Paljonko olet painanut ENIMMILLÄÄN? Eli mikä on painoennätyksesi? Se on tärkeä tieto, koska elimistösi pyrkii kaikin keinoin palaamaan tähän...
Tekniikan Maailmassa asiantuntija kertoo, että ihmisen elimistö pyrkii kaikin keinoin saavuttamaan korkeimman aikaisemman painonsa. Siksi laihdutuksen jälkeen on niin vaikea pysyä hoikkana, mutta aina hoikkana olleella ei ole mitään ongelmia pysyä edelleen hoikkana.
Ihmisen lihoessa rasvasolujen määrä lisääntyy. Laihduttaessa määrä ei - yllätys yllätys - vähenekään vaan rasvasolut vain pienenevät. Nämä rasvasolut pyrkivät palaamaan vanhaan kokoonsa mikä voi olla jopa 100-kertainen.
Itsensä lihottanut on tuomittu loppuelämäksi olemaan lihava tai jatkuvaa nälkää kärsivä jojoilija. Sorry vaan, mutta varmaan itsekin olette huomanneet että tosi harva on pysynyt laihduksen jälkeen hoikkana pidempään, esim. 30 vuotta.
Kommentit (328)
Tosiaan normaalipainoisena oleminen vaatii pientä huomiota ruokavalioon. Jos syö 3-4 ateriaa päivässä, niin ei voi aina mättää koko mahaa täyteen. Lisäksi pitäisi vältellä korkea energisia ruokia joissa sokeria tai rasvaa.
111 kg nyt painan 96 kg. Kun jättää sokerin pois paino pysyy kohdillaan.
Oon 168c cm. 64 kg, se oli suurin paino mulla lukiossa, sitten pudotin sen 54 kg:aan mikä oli liian vähän tai siis näytin liian laihalta omasta mielestäni. Lähdin painon pudotuksen jälkeen kuukaudeksi ulkomaille missä laihduin lisää ulkonäöstä päätellen (en mitannut painoa) tahtomattani ja tuon nopean painon pudotuksen kroppa otti takaisin, kun kuukauden ajan takaisin kotiin päästyäni ahmin ja se on ollu elämän ainoa ajanjakso jolloin oon ahminut. Sitten paino pysyi vakiona noin 60 kg:ssa 7 vuoden ajan, kunnes nyt puoli vuotta sitten aloitin hormonilääkkeen ja paino nousi sen takia takaisin 64 kg:aan. En kylläkään peilistä tai vaatteidenkaan puolesta huomannut painonnousua, huomasin sen vasta kun kävin vaa'alla. Toisaalta ihan sama, kun en ulkonäöstä huomaa painonnousua ja kun ei ole terveydelle haitallinen paino.
Vierailija kirjoitti:
Mun elimistö pyrkii kaikin voimin mun normaalipainoon. Siihen asti saan laihdutettua helposti, mutta jos siitä menee alle niin alkaa ruokaa tehdä mieli ihan eri lailla. Kokemusta on 30 vuotta, kun tuossa ympärillä on paino jojoillut.
Useimmilla elimistö pyrkii normaalipainoon, ja alipainossa/erittäin matalissa rasvoissa pysyminen vaatii tietoisia valintoja ja itsekuria.
Esim. mallitkin joutuvat kituuttamaan pysyäkseen alipainoisina, eli ei heilläkään ole useinkaan geneettistä se laihuus. Toki joillain on geneettisesti alipainoinen ja aivan rasvaton kroppa, mutta niillä on sitten sen mallinen ja kokoinen se kroppa muutenkin, ettei sovellu malliksi (ei ole tarpeeksi atleettinen ja ryhdikäs).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pituutta 163cm, viime keväänä 75,5kg. Nyt paino 67,5kg. Mummu 60v.
Off topic: Miksi kutsut itseäsi mummuksi, vaikka ketju ei liity mitenkään isovanhemmuuteen? Kysyn siksi, että olen saman ikäinen eikä minun tulisi mieleenikään kutsua itseäni mummuksi, ei sittenkään vaikka olisi lapsenlapsia (paitsi tietysti heille).
Samaa mietin minäkin. Olen myös kohta 60 enkä suostu kutsumaan itseäni mummuksi, se ei ole yhtään seksikästä.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan normaalipainoisena oleminen vaatii pientä huomiota ruokavalioon. Jos syö 3-4 ateriaa päivässä, niin ei voi aina mättää koko mahaa täyteen. Lisäksi pitäisi vältellä korkea energisia ruokia joissa sokeria tai rasvaa.
Ja höpö höpö.
