviin vanhempiin. Voitte vain kuvitella, kun kehitysvammainen serkkuni kertoi haluavansa koiran. Hänelle sanottiin suoraan, että koiraa pitää ulkoiluttaa säännöllisesti ja sitä pitää käyttää ulkona, satoi tai paistoi, oli sitten kipeänä tai ei.

Kun tuli puheeksi haaveet omasta lapsesta, ei voi keva-ohjaaja mitään sanoa vaan siihen oikein kannustetaan. Tytön vanhemmat ovat taas ihan kauhuissaan ja toivovat, että ei koskaan tulisi perheenlisäystä toisen vanhemmista ollessa eläkkeellä fyysisten vaivojen takia ja toinen vielä käy töiss

Tuohan on rikos. En usko noin tapahtuneen. Seksuaalisuus kuuluu ihmisen intiimeimpiin asioihin, eikä kehitysvamma-alan ohjaaja koskaan keskustele vanhempien kanssa seksuaaliasioista, ei ehkäisystä, eikä anna tietoa, onko se täysi-ikäinen aktiivinen seksuaalisesti vai ei. Salassapitovelvoite ja luottamusasia. Hän voi keskustella ehkäisystä nuorenparin kanssa, muttei koskaan vanhempien kuullen. Ei sinunkaan käyntisi ehkäisyneuvolassa mene sinun vanhempiesi tietoon. 

"Vaikka olisi kuinka vakavasti kehitysvammainen niin on silti samanarvoinen kuin muut."

Kukaan ei ole tässä keskustelussa väittänyt, etteikö olisi samanarvoinen. 

Itsemääräämisoikeuden puoltajien mielestä samanarvoinen tarkoittaa samaa kuin samanlainen (?), mutta se taas ei pidä paikkansa ja aiheuttaa ongelmia. Kehitysvammaiset ovat kuin lapsia ja sen vuoksi heillä tulisi olla sama asema lain edessä kuten ennen oli (vajaavaltaisuus).

102. Olen eri kuin kommentoimasi, mutta sellainen projekti oli olemassa ja sai Rahiksen tukea, missä kehitysvammaisten vanhemmuutta tukemaan haettiin työntekijöitä. Tämä tapahtui noin 15 vuotta sitten, näin työpaikkailmoituksen ja tutustuin projektiin netissä. Siinä yksi esimerkki siitä, että kehitysvammaisia koetetaan saada samanlaisiksi kuin muita, vaikka heistä ei samanlaisia koskaan tule.

Kehitysvammaisen vanhemmuus tarkoittaa sitä, että lapsi ei saa tukea, jota jokainen lapsi tarvitsisi ja jota mikään viranomainen ei voi korjata. Eikä sitä tosiasiaa poista se, että joku muu, normaaliälyinen vanhempi ei myöskään ole hyvä vanhempi, vaan on skitsofreenikko, päihdeongelmainen tai väkivaltainen. Vertaus on epäeettinen, asia ei muutu yhtään paremmaksi siitä, että jollain toisella lapsella on asiat vielä huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olenkin keskustelussa kannattanut kehitysvammaisten itsemääräämisoikeuden rajoittamista, niin pidän itseäni vammaisten oikeuksien puolustajana silti. He ovat arvokkaita sellaisina kuin ovat ja minusta itsemääräämisoikeus korostaa virheellisesti sitä, että he ovat samanlaisia kuin normaalit, vaikka erityisyys on heidän vahvuutensa myös. Heillä on erilainen näkemys moniin asioihin kuten lapsilla. Se on arvokas, ei se, että heidän samanlaisuuttaan normaaliälyisiin nähden yritettäisiin korostaa. 

