En ymmärrä miksi exän uuden pitää tunkea kaikkiin lasten juhliin ja tapahtumiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaisesti ajatelleen eronneen yhteishuoltajaäidin lapsena minulla on ap:lle yksi neuvo. Lopeta tuo katkeruus keinolla millä hyvänsä. Siitä on haittaa vain sinulle ja lapsellesi, muille lähinnä huvia.

Minä itse olen osallistunut kaikkii juhliin, enkä ole kieltänyt ketään tulemasta enkä itse kieltäytynyt menemästä. Tilanteet ja juhlat ovat minulle neutraaleita tapahtumia.

Ihmettelen tässä vain syytöksiä katkeruudesta sekä ylläolevalta että aikaisemmilta kirjoittajilta. Ei minusta asialla ole katkeruuden kanssa mitäön tekemistä, vaan se, ettei halua nähdä nyksiä tai eksiä niin kertoo vain paranemisprosessin olevan kesken. Haavat ovat vielä auki, omaa elämää ollaan vasta rakentamassa, tai omia rajoja, tunteita ja tarpeita vasta karkoitetaan.

Jos eksälle tai nyksälle kiukutellaan vielä viiden vuoden jälkeen, niin sitten vasta mennään katkeruuden puolelle. Ja silloinkaan katkeruus ei lopu käskemällä, vaan silloin se padottu viha pitää purkaa. Eli jälleen mennään niitten omien rajojen, tunteiden ja tarpeiden käsittelyyn, koska se jäi silloin alussa kesken.

Tunteita saa toki olla moneen suuntaan, eri asia on se miten niitä käsittelee ja miten ne näyttää exälle, exän uudelle ja etenkin lapsille. Täytyy oppia erottamaan asiattomat tilanteet tilanteista, joissa vain oma katkeruus ottaa vallan, ja pyrkiä käsittelemään se tunne eikä syöstää sitä muiden niskaan.

Jos tunteiden käsittelyn ja katkeruuden kanssa on haasteita ja ne purkautuvat lähipiirille räyhäämisenä ja exän elämään puuttumisena, voi olla hyvä pyrkiä käsittelemään niitä esimerkiksi terapiassa. Muussa tapauksessa toiminnallasi voi olla aika kauaskantoisiakin vaikutuksia varsinkin lastesi elämissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaisesti ajatelleen eronneen yhteishuoltajaäidin lapsena minulla on ap:lle yksi neuvo. Lopeta tuo katkeruus keinolla millä hyvänsä. Siitä on haittaa vain sinulle ja lapsellesi, muille lähinnä huvia.

Minä itse olen osallistunut kaikkii juhliin, enkä ole kieltänyt ketään tulemasta enkä itse kieltäytynyt menemästä. Tilanteet ja juhlat ovat minulle neutraaleita tapahtumia.

Ihmettelen tässä vain syytöksiä katkeruudesta sekä ylläolevalta että aikaisemmilta kirjoittajilta. Ei minusta asialla ole katkeruuden kanssa mitäön tekemistä, vaan se, ettei halua nähdä nyksiä tai eksiä niin kertoo vain paranemisprosessin olevan kesken. Haavat ovat vielä auki, omaa elämää ollaan vasta rakentamassa, tai omia rajoja, tunteita ja tarpeita vasta karkoitetaan.

Jos eksälle tai nyksälle kiukutellaan vielä viiden vuoden jälkeen, niin sitten vasta mennään katkeruuden puolelle. Ja silloinkaan katkeruus ei lopu käskemällä, vaan silloin se padottu viha pitää purkaa. Eli jälleen mennään niitten omien rajojen, tunteiden ja tarpeiden käsittelyyn, koska se jäi silloin alussa kesken.

Tunteita saa toki olla moneen suuntaan, eri asia on se miten niitä käsittelee ja miten ne näyttää exälle, exän uudelle ja etenkin lapsille. Täytyy oppia erottamaan asiattomat tilanteet tilanteista, joissa vain oma katkeruus ottaa vallan, ja pyrkiä käsittelemään se tunne eikä syöstää sitä muiden niskaan.

Jos tunteiden käsittelyn ja katkeruuden kanssa on haasteita ja ne purkautuvat lähipiirille räyhäämisenä ja exän elämään puuttumisena, voi olla hyvä pyrkiä käsittelemään niitä esimerkiksi terapiassa. Muussa tapauksessa toiminnallasi voi olla aika kauaskantoisiakin vaikutuksia varsinkin lastesi elämissä.

