Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi exän uuden pitää tunkea kaikkiin lasten juhliin ja tapahtumiin
30.05.2023 |
Oikein väen väkisin on pitänyt päästä tapahtumiin, joihin esim pyritty rajaamaan yleisöä. En todellakaan näe näitä tilanteita sellaisena että olisi jotenkin lapsen takia näissä. Jotkut omat motiivit tässä on takana, koska päin vastoin jos olisi ajattelisi tai olisi ajatellut asioita lapsen kannalta olisi toiminut toisin ja olisi antanut tilaa sekä aikaa heille. Onko muilla samoja fiiliksiä? Ja toisaalta jos olet tällainen nyxän lasten tapahtumiin tuppautuja niin miksi? Nyt ehkä vaan v**uttaa yleisesti tämä itsensä korostaminen.
Kommentit (342)
Tämän takia uusioperhe on kuolleena syntynyt konsepti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä anna lupaa. Sano asiasta ja "räyhää", kun lapsi ei kuuloetäisyydellä. Ihmettele sitä tuppautumista ja korostamista. Onko joku lapsenhoitohullu tai leikkii äitiä/isää. Oikea vanhempi olet sinä, piste.
Todennäköisesti myös ex jättää osallistumasta.
Onko joku aikuinen tosiaan noin saakelin raukkamainen, omaa lasta kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä järjestelen eron viimeisiä metrejä ja jäin miettimään mahdollisen miehen uuden puolison osallistumista juhliin. Mies on pelkkä k-pää ilman käytöstapoja ja täysi törkimys monella eri tasolla, joten eron jälkeen en haluaisi nähdä häntä enää koskaan. Lasten takia olen kuitenkin valmis olemaan hänen kanssaan läsnä samassa paikassa esim. isommissa lasten hetkissä ja juhlissa.
Miehen uusi puoliso sen sijaan (jos on mukava ja täyspäinen ihminen) on tervetullut viettämään kanssamme pienempiäkin kekkereitä, jos hänellä kerran on joku tärkeähkö rooli lasteni elämässä. Vielä alleviivaan: uusi puoliso on tervetullut, k-päämies ei. Näinkin voi olla. Ajatella !!
Näinkin ehkä voisi olla. Todennäköisesti katsantokantasi muuttuu, kun se uusi puoliso on konkretiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei tulisi mieleenikään mennä mihinkään muihin miehen lasten juhliin kuin rippijuhliin ja yo-juhliin. Sielläkin seison sivussa, onnittelen toki, mutta siirryn taka-alalle, vaikka suhteemme ei edes pettämisestä alkanut.
Käytöstapoja.Jos kyseessä olisi jo yhdessäasuminen, niin olisi vähän outoa joutua poistumaan kotoaan, mikäli siellä järjestetään esim. lapsen syntymäpäiväjuhlia.
Niinpä. Mielestäni ei uuden kumppanin tarvitse nöyristellä, hiiviskellä ja siirtyä yhtään mihinkään sivuun miehensä rinnalta. Saatikka jos asutaan yhdessä. Kummallisia ajati0uksia ia "käytöstapoja".
Eivät ne liity mitenkään käytöstapoihin, päinvastoin.
Itse en haluaisi opettaa lapsille tuollaisella hiiviskelyllä ja itsensä (sekä myös miehen ja suhteemme) mitätöimisellä, että joku ihminen on vähäarvoisempi kuin toinen.
Ensimmäinen vaimo ei ole yhtään sen arvokkaampi käytöstapojen kannalta kuin se toinenkaan.
Yhteiset lapset miehen eivät tee hänestä loppuelämänsä ajaksi kuningatarta ja minusta Tuhkimoa.
Uuden kumppanin ei tarvitse nöyristellä tai totella entistä vaimoa vain tottelemisen takia tai ettei joku asia entiselle sovi.
Jos on tolkun ihminen ja lapsille sopii niin entisellä vaimolla ei ole pariskunnan asioihin mitään sanomista.
