Onko teidän puolisoillanne tämmöinen tapa että innostuvat aina jostakin kuten vaikka Pompeijista, lukevat siitä kaiken wikipediasta ja pitävät sulle luennon

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän tuollaista ongelmaa. Viimeisin innostus on ollut Pohjois-Korean ja natsisaksan keskitysleirit. Olen lukenut vankien elämäntarinoita ja katsonut dokumentteja. Ja tekee aina mieli luennoida puolisolle, kun en muille kehtaa eikä ketään kiinnosta. Sen verran outo innostus. Puoliso välillä muistuttaa, että nyt meni luennoimiseksi. Joskus kyllä tykkääkin kuunnella, kun olen perehtynyt johonkin järkevään, niinkuin vaikka inflaatioon, 90-luvun lamaan yms ajankohtaiseen aiheeseen. Ja olen siis nainen. Olen alkanut epäilemään, että onkohan minulla asperger. Osaan esim ulkoa todella paljon suomenkielisiä lauluja, vaikka en harrasta musiikkia varsinaisesti. Ne jää vaan mieleen. Toisaalta olen tosi hajamielinen käytännön elämässä. Ja huono sosiaalisissa suhteissa.

Mikä sattuma! Mäkin oon hiljattain kiinnostunut noista Pohjois-Korean leireistä.

tykkään itse tietää asioita ja mun tuttavapiirissä on tapa kertoa kiinnostavaa knoppitietoa. hyvä koulutus ja kiinnostavat jutut on hyvä asia mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onneksi. Sikäli kyllä jotenkin tuttua että oma mieheni lukee todella paljon ja tietää ihan ihmeellisiä asioita. Aina välillä tulee puheeksi joku ihan random asia ja käy ilmi että hän on lukenut sitä koskevia kirjoja tai juttuja ja tietää siitä vaikka mitä. Siis jotain tyyliin höyryveturien historia tai jonkun 1930-luvun poliitikon elämänvaiheet.

Olen yllättynyt siitä miten paljon jotkut miehet lukevat. Tai voihan olla että ennen eivät lukeneet vaan nyt kun se on tullut muotiin niin miehetkin on alkaneet lukea?

Se että ei ole kahlannut läpi Lucinda Rileyn tuotantoa ei tarkoita etteikö lukisi.

Mulle tuollainen olisi mahtava puoliso. Tuppaan itsekin innostua asioista, kuitenkin sosiaalisissa rajoissa, mutta silti on sanottu päin naamaakin että ketään ei kiinnosta... no mua kiinnostaa! Olisi siis ihanaa jos olisi puoliso joka kertoisi innostuneena lukemastaan, siinähän oppisi itsekin ja voitaisiin yhdessä intoilla sen viikon aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onneksi. Sikäli kyllä jotenkin tuttua että oma mieheni lukee todella paljon ja tietää ihan ihmeellisiä asioita. Aina välillä tulee puheeksi joku ihan random asia ja käy ilmi että hän on lukenut sitä koskevia kirjoja tai juttuja ja tietää siitä vaikka mitä. Siis jotain tyyliin höyryveturien historia tai jonkun 1930-luvun poliitikon elämänvaiheet.

Olen yllättynyt siitä miten paljon jotkut miehet lukevat. Tai voihan olla että ennen eivät lukeneet vaan nyt kun se on tullut muotiin niin miehetkin on alkaneet lukea?

Mun mies lukee vessassa ja istuu siellä mont tuntia päivän aikana.

Vierailija kirjoitti:

Asperger puolisona?

Ap kertoi puolisonsa lukevan kiinnostavista asioista kaiken WIKIPEDIASTA, eli aika ohkasta perehtymistä. Sanoisin normaalia uteliaisuutta maailmaa kohtaan, enempi ihmettelen niitä joita ei kiinnosta asiat edes tuon vertaa.

