Hyväksyisitkö sinä, että miehesi ei kertoisi sinulle työaikojaan etukäteen?
Miehelläni on ns liukuva työaika. Eli hänen täytyy tehdä ne noin 36 tuntia viikossa töitä, mutta saa itse päättää työajat välillä 7-18. Ja saa päättää ne ihan viime minuutilla, koska työssä ei ole mitään asiakastapaamisia tai kokouksia tms vaan työtä tehdään ns yksin, toimistolla kylläkin. Työajan pitää tasoittua tuohon 36 viikkotuntiin pitkällä aikavälillä eli välillä voi tehdä monta lyhyttä päivää peräkkäin ja välillä taas monta pitkää peräkkäin. Fiiliksen mukaan. Eli mies menee töihin ja tulee töistä fiiliksen mukaan. Koskaan en ennalta tiedä kuinka pitkän työpäivän aikoo tehdä ja mihin kellonaikaan.
Meillä on kaksi lasta, 1-vuotta juuri täyttänyt ja kolmevuotias. Olen siksi itse kotona lasten kanssa kun ovat niin pieniä vielä.
Ennen kuin kirjoitan tähän aloitukseen miltä minusta tuntuu tilanne, niin haluan kuulla muiden mielipiteitä tuollaisesta.
Kommentit (86)
Mies on yrittäjä ja työt painottuvat iltaan ja viikonloppuihin. Joskus voi tulla yllättävä vapaapäiväkin, kun ei ole asiakkaita tulossa. Hän kyllä kertoo heti, kun työpäivä on tiedossa. Viikonloput pitää suunnitella erikseen, että pitää kalenterin kiinni jotta voimme tehdä jotain yhdessä. Tähän on jo tottunut. Joskin mulla on pahuksen tylsää iltaisin kotona, kun olen melkein aina yksin.
Ap:lla on lapset kotona, joten ei vielä väliä. Sitten kun ovat päiväkodissa niin toki pitää sopia kumpi vie ja kumpi hakee, mutta ei minua silloinkaan kyllä kiinnosta hakeeko se puoliso ne 16.00 vai 16.55.
Ja iltaruoan laitot, kaupassa käynnit, pyykit sun muut toki sovitaan YHDESSÄ jotenkin jaettavaksi. Näistä minusta vain ruoka on jonkin verran aikatauluriippuvainen, muut voi hoitaa kun parhaaksi näkee.
Ymmärrän ap:n miestä, kun itsekin olen vähän saman laisessa työssä. Joskus on päivä ylitäynnä hommaa tai joku juttu juuri pahasti kesken 16.00, sitten ollaan vähän pidempään että tulee valmista. Toisena päivänä taas on väljempää. Mutta tämä yleensä selviää vasta päivän aikana, ei sitä aamulla tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan tiedätöihin lähtiessäni monelta pääsen kotiin. Työ on sen luonteista, että 'tulipalot' on pakko hoitaa. Toki, jos on pakollisia menoja, jotka tietää etukäteen esim. neuvolat, lääkärit, vanhempainillat jne. ne pystyy kalenteroimaan ja hoitamaan. Muutoin mennään työtilanteen mukaan. Toki korvaus työstä on myös sellainen, että sen jälkikasvun voi viedä tarvittaessa yksityiselle lääkärille.
Mä sain sen käsityksen AP:n kirjoituksesta, että hänen miehellään työ ei ole tällainen, missä tulisi yhtäkkiä joitain "tulipaloja sammutettavaksi". Vaan että hän voi ihan itse päättää, tekeekö tänään 4 tuntia vai 12 tuntia, sen mukaan mikä on fiilis.
Kyllä tällaiset työt ymmärtää varmaan paremmin se kotona olevakin, mutta tuollainen "enpäs nyt viitsi vaimolle ilmoittaa, että olenkin tänään töissä iltakahdeksaan asti ja sitten perjantain vapaalla" on vähän kurjaa sen kotona olevan kannalta.
Ja siis käsitin, ettei AP:n mies ilmoita vaimolleen edes kesken työpäivän, että oonkin tänään vähän pitempään.
Käsitit tilanteen aivan oikein. Hän saattaa välillä tehdä viikon verran ns ympäripyöreitä päiviä, jos sattuu olemaan sellainen fiilis. Ja niillä kertyneillä tunneilla voi pitää vaikka kokonaisen vapaapäivän välillä, jos aamulla sattuu väsyttämään tai olemaan sellainen fiilis. Tulipaloja työssä ei ole. Deadlineja on, mutta ne on sen verran harvoin, että työtä voi tosiaan tehdä fiiliksen mukaan. En koskaan tiedä etukäteen sitäkään, sattuuko miehellä aamulla olemaan fiilis, että tekee ylipitkän päivän vai pitää vapaapäivän, jossain vaiheessa aamua sen päättää ja silloin kertoo asian.
