Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hoitovapaalla 2-vuotiaan kanssa - miksi tätä ihmetellään niin paljon?
Kummallakin meistä vanhemmista on yliopistotutkinto ja vakituiset virat. Taloudellisesti ei ole ollut järkevää pitää pitkiä hoitovapaita, mutta meille lapsen kanssa kotona oleminen on ollut tärkeämpää. Molemmat meistä vanhemmista ollaan oltu vuorotellen hoitovapaalla lapsen kanssa. Lapsi on nyt 2 v ja menee päiväkotiin n. 2,5 v iässä. Lapsen täytettyä vuoden alkoi kysely, koska lapsi menee päiväkotiin. Tätä kyselyä kuulee niin neuvolassa, vapaa-ajalla kuin töissäkin. Yhä ihmetellään, miksi ihmeessä pidämme lasta kotona. Lapsi on kehittynyt oikein hyvin, puhuu monen sanan lauseita, on tyytyväinen ja sosiaalinen. Ikätovereiden kanssa lapsi saa kontakteja avoimissa kerhoissa. Lapsen kanssa tehdään paljon arkisia asioita yhdessä, eilen istutettiin kukkia, tänään käydään kirjastossa ja huomenna leivotaan. Ihan aidosti viihdymme lapsemme seurassa ja hän on mukavaa seuraa. Miksi ihmeessä lasta pitäisi olla tuppaamassa päiväkotiin mahdollisimman pienenä, jos ei ole taloudellista pakkoa tehdä niin? En usko, että näin pienen kanssa varhaiskasvatus pystyisi antamaan jotain sellaista, mitä me vanhemmat emme voisi tarjota.
Kommentit (335)
Minulla on kasvatustieteiden maisterin ja varhaiskasvatuksen opettajan tutkinto. Ei tullut mieleenkään laittaa omaa lastani siihen hullunmyllyyn, jossa olen ollut töissä eli päiväkoti.
Omat lapseni laitoimme päiväkotiin vasta lakisääteiseen esiopetukseen 6-vuotiaana. Sitä ennen tein töitä perhepäivähoitajana eli järjestin ilmaisun monia muotoja, ajattelun taitojen kehitystä, motorisia taitoja, arjen taitoja, ympäristössämme toimimista ja tutkimista sekä kielten rikasta maailmaa / kielitietoisuutta ja monilukutaitoa sekä sosioemotionaalisten taitojen harjoittelua aivan omassa kotonamme. Tätä pystyvät muutkin tekemään, ettette palaa heti omaan työhönne vaan olette muutaman vuoden kotona omien ja kaverilasten kanssa please, ryhtykää tekin perhepäivähoitajiksi ja antakaa lapsillenne kaveritaitoja, kotiruokaa, terveellistä sisäilmaa ja rauhallista rytmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana kun olet kotona. Menoja voi supistaa, turhat karsia poissa. Tuo aika on tärkeää, eikä takaisin tule. Nauti siitä että saat olla kiireetön, lapselle aikaa.
Itse aikoinaan olin 3v hoitovapaalla , sitä ennen 18v töissä. Ihana tauko lapsen kanssa kotona.
Samoja ajatuksia eli nauti kiireettömyydestä lapsesi kanssa :) Itsekin nautin. Ei päiväkodeille. Kavereita kyllä löytää leikkipuistoista niissä on sekä kerho- että avointa toimintaa sisälläkin ja seurakunnan päiväkerhoista.
Vierailija kirjoitti:
Teette ihan oikein kun hoidatte lasta kotona, on rakkautta. Kyllä lapsi ehtii olla tarhassa, kouluissa ihan tarpeeksi.
Juuri näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen kanssa kotona olo on kyllä hirvittävän tylsää, lisäksi 2v kaipa jo ikäistään seuraa ja kehittyy ihan eri tavalla kun on pieni kaveri.
2-vuotias ei todellakaan kaipaa 20 ikätoveria, joiden kanssa taistella kahden hoitajan hetkellisestä huomiosta. Väitteesi kehittymisnopeudesta ei myöskään perustu mihinkään muuhun kuin omaan mielipiteeseesi. Mikään alan tutkimus ei ainakaan tietääkseni tue väitettäsi. Oman lapsen kanssa ei myöskään pitäisi olla tylsää. Puheesi kuulostaa siltä, että lapsesi myöhemmin joutuu näitä aiheita työstämään terapiassa.
