HS: kirjailija näyttää nuorten miesten syrjäytymisen seuraukset

Huoh! Tuon kirja-arvostelun perusteella ongelman ydin on epätasa-arvoisissa koulutus- ja kasvumahdollisuuksissa eli tuolla Meksikossa on valtavat määrät nuoria, joiden vanhemilla ei ole resursseja kouluttaa lapsiaan.

Tämä kääntyy kuitenkin salamannopeasti aina siihen että naiset ovat se suurin ongelma.

Ei kiinnosta työpaikka tai koulutus, kiinnostaa vain p'llu ja yhteiskunta on hirveän epäoikeudenmukainen kun se tyrkyttää aina sitä koulutusmahdollisuutta ja työkokeilua vaikka meikä ei sellaista kaipaa vaan sitä p'llua.

Naiset on julmia ja kieroja kun ne kieppuu vain äijien ympärillä, jotka on tehneet itsestään jotain kuten opiskelleet, hankkineet parempia töitä, asunnon ja kivan kropan punttisalilla.

Meikä, joka on koko ikänsä röhnönnyt mutsin himassa mutsin passattavana, pelannut tietokonepelejä, vemputtanut nettipornon äärellä, kitannut kaljaa jättänyt koulut kesken ja töissä en ole viitsinyt käydä edes kääntymässä, reilusti ylipainoinen rapakuntoinen ja yhteiskunta ei tee mitään sen ongelman eteen että mä en saa sitä pllua! muuta kuin jotain v'n koulutussuunnitelmia!!! mä mihinkään kouluun tai töihin jaksa mennä!!! Ei ihme jos meikä ratikalisoituu tässä pikkuhiljaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on jännä ristiriita. Ensin nämä tietyt miehet haikailevat niitä vanhoja hyviä aikoja, kun naisella ei ollut valinnanvaraa ja lähes jokainen mies sai siksi naisen. Toisaalta he kuitenkin ovat samalla sitä mieltä, että parisuhteella ei ole mitään arvoa vaan se on oikeastaan vain kielteinen asia ja ainoa tavoiteltava asia ovat irtosuhteet (niin kuin nyt näissä äskeisissä kommenteissa urheilijapojista). Eivätkö he tajua, että vaikka palattaisiinkin "vanhoihin hyviin aikoihin" ja naisen olisi pakko löytää elättäjä, se ei suinkaan tarkoittaisi valtavaa määrää irtosuhteita vaan nimenomaan sitä vakiintunutta parisuhdetta? Ja jos ainoa keino pakottaa naiset pariutumaan nuorena olisi taloudellinen pakote, sehän tarkoittaisi sitten sitä, että miesten olisi myös pakko elättää ne naiset.

Monogaminen parisuhde ei ole mitenkään hyödyllinen miehelle. Miehen rooli monogamisessa vakiintuneessa parisuhteessa on ainoastaan tehdä kompromisseja naisen mieliksi ja pyrkiä kaikin keinoin miellyttämään naista, jotta ero olisi mahdollista välttää; varsinkin jos suhteessa on lapsia. Modernille laadukkaalle miehelle irtosuhteet ja seksisuhteet ovat ehdottomasti se juttu, ja myös naiset arvostavat näitä miehiä.

Oletko koskaan rakastunut? Ollut niin rakastunut johonkin ihmiseen, että olet halunnut viettää mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan, olla hänen kanssaan "aina" (eli halunnut yhteistä tulevaisuutta), pelännyt hänen menettämistään, ollut onnellinen hänen seurassaan?

Ymmärrän kommenttisi, jos sellainen kokemus puuttuu. Olen oman aikuisen lapseni ystäväpiirissä nähnyt sen, minkä toki jo omastakin nuoruudestani tiesin: kun oikea nainen osuu kohdalle, jopa se railakasta poikamieselämää viettänyt mies haluaa sitoutua.

Olen ollut sitoutunut. Ja se tekee onnettomaksi muutamassa vuodessa. Ennemmin tai myöhemmin suhde päättyy jomman kumman osapuolen pettämiseen tai naisen lähtemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en halua naisena enää parisuhdetta. En halua olla ilmaissiivooja ja anopin haukkumisen kohde, mulla on kivempaakin tekemistä, kun mennä muiden arvosteltavaksi ja palvelijaksi.

OK. Miten liittyy tähän, ja miks meitä kiinnostais?

Sitä, että miehet olkoot yksin, kun eivät osaa äidillensä sanoa turpa kiinni eivätkä tee kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa siinä on jos mies haluaa olla yksin? Miksi siitä on tehty ongelma jos mies haluaa olla yksin?

Ei mun tietääkseni siitä ole ongelmaa tehty, vaan joistain yksinoloon liittyvistä lieveilmiöistä.

Oon itekki yksin asuva mies enkä näe että mua mitenkään syyllistetään tai sorretaan. Rauhassa saan olla

Minäkin olen olen koko ikäni asunut yksin ja en ole koskaan seurustellut. Olen myös aikalailla eristäytynyt yhteiskunnasta ja sosiaalisesta elämästä. Toki käyn vakitöissä että en taidan täysin syrjäytynyt olla.