Ap
Ja nyt kun lapsi on teini niin tilanne on kääntynyt päinvastoin. Eli isänsä on enemmän teinin kanssa, vie harkkoihin ja tekee lyhyempää päivää. Meille sopi se, että kun lapsi oli pieni, niin minä hoidin häntä pääasiassa ja nyt tilanne on toisinpäin. T. Nro 1
En. Silloin kun ne työvuorot on tarve tietää edes suunnilleen niistä toki keskustellaan. Eli jos on vaikka joku meno niin sovitaan että silloin ja silloin on oltava kotona siihen mennessä jne.
Se riippuu ihan työnkuvasta. Jos työ on sen luonteista ettei itse voi välttämättä päättää, vaan tulee jotain viime hetken tilanteita jne., se on vaan pakko hyväksyä. Mutta jos työ on sellaista että siihen voi itse vaikuttaa, niin olisi kyllä kohtuullista että toinen tulisi sovittuun aikaan kotiin tai ainakin hyvissä ajoin ilmoittaisi jos päivä venyykin.
Töissä oleva ei varmasti välttämättä tajua miten raskaita päivät voi pienten kanssa olla ja miten se puolison kotiintulon tuoma hengähdyshetki tulee todellakin tarpeeseen. On eri asia jos tietää että toinen on tulossa myöhään, silloin siihen asennoituu eri lailla. Mutta se jos toinen tulee milloin sattuu ilmoittamatta, on tosi rasittavaa ja kyllä myös itsekästä. Pitäisi vähintään ilmoittaa kotona odottavalle, jos päivä venyykin.
Mun mies ilmottelee viimeistään aamulla jos haluaa olla pitkään töissä. On ihan ok. Tulee aina ajoissa jos on joku etukäteen sovittu juttu kuten kampaaja tms. Lapset on sen verran isompia että olen itsekin jo töissä mut mulla säännöllinen työaika, tiedän sit suunnitella jotain kivaa tekemistä keskenäni lasten kanssa. Kyllä saan myös omaa aikaa ja perheen kanssa yhdessä tehdään viikonloppuisin juttuja.
Meillä on 1v ikäinen ja kaksi 4v ikäistä, mies saa itse päättää työpäiviensä pituuden - siis teoriassa - mutta käytännössä ei koskaan tiedä, milloin pääsee töistä. Hänelläkin tuollainen periaatteessa yksintyöskentely, mutta koska on osa isompaa tiimiä, niin ei voi porukalle sanoa klo 14, että menen nyt kotiin, koska lupasin vaimolle. Jotenkin vaikea ymmärtää, että meillä olisi tavistyöntekijöitä, joiden työnteon aikataululla ei ole mitään merkitystä kenellekään.
Onko sen nyt väliä, ap, mitä muut tekevät? Ei ole olemassa mitään säännöstöä, minkä mukaan työajoistaan pitää ilmoittaa.
Itse pitäisin teidän tilanteessa kohtuullisena, että tietäisit viimeistään jossain vaiheessa päivää, jos miehesi työpäivä venyykin olennaista pidemmäksi. Ja olisi varmaan kätevää tietää, jos hän tulee selvästi aikaisemmin. Sinuna ehdottaisin miehelle, että hänellä olisi joku tietty "default"-aikaikkuna, jolloin hän oletetusti tulee kotiin. Jos tästä poiketaan, hän voisi ilmoittaa etukäteen. Ja varsinkin jos tietää jo päiviä etukäteen, niin olisi ihan hyvä. Jos kokee tuon liian rajoittavana tms. niin, nämä ne ovat niitä parisuhteen sopeutumiskohtia.
En lukenut muitten mielipiteitä, vastaan vaan ap:lle. Mun mielestä lähtökohtaisesti ihan ok, sehän tuossa kai on työnantajankin ajatus, että töitä tehdään silloin kun niitä on ja työn imu vie mukanaan. Ja välillä kun elämässä on paljon muutakin, voi tehdä vähän lyhyempää päivää.
Ja tässä se pointti onkin. Jos mies tekee toisinaan pitkää päivää, joka taas mahdollistaa osallistumisen lasten tärkeisiin juttuihin, homma toimii hienosti. Jos taas mies tekee pitkää päivää silloin kun lapset sairastaa ja vaimokin on kipeä ja lyhyttä silloin, kun haluaa kavereitten kanssa viihteelle, kertoo se vaan itsekkyydestä.