Toki tuo on epäkohteliasta ja rasittavaa, jos selittää siltä Wikipedia-pohjalta sitten "tietämystään" ihmisille jotka tietävät itse enempi siitä. Kiva kun ihmiset innostuu jostain, mutta jos tiedän jostain asiasta suht. paljon ja joku toinen on lukenut Wikipedia-artikkelin jonka pohjalta tykkää valistaa muita, niin en ihan puoliso-tasolla jaksaisi sellaista ihmistä. :D

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän tuollaista ongelmaa. Viimeisin innostus on ollut Pohjois-Korean ja natsisaksan keskitysleirit. Olen lukenut vankien elämäntarinoita ja katsonut dokumentteja. Ja tekee aina mieli luennoida puolisolle, kun en muille kehtaa eikä ketään kiinnosta. Sen verran outo innostus. Puoliso välillä muistuttaa, että nyt meni luennoimiseksi. Joskus kyllä tykkääkin kuunnella, kun olen perehtynyt johonkin järkevään, niinkuin vaikka inflaatioon, 90-luvun lamaan yms ajankohtaiseen aiheeseen. Ja olen siis nainen. Olen alkanut epäilemään, että onkohan minulla asperger. Osaan esim ulkoa todella paljon suomenkielisiä lauluja, vaikka en harrasta musiikkia varsinaisesti. Ne jää vaan mieleen. Toisaalta olen tosi hajamielinen käytännön elämässä. Ja huono sosiaalisissa suhteissa.

Mä oon myös erilaisista aiheista innostuva, ja epäilen olevani Asperger. Veljeni on ihan diagnosoidustikin. En ymmärrä miten muut EIVÄT halua hankkia mahdollisimman paljon tietoa lyhyessä ajassa 😅. Viimeksi olen lukenut kaikenlaista marsuista, koska tiesittekö että marsut synnyttävät täysin valmiita poikasia?! Muiden jyrsijöiden pennut ovat syntyessään pinkkejä nakkeja, mutta marsut ovat vaihtaneet jo maitohampaatkin pysyviin hampaisiin vielä kohdussa ollessaan ja ovat heti valmiita elämään. Kauhean mielenkiintoista. 😅

Minä itse olen sellainen. Innostun milloin mistäkin, tosin silloin kaivan tiedot vähän syvemmältä kuin wikipediasta. Oikeastaan rakastan hurahtaa asioihin, ihmisistä en niin välitä. Tai nykyään en välitä yhtään.

Ja onhan mulla kehittynyt vuosien varrella melkoisen hyvä yleissivistys ja joitakin sellaisia aiheita, joissa tietoni ovat erinomaiset. Tulipa yhdestä hurahtamisestani oikein ammatti useaksi vuodeksi. Nyt olen kolmannella urallani ja tavallaan sekin lähti hurahtamisesta. ELi sekin on etu: olen saanut tehdä sellaisia töitä, joista olen ollut kiinnostunut ja viihtynyt. Suuri etu sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän tuollaista ongelmaa. Viimeisin innostus on ollut Pohjois-Korean ja natsisaksan keskitysleirit. Olen lukenut vankien elämäntarinoita ja katsonut dokumentteja. Ja tekee aina mieli luennoida puolisolle, kun en muille kehtaa eikä ketään kiinnosta. Sen verran outo innostus. Puoliso välillä muistuttaa, että nyt meni luennoimiseksi. Joskus kyllä tykkääkin kuunnella, kun olen perehtynyt johonkin järkevään, niinkuin vaikka inflaatioon, 90-luvun lamaan yms ajankohtaiseen aiheeseen. Ja olen siis nainen. Olen alkanut epäilemään, että onkohan minulla asperger. Osaan esim ulkoa todella paljon suomenkielisiä lauluja, vaikka en harrasta musiikkia varsinaisesti. Ne jää vaan mieleen. Toisaalta olen tosi hajamielinen käytännön elämässä. Ja huono sosiaalisissa suhteissa.

Mä oon myös erilaisista aiheista innostuva, ja epäilen olevani Asperger. Veljeni on ihan diagnosoidustikin. En ymmärrä miten muut EIVÄT halua hankkia mahdollisimman paljon tietoa lyhyessä ajassa 😅. Viimeksi olen lukenut kaikenlaista marsuista, koska tiesittekö että marsut synnyttävät täysin valmiita poikasia?! Muiden jyrsijöiden pennut ovat syntyessään pinkkejä nakkeja, mutta marsut ovat vaihtaneet jo maitohampaatkin pysyviin hampaisiin vielä kohdussa ollessaan ja ovat heti valmiita elämään. Kauhean mielenkiintoista. 😅

Mahtava tieto, kiitos. Heti piti ottaa vähän enemmän selvää. Miten voi olla noin kehittynyt meininki!

