Kehitysvammainen siskopuoli, tuettu asuminen ja itsemääräämis-oikeus

Vierailija kirjoitti:

"Vaikka olisi kuinka vakavasti kehitysvammainen niin on silti samanarvoinen kuin muut."

Kukaan ei ole tässä keskustelussa väittänyt, etteikö olisi samanarvoinen. 

Itsemääräämisoikeuden puoltajien mielestä samanarvoinen tarkoittaa samaa kuin samanlainen (?), mutta se taas ei pidä paikkansa ja aiheuttaa ongelmia. Kehitysvammaiset ovat kuin lapsia ja sen vuoksi heillä tulisi olla sama asema lain edessä kuten ennen oli (vajaavaltaisuus).

Jep, palvelisi kehitysvammaista itseäänkin jos heitä suojellaan. Nykyään ei haluta myöntää, että kehitysvammainen on kehitysvammainen, eikä näin ollen voi tehdä samanlaisia päätöksiä kuin normaaliälyiset ihmiset. Fyysisesti vammaiset ovat eri juttunsa, ja heissä on sitten niin itsenäisiin päätöksiin kykeneviä kuin kykenemättömiä ihmisiä. Kehitysvammaiset taas enemmän tai vähemmän tarvitsevat ohjausta ja neuvontaa elämässään.

Kehitysvammaisten naisten lisäksi myös kehitysvammaisia miehiäkin käytetään hyväksi. Teinit keksivät keinon, mistä parhaiten lypsätä itselleen rahaa ja viinaa. Isoveljeni aloitti joskus suhteen naisen kanssa, niin hän itse uskoi. Veljeäni nainen käytti hyväksi rahallisesti. Siihen riitti vain se, että nainen pyysi rahaa ja veli uskoi asian olevan näin ilman kyseenalaistamista. Nainen ehti tyhjentää veljeni tilin muutamassa kuukaudessa. Tämä nainen pakotti veljeni seksiin, mikä sai veljeni hämmentymään. Nainen avautui veljelleni itsetuhoisista asioistaan. Tämä sai veljeni hämmentymään ja pelkäämään naisia. Vastuuseen kyseistä naista ei saatu, koska veljeni on lain silmissä aikuinen ja saa tehdä kaikkea mahdollista niin kuin muutkin aikuiset. 

Pidän kyllä veljestäni, ei sen puoleen. On normi-ihmistä kiltimpi ja mukava, omaa omat erityiset piirteensä. Vaikka hän onkin juridisesti aikuinen, niin ei häntä voi kohdella monessa asiassa aikuisena. Hän ei osaa arvioida, mikä on hänelle hyväksi ja mikä taas pahasta. Tietysti olen joidenkin silmissä vammaisvihaaja, kun olen tuota mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

130. Kehitysvammaisethan saavat eläkettä, asuvat tuetusti eivätkä tarvitse palkkaa kuten tavalliset palkansaajat. Työn tekeminen on heille kuntoutusta ja lisäksi vapaaehtoista.

 

Sanotko masentuneellekin, että miksi heidän pitäisi mennä töihin ja saada palkkaa, sillä onhan hänellä sairauspäiväraha. On outoa, kun yhteiskunta suostuu auttamaan ketä milläkin keinolla. Mielenterveysongelmien kanssa kamppailevia pyritään viemään eteenpäin ja työelämään. Kehitysvammaisia ei niinkään, vaikka ammatillinen koulutus sekä kuntoutus vähentävät lievästi kehitysvammaisella ihmisellä syrjäytymistä. Tulee paljon edullisemmaksi yhteiskunnalle.

Yks vertaa tosiaan jotakin masentunutta kevaan. Monissa mielenterveysongelmaisissa ja syrjäytyneissä on taatusti enemmän potentiaalia kuin yhdelläkään kevalla.

Vierailija kirjoitti:

Jossain määrin vaikuttaa siltä, että lukuisat erilaiset diagnoosit ovat sotkeneet asioita sikäli, että äo:n merkitys elämässä selviytymisessä on unohdettu. Älykkyysosamäärästä on tullut tabu, vastoin kaikkea sitä mitä äo:n merkityksestä ihmiselämälle tiedetään eli se on kaikkein tärkein ja selkein mittari pärjäämiseen.