Itsemääräämisoikeus on keskeistä myös suostumuksessa seksuaaliseen kanssakäymiseen normaaliälyisen kanssa. Hyväksikäyttäjä ottaa mielellään tuollaisen argumentin käyttöönsä ja kun kehitysvammaista on helppo manipuloida, niin pidän kyllä itsemääräämisoikeuden korostamista osasyynä tragedioihin mitä noissa tilanteissa tapahtuu. Kehitysvammaiselle ei pitäisi uskotella, että hän kykenee antamaan suostumuksen samalla tavalla kui

Kehitysvammaisten ja vammaisten oikeudet tulee pitää erillään toisistaan. Alun perin oikeustaistelu alkoi fyysisesti vammaisista ja juuri heitä piti alun perin koskea inkluusio-aate, koska aiemmin heille suunnatut koulut pitivät sisällään sekalaista seurakuntaa, jolloin fiksumpien vammaisten tie saattoi tyssätä siihen, jos halusi lukioon ja ehkäpä yliopistoon. Nyt sitten kehitysvammaista ja liikunta-/aistivammaista pidetään samanlaisina, vaikka harvoin fyysisesti vammaisille on mitään häikkää älyllisesti. Kyllä me fyysisesti vammaiset kyetään yleensä päättämään omista asioista ja ymmärtämään asioita. Valitettava tosiasia on se, että jotkut minunlaisetkin purkavat vihaa kehitysvammaisia kohtaan. Ainakin yli 15 vuotta sitten havaitsin tällaista käytöstä mm. netissä vammaispalstoilla. Vähemmistöjen sisältäkin löytyy joku vihan/inhon kohde. Omat koirat purevat pahiten, se on tosiasia. Ymmärrän toki hieman tuon käytöksen fyysisesti vammaisilta, jos on saanut kuulla vähättelyä älykkyydestään ja ymmärryksestään. En tosin omaa aikaani käytä kehitysvammaisten vihaamiseen, mutta emme voida kieltää tosiasioita, että kehitysvammainen ei ole samalla viivalla normaaliälyisten (niin vammattomien kuin vammaisten kanssa). 

Vierailija kirjoitti:

102. Olen eri kuin kommentoimasi, mutta sellainen projekti oli olemassa ja sai Rahiksen tukea, missä kehitysvammaisten vanhemmuutta tukemaan haettiin työntekijöitä. Tämä tapahtui noin 15 vuotta sitten, näin työpaikkailmoituksen ja tutustuin projektiin netissä. Siinä yksi esimerkki siitä, että kehitysvammaisia koetetaan saada samanlaisiksi kuin muita, vaikka heistä ei samanlaisia koskaan tule.

Kehitysvammaisen vanhemmuus tarkoittaa sitä, että lapsi ei saa tukea, jota jokainen lapsi tarvitsisi ja jota mikään viranomainen ei voi korjata. Eikä sitä tosiasiaa poista se, että joku muu, normaaliälyinen vanhempi ei myöskään ole hyvä vanhempi, vaan on skitsofreenikko, päihdeongelmainen tai väkivaltainen. Vertaus on epäeettinen, asia ei muutu yhtään paremmaksi siitä, että jollain toisella lapsella on asiat vielä huonommin.

 

Entisaikaan oli huomattavasti enemmän kehitysvammaisia äitejä kuin nykyisin, koska seksuaalivalistusta ei annettu kehitysvammaisille nuorille. Eivät tienneet, että voi tulla raskaaksi. Pitkän aikaa jo on Suomessa kehitysvammaisille annettu seksuaalineuvontaa, alkaa jo peruskoulussa. Entisaikaan oli omia kouluja, ja niissä oli terveystiedon opetus kokonaan poissa, mikä oli vääryys. Ei kerrottu, mitä on seksi ja millä tavalla tulee raskaaksi ja mitä pitää tehdä, ettei tule. Sitten kun hormonit alkaa hyrrätä, sehän on alkukantainen vietti, ja kun ei ole tietoa, huonosti käy. 

