Lue keskustelun säännöt.
Hoitovapaalla 2-vuotiaan kanssa - miksi tätä ihmetellään niin paljon?
Kummallakin meistä vanhemmista on yliopistotutkinto ja vakituiset virat. Taloudellisesti ei ole ollut järkevää pitää pitkiä hoitovapaita, mutta meille lapsen kanssa kotona oleminen on ollut tärkeämpää. Molemmat meistä vanhemmista ollaan oltu vuorotellen hoitovapaalla lapsen kanssa. Lapsi on nyt 2 v ja menee päiväkotiin n. 2,5 v iässä. Lapsen täytettyä vuoden alkoi kysely, koska lapsi menee päiväkotiin. Tätä kyselyä kuulee niin neuvolassa, vapaa-ajalla kuin töissäkin. Yhä ihmetellään, miksi ihmeessä pidämme lasta kotona. Lapsi on kehittynyt oikein hyvin, puhuu monen sanan lauseita, on tyytyväinen ja sosiaalinen. Ikätovereiden kanssa lapsi saa kontakteja avoimissa kerhoissa. Lapsen kanssa tehdään paljon arkisia asioita yhdessä, eilen istutettiin kukkia, tänään käydään kirjastossa ja huomenna leivotaan. Ihan aidosti viihdymme lapsemme seurassa ja hän on mukavaa seuraa. Miksi ihmeessä lasta pitäisi olla tuppaamassa päiväkotiin mahdollisimman pienenä, jos ei ole taloudellista pakkoa tehdä niin? En usko, että näin pienen kanssa varhaiskasvatus pystyisi antamaan jotain sellaista, mitä me vanhemmat emme voisi tarjota.
Kommentit (335)
Juu ja sitten kun vastaan, ettei ehkä ollenkaan mene päiväkotiin, niin siitä se pälli leviääkin. :O Suunnittella miehen kanssa vuorottelua ja hankitaan hoitaja kotiin.
En halua lapsia laitostumaan jo pienenä stressiluoliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et ole hoitovapaalla siihen asti, että lapsi täyttää 3v.? Siihen asti saa olla hoitovapaalla.
Vierailija kirjoitti:
no kun pitäisi tehdä niin kuin kaikki muutkin
Suomessa on aika yleinen tuo samanlaisuuden vaatimus. Sitä ihmetteli eräs Suomessa asuva brittimies. "Kun ovien nimikyltitkin ovat samanlaiset, ja hautakivetkin."
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ole ihmetellyt, meillä on kolme ja jokainen on hoidettu kotona 3-vuotiaaksi. Kesäksi palaan töihin opettaja olen, elokuussa jatkan vapaata kun koulu alkaa.
Ryöstät sijaisesi työllään ansaitseman kesäloman palkan itsellesi, vaikka et tee työtä.
Vierailija kirjoitti:
Jälkiviisaana sanoisin, että lyhytnäköistä ajattelua. Itse tein saman valinnan, viihdyin kotona ja lapsi tarvitsi allergian takia hoivaa. Nyt kun olen palannut työelämään, on tullut yllätyksenä kotiäitiyden hinta. Eläkeikäni on pari kuukautta alle 70. Sopii toivoa, että puolisoni elää pitkään emmekä eroa, jotta saan nauttia myös hänen eläkkeestään, oma eläkekertymä jää pieneksi.
Aina voi itse säästää tai harjoitella sijoittamista sen oman eläkkeen aikaistamiseksi. Ei pidä tuudittautua vain yhteiskunnan turvaverkon kyytiin. Mistä sen tietää, nouseeko eläkeikä vielä tuostakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana aloitus ja ketju, tärkeä aihe. Päivähoito on muuttunut siitä ajasta, kun omat lapseni olivat pieniä, nyt olen mummuikäinen. Ajatusmaailma on muuttunut ja varhaiskasvatus päiväkodissa koetaan lapsen oikeudeksi, lapsen paikaksi. Oma lapsenlapseni menossa suunnitelmien mukaan reilu 2-vuotiaana päivähoitoon. Minusta on hyvä, että uskalletaan hoitaa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Juu ja sitten kun vastaan, ettei ehkä ollenkaan mene päiväkotiin, niin siitä se pälli leviääkin. :O Suunnittella miehen kanssa vuorottelua ja hankitaan hoitaja kotiin.
En halua lapsia laitostumaan jo pienenä stressiluoliin.