Kun katsotaan tutkimuksia, niin äo ennustaa koulutus- ja tulotasoa parhaiten. Samanaikaisesti kaikenlaiset uudet diagnoosit eivät sitä tee eli tarkkaavaisuushäiriö ei yksistään ennusta muuta kuin mielenterveysongelmia. Ne eivät kuitenkaan vaikuta toimeentulon hankkimiseen, ellei oteta lukuun mitattua äo:ta. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet -diagnoosi on ilmeisesti peitenimi alhaiselle ÄO:lle, mutta siitä ei ole henkilölle mitään hyötyä, kun se ei johda kehitysvammadiagnoosiin. Siitä saa vain leiman tyhmyydestä ja huonoudesta, mistä ei lainkaan ole kyse.

Sekin seikka on otettava huomioon, että laaja-alaisia oppimisvaikeuksia esiintyy myös masentuneilla ja ahdistuneilla nuorilla. Pitää olla todella ammattitaitoiset tutkijat, että ottavat tuollaisen seikan huomioon, ettei sitten turhaa saa heikkolahjaisen leimaa. Vaikka nykyään tieto ja taito on kehittynyt, virhearvioita voi tehdä ammattilainenkin edelleen. 

Hirvittää ajatella, että miten käy jos/kun vanhemmat kuolevat ennen lastaan. Kuka häntä sitten auttaa? Monimutkaistuneessa yhteiskunnassa on vaikeaa pärjätä, jos on kehitysvammainen ja vielä enemmän vaikeaa tulee olemaan heikkolahjaisilla, koska eivät ole lääketieteen näkökulmasta kehitysvammaisia vaikka konkretia osoittaa ihan muuta. Lähin Kela ja sosiaalitoimisto häviävät, hakemukset tehdään internetissä ja paikalliset pankkipalvelut häviävät. Terveys- ja sosiaalipalvelut ovat heikoilla, uhkaavat hävitä ja lääkäriin ei niin helposti pääse. Automatisaatio on hävittänyt avustavat työt ja tekoälyn myötä häviävät muutkin työt, ettei ole kohta enää keskinkertaisillekaan töitä. 

Jos esim. hygieniasta huolehtiminen ei onnistu niin ei ole oikea asumismuoto. Mitä tukea hän saa? Jonkun pitää asiaan puuttua, jos vanhemmat eivät sitä tee niin tee sinä ilmoitus asiasta.

Olihan sellainen älynväläys keksitty, että vauvoilta tai vanhuksiltakin pitää saada suostumus vaippaa vaihtaessa tai muuten se on ahdistelua. Myös kehitysvammaisenkaan ei tarvitse pestä hampaita, vaikka olisi älyllisesti kolmevuotiaan tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Jossain määrin vaikuttaa siltä, että lukuisat erilaiset diagnoosit ovat sotkeneet asioita sikäli, että äo:n merkitys elämässä selviytymisessä on unohdettu. Älykkyysosamäärästä on tullut tabu, vastoin kaikkea sitä mitä äo:n merkityksestä ihmiselämälle tiedetään eli se on kaikkein tärkein ja selkein mittari pärjäämiseen.

Kun katsotaan tutkimuksia, niin äo ennustaa koulutus- ja tulotasoa parhaiten. Samanaikaisesti kaikenlaiset uudet diagnoosit eivät sitä tee eli tarkkaavaisuushäiriö ei yksistään ennusta muuta kuin mielenterveysongelmia. Ne eivät kuitenkaan vaikuta toimeentulon hankkimiseen, ellei oteta lukuun mitattua äo:ta. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet -diagnoosi on ilmeisesti peitenimi alhaiselle ÄO:lle, mutta siitä ei ole henkilölle mitään hyötyä, kun se ei johda kehitysvammadiagnoosiin. Siitä saa vain leiman tyhmyydestä ja huonoudesta, mistä ei lainkaan ole kyse.