Näin on, mutta kun tätä ketjua luin, niin en moista käyttäytymistä löytänyt. Moni kertoo vain loukkaantuneensa, eikä se ole katkeruutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaisesti ajatelleen eronneen yhteishuoltajaäidin lapsena minulla on ap:lle yksi neuvo. Lopeta tuo katkeruus keinolla millä hyvänsä. Siitä on haittaa vain sinulle ja lapsellesi, muille lähinnä huvia.

Minä itse olen osallistunut kaikkii juhliin, enkä ole kieltänyt ketään tulemasta enkä itse kieltäytynyt menemästä. Tilanteet ja juhlat ovat minulle neutraaleita tapahtumia.

Ihmettelen tässä vain syytöksiä katkeruudesta sekä ylläolevalta että aikaisemmilta kirjoittajilta. Ei minusta asialla ole katkeruuden kanssa mitäön tekemistä, vaan se, ettei halua nähdä nyksiä tai eksiä niin kertoo vain paranemisprosessin olevan kesken. Haavat ovat vielä auki, omaa elämää ollaan vasta rakentamassa, tai omia rajoja, tunteita ja tarpeita vasta karkoitetaan.

Jos eksälle tai nyksälle kiukutellaan vielä viiden vuoden jälkeen, niin sitten vasta mennään katkeruuden puolelle. Ja silloinkaan katkeruus ei lopu käskemällä, vaan silloin se padottu viha pitää purkaa. Eli jälleen mennään niitten omien rajojen, tunteiden ja tarpeiden käsittelyyn, koska se jäi silloin alussa kesken.

Toisaalta, kuinka kauan uusi puoliso pitää ymmärtäväisesti eristää juhlista yms johon muu perhe osallistuu, koska ex-puolison erokäsittely on vielä kesken? Kuten itsekin jo totesit, joskus voi olla kulunut erosta jo vuosikausia, eikä toinen silti ole päässyt yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaisesti ajatelleen eronneen yhteishuoltajaäidin lapsena minulla on ap:lle yksi neuvo. Lopeta tuo katkeruus keinolla millä hyvänsä. Siitä on haittaa vain sinulle ja lapsellesi, muille lähinnä huvia.

Minä itse olen osallistunut kaikkii juhliin, enkä ole kieltänyt ketään tulemasta enkä itse kieltäytynyt menemästä. Tilanteet ja juhlat ovat minulle neutraaleita tapahtumia.

Ihmettelen tässä vain syytöksiä katkeruudesta sekä ylläolevalta että aikaisemmilta kirjoittajilta. Ei minusta asialla ole katkeruuden kanssa mitäön tekemistä, vaan se, ettei halua nähdä nyksiä tai eksiä niin kertoo vain paranemisprosessin olevan kesken. Haavat ovat vielä auki, omaa elämää ollaan vasta rakentamassa, tai omia rajoja, tunteita ja tarpeita vasta karkoitetaan.

Jos eksälle tai nyksälle kiukutellaan vielä viiden vuoden jälkeen, niin sitten vasta mennään katkeruuden puolelle. Ja silloinkaan katkeruus ei lopu käskemällä, vaan silloin se padottu viha pitää purkaa. Eli jälleen mennään niitten omien rajojen, tunteiden ja tarpeiden käsittelyyn, koska se jäi silloin alussa kesken.

Tunteita saa toki olla moneen suuntaan, eri asia on se miten niitä käsittelee ja miten ne näyttää exälle, exän uudelle ja etenkin lapsille. Täytyy oppia erottamaan asiattomat tilanteet tilanteista, joissa vain oma katkeruus ottaa vallan, ja pyrkiä käsittelemään se tunne eikä syöstää sitä muiden niskaan.

Jos tunteiden käsittelyn ja katkeruuden kanssa on haasteita ja ne purkautuvat lähipiirille räyhäämisenä ja exän elämään puuttumisena, voi olla hyvä pyrkiä käsittelemään niitä esimerkiksi terapiassa. Muussa tapauksessa toiminnallasi voi olla aika kauaskantoisiakin vaikutuksia varsinkin lastesi elämissä.

Näin on, mutta kun tätä ketjua luin, niin en moista käyttäytymistä löytänyt. Moni kertoo vain loukkaantuneensa, eikä se ole katkeruutta.