 

Älyllisesti kehitysvammaisia vanhempia on kautta aikojen yritetty tukea vanhemmuudessa. Jo silloin kun itse olin 90-luvulla lapsiperheiden kotipalvelussa kesiä töissä, oli vanhemmuutta ja kasvatusta tukevia säännöllisiä kotikäyntejä, jos toinen vanhemmista oli kehitysvammainen henkilö. Enemmän niitä tukikäyntejä kuitenkin oli perheisiin, joissa oli mielenterveys- tai päihdeongelmia tai alkoholin vaurioittama lapsi. FAS-lapsista ei silloin paljon julkisuudessa puhuttu, joten olihan se nuorelle työntekijälle järkytys, kuinka paljon heitä oli, ja monet heistä asuivat sen ydinperheensä kanssa tai oli ollut huostaanottoja ja palautettu kotiin tilanteen parannuttua. Tai oli perheessä vaikka 4-5 lasta, joista useammalla oli vammoja, johtuen äidin juomisesta tai muusta päihteiden käytöstä, ja usein kaikilla lapsilla eri isät. Siihen aikaan en muista olleen tukiasuntoja. Nykyisinhän näille perheille on tukiasuntoja, joissa tuetaan vanhemmuutta, päihteetöntä elämää ja henkilökunta antaa apua arjessa ja kasvatuksessa. Mielenterveyskuntoutujillekin on tukiasumista ainakin isoissa kaupungeissa, koska monet mielen sairaudet vaikuttavat voimakkaasti arjessa suoriutumiseen, lapsen kasvattamiseen ja omaan toimintakykyyn, vaikka älyllinen ymmärrys olisi täysin normaali.

Vierailija kirjoitti:

Jos hän on tuetussa asumisessa, niin ohjaajien pitäisi kyllä huolehtia, että huolehtii henkilökohtaisesta hygieniasta, ruokailuista ja että hänellä on päivisin jotain tekemistä. Vähän vaikea uskoa, ettei noista muka huolehdittaisi. Jos ei pärjää itsenäisesti omassa asunnossa niin on muutettava tuetumpaan asumismuotoon esim. asuntolaan, jossa henkilökuntaa paikalla.

Tuettu asuminen on sitä että asuu itsenäisesti, mutta apua on saatavilla lähellä. Kehitysvammaisilla on itse määräämis oikeus, ja heillä on myös oikeus muuttaa pois sieltä tuetuista asumisesta täysin omilleen ja satojen kilometrien päähän jos haluaa 

Unohdin mainita, että kyllä muutkin vammaisryhmät kuin kehitysvammaiset saavat tukea vanhemmuuteen. Olen itsekin käynyt kotikäynneillä 90-luvulla esimerkiksi perheessä, jossa äiti oli sokea ja isä päivät töissä. Tietyssä lapsen kehitysvaiheessa pitäisi olla silmät selässäkin, kun ehtivät joka paikkaan, ja sokea ei näe, mitä se lapsi nyt puuhaa (kaivaa roskiksesta vaippoja tai kiipeää kirjahyllyyn). Minusta on luonnollista, että silloin tulee näkevät silmät avuksi. Ja liikuntavammainen äiti (pyörätuolissa) ei saa lasta nostettua lattialta tai lapsen pukeminen on mahdotonta. Esimerkiksi pienen lapsen kanssa ulkoilemaan saattaa lähteä se äiti ja henkilökohtainen avustaja tai perhetyöntekijä. Siinä toimii työntekijä kesinä ja jalkoina, kun lapsi pitää saada keinuun tai puiston portti avattua. Monenlaisia vammaisia vanhempia autetaan Suomessa siinä vanhemmuudessa ja kasvattamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

102. Olen eri kuin kommentoimasi, mutta sellainen projekti oli olemassa ja sai Rahiksen tukea, missä kehitysvammaisten vanhemmuutta tukemaan haettiin työntekijöitä. Tämä tapahtui noin 15 vuotta sitten, näin työpaikkailmoituksen ja tutustuin projektiin netissä. Siinä yksi esimerkki siitä, että kehitysvammaisia koetetaan saada samanlaisiksi kuin muita, vaikka heistä ei samanlaisia koskaan tule.