Ihailtavaa oman tien kulkemista. :) Rohkeasti tekee kuten ajattelee oikein olevan eikä anna muiden vaikuttaa. Itseäni harmittaa, etten toiminut juuri noin. Kuuntelin "tietävämpiä" kuten neuvolaa, puheterapeuttia, että päiväkoti on tosi hyvä, aktivoi, saa kavereita, oppii puhetta (aivan kuin itse en lapsille puhuisi...aivan kuin en heidän kanssa tekisi mitään) Päiväkodista ei lapsille tullut mitään. Ei oppeja, taitoja, tai kavereita. Päinvastoin, tuli pahaa mieltä milloin minkäkin lapsen taholta, ja joskus myös aikuisten taholta. Iltaisin olivat kiukkuisia, ja ruoan suhteen alkoivat nirsoilemaan (aiemmin olivat täysin kaikkiruokaisia). Sairasteluista puhumattakaan. Päiväkotiuran olisi voinut aivan hyvin jättää väliin ja monta itkua vähemmällä olisi selvitty. Olisi hyvin voinut aloittaa "uran" vasta eskarista.
Kunpa mahdollisimman moni pystyisi tekemään saman valinnan kuin sinä. ...silloinhan myös ne ruuhkaiset päiväkodit alkaisivat olemaan inhimillisemmällä tasolla. Jos lapsimäärät vaikka puolittuisivat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se maailma näköjään muuttuu. Mun lapset on jo aikuisia. Molempien kanssa olin kotona 2,5 v. Kukaan ei koskaan ihmetellyt asiaa minulle. Mulla oli vakituinen hyvä työpaikka. Parasta oli kiireettömyys. Kerhoissa käytiin. Molemmat puhui sujuvasti aloittaessaan päivähoidossa. Saivat myös nopeasti kavereita ja viihtyivät.
Vierailija kirjoitti:
Jälkiviisaana sanoisin, että lyhytnäköistä ajattelua. Itse tein saman valinnan, viihdyin kotona ja lapsi tarvitsi allergian takia hoivaa. Nyt kun olen palannut työelämään, on tullut yllätyksenä kotiäitiyden hinta. Eläkeikäni on pari kuukautta alle 70. Sopii toivoa, että puolisoni elää pitkään emmekä eroa, jotta saan nauttia myös hänen eläkkeestään, oma eläkekertymä jää pieneksi.
Mietippä sitä, että minä aloitin vakituisessa työpaikassa 16 v ja eläke alkoi kertyä vasta 23 v. Elämä on. Opiskelin myöhemmin myös työn ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hoitovapaalla siihen asti kun lapsi täytti 3 v.
Oli oikea ratkaisu, lapsi sai kehittyä ja oppia rauhassa uusia asioita.
Kysymys taitaa olla asennemuokkauksesta. Lapsi pitää muka laittaa mahdollisimman pian päiväkotiin, että äiti pääsee työhön. Pelotellaan, että ura kärsii. Mulla kasvoi organisointikyky hoitovapaan aikana ja tuki hyvin urakehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Johan 2-vuotias kaipaa seuraa ja toimintaa.
Juu, leikkipuistot ja satunnaiset kerhot/perhekahvilat riittävät siihen mainiosti. Tutkimusten mukaan alle kolmevuotias ei tarvitse varhaiskasvatusta yhtään mihinkään, siis älyllisesti, sosiaalisesti, emotionaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva jatkaa nykyään hoitovapaalla kovin pitkään. Ehkä siksi se ihmetyttää?
Nostan muuten hattua teille, kun valitsette lapsen hyvinvoinnin rahan sijaan!
Itse olin ekan kanssa 3v. Ja sitä ihmeteltiin. Luultiin, että jää ainokaiseksi lapseksi,niin halusin nauttia. Säästöjä toki meni, mutta ne olin laskenut sinä aikana menevän. Ja ei me missään neljän seinän sisällä nyhrätty: kerhot,muskarit yms yms. Toisen lapsen kanssa olin 1,5v kotona. Sitäkin ihmeteltiin. Olisi pitänyt heti 9kk iässä laittaa hoitoon. Ymmärrän niitäkin jotka joutuu tekemään niin. Mutta jos on mahdollista olla pidempään, saa melkoisen arvosteluryöpyn. Mummoikäisiltä sai monesti positiivisimmat kommentit.
Mä jouduin laittamaan vuoden vanhan päiväkotiin taloudellisista syistä. Se tuntui pahalta ja väärältä, oli henkisesti raskasta olla erossa rakkaasta lapsesta. Järjestettiin miehen kanssa työt siten että lapselle ei tullut mitään 8h päiviä. Kaikki meni hyvin.