Itse ainakin olen kommentoinut lähinnä epämääräistä aloitusviestiä, jossa mm. puhutaan juhliin tulemisesta itsensä korostamisena. Ilman vihaa ja katkeruutta tuollaista ilmaisua ei käytettäisi. Vai menetkö esimerkiksi sinä itse juhliin tai tapahtumiin vain korostaaksesi itseäsi? Tai pidätkö äitisi tai ystäviesi kohdalla tätä itsensä korostamisena?

Ehkä nyxä on ollut vuosia mukana kasvattamassa lastasi isän ohella ja lapsi on viettänyt aikaansa hänenkin kodissaan. Hän on yksi tärkeä ihminen lapsesi elämässä.

Kokemuksesta voin sanoa että tuolla vihalla ja katkeruudella vain tuhoatte itsenne. Päästäkää irti.

No mä voin kertoa oman näkemykseni asiaan. Mä olen bonusäiti ja silloin alkuaikoina koin epävarmuutta omasta roolistani miehen vaimona/puolisona ja ehkä vähän pelkoa siitä että suhteet edellisen kanssa lähentyisivät jos en olisi aina mukana. Halusin suojella reviiriäni. Typerä pelko, miksi edes pelkäsin?

Tämä oli täysin alkukantaista ja tajuan sen nyt. Nykyään en koe tarvetta ängetä mukaan joka paikkaan.

Asia riippuu niin monesta jutusta, esimerkiksi siitä miten kauan he ovat olleet yhdessä ja myös siitä mitä mieltä päivänsankari on. Kysyisin ensin asiaa siis sankarilta itseltään. En kysyisi sitä mitenkään johdattelevasti, vaan ihan reilusti tyyliin, että haluatko, että isin Ritva tulee myös koululle? Jos sankari sanoo, että se on ihan ok, niin sitten se on ihan ok, jos hän taas sanoo, että ei, niin silloin Ritva jää pois. Asian tulee olla silloin kaikille mieleen, vaikka se olisikin eri tavalla kuin on itse ajatellut.

Joissakin yo-juhlissa tai vastaavissa sankari on taas se, joka sanoo sanansa vieraistaan ja myös juhlapaikasta. Näin meillä on menetelty ja kaikki on mennyt kivasti. Lapset ja nuoret eivät ole tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaisesti ajatelleen eronneen yhteishuoltajaäidin lapsena minulla on ap:lle yksi neuvo. Lopeta tuo katkeruus keinolla millä hyvänsä. Siitä on haittaa vain sinulle ja lapsellesi, muille lähinnä huvia.

Minä itse olen osallistunut kaikkii juhliin, enkä ole kieltänyt ketään tulemasta enkä itse kieltäytynyt menemästä. Tilanteet ja juhlat ovat minulle neutraaleita tapahtumia.

Ihmettelen tässä vain syytöksiä katkeruudesta sekä ylläolevalta että aikaisemmilta kirjoittajilta. Ei minusta asialla ole katkeruuden kanssa mitäön tekemistä, vaan se, ettei halua nähdä nyksiä tai eksiä niin kertoo vain paranemisprosessin olevan kesken. Haavat ovat vielä auki, omaa elämää ollaan vasta rakentamassa, tai omia rajoja, tunteita ja tarpeita vasta karkoitetaan.

Jos eksälle tai nyksälle kiukutellaan vielä viiden vuoden jälkeen, niin sitten vasta mennään katkeruuden puolelle. Ja silloinkaan katkeruus ei lopu käskemällä, vaan silloin se padottu viha pitää purkaa. Eli jälleen mennään niitten omien rajojen, tunteiden ja tarpeiden käsittelyyn, koska se jäi silloin alussa kesken.

Tunteita saa toki olla moneen suuntaan, eri asia on se miten niitä käsittelee ja miten ne näyttää exälle, exän uudelle ja etenkin lapsille. Täytyy oppia erottamaan asiattomat tilanteet tilanteista, joissa vain oma katkeruus ottaa vallan, ja pyrkiä käsittelemään se tunne eikä syöstää sitä muiden niskaan.

Jos tunteiden käsittelyn ja katkeruuden kanssa on haasteita ja ne purkautuvat lähipiirille räyhäämisenä ja exän elämään puuttumisena, voi olla hyvä pyrkiä käsittelemään niitä esimerkiksi terapiassa. Muussa tapauksessa toiminnallasi voi olla aika kauaskantoisiakin vaikutuksia varsinkin lastesi elämissä.