Kehitysvammaisen vanhemmuus tarkoittaa sitä, että lapsi ei saa tukea, jota jokainen lapsi tarvitsisi ja jota mikään viranomainen ei voi korjata. Eikä sitä tosiasiaa poista se, että joku muu, normaaliälyinen vanhempi ei myöskään ole hyvä vanhempi, vaan on skitsofreenikko, päihdeongelmainen tai väkivaltainen. Vertaus on epäeettinen, asia ei muutu yhtään paremmaksi siitä, että jollain toisella lapsella on asiat vielä huonommin.

 

Entisaikaan oli huomattavasti enemm

Kaikella kunnioituksella, minkä vuoksi viet keskustelua pois aiheesta päihdeäiteihin, kun aiheena on kehitysvammaisuus? Vankeinhoidossa ja päihdepuolella on myös ongelmana kehitysvammaisuus - vaikka ns. heikkolahjaisia ei enää lueta kehitysvammaisten joukkoon, vaikka pitäisi eikä heikkolahjaisella päihdeongelmaisella tai vangilla ole heikkolahjaisen diagnoosia, vaan hän on pudonnut kelkasta ja turvaverkon läpi. Tämä on mielestäni se ydinongelma tässä vanhemmuusasiassakin. Lisäksi äo on periytyvä asia.

Emme tietysti sitä voi tässä ratkaista, mutta mielestäni isompi osa nykyisin normaaliälyisten joukkoon laskettavista pitäisi mieltää kehitysvammaisiksi, koska vaatimukset ovat nyky-yhteiskunnassa ovat kovemmat älyllisen suorituskyvyn suhteen. Mutta on käynyt päinvastoin eli kehitysvammaisten joukosta on poistettu heikkolahjaiset.

Mitä siis halusit kommentillasi minulle sanoa? Mikä on pointtisi?

105. Minun silmissäni asia on ihan selvä eli vammaiset ja kehitysvammaiset ovat ihan täysin eri asia useimmiten. En tunne vammaisten keskinäistä nokkimisjärjestystä ja voi olla että joku pösilö vielä löytyy, joka luulee liikuntavammaisen olevan kehitysvammaisia, mutta sellaisen omakaan äo tuskin on kehuttava.

Vierailija kirjoitti:

Unohdin mainita, että kyllä muutkin vammaisryhmät kuin kehitysvammaiset saavat tukea vanhemmuuteen. Olen itsekin käynyt kotikäynneillä 90-luvulla esimerkiksi perheessä, jossa äiti oli sokea ja isä päivät töissä. Tietyssä lapsen kehitysvaiheessa pitäisi olla silmät selässäkin, kun ehtivät joka paikkaan, ja sokea ei näe, mitä se lapsi nyt puuhaa (kaivaa roskiksesta vaippoja tai kiipeää kirjahyllyyn). Minusta on luonnollista, että silloin tulee näkevät silmät avuksi. Ja liikuntavammainen äiti (pyörätuolissa) ei saa lasta nostettua lattialta tai lapsen pukeminen on mahdotonta. Esimerkiksi pienen lapsen kanssa ulkoilemaan saattaa lähteä se äiti ja henkilökohtainen avustaja tai perhetyöntekijä. Siinä toimii työntekijä kesinä ja jalkoina, kun lapsi pitää saada keinuun tai puiston portti avattua. Monenlaisia vammaisia vanhempia autetaan Suomessa siinä vanhemmuudessa ja kasvattamisessa.

Kyseessä on täysin eri asia kuin kehitysvammaisen vanhemman kanssa. Kehitysvammainen ei pysty tukemaan lasta miljoona kertaa tärkeämmissä asioissa kuin siinä, ettei taaperona näe missä pikkuinen mennä viipottaa. Sokea tai liikuntavammainen pystyy kasvattamaan lapsen täysin normaalisti olennaisissa asioissa mitä kehitysvammainen ei koskaan voi tehdä, vaan vanhemmuus kääntyy päinvastoin siihen, että lapsesta tulee vanhempansa ohjaaja ja opastaja.