Sitä en kyllä tajua, miksei voi kertoa aamulla, jos aikoo tehdä tavallista pitemmän päivän tai ilmoittaa, jos suunnitelmat muuttuu.
No minusta toi olisi tosi ärsyttävää vaikka ei olisi lapsiakaan. Mulla oli sellainen työ kun lapset oli pieniä, että ei aina päässyt töistä pois ajoissa. Se oli minusta todella kurjaa sekä lapsia että puolisoa kohtaan. Vaihdoinkin työtä aika pian sellaiseen, jossa oli kiinteät työajat. Minä tykkäsin ja tykkään edelleen olla perheeni kanssa enemmän kuin tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan tiedätöihin lähtiessäni monelta pääsen kotiin. Työ on sen luonteista, että 'tulipalot' on pakko hoitaa. Toki, jos on pakollisia menoja, jotka tietää etukäteen esim. neuvolat, lääkärit, vanhempainillat jne. ne pystyy kalenteroimaan ja hoitamaan. Muutoin mennään työtilanteen mukaan. Toki korvaus työstä on myös sellainen, että sen jälkikasvun voi viedä tarvittaessa yksityiselle lääkärille.
Mä sain sen käsityksen AP:n kirjoituksesta, että hänen miehellään työ ei ole tällainen, missä tulisi yhtäkkiä joitain "tulipaloja sammutettavaksi". Vaan että hän voi ihan itse päättää, tekeekö tänään 4 tuntia vai 12 tuntia, sen mukaan mikä on fiilis.
Kyllä tällaiset työt ymmärtää varmaan paremmin se kotona olevakin, mutta tuollainen "enpäs nyt viitsi vaimolle ilmoittaa, että olenkin tänään töissä iltakahdeksaan asti ja sitten perjantain vapaalla" on vähän kurjaa sen kotona olevan kannalta.
Ja siis käsitin, ettei AP:n mies ilmoita vaimolleen edes kesken työpäivän, että oonkin tänään vähän pitempään.
Käsitit tilanteen aivan oikein. Hän saattaa välillä tehdä viikon verran ns ympäripyöreitä päiviä, jos sattuu olemaan sellainen fiilis. Ja niillä kertyneillä tunneilla voi pitää vaikka kokonaisen vapaapäivän välillä, jos aamulla sattuu väsyttämään tai olemaan sellainen fiilis. Tulipaloja työssä ei ole. Deadlineja on, mutta ne on sen verran harvoin, että työtä voi tosiaan tehdä fiiliksen mukaan. En koskaan tiedä etukäteen sitäkään, sattuuko miehellä aamulla olemaan fiilis, että tekee ylipitkän päivän vai pitää vapaapäivän, jossain vaiheessa aamua sen päättää ja silloin kertoo asian.
Ap
Ai kamala miten rasittavan kuuloista. En kyllä jaksaisi katsoa tuollaista ollenkaan jos olisi pieniä lapsia. Tuollainen joustava työhän voisi olla ihan unelma lapsiperheelliselle, mutta jos se joustaa vain sen miehen fiilisten mukaan niin sehän on ihan törkeää perhettä kohtaan.
Itselleni o!lisi vaikeaa kertoa etukäteen, millaisen työpäivän teen. Monesti ajattelen, että tänään lopetan aikaisin, mutta se onnistuu vain harvoin. Lyhyeksi aiotusta päivästä voi tulla jopa normaalia pitempi. Käytännössä tästä aiheutuu ongelmia, koska en pääse syömään sovittuna aikana ja joudun lämmittämään myöhemmin ruuat itselleni.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut muitten mielipiteitä, vastaan vaan ap:lle. Mun mielestä lähtökohtaisesti ihan ok, sehän tuossa kai on työnantajankin ajatus, että töitä tehdään silloin kun niitä on ja työn imu vie mukanaan. Ja välillä kun elämässä on paljon muutakin, voi tehdä vähän lyhyempää päivää.
Ja tässä se pointti onkin. Jos mies tekee toisinaan pitkää päivää, joka taas mahdollistaa osallistumisen lasten tärkeisiin juttuihin, homma toimii hienosti. Jos taas mies tekee pitkää päivää silloin kun lapset sairastaa ja vaimokin on kipeä ja lyhyttä silloin, kun haluaa kavereitten kanssa viihteelle, kertoo se vaan itsekkyydestä.