Näin on, mutta kun tätä ketjua luin, niin en moista käyttäytymistä löytänyt. Moni kertoo vain loukkaantuneensa, eikä se ole katkeruutta.

Itse ainakin olen kommentoinut lähinnä epämääräistä aloitusviestiä, jossa mm. puhutaan juhliin tulemisesta itsensä korostamisena. Ilman vihaa ja katkeruutta tuollaista ilmaisua ei käytettäisi. Vai menetkö esimerkiksi sinä itse juhliin tai tapahtumiin vain korostaaksesi itseäsi? Tai pidätkö äitisi tai ystäviesi kohdalla tätä itsensä korostamisena?

No, natsistiset ihmiset tekevät sitä joka tilanteessa, ihan tiedostamattaan. Vaikka itse narsisteja on vain muutama prosentti, niin narsistisia arvioidaan olevan 20-25 %. Eli en yhtään pidä outona, jos itsensä korostamista tapahtuu.

Olen itse sivusta päässyt tällaisen ihmisen toimintaa seuraavaa. Hän oli rippijuhlissa koko ajan lääppimässä juhlakalua, vaikka toinen yritti käpertyä pois.

Minusta on hassua, että täällä on näin ilkeitä kommentteja. Minä taas olen uudessa suhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia exänsä kanssa. Minä taas olen hitusen mustasukkainen tuosta exästä (exä petti miestä ja näin ollen tuli ero, mutta periaatteessa mies olisi varmaan jatkanut suhteessa hänen kanssaan, jos nainen ei olisi pettänyt). Tuo exä mm. tapaa miehen vanhempia, eli minun mielestäni taas hän tuppaa paikkoihin, jonne ei enää heidän eronsa jälkeen kuuluisi (mies ei myöskään pidä siitä, että exänsä käy kahvittelemassa miehen äidin kanssa jne.).

Eiköhän nämä puolin ja toisin voi aiheuttaa epävarmuuksia ja negatiivisia tunteita ihmisissä. Ihmissuhteet on vaikeita. Ap:n tapauksessa ap on todennäköisesti mustasukkainen lapsistaan. Kokee, että uusi nainen ottaa hänen paikkaansa lasten äitinä. Minusta on ihan luonnollista tuntea tuollaisia epävarmuuksia. Ei kai niille tunteille mitään voi ja saa kai tuollaiset ärsyttää. Eri asia sitten, että miten asiaa näyttää ulospäin. Aikuisen pitäisi kai vaan kestää omia tuntemuksiaan ja koittaa mennä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaisesti ajatelleen eronneen yhteishuoltajaäidin lapsena minulla on ap:lle yksi neuvo. Lopeta tuo katkeruus keinolla millä hyvänsä. Siitä on haittaa vain sinulle ja lapsellesi, muille lähinnä huvia.

Minä itse olen osallistunut kaikkii juhliin, enkä ole kieltänyt ketään tulemasta enkä itse kieltäytynyt menemästä. Tilanteet ja juhlat ovat minulle neutraaleita tapahtumia.

Ihmettelen tässä vain syytöksiä katkeruudesta sekä ylläolevalta että aikaisemmilta kirjoittajilta. Ei minusta asialla ole katkeruuden kanssa mitäön tekemistä, vaan se, ettei halua nähdä nyksiä tai eksiä niin kertoo vain paranemisprosessin olevan kesken. Haavat ovat vielä auki, omaa elämää ollaan vasta rakentamassa, tai omia rajoja, tunteita ja tarpeita vasta karkoitetaan.

Jos eksälle tai nyksälle kiukutellaan vielä viiden vuoden jälkeen, niin sitten vasta mennään katkeruuden puolelle. Ja silloinkaan katkeruus ei lopu käskemällä, vaan silloin se padottu viha pitää purkaa. Eli jälleen mennään niitten omien rajojen, tunteiden ja tarpeiden käsittelyyn, koska se jäi silloin alussa kesken.

Tunteita saa toki olla moneen suuntaan, eri asia on se miten niitä käsittelee ja miten ne näyttää exälle, exän uudelle ja etenkin lapsille. Täytyy oppia erottamaan asiattomat tilanteet tilanteista, joissa vain oma katkeruus ottaa vallan, ja pyrkiä käsittelemään se tunne eikä syöstää sitä muiden niskaan.