Jos minä kysyn pienen vauvan äidiltä että milloin aloittaa pk:n,en minä sitä tarkoita että se pitäis mun mielestä just nyt heti sinne viedä. Se on small talkia. Koska tuo oli itselleni vaikea paikka, tietynlainen virstanpylväs, niin ikäänkuin tarjoan vertaistukea, keskustelua aiheesta. Ei sen kummempaa. Kurjaa jos joku ymmärtää asian väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap on itse niitä joilla ihmetelemistä riittää...Tuskin kukaan on sinun valintojasi noteerannut mitenkään mutta kun sinun tekee mieli uhriutua...Hyi olkoot, ala olemaan ihmisiksi ja mene sinne duuniin..Voi tehdä lapsellekin hyvää nähdä välillä oikeita normaaleja ihmisiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en yksin viihtyisi lapsen kanssa kauaa kotona. Eri juttu tosiaan, jos toinen suostuisi siihen, että vuorotellaan.
Kuka tekee lapsen ihmisen kanssa, joka ei "suostu" tekemään omaa osuuttaan?! Aina jaksaa ihmetyttää tämä sama asia.
Minua taas ihmetyttää miten jotkut eivät ymmärrä että ihmisiä ja työpaikkoja, tilanteita on erilaisia. On esim. yrittäjiä, johtajia ym., jotka eivät voi olla töistä poissa ja vuorotella toisen vanhemman kanssa. He osallistuvat sitten omalla tavallaan eli esim taloudellisesti niin että puolison ei tarvitse miettiä toimeentuloa kun on kotona lapsen kanssa.
Joku ei vaan millään pysty hahmottamaan, eikä ymmärtämään eri tilanteita. Muuta kuin sen omansa. Ei niinkun yhtään sen oman laatikon ulkopuolelta asioita.
Vierailija kirjoitti:
Juu ja sitten kun vastaan, ettei ehkä ollenkaan mene päiväkotiin, niin siitä se pälli leviääkin. :O Suunnittella miehen kanssa vuorottelua ja hankitaan hoitaja kotiin.
En halua lapsia laitostumaan jo pienenä stressiluoliin.
On se jännä, miten joku ihminen kuvittelee tietävänsä, mikä teidän perheelle on parasta ja toimii :D kun ei elä edes sitä teidän elämää, hohhoijaa näitä 'viisaita'
Meillä on lapsi 1v 1kk ja nyt jo kaikki kyselevät milloin menee päiväkotiin. Eihän tämä vielä edes kävele kunnolla, eikä puhu! Minusta hänen paikka on vielä kotona minun kanssa. Käyn töissä joka toisen viikonlopun, ei ole kiire sen enempää takaisin työelämään. Rahaa ei ole liiaksi, mutta riittävästi ja mieluummin nipistetään jostain kuin laitetaan jo hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen niitä vanhempia, jotka haluavat monta lasta, mutta sitten lapset menevät 1-vuotiaana päiväkotiin. Hoitaisivat itse lapsensa.
Niin. Itselleni oli maksimi 1.5 vuotta olla kotona. Mies ei halunnut jatkaa siitä... Joten 1.5-vuotiaana meni päikkyyn.
Tässä huomaa miten on helppoa laittaa päiväkotiin toisten hoitoon kun ei itse jaksa hoitaa. Näinhän moni tekee ja ihmettelee sitten kun alkaa tulemaan kaikkea ongelmia. Päiväkodeissa kun ei riitä aika kohdata kaikkia lapsia niin kuin kuuluisi. Kyllä 3 v on ikä milloin itse laittaisin vasta.
Kauhean mustavalkoista keskustelua.
Meillä lapsi meni päiväkotiin 1v 2kk iässä, mutta tein töitä vain 20h/viikko kunnes lapsi oli melkein 2 v, sitten 30h/viikko. Pehmeä lasku sopi meille, eikä lapsen yöheräilyt ym. rasittaneet kohtuuttomasti työn ohessa. Työ on tuonut minulle ihanaa vastapainoa elämään, saa keskittyä asioihin yli 5 minuuttia kerrallaan ja käydä vessassakin yksin... Tunnen itseni kokonaisemmaksi ihmiseksi, enkä vain lapsen jatkeeksi.
Suu kieltämättä loksahti auki, kun 1 v 9 kk lapsi päiväkodin tunnekasvatuksen seurauksena nimesi raskauspahoinvointini "äitillä paha mieli, *lapsen nimi* antaa halin". Ja puheen tuotossa ei ole mitään ongelmaa, 2v neuvolassa hölisi 5-6 sanan lauseita.
Totta että priorisointia se useimmiten on, mutta esimerkiksi yksinyrittäjä ei ole pois äitiyslomalla hyvä kuin 1-2 kuukautta. Esim kampaamoyrittäjä. Ei mitään jakoa olla pois kovin pitkään, vaan työt alkaa ainakin osittain heti kun vaan itse pystyy. Muistaakseni kauppalehden artikkeli muutama vuotta sitten. Aiheena yrittäjän puutteellinen sosiaaliturva.
Eli ei se välttämättä helppoa ole naisellekaan.
Käytännössä tekee työtunteja silloin, kun puoliso tai joku muu voi hoitaa lasta.