Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hoitovapaalla 2-vuotiaan kanssa - miksi tätä ihmetellään niin paljon?
Kummallakin meistä vanhemmista on yliopistotutkinto ja vakituiset virat. Taloudellisesti ei ole ollut järkevää pitää pitkiä hoitovapaita, mutta meille lapsen kanssa kotona oleminen on ollut tärkeämpää. Molemmat meistä vanhemmista ollaan oltu vuorotellen hoitovapaalla lapsen kanssa. Lapsi on nyt 2 v ja menee päiväkotiin n. 2,5 v iässä. Lapsen täytettyä vuoden alkoi kysely, koska lapsi menee päiväkotiin. Tätä kyselyä kuulee niin neuvolassa, vapaa-ajalla kuin töissäkin. Yhä ihmetellään, miksi ihmeessä pidämme lasta kotona. Lapsi on kehittynyt oikein hyvin, puhuu monen sanan lauseita, on tyytyväinen ja sosiaalinen. Ikätovereiden kanssa lapsi saa kontakteja avoimissa kerhoissa. Lapsen kanssa tehdään paljon arkisia asioita yhdessä, eilen istutettiin kukkia, tänään käydään kirjastossa ja huomenna leivotaan. Ihan aidosti viihdymme lapsemme seurassa ja hän on mukavaa seuraa. Miksi ihmeessä lasta pitäisi olla tuppaamassa päiväkotiin mahdollisimman pienenä, jos ei ole taloudellista pakkoa tehdä niin? En usko, että näin pienen kanssa varhaiskasvatus pystyisi antamaan jotain sellaista, mitä me vanhemmat emme voisi tarjota.
Kommentit (335)
Vierailija wrote:
Nykyvanhemmat eivät vaan jaksa kasvattaa niitä pieniä lapsia. Lapset tuodaan hoitoon, vaikka oltais itse vapaalla tai lomalla. Koska on niin raskasta olla sen 2v:n kanssa. Ei osata olla jämäkkä ja annetaan lapsen pyörittää koko perheen arkea. Yllättäen ei sitten jakseta olla siinä kun 2v hirviö määrää ja huutaa ja kiukuttelee ja on turhautunut, kun vanhempi täys lapanen haluatko pipon päähän vai jalkaan? Haluatko kävellä etu- vai takaperin? Haluatko että äiti hyppii yhdellä jalalla? Voi hyvä luoja, meinaa pää revetä välillä kun kuuntelee näiden nykyvnahempien keskustelua lastensa kanssa.
Olen työskennellut useamman autoritaarisen kasvattajan kanssa. Ovat saaneet auktoriteetillaan kuriin ja nuhteeseen nepsylapsetkin. Omasta mielestään he ovat olleet jämäköitä ja ammattitaitoisia, muiden silmissä vain joustamattomia ja vanhanaikaisia. Ihan objektiivisesti tarkastellen varmaa on, että heidän toimintatapansa ei ole edistänyt kenenkään kasvua tai hyvinvointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä molemmat lapset olivat kotona 2,5 vuotiaiksi. Ihanaa aikaa oli. Ja tämän jälkeenkin lapset olleet hoidossa kouluikäiseksi klo 9-15. Tätä varten säästettiin useita vuosia että lapset saavat olla pidempään kotona.
Tuo on kyllä ihan pas-kan löpinää että aina perustellaan, että meidän Minna-Maaria 2v rakastaa olla päiväkodissa, hän valitsee aina mieluummin päiväkodin kuin kotonaolon
Kun haen oman lapsen klo 15, moni lapsista jo kyselee että koska mun äiti tai iskä oikein tulee hakemaan, moni odottelee jo portilla hakijaa. Harva lapsi nauttii kun joutuu olemaan 1-vuotiaasta 8-10h päiviä.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Harvalla on mahdollisuutta, ja sen takia täytyy kateellisena kysellä.
Harva myöskään jaksaa olka kotiäitinä . Kyllähän toi 1,5-3v on aivan kaamean raskas ikävaihe! Ehkäpä siks jengi ihmettelee.
