Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyväksyisitkö sinä, että miehesi ei kertoisi sinulle työaikojaan etukäteen?
30.05.2023 |
Miehelläni on ns liukuva työaika. Eli hänen täytyy tehdä ne noin 36 tuntia viikossa töitä, mutta saa itse päättää työajat välillä 7-18. Ja saa päättää ne ihan viime minuutilla, koska työssä ei ole mitään asiakastapaamisia tai kokouksia tms vaan työtä tehdään ns yksin, toimistolla kylläkin. Työajan pitää tasoittua tuohon 36 viikkotuntiin pitkällä aikavälillä eli välillä voi tehdä monta lyhyttä päivää peräkkäin ja välillä taas monta pitkää peräkkäin. Fiiliksen mukaan. Eli mies menee töihin ja tulee töistä fiiliksen mukaan. Koskaan en ennalta tiedä kuinka pitkän työpäivän aikoo tehdä ja mihin kellonaikaan.
Meillä on kaksi lasta, 1-vuotta juuri täyttänyt ja kolmevuotias. Olen siksi itse kotona lasten kanssa kun ovat niin pieniä vielä.
Ennen kuin kirjoitan tähän aloitukseen miltä minusta tuntuu tilanne, niin haluan kuulla muiden mielipiteitä tuollaisesta.
Kommentit (86)
En ole adoptoinut itselleni lasta vaan olen kahden itsenäisen aikuisen parisuhteessa. Olemme kumpikin erittäin työkeskeisiä ja kummallakin on se ammatillinen vapaus. Lasta ei kumpikaan halua ja se kumppani kannattaa valita niiden omien kunnianhimojen mukaan. Jos miehen työkuviot ei sovi sun maailmaan mies on sinulle väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tietenkään hyväksyisi. Kun on perhe ja pienet lapset, niin ajankäytöstä sovitaan yhdessä. Totta kai toinen käyttää töihin sen vaaditun määrän tunteja viikossa, mutta edellyttäisin miehen aikatauluihin jonkinlaista suunnitelmallisuutta josta pidetään kiinni. No, minä olenkin tottunut hyvään, järkevään, osallistuvaan ja huomaavaiseen puolisoon, joten oma vaatimustaso on melko korkealla enkä katselisi moniakaan epämääräisiä juttuja mitkä tuntuu ihmisillä olevan ihan arkipäivää.
Hyväksyisikö ap:n mies sitä jos ap tekisi noin ja mies joutuisi yksin hoitamaan lapset ilman että yhtään tietäisi milloin ap olisi kotona? Vähän luulen että ei toimisi toisinpäin.
Nuo on kuitenkin ihan inhimillisiä aikoja. Voittehan suunnitella että mies ottaa sitten lapsista koppia klo 18 jälkeen jokatapauksessa? Meillä mies lähtee kotoa suunnilleen 8:30 ja palaa takaisin 18-19 välillä. Näin on ollut niin kauan kuin on ollut tuolla työpaikassa ja elämä suunnitellaan sen mukaan.
Kiva olisi edes karkeasti tietää, et tuleeko klo 13 vai 21. Itselläni oli "jopa" äitiysloman aikaan omiakin harrastuksia, ja siksikin oli tärkeää et oli sovitut raamit aikatauluissa. Toki ylläreitä voi tulla, mutta minusta ei ole liikaa toivottu että infotaan niistäkin. Se on huomaavaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
En ole adoptoinut itselleni lasta vaan olen kahden itsenäisen aikuisen parisuhteessa. Olemme kumpikin erittäin työkeskeisiä ja kummallakin on se ammatillinen vapaus. Lasta ei kumpikaan halua ja se kumppani kannattaa valita niiden omien kunnianhimojen mukaan. Jos miehen työkuviot ei sovi sun maailmaan mies on sinulle väärä.
Aika mustavalkoista ajattelua. Tietty jos tietää varmasti ettei lapsia halua niin tilanne on helpompi.