Ihmettelen vain kun täällä jankataan naisvihasta ja täällä saa sellaisen kuvan että me yksinäiset/syrjäytyneet/erakot olemme naisvihaajia.

Kai kyse on siitä, että naisviha koetaan negatiiviseksi ilmiöksi ja halutaan siksi yhdistää "sopivaan" ihmisjoukkoon. Ei kukaan tietenkään halua myöntää, että oma puoliso, kaverit tai aikaisemmat heilat ja baarip-a-not kuuluvat tuohon joukkoon. Sehän tarkoittaisi, että olet itse tukenut kyseistä ilmiötä ja että et kuulukaan parempaan väkeen.

Minun mielestä se on varsin outoa että naisviha liitetään niihin miehiin jotka elävät yksin. Olen tuo kenelle vastasit ja tunnen muitakin ikisinkkumiehiä jotka elävät aikalailla omissa oloissaan mutta en ole ainakaan heistäkään huomannut mitään naisvihaa.

No ainakin täällä netissä se on sitä näkyvintä naisvihaa. Jos ukkomiehet kirjottelee naisista negatiiviseen sävyyn, niin se on lähinnä valitusta siitä ettei seksiä saa tarpeeks usein.

Jotkut perhekodit sun muut on sitten oma juttunsa, mutta kyllähän parisuhdeväkivallastakin kirjoitellaan, jos sen nyt haluaa väkisin naisvihaan tässä kontekstissa yhdistää

Netti on netti ja täällä kuka vaan voi huudella mitä vaan. Tuolla oikeassa elämässä missä ne syrjäytyneet naisvihaajat ovat? Onko niitä edes olemassa?

Onko oikee elämä enää oikea elämä kun kaikki on puhelimissinsa ja netissä kiinni

Netissä kuka vain voi sanoa mitä vain anonyymisti. Onko kukaan ikinä nähny syrjäytynyttä/yksinäistä naisvihaajaa tai tunteeko kukaan sellaista ihmistä edes?

Mikä sun pointtis nyt oli. Varmaan syrjäytyneitä harvoin näkee, kun ne on syrjäytyneitä.

Nuorison jutuissa olen kyllä kuullut, että jotkut toistelee jotain ülilautameemejä oikeassakin elämässä.

Sillonku ite olin nuori tuo oltas nähty tosi nolona, ehkä edelleen

Eivät nuoret miehet ole koskaan sokeita olleet. Ei se ole mikään salaisuus, että nörtit jäävät ilman naista ja vahvat urheilijapojat saavat naisia. Vahvat urheilijapojat ovat hierarkian kärjessä ja tulevat aina olemaan. Jos tämä joskus muuttuu niin, että nörteistä tulee jostain syystä suosituimpia, niin varmasti myös nuorten poikien ja miesten tyyli muuttuu siihen suuntaan, mihin naiset menevät.

Niin, näin se on jossain 15-vuotiailla ehkä. Mitä aikuisemmaks kasvetaan sitä enemmän merkitsee muut jutut. Eikä se liikuntaharrastus nörtillekään mahdoton asia ole

Ei merkitse, ihan sama touhu jatkuu naisilla pitkälle yli 40:ään. Urheilija = säännöllinen sinkkuseksi ilman vaatimuksia monogamiasta ja parisuhteesta.

Niin, no pelkkä seksi saattaa perustua miellyttävään ulkonäköön/mielikuvaan joka urheilijoilla saattaa olla. Silloin haetaankin ainaostaan yhden yön juttuja. Sitoutuminen onkin sitten toinen asia...parisuhteessa merkitsee ihan muut asiat. Ja nykyään on paljon naisia, jotka eivät halua parisuhdetta vaan ainaostaan seksiä. Ihan kuten miehissäkin.

Eli mikään ei muutu yläkouluajoista. Miesten kannattaa panostaa urheiluun (kuntosali ja rasvaprosentin pienentäminen) ja ulkonäköön kaikki mahdollinen, jotta seksi mahdollisimman monen naisen kanssa mahdollistuu.

Niin, jos haluaa mahdollismman paljon seksiä ilman parisuhdetta...taas parisuhdemarkkinoilla tuosta ei välttämättä ole mitään apua. Jos mies on timmi muttei päässä ole muuta kuin seksi, kuntosali ja rasvaprosentti, se tuskin parishdemarkkinoilla edesauttaa asiaa. Ja siis ihan sama pätee naisiin...

Eikö tämä ole suoraan palstan teoreetikkojen käsikirjasta? Ensin komeampien ja jännempien miesten kanssa harrastetaan seksiä ja parisuhteeseen kelpaa vähän vaatimattomampikin isähahmo?

minä kyllä harrastan ihan parisuhteessakin seksiä. Tai no, minä harrastan vain parisuhteessa seksiä. Ehkä joku muukin on kanssani samalla lailla kummallinen.

Vai olisiko kuitenkin niin, että te parikymppiset tai sille tasolle henkisesti jääneet miehet seurailette sellaisten naisten tekemisiä, joista ei teille sitä vaimoa tule? Ei tule ehkä kenellekään, tai sitten tulee juuri se halveksittu yh jolla lapsia useammalle miehelle.

Vierailija kirjoitti:

kivan kropan punttisalilla.!