Itseasiassa tutkimustieto ja asiantuntijoiden kannanotot tästä ovat Suomessa suorastaan räikeän jakautuneita. Kasvatustieteilijät puhuvat varhaisen päiväkotiin menon puolesta ja kehityspsykologit taas pitkän kotihoidon puolesta.
Mä olin ekan kanssa 2 v kotona, nyt olen 1,5 v ja mies vikan puoli vuotta eli myös hän menee 2 v hoitoon. Ymmärtäisin ehkä sen että jos molemmista on sen 3 v niin sitä taivastellaan, mut mulle on ihmetelty myös tätä ikää jo! Ymmärrän sen että joidenkin on pakko laittaa 1 v hoitoon ja et joillekin se kotona olo ei sovi, mut myös se että jotain 1,5 vuotta kotona kummastellaan on outoa. Eihän päiväkoditkaan oikeesti pystyisi ottamaan, jos KAIKKI vanhemmat laittaisi sinne 1v:n
Meillä 2 v oli ihan hyvä aloitusikä, joskin silloinkin lapsi välillä nukkui selkeesti levottomammin kuin kotihoidon aikoihin, jutteli päikkypäivän jälkeen huutamalla jne. Ei tullut tosiaankaan sellanen olo että olisi jotenkin liian vanha aloittamaan. Sit yli 3 v:stä eteenpäin alkoi selkeesti nauttia ryhmässä olosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyispä olemaan kotona. Olisin hyvin mielellään. Mutta koska ollaan molemmat matalapalkkaduunareita ja isännän työmaalla jatkuva lomautusuhka päällä, on pakko tehdä töitä kun niitä on 😫
Itsekkin kotona lapsen kanssa, joka menee vasta 2-vuotiaana päiväkotiin. Yksi äiti ihmetteli kuinka jaksan olla kotona, kun hän nimenomaan kaipasi jo töihin (laittoi lapsen 1-vuoden iässä päiväkotiin).
Jotakin täytyy olla pielessä jos ihminen ei nauti siitä vapaasta minkä saa viettää ilman töitä. Eikö ihmiset keksi mitään tekemistä, muutakuin töissä olemisen? Ehkä se vapaalla olo tuntuu tyhjälle, jos ei mieti mikä tekisi elämälleen tai mikä tekee onnelliseksi. Aika surullista jos pelkkä ura tuo sisältöä elämälle.
Koska vuorotteluvapaat ja aikuiskoulutustuki poistetaan, niin vanhempainvapaat olisi ainutkertainen mahdollisuus olla pois oravanpyörästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisin mielelläni pitänyt lapsen kotihoidossa pidempään, mutta oli pakko jatkaa opintoja kun lapsi oli 2v 4kk. Ois muuten potkittu yliopistosta pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkin kotona lapsen kanssa, joka menee vasta 2-vuotiaana päiväkotiin. Yksi äiti ihmetteli kuinka jaksan olla kotona, kun hän nimenomaan kaipasi jo töihin (laittoi lapsen 1-vuoden iässä päiväkotiin).
Jotakin täytyy olla pielessä jos ihminen ei nauti siitä vapaasta minkä saa viettää ilman töitä. Eikö ihmiset keksi mitään tekemistä, muutakuin töissä olemisen? Ehkä se vapaalla olo tuntuu tyhjälle, jos ei mieti mikä tekisi elämälleen tai mikä tekee onnelliseksi. Aika surullista jos pelkkä ura tuo sisältöä elämälle.
Koska vuorotteluvapaat ja aikuiskoulutustuki poistetaan, niin vanhempainvapaat olisi ainutkertainen mahdollisuus olla pois oravanpyörästä.
Kyllä lapsen kotona hoitaminen voi ja saa tuntua myös puuduttavalta ja ihan tervettä tunnustaa se itselleen. Mutta ei se myöskään tarkoita, että vain työ ja ura toisivat sisältöä, ehkä pikemminkin vaihtelua, kun arki pienen lapsen kanssa on yleensä aika samanlaista koko ajan. Toki lapsen kehitystä ja taitojen oppimista on ainutlaatuosta seurata, mutta moni kaipaa myös aikuista seuraa ja työjuttuja, etenkin jos työ on mieleistä ja jopa inspiroivaa eikä pakkopullaa. Ihmiset on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin varhaiskasvattajan näkökulmasta - ottamatta kantaa aloittajan tilanteeseen - sitä varhain hoitoon laittamista melkein toivoisi joidenkin kohdalla. Ne kotona haudot lapset valitettavasti erottaa nopeasti lapsijoukosta ihan sillä, että lapsella ei ole mitään kykyä jonottaa, odottaa vuoroaan, kuunnella ohjeita tai noudattaa sääntöjä ryhmässä. Pahimmat kiusaajat ovat tähän mennessä olleet kotona kaiken huomion saaneita, jotka yrittävät sitten pyörittää koko tarharyhmää sillä egollaan.
