Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän puolisoillanne tämmöinen tapa että innostuvat aina jostakin kuten vaikka Pompeijista, lukevat siitä kaiken wikipediasta ja pitävät sulle luennon
30.05.2023 |
Kiinnostaapa sua tai ei ja vaikka tietäisit asiasta häntä enemmän?
Kommentit (76)
Ei luennoi. Sen sijaan heittää ilmaan erikoisia asioita, joista en tiedä mitään. Eikä kerro niistä sen enempää.
Tietää että en voi olla ottamatta asiasta selvää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa lukea, kuinka moni muukin on tällainen tiedonjanoinen nainen! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Neuroepätyypillisille, kuten ADHD ja autismi, on ihan normaalia aivojen toimintaa hurahtaa johonkin ihan täysillä ja luennoida siitä. Aivot eivät ainakaan ADHD:ssa tuota serotoniinia samalla tavoin kuin normaalit, terveet aivot, joten ADHD aivojen tapa saada sitä serotoniinia on fikaantua johonkin asiaan X. Fiksaation kohde voi vaihtua useitakin kertoja, ei mitään ihmeellistä.
Saa kai sitä ihmisellä olla kiinnostuksenkohteita ja halua puhua niistä myös ilman että on nepsy? Ei tässä välttämättä tarvita mitään adhd/add/asperger korttia vetää esiin.
Ei tietenkään tarvitse. Se on vain yksi mahdollisuus. Hurahtamisiahan on itse kullakin, mutta miten syvästi ja usein hurahtaa, siinä on eroja normaalien ja nepsyjen välillä. Itse nepsyjä ja normaaleja tuntevana näissä on ero. Yksi rakastaa vaikka kaikkea historiallista pukudraamaa, toinen elää 24/7 pelkkää pukudraamaa ja kaikki mielenkiinto on siinä, kunnes se vaihtuukin äkkiä 50-luvun saksalaisiin moottoripyörämerkkeihin, jota eletään ja hengitetään koko olemuksella.
Eikä kaikki nepsyt ole sellaisia, etteivät pärjää tuolla työelämässä ja ihmissuhteissa. Vaikuttavat päällisin puolin ihan tavallisilta tallaajilta, mitä nyt saattaa iskeä päälle monologi erittäin mielenkiintoisesta aiheesta :D Tässäkin ketjussa on ollut hienoja esimerkkejä, miten se oma hurahdus johtaa ammattiin saakka.
terveisin itsekin hurahteleva, tosin epäilen olevani autisti monesta muustakin seikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei onneksi. Sikäli kyllä jotenkin tuttua että oma mieheni lukee todella paljon ja tietää ihan ihmeellisiä asioita. Aina välillä tulee puheeksi joku ihan random asia ja käy ilmi että hän on lukenut sitä koskevia kirjoja tai juttuja ja tietää siitä vaikka mitä. Siis jotain tyyliin höyryveturien historia tai jonkun 1930-luvun poliitikon elämänvaiheet.
Olen yllättynyt siitä miten paljon jotkut miehet lukevat. Tai voihan olla että ennen eivät lukeneet vaan nyt kun se on tullut muotiin niin miehetkin on alkaneet lukea?
Mun mies lukee vessassa ja istuu siellä mont tuntia päivän aikana.
Voi miesparkaa. Eikò hànellä ole omaa luolaa tai edes omaa lukunurkkausta, jossa mukava nojatuoli ja lamppu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Neuroepätyypillisille, kuten ADHD ja autismi, on ihan normaalia aivojen toimintaa hurahtaa johonkin ihan täysillä ja luennoida siitä. Aivot eivät ainakaan ADHD:ssa tuota serotoniinia samalla tavoin kuin normaalit, terveet aivot, joten ADHD aivojen tapa saada sitä serotoniinia on fikaantua johonkin asiaan X. Fiksaation kohde voi vaihtua useitakin kertoja, ei mitään ihmeellistä.
Saa kai sitä ihmisellä olla kiinnostuksenkohteita ja halua puhua niistä myös ilman että on nepsy? Ei tässä välttämättä tarvita mitään adhd/add/asperger korttia vetää esiin.