Älä rinnasta kehitysvammaisia ja fyysisesti vammaisia toisiinsa, sillä kyse on aivan erilaisista asioista.

"Entisaikaan oli huomattavasti enemmän kehitysvammaisia äitejä kuin nykyisin, koska seksuaalivalistusta ei annettu kehitysvammaisille nuorille. Eivät tienneet, että voi tulla raskaaksi. Pitkän aikaa jo on Suomessa kehitysvammaisille annettu seksuaalineuvontaa, alkaa jo peruskoulussa. Entisaikaan oli omia kouluja, ja niissä oli terveystiedon opetus kokonaan poissa, mikä oli vääryys. Ei kerrottu, mitä on seksi ja millä tavalla tulee raskaaksi ja mitä pitää tehdä, ettei tule. Sitten kun hormonit alkaa hyrrätä, sehän on alkukantainen vietti, ja kun ei ole tietoa, huonosti käy. "

Mihin tuo perustuu, että entisaikaan olisi ollut huomattavasti enemmän kehitysvammaisia äitejä kuin nykyisin? Rohkenen epäillä ja väittää, että nykyisin on enemmän, jos heikkolahjaisetkin laskettaisiin kehitysvammaisten joukkoon. 

Ennen he olivat vajaavaltaisia, myös heikkolahjaiset, jolloin heitä kontrolloitiin enemmän. Kannattaa tutustua sosiaalihuollon historiaan. Esimerkiksi päihdeäideistä moni luokiteltiin debiiliksi ja useat myös psykopaateiksi, vaikka se ei tarkoittanut silloin samaa kuin nykyään, vaan viittasi patologiseen ja parantumattomaan.

Veikkaan, että varsin moni päihdemaailmasta kuuluisi heikkolahjaisten joukkoon, jos asiaa alettaisiin tutkia. Mutta mitä se auttaisi, kun he eivät nykymääritelmän mukaan olisi kehitysvammaisia, jotka saavat tukitoimia. He ovat vain syrjäytyneitä ja saaneet koko ikänsä tuntea olevansa huonompia, mikä aiheuttaa isoja mt-ongelmia. Kehitysvammadiagnoosi on lapselle tässä mielessä suuri onni. Hän saa arvostusta omana itsenään ja pääsee tuen piiriin. Ks. YLEn juttu, jonka aiemmin vinkkasin.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän on tuetussa asumisessa, niin ohjaajien pitäisi kyllä huolehtia, että huolehtii henkilökohtaisesta hygieniasta, ruokailuista ja että hänellä on päivisin jotain tekemistä. Vähän vaikea uskoa, ettei noista muka huolehdittaisi. Jos ei pärjää itsenäisesti omassa asunnossa niin on muutettava tuetumpaan asumismuotoon esim. asuntolaan, jossa henkilökuntaa paikalla.

Tuettu asuminen on sitä että asuu itsenäisesti, mutta apua on saatavilla lähellä. Kehitysvammaisilla on itse määräämis oikeus, ja heillä on myös oikeus muuttaa pois sieltä tuetuista asumisesta täysin omilleen ja satojen kilometrien päähän jos haluaa 