Sitä en kyllä tajua, miksei voi kertoa aamulla, jos aikoo tehdä tavallista pitemmän päivän tai ilmoittaa, jos suunnitelmat muuttuu.
No tämäpä, että jos se työ mahdollistaa sellaisen joustavan perhe-elämän, niin tuo on ihan ok ja silloin sen sietää että joskus päivät venyy. Tällöinkin olisi toki hyvä ilmoittaa etukäteen milloin suunnilleen tulee. Mutta jos ne joustot menee tasan sen mukaan miten miestä huvittaa, perheestä viis, niin eihän se ole missään määrin ok.
Ihmeellisen kuulosta touhua.
Eli mies pitää ap:tä "passissa" siellä kotona niin, että ap voi suunnitella elämäänsä maksimissaan noin muutaman tunnin päähän, kun miehes armossaan ilmoittaa, että tänään lopetan viideltä? Muuten ap:n pitää asennoitua, että on kenties yksin lasten kanssa iltamyöhään asti, ihan vain siksi, ettei mies koe olevansa millään tavoin velvollinen ilmoittamaan ja neuvottelemaan aikatauluistaan?
Mieshän pitää ap:tä täysin riippuvaisena omista mielenliikutuksistaan pitämällä tätä tietämättömyydessä.
Jos kyse olisi vaikka ulkopuolisesta lastenvahdista, olisiko silloin ok ilmottaa vasta aamulla, että tänään oletkin sitten töissä yhdeksään asti, kun minusta nyt siltä tuntuu. Ja lapsenvahdin pitäisi vaan kilttinä piikana nyökätä.
Tietenkään tilanne ei ole täysin verrattavissa, mutta huomioiden, että kyseessä on pitkä elämänvaihe, niin tuollainen tietämättömyydessä toisen armoilla pitäminen kuulostaa äärimmäisen stressaavalta, tulee jopa mieleen, onko kyseessä jonkinlainen vallankäyttö.
Mitkä ap sinun tuntosi asiasta ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni on ollut vuosikausia yrittäjä. Kun lapsi oli pieni, niin en tiennyt milloin hän tulee kotiin. Monesti päivät oli 10-12 tuntia.
Miltä sinusta tuo tuntui?
Ap
Hyvältä, mies teki töitä perheen eteen toisin kuin muutamat, joita tutuissamme oli.
Meillä vastaava tilanne ja koen tärkeäksi sen, että tiedän aidosti etukäteen toisen työajat noin suunnilleen. Lähinnä siis, että keskiviikkona on tosi pitkä työpäivä ja osaan valmistautua asiaan. Kyllä se tuntuu, jos on itse vastuussa pienistä lapsista koko päivän. Siinä ei taukoja saa samalla tavalla kuin töissä saa syödä rauhassa, käydä rauhassa vessassa jne. Ainakin omalla kohdalla tuo myös vaikuttaa siihen, miten suunnittelen päivän lapsen kanssa. Jos tiedän miehen olevan pitkän päivän töissä, niin järjestän minulle ja lapselle sopivasti tekemistä, ruokailut menee meidän aikataulun mukaan jne. Henkisestikin on ihan eri asia valmistautua siihen, jos on koko päivän yksin kotona lapsen kanssa vs. jos tiedät toisen tulevan ajoissa kotiin.
Onhan tuossa myös se näkökulma, että jos mies ei ilmoita työpäivien pituudesta ajoissa, niin eihän nainen pääse iltaisin harrastamaan/omiin menoihinsa. Ei kaikkiin menoihin pääse silloin mukaan, jos saa tietää pari tuntia aikaisemmin pääsevänsä tänä iltana pois kotoa. Aloittajan kuvaamassa tilanteessa mies ei taida käsittää, että Ap on kodin vankina, kun ei pääse ilman lapsia mihinkään.
Kiitos vastauksista, huomenna pistän sitten taas sen, missä työtön mieheni pelaa kotona pleikkaa päivät pitkät ja minä maksan kaiken ja hoidan kolme lastamme ja metatyöt. Nähdään siis huomenna! Ap
Hyväksyisin, teen itsekin liukuvaa vaihtelevaa päivää, mutta nykyisin täysin etätyönä. Mies yrittäjänä tekeekin välillä pitempää päivää, välillä lyhyempää, näin on ollut koko perhe-elämän ajan. Toisen työtä kunnioitetaan ja annetaan sille tilaa, mutta toki jos menee pitkään, yleensä siitä saa tiedon viestinä, ettei turhaan laita lautasta pöytään.