Hah hah!! Ja siellä hoidossa ne jaksaa parikymmentä samanikäistä lasta parilla aikuisella. Odotatte vielä että jotain laatua olisi niissä hoitopäivissä!! T. työntekijä varhaiskasvatuksesta :D
Vierailija wrote:
Täällä sama homma. Lapsi oli vielä sylivauva niin kaikki kyseli milloin hän menee päiväkotiin. Olen kertonut, että tulevana syksynä kun lapsi on 2v 4kk ikäinen. Esikoisen kanssa meillä ei ollut mahdollista olla pitkään kotona, nyt kun tilanne toinen, mieskin halusi panostaa hoitovapaaseen. Ihmettelen kun kaikki tietää tän hoitoon meno kuvion niin silti saatetaan kysellä, jokos töihin palaat ja milloin?
Vanhin oli 1,8, nuorimmat sen 3, kun menivät päiväkotiin.
Vierailija wrote:
En ymmärrä yhtään näitä ettei muka jaksa olla lapsen kanssa kotona.
Itse taas ymmärrän oikein erinomaisesti heitä, jotka jaksavat olla ja aivan yhtä hyvin heitä, jotka eivät jaksa olla. Sitä taas on aina ollut vaikeampi ymmärtää, ettei joku ymmärrä ihmisten ja tilanteiden erilaisuutta.
Mistä tällainen käsitys, että kyse on siitä _jaksaako_ vai ei? Yleensä varmaan kyse on ennemminkin siitä, onko varaa olla pois työelämästä vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Minä olin lapsen kanssa kotona siihen asti kun hän oli liki 3,5-vuotias. Ainutlaatuista aikaa, ainoa lapseni. En muista, että kukaan olisi ihmetellyt.
Itse tosin ihmettelin, miksi juuri siinä lapsen ollessa noin 2-vuotias monet kanssamammat kiiruhtivat töihin ja muksu lykättiin hoitoon. Monet mainitsivat syyksi taloudelliset syyt. Voi olla totta. Ja aika usein siinä sitten jo toinen lapsi olikin tulossa pian perään. Tämä oli vähän ennen koronaa.
Taaperon kanssa on ihanaa viettää aikaa, käydä kahviloissa ja kirjastossa, ihmetellä luontoa. Toki myös raskasta. Meillä oltiin kotona nuorimmaisen kanssa kolmevuotiaaksi. Lapsesta kasvoi älykäs ja hänellä on erinomainen sanavarasto. Nyt on kohta teini. Koulussa saa kymppejä ja on tosi sosiaalinen.
Hiukan pitää talouden joustaa, että voi ainutkertaiset hetket viettää oman lapsen kanssa. Toki kehitykseen vaikuttaa, *miten* lapsen kanssa aikaa viettää. Meillä taapero istui aina rattaissa kasvot aikuiseen päin. Pystyttiin näin keskustelemaan siitä mitä tapahtuu ja paljon muustakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Nykyvanhemmat eivät vaan jaksa kasvattaa niitä pieniä lapsia. Lapset tuodaan hoitoon, vaikka oltais itse vapaalla tai lomalla. Koska on niin raskasta olla sen 2v:n kanssa. Ei osata olla jämäkkä ja annetaan lapsen pyörittää koko perheen arkea. Yllättäen ei sitten jakseta olla siinä kun 2v hirviö määrää ja huutaa ja kiukuttelee ja on turhautunut, kun vanhempi täys lapanen haluatko pipon päähän vai jalkaan? Haluatko kävellä etu- vai takaperin? Haluatko että äiti hyppii yhdellä jalalla? Voi hyvä luoja, meinaa pää revetä välillä kun kuuntelee näiden nykyvnahempien keskustelua lastensa kanssa.
Olen työskennellut useamman autoritaarisen kasvattajan kanssa. Ovat saaneet auktoriteetillaan kuriin ja nuhteeseen nepsylapsetkin. Omasta mielestään he ovat olleet jämäköitä ja ammattitaitoisia, muiden silmissä vain joustamattomia ja vanhanaikaisia. Ihan objektiivisesti
Mitään välimuotoahan ei tietenkään missään tapauksessa ole.
eli olete maksavia asiiakkaita tuloillanne
tuttavan pk-maksut kunnan päiväkotiin yli 400e kahdesta lapsesta. onnistuivat hukkaamaan lapsen niin pahasti ett vanhempi löysi lapsensa yli 400m päästä päiväkotia ja kävi pitämässä puhuttelua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompaahan se on olla siistissä sisätyössä, etänä vähän työskennellä ja välillä käydä koiran kanssa lenkillä tai juoksemassa. Siellä se lapsi on maksimiajan hoidossa joka päivä. Poissa silmistä. Helppoa ja mukavaa!