Voi kiukutella ja sitkottaa, mutta valtaa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Yrittävät raivokkaasti saada uusperheen toimimaan. Asiaan kuuluu kaiken tekeminen korostetun tiiviisti yhdessä perheenä ja siitä kaikille kertominen. Asiaan kuuluu myös vakuutella äänekkäästi juuri kuten tässä ketjussa, että motiivina on lasten hyvinvointi.
Ei ydinperheessä tarvitse korostaa että ollaan perhe tai lasten etu on tärkeintä, se on itsestään selvää. Nämä uusperheet on sitten erikseen.
"Ydinperheessä" ei siis tehdä mitään yhdessä? Vai tehdään ja se on perheen korostamista ja raivokasta yritystä saada ydinperhe toimimaan? Kumpi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voin ihan suoraan sanoa, etten halua(isi) eksän nyksää kanssani samoihin juhliin, koska on minua paljon nuorempi ja lapseton ja eksä haluaa tällä leveillä (oikeasti).
Itse hoidan lasten arjen ja järjestän juhlat ja niissä kaadan kahvia ja lämmitän piirakkaa ja eksä seurustelee vieraiden kanssa käsi uuden harteilla ja vieraat lähtiessään mielessään vertaavat, että ei ihmekään kun sen tylsän äitisen vaihtoi uudempaan malliin.
Tuo uuden myös kaikkiin lasten harrastusjuttuihin näytille.
No, mikäs tässä. Pääsin mieslapsesta eroon. Ei kai ole minulta pois, muttei kivaltakaan tunnu. Olen kai pieni ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaisesti ajatelleen eronneen yhteishuoltajaäidin lapsena minulla on ap:lle yksi neuvo. Lopeta tuo katkeruus keinolla millä hyvänsä. Siitä on haittaa vain sinulle ja lapsellesi, muille lähinnä huvia.
Minä itse olen osallistunut kaikkii juhliin, enkä ole kieltänyt ketään tulemasta enkä itse kieltäytynyt menemästä. Tilanteet ja juhlat ovat minulle neutraaleita tapahtumia.
Ihmettelen tässä vain syytöksiä katkeruudesta sekä ylläolevalta että aikaisemmilta kirjoittajilta. Ei minusta asialla ole katkeruuden kanssa mitäön tekemistä, vaan se, ettei halua nähdä nyksiä tai eksiä niin kertoo vain paranemisprosessin olevan kesken. Haavat ovat vielä auki, omaa elämää ollaan vasta rakentamassa, tai omia rajoja, tunteita ja tarpeita vasta karkoitetaan.
Jos eksälle tai nyksälle kiukutellaan vielä viiden vuoden jälkeen, niin sitten vasta mennään katkeruuden puolelle. Ja silloinkaan katkeruus ei lopu käskemällä, vaan silloin se padottu viha pitää purkaa. Eli jälleen mennään niitten omien rajojen, tunteiden ja tarpeiden käsittelyyn, koska se jäi silloin alussa kesken.
Tunteita saa toki olla moneen suuntaan, eri asia on se miten niitä käsittelee ja miten ne näyttää exälle, exän uudelle ja etenkin lapsille. Täytyy oppia erottamaan asiattomat tilanteet tilanteista, joissa vain oma katkeruus ottaa vallan, ja pyrkiä käsittelemään se tunne eikä syöstää sitä muiden niskaan.
Jos tunteiden käsittelyn ja katkeruuden kanssa on haasteita ja ne purkautuvat lähipiirille räyhäämisenä ja exän elämään puuttumisena, voi olla hyvä pyrkiä käsittelemään niitä esimerkiksi terapiassa. Muussa tapauksessa toiminnallasi voi olla aika kauaskantoisiakin vaikutuksia varsinkin lastesi elämissä.Näin on, mutta kun tätä ketjua luin, niin en moista käyttäytymistä löytänyt. Moni kertoo vain loukkaantuneensa, eikä se ole katkeruutta.
Apn teksti on yhtä katkeraa tilitystä, ei mitään muuta. Samoin moni kommentti siitä miten nyksä on perheenrikkoja ja haahka ja rajaton jne.