Osa tajuaa vasta lapsen jälkeen, että rakastaakin töitään enemmän. Epäreilua kuitenkin toista kohtaan siinä vaiheessa feidata. Aikuisen vastuu on kannettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska hänen työaikansa vaikuttavat siihen, milloin minä menen töihin. Lapsemme eivät ole varhaiskasvatuksessa, joten teemme työt peräkkäin. Voisin toki painua työpaikalle joka aamu liukuman ekalla minuutilla, mutta myöhemmin mennessäni kaikki saavat nukkua pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas näitä ketjuja kun mammoilla on niin jumalattoman vaikeaa olla lastensa kanssa keskenään. Miksi ihmeessä pitää lisääntyä, jos ei pärjää lasten kanssa omassa kodissaan.
Ja taas joku arvostelija, joka ei tiedä mistä puhuu! Montako vuotta olet itse ollut melkeinpä ns. yksinhuoltaja kun miehesi on matkatöissä tms.
Minäpä kerron sulle: lapsi sairastaa korva/flunssataudin, on valvottanut muita jo kolme vrk. Äidin on pakko nukkua koiranunta ja hoivata sairasta lasta. Ok, sitten sairastuu toinen lapsi ja rumba jatkuu....lopuksi äiti itse saa sen flunssan ja rumba jatkuu, eikä ei ole ketään, joka voisi auttaa.
Tämä tietty toistuu muutaman x vuodessa.
Toisekseen, jos olet kotiäiti ilman sukulaisia lähellä pystytkö harrastamaan mitään? ET, koska eri-ikäiset lapset ovat niin rasittavia ettei kukaan halua heitä kotiinsa.
Todellisuudessa saatat olla pääsääntöisesti kymmenenkin vuotta vain lasten seurassa.
Mietihän miltä se tuntuu kun oikeasti sinähän vain makaat laiskana siellä kotona.
Näin ajattelevat ne, jotka eivät ole viitsineet itse hoitaa lapsiaan ja kokea sitä arjen riemua, vaan työntävät heidät vieraiden hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas näitä ketjuja kun mammoilla on niin jumalattoman vaikeaa olla lastensa kanssa keskenään. Miksi ihmeessä pitää lisääntyä, jos ei pärjää lasten kanssa omassa kodissaan.
Ja taas joku arvostelija, joka ei tiedä mistä puhuu! Montako vuotta olet itse ollut melkeinpä ns. yksinhuoltaja kun miehesi on matkatöissä tms.
Minäpä kerron sulle: lapsi sairastaa korva/flunssataudin, on valvottanut muita jo kolme vrk. Äidin on pakko nukkua koiranunta ja hoivata sairasta lasta. Ok, sitten sairastuu toinen lapsi ja rumba jatkuu....lopuksi äiti itse saa sen flunssan ja rumba jatkuu, eikä ei ole ketään, joka voisi auttaa.
Tämä tietty toistuu muutaman x vuodessa.
Toisekseen, jos olet kotiäiti ilman sukulaisia lähellä pystytkö harrastamaan mitään? ET, koska eri-ikäiset lapset ovat niin rasittavia ettei kukaan halua heitä kotiinsa.
Todellisuudessa saatat olla pääsääntöisesti kymmenenkin vuotta vain lasten seurassa.Mietihän miltä se tuntuu kun oikeasti sinähän vain makaat laiskana siellä kotona.
Näin ajattelevat ne, jotka eivät ole viitsineet itse hoitaa lapsiaan ja kokea sitä arjen riemua, vaan työntävät heidät vieraiden hoitoon.
Minä olin yksinhuoltaja siitä saakka, kun lapsi oli 4,5 vuotias. Joka toisen viikonlopun hän oli isällään pe klo 17 - su klo 17. Kaiken muun ajan minä olin hänen kanssaan. Vanhempani asuivat 500 km päässä, ei ollut kummeja tai muita aikuisia apuna. Isän puolen isovanhempia hän tapasi isäviikonloppuina.
Muutamaan vuoteen en harrastanut mitään, mutta jo kun hän oli kouluikäinen niin alkoi olla omaakin aikaa.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan tiedätöihin lähtiessäni monelta pääsen kotiin. Työ on sen luonteista, että 'tulipalot' on pakko hoitaa. Toki, jos on pakollisia menoja, jotka tietää etukäteen esim. neuvolat, lääkärit, vanhempainillat jne. ne pystyy kalenteroimaan ja hoitamaan. Muutoin mennään työtilanteen mukaan. Toki korvaus työstä on myös sellainen, että sen jälkikasvun voi viedä tarvittaessa yksityiselle lääkärille.