Tämän arvostaminenhan on pinnallisuutta ja yhtä väärin ku naisvihakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on jännä ristiriita. Ensin nämä tietyt miehet haikailevat niitä vanhoja hyviä aikoja, kun naisella ei ollut valinnanvaraa ja lähes jokainen mies sai siksi naisen. Toisaalta he kuitenkin ovat samalla sitä mieltä, että parisuhteella ei ole mitään arvoa vaan se on oikeastaan vain kielteinen asia ja ainoa tavoiteltava asia ovat irtosuhteet (niin kuin nyt näissä äskeisissä kommenteissa urheilijapojista). Eivätkö he tajua, että vaikka palattaisiinkin "vanhoihin hyviin aikoihin" ja naisen olisi pakko löytää elättäjä, se ei suinkaan tarkoittaisi valtavaa määrää irtosuhteita vaan nimenomaan sitä vakiintunutta parisuhdetta? Ja jos ainoa keino pakottaa naiset pariutumaan nuorena olisi taloudellinen pakote, sehän tarkoittaisi sitten sitä, että miesten olisi myös pakko elättää ne naiset.

Monogaminen parisuhde ei ole mitenkään hyödyllinen miehelle. Miehen rooli monogamisessa vakiintuneessa parisuhteessa on ainoastaan tehdä kompromisseja naisen mieliksi ja pyrkiä kaikin keinoin miellyttämään naista, jotta ero olisi mahdollista välttää; varsinkin jos suhteessa on lapsia. Modernille laadukkaalle miehelle irtosuhteet ja seksisuhteet ovat ehdottomasti se juttu, ja myös naiset arvostavat näitä miehiä.

Oletko koskaan rakastunut? Ollut niin rakastunut johonkin ihmiseen, että olet halunnut viettää mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan, olla hänen kanssaan "aina" (eli halunnut yhteistä tulevaisuutta), pelännyt hänen menettämistään, ollut onnellinen hänen seurassaan?

Ymmärrän kommenttisi, jos sellainen kokemus puuttuu. Olen oman aikuisen lapseni ystäväpiirissä nähnyt sen, minkä toki jo omastakin nuoruudestani tiesin: kun oikea nainen osuu kohdalle, jopa se railakasta poikamieselämää viettänyt mies haluaa sitoutua.

Nykynuoret kutsuvat tätä "oneitikseksi". Kun kauniin naisen kanssa päästään kerrankin lähempään kontaktiin, niin välittömästi rakastutaan ja halutaan olla vain tämän kanssa, vaikka minkälaisen kivun uhalla. Parin vuoden päästä mies tajuaa, että se olikin vain naisen ulkonäkö, mikä räjäytti tajunnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en halua naisena enää parisuhdetta. En halua olla ilmaissiivooja ja anopin haukkumisen kohde, mulla on kivempaakin tekemistä, kun mennä muiden arvosteltavaksi ja palvelijaksi.

OK. Miten liittyy tähän, ja miks meitä kiinnostais?

Sitä, että miehet olkoot yksin, kun eivät osaa äidillensä sanoa turpa kiinni eivätkä tee kotitöitä.

Sä et oo kaikki maailman naiset eikä sota yhtä naista kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on jännä ristiriita. Ensin nämä tietyt miehet haikailevat niitä vanhoja hyviä aikoja, kun naisella ei ollut valinnanvaraa ja lähes jokainen mies sai siksi naisen. Toisaalta he kuitenkin ovat samalla sitä mieltä, että parisuhteella ei ole mitään arvoa vaan se on oikeastaan vain kielteinen asia ja ainoa tavoiteltava asia ovat irtosuhteet (niin kuin nyt näissä äskeisissä kommenteissa urheilijapojista). Eivätkö he tajua, että vaikka palattaisiinkin "vanhoihin hyviin aikoihin" ja naisen olisi pakko löytää elättäjä, se ei suinkaan tarkoittaisi valtavaa määrää irtosuhteita vaan nimenomaan sitä vakiintunutta parisuhdetta? Ja jos ainoa keino pakottaa naiset pariutumaan nuorena olisi taloudellinen pakote, sehän tarkoittaisi sitten sitä, että miesten olisi myös pakko elättää ne naiset.

Monogaminen parisuhde ei ole mitenkään hyödyllinen miehelle. Miehen rooli monogamisessa vakiintuneessa parisuhteessa on ainoastaan tehdä kompromisseja naisen mieliksi ja pyrkiä kaikin keinoin miellyttämään naista, jotta ero olisi mahdollista välttää; varsinkin jos suhteessa on lapsia. Modernille laadukkaalle miehelle irtosuhteet ja seksisuhteet ovat ehdottomasti se juttu, ja myös naiset arvostavat näitä miehiä.

Oletko koskaan rakastunut? Ollut niin rakastunut johonkin ihmiseen, että olet halunnut viettää mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan, olla hänen kanssaan "aina" (eli halunnut yhteistä tulevaisuutta), pelännyt hänen menettämistään, ollut onnellinen hänen seurassaan?