Kuinkahan moni kutsuu noin niinkuin ystävällisessä mielessä ilman katkeruutta esimerkiksi juhliin tulevaa siskoa tai ystäväänsä harakaksi, naikkoseksi, itsensä korottajaksi, esilletuojaksi, rajattomaksi tms.
Eli ei yhtään ole monella katkeruutta, eihän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ofelia kirjoitti:
Meillä "onneksi" kaikki lasten isommat juhlat (rippijuhlat, koulun päättäjäiset) on osuneet koronavuosiin joten esim. kirkossa ja koululla on rajoitettu osallistujia ja siten ei ole edes tarvinnut keskustella siitä, osallistuuko nyxät sinne.
Minulle on ollut tärkeää että siellä koulun juhlasalissa kuopuksen peruskoulun päättämistä nyyhkiessä sain olla kaksin lapsen isän kanssa, en olisi halunnut sinne omaa kumppania tai exän nyxää, meidän lapsi, meidän juttu. Mutta sen jälkeen kakkukahveille tottakai! More the merrier!
Perus exässä roikkuja. 🥱
Vierailija kirjoitti:
Mä voin ihan suoraan sanoa, etten halua(isi) eksän nyksää kanssani samoihin juhliin, koska on minua paljon nuorempi ja lapseton ja eksä haluaa tällä leveillä (oikeasti).
Itse hoidan lasten arjen ja järjestän juhlat ja niissä kaadan kahvia ja lämmitän piirakkaa ja eksä seurustelee vieraiden kanssa käsi uuden harteilla ja vieraat lähtiessään mielessään vertaavat, että ei ihmekään kun sen tylsän äitisen vaihtoi uudempaan malliin.
Tuo uuden myös kaikkiin lasten harrastusjuttuihin näytille.
No, mikäs tässä. Pääsin mieslapsesta eroon. Ei kai ole minulta pois, muttei kivaltakaan tunnu. Olen kai pieni ihminen.
Minä en tuohon suostuisi. Siksi en juhlia edes järjestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et pitänyt puolisostasi vaan itsekk rakensit vaan omaa uraasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei tulisi mieleenikään mennä mihinkään muihin miehen lasten juhliin kuin rippijuhliin ja yo-juhliin. Sielläkin seison sivussa, onnittelen toki, mutta siirryn taka-alalle, vaikka suhteemme ei edes pettämisestä alkanut.
Käytöstapoja.Jos kyseessä olisi jo yhdessäasuminen, niin olisi vähän outoa joutua poistumaan kotoaan, mikäli siellä järjestetään esim. lapsen syntymäpäiväjuhlia.
Niinpä. Mielestäni ei uuden kumppanin tarvitse nöyristellä, hiiviskellä ja siirtyä yhtään mihinkään sivuun miehensä rinnalta. Saatikka jos asutaan yhdessä. Kummallisia ajati0uksia ia "käytöstapoja".
Eivät ne liity mitenkään käytöstapoihin, päinvastoin.
Itse en haluaisi opettaa lapsille tuollaisella hiiviskelyllä ja itsensä (sekä myös miehen ja suhteemme) mitätöimisellä, että joku ihminen on vähäarvoisempi kuin toinen.
Ensimmäinen vaimo ei ole yhtään sen arvokkaampi käytöstapojen kannalta kuin se toinenkaan.
Yhteiset lapset miehen eivät tee hänestä loppuelämänsä ajaksi kuningatarta ja minusta Tuhkimoa.
Uuden kumppanin ei tarvitse nöyristellä tai totella entistä vaimoa vain tottelemisen takia tai ettei joku asia entiselle sovi.
Jos on tolkun ihminen ja lapsille sopii niin entisellä vaimolla ei ole pariskunnan asioihin mitään sanomista.
Voi kiukutella ja sitkottaa, mutta valtaa ei ole.
Olen jossain yllä puhunut käytöstavoista, mutta en viitannut yhtään tuohon, mistä sinä puhut. Olen 100 % sitä mieltä, että eksällä ei ole mitään asiaa sanella, miten entinen elää elämäänsä uuden puolison kanssa. Ei kukaan ole vähempiarvoisenpi.