Mä sain sen käsityksen AP:n kirjoituksesta, että hänen miehellään työ ei ole tällainen, missä tulisi yhtäkkiä joitain "tulipaloja sammutettavaksi". Vaan että hän voi ihan itse päättää, tekeekö tänään 4 tuntia vai 12 tuntia, sen mukaan mikä on fiilis.
Kyllä tällaiset työt ymmärtää varmaan paremmin se kotona olevakin, mutta tuollainen "enpäs nyt viitsi vaimolle ilmoittaa, että olenkin tänään töissä iltakahdeksaan asti ja sitten perjantain vapaalla" on vähän kurjaa sen kotona olevan kannalta.
Ja siis käsitin, ettei AP:n mies ilmoita vaimolleen edes kesken työpäivän, että oonkin tänään vähän pitempään.
Käsitit tilanteen aivan oikein. Hän saattaa välillä tehdä viikon verran ns ympäripyöreitä päiviä, jos sattuu olemaan sellainen fiilis. Ja niillä kertyneillä tunneilla voi pitää vaikka kokonaisen vapaapäivän välillä, jos aamulla sattuu väsyttämään tai olemaan sellainen fiilis. Tulipaloja työssä ei ole. Deadlineja on, mutta ne on sen verran harvoin, että työtä voi tosiaan tehdä fiiliksen mukaan. En koskaan tiedä etukäteen sitäkään, sattuuko miehellä aamulla olemaan fiilis, että tekee ylipitkän päivän vai pitää vapaapäivän, jossain vaiheessa aamua sen päättää ja silloin kertoo asian.
ApAi kamala miten rasittavan kuuloista. En kyllä jaksaisi katsoa tuollaista ollenkaan jos olisi pieniä lapsia. Tuollainen joustava työhän voisi olla ihan unelma lapsiperheelliselle, mutta jos se joustaa vain sen miehen fiilisten mukaan niin sehän on ihan törkeää perhettä kohtaan.
.inusta sp kuulostaa rasittavalta. Ei arvosta miehen työtä js luulee, että mies ihan huvikseen tekee eri pituisia päiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai tuossa ole suurta ongelmaa jos ei odota ruuan olevan lämpimänä tiettyyn aikaan ja jos pitää sovitusta kiinni, jos sinulla joku meno eli pääset välillä irtautumaan lapsista eikä siitä luisteta ihan fiilispohjalta.
Milloin AP:lla on mahdollisuus harrastaa tai käydä muilla menoilla, kun ei koskaan voi tietää, milloin lasten toinen vanhempi kotiutuu?
Mulla hajoaisi pää tuollaisessa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ihan ok, jos oltaisiin lapsettomia. Elettäisiin kuten kämppikset eli minäkin eläisin omaa tahtiani ihan fiilispohjalta. En tekisi miehelle ruokia vaan kumpikin kokkaisi itse, mutta kotityöt tehtäisiin puoliksi. Hyvällä tuurilla varmaan joskus oltaisiin samaan aikaan kotona. Lapsia en tuollaiseen suhteeseen tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan tiedätöihin lähtiessäni monelta pääsen kotiin. Työ on sen luonteista, että 'tulipalot' on pakko hoitaa. Toki, jos on pakollisia menoja, jotka tietää etukäteen esim. neuvolat, lääkärit, vanhempainillat jne. ne pystyy kalenteroimaan ja hoitamaan. Muutoin mennään työtilanteen mukaan. Toki korvaus työstä on myös sellainen, että sen jälkikasvun voi viedä tarvittaessa yksityiselle lääkärille.
Mä sain sen käsityksen AP:n kirjoituksesta, että hänen miehellään työ ei ole tällainen, missä tulisi yhtäkkiä joitain "tulipaloja sammutettavaksi". Vaan että hän voi ihan itse päättää, tekeekö tänään 4 tuntia vai 12 tuntia, sen mukaan mikä on fiilis.
Kyllä tällaiset työt ymmärtää varmaan paremmin se kotona olevakin, mutta tuollainen "enpäs nyt viitsi vaimolle ilmoittaa, että olenkin tänään töissä iltakahdeksaan asti ja sitten perjantain vapaalla" on vähän kurjaa sen kotona olevan kannalta.
Ja siis käsitin, ettei AP:n mies ilmoita vaimolleen edes kesken työpäivän, että oonkin tänään vähän pitempään.