No mutta tuollainen luennoiminen välittämättä kiinnostaako kumppania ja yhteen asiaan fiksaantuminen kyllä on sitä tyypillistä autismia. Ei neurotyypillistä käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itse tällainen nainen. Ja käsittääkseni ihan normaali, ei diagnooseja eikä kukaan ole koskaan mitään sellaista epäillytkään, sosiaaliset taidotkin tietääkseni omistan. Tykkään lukea ja joskus hurahdan johonkin asiaan niin, että sitä kestää viikoista kuukausiin. Saatan myös ryhtyä sanoista tekoihin ja aloittaa harrastuksen lukemani perusteella. Ihan jatkuvasti ei ole joku juttu menossa, mutta aika usein kuitenkin. Mies jaksaa kärsivällisesti kuunnella jos intoudun jostain selittämään, vaikka hän ei välttämättä aiheesta välitä. Vastaavasti hän kertoo minulle musiikki- ja leffatriviaa jos tilanne sitä vaatii. Minusta on vaan hienoa jos ihminen pystyy innostumaan, siinä näkee että hänessä on vielä jäljellä uteliaisuutta ja intoa, sekä oppimisen iloa.
Se on tosi ihanaa, ja melko tyypillistä ei-neurotyypillisille ihmisille, tosin erojahan meissä aina on :) Jotkut vaan säilyttävät lapsenomaisen innostuksen koko elämänsä ajan. Kaikki tuntemani lapsenomaisesti innostuvat tietopankit, itse mukaanlukien, ovat joillain kirjoilla. Yleisin on ADHD, mutta on siellä muutama autisti ja aspergerikin, ihan iästä, sukupuolesta ja kansalaisuudesta riippumatta. Eikä se haittaa! Olipa neurokirjoja tai ei, maailma tarvitsee enemmän asioihin hurahtavia ihmisiä! :)
Minun suvussa on monta väitellyttä tohtoria ja Akateeminen koulutus yleistä, samoin hyvät urat.
Eikä kukaan meistä ole mikään autisti. Ihan vaan älykkäitä ja tieteellisistä asioista pitäviä ihmisiä.
Sukumme on ns sivistyskodeista. On lääkäriä kuin juristia ja pankinjohtajaa.
Suvussamme on itsestään selvää kehittää itseään ja lukea paljon. Yleissivistys on itsestään selvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Neuroepätyypillisille, kuten ADHD ja autismi, on ihan normaalia aivojen toimintaa hurahtaa johonkin ihan täysillä ja luennoida siitä. Aivot eivät ainakaan ADHD:ssa tuota serotoniinia samalla tavoin kuin normaalit, terveet aivot, joten ADHD aivojen tapa saada sitä serotoniinia on fikaantua johonkin asiaan X. Fiksaation kohde voi vaihtua useitakin kertoja, ei mitään ihmeellistä.
Saa kai sitä ihmisellä olla kiinnostuksenkohteita ja halua puhua niistä myös ilman että on nepsy? Ei tässä välttämättä tarvita mitään adhd/add/asperger korttia vetää esiin.
Jos olisin nykyään lapsi, niin saisin varmasti jonkun diagnoosin tosi vauhdikkaasti.
Parasta hupiani joskus 8-14-vuotiaana oli lukea tietosanakirjoja. Sellaisia aikuisten kirjoja. Luin niitä tuntikausia joka päivä. Siihen aikaan tietosanakirjasarjat olivat kovasti muotia ja sellainen oli meilläkin. 15 isoa ja painavaa sinikantista kirjaa. Luin ne kaikki moneen kertaan, eikä sitä kukaan ihmetellyt.
Olin aina ollut hiljainen ja itsekseni viihtyvä, sellainen kiltti tyttö, ja sitä pidettiin ihan normaalina.
Sitä kuitenkin joskus ihmeteltiin kun menin kaappiin piiloon jos naapuruston lapset yrittivät hakea leikkiin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat samanlaisia. Tosin Wikipediaan on suhtauduttava kriittisesti ja tietoa on haettava laajemmin. Totuin jo lapsena siihen, että kotona juteltiin kaikenlaisesta ja otettiin selvää. On kiva tietää asioista ja miettiä muutakin kuin naapurin aivoituksia tai työkavereitten juoruja.
Hurahtaminen kuulostaa tutulta. Joku vuosi sitten hurahdin korjaamaan Wikipedian artikkeleiden lähteitä ja virheitä niitä lukiessani. Oli muuten koukuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itte oon tämmönen, luen ja kerron asioista.
Tulee asioita lukiessa monesti fiilis että mitä kaikkea meille jätetään kertomatta, esim historiasta. Totuus historiasta on yleensä se että voittaja kirjoittaa historian.
Muinaiset asiat vaan on mielestäni todella kiinnostavia.
