Lue keskustelun säännöt.
Hoitovapaalla 2-vuotiaan kanssa - miksi tätä ihmetellään niin paljon?
Kummallakin meistä vanhemmista on yliopistotutkinto ja vakituiset virat. Taloudellisesti ei ole ollut järkevää pitää pitkiä hoitovapaita, mutta meille lapsen kanssa kotona oleminen on ollut tärkeämpää. Molemmat meistä vanhemmista ollaan oltu vuorotellen hoitovapaalla lapsen kanssa. Lapsi on nyt 2 v ja menee päiväkotiin n. 2,5 v iässä. Lapsen täytettyä vuoden alkoi kysely, koska lapsi menee päiväkotiin. Tätä kyselyä kuulee niin neuvolassa, vapaa-ajalla kuin töissäkin. Yhä ihmetellään, miksi ihmeessä pidämme lasta kotona. Lapsi on kehittynyt oikein hyvin, puhuu monen sanan lauseita, on tyytyväinen ja sosiaalinen. Ikätovereiden kanssa lapsi saa kontakteja avoimissa kerhoissa. Lapsen kanssa tehdään paljon arkisia asioita yhdessä, eilen istutettiin kukkia, tänään käydään kirjastossa ja huomenna leivotaan. Ihan aidosti viihdymme lapsemme seurassa ja hän on mukavaa seuraa. Miksi ihmeessä lasta pitäisi olla tuppaamassa päiväkotiin mahdollisimman pienenä, jos ei ole taloudellista pakkoa tehdä niin? En usko, että näin pienen kanssa varhaiskasvatus pystyisi antamaan jotain sellaista, mitä me vanhemmat emme voisi tarjota.
Kommentit (335)
Ehkä se on vaan niin harvinaista nykyään? Suurin osa tuntenistani perheistä on laittanut lapset 10kk-1v4kk välillä tarhaan.. Mielestäni kaikki alle 1v oon ehdottomasti liian pieniä tarhaan mutta ymmärrän että osalle se on pakko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä suurella osalla on myös ihan vaan taloudellinen pakko pistää lapsi hoitoon. Ei meillä ainakaan olisi mitään jakoa nykyisessä taloustilanteessa jäädä hoitovapaalle, vaikka ihan kohtuupalkkaisissa töissä ollaankin. Itselle kyllä työ on myös tervetullutta vaihtelua arkeen, kaipaan päiviini myös muuta sisältöä kuin lasten kanssa olemisen. Olen parempi vanhempi lapsilleni näin, kun pääsen välillä töihin. Jokainen tavallaan.
Ai miksi joku ihmettelee. Eikö tuo nyt ole ihan selkeä asia tässä maassa! Meidät tavalliset työntekijät ajetaan kyykkyyn. Ei nykyisin monella ole varaa jäädä hoitovapaalle. Kyllä varmaan herättää ihmetystä, pyhällä hengelläkö teidän perhe elää.
Olin ensimmäisen lapsen kanssa kotona kolme vuotta. Se vasta ihmetystä herättikin. Kuulin monesti, miten lapsesta tulee sulkeutunut, ujo, arka, ryhmätyöskentelyyn kykenemätön, kehityksessä jälkeen jäänyt..voi hyvä tavaton. Oikeastiko ihmiset luulee, että jos on hoitovapaalla, ollaan neljän seinän sisällä. Kävimme perhekerhoissa, muskarissa, lasten tapahtumissa, leikkipuistoissa jne.
Lapsi on nyt koulussa. Sosiaalinen, toiset huomioon ottava, määrätietoinen. Ja itsenäinen. Lukemaan oppi jo paljon ennen koulun aloitusta.
Ei voi tässäkään sanoa mikä on oikea ja väärä tapa. Olin kotona, koska se oli taloudellista mahdollista. Lisäksi monen vuoden yrityksen jälkeen, kun lapsi vihdoin tuli, tahdoin olla kotona pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen kanssa kotona olo on kyllä hirvittävän tylsää, lisäksi 2v kaipa jo ikäistään seuraa ja kehittyy ihan eri tavalla kun on pieni kaveri.