Niinhän muillakin ihmisillä on sama oikeus. Kun olin päihdetyössä, luuletteko tosiaan, että kaikki asiakkaat pysyi? Se on yksi aamu, kun menet käynnille, eikä asiakasta näy missään, reppu ja kännykkä vaan puuttuu. Tai putkasta soitetaan, että milläs tämä kaveri pääsee kotiin, kun ei ole rahaa eikä poliisi ole taksi, Mielenterveyskuntoutujat lähtee samalla tavalla omille retkilleen, suurin osa heistä ei ole missään pakkohoidossa. Jos ei katsota olevan vaaraksi itselleen, voi ottaa vaikka lennon Espanjaan ja nauttia siellä auringosta kesän yli. Jopa taivasalla elellään. Jossain vaiheessa rahat loppuu ja siellä autetaan sosiaalitoimesta hakemaan lentolippua kotimaahan. Näihin ihmisryhmiin nähden hyvin harvinaista se on, että kehitysvammainen hylkäisi tuetun asumisen ja muuttaisi 200 km päähän yhtäkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän on tuetussa asumisessa, niin ohjaajien pitäisi kyllä huolehtia, että huolehtii henkilökohtaisesta hygieniasta, ruokailuista ja että hänellä on päivisin jotain tekemistä. Vähän vaikea uskoa, ettei noista muka huolehdittaisi. Jos ei pärjää itsenäisesti omassa asunnossa niin on muutettava tuetumpaan asumismuotoon esim. asuntolaan, jossa henkilökuntaa paikalla.

Tuettu asuminen on sitä että asuu itsenäisesti, mutta apua on saatavilla lähellä. Kehitysvammaisilla on itse määräämis oikeus, ja heillä on myös oikeus muuttaa pois sieltä tuetuista asumisesta täysin omilleen ja satojen kilometrien päähän jos haluaa 

Niinhän muillakin ihmisillä on sama oikeus. Kun olin päihdetyössä, luuletteko tosiaan, että kaikki asiakkaat pysyi? Se on yksi aamu, kun menet käynnille, eikä asiakasta n

Olen eri, mutta vaikuttaa siltä, että haluat puolustaa kehitysvammaisia ja asetat heidät sen vuoksi rinnakkain "pahojen" päihdeongelmaisten kanssa. On hyvä asia puolustaa heikompia, mutta päihdeongelmaiset ovat yhtä lailla heikompia, sitä paitsi osa heistäkin on kehitysvammaisia (heikkolahjaisia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää yksi asia. On ollut kaupassa tuetussa työssä, muttei tahtonut tehdä siellä mitään. Sitten se ei ollut hänen paikkansa. Siellä on voinut olla tekijöitä, joiden takia työ tai ympäristö ei tuntunut hyvältä. Meillä on ollut ravintolassa lievästi kehitysvammaisia töissä, kaikki ovat viihtyneet. Tälläkin hetkellä on 3 päivänä viikossa yksi henkilö avustavissa tehtävissä. Hän tuo tiskejä salista, lajittelee ne koreihin pestäväksi, vie pestyjä astioita oikeille paikoille, pyyhkii pöytiä asiakkaiden välissä ja vie roskat roskikseen. Hänellä on oma työhönvalmentaja, joka oli aluksi paikalla lähes joka työpäivä. Meillä on hyvä ja kannustava ilmapiiri. Hyväksytään toinen ihminen, autetaan tarvittaessa eikä haukuta, jos jokin menee pieleen. Sen huomaa, että hänen on hyvä olla meidän yhteisellä työpaikalla, ja aina tulee iloisena työvuoroon. Ei kaikissa työpaikoissa os

Jep, joskus lähikaupassani oli kehitysavammainen työntekijä ja jos yritti nopeasti ostaa lounaseineksen niin voi apua, kun kyseinen työntekijä oli jäädä juttelemaan pitkäksi aikaa asiakkaiden kanssa säilyketölkkien sijaan. Varmasti oli aurinkoinen, ei sen puoleen.

Tukiliitot ja kehitysvammaiset omaisineen vaativat oikeutta työhön ja palkkaan, mutta sitten unohtuu ne velvollisuudet oikeuksien lisäksi. Jos kehitysvammaiset ovat samanlaisia kuin muutkin, niin miksi he eivät ole valmiita työskentelemään viisi arkipäivää viikossa tehden keskimäärin 6-8 tunnin työpäiviä. Miksi he eivät ole työttöminä työnhakijoina muiden joukossa karenssin uhalla, jos eivät hae neljää työpaikkaa kuukaudessa. Pomo ei sitten ole paimentamassa, vaan pitää kyetä itse hyllyttämään eikä jäädä useiksi tunneiksi juttelemaan asiakkaiden kanssa.