Samoin täällä. Olen ollut vuosikymmeniä kiinnostunut etruskeista ja heidän historiastaan. Etruskiset museot ja hautapaikat olen käynyt parikin kertaa katsomassa. Tokaksi kiinnostaa forensinen arkeologia ja siitä tulee luettua paljon. Joku aika sitten luin Pietari Suuresta muutaman teoksen. Egyptologiasta olin jo teininä kiinnostunut ja luin mitä siihen aikaan käteeni sain. Historia ja arkeologia ovat huomattavasti mielenkiintoisempia ja antoisampaa keskusteluaihetta kuin jokapäiväiset juorut ja tv-ohjelmat ovat dokumenttifilmejä lukuunottamatta tylsistyttävää ajanvietettä.
Ei siinä mitään, että on kiinnostunut asioista, mutta tulisin hulluksi, jos toinen niistä alkaisi luennoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Neuroepätyypillisille, kuten ADHD ja autismi, on ihan normaalia aivojen toimintaa hurahtaa johonkin ihan täysillä ja luennoida siitä. Aivot eivät ainakaan ADHD:ssa tuota serotoniinia samalla tavoin kuin normaalit, terveet aivot, joten ADHD aivojen tapa saada sitä serotoniinia on fikaantua johonkin asiaan X. Fiksaation kohde voi vaihtua useitakin kertoja, ei mitään ihmeellistä.
Eiköhän se ole ihan normaalia terveillekin. On minullakin tuollaisia asioita, vaikka en ole ollenkaan autismi- tai ADHD-tyyppinen persoona. Sellaista se elämä on, että jotkut asiat eivät kiinnosta yhtään, jotkut vain vähän ja jotkut paljon tai ihan pakkomielteeseen asti.
Ihanan kuuloinen mies. Oma makaa sohvalla ja lukee korkeintaan urheiluuutisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän tuollaista ongelmaa. Viimeisin innostus on ollut Pohjois-Korean ja natsisaksan keskitysleirit. Olen lukenut vankien elämäntarinoita ja katsonut dokumentteja. Ja tekee aina mieli luennoida puolisolle, kun en muille kehtaa eikä ketään kiinnosta. Sen verran outo innostus. Puoliso välillä muistuttaa, että nyt meni luennoimiseksi. Joskus kyllä tykkääkin kuunnella, kun olen perehtynyt johonkin järkevään, niinkuin vaikka inflaatioon, 90-luvun lamaan yms ajankohtaiseen aiheeseen. Ja olen siis nainen. Olen alkanut epäilemään, että onkohan minulla asperger. Osaan esim ulkoa todella paljon suomenkielisiä lauluja, vaikka en harrasta musiikkia varsinaisesti. Ne jää vaan mieleen. Toisaalta olen tosi hajamielinen käytännön elämässä. Ja huono sosiaalisissa suhteissa.
Mä oon myös erilaisista aiheista innostuva, ja epäilen olevani Asperger. Veljeni on ihan diagnosoidustikin. En ymmärrä miten muut EIVÄT halua hankkia mahdollisimman paljon tietoa lyhyessä ajassa 😅. Viimeksi olen lukenut kaikenlaista marsuista, koska tiesittekö että marsut synnyttävät täysin valmiita poikasia?! Muiden jyrsijöiden pennut ovat syntyessään pinkkejä nakkeja, mutta marsut ovat vaihtaneet jo maitohampaatkin pysyviin hampaisiin vielä kohdussa ollessaan ja ovat heti valmiita elämään. Kauhean mielenkiintoista. 😅
Onpa marsut erikoisia! :3 Ihan mahtava tieto, kiitos tästä! <3 Itse olen hullaantunut hämähäkkeihin. Älä lue enempää, jos oikeasti oikeasti pelkäät niitä :( Mutta jos olet edes pikkuriikkisen utelias suosittelen tutustumaan näin netin välityksellä! :) Tarantula Kat, Dark Den ja Exotics Lair youtube kanavien katselu ja muu tiedon etsiminen on ollut aivan mahtavaa!