Minä viittasin käytöstavoilla siihen, että pettäjäpariskunta ymmärtää olevansa sen verran häpeissään perheen rikkomisesta, että toimii asemansa mukaisesti. On ollut pöyristyttävää sivusta katsoa, kuinka eräs mies raahasi nyksänsä vanhaan kaveripiiriimme, ja me luonnollisesti olimme petetyn puolella, emmekä halunneet nyksää joukkoomme. Mies nakkeli niskojaan ja syytti eksäänsä mustamaalauksesta, vaikka todistetusti heillä oli ollut vuoden pituinen salasuhde.
Samaisen perheen teini riitautui isänsä kanssa, ja taas isä syytti eksäänsä. Jne. Ei yhtään tajunnut, että ois kannattanut olla ihan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korvaukseksi maksamista elareista
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin osallistun kaikkiin mieheni lapsen juttuihin koska olemme perhe ja lapsi on minullekin tärkä. Haluamme hänen myös kokevan olevansa meille tervetullut.
No itseasiassa mies ja lapsi on se perhe ja sinä olet tai et ole tervetullut lapsen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teitkö sinä exäsi kanssa asioita yhdessä kun olitte vielä pari? Kyllä varmasti, koska se oli luonnollista. Exälläsi on nyt uusi parisuhde ja he tottakai tekevät myös asioita yhdessä. Jos nyt välttämättä koitat saada heitä erilleen, niin varaudu siihen, että exäsi alkaa kokea lastensa asioihin osallistumisen liian hankalaksi ja jättäytyy sivummalle. Se on sitten sinun omaa syytäsi. Koska parisuhde nyt vaan menee kaiken edelle, etkä sinä lapsia aseena käyttämällä pääse siihen väliin.
Kuka ne juhlat järjestää? Jos Ap järjestää ne lapselle omassa kodissaan, niin hän päättää itse ketä sinne kutsutaan. Jos joku muu järjestää niin hän päättää. Jos on yleiset juhlat esim. kevätjuhla, niin on Ap:n exän ja hänen kumppaninsa välinen asia sopia mennäänkö pariskuntana vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Teitkö sinä exäsi kanssa asioita yhdessä kun olitte vielä pari? Kyllä varmasti, koska se oli luonnollista. Exälläsi on nyt uusi parisuhde ja he tottakai tekevät myös asioita yhdessä. Jos nyt välttämättä koitat saada heitä erilleen, niin varaudu siihen, että exäsi alkaa kokea lastensa asioihin osallistumisen liian hankalaksi ja jättäytyy sivummalle. Se on sitten sinun omaa syytäsi. Koska parisuhde nyt vaan menee kaiken edelle, etkä sinä lapsia aseena käyttämällä pääse siihen väliin.
Ei todellakaan mene parisuhde lasten edelle. Olen eronnut ja olen uudessa suhteessa. Lasten asiat hoidetaan ensimmäisenä (ja lasten toinen vanhempi on osa sitä). Uutta miestä tapaan ilman lapsia. Ehkä joskus myöhemmin hänkin saattaa tulla osaksi myös lasten elämää, mutta se ei todellakaan tapahtuisi nopeasti ja ymmärrän, että exäni on lapsille paljon tärkeämpi kuin uusi mies. Jos siis pitäisi valita, kumpi heistä osallistuu lasten juhliin, niin exä tietysti. Ei kai ne nyt nyxälle niin tärkeitä juttuja ole, kun ei ole kyse hänen lapsistaan. Uskon, että jos nyxä tuppaisi väkisin mukaan, hän olisi vain kontrollinhaluinen ja mustasukkainen (jolloin kyllä jättäisin hänet, koska exäni oli todella kontrolloiva, ja sellaista en enää kestäisi).
Vierailija kirjoitti:
Mä voin ihan suoraan sanoa, etten halua(isi) eksän nyksää kanssani samoihin juhliin, koska on minua paljon nuorempi ja lapseton ja eksä haluaa tällä leveillä (oikeasti).
Itse hoidan lasten arjen ja järjestän juhlat ja niissä kaadan kahvia ja lämmitän piirakkaa ja eksä seurustelee vieraiden kanssa käsi uuden harteilla ja vieraat lähtiessään mielessään vertaavat, että ei ihmekään kun sen tylsän äitisen vaihtoi uudempaan malliin.