Älykkyyden käsitettä halutaan myös laajentaa. On liikunnallista, musikaalista ja tunneälyä. Tunneälyäkin kutsuttiin ihan toisen huomioon ottamiseksi, empatiaksi yms. vielä 15 vuotta sitten. Ja siitä tunne"älystä": kehitysvammaisella ihmisellä se voi olla heikentynyt, jolloin tämä ei välttämättä ymmärrä jos hän on loukannut jota kuta sanomalla tälle ikävästi ja ihmettelee, miksi loukattu osapuoli ei ota yhteyttä. Toki tämä puoli voi olla lievästi autistisellakin, vaikka olisi oikein professoriainesta.

Itsemääräämisoikeus toimii teoriassa, mutta käytännössä ei niinkään. Sama juttu juurikin tuon lapsihaaveiden kanssa. Teoriassa on kyllä oikeus, mutta käytäntö voi olla todellisuudessa ihan muuta sillä todellisuudessa vastuu jää isovanhemmille tai ulkopuolisille tahoille (perhetyöntekijät, sosiaaliohjaajat yms.). Kuvitelkaa nyt oikeasti, että kaksi lapsen tasolla olevaa aikuista tekee lapsia, joiden kanssa ovat samalla aaltopituudella. Omalla kehitysvammaisella tutulla on sellainen näkemys lapsista, että kun lapsen kanssa leikkii niin kaikki on hyvin. Unohtuu vain, että lapsi kasvaa ja sen tarpeet muuttuvat. Voi olla aika vaikeaa pitää aisoissa kapinoivaa teiniä, mikä on jo normaaliälyisillekin vaikea tehtävä. Ei lapsen kasvattaminen olekaan aina kivaa. Se on monille normaaliälyisillekin vaikeaa tajuta ja annetaan uhmaikäiselle lapselle käteen älyluuri, ettei tarvitse käsitellä pettymyksiä ja vihan/surun tunteita tai kestää tylsyyttä.

Itsemääräämisoikeus on aika joustamaton. Jos henkilö on periaatteessa lapsi, niin tällöin pitäisi ohjaajan/hoitajan/huoltajan tai muun läheisen huolehtia siitä, että kehitysvammainen ei itselleen aiheuta vahinkoa eikä muut vahingoita kehitysvammaista. Juurikin tuo rahan törsääminen, kun ei erota 3 euroa ja 300 euroa, donitsien syöminen joka päivä vaikka olisi diabetes tai vieraat miehet hyväksikäyttävät nuorta naista.

Onhan toki lapsellakin joissain asioissa itsemääräämisoikeus, joten toki lapsentasoisella aikuisella voi joissain asioissa olla mihin hän kykenee. Oma kehitysvammainen sisareni on tästä esimerkki. Hän menee kaupungille hoitamaan menemisensä, kun haluaa, ja tulee kotiin takaisin ja osaa soittaa kotiin, jos tulee myöhässä. Kotiaskareet sujuvat oikein kivasti, vaikkei täydellisesti. Kuitenkin tietää mistä aloittaa. Sisareni on joissain asioissa 3-vuotiaan, joissain taas 10-vuotiaan tasolla ja yllättää joskus lähes teini-ikäisen ajattelulla. On asioita, joissa hän kykenee joten kuten päättämään itse mutta sitten jos mennään esim. diabeteksen hoitoon, niin mitä se itsemääräämisoikeus siinä silloin tekee? Hänelle on kyllä kärsivällisesti kerrottu diabeteksen hoidon laiminlyömisen seurauksesta, monipuolisen ruokavalion merkityksestä ja jatkuvan roskaruoan/donitsien/karkkien syömisen haitoista. Ei mene jakeluun, joten tässä asiassa on oltava muiden läheisten jämäkämpi.

Olen tavannut joitain sisareni kehitysvammaisia kavereita, ja heistä huomaa, että ohjeet ja neuvot eivät mene jakeluun. Esimerkkinä tuo yhteystietojen jakaminen. Kirjoitetaan nettiin omia henkilökohtaisia tietoja ja riskinä, että joku voi tulla kylään lupaa kysymättä tai piinata muilla tavoin. Tai otetaan kuvaa omna kodin pihasta, josta voi näkyä kotiosoite. Jos sisareni kavereille kertoo riskeistä ja selittää, että miksi ei kannata nettiin kirjoittaa kaikkia omia tietoja, nämä kaverit voivat vakuuttaa ymmärtävänsä ja lupaavansa olla tekemättä toiste. Kun silmä välttää, niin toistetaankin samat virheet. 