Ymmärrän kommenttisi, jos sellainen kokemus puuttuu. Olen oman aikuisen lapseni ystäväpiirissä nähnyt sen, minkä toki jo omastakin nuoruudestani tiesin: kun oikea nainen osuu kohdalle, jopa se railakasta poikamieselämää viettänyt mies haluaa sitoutua.

Tuossa on yksi ongelma. Naiset on yksilöitä ja itse en ikinä haluaisi aviomiekseni entistä naisten miestä. Eli jos miehellä on ollut paljon naisia aiemmin niin se ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on jännä ristiriita. Ensin nämä tietyt miehet haikailevat niitä vanhoja hyviä aikoja, kun naisella ei ollut valinnanvaraa ja lähes jokainen mies sai siksi naisen. Toisaalta he kuitenkin ovat samalla sitä mieltä, että parisuhteella ei ole mitään arvoa vaan se on oikeastaan vain kielteinen asia ja ainoa tavoiteltava asia ovat irtosuhteet (niin kuin nyt näissä äskeisissä kommenteissa urheilijapojista). Eivätkö he tajua, että vaikka palattaisiinkin "vanhoihin hyviin aikoihin" ja naisen olisi pakko löytää elättäjä, se ei suinkaan tarkoittaisi valtavaa määrää irtosuhteita vaan nimenomaan sitä vakiintunutta parisuhdetta? Ja jos ainoa keino pakottaa naiset pariutumaan nuorena olisi taloudellinen pakote, sehän tarkoittaisi sitten sitä, että miesten olisi myös pakko elättää ne naiset.

Monogaminen parisuhde ei ole mitenkään hyödyllinen miehelle. Miehen rooli monogamisessa vakiintuneessa parisuhteessa on ainoastaan tehdä kompromisseja naisen mieliksi ja pyrkiä kaikin keinoin miellyttämään naista, jotta ero olisi mahdollista välttää; varsinkin jos suhteessa on lapsia. Modernille laadukkaalle miehelle irtosuhteet ja seksisuhteet ovat ehdottomasti se juttu, ja myös naiset arvostavat näitä miehiä.

Oletko koskaan rakastunut? Ollut niin rakastunut johonkin ihmiseen, että olet halunnut viettää mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan, olla hänen kanssaan "aina" (eli halunnut yhteistä tulevaisuutta), pelännyt hänen menettämistään, ollut onnellinen hänen seurassaan?

Ymmärrän kommenttisi, jos sellainen kokemus puuttuu. Olen oman aikuisen lapseni ystäväpiirissä nähnyt sen, minkä toki jo omastakin nuoruudestani tiesin: kun oikea nainen osuu kohdalle, jopa se railakasta poikamieselämää viettänyt mies haluaa sitoutua.

Tuossa on yksi ongelma. Naiset on yksilöitä ja itse en ikinä haluaisi aviomiekseni entistä naisten miestä. Eli jos miehellä on ollut paljon naisia aiemmin niin se ei kelpaa.

Mä katselin netistä listaa, missä ammateissa olevilla miehillä on vaikeimmat avioerot.

Tiettyjen ammattien miehillä on myös paljon naisia ja itse en pystyisi luottamaan sellaiseen mieheen enkä halua miestä jolla on ollut paljon naisia, ällöttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin introverttius tekee sen että helposti syrjäytyy koska introvertti tykkää olla yksin ja sitten kun yksin on paljon niin sitä alkaa vierastamaan muita ihmisiä. Sitten kun se menee niin pahaksi että pelkää sos. tilanteita niin työihin ja julkisiin paikkoihin ei mielellään edes mene joka johtaa siihen että "linnottautuu" vain kotiin.

Introvertti voi haastaa itsensä epämukavuusalueelle ihan siinä missä muutkin. Eikä introverttiyteen kuulu sosiaalisten tilanteiden pelko tai ujous, vain se että sosiaalisuus kuormittaa enemmän kuin ekstroverttejä.

t. Esiintymistyötä tekevä intro

No, kun introvertti on lisäksi ujo ja (kiitos lukuisten ihanien (sarkasmia) kokemusten myötä) pelkää / välttelee sosiaalisia tilanteita, aletaankin olla jo (lähes) mahdottoman tilanteen edessä. Ja tuo ehdotus "epämukavuusalueelle" menemisestä särähtää aina omaan korvaan. Edes tiedä, mikä se mukavuusalue on. Koko elämä ollut yhtä epämukavuusaluetta.

Sosiaalisten tilanteiden oelko on eri asia kuin introverttius. Kannattaa hakeutua terapiaan, mikäli se vuorovaikutustaitoja harjoittelu ei suju itseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuolla hesarissa miehet ihan avoimesti omalla nimellään arvostelevat kirjan aihetta, kertovat yksinäisten miesten vihaisen naisiin kohdistuvan puheen johtuvan naisista itsestään ja ihmettelevät muun muassa miksi hesari on arvioinut tällaisesta aiheesta tehdyn fiktiivisen romaanin.

Outoa.

Olen itse kasvatusvastuussa oleva aikuinen, mutten silti koe millään lailla loukkaavaksi tutkimuksia tai fiktiivisiäkään tarinoita huonosta vanhemmuudesta. Jos kokisin niiden koskevan itseäni niin ehkä tuntisin piston, mutta vaikea uskoa, että vastareaktiona haluaisin kieltää niiden julkaisemista vedoten vaikkapa siihen, että kyllähän minä kasvattaisin, mutta nykylapset ovat niin hankalia tai poliitikot ja media ovat pilanneet kasvatustyöni.

