Hoitovapaalla 2-vuotiaan kanssa - miksi tätä ihmetellään niin paljon?
Kummallakin meistä vanhemmista on yliopistotutkinto ja vakituiset virat. Taloudellisesti ei ole ollut järkevää pitää pitkiä hoitovapaita, mutta meille lapsen kanssa kotona oleminen on ollut tärkeämpää. Molemmat meistä vanhemmista ollaan oltu vuorotellen hoitovapaalla lapsen kanssa. Lapsi on nyt 2 v ja menee päiväkotiin n. 2,5 v iässä. Lapsen täytettyä vuoden alkoi kysely, koska lapsi menee päiväkotiin. Tätä kyselyä kuulee niin neuvolassa, vapaa-ajalla kuin töissäkin. Yhä ihmetellään, miksi ihmeessä pidämme lasta kotona. Lapsi on kehittynyt oikein hyvin, puhuu monen sanan lauseita, on tyytyväinen ja sosiaalinen. Ikätovereiden kanssa lapsi saa kontakteja avoimissa kerhoissa. Lapsen kanssa tehdään paljon arkisia asioita yhdessä, eilen istutettiin kukkia, tänään käydään kirjastossa ja huomenna leivotaan. Ihan aidosti viihdymme lapsemme seurassa ja hän on mukavaa seuraa. Miksi ihmeessä lasta pitäisi olla tuppaamassa päiväkotiin mahdollisimman pienenä, jos ei ole taloudellista pakkoa tehdä niin? En usko, että näin pienen kanssa varhaiskasvatus pystyisi antamaan jotain sellaista, mitä me vanhemmat emme voisi tarjota.
Kommentit (335)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En ymmärrä yhtään näitä ettei muka jaksa olla lapsen kanssa kotona.
Itse taas ymmärrän oikein erinomaisesti heitä, jotka jaksavat olla ja aivan yhtä hyvin heitä, jotka eivät jaksa olla. Sitä taas on aina ollut vaikeampi ymmärtää, ettei joku ymmärrä ihmisten ja tilanteiden erilaisuutta.
Mistä tällainen käsitys, että kyse on siitä _jaksaako_ vai ei? Yleensä varmaan kyse on ennemminkin siitä, onko varaa olla pois työelämästä vai ei.
No kyllä se on myös jaksamiskysymys. Kotiäidin homma ei ihan kevyttä ole, kun työvuoro kestää 24/7. Tietenkin omat lapset on ihania ja rakkaita, mutta jotkut vaan kaipaa muutakin ja se kotona olo käy henkisesti raskaaksi. Optimitilanne tietysti olisi, jos tällaisessa tilanteessa voisi vaihtaa toisen vanhemman k
Kuinka kertoa ettei tiedä lasten hoidosta mitään sanomatta suoraan ettei tiedä lasten hoidosta mitään.
Teet niin tai näin niin aina väärinpäin.
Laitoin lapseni päiväkotiin vuoden ikäisenä, ja nyt, kun hän on aikuinen, ajattelen, että se oli tyhmä ratkaisu. Olisi ollut viisaampaa suhtautua tulevaisuuteen rennosti ja olla kotona lapsen kanssa kolme vuotta.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Harvalla on mahdollisuutta, ja sen takia täytyy kateellisena kysellä.
Harva myöskään jaksaa olka kotiäitinä . Kyllähän toi 1,5-3v on aivan kaamean raskas ikävaihe! Ehkäpä siks jengi ihmettelee.
Hah hah!! Ja siellä hoidossa ne jaksaa parikymmentä samanikäistä lasta parilla aikuisella. Odotatte vielä että jotain laatua olisi niissä hoitopäivissä!! T. työntekijä varhaiskasvatuksesta :D
Päiväkotien työntekijöiden pitäisi olla ammattilaisia. Yhtä hyvin voisi verrata ihmistä, joka on yhtäkkiä saanut hoidettavakseen koiranpennun, ihmiseen, joka työkseen lasvattaa koiria tai pitää kenneliä. Kyllä siinä jonkinlainen tasoero on oltava ammattilaisen ja oppimattoman noviisin välillä.