En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta tyypistä. Eri asia, jos on joku asia itselle tärkeä, niin " se häristä puhuu joka härillä kyntää".

Kyllä itte oon tämmönen, luen ja kerron asioista.

Tulee asioita lukiessa monesti fiilis että mitä kaikkea meille jätetään kertomatta, esim historiasta. Totuus historiasta on yleensä se että voittaja kirjoittaa historian.

Muinaiset asiat vaan on mielestäni todella kiinnostavia.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tuollainen nainen.

Sama täällä. Isken kiinni mitä ihmeellisimpään juttuun, selvitän sen pohjia myöden ja selitän perheelle.

Alkuaikoina mies katsoi vähän hitaasti, mutta tottui. Lapset taas ovat kasvaneet jo tähän. Ja tietävät muuten koulussa niin ihme asioita, että opettajiakin välillä naurattaa.

Wikipedian käyttö on turn on👌.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Neuroepätyypillisille, kuten ADHD ja autismi, on ihan normaalia aivojen toimintaa hurahtaa johonkin ihan täysillä ja luennoida siitä. Aivot eivät ainakaan ADHD:ssa tuota serotoniinia samalla tavoin kuin normaalit, terveet aivot, joten ADHD aivojen tapa saada sitä serotoniinia on fikaantua johonkin asiaan X. Fiksaation kohde voi vaihtua useitakin kertoja, ei mitään ihmeellistä.

Saa kai sitä ihmisellä olla kiinnostuksenkohteita ja halua puhua niistä myös ilman että on nepsy? Ei tässä välttämättä tarvita mitään adhd/add/asperger korttia vetää esiin.

Olemme molemmat samanlaisia. Tosin Wikipediaan on suhtauduttava kriittisesti ja tietoa on haettava laajemmin. Totuin jo lapsena siihen, että kotona juteltiin kaikenlaisesta ja otettiin selvää. On kiva tietää asioista ja miettiä muutakin kuin naapurin aivoituksia tai työkavereitten juoruja.

Mä olen itse toi puoliso :D

Ollaan molemmat mieheni kanssa kovia lukemaan. Kotonamme on ehkä 3500 kirjaa. Kotiin tulee Hesari ja Tiede-lehti ja Mobilisti.

Tiede, historia, talous, luonnontiede, eläimet, käsityöt, politiikka, psykologia ruoanlaitto kiinnostaa. Seuraamme aktiivisesti näitä aiheita ja keskustelemme niistä.

Toinen poikamme on samanlainen

Saatan katsoa jonkun uuden BBC:n dokumentin ja innostun tutkimaan lisää. Viimeksi tutkin leivän historiaa, kun uusin tutkimus tukee tietoa, että ihmiset ovat valmistaneet leipää ennen kuin siirryttiin viljelys-talouteen tutkin hiivan historiaa oliko milloin hiiva keksittiin

Ei tarvitse olla Autisti että on yleissivistynyt ja Akateemisesti utelias:D

Toki Tositeeveen pilaamat ihmiset eivät käsitä että älyllisesti utelias ihminen on normaalia, ei merkki Autismin kirjosta..,

Mä olen itse tällainen nainen. Ja käsittääkseni ihan normaali, ei diagnooseja eikä kukaan ole koskaan mitään sellaista epäillytkään, sosiaaliset taidotkin tietääkseni omistan. Tykkään lukea ja joskus hurahdan johonkin asiaan niin, että sitä kestää viikoista kuukausiin. Saatan myös ryhtyä sanoista tekoihin ja aloittaa harrastuksen lukemani perusteella. Ihan jatkuvasti ei ole joku juttu menossa, mutta aika usein kuitenkin. Mies jaksaa kärsivällisesti kuunnella jos intoudun jostain selittämään, vaikka hän ei välttämättä aiheesta välitä. Vastaavasti hän kertoo minulle musiikki- ja leffatriviaa jos tilanne sitä vaatii. Minusta on vaan hienoa jos ihminen pystyy innostumaan, siinä näkee että hänessä on vielä jäljellä uteliaisuutta ja intoa, sekä oppimisen iloa.