Vai että tylsää. Me ainakin touhutaan päivän aikana niin paljon kaikkea lukemisesta ulkoiluun että ei siinä tylsistymään kerkiä. 2-vuotiaalle riittää esim. päiväkerho kerran viikossa ylimääräiseksi virikkeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni täysi-ikäinen lapsi haukkuu äitiään laiskaksi kun tämä ollut koulutettuna äitinä vuosia kotona muutaman lapsen kanssa. Siskoni oli kuitenkin aktiivinen harrastaja ja touhusi samoin kotona monenlaisia kotijuttuja. Aikuinen lapsi taitaa olla jonkun aivopesemä.
Tämä kuulostaa höpöjutulta. Lapset ei edes muista sitä, oliko äiti kotona silloin kun he olivat taaperoikäisiä tai sitä, mitä silloin puuhattiin. Todellakaan kukaan pilkkaa sellaisesta. Mistä sellaisen ivaalisen edes keksisi?
Et tiedä asiasta mitään jos et ole asianomainen.
Kun joku tekee eri tavalla eli ei vie päiväkotiin heti 1v. niin sitä ihmetellään koska se herättää epämiellyttäviä tunteita eikä ihminen halua tuntea huonoa omaatuntoa omista päätöksistään. Eli kun muut ovat vieneet lapsensa liian pieninä päiväkotiin, syyllisyydentunteet siitä halutaan hiljentää ja sitten kun joku vastakkaisella päätöksellään muistuttaa omista itsekkäistä valinnoista, niin tämä piilotetaan ihmettelyyn.
Keksitään vaikka mitä perusteluita mutta sitä ei haluta ääneen myöntää että päätökset perustuivat pohjimmiltaan omaan itsekkyyteen ja mukavuudenhaluun.
Serkkuni päätti hankkia 3 lasta, kaikki päiväkotiin 1v. , 51 vk/vuosi siellä, 9h/5pv. Ei hoida sairaita lapsiaan päivääkään, ellei ole vkl pakko. Ja tämä on vain yksi esimerkki nykymeiningistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vein lapsemme hieman alle 2,5 vuotiaana päiväkotiin, tosin vain osa-aikaista viikkoa. Ja hän oli koko päiväkotitaipaleen osa-aikaisesti, 15 päivää/kk. (Käytännössä oli hieman vähemmän, tuo oli se max. päivien määrä, mitä sai olla silloisella sopimuksella). Tein itsekin osa-aikaisesti töitä (60-80%). Vuoden verran pidimme pankista "vapaata" eli maksoimme vain korkoja, jotka olivat silloin "nollakorkoja".
Hahaha, kyllä ne on nämä kokopäiväpäikkylapset niitä huonosti käyttäytyviä. Menkääs kuuntelemaan aidan taakse sitä ulkona rääkymistä
ja kiukuttelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa mennyt oudoksi. Kun itse olen ollut kotona n. 20v sitten, oli hyvinkin tavallista että lapsi laitettiin hoitoon vasta n. 3-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ihmettelen miten 2-vuotta kotona on jollekkin semmoinen ettei pysty eikä kykene. Ymmärrän, että rahan takia on monen laitettava lapsi aikaisin töihin, mutta järjestään kuulee tätä mun pää ei kestä olla kotona yms. Minusta se on todella surullista..mihin elämässä on niin kiire ettei kestä pysähtymistä. 3-vuottakin on oikeasti elämässä lyhyt aika eikä lapsi mene pilalle vaikka olisi kotonakin. Meillä eskariin asti lapset ovat olleet vähän hoidossa, noin 3 päivää viikossa. On vuorotyö ja tehty osittaista työaikaa yms. Enkä kadu yhtään, että näin on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli sama. Harvalla on varaa. Meillä oli
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen miten 2-vuotta kotona on jollekkin semmoinen ettei pysty eikä kykene. Ymmärrän, että rahan takia on monen laitettava lapsi aikaisin töihin, mutta järjestään kuulee tätä mun pää ei kestä olla kotona yms. Minusta se on todella surullista..mihin elämässä on niin kiire ettei kestä pysähtymistä. 3-vuottakin on oikeasti elämässä lyhyt aika eikä lapsi mene pilalle vaikka olisi kotonakin. Meillä eskariin asti lapset ovat olleet vähän hoidossa, noin 3 päivää viikossa. On vuorotyö ja tehty osittaista työaikaa yms. Enkä kadu yhtään, että näin on ollut.