Koiranpentukin on raskas hoidettava, kun se ei vielä ole sisäsiisti, järsii kaikenlaisia tavaroita ja valvottaa öisin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Nykyvanhemmat eivät vaan jaksa kasvattaa niitä pieniä lapsia. Lapset tuodaan hoitoon, vaikka oltais itse vapaalla tai lomalla. Koska on niin raskasta olla sen 2v:n kanssa. Ei osata olla jämäkkä ja annetaan lapsen pyörittää koko perheen arkea. Yllättäen ei sitten jakseta olla siinä kun 2v hirviö määrää ja huutaa ja kiukuttelee ja on turhautunut, kun vanhempi täys lapanen haluatko pipon päähän vai jalkaan? Haluatko kävellä etu- vai takaperin? Haluatko että äiti hyppii yhdellä jalalla? Voi hyvä luoja, meinaa pää revetä välillä kun kuuntelee näiden nykyvnahempien keskustelua lastensa kanssa.
Olen työskennellut useamman autoritaarisen kasvattajan kanssa. Ovat saaneet auktoriteetillaan kuriin ja nuhteeseen nepsylapsetkin. Omasta mielestään he ovat olleet jämäköitä ja ammattitaitoisia, muiden silmissä vain joustamattomia ja vanhanaikaisia. Ihan objektiivisesti
Mieluummin kurissa ja nuhteessa oleva nepsylapsi, kuin riehuva ja järjetöntä älämölöä pitävä nepsy
Esikoinen lähti hoitoon 3 v ja kuopus 1.5 v. Lähtivät siis yhtä aikaa päikkyyn eli olin yhtäsoittoa 3 v kotona. Sain sitten työtarjouksen, johon halusin tarttua. Mies ei edes harkinnut jäävänsä kotiin. Oli ne raskaita vuosia, kun oli ensin 2 alle 2-vuotiasta. Olis saanut olla silmät selässä ja neljä kättä. Olen nyt vuosien päästä tyytyväinen ratkaisuun, vaikka olen tajunnut vasta myöhemmin, miten uupunut välillä olin. Haaveilin joskus esim siitä, että multa katkeaisi jalka ja saisin hetken lepoa ja apua lasten kanssa. Niin yksin olin.
Vein vasta kolmevuotiaana. En missään nimessä halunnut aiemmin oravanpyörään itseäni enkä lasta.
Haluaisin edelleenkin tietää miten kotihoidontuella esimerkiksi lyhennetään asuntolainaa tai maksetaan edes korkoja? Kotihoidontuella voisin jäädä vain jos puoliso olisi erittäin suurituloinen tai itsellä olisi satoja tuhansia säästössä.
Toki säästöilläkin voisi elää mutta ne on ensisijaisesti tarkoitettu ns. pahan päivän (työttömyys, sairastuminen) varalle. Talouden tila on tällä hetkellä niin epävarma etten uskaltaisi koskea säästöihin.
Eli lähinnä mietin kuinka jollakin on varaa jäädä kotihoidontuelle.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin edelleenkin tietää miten kotihoidontuella esimerkiksi lyhennetään asuntolainaa tai maksetaan edes korkoja? Kotihoidontuella voisin jäädä vain jos puoliso olisi erittäin suurituloinen tai itsellä olisi satoja tuhansia säästössä.
Toki säästöilläkin voisi elää mutta ne on ensisijaisesti tarkoitettu ns. pahan päivän (työttömyys, sairastuminen) varalle. Talouden tila on tällä hetkellä niin epävarma etten uskaltaisi koskea säästöihin.
Eli lähinnä mietin kuinka jollakin on varaa jäädä kotihoidontuelle.
No jos sillä puolisolla on isot tulot, niin mikäs siitä on lainaa lyhentää ja sehän riippuu lainasummastakin: halpa/kallis koti.
Vierailija kirjoitti:
Vein vasta kolmevuotiaana. En missään nimessä halunnut aiemmin oravanpyörään itseäni enkä lasta.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Harvalla on mahdollisuutta, ja sen takia täytyy kateellisena kysellä.
Harva myöskään jaksaa olka kotiäitinä . Kyllähän toi 1,5-3v on aivan kaamean raskas ikävaihe! Ehkäpä siks jengi ihmettelee.