Joku sisareni kavereista sai hämärän kirjeen ja oli melkein sopia tapaamisen jonkun tuntemattoman kanssa netissä, tiedä mikä hyväksikäyttäjä tai lompakon ryöstäjä siellä olisi ollut nimimerkin takana. Todellisuudessa kyseessä oli joku trolli, jonka kanssa ei mitään tapaamista oikeasti tapahtunut, onneksi. Kysymys kuuluu, että mitä hyötyä siitä itsemääräämisoikeudesta on juuri tämän tyyppisissä tilanteissa, jos puuttuu itsesuojeluvaisto vaikka olisi kuinka monta kertaa kerrottu, että älä sovi kenenkään kanssa tapaamisia netin kautta ja usko kaikkeen, mitä ihmiset väittävät olevansa netissä.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nämä lievästi kehitysvammaiset (entiset heikkolahjaiset) edunvalvonnassa vai eivätkö ole nykyisin? Nykyaikana ei ole oikein mitään töitä, jota tällainen ihminen voisi tehdä, eivätkä he kykene huolehtimaan itsestään.

Ennenvanhaan he olivat edunvalvonnassa, mikä oli oikein. Tunsin kaksi, kävivät ns. apukoulun ja toinen oli keittiössä ainakin nuorempana töissäkin. Nykyisin ei oikein ole töitä, joissa nämä ihmiset pärjäisivät. Ovat alttiita hyväksikäytölle. Pitäisihän yhteiskunnan heitä suojella määräämällä edunvalvontaan ja tuettuun asumiseen.

Entä voiko ihmisen pakottaa tutkimuksiin, jos herää epäilys kehitysvammasta aikuisella?

Ympäristö on tänä päivänä hyvin erilainen. Automatisaatio on kadottanut helpot, avustavat työt, joihin ei vaadittu koulutusta. Maaseutuyhteiskunnassa oli töitä, joita pystyi tekemään vähäisilläkin älynlahjoilla. Miten käy sitten keskivertojen, kun/jos robotiikka valtaa siivous-, hoito- ja kaupan alan, kun onhan se naurettavaa ja white trashia olla "vain" laitoshuoltaja, hoitaja tai kaupan kassa. Koulussa ei tahdo nykyään pärjätä ne keskiverrotkaan, vaan pudotaan alusta asti kärryiltä. 

Vierailija kirjoitti:

75. Kirjoitat samasta näkökulmasta kuin itsekin asiaa ajattelen. Olisi myös paljon halvempaa testata äo, se olisi tehokasta, sillä monesta muusta asiasta voi selvitä treenaamalla ja harjoittelemalla, mutta jos äo on alhainen, sille ei voi yhtään mitään. Sen pitäisi siis olla ensimmäinen askel, kun selvitellään ongelmia pärjäämisessä.

Tuossakin voi olla se hankaluutena, että henkilöllä voikin olla todellisuudessa adhd tai hahmotushäiriö sotkemassa tuloksia, jolloin tulee väärin perustein heikkolahjaisen/kehitysvammaisen polttomerkki. Sellainen vaikuttaa negatiivisesti henkilön itsetuntoon, jos on väärin diagnosoitu heikkolahjainen/kehitysvammainen.

Nykyinen tilannekaan ei toki ole hyvä, jos asioita katsotaan vain pintapuolisesti ja ajatellaan henkilön vaikeuksien syynä olevan "vain" oppimisvaikeudet, mutta yli 20-vuotiaana todelliseksi syyksi paljastuukin lievä kehitysvamma. Sama juttu on esim. adhd:n kohdalla, ensimmäiseksi diagnoosiksi voikin tulla paniikkihäiriö ja jotkut autistit ovat voineet saada jopa skitsofrenia-diagnoosin ennen autismin diagnoosia.

Kehitysvammaisuuttahan ei diagnosoida pelkkien testitulosten perusteella, vaan myös henkilön toimintakyky sekä selviytyminen eri ympäristöissä pitää selvittää perin pohjin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

130. Kehitysvammaisethan saavat eläkettä, asuvat tuetusti eivätkä tarvitse palkkaa kuten tavalliset palkansaajat. Työn tekeminen on heille kuntoutusta ja lisäksi vapaaehtoista.