Jos tunteiden käsittelyn ja katkeruuden kanssa on haasteita ja ne purkautuvat lähipiirille räyhäämisenä ja exän elämään puuttumisena, voi olla hyvä pyrkiä käsittelemään niitä esimerkiksi terapiassa. Muussa tapauksessa toiminnallasi voi olla aika kauaskantoisiakin vaikutuksia varsinkin lastesi elämissä.

Näin on, mutta kun tätä ketjua luin, niin en moista käyttäytymistä löytänyt. Moni kertoo vain loukkaantuneensa, eikä se ole katkeruutta.

Apn teksti on yhtä katkeraa tilitystä, ei mitään muuta. Samoin moni kommentti siitä miten nyksä on perheenrikkoja ja haahka ja rajaton jne.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hassua, että täällä on näin ilkeitä kommentteja. Minä taas olen uudessa suhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia exänsä kanssa. Minä taas olen hitusen mustasukkainen tuosta exästä (exä petti miestä ja näin ollen tuli ero, mutta periaatteessa mies olisi varmaan jatkanut suhteessa hänen kanssaan, jos nainen ei olisi pettänyt). Tuo exä mm. tapaa miehen vanhempia, eli minun mielestäni taas hän tuppaa paikkoihin, jonne ei enää heidän eronsa jälkeen kuuluisi (mies ei myöskään pidä siitä, että exänsä käy kahvittelemassa miehen äidin kanssa jne.).

Eiköhän nämä puolin ja toisin voi aiheuttaa epävarmuuksia ja negatiivisia tunteita ihmisissä. Ihmissuhteet on vaikeita. Ap:n tapauksessa ap on todennäköisesti mustasukkainen lapsistaan. Kokee, että uusi nainen ottaa hänen paikkaansa lasten äitinä. Minusta on ihan luonnollista tuntea tuollaisia epävarmuuksia. Ei kai niille tunteille mitään voi ja saa kai tuollaiset ärsyttää. Eri asia sitten, että miten asiaa näyttää ulospäin. Aikuisen pitäisi kai vaan kestää omia tuntemuksiaan ja koittaa mennä eteenpäin.

Ja sinä olet mustasukkainen miehesi vanhemmista? Ei ihmissuhteet muihin sukulaisiin yhdestä ihmisestä eroamalla miksikään muutu.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hassua, että täällä on näin ilkeitä kommentteja. Minä taas olen uudessa suhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia exänsä kanssa. Minä taas olen hitusen mustasukkainen tuosta exästä (exä petti miestä ja näin ollen tuli ero, mutta periaatteessa mies olisi varmaan jatkanut suhteessa hänen kanssaan, jos nainen ei olisi pettänyt). Tuo exä mm. tapaa miehen vanhempia, eli minun mielestäni taas hän tuppaa paikkoihin, jonne ei enää heidän eronsa jälkeen kuuluisi (mies ei myöskään pidä siitä, että exänsä käy kahvittelemassa miehen äidin kanssa jne.).

Eiköhän nämä puolin ja toisin voi aiheuttaa epävarmuuksia ja negatiivisia tunteita ihmisissä. Ihmissuhteet on vaikeita. Ap:n tapauksessa ap on todennäköisesti mustasukkainen lapsistaan. Kokee, että uusi nainen ottaa hänen paikkaansa lasten äitinä. Minusta on ihan luonnollista tuntea tuollaisia epävarmuuksia. Ei kai niille tunteille mitään voi ja saa kai tuollaiset ärsyttää. Eri asia sitten, että miten asiaa näyttää ulospäin. Aikuisen pitäisi kai vaan kestää omia tuntemuksiaan ja koittaa mennä eteenpäin.

Jos heillä on lapsia niin on täysin normaalia että äiti lapsineen käy isovanhemmilla. Usein miehet ei pidä yhteyttä sukuun ja lapset ei näe isovanhempia muuten juuri yhtään.

Eiköhän se arki ole juhlaa tärkeämpi. Ainakin määrällisesti sitä on paljon enemmän.