Hämähäkkejä pelätään aivan turhaan, koska ne eivät metsästä ihmisiä eivätkä pure ellei ihminen uhkaa niitä ensin. Suomessa ei kuitenkaan tavata ihmiselle vaarallisia hämppyjä, eikä pienten hämppyjen torahampaat pysty rikkomaan ihmisen paksua ihoa. Ihmiselle vaarallisia lajeja on vain muutamia, ja jotkut pitävät näitäkin lemmikkeinä. Jotkut hämähäkit syövät isoja muurahaisia vain nivelien kohdalta, koska leuat eivät lävistä paksua panssaria. Tiesitkö, että eräät juoksuhämähäkkiäidit kantavat poikasiaan selässään todella kauan ja samalla lajilla on kaikissa jaloissa vettä hylkivät karvat, joiden avulla voi kävellä veden päällä pintajännityksen avulla hetken.
Hämähäkit ovat myös äärimmäisen hyödyllisiä talojen rakenteiden ja omaisuuden suojaamisen kannalta, koska ne syövät tuhohyönteisiä, niiden toukkia ja koteloita. Jos näet hämähäkin etkä halua sitä juuri siihen, voit ottaa paperin ja siirtää hämähäkin tämän avulla muualle. Ujuta paperi hämpyn alle ja siirrä koko paketti. Hämähäkit jättävät peräänsä aina rihman seittiä, ikäänkuin seinäkiipeilijän lailla varmistusankkuriksi, joten usein hämppy on ehtinyt tarttua paperiin kiinni, eikä enää tipahda paperin päältä. Tämä yllättävä roikkuminen voi säikäyttää, mutta ei ole vaarallista. Seittiin ei kannata tarttua sormilla, koska se on tahmainen ja sitten hämppy roikkuu sormessasi.
Sisällä eläviä hämähäkkejä ei kannata viedä ulos. Huonehämähäkit ovat oma lajinsa ja ovat kehittyneet samassa tahdissa, kuin ihmisasutuksia on alkanut syntymään vuosituhansien aikana. Ne menestyvät sisällä, ei ulkona. Paras paikka siirtää hämähäkki on sisävarasto, vaatehuone tai vessa. Hämähäkit eivät jää asumaan pitkäksi aikaa yhteen paikkaan ja usein asuvat seinien välissä, siellä, missä ne tuhohyönteisetkin liikkuvat.
^Hämähäkit elävät yllättävän pienissä elinympäristöissä, esimerkiksi kurkkuhämähäkki elää puutarhassa ja puissa, ja on vihreä. Uroshämpyt erottaa naarashämpyistä pedipalpeiksi kutsutuista ulokkeista ja uroshämpyillä nämä muistuttavat muhkeita viiksiä tai pieniä nyrkkeilyhanskoja. Hämähäkit harvemmin syövät pariutumispartneriaan, jos ovat syöneet juuri ennen jotain, mutta luonnossa on vähän ravintoa ja siksi usein uroshämppy päätyy ruuaksi. Uroshämähäkit taputtelevat rytmikkäästi verkkoon bongorumpujen lailla tullessaan naaraan kulmille ilmoittaakseen aikeistaan. Hämähäkeistä vain hyppyhämähäkeillä on tarkka näkö ja nämä metsästävät ruuan eri tavalla, saalistamalla. Suomessa elää luonnonvaraisena seeprahyppijä, mikä on oikein söpö ihmettelijä! Hämähäkeillä on erilaisia luonteenlaatuja, toiset ovat rauhallisempia, kuin saman lajin kaverinsa. Hämähäkit ovat joskus hyvinkin siistejä, ja tiputtavat verkoistaan syödyt saaliit pois.
Varmasti en tiedä vielä kaikkea, mutta hämpyt on niin mahtavia, että oli pakko kertoa, kiitos kun jaksoit lukea! :)
////\(%%w%%)/\\\\
Asperger ja AHDH/ADD ? Dopamiinia on sangen vähänlaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei onneksi. Sikäli kyllä jotenkin tuttua että oma mieheni lukee todella paljon ja tietää ihan ihmeellisiä asioita. Aina välillä tulee puheeksi joku ihan random asia ja käy ilmi että hän on lukenut sitä koskevia kirjoja tai juttuja ja tietää siitä vaikka mitä. Siis jotain tyyliin höyryveturien historia tai jonkun 1930-luvun poliitikon elämänvaiheet.
Olen yllättynyt siitä miten paljon jotkut miehet lukevat. Tai voihan olla että ennen eivät lukeneet vaan nyt kun se on tullut muotiin niin miehetkin on alkaneet lukea?