 

Sanotko masentuneellekin, että miksi heidän pitäisi mennä töihin ja saada palkkaa, sillä onhan hänellä sairauspäiväraha. On outoa, kun yhteiskunta suostuu auttamaan ketä milläkin keinolla. Mielenterveysongelmien kanssa kamppailevia pyritään viemään eteenpäin ja työelämään. Kehitysvammaisia ei niinkään, vaikka ammatillinen koulutus sekä kuntoutus vähentävät lievästi kehitysvammaisella ihmisellä syrjäytymistä. Tulee paljon edullisemmaksi yhteiskunnalle.

 

Yks vertaa tosiaan jotakin masentunutta kevaan. Monissa mielenterveysongelmaisissa ja syrjäytyneissä on taatusti enemmän potentiaalia ku

Ihmettelen tätä mt-ongelmaisten, syrjäytyneitten ja juoppojen jalustalle nostamista! Samaa on näkynyt muissakin ketjuissa. Eivät he se parempia ole kuin kevatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

130. Kehitysvammaisethan saavat eläkettä, asuvat tuetusti eivätkä tarvitse palkkaa kuten tavalliset palkansaajat. Työn tekeminen on heille kuntoutusta ja lisäksi vapaaehtoista.

 

Sanotko masentuneellekin, että miksi heidän pitäisi mennä töihin ja saada palkkaa, sillä onhan hänellä sairauspäiväraha. On outoa, kun yhteiskunta suostuu auttamaan ketä milläkin keinolla. Mielenterveysongelmien kanssa kamppailevia pyritään viemään eteenpäin ja työelämään. Kehitysvammaisia ei niinkään, vaikka ammatillinen koulutus sekä kuntoutus vähentävät lievästi kehitysvammaisella ihmisellä syrjäytymistä. Tulee paljon edullisemmaksi yhteiskunnalle.

 

Yks vertaa tosiaan jotakin masentunutta kevaan. Monissa mielenterveysongelmaisissa ja s

Enemmän olen havainnut kuinka juoppoja, narkkareita, syrjäytyneitä nuoria ja masentuneita pilkataan ja syytetään omista vaikeuksistaan eikä edes ymmärtäväistä kohtelua heru, kun taas kehitysvammaiset ovat monien mielestä söpöjä, aurinkoisia ja aina niin iloisia. Enemmän niitä veroeuroja pitää laittaa syrjäytyneille nuorille kuin kehitysvammaisille, jotka eivät tule mitään tuottamaan yhteiskunnalle. 

Vierailija kirjoitti:

Olihan sellainen älynväläys keksitty, että vauvoilta tai vanhuksiltakin pitää saada suostumus vaippaa vaihtaessa tai muuten se on ahdistelua. Myös kehitysvammaisenkaan ei tarvitse pestä hampaita, vaikka olisi älyllisesti kolmevuotiaan tasolla.

Miten nykyaikaista suostumuslakia sovelletaan kehitysvammaisen kohdalla? Jos normaaliälyinen hyväksikäyttää kehitysvammaista ja saa muut ihmiset uskomaan, että uhrihan oli halukas aktiin mukaan vaikkei olisi edes ymmärtänyt mihin ryhtyi saati halunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Se on Itsemääräämisoikeus.

Siis samanlaista utopiahöttöä kuin inkluusio-periaatteen kritiikitön soveltaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on Itsemääräämisoikeus.

Siis samanlaista utopiahöttöä kuin inkluusio-periaatteen kritiikitön soveltaminen.

Totta. Tiesittekö muuten, että koko inkluusio tarkoitettiin koskemaan alun perin fyysisesti vammaisia, koska heille suunnatut erityiskoulut eivät huomioineet terävimpien vammaisten tarpeita, vaan mentiin hitaampaan tahtiin. Tällöin sai unohtaa haaveet lukiosta ja yliopistosta, jos sinne oli kykyä ja kiinnostusta. Nyt koko inkluusio on käännetty päälaelleen, jonka myötä ison ryhmän seassa on käytöshäiriöiset ja ilman keva-diagnoosia olevat hyvin heikot oppilaat. Kaikki, mikä alkoi fyysisesti vammaisten oikeuksista sovelletaan nyt kehitysvammaisiin huonolla menestyksellä.