No monia häiritsee kun nuori nainen, joka ei siis sukupuolensa ja ikänsä vuoksi tiedä minkälaisia miehet ovat, kirjoittaa demonisoivan tekstin ja siitä tehdään iso juttu lehteen. Jos nuori mies kirtrjoittaisi toksisita naisista kirjan, niin vastaanotto olisi aivan toinen. Tätä ei siis koeta tasa-arvoiseksi. Tämä myös herättää pelkoa, että tavallisia miehiä leimataan väärin perustein.

Pahastuitko samalla lailla Stephen Kingin piinasta, joka kuvaa narsistista, väkivallalla hallitsevaa naista, tai Carriesta, joka kuvaa haurasitsetuntoista, kostonhimoista naista? 

Itseasiassa pahastuiko kukaan?

Vierailija kirjoitti:

Epäilen turhautumista.

Kyllä on likimain jokainen asia asetettu miehiä vastaan ja miesten syyksi länsimaissa. Silti miehen pitäisi olla se joka hoitaa ja tekee ja tienaa ja kysyy ulos.

Häviävät aina huoltajuudet, joutuvat armeijaan, pitäisi ottaa jokaisessa tilanteessa roolit, vastuut ja riskit. Aina tehdä ja olla enemmän.

Samaan aikaan joka tuutista kuullaan kun miehet on sikoja ja raiskaajia, toksisia ja ilkeä patriarkaatti, kaiken muunkin pahan alku. Mies on aina perheen tollo ja vätys, pa*ka isä ja pettäjä.

Naisille on metoot ja bossbitch, ollaan kaikki 10/10 ja kuningattaria.

En ihmettele yhtään jos ei kiinnosta osallistua.

On se vaan miehillä kovaa kun on itse vastuussa itsestään ja elämästään eikä äiskä tai kukaan mukaan nainen palvele ja passaa herraa valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on jännä ristiriita. Ensin nämä tietyt miehet haikailevat niitä vanhoja hyviä aikoja, kun naisella ei ollut valinnanvaraa ja lähes jokainen mies sai siksi naisen. Toisaalta he kuitenkin ovat samalla sitä mieltä, että parisuhteella ei ole mitään arvoa vaan se on oikeastaan vain kielteinen asia ja ainoa tavoiteltava asia ovat irtosuhteet (niin kuin nyt näissä äskeisissä kommenteissa urheilijapojista). Eivätkö he tajua, että vaikka palattaisiinkin "vanhoihin hyviin aikoihin" ja naisen olisi pakko löytää elättäjä, se ei suinkaan tarkoittaisi valtavaa määrää irtosuhteita vaan nimenomaan sitä vakiintunutta parisuhdetta? Ja jos ainoa keino pakottaa naiset pariutumaan nuorena olisi taloudellinen pakote, sehän tarkoittaisi sitten sitä, että miesten olisi myös pakko elättää ne naiset.

Monogaminen parisuhde ei ole mitenkään hyödyllinen miehelle. Miehen rooli monogamisessa vakiintuneessa parisuhteessa on ainoastaan tehdä kompromisseja naisen mieliksi ja pyrkiä kaikin keinoin miellyttämään naista, jotta ero olisi mahdollista välttää; varsinkin jos suhteessa on lapsia. Modernille laadukkaalle miehelle irtosuhteet ja seksisuhteet ovat ehdottomasti se juttu, ja myös naiset arvostavat näitä miehiä.

Oletko koskaan rakastunut? Ollut niin rakastunut johonkin ihmiseen, että olet halunnut viettää mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan, olla hänen kanssaan "aina" (eli halunnut yhteistä tulevaisuutta), pelännyt hänen menettämistään, ollut onnellinen hänen seurassaan?

Ymmärrän kommenttisi, jos sellainen kokemus puuttuu. Olen oman aikuisen lapseni ystäväpiirissä nähnyt sen, minkä toki jo omastakin nuoruudestani tiesin: kun oikea nainen osuu kohdalle, jopa se railakasta poikamieselämää viettänyt mies haluaa sitoutua.

Tuossa on yksi ongelma. Naiset on yksilöitä ja itse en ikinä haluaisi aviomiekseni entistä naisten miestä. Eli jos miehellä on ollut paljon naisia aiemmin niin se ei kelpaa.

Mä katselin netistä listaa, missä ammateissa olevilla miehillä on vaikeimmat avioerot.

Tiettyjen ammattien miehillä on myös paljon naisia ja itse en pystyisi luottamaan sellaiseen mieheen enkä halua miestä jolla on ollut paljon naisia, ällöttävää.