Tuo uuden myös kaikkiin lasten harrastusjuttuihin näytille.
No, mikäs tässä. Pääsin mieslapsesta eroon. Ei kai ole minulta pois, muttei kivaltakaan tunnu. Olen kai pieni ihminen.
No hänen -mieslapsen- kanssaan olet kuitenkin lisääntynyt. Jos mies on ylpeä naisestaan ja esittelee häntä, sehän on vain hyvä merkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä anna lupaa. Sano asiasta ja "räyhää", kun lapsi ei kuuloetäisyydellä. Ihmettele sitä tuppautumista ja korostamista. Onko joku lapsenhoitohullu tai leikkii äitiä/isää. Oikea vanhempi olet sinä, piste.
Todennäköisesti myös ex jättää osallistumasta.
Onko joku aikuinen tosiaan noin saakelin raukkamainen, omaa lasta kohtaan?
On silloin, jos toinen koittaa lasten avulla lyödä kiilaa exänsä ja hänen nykyisensä välille.
On täysin eriasia nyksän osallistua juhlaan/tapahtumaan jos suhde kestänyt jo pidempään, vakiintunut, asutaan yhdessä jne. Entä jos ero on tuore, suhde uusi, tai salasuhteesta alkanut ja edellisen liiton rikkonut. Tällöin en kyllä ensimmäiseen vuoteen itse menisi, enkä toivo exän nyksänkään osallistuvan.
On kohteliasta sitä toista osapuolta kohtaan antaa hänelle aikaa toipua. Kuten myös niille lapsille. Alle vuodessa ei kenestäkään äiti/isäpuolesta tule niin läheistä tai uus perheestä niin tiivistä etteikö voisi juhlasta jäädä pois.
Toki on eriasia, jos juhlaan nimenomaan kutsutaan osallistumaan.
Kyllä minä kauhulla odotan tuleeko exän nyksä mukaan lapseni rippijuhlaan. Muutti sisään 2vkoa minun lähtöni jälkee. Lähdöstä vasta 2kk aikaa. Suhde kehittynyt selkäni takana, liittomme aikana salassa vuosia.
Lapsille hänet on esitelty toki, samoin hänen lapsensa.
Kyllä minä ottaisin loukkauksena ja märän rätin naamaan hieromisena hänen osallistumisensa.
Ja ex sen saattaa kiusallaan tehdä. Nyt jo esittelee uutta rakkauttaan lenkkeilemällä kanssaan kotini ohitse. Vaikka vaihtoehtoisia reittejä olisi todella paljon. Tosin, tämä lähinnä naurattaa minua. Tekee näin toimivasta ihmisestä/ihmisistä lähinnä pellen.
Exää en kaipaa. Erosta olen vielä rikki. Tosin, minun ex oli niin ilkeä ja ikävä ihminen, että jos saisin valita, en haluaisi nähdä häntäkään. Enää ikinä.
Muöhemminkin,,suhteen olessa vakiintunut jos johonkin rajalliset osallistujat on osallistujat silloin sen kyseisen lapsen vanhemmat, kenties sisarukset, ei nyksät. Olkoot olleet lasten elämässä vaikka 10 vuotta.
Itse tässä järjestelen eron viimeisiä metrejä ja jäin miettimään mahdollisen miehen uuden puolison osallistumista juhliin. Mies on pelkkä k-pää ilman käytöstapoja ja täysi törkimys monella eri tasolla, joten eron jälkeen en haluaisi nähdä häntä enää koskaan. Lasten takia olen kuitenkin valmis olemaan hänen kanssaan läsnä samassa paikassa esim. isommissa lasten hetkissä ja juhlissa.
Miehen uusi puoliso sen sijaan (jos on mukava ja täyspäinen ihminen) on tervetullut viettämään kanssamme pienempiäkin kekkereitä, jos hänellä kerran on joku tärkeähkö rooli lasteni elämässä. Vielä alleviivaan: uusi puoliso on tervetullut, k-päämies ei. Näinkin voi olla. Ajatella !!