Meillä jos 10-vuotias ei kävisi suihkussa ja pesisi hampaita, eikä me vanhemmat huolehdittaisi siitä, että lapsemme huolehtii hygieniasta, niin sehän olisi heitteillejättö ja meidän kykyä vanhempina kyseenalaistettaisiin. Sama koskisi sitäkin, jos laiminlöisimme diabeteksen tai epilepsian hoitoa ja annettaisiin jopa syödä joka päivä herkkuja ja juoda vaikka alkoholia, jos lapsellamme olisi jompi kumpi sairaunsiksista.

Kauhulla katselen, kun nuoria kehitysvammaisia naisia laitetaan asumaan "itsenäisesti". Nämä naiset ovat sellaisia reppanoita, jotka eivät kykene itsestään huolehtimaan vaan annetaan muiden ihmisten hyväksikäyttää tajuamatta, että on tullut hyväksikäytetyksi. Myös lievästi kehitysvammaiset miehet käyttävät näitä naisia hyväksi. Omassa kodissaan he sitten elelevät nälkiintyneinä, rahattomina ja huonokuntoisina. Mitään ei voi tehdä, kun on se itsemääräämisoikeus. 

Varokaa vain, ettei tule pullat uuniin. Vanhemmille aivan raskasta, jos kehtiysvammainen lapsi tekee jälkikasvua. Tuttu eläkkeellä oleva pariskunta sanonut, että he eivät missään nimessä kaipaa lisää huollettavia jos kuulevat kehitysvammaisen lapsensa haluavan lapsia. Oman lapsen kanssa jo oli haasteita, niin pienempiä kuin isompiakin. Isovanhemmista tulisi varavanhempia mahdolliselle lapsenlapselle, jos kehitysvammainen alkaisi tekemään omaa jälkikasvua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

68. Ps. En ymmärrä sitä että vanhempien etu menee lapsen edun edelle. Siinä ei mielestäni ole mitään hullunkurista, että lapsi joutuu olosuhteisiin, missä hänestä ei voida huolehtia.

 

Eläimiä ei koskaan suotaisi laittaa asumaan huonoihin olosuhteisiin. Koiran omistajaehdokkaatkin syynätään tarkkaan verrattuna tuleviin vanhempiin. Voitte vain kuvitella, kun kehitysvammainen serkkuni kertoi haluavansa koiran. Hänelle sanottiin suoraan, että koiraa pitää ulkoiluttaa säännöllisesti ja sitä pitää käyttää ulkona, satoi tai paistoi, oli sitten kipeänä tai ei.

Kun tuli puheeksi haaveet omasta lapsesta, ei voi keva-ohjaaja mitään sanoa vaan siihen oikein kannustetaan. Tytön vanhemmat ovat taas ihan kauhuissaan ja toivovat, että ei koskaan tulisi perheenlisäystä toisen vanhemmista ollessa eläkkeellä f

Nro 94: lainaus ei toimi palstalla hyvin, mutta kommentoin tuohon rikollisuuteen. 

Mikä olikaan Suomessa se tapaus, jossa äiti katsoi läpi sormien, kun mies hyväksikäytti tämän naisen lapsia. Nainen ei välittänyt omien lastensa turvallisuudesta! Oli spekuloitu kyseisen naisen olleen lievästi kehitysvammainen ja tämä taidettiin vahvistaa ihan mediassakin. Toki tällaista tapahtuu ihan normaaliälyisten keskuudessakin, en käy kieltämään.

Olihan monet spekuloineet Eerikan isän olleen heikkolahjainen, mutta sitten toisaalta taas haka jossain asiassa ja lääkitys olisi enemmänkin vaikuttanut aivotoimintaan. Isän uusi naisystävä oli varmasti normaaliälyinen, jolle epäsosiaalinet piirteet koituivat "eduksi", kun sai viranomaiset uskomaan kaikkea soopaa, mitä hän kertoi vaikka sokea olisi huomannut, että nyt ei ole mikään ranskalais-marokkolainen kirurgi kyseessä. Ei tuo mitenkään tavatonta ole, mielisairaissa on oikeasti perusjamppoja älykkäämpiä ihmisiä.