Mies jolla on ollut paljon naisia voi vertailla naisten vartaloita enkä halua ajatella mitä se on muiden naisten kanssa tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on jännä ristiriita. Ensin nämä tietyt miehet haikailevat niitä vanhoja hyviä aikoja, kun naisella ei ollut valinnanvaraa ja lähes jokainen mies sai siksi naisen. Toisaalta he kuitenkin ovat samalla sitä mieltä, että parisuhteella ei ole mitään arvoa vaan se on oikeastaan vain kielteinen asia ja ainoa tavoiteltava asia ovat irtosuhteet (niin kuin nyt näissä äskeisissä kommenteissa urheilijapojista). Eivätkö he tajua, että vaikka palattaisiinkin "vanhoihin hyviin aikoihin" ja naisen olisi pakko löytää elättäjä, se ei suinkaan tarkoittaisi valtavaa määrää irtosuhteita vaan nimenomaan sitä vakiintunutta parisuhdetta? Ja jos ainoa keino pakottaa naiset pariutumaan nuorena olisi taloudellinen pakote, sehän tarkoittaisi sitten sitä, että miesten olisi myös pakko elättää ne naiset.

Monogaminen parisuhde ei ole mitenkään hyödyllinen miehelle. Miehen rooli monogamisessa vakiintuneessa parisuhteessa on ainoastaan tehdä kompromisseja naisen mieliksi ja pyrkiä kaikin keinoin miellyttämään naista, jotta ero olisi mahdollista välttää; varsinkin jos suhteessa on lapsia. Modernille laadukkaalle miehelle irtosuhteet ja seksisuhteet ovat ehdottomasti se juttu, ja myös naiset arvostavat näitä miehiä.

Oletko koskaan rakastunut? Ollut niin rakastunut johonkin ihmiseen, että olet halunnut viettää mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan, olla hänen kanssaan "aina" (eli halunnut yhteistä tulevaisuutta), pelännyt hänen menettämistään, ollut onnellinen hänen seurassaan?

Ymmärrän kommenttisi, jos sellainen kokemus puuttuu. Olen oman aikuisen lapseni ystäväpiirissä nähnyt sen, minkä toki jo omastakin nuoruudestani tiesin: kun oikea nainen osuu kohdalle, jopa se railakasta poikamieselämää viettänyt mies haluaa sitoutua.

Tuossa on yksi ongelma. Naiset on yksilöitä ja itse en ikinä haluaisi aviomiekseni entistä naisten miestä. Eli jos miehellä on ollut paljon naisia aiemmin niin se ei kelpaa.

Mä katselin netistä listaa, missä ammateissa olevilla miehillä on vaikeimmat avioerot.

Tiettyjen ammattien miehillä on myös paljon naisia ja itse en pystyisi luottamaan sellaiseen mieheen enkä halua miestä jolla on ollut paljon naisia, ällöttävää.

Mies jolla on ollut paljon naisia voi vertailla naisten vartaloita enkä halua ajatella mitä se on muiden naisten kanssa tehnyt.

Mies, jolla on ollut paljon naisia, on yleensä parisuhde myöhemmin. Paitsi jos on rapistunut ulkoisesti. Ulkonäkö on se, mikä tuonkin asian ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on jännä ristiriita. Ensin nämä tietyt miehet haikailevat niitä vanhoja hyviä aikoja, kun naisella ei ollut valinnanvaraa ja lähes jokainen mies sai siksi naisen. Toisaalta he kuitenkin ovat samalla sitä mieltä, että parisuhteella ei ole mitään arvoa vaan se on oikeastaan vain kielteinen asia ja ainoa tavoiteltava asia ovat irtosuhteet (niin kuin nyt näissä äskeisissä kommenteissa urheilijapojista). Eivätkö he tajua, että vaikka palattaisiinkin "vanhoihin hyviin aikoihin" ja naisen olisi pakko löytää elättäjä, se ei suinkaan tarkoittaisi valtavaa määrää irtosuhteita vaan nimenomaan sitä vakiintunutta parisuhdetta? Ja jos ainoa keino pakottaa naiset pariutumaan nuorena olisi taloudellinen pakote, sehän tarkoittaisi sitten sitä, että miesten olisi myös pakko elättää ne naiset.

Monogaminen parisuhde ei ole mitenkään hyödyllinen miehelle. Miehen rooli monogamisessa vakiintuneessa parisuhteessa on ainoastaan tehdä kompromisseja naisen mieliksi ja pyrkiä kaikin keinoin miellyttämään naista, jotta ero olisi mahdollista välttää; varsinkin jos suhteessa on lapsia. Modernille laadukkaalle miehelle irtosuhteet ja seksisuhteet ovat ehdottomasti se juttu, ja myös naiset arvostavat näitä miehiä.

Oletko koskaan rakastunut? Ollut niin rakastunut johonkin ihmiseen, että olet halunnut viettää mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan, olla hänen kanssaan "aina" (eli halunnut yhteistä tulevaisuutta), pelännyt hänen menettämistään, ollut onnellinen hänen seurassaan?

Ymmärrän kommenttisi, jos sellainen kokemus puuttuu. Olen oman aikuisen lapseni ystäväpiirissä nähnyt sen, minkä toki jo omastakin nuoruudestani tiesin: kun oikea nainen osuu kohdalle, jopa se railakasta poikamieselämää viettänyt mies haluaa sitoutua.