Käsitit tilanteen aivan oikein. Hän saattaa välillä tehdä viikon verran ns ympäripyöreitä päiviä, jos sattuu olemaan sellainen fiilis. Ja niillä kertyneillä tunneilla voi pitää vaikka kokonaisen vapaapäivän välillä, jos aamulla sattuu väsyttämään tai olemaan sellainen fiilis. Tulipaloja työssä ei ole. Deadlineja on, mutta ne on sen verran harvoin, että työtä voi tosiaan tehdä fiiliksen mukaan. En koskaan tiedä etukäteen sitäkään, sattuuko miehellä aamulla olemaan fiilis, että tekee ylipitkän päivän vai pitää vapaapäivän, jossain vaiheessa aamua sen päättää ja silloin kertoo asian.
Ap
Tilanne on sinulle ja lapsille kohtuuton. Ette voi suunnitella päiväänne, kun miehen aikataulusta ei ole tietoa. Lapset kyselevät isän perään ja odottavat, että saisivat viettää hänen kanssaan aikaa. Sinä ansaitset aikaa yksin tai sitten vaan rennompaa perheaikaa.
Toivottavasti johtuu siitä, että mies ei ymmärrä, miten pitkiä päivät, tunnit ja välillä minuutitkin ovat pienten lasten kanssa. Lapset ovat valinta ja parasta maailmassa, mutta välillä hankalia ja päivät puuduttavan samanlaisia.
Paras keino korjata tilanne on, että mies viettää yksin aikaa lasten kanssa ja oppii ymmärtämään tilannettasi. Toinen keino on, että hän suostuu sääntöihin, esim. klo 11 mennessä kertoo, milloin viimeistään lähtee töistä. Yli yhdeksän tunnin työpäivästä on sovittava erikseen viimeistään edellisenä päivänä. Plussatunnt käytetään ensisijaisesti ennalta sovitusti perheen yhteiseen tekemiseen.
Miehen on nyt aika nähdä, että tämä on yksi tapa olla vastuullinen isä. Hänen aikansa ei enää ole omaa aikaa, se on pääasiassa perheen aikaa silloin kun ei ole töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja taas näitä ketjuja kun mammoilla on niin jumalattoman vaikeaa olla lastensa kanssa keskenään. Miksi ihmeessä pitää lisääntyä, jos ei pärjää lasten kanssa omassa kodissaan.
Ei tässä ole kyse pärjäämisestä, vaikka jokaisella vanhemmalla on hetkiä, jolloin ei vaan pärjää, vaikka miten haluaisi.
Me haluamme lapsillemme parhaan mahdollisen lapsuuden ja siihen kuuluu osallistuva isä, vanhempien arvostava ja tasa-arvoinen parisuhde ja yhteistä aikaa perheen kesken. Jos isä käyttäytyy kuin perheen ulkopuolinen, se rasittaa niin lapsia kuin vaimoa.
Sen verran ajankäytöstä tulee sopia että voit omia menojasi myös suunniteltua, lisäksi voitte perheenä tehdä myös asioita suunnitellusti.
Eli mies ei mielestäni voi vaan varata itselleen omaa aikaa aina liukuman päättymiseen asti.
Jos ymmärsin oikein ap:n huolen niin en ymmärrä sitä logiikkaa?
Miten miehesi voisi kertoa etukäteen työaikansa jos ne on nimenomaan liukuvat? Eli miehesi ei itsekkään välttämättä tiedä miten menee. Eli sanon esimerkin. Miehesi sanoo sinulle, että menee huomenna 9.00. No aamulla hän päättikin, että meneekin vasta 10. Valitatko sit miehellesi, kun hän ei mennytkään 9?
Ja jos on liukuva aikataulu niin jos tänään menee 8 ja lähtee töistä kello 14 eli tekee 6h ja seuraavana päivänä meneekin 8 ja tekee kello 16, että ottaa tunnit takaisin. Voiko tuollaisessa tilanteessa oikein kertoakkaan tarkkoja aikoja jos työn on hektistä? Meillä on liukuva työaika ja en välttämättä tiedä aamulla, kun menen töihin, että olenko kotona kello 14 vai 23.
Vierailija kirjoitti:
Jos ymmärsin oikein ap:n huolen niin en ymmärrä sitä logiikkaa?