Tämäkin riippuu niin paljon kokonaisuudesta. Monella on kotona aivan oudot kasvatustavat, eli saatetaan selostaa miten lapsesta on opetettu sosiaalinen, mutta silti kasvatuksella on ohjattu hyvin itsekkääksi ja kyvyttömäksi jakaa tai sitten sellaiseksi mikä ei osaa pitää puoliaan ollenkaan.
Joistakin perheistä myös erottaa sosiaaliset ongelmat, enkä nyt puhu rahasta vaan henkisestä pääomasta. Kovin harva näkee omaa tilannettaan selkeästi kuin miten muut näkevät etäältä, ja se kaikki kulminoituu pieneen lapseen. Monella on myös aivan kummallisia sääntöjä tai sitten kumma tapa pysyä niiden noudattamisessa (esim. Lastenmuseossa metelistä erottaa kenellä on homma aivan luiskalla, oli karmea reissu viime lauantaina) lapsen ikätasoon nähden. Maalaisjärki puuttuu myös monelta aivan tyystin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin varhaiskasvattajan näkökulmasta - ottamatta kantaa aloittajan tilanteeseen - sitä varhain hoitoon laittamista melkein toivoisi joidenkin kohdalla. Ne kotona haudot lapset valitettavasti erottaa nopeasti lapsijoukosta ihan sillä, että lapsella ei ole mitään kykyä jonottaa, odottaa vuoroaan, kuunnella ohjeita tai noudattaa sääntöjä ryhmässä. Pahimmat kiusaajat ovat tähän mennessä olleet kotona kaiken huomion saaneita, jotka yrittävät sitten pyörittää koko tarharyhmää sillä egollaan.
Tämäkin riippuu niin paljon kokonaisuudesta. Monella on kotona aivan oudot kasvatustavat, eli saatetaan selostaa miten lapsesta on opetettu sosiaalinen, mutta silti kasvatuksella on ohjattu hyvin itsekkääksi ja kyvyttömäksi jakaa tai sitten sellaiseksi mikä ei osaa pitää puoliaan ollenkaan.
Joistakin perheistä myös erottaa sosiaaliset ongelmat, enkä nyt puhu rahasta vaan henkisestä pääomasta. Kovin harva näkee omaa tilannettaan
Hoidin lapset kotona siihen asti että kuopus meni perhepäivähoitajalle vuodeksi ennen eskaria. Kun toinen lapsemme oli ekaluokalla niin hänen opettajansa kysyi minulta että onko meidän kolmas lapsikin yhtä helppo kuin kaksi edellistä. Myös eskariopettajilta tuli palautetta että lapsemme tottelevat, odottavat vuoroaan, osaavat ikäisiään paremmin ymmärtää syyn ja seurauksen, perustella asioita ja tunnistavat muiden tunteet paremmin jne.
koskaan ei tullut kouluaikana palautetta että olisivat käyttäytyneet huonosti tai kiusanneet ketään.
ihan vaan kommenttina kun tuo yksi kirjoitti että kotihoidetut käyttäytyvät huonosti.
No kun pitäisi tehdä samoin kun muutkin robotit. Äidit on vieraantuneet normaalista elämästä roboteiksi.
Samoin ajattelin ja tein jo 90-luvun alussa, silloin minua pidettiin vähä-älyisenä kun olin vuosia kotona.
Siskoni täysi-ikäinen lapsi haukkuu äitiään laiskaksi kun tämä ollut koulutettuna äitinä vuosia kotona muutaman lapsen kanssa. Siskoni oli kuitenkin aktiivinen harrastaja ja touhusi samoin kotona monenlaisia kotijuttuja. Aikuinen lapsi taitaa olla jonkun aivopesemä.
Alue: Aihe vapaa
Yhden lapsen kanssa kotona olo on kyllä hirvittävän tylsää, lisäksi 2v kaipa jo ikäistään seuraa ja kehittyy ihan eri tavalla kun on pieni kaveri.