Korkeatasoiset miehet kyllä rakastaa vaimojaan, joilla niiden kanssa on lapsia, mutta niillä on usein seksisuhteita avioliiton ulkopuolella. Puhutaan nyt jostain top 1% miehistä, ja niiden vaimot kyllä usein tietää, että mies harrastaa seksiä muiden kanssa, mutta ei kuitenkaan jätä miestä, koska se mies tarjoaa hyvän elämän perheelleen. Kun puhutaan top 1% miehistä, niin naiset hiljaa hyväksyy sen, ettei niillä ole seksuaalista yksinoikeutta mieheensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin introverttius tekee sen että helposti syrjäytyy koska introvertti tykkää olla yksin ja sitten kun yksin on paljon niin sitä alkaa vierastamaan muita ihmisiä. Sitten kun se menee niin pahaksi että pelkää sos. tilanteita niin työihin ja julkisiin paikkoihin ei mielellään edes mene joka johtaa siihen että "linnottautuu" vain kotiin.

Introvertti voi haastaa itsensä epämukavuusalueelle ihan siinä missä muutkin. Eikä introverttiyteen kuulu sosiaalisten tilanteiden pelko tai ujous, vain se että sosiaalisuus kuormittaa enemmän kuin ekstroverttejä.

t. Esiintymistyötä tekevä intro

No, kun introvertti on lisäksi ujo ja (kiitos lukuisten ihanien (sarkasmia) kokemusten myötä) pelkää / välttelee sosiaalisia tilanteita, aletaankin olla jo (lähes) mahdottoman tilanteen edessä. Ja tuo ehdotus "epämukavuusalueelle" menemisestä särähtää aina omaan korvaan. Edes tiedä, mikä se mukavuusalue on. Koko elämä ollut yhtä epämukavuusaluetta.

Sosiaalisten tilanteiden oelko on eri asia kuin introverttius. Kannattaa hakeutua terapiaan, mikäli se vuorovaikutustaitoja harjoittelu ei suju itseltä.

Sosiaalisten tilanteiden pelko on yllättävän yleistä miehillä nykyään ja se tulee kun on paljon yksin tai sitten se tulee jonkun muun syyn takia joka johtaa siihen että mies on yksin.

Oikeastaan tuntuu siltä että yhä naiset luulee että miehet ei voi kärsiä peloista(esim sosiaaliset tilanteet) vaikka yhteiskunta on muuttunut valtavasti vuosien aikana.

Yhteiskunnan(ja naisten) pitäisi enemmän tunnustaa se että me miehet emme ole enää mitään 1950 luvun äijiä vaan me myös voimme nykyään olla herkkiä ja pelokkaita, kiitos tasa-arvon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuolla hesarissa miehet ihan avoimesti omalla nimellään arvostelevat kirjan aihetta, kertovat yksinäisten miesten vihaisen naisiin kohdistuvan puheen johtuvan naisista itsestään ja ihmettelevät muun muassa miksi hesari on arvioinut tällaisesta aiheesta tehdyn fiktiivisen romaanin.

Outoa.

Olen itse kasvatusvastuussa oleva aikuinen, mutten silti koe millään lailla loukkaavaksi tutkimuksia tai fiktiivisiäkään tarinoita huonosta vanhemmuudesta. Jos kokisin niiden koskevan itseäni niin ehkä tuntisin piston, mutta vaikea uskoa, että vastareaktiona haluaisin kieltää niiden julkaisemista vedoten vaikkapa siihen, että kyllähän minä kasvattaisin, mutta nykylapset ovat niin hankalia tai poliitikot ja media ovat pilanneet kasvatustyöni.

No monia häiritsee kun nuori nainen, joka ei siis sukupuolensa ja ikänsä vuoksi tiedä minkälaisia miehet ovat, kirjoittaa demonisoivan tekstin ja siitä tehdään iso juttu lehteen. Jos nuori mies kirtrjoittaisi toksisita naisista kirjan, niin vastaanotto olisi aivan toinen. Tätä ei siis koeta tasa-arvoiseksi. Tämä myös herättää pelkoa, että tavallisia miehiä leimataan väärin perustein.

kirjallisuus ja populäärikulttuuri on ollut täynnä halveksuttavia naishahmoja maailman sivu, ilman että yksikään mies on huolestunut ikävistä naisia kollektiivisesti leimaavista stereotypioista, kuten ilkeä äitipuoli, Justiina, Uunon (mm) anoppi, naisen logiikka, vaarallinen suhde (toinen nainen) jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on jännä ristiriita. Ensin nämä tietyt miehet haikailevat niitä vanhoja hyviä aikoja, kun naisella ei ollut valinnanvaraa ja lähes jokainen mies sai siksi naisen. Toisaalta he kuitenkin ovat samalla sitä mieltä, että parisuhteella ei ole mitään arvoa vaan se on oikeastaan vain kielteinen asia ja ainoa tavoiteltava asia ovat irtosuhteet (niin kuin nyt näissä äskeisissä kommenteissa urheilijapojista). Eivätkö he tajua, että vaikka palattaisiinkin "vanhoihin hyviin aikoihin" ja naisen olisi pakko löytää elättäjä, se ei suinkaan tarkoittaisi valtavaa määrää irtosuhteita vaan nimenomaan sitä vakiintunutta parisuhdetta? Ja jos ainoa keino pakottaa naiset pariutumaan nuorena olisi taloudellinen pakote, sehän tarkoittaisi sitten sitä, että miesten olisi myös pakko elättää ne naiset.