Miksi sitten on kehitysvammahuolto, jos kehitysvammaiset kykenevät samaan kuin muutkin. Kehitysvammaiset voivat hakea opintotukea ja nostaa myös opintolainaa asuen kalliissa vuokra-asunnossa. Jos he haluavat tulla vanhemmiksi, niin hakekoot itse lapsilisät ja kitkutelkoot niillä tai molemmat etsivät töitä, joilla elättää lapset. Niin joutuu normaaliälyisetkin tekemään, sillä yhden vanhemman tuloilla ei elätä lapsia ellei ole rikas. Myös perhetyöntekijät, avustajat on unohdettava. Saavat kehitysvammaiset itse selvitä uhmaikäisen kanssa ja teinin tunnekuohuista, sillä ovathan kehitysvammaiset samanlaisia kuin muutkin.

Jossain määrin vaikuttaa siltä, että lukuisat erilaiset diagnoosit ovat sotkeneet asioita sikäli, että äo:n merkitys elämässä selviytymisessä on unohdettu. Älykkyysosamäärästä on tullut tabu, vastoin kaikkea sitä mitä äo:n merkityksestä ihmiselämälle tiedetään eli se on kaikkein tärkein ja selkein mittari pärjäämiseen.

Kun katsotaan tutkimuksia, niin äo ennustaa koulutus- ja tulotasoa parhaiten. Samanaikaisesti kaikenlaiset uudet diagnoosit eivät sitä tee eli tarkkaavaisuushäiriö ei yksistään ennusta muuta kuin mielenterveysongelmia. Ne eivät kuitenkaan vaikuta toimeentulon hankkimiseen, ellei oteta lukuun mitattua äo:ta. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet -diagnoosi on ilmeisesti peitenimi alhaiselle ÄO:lle, mutta siitä ei ole henkilölle mitään hyötyä, kun se ei johda kehitysvammadiagnoosiin. Siitä saa vain leiman tyhmyydestä ja huonoudesta, mistä ei lainkaan ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohdin mainita, että kyllä muutkin vammaisryhmät kuin kehitysvammaiset saavat tukea vanhemmuuteen. Olen itsekin käynyt kotikäynneillä 90-luvulla esimerkiksi perheessä, jossa äiti oli sokea ja isä päivät töissä. Tietyssä lapsen kehitysvaiheessa pitäisi olla silmät selässäkin, kun ehtivät joka paikkaan, ja sokea ei näe, mitä se lapsi nyt puuhaa (kaivaa roskiksesta vaippoja tai kiipeää kirjahyllyyn). Minusta on luonnollista, että silloin tulee näkevät silmät avuksi. Ja liikuntavammainen äiti (pyörätuolissa) ei saa lasta nostettua lattialta tai lapsen pukeminen on mahdotonta. Esimerkiksi pienen lapsen kanssa ulkoilemaan saattaa lähteä se äiti ja henkilökohtainen avustaja tai perhetyöntekijä. Siinä toimii työntekijä kesinä ja jalkoina, kun lapsi pitää saada keinuun tai puiston portti avattua. Monenlaisia vammaisia vanhempia autetaan Suomessa siinä vanhemmuudessa ja kasvattamisessa.