Niin, kun ihmiset ovat erilaisia. Itse olen korkean energian ja aktiivisuustason ihminen. Kun istun lattialla katsomassa kun taapero tutkii lelua, meinaan räjähtää tuskasta ja turhautumisesta kun haluaisin olla remontoimassa, rakentamassa, luomassa uutta, kirjoittamassa, tekemässä työtä, juoksemassa, nostamassa painoja tai ihan mitä tahansa muuta kuin toisen ihmisen passiivista katsomista.
Jos ette halua että pitkiä hoitovapaitanne kritisoidaan, antakaa tekin muiden vanhempien tehdä omat, heidän perheelleen sopivat valintansa.
Ei haittaa niin kauan kuin tuo elämäntapa rahoitetaan muuten kuin verovaroin. Omalla kustannuksella ihan vapaasti.
Se on arvokasta aikaa molemmille, saa lastaan hoitaa mahdollisimman kauan ennen töihin menoa.
Lapsuus on pian ohi, Kohta hän on jo aikuinen ja voi sanoa,
kiitos hoidosta ja ajasta, jonka silloin jaot kanssani.
Olin jokaisen lapsen kanssa pitkään kotona. Oli myös vakituinen työpaikka asiantuntijatyössä. Silti kaveriperheeltä kuuli esim. kommentteja: "eikö [nimi] vielä kiinnosta mennä töihin"? Samasta perheestä äiti palasi vauvavuonna töihin. Isompi lapsi oli 8h päiväkotipäiviä. Jos oli kipeänä kuumeessa, niin oli viikonpäivät mummolassa (samalla kun äiti vauvan kanssa kotona). Kukainenkin tekee miten itse päättää, mutta tuntuu pahalta kuunnella tällaisia kommentteja, vaikka ymmärrän että arvomaailma on erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen miten 2-vuotta kotona on jollekkin semmoinen ettei pysty eikä kykene. Ymmärrän, että rahan takia on monen laitettava lapsi aikaisin töihin, mutta järjestään kuulee tätä mun pää ei kestä olla kotona yms. Minusta se on todella surullista..mihin elämässä on niin kiire ettei kestä pysähtymistä. 3-vuottakin on oikeasti elämässä lyhyt aika eikä lapsi mene pilalle vaikka olisi kotonakin. Meillä eskariin asti lapset ovat olleet vähän hoidossa, noin 3 päivää viikossa. On vuorotyö ja tehty osittaista työaikaa yms. Enkä kadu yhtään, että näin on ollut.
Niin, kun ihmiset ovat erilaisia. Itse olen korkean energian ja aktiivisuustason ihminen. Kun istun lattialla katsomassa kun taapero tutkii lelua, meinaan räjähtää tuskasta ja turhautumisesta kun haluaisin olla remontoimassa, rakentamassa, luomassa uutta, kirjoittamassa, tekemässä työtä, juoksemassa, nost
Tämä kuulostaa höpöjutulta. Lapset ei edes muista sitä, oliko äiti kotona silloin kun he olivat taaperoikäisiä tai sitä, mitä silloin puuhattiin. Todellakaan kukaan pilkkaa sellaisesta. Mistä sellaisen ivaalisen edes keksisi?