80-luvun alussa miehet lukivat vielä lähes yhtä paljon kuin naisetkin. mutta jo 90-luvulla tultaessa erityisesti paljon (pari kirjaa tai enemmän kuukaudessa) lukevien miesten osuus puolittui ja 2000-luvun aikana puolittui uudestaan. Naispuolisistakin paljon lukevista on 2000-luvun aikana puolet hävinnyt ja ajoituksen perusteella veikkaisin syyksi älylaitteiden esiinmarssia, mutta tuolle miesten lukuinnostuksen lopahtamiselle jo parikymmentä vuotta aiemmin on vaikeampi keksiä mitään ilmiselvää syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei onneksi. Sikäli kyllä jotenkin tuttua että oma mieheni lukee todella paljon ja tietää ihan ihmeellisiä asioita. Aina välillä tulee puheeksi joku ihan random asia ja käy ilmi että hän on lukenut sitä koskevia kirjoja tai juttuja ja tietää siitä vaikka mitä. Siis jotain tyyliin höyryveturien historia tai jonkun 1930-luvun poliitikon elämänvaiheet.
Olen yllättynyt siitä miten paljon jotkut miehet lukevat. Tai voihan olla että ennen eivät lukeneet vaan nyt kun se on tullut muotiin niin miehetkin on alkaneet lukea?
80-luvun alussa miehet lukivat vielä lähes yhtä paljon kuin naisetkin. mutta jo 90-luvulla tultaessa erityisesti paljon (pari kirjaa tai enemmän kuukaudessa) lukevien miesten osuus puolittui ja 2000-luvun aikana puolittui uudestaan. Naispuolisistakin paljon lukevista on 2000-luvun aikana puolet hävinnyt ja ajoituksen perusteella veikkaisin syyksi älylaitteiden esiinmarssia, mutta tuolle miesten lukuinnostuksen lopahtamiselle jo parikymmentä vuotta aiemmin on vaikeampi keksiä mitään ilmiselvää syytä.
Veikkaan että noihin aikoihin moni nuori lukutoukkapoika alko ohjautua enemmän tietokonepelien pariin. ja se voi selittää miesten lukuinnon hiipumisen ainakin osittain. Tietokonepelithän olivat vielä ennen vuosituhannen vaihteessa vahvasti poikien ja miesten juttu.
Ei mutta eipä haittaisi vaikka olisi. Ihan mielelläni kuuntelisin ja vaikka ei kiinnostaisi niin osaan hyvin näytellä kiinnostunutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän tuollaista ongelmaa. Viimeisin innostus on ollut Pohjois-Korean ja natsisaksan keskitysleirit. Olen lukenut vankien elämäntarinoita ja katsonut dokumentteja. Ja tekee aina mieli luennoida puolisolle, kun en muille kehtaa eikä ketään kiinnosta. Sen verran outo innostus. Puoliso välillä muistuttaa, että nyt meni luennoimiseksi. Joskus kyllä tykkääkin kuunnella, kun olen perehtynyt johonkin järkevään, niinkuin vaikka inflaatioon, 90-luvun lamaan yms ajankohtaiseen aiheeseen. Ja olen siis nainen. Olen alkanut epäilemään, että onkohan minulla asperger. Osaan esim ulkoa todella paljon suomenkielisiä lauluja, vaikka en harrasta musiikkia varsinaisesti. Ne jää vaan mieleen. Toisaalta olen tosi hajamielinen käytännön elämässä. Ja huono sosiaalisissa suhteissa.
Mä oon myös erilaisista aiheista innostuva, ja epäilen olevani Asperger. Veljeni on ihan diagnosoidustikin. En ymmärrä miten muut EIVÄT halua hankkia mahdollisimman paljon tietoa lyhyessä ajassa 😅. Viimeksi olen lukenut kaikenlaista marsuista, koska tiesittekö että marsut synnyttävät täysin valmiita poikasia?! Muiden jyrsijöiden pennut ovat syntyessään pinkkejä nakkeja, mutta marsut ovat vaihtaneet jo maitohampaatkin pysyviin hampaisiin vielä kohdussa ollessaan ja ovat heti valmiita elämään. Kauhean mielenkiintoista. 😅
Mahtava tieto, kiitos. Heti piti ottaa vähän enemmän selvää. Miten voi olla noin kehittynyt meininki!
Todella mielenkiintoinen tää marsujuttu! Heti aloin miettiä, et mikäköhän syy siinä on takana. Jotainhan siinä täytyy olla, et miks just marsujen pitää heti olla valmiita eikä ehdi rauhassa olemaan vauvamarsuja. Onko niiden elinympäristö jotenkin sellanen, että heti pitää olla ready for action?
Kuulostaa autismilta.