Onhan lyhytkasvuisillakin normaalimittaisia lapsia. Osa niistä lyhytkasvuisuutta aiheuttavista syndroomista ei periydy ja osa on sellaisia, että ne joko periytyvät äidiltä/isältä tai toiselle sukupuolelle. Nykytietojen mukaan epilepsiaa sairastavat äidit saavat terveitä lapsia. Aiemmin ei tiedetty, vaan steriloitiin ja jopa oikeus avioliittoon evättiin. Kehitysvammaiset taas eivät enemmän tai vähemmän kykene huolehtimaan edes itsestään, niin miten he kykenevät vastaamaan lapsen kehityksestä ja entä jos lapsi osoittautuu älykkäämmäksi. Miten kehitysvammaiset vanhemmat tukevat älykkääksi todetun lapsen kehitystä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohdin mainita, että kyllä muutkin vammaisryhmät kuin kehitysvammaiset saavat tukea vanhemmuuteen. Olen itsekin käynyt kotikäynneillä 90-luvulla esimerkiksi perheessä, jossa äiti oli sokea ja isä päivät töissä. Tietyssä lapsen kehitysvaiheessa pitäisi olla silmät selässäkin, kun ehtivät joka paikkaan, ja sokea ei näe, mitä se lapsi nyt puuhaa (kaivaa roskiksesta vaippoja tai kiipeää kirjahyllyyn). Minusta on luonnollista, että silloin tulee näkevät silmät avuksi. Ja liikuntavammainen äiti (pyörätuolissa) ei saa lasta nostettua lattialta tai lapsen pukeminen on mahdotonta. Esimerkiksi pienen lapsen kanssa ulkoilemaan saattaa lähteä se äiti ja henkilökohtainen avustaja tai perhetyöntekijä. Siinä toimii työntekijä kesinä ja jalkoina, kun lapsi pitää saada keinuun tai puiston portti avattua. Monenlaisia vammaisia vanhempia autetaan Suomessa siinä vanhemmuudessa ja kasvattamisessa.

Lyhytkasvuiset saavat normaalimittaisia lapsia. Toki siitäkin kiinni, että onko kyseessä periytyvä vai ei periytyvä syndrooma. Jotkut niistä taitaa periytyä naiselta/ mieheltä tai toiselle sukupuolelle, näin olen käsittänyt. Epileptikko voi saada terveitä lapsia, ja heidän sterilisaatiossa mentiinkin metsään. Onneksi tietoa on saatavilla ja tiedetään, ettei epilepsia poista vanhemmalta kykyä huolehtia lapsestaan. Kehitysvammaisuus on sitten eri asia eivätkä he missään vaiheessa tule oppimaan lapsen hoidosta

Noi lievästi kehitysvammaiset ovat todella hyväksi käytettävissä taloudellisesti ja seksuaalisesti. Facen ym. somen kautta tulee kaikenmaailman yhteydenottoja ja jopa toiset kehitysvammaiset kusettaa. 

Kehitysvammatyössä vaikein asia lienee juuri itsemääräämisoikeuslaki.

Se antaa suuntaa työnteolle ja ymmärrän ydinasian sekä tasa-arvon näkökulman, mutta onko lakia suunnitelleet miettineet oikeasti sitä kohdeyleisöä?

Siis että annetaan käytännössä päätäntävalta niille, joilla kykyä huolehtia itsestään ei ole ja niille, jotka eivät ymmärrä syy-seuraussuhteita. Kehitysvammaiset ovat henkisesti lapsen tasolla, joten päätäntävalta on melko iso mielestäni.

Työntekijänä hirvittää seurata sivusta, kun osa asiakkaista elää pelkästään mielihalujensa mukaan (eli esim. raha tuhlataan nameihin ja epämieluisista töistä esim. Kodinhoito kieltäydytään), eli asutaan siivottomassa läävässä terveys ja talous retuperällä.

Työntekijöillä on kädet sidottu, koska imo-laki. Toisin sanoen jos asiakas kieltäytyy, on näin tehtävä.

Samaan aikaan toisesta suunnasta vetää omaiset, jotka haluaisivat esim. Että asiakkaan raha-asioista huolehdittaisiin. 

Ympäri voidaan puhua tai tehdä sopimuksia (useat kehitysvammaiset tarvitsee aikaa pohtia ja saattavat seuraavalla kyselykerralla ollakin suostuvaisia esim. Siivoamaan), mutta jos asiakas haluamalla haluaa esim. Kauppaan, niin lain mukaan pitäisi päästää (jos ei ole rajoitustoimenpidepäätöstä esim. Liikkumisesta).