Hah hah!! Ja siellä hoidossa ne jaksaa parikymmentä samanikäistä lasta parilla aikuisella. Odotatte vielä että jotain laatua olisi niissä hoitopäivissä!! T. työntekijä varhaiskasvatuksesta :D
Päiväkotien työntekijöiden pitäisi olla ammattilaisia. Yhtä hyvin voisi verrata ihmistä, joka on yhtäkkiä saanut hoidettavakseen koiranpennun, ihmiseen, joka työkseen lasvattaa koiria tai pitää kenneliä. Kyllä siinä jonkinlainen tasoero on oltava ammattilaisen ja oppimattoman noviisin välillä.
Koiranpentukin on raskas hoidettava, kun
"Hah hah!! Ja siellä hoidossa ne jaksaa parikymmentä samanikäistä lasta parilla aikuisella. Odotatte vielä että jotain laatua olisi niissä hoitopäivissä!! T. työntekijä varhaiskasvatuksesta :D"
On ihan eri asia hoitaa työnä, 8 tunnin päivä, ja päästä sieltä pois. Viikonloputkin vapaita. Hoitolapsiin ei niin kiinny tai ole tunnesidettä. Se porukka on helpompi hoitaa, kun voi ja pystyy kylmästi pitämään eritavalla kurin, ei mene siihen lasten tunteisiin mukaan, .. sen jaksaa, nimenomaan kun ne eivät ole omia. Joku rasavilli jonka kanssa väännät, no se on jonkun muun murhe oikeasti! Kenestäkään lapsesta ei tarvitse ottaa elämänmittaista murhetta. Siellä ei olla iseinä tai äiteinä, vaan töissä.
t. työntekijä varhaiskasvatuksesta myöskin.
Niin ja en pidä laadukkaana joka paikassa sitä toimintaa. Sääliksi käy ketä tahansa yksivuotiasta joka on tuupattu hoitoon. Aivan liian nuoria. Neuvolasta pitäisi päinvastoin kannustaa niitä jotka valitsevat kotihoidon, että hei hieno juttu. Niinhän se kuuluisi olla. Vanhemmat hoitaa ITSE lapsen kun se on vielä taapero. Tämä varhaisen laitostamisen ihannointi on ihan pimeätä.
Mä olin kuusi vuotta kotona kahden lapsen kanssa. Esikoinen ei ollut muuten päiväkodissa hoidodda kuin vasta eskarin aloitettuaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Nykyvanhemmat eivät vaan jaksa kasvattaa niitä pieniä lapsia. Lapset tuodaan hoitoon, vaikka oltais itse vapaalla tai lomalla. Koska on niin raskasta olla sen 2v:n kanssa. Ei osata olla jämäkkä ja annetaan lapsen pyörittää koko perheen arkea. Yllättäen ei sitten jakseta olla siinä kun 2v hirviö määrää ja huutaa ja kiukuttelee ja on turhautunut, kun vanhempi täys lapanen haluatko pipon päähän vai jalkaan? Haluatko kävellä etu- vai takaperin? Haluatko että äiti hyppii yhdellä jalalla? Voi hyvä luoja, meinaa pää revetä välillä kun kuuntelee näiden nykyvnahempien keskustelua lastensa kanssa.
Olen työskennellut useamman autoritaarisen kasvattajan kanssa. Ovat saaneet auktoriteetillaan kuriin ja nuhteeseen nepsylapsetkin. Omasta mielestään he ovat olleet jämäköitä ja ammattitaitoisia, muiden silmissä vain joustamattomia ja vanhanaikaisia. Ihan objektiivisesti
Mieluummin kurissa ja nuhteessa oleva nepsylapsi, kuin riehuva ja järjetöntä älämölöä pitävä nepsy
Päiväkoti-ikäisella ei ole nepsydiagnoosia. Mistä on päätelty, että ne lapset oisivat oikeasti nepsyjä? Saivatko kouluiän tullessa, eskarissa, diagnoosin?
Luulenpa että autoritääriset on saaneet kuriin ja nuhteeseen ihan tavallisia vilkkaita lapsia. Oikeasti nepsy ei kurilla ala keskittymään paremmin, aivojen välittäjäaineet ei maagisesti ala toimimaan oikein, kun vähän pidetään jöötä. Keskittymisen ongelma ei parane tiukemmalla kurilla.