Tuo ei juu liity itse asiaan, mutta mitä mieltä olette siitä, että se eksän nyksä ei olekaan täysin uusi, neutraali ihminen, vaan osa aiempaa kaveriporukkaa. Meillä on tämä tilanne ja mielestäni se on äärimmäisen kiusallinen kaikille ja leimaa liikaa juhlia. Niinpä juhlat ovat nykyään erikseen, toki isommissa ollaan vanhalla perheellä ilman niitä uusia tai niiden eksiä, joka toisella siis osa aiempaa sisäpiiriä. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hassua, että täällä on näin ilkeitä kommentteja. Minä taas olen uudessa suhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia exänsä kanssa. Minä taas olen hitusen mustasukkainen tuosta exästä (exä petti miestä ja näin ollen tuli ero, mutta periaatteessa mies olisi varmaan jatkanut suhteessa hänen kanssaan, jos nainen ei olisi pettänyt). Tuo exä mm. tapaa miehen vanhempia, eli minun mielestäni taas hän tuppaa paikkoihin, jonne ei enää heidän eronsa jälkeen kuuluisi (mies ei myöskään pidä siitä, että exänsä käy kahvittelemassa miehen äidin kanssa jne.).

Eiköhän nämä puolin ja toisin voi aiheuttaa epävarmuuksia ja negatiivisia tunteita ihmisissä. Ihmissuhteet on vaikeita. Ap:n tapauksessa ap on todennäköisesti mustasukkainen lapsistaan. Kokee, että uusi nainen ottaa hänen paikkaansa lasten äitinä. Minusta on ihan luonnollista tuntea tuollaisia epävarmuuksia. Ei kai niille tunteille mitään voi ja saa kai tuollaiset ärsyttää. Eri asia sitten, että miten asiaa näyttää ulospäin. Aikuisen pitäisi kai vaan kestää omia tuntemuksiaan ja koittaa mennä eteenpäin.

Minua kasvatustieteilijänä ihmetyttää tämä av; mitään negatiivista ei saisi koskaan tuntea. Olet huono ihminen, jos loukkaannut eksälle, vihaat omaa lastasi, olet mustasukkainen miehelle tai et rakasta lähellä olevia lapsiasi. Pahinta näyttää olevan, jos myönnät olevansa kateellinen yhtään kenellekään.

Näissä ketjuissa kiirehditään tuomitsemaan kyseinen henkilö, ja samalla tuomitsija ilmoittaa, ettei itse ole ikinä mustasukkainen tai kateellinen. Oikein näkyy, kuinka sarvet pitää sädekehää paikallaan.

Ihmettele suuresti, miten ihmiset eivät tunnista omia inhimmillisiä tunteitaan, joita jokaisella ihmisellä on. Harva meistä on Jeesus. Vai mistä tässä on kyse? Jostain alakulttuurista, jolloin lapsena ei ole saanut tuntea mitään negatiivisia tunteita? Mistä päin Suomea näin on lapset kasvatettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hassua, että täällä on näin ilkeitä kommentteja. Minä taas olen uudessa suhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia exänsä kanssa. Minä taas olen hitusen mustasukkainen tuosta exästä (exä petti miestä ja näin ollen tuli ero, mutta periaatteessa mies olisi varmaan jatkanut suhteessa hänen kanssaan, jos nainen ei olisi pettänyt). Tuo exä mm. tapaa miehen vanhempia, eli minun mielestäni taas hän tuppaa paikkoihin, jonne ei enää heidän eronsa jälkeen kuuluisi (mies ei myöskään pidä siitä, että exänsä käy kahvittelemassa miehen äidin kanssa jne.).

Eiköhän nämä puolin ja toisin voi aiheuttaa epävarmuuksia ja negatiivisia tunteita ihmisissä. Ihmissuhteet on vaikeita. Ap:n tapauksessa ap on todennäköisesti mustasukkainen lapsistaan. Kokee, että uusi nainen ottaa hänen paikkaansa lasten äitinä. Minusta on ihan luonnollista tuntea tuollaisia epävarmuuksia. Ei kai niille tunteille mitään voi ja saa kai tuollaiset ärsyttää. Eri asia sitten, että miten asiaa näyttää ulospäin. Aikuisen pitäisi kai vaan kestää omia tuntemuksiaan ja koittaa mennä eteenpäin.

Jos heillä on lapsia niin on täysin normaalia että äiti lapsineen käy isovanhemmilla. Usein miehet ei pidä yhteyttä sukuun ja lapset ei näe isovanhempia muuten juuri yhtään.

Mies kyllä pitää yhteyttä vanhempiinsa, eivätkä lapset ole edes mukana, kun tuo nainen käy siellä hengailemassa, ettei siis lapsiin liity mitenkään tuo heidän suhteensa. Ja joo, tottakai mua vähän arvelluttaa tämä tilanne. Itsehän en siis ole vielä edes tavannut miehen vanhempia, että vähän tuntuu hassulta mennä jossain vaiheessa näytille, kun exä on selkeästi läheinen miehen äidille. Mutta pointti nyt on vaan se, että miksi näistä epävarmuuden tunteista pitää syyllistää ketään? Saa kai sitä olla tuollaisia tunteita. 