Monogaminen parisuhde ei ole mitenkään hyödyllinen miehelle. Miehen rooli monogamisessa vakiintuneessa parisuhteessa on ainoastaan tehdä kompromisseja naisen mieliksi ja pyrkiä kaikin keinoin miellyttämään naista, jotta ero olisi mahdollista välttää; varsinkin jos suhteessa on lapsia. Modernille laadukkaalle miehelle irtosuhteet ja seksisuhteet ovat ehdottomasti se juttu, ja myös naiset arvostavat näitä miehiä.

Oletko koskaan rakastunut? Ollut niin rakastunut johonkin ihmiseen, että olet halunnut viettää mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan, olla hänen kanssaan "aina" (eli halunnut yhteistä tulevaisuutta), pelännyt hänen menettämistään, ollut onnellinen hänen seurassaan?

Ymmärrän kommenttisi, jos sellainen kokemus puuttuu. Olen oman aikuisen lapseni ystäväpiirissä nähnyt sen, minkä toki jo omastakin nuoruudestani tiesin: kun oikea nainen osuu kohdalle, jopa se railakasta poikamieselämää viettänyt mies haluaa sitoutua.

Tuossa on yksi ongelma. Naiset on yksilöitä ja itse en ikinä haluaisi aviomiekseni entistä naisten miestä. Eli jos miehellä on ollut paljon naisia aiemmin niin se ei kelpaa.

Mä katselin netistä listaa, missä ammateissa olevilla miehillä on vaikeimmat avioerot.

Tiettyjen ammattien miehillä on myös paljon naisia ja itse en pystyisi luottamaan sellaiseen mieheen enkä halua miestä jolla on ollut paljon naisia, ällöttävää.

Mies jolla on ollut paljon naisia voi vertailla naisten vartaloita enkä halua ajatella mitä se on muiden naisten kanssa tehnyt.

Mies, jolla on ollut paljon naisia, on yleensä parisuhde myöhemmin. Paitsi jos on rapistunut ulkoisesti. Ulkonäkö on se, mikä tuonkin asian ratkaisee.

Niin, ehkä Olivian kanssa oli parempaa suuseksiä kuin oman Aada vaimon kanssa hääyönä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun kuuntelee, miten poikia ja miehiä halveksutaan, niin en ihmettele. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Kuka halveksuu? Ei minun poikaani ole kukaan ainakaan kuulleni halveksunut. Alakoulussa ehkä joskus muut pojat naureskelivat kun mokasi jalkapallossa tmv, mutta ei sen ihmeempää 'halveksumista' missään.

Tämän kirjan on kirjoittanut nainen miesvihassaan omien kuvitelmiensa pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin introverttius tekee sen että helposti syrjäytyy koska introvertti tykkää olla yksin ja sitten kun yksin on paljon niin sitä alkaa vierastamaan muita ihmisiä. Sitten kun se menee niin pahaksi että pelkää sos. tilanteita niin työihin ja julkisiin paikkoihin ei mielellään edes mene joka johtaa siihen että "linnottautuu" vain kotiin.

Introvertti voi haastaa itsensä epämukavuusalueelle ihan siinä missä muutkin. Eikä introverttiyteen kuulu sosiaalisten tilanteiden pelko tai ujous, vain se että sosiaalisuus kuormittaa enemmän kuin ekstroverttejä.

t. Esiintymistyötä tekevä intro

No, kun introvertti on lisäksi ujo ja (kiitos lukuisten ihanien (sarkasmia) kokemusten myötä) pelkää / välttelee sosiaalisia tilanteita, aletaankin olla jo (lähes) mahdottoman tilanteen edessä. Ja tuo ehdotus "epämukavuusalueelle" menemisestä särähtää aina omaan korvaan. Edes tiedä, mikä se mukavuusalue on. Koko elämä ollut yhtä epämukavuusaluetta.

Sosiaalisten tilanteiden oelko on eri asia kuin introverttius. Kannattaa hakeutua terapiaan, mikäli se vuorovaikutustaitoja harjoittelu ei suju itseltä.

Sosiaalisten tilanteiden pelko on yllättävän yleistä miehillä nykyään ja se tulee kun on paljon yksin tai sitten se tulee jonkun muun syyn takia joka johtaa siihen että mies on yksin.

Oikeastaan tuntuu siltä että yhä naiset luulee että miehet ei voi kärsiä peloista(esim sosiaaliset tilanteet) vaikka yhteiskunta on muuttunut valtavasti vuosien aikana.

Yhteiskunnan(ja naisten) pitäisi enemmän tunnustaa se että me miehet emme ole enää mitään 1950 luvun äijiä vaan me myös voimme nykyään olla herkkiä ja pelokkaita, kiitos tasa-arvon.

Se tarkoittaa vain sitä, että kun iso osa miehistä putoaa pelistä pois, niin niille urheilijamiehille jää vain enemmän naisia. Osa naisista jää kokonaan myös yksin, mikä on enemmän yhteiskunnallisesti mielenkiintoista, kuin miehen yksin jääminen.