90 kg. Ensimmäisen kerran saavutin sen kolmatta lastani odottaessani. Siitäkö siis johtuu, että imetysaikana lihoin tuonne samoihin lukemiin? Nyt olen jo monta vuotta taistellut saadakseni painon alas, mutta 87 kg tuntuu olevan kehon mielestä ehdoton alaraja. Jos menen sen alle, ruokahalu kasvaa pysyvästi - kunnes olen taas tuossa 87 kilossa.
Sikäli hyvä, että tuo 87 kg on kuitenkin 3 kg vähemmän kuin 90 kg. Ehkä pitäisi vaan olla iloinen siitäkin vähästä?
Noin 75kg, olen 180cm mies.
Viimeiset 6 vuotta paino jojoilee 69-71 kg välillä. Fyysinen työ, jätin limsat vähemmälle ja teen itse ruuat.
Vois kait sitä olla enemmän massaa ja lihaksia, mutta se vaatii vaivaa ja laiska ku on. Helpompi pysyä hoikkana, parempi sekin kuin ylipainoinen.
Enimmällään nyt 85 kg. Olen pitkä 178 cm ja vasta nyt minusta tuntuu että näytän naiselliselta ja sopusuhtaiselta.
Varmaan jotain 52 kiloa. Silti olen ollut jo monta vuotta alle 50-kiloinen, en yhtään huomaa että elimistö pyrkisi takaisin 52 kiloon.
Höpöhöpö. Minä olen painanut kaikissa raskauksissa lähestulkoon 80 kg. Tämän lisäksi minulla oli yksi poikkeuksellisen stressaava ajanjakso elämässä, jolloin painoin hetkellisesti 70kg.
Painan normaalisti 55kg, ja aina kun nämä "poikkeustilanteet" joiden aikana painoni nousee päättyvät, painoni putoaa takaisin siihen 55 kiloon, vaikka en juurikaan sen eteen pinnistele.
65kg. Pituutta 167cm. Paino kyllä putoaa kuin itsestään, kun vain jätän herkut vähemmälle.
Vierailija kirjoitti:
65kg. Pituutta 167cm. Paino kyllä putoaa kuin itsestään, kun vain jätän herkut vähemmälle.
Maltillisesti ruokavaliomuutoksilla pudotettu paino ei nouse takaisin jos syö pääasiassa terveellisesti ja herkuttelee vain silloin tällöin kohtuudella.
Olen ollut päälle 110kg, nyt viidettä vuotta normaalipainossa ilman mitään ihmedieettejä, lääkkeitä tms.
En usko aloitukseen.
173. 78kg.
Olin Englannissa, siellä on isäntäväen armoilla.
Kun palasin Suomeen laihduin heti 3 kiloa ja muutamassa kuukaudessa normaaliin painooni.
Se kävi itsestään kun palautti normaalit liikuntaharrastukset ja ruoat.
Niin että täyttä skeidaa tuo "tutkimus"
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö. Minä olen painanut kaikissa raskauksissa lähestulkoon 80 kg. Tämän lisäksi minulla oli yksi poikkeuksellisen stressaava ajanjakso elämässä, jolloin painoin hetkellisesti 70kg.
Painan normaalisti 55kg, ja aina kun nämä "poikkeustilanteet" joiden aikana painoni nousee päättyvät, painoni putoaa takaisin siihen 55 kiloon, vaikka en juurikaan sen eteen pinnistele.
Aivan sama täällä..Raskaana en ole ollut, mutta poikkeustilanteita on ollut.
Kun mieli voi hyvin, paino hakeutuu luonnostaan normaaliksi.
Tuo on vain jotain, jonka kehon positiiviset ovat keksineet tekosyynä olla lihava.
Painavimmillaan olin 64 kiloa ja olo oli tukala. Tällä hetkellä taas 55 kg ja tämä on ollut se paino, mistä olen 40-vuotisen elämäni aikana valtaosan aikuismitoistani viettänyt. Pituutta 175 cm, myös molemmat vanhemmat pitkiä ja hoikkia. Mun on vaikea uskoa, että elimistö pyrkisi tuohon ylimpään painoon, koska en ole ikinä ollut niin huonovointinen ja väsynyt kun silloin, eli keho yritti kertoa kaiken muunkin stressin keskellä, että nyt ei mee hyvin.
170/78 kuopuksen syntymän jälkeen. Selkeesti paino yrittää siihen. Tuota ennen ylin oli 170/70, eikä paino noussut sen yli vahingossakaan. Vasta viimeisessä raskaudessa. Nyt on täystyö pitää edes 70kg, kun todella herkästi lähtee nousuun.
54kg. Paitsi raskausaikana varmaan lähemmäs 60kg.