Mites kun sinulla olis uusi, niin et sallisi hänelle osallistua lastesi juhliin tms? Sitä sopii miettiä vastapainoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hassua, että täällä on näin ilkeitä kommentteja. Minä taas olen uudessa suhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia exänsä kanssa. Minä taas olen hitusen mustasukkainen tuosta exästä (exä petti miestä ja näin ollen tuli ero, mutta periaatteessa mies olisi varmaan jatkanut suhteessa hänen kanssaan, jos nainen ei olisi pettänyt). Tuo exä mm. tapaa miehen vanhempia, eli minun mielestäni taas hän tuppaa paikkoihin, jonne ei enää heidän eronsa jälkeen kuuluisi (mies ei myöskään pidä siitä, että exänsä käy kahvittelemassa miehen äidin kanssa jne.).

Eiköhän nämä puolin ja toisin voi aiheuttaa epävarmuuksia ja negatiivisia tunteita ihmisissä. Ihmissuhteet on vaikeita. Ap:n tapauksessa ap on todennäköisesti mustasukkainen lapsistaan. Kokee, että uusi nainen ottaa hänen paikkaansa lasten äitinä. Minusta on ihan luonnollista tuntea tuollaisia epävarmuuksia. Ei kai niille tunteille mitään voi ja saa kai tuollaiset ärsyttää. Eri asia sitten, että miten asiaa näyttää ulospäin. Aikuisen pitäisi kai vaan kestää omia tuntemuksiaan ja koittaa mennä eteenpäin.

Minua kasvatustieteilijänä ihmetyttää tämä av; mitään negatiivista ei saisi koskaan tuntea. Olet huono ihminen, jos loukkaannut eksälle, vihaat omaa lastasi, olet mustasukkainen miehelle tai et rakasta lähellä olevia lapsiasi. Pahinta näyttää olevan, jos myönnät olevansa kateellinen yhtään kenellekään.

Näissä ketjuissa kiirehditään tuomitsemaan kyseinen henkilö, ja samalla tuomitsija ilmoittaa, ettei itse ole ikinä mustasukkainen tai kateellinen. Oikein näkyy, kuinka sarvet pitää sädekehää paikallaan.

Ihmettele suuresti, miten ihmiset eivät tunnista omia inhimmillisiä tunteitaan, joita jokaisella ihmisellä on. Harva meistä on Jeesus. Vai mistä tässä on kyse? Jostain alakulttuurista, jolloin lapsena ei ole saanut tuntea mitään negatiivisia tunteita? Mistä päin Suomea näin on lapset kasvatettu?

Voi kuule, oletkohan vähän valikoiva lukija? Negatiiviset tunteet ei täällä kovinkaan usein tule lytätyksi vaan se miten asiat ilmaisee ja se mistä asioista valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hassua, että täällä on näin ilkeitä kommentteja. Minä taas olen uudessa suhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia exänsä kanssa. Minä taas olen hitusen mustasukkainen tuosta exästä (exä petti miestä ja näin ollen tuli ero, mutta periaatteessa mies olisi varmaan jatkanut suhteessa hänen kanssaan, jos nainen ei olisi pettänyt). Tuo exä mm. tapaa miehen vanhempia, eli minun mielestäni taas hän tuppaa paikkoihin, jonne ei enää heidän eronsa jälkeen kuuluisi (mies ei myöskään pidä siitä, että exänsä käy kahvittelemassa miehen äidin kanssa jne.).

Eiköhän nämä puolin ja toisin voi aiheuttaa epävarmuuksia ja negatiivisia tunteita ihmisissä. Ihmissuhteet on vaikeita. Ap:n tapauksessa ap on todennäköisesti mustasukkainen lapsistaan. Kokee, että uusi nainen ottaa hänen paikkaansa lasten äitinä. Minusta on ihan luonnollista tuntea tuollaisia epävarmuuksia. Ei kai niille tunteille mitään voi ja saa kai tuollaiset ärsyttää. Eri asia sitten, että miten asiaa näyttää ulospäin. Aikuisen pitäisi kai vaan kestää omia tuntemuksiaan ja koittaa mennä eteenpäin.