Ei tuo nyt mitenkään kovin epätavallista ole, että on vähän päälle parivuotiaaksi kotona. Kyllähän ihmiset aina kyselee kaikkea ihan lämpimikseen, mutta tuskin moni oikeasti asiaa ihmettelee. Kiva että teillä on ollut mahdollisuus tehdä noin ja vielä molemmat vuorotellen. Moni vie sen 1-vuotiaan hoitoon kun toinen vanhempi ei halua kotiin jäädä eikä äiti halua olla niin pitkään pois työelämästä. Tai taloudellisista syistä. Harva siksi, että kuvittelisi sen olevan jotenkin tarpeellista lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En ymmärrä yhtään näitä ettei muka jaksa olla lapsen kanssa kotona.
Itse taas ymmärrän oikein erinomaisesti heitä, jotka jaksavat olla ja aivan yhtä hyvin heitä, jotka eivät jaksa olla. Sitä taas on aina ollut vaikeampi ymmärtää, ettei joku ymmärrä ihmisten ja tilanteiden erilaisuutta.
Mistä tällainen käsitys, että kyse on siitä _jaksaako_ vai ei? Yleensä varmaan kyse on ennemminkin siitä, onko varaa olla pois työelämästä vai ei.
No kyllä se on myös jaksamiskysymys. Kotiäidin homma ei ihan kevyttä ole, kun työvuoro kestää 24/7. Tietenkin omat lapset on ihania ja rakkaita, mutta jotkut vaan kaipaa muutakin ja se kotona olo käy henkisesti raskaaksi. Optimitilanne tietysti olisi, jos tällaisessa tilanteessa voisi vaihtaa toisen vanhemman kanssa vuoroja tai molemmat voisi tehdä vaikka osa-aikaa niin, ettei lapsen tarvitsisi mennä hoitoon.
Vierailija wrote:
Miten voi olla että lapsen isä ei suostu jäämään kotiin hoitamaan lasta ja kantamaan vastuuta? Meillä oli itsenstäänselvää että myös mies jää hoitovapaalle. Minä olin vuoden, mies puoli vuotta, koska hänen palkkansa on noin kolminkertaonen eikä pystynyt pitämään enempää. Sen jälkeen teimme vielä 50% työaikaa molemmat vuorotellen niin että lapsi oli kotona. 2v lapsi meni päiväkotiin.
Jaa miten voi olla? No kun ei ne vaan halua olla, se on rankkaa olla vastuussa pienistä ja työura voi kärsiä, eikä ole sit omaa rahaa niin paljon käytössä (ehkä joku henkinen ongelma olla vaimon elätettävänä). Mun mies ei kuulemma voinut, ja selitys oli jotain työtehtäviin liittyvää, vaikka on siis ihan naisvaltaisessa työpaikassa ja kummasti naiset siellä voi jäädä lasten kanssa kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hoidan omani kotona edelleen, lapsi on nyt 41. En tajua mammoja, jotka pitävät iteään jonain supersankareina oltuaan oikein kolme vuotta kotona.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En ymmärrä yhtään näitä ettei muka jaksa olla lapsen kanssa kotona.
Itse taas ymmärrän oikein erinomaisesti heitä, jotka jaksavat olla ja aivan yhtä hyvin heitä, jotka eivät jaksa olla. Sitä taas on aina ollut vaikeampi ymmärtää, ettei joku ymmärrä ihmisten ja tilanteiden erilaisuutta.
Mistä tällainen käsitys, että kyse on siitä _jaksaako_ vai ei? Yleensä varmaan kyse on ennemminkin siitä, onko varaa olla pois työelämästä vai ei.