Käytösongelma voi parantua. Ja käytösongelma voi olla kenellä tahansa lapsella, ei tarvi olla nepsy.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin edelleenkin tietää miten kotihoidontuella esimerkiksi lyhennetään asuntolainaa tai maksetaan edes korkoja? Kotihoidontuella voisin jäädä vain jos puoliso olisi erittäin suurituloinen tai itsellä olisi satoja tuhansia säästössä.
Toki säästöilläkin voisi elää mutta ne on ensisijaisesti tarkoitettu ns. pahan päivän (työttömyys, sairastuminen) varalle. Talouden tila on tällä hetkellä niin epävarma etten uskaltaisi koskea säästöihin.
Eli lähinnä mietin kuinka jollakin on varaa jäädä kotihoidontuelle.
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen lähti hoitoon 3 v ja kuopus 1.5 v. Lähtivät siis yhtä aikaa päikkyyn eli olin yhtäsoittoa 3 v kotona. Sain sitten työtarjouksen, johon halusin tarttua. Mies ei edes harkinnut jäävänsä kotiin. Oli ne raskaita vuosia, kun oli ensin 2 alle 2-vuotiasta. Olis saanut olla silmät selässä ja neljä kättä. Olen nyt vuosien päästä tyytyväinen ratkaisuun, vaikka olen tajunnut vasta myöhemmin, miten uupunut välillä olin. Haaveilin joskus esim siitä, että multa katkeaisi jalka ja saisin hetken lepoa ja apua lasten kanssa. Niin yksin olin.
Ihan vaan huomautuksena, että päiväkodissa niitä alle 2-vuotiaita on yhdellä työntekijällä neljä...
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin edelleenkin tietää miten kotihoidontuella esimerkiksi lyhennetään asuntolainaa tai maksetaan edes korkoja? Kotihoidontuella voisin jäädä vain jos puoliso olisi erittäin suurituloinen tai itsellä olisi satoja tuhansia säästössä.
Toki säästöilläkin voisi elää mutta ne on ensisijaisesti tarkoitettu ns. pahan päivän (työttömyys, sairastuminen) varalle. Talouden tila on tällä hetkellä niin epävarma etten uskaltaisi koskea säästöihin.
Eli lähinnä mietin kuinka jollakin on varaa jäädä kotihoidontuelle.
Toiset osaavat säästää etukäteen, jotta on varaa jäädä lapsen kanssa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole edes mitenkään ruuhkainen päiväkoti, mutta silti ei kiinnosta viedä pientä lasta hoitoon. Kerrankin saa olla kotona. Kyseessä siis ainoa lapsi ja työelämästäkin saa mukavasti taukoa, kun tulevaisuudessa ei mitään vuorotteluvapaita ja muita ole tulossa.
Niinpä. Työelämää kyllä riittää, mutta lapsi on vain hetken pieni.
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/jari-sinkkonen-hsssa-alle-3-vuotias-ei…
"Pienten lasten kodin ulkopuoliselle hoidolle voi olla talouteen ja työelämän vaatimuksiin liittyviä perusteluja, mutta lasten tarpeista puhutaan valitettavan yksipuolisesti ja tarkoitushakuisesti, lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen kirjoittaa Helsingin Sanomissa.
Sinkkosesta sanapari laadukas varhaiskasvatus on silkkaa sanahelinää, kun puhutaan 12-vuotiaista lapsista."
Vierailija kirjoitti:
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/jari-sinkkonen-hsssa-alle-3-vuotias-ei…
"Pienten lasten kodin ulkopuoliselle hoidolle voi olla talouteen ja työelämän vaatimuksiin liittyviä perusteluja, mutta lasten tarpeista puhutaan valitettavan yksipuolisesti ja tarkoitushakuisesti, lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen kirjoittaa Helsingin Sanomissa.
Sinkkosesta sanapari laadukas varhaiskasvatus on silkkaa sanahelinää, kun puhutaan 12-vuotiaista lapsista."
Näköjään väliviiva katosi, siis kun puhutaan 1-2 vuotiaista lapsista