Minua kasvatustieteilijänä ihmetyttää tämä av; mitään negatiivista ei saisi koskaan tuntea. Olet huono ihminen, jos loukkaannut eksälle, vihaat omaa lastasi, olet mustasukkainen miehelle tai et rakasta lähellä olevia lapsiasi. Pahinta näyttää olevan, jos myönnät olevansa kateellinen yhtään kenellekään.

Näissä ketjuissa kiirehditään tuomitsemaan kyseinen henkilö, ja samalla tuomitsija ilmoittaa, ettei itse ole ikinä mustasukkainen tai kateellinen. Oikein näkyy, kuinka sarvet pitää sädekehää paikallaan.

Ihmettele suuresti, miten ihmiset eivät tunnista omia inhimmillisiä tunteitaan, joita jokaisella ihmisellä on. Harva meistä on Jeesus. Vai mistä tässä on kyse? Jostain alakulttuurista, jolloin lapsena ei ole saanut tuntea mitään negatiivisia tunteita? Mistä päin Suomea näin on lapset kasvatettu?

Voi kuule, oletkohan vähän valikoiva lukija? Negatiiviset tunteet ei täällä kovinkaan usein tule lytätyksi vaan se miten asiat ilmaisee ja se mistä asioista valittaa.

En ota kantaa juuri tähän aloitukseen, vaan av:n yleisilmeiseen. Jos vähääkään paljastat olevasi vihainen, niin sitten sinut varmasti lynkataan. Jostain kumman syystä viha on tosi, tosi paha.

Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hassua, että täällä on näin ilkeitä kommentteja. Minä taas olen uudessa suhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia exänsä kanssa. Minä taas olen hitusen mustasukkainen tuosta exästä (exä petti miestä ja näin ollen tuli ero, mutta periaatteessa mies olisi varmaan jatkanut suhteessa hänen kanssaan, jos nainen ei olisi pettänyt). Tuo exä mm. tapaa miehen vanhempia, eli minun mielestäni taas hän tuppaa paikkoihin, jonne ei enää heidän eronsa jälkeen kuuluisi (mies ei myöskään pidä siitä, että exänsä käy kahvittelemassa miehen äidin kanssa jne.).

Eiköhän nämä puolin ja toisin voi aiheuttaa epävarmuuksia ja negatiivisia tunteita ihmisissä. Ihmissuhteet on vaikeita. Ap:n tapauksessa ap on todennäköisesti mustasukkainen lapsistaan. Kokee, että uusi nainen ottaa hänen paikkaansa lasten äitinä. Minusta on ihan luonnollista tuntea tuollaisia epävarmuuksia. Ei kai niille tunteille mitään voi ja saa kai tuollaiset ärsyttää. Eri asia sitten, että miten asiaa näyttää ulospäin. Aikuisen pitäisi kai vaan kestää omia tuntemuksiaan ja koittaa mennä eteenpäin.

Minua kasvatustieteilijänä ihmetyttää tämä av; mitään negatiivista ei saisi koskaan tuntea. Olet huono ihminen, jos loukkaannut eksälle, vihaat omaa lastasi, olet mustasukkainen miehelle tai et rakasta lähellä olevia lapsiasi. Pahinta näyttää olevan, jos myönnät olevansa kateellinen yhtään kenellekään.

Näissä ketjuissa kiirehditään tuomitsemaan kyseinen henkilö, ja samalla tuomitsija ilmoittaa, ettei itse ole ikinä mustasukkainen tai kateellinen. Oikein näkyy, kuinka sarvet pitää sädekehää paikallaan.

Ihmettele suuresti, miten ihmiset eivät tunnista omia inhimmillisiä tunteitaan, joita jokaisella ihmisellä on. Harva meistä on Jeesus. Vai mistä tässä on kyse? Jostain alakulttuurista, jolloin lapsena ei ole saanut tuntea mitään negatiivisia tunteita? Mistä päin Suomea näin on lapset kasvatettu?

Voi kuule, oletkohan vähän valikoiva lukija? Negatiiviset tunteet ei täällä kovinkaan usein tule lytätyksi vaan se miten asiat ilmaisee ja se mistä asioista valittaa.

En ota kantaa juuri tähän aloitukseen, vaan av:n yleisilmeiseen. Jos vähääkään paljastat olevasi vihainen, niin sitten sinut varmasti lynkataan. Jostain kumman syystä viha on tosi, tosi paha.

Sama

Suomi on täynnä kilttejä tyttöjä, ja kiltti tyttö kasvatetaan kieltämällä vihan tunteet.