No kyllä se on myös jaksamiskysymys. Kotiäidin homma ei ihan kevyttä ole, kun työvuoro kestää 24/7. Tietenkin omat lapset on ihania ja rakkaita, mutta jotkut vaan kaipaa muutakin ja se kotona olo käy henkisesti raskaaksi. Optimitilanne tietysti olisi, jos tällaisessa tilanteessa voisi vaihtaa toisen vanhemman kanssa vuoroja tai molemmat voisi tehdä vaikka o
Aina yhtä ihanaa, kun ihmiset vakiviroissaan (kuten aloittaja) tai hyvän työllisyyden alalla pääsee pohtimaan tätä jaksamista. Mun alalla töistä ei olla kolmea vuotta poissa tai ei olla alalla, piste. Mieti siinä sitten, mitä tekisi.
Näissä hoitovapaissahan ei tyypillisesti ole kyse mistään muusta kuin äidin mukavuudenhalusta ja luumuilusta. Lapsiverukkeella öllötellään kotona vuosikaudet.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En ymmärrä yhtään näitä ettei muka jaksa olla lapsen kanssa kotona.
Itse taas ymmärrän oikein erinomaisesti heitä, jotka jaksavat olla ja aivan yhtä hyvin heitä, jotka eivät jaksa olla. Sitä taas on aina ollut vaikeampi ymmärtää, ettei joku ymmärrä ihmisten ja tilanteiden erilaisuutta.
Mistä tällainen käsitys, että kyse on siitä _jaksaako_ vai ei? Yleensä varmaan kyse on ennemminkin siitä, onko varaa olla pois työelämästä vai ei.
Niin on hienot citymaasturit pihassa, lapsilla merkkivaatteet, vuosittaiset etelänmatkat pakko saada ja toki ennen kaikkea lapsivapaata aikaa niin paljon kuin mahdollista. Joten pakkohan se lapsi on jo vauvana laittaa täyspäiväisesti laitokseen.
Vierailija wrote:
Näissä hoitovapaissahan ei tyypillisesti ole kyse mistään muusta kuin äidin mukavuudenhalusta ja luumuilusta. Lapsiverukkeella öllötellään kotona vuosikaudet.
Siksi pitää muistaa mainita edes yliopistotutkinto ja vakituinen virka. Että ei tässä ihan wt:na makoilla.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En ymmärrä yhtään näitä ettei muka jaksa olla lapsen kanssa kotona.
Itse taas ymmärrän oikein erinomaisesti heitä, jotka jaksavat olla ja aivan yhtä hyvin heitä, jotka eivät jaksa olla. Sitä taas on aina ollut vaikeampi ymmärtää, ettei joku ymmärrä ihmisten ja tilanteiden erilaisuutta.
Mistä tällainen käsitys, että kyse on siitä _jaksaako_ vai ei? Yleensä varmaan kyse on ennemminkin siitä, onko varaa olla pois työelämästä vai ei.
No kyllä se on myös jaksamiskysymys. Kotiäidin homma ei ihan kevyttä ole, kun työvuoro kestää 24/7. Tietenkin omat lapset on ihania ja rakkaita, mutta jotkut vaan kaipaa muutakin ja se kotona olo käy henkisesti raskaaksi. Optimitilanne tietysti olisi, jos tällaisessa tilanteessa voisi vaihtaa toisen vanhemman kanssa vuoroja tai molemmat voisi tehdä vaikka o
😂 Tätä typerää ikivanhaa mantraa vielä jaksetaan hokea kuinka rankkaa hommaa on muka oleskella kotona lapsen kanssa. Onhan se NIIN rankkaa kun piirretyt pyörii ja kone pesee pyykit, voi että onkin raastavaa ja kuluttavaa. Ehkä vähän hiekkalaatikon reunalle pitää istahtaa. Sitten kun puoliso tulee kotiin töistä niin mamma voikin lähteä joogailemaan ja naukkailemaan valkkaria että saa omaa aikaa! 😂
Alue: Aihe vapaa
Sama. Itse myös hoitanut lapset pitkään kotona ja toki tehnyt töitäkin siinä sitten samalla, kun se on ollut mahdollista. Aina jos on ollut sellainen päivä, että isompana ovat saaneet mennä päiväkotiin tai jäädä kotiin, lapset ovat valinneet kodin! Tottakai. Jotain outoa on niissä perheissä ja juurikin kiintymyssuhde pielessä, joissa lapsi mielummin valitsee vieraan hoidon. Eivät vaihtuvat lastenhoitajat niitä teidän lapsia rakasta, haloo!