Miten miehesi voisi kertoa etukäteen työaikansa jos ne on nimenomaan liukuvat? Eli miehesi ei itsekkään välttämättä tiedä miten menee. Eli sanon esimerkin. Miehesi sanoo sinulle, että menee huomenna 9.00. No aamulla hän päättikin, että meneekin vasta 10. Valitatko sit miehellesi, kun hän ei mennytkään 9?
Ja jos on liukuva aikataulu niin jos tänään menee 8 ja lähtee töistä kello 14 eli tekee 6h ja seuraavana päivänä meneekin 8 ja tekee kello 16, että ottaa tunnit takaisin. Voiko tuollaisessa tilanteessa oikein kertoakkaan tarkkoja aikoja jos työn on hektistä? Meillä on liukuva työaika ja en välttämättä tiedä aamulla, kun menen töihin, että olenko kotona kello 14 vai 23.
Miten teillä lasten kanssa sujuu, kun et yhtään tiedä työpäivien pituutta? Onko puolisosi koko ajan vastuussa lapsista?
Meillä ei edes ole lapsia, mutta elämä tuntuisi aika mahdottomalta, jos toisen menemisistä ei tietäisi yhtään. Jos esimerkiksi minä tulen töistä kotiin neljältä, niin onpa ärsyttävää ruveta arpomaan, alanko syödä yksin (kahdestaan on paljon mukavampi syödä ja olisi aika tyhmää, jos toinen tulisi ovesta sisään siinä vaiheessa, kun olen juuri lopettelemassa) vai odottelenko toista - ja jos odottelen, kuinka kauan. Itse asiassa en haluaisi elää edes kämppiksen kanssa niin, etten voi yhtään etukäteen tietää, milloin toinen on kotona ja milloin ei. Lasten kanssa jonkinlainen ennakointi olisi ihan välttämätöntä, koska se on ainoa keino varmistaa, että molemmat saavat pakolliset asiat hoidettua ja ehtivät myös vähän harrastaa tai tavata ystäviä ja kuitenkin lapset tulee hoidettua koko ajan.
Meillä molemmat kertovat suunnitelmistaan etukäteen, ei minuutin päälle mutta suunnilleen puolen tunnin tarkkuudella. Ja totta kai suunnitelmat välillä muuttuvat, ei siinä mitään, mutta silloin ilmoitetaan suunnitelman muutoksesta, niin toisen ei tarvitse jäädä ihmettelemää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas näitä ketjuja kun mammoilla on niin jumalattoman vaikeaa olla lastensa kanssa keskenään. Miksi ihmeessä pitää lisääntyä, jos ei pärjää lasten kanssa omassa kodissaan.
Ja taas joku arvostelija, joka ei tiedä mistä puhuu! Montako vuotta olet itse ollut melkeinpä ns. yksinhuoltaja kun miehesi on matkatöissä tms.
Minäpä kerron sulle: lapsi sairastaa korva/flunssataudin, on valvottanut muita jo kolme vrk. Äidin on pakko nukkua koiranunta ja hoivata sairasta lasta. Ok, sitten sairastuu toinen lapsi ja rumba jatkuu....lopuksi äiti itse saa sen flunssan ja rumba jatkuu, eikä ei ole ketään, joka voisi auttaa.
Tämä tietty toistuu muutaman x vuodessa.
Toisekseen, jos olet kotiäiti ilman sukulaisia lähellä pystytkö harrastamaan mitään? ET, koska eri-ikäiset lapset ovat niin rasittavia ettei kukaan halua heitä kotiinsa.
Todellisuudessa saatat olla pääsääntöisesti kymmenenkin vuotta vain lasten seurassa.Mietihän miltä se tuntuu kun oikeasti sinähän vain makaat laiskana siellä kotona.
Näin ajattelevat ne, jotka eivät ole viitsineet itse hoitaa lapsiaan ja kokea sitä arjen riemua, vaan työntävät heidät vieraiden hoitoon.
Lässyn lässyn taas.
Omituista riemua, ei edes kotonaan pärjää.
Alue: Aihe vapaa
Ja taas näitä ketjuja kun mammoilla on niin jumalattoman vaikeaa olla lastensa kanssa keskenään. Miksi ihmeessä pitää lisääntyä, jos ei pärjää lasten